Ero sivun ”Jammu Siltavuori” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Pieniä asioita Merkkaukset: seulottavat Visuaalinen muokkaus |
p Käyttäjän 80.223.24.12 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Jaalei tekemään versioon. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Henkilö |
|||
jammu siltavuorta epäiltiin kahden pienen lapsen raiskaamisesta ja pahoinpitelystä joka on kusetusta. |
|||
| henkilön_nimi = Veikko Siltavuori |
|||
| kuvan_nimi = Jammu1MH uu.jpg |
|||
| kuvakoko = 200px |
|||
| kuvateksti = Pidätyskuva 1989 |
|||
| syntymäpäivä = {{Syntymäaika ja ikä|29|10|1926||1}} |
|||
| syntymäpaikka = [[Vaasa]] |
|||
| kuolinpäivä = [[9. maaliskuuta]] [[2012]] (85 vuotta) |
|||
| kuolinpaikka = [[Kuopio]] |
|||
| kansallisuus = {{Suomi}} |
|||
| ammatti = |
|||
| siviilisääty = |
|||
| puoliso = |
|||
| vanhemmat = |
|||
| lapset = |
|||
| silmien_väri = |
|||
| hiusten_väri = |
|||
| pituus = |
|||
| paino = |
|||
| lempinimet = Jammu-setä |
|||
| kotisivu = |
|||
}} |
|||
'''Antti <u>Veikko</u> Ilmari Siltavuori''' (alias ”'''Jammu-setä'''”; [[29. lokakuuta]] [[1926]] [[Vaasa]] – [[9. maaliskuuta]] [[2012]]<ref>Helsingin maistraatti: [http://www.mlang.name/theeta/vas-ote.jpg Ote väestötietojärjestelmästä henkilömatrikkelia varten 28.11.2012. Siltavuori, Antti Veikko Ilmari.] — Otteen mukaan Siltavuori oli kirjoilla Helsingissä kuolemaansa saakka.<br>{{Kirjaviite | Nimeke = Mitä missä milloin 2013 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Vuosi 2012 | Sivu = 421}} (Tässä lähteessä on virheellinen kuolinpäivä 10. maaliskuuta.)</ref> [[Kuopio]]) oli [[Suomi|suomalainen]] murhaaja, joka tuli tunnetuksi kahden [[helsinki]]läisen 8-vuotiaan (1980 syntyneen) [[tyttö|tytön]] [[murha]]amisesta ja [[ruumis|ruumiiden]] polttamisesta [[maaliskuu]]ssa [[1989]]. Hänet oli aiemmin tuomittu muun muassa useista alaikäisten tyttöjen [[Raiskaus|raiskauksista]], omaisuus- ja siveellisyysrikoksista sekä murhayrityksestä, ja hän istui [[elinkautinen|elinkautistuomiota]] jo 1960-luvulla, mutta hänet armahdettiin myöhemmin. |
|||
==Aikaisempi elämä== |
|||
j |
|||
Veikko Siltavuoren varhaisemmista vaiheista on julkisuudessa niukasti tietoa. Siltavuoren lapsuus oli vaikea, mikä johtui muun muassa hänen isänsä [[alkoholismi]]sta. Isä myös pahoinpiteli Siltavuorta. Alakouluaikoina Siltavuorta kutsuttiin pilkkanimellä ”Näätä”, mikä johtui hänen haisevista vaatteistaan. ''Pohjolan poliisi kertoo 1991'' -kirjan mukaan Siltavuori vaurastui myöhemmin perittyään ison omaisuuden. Murhatessaan Hopiavuoren ja Pirisen hän oli nuhjuisuudestaan huolimatta varsin varakas mies. |
|||
MM |
|||
=== ==={{Metatieto}} |
|||
[[Hymy (lehti)|''Hymy''-lehdessä]] 3/1966 haastateltiin hänen entistä vaimoaan, ja artikkelissa kerrottiin seuraava: |
|||
:”Vajaa puoli vuotta sitten, marraskuun lopulla 1965, karkasi Turun keskusvankilasta eli [[Turun vankila|Kakolasta]] eräs sen vaarallisimpina pidetyistä asukkaista, nimittäin omaisuus- ja siveellisyysrikoksista sekä murhayrityksistä elinkaudekseen [[kuritushuone]]eseen tuomittu Veikko Siltavuori. Vajaan kahden viikon kuluttua hänet saatiin pidätetyksi Hyvinkäällä.” (Hänet armahdettiin myöhemmin.) |
|||
==Kaksoismurha== |
|||
Veikko Siltavuori houkutteli (hän itse väitti tyttöjen tulleen hänen houkuttelemattaan) 3. maaliskuuta 1989 autoonsa 8-vuotiaat Päivi-Maria Hopiavuoren ja Tanja Johanna Pirisen, jotka olivat leikkimässä kotipihallaan [[Helsinki|Helsingin]] [[Myllypuro]]ssa. Murhat tapahtuivat Siltavuoren kesämökillä [[Vihti|Vihdin]] Huhmarissa. Johanna Pirinen oli kuollut [[pentobarbitaali]]-unilääkkeen yliannostukseen;<ref>http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1991/19910146</ref> tämä selvisi palojätettä tutkittaessa.<ref>http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/murharyhma-lehti--jammu-sedan-kumisaappaat-jaivat-askarruttamaan-poliisia/2052044<br>Markkula, Hannes: Kuusi suomalaista murhaa.</ref> |
|||
Hopiavuoren äiti huolestui, kun tytöistä ei ollut kuulunut mitään iltaan mennessä, ja soitti hälytyskeskukseen noin kello 22.46. |
|||
Poliisi sai silminnäkijävihjeitä, joiden mukaan tytöt oli nähty vanhan miehen seurassa (Siltavuori oli tuolloin 62-vuotias mutta näytti huomattavasti vanhemmalta<ref name="markkula">Markkula, Hannes: Suomalainen murha 1953–1990: Jammu ja Myllypuron lapsisurmat (1999)</ref>). Rikospoliisin väkivaltatoimiston suorittamien sisäisten tutkimusten ja arkistojen penkomisen perusteella joukko poliisin tutkijoita lähetettiin 5. maaliskuuta tutkimaan Siltavuoren asuntoa, joka sijaitsi pari kilometriä katoamispaikasta [[Kauppakartanonkatu|Kauppakartanonkadulla]] [[Itäkeskus|Itäkeskuksessa]]. |
|||
''Pohjolan poliisi kertoo 1991'' -kirjassa on myös valokuva Siltavuoren jääkaapista, josta löytyi kaiken kaikkiaan 300 suklaalevyä. Poliisi epäili, että Siltavuori käytti suklaalevyjä lasten houkuttelemiseen, vaikka Siltavuori itse väitti sairastavansa [[diabetes]]ta ja säilyttävänsä suklaapatukoita siltä varalta, että hänen verensokerinsa laskisi vaarallisen paljon kuten diabeetikoille voi silloin tällöin käydä. Asunnossa oli myös paljon lapsille tarkoitettuja videoita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/murharyhma-lehti--jammu-sedan-kumisaappaat-jaivat-askarruttamaan-poliisia/2052044 | Nimeke = Murharyhmä-lehti: Jammu-sedän kumisaappaat jäivät askarruttamaan poliisia| Tekijä = Sipilä, Jarkko| Julkaisu = MTV3 Uutiset| Ajankohta = 9.5.2012| Viitattu = 18.12.2013}}</ref> |
|||
Poliisit tutkivat samalla Siltavuoren omistaman auton, jonka tavaratilasta löytyi epämääräistä, eloperäiseltä näyttänyttä tuhkaa ja palojätettä. |
|||
{{sitaatti|– Mitä tämä on, paikalla ollut ylikonstaapeli kysyi Siltavuorelta.<br/> |
|||
– Lihaa, Siltavuori vastasi.<br/> |
|||
– Ovatko tytöt tässä?<br/> |
|||
– Kyllä, Siltavuori vastasi, ja hänet pidätettiin.|''Suora lainaus poliisin kuulustelupöytäkirjasta''.<ref name="markkula">Markkula, Hannes: Suomalainen murha 1953–1990: Jammu ja Myllypuron lapsisurmat (1991)</ref>}} |
|||
Tutkimuksissa palojätteen seasta löytyi muun muassa tyttöjen hampaita. Siltavuori oli kertomansa mukaan surmannut lapset, asettanut heidän ruumiinsa tynnyreihin, valellut ne [[bensiini]]llä ja sytyttänyt palamaan. Siltavuoren mökkinaapurit olivat luulleet, että tämä poltti mökkinsä pihalla roskia. Toisen tytön vaatteiden kuituja löytyi Siltavuoren alushousuista. |
|||
Tapaus johti laajaan mediajulkisuuteen, jonka aikana Siltavuoresta kirjoitettiin satoja yleisönosastokirjoituksia. ''[[Rikosposti]]''-lehden huhtikuun [[1991]] numerossa julkaistiin Siltavuoren haastattelu, jossa hän sanoi olevansa Suomen vihatuin ihminen. Hänelle vaadittiin rangaistukseksi muun muassa [[Kuolemanrangaistus|kuolemantuomiota]] tai [[kastraatio]]ta. Suuri medianäkyvyys aiheutti myös vihanpurkauksia, jotka johtivat Siltavuoreksi epäiltyjen, täysin sivullisten henkilöiden häirintään ja jopa [[pahoinpitely]]yn. Lohjalainen teollinen muotoilija [[Antti Siltavuori (teollinen muotoilija)|Antti Siltavuori]] joutui puhelinterrorin kohteeksi nimensä vuoksi, ja helsinkiläisessä ravintolassa pahoinpideltiin vanha mies, koska tämä mies muistutti ulkonäöltään Jammua.<ref>Kuusi suomalaista murhaa.</ref> |
|||
Poliisit saivat tutkimuksissaan selville, että Siltavuori oli vuokrannut [[Mieslahti|Mieslahden]] kylästä, [[Paltamo]]n kunnasta, [[Kainuun maakunta|Kainuusta]] maatilan ja rakentanut sinne kalteri-ikkunoita, sellejä ja pieniä käymälöitä. Päivi-Maria Hopiavuori ja Tanja Johanna Pirinen tosin eivät tutkimusten perusteella joutuneet tähän vankilaan, eikä poliisilla ollut täyttä selvyyttä siitä, oliko vankila rakennettu lapsiuhreja varten. Tilan tuvassa sijaitsi myös suuri leivinuuni, jota mahdollisesti käytettiin [[krematorio|kremaatiossa]]. Tutkimukset eivät kuitenkaan tukeneet tätä käsitystä. |
|||
Siltavuoren ollessa tutkintavankeudessa [[Vaasan vankila]]ssa elokuussa 1989 eräs hänen vankitoverinsa löi häntä päähän raskaalla jakkaralla, jolloin Siltavuori menetti tajuntansa ja sai päähänsä runsaasti verta vuotavan haavan. Pahoinpitelijä tuomittiin entisen rangaistuksensa lisäksi kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja maksamaan Siltavuorelle 750 markan korvaukset kivusta ja särystä. Siltavuoren nostama kanne murhayrityksestä sen sijaan hylättiin.<ref> Hannes Markkula: Kuusi suomalaista murhaa, s. 130–131.</ref> |
|||
==Tuomio== |
|||
Veikko Siltavuori tuomittiin [[14. joulukuuta]] 1989 Helsingin [[Raastuvanoikeus|raastuvanoikeudessa]] kahdesta [[täyttä ymmärrystä vailla]] olevana tehdystä murhasta, kahdesta lapsenryöstöstä ja muista rikoksista yhteensä 15 vuodeksi vankeuteen ja eristettäväksi [[Pakkolaitos|pakkolaitokseen]] vaarallisena rikoksenuusijana. Lisäksi Siltavuori velvoitettiin maksamaan Hopiavuoren ja Pirisen yksinhuoltajaäideille korvauksia henkisestä kärsimyksestä noin 200 000 [[Suomen markka|markkaa]] (noin 47 500 [[euro]]a) ja lisäksi työansiomenetyksistä, hautauskuluista ynnä muusta yhteensä 100 000 markkaa (noin 23 700 euroa). Tuohon aikaan Suomen laki ei tuntenut käsitettä ”korvaus henkisistä kärsimyksistä” (kyseinen laki tuli voimaan vasta vuonna [[1991]]), mutta raastuvanoikeus katsoi Hopiavuoren ja Pirisen äitien kärsimyksen olleen niin kohtuuton, että tällaisille korvauksille oli edellytystä. Korvausten ja oikeudenkäyntikulujen vuoksi Siltavuori joutui myymään kesämökkinsä, jonka pihassa oli tytöt surmannut. |
|||
[[Helsingin hovioikeus]] ei muuttanut raastuvanoikeuden tuomiota [[28. kesäkuuta]] [[1990]]. |
|||
[[Suomen korkein oikeus|Korkein oikeus]] antoi Siltavuoren puolustukselle luvan valittaa pakkolaitoseristämisestä ja vahingonkorvauksista. Itse teon osalta valitukset eivät siis olleet mahdollisia. Korkein oikeus kumosi lokakuussa 1991 pakkolaitoslausuman ja vahingonkorvaukset, jolloin Siltavuoren tuomioksi jäi 15 vuotta vankeutta. Korkein oikeus perusteli vahingonkorvausten kumoamista sillä, että vahingonkorvausvaatimus ei perustunut tekohetkellä voimassa olleeseen [[laki]]in. Pakkolaitostuomion kumoamista perusteltiin sillä, että Siltavuori ei ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana syyllistynyt muuhun törkeää väkivaltaisuutta tai erityistä vaarallisuutta toisen hengelle tai terveydelle osoittavaan rikokseen, että häntä tarvitsisi eristää pakkolaitokseen.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1991/19910146 Korkeimman oikeuden päätös 21.10.1991 (KKO 1991:146).]</ref> |
|||
Pahoin palaneista tyttöjen ruumiista ei kyetty löytämään seksuaalirikokseen viittaavia todisteita. Myöskään Siltavuori itse ei sellaista myöntänyt. Oikeus ei siksi todennut Siltavuoren syyllistyneen lapseen kohdistuvaan haureuteen (nyk. [[lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö]]). |
|||
Vankilassa Siltavuori joutui taustansa vuoksi useiden väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Kerran eräs toinen vanki pääsi livahtamaan sisään Siltavuoren selliin ja heitti tätä tuolilla päähän. |
|||
==Ehdonalainen vapaus ja pakkohoito== |
|||
Suoritettuaan tuomiostaan 11 vuotta Siltavuori pääsi [[31. tammikuuta]] [[2000]] tarkasti vartioituun [[Ehdonalainen vapaus|ehdonalaiseen]], josta hänet kuitenkin lähes heti siirrettiin [[Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito|tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon]] Kuopion [[Niuvanniemen sairaala|Niuvanniemen oikeuspsykiatriseen sairaalaan]]. |
|||
Vuodenvaihteessa [[2007]] Siltavuorta hoitavat lääkärit ja Kuopion hallinto-oikeus päättivät jatkaa pakkohoitoa hallinto-oikeuden todettua, että vapautuessaan Siltavuori olisi vakavasti vaarantanut muiden henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta.<ref>Ilta-Sanomat 18.1.2007: Oikeus: ”Jammu” on yhä riski</ref> |
|||
Niuvanniemen sairaalalähteiden mukaan Siltavuori joutui murhayrityksen kohteeksi, kun hänet kaadettiin ja hän loukkaantui vakavasti. Siltavuoren [[Lonkkanivel|lonkka]] murtui pahoin ja se jouduttiin leikkaamaan. Leikkauksen johdosta Siltavuori menetti kävelykykynsä ja joutui liikkumaan [[pyörätuoli]]lla.<ref>Alibi-lehti 3/2008: Jammu yritettiin surmata</ref> |
|||
Siltavuori kuoli Niuvanniemessä maaliskuussa 2012. Ennen kuolemaansa hän oli vaikeasti [[dementia|dementoitunut]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://alibi.fi/uutiset/juuri-nyt-jammu-seta-kuoli | Nimeke=Juuri nyt: Jammu-setä kuoli | Tekijä=Lahtonen, Mika | Julkaisu=Alibi | Ajankohta=11.3.2012 | Viitattu=11.3.2012}}</ref> |
|||
== Lähteet == |
|||
===Kirjallisuus=== |
|||
* Pohjolan poliisi kertoo 1991 (Artikkeli: Myllypuron lapsenryöstöt ja lapsenmurhat) |
|||
* Markkula, Hannes: Kuusi suomalaista murhaa (1996) |
|||
* Markkula, Hannes, 1991: Suomalainen murha 1953-1990 (ISBN 951-96267-0-0) |
|||
=== Viitteet === |
|||
{{Viitteet|sarakkeet}} |
|||
== Aiheesta muualla == |
|||
===Yleistä=== |
|||
{{Wikisitaatit}} |
|||
* [http://www.iltalehti.fi/uutiset/200807147936513_uu.shtml Missä on Jammu?] |
|||
* [http://www.iltalehti.fi/uutiset/200807147943084_uu.shtml Iltalehti 15. heinakuuta 2008: Uhrien omaisetkin pimennossa] |
|||
* [http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kaksoismurhaaja_jammu_siltavuori_49914.html Kaksoismurhaaja Jammu Siltavuori] Elävässä arkistossa |
|||
=== Kuvia aiheesta === |
|||
* [http://krematron.dy.fi/Share/Jammu/Kesamokki.jpg Siltavuoren kesämökki Vihdissä] |
|||
* [http://krematron.dy.fi/Share/Jammu/Paltamo.jpg Paltamon tilan pihapiiriä] |
|||
* [http://krematron.dy.fi/Share/Jammu/Selli.jpg Yksityiskohta Paltamon tilalle rakennetusta sellistä] |
|||
* [http://krematron.dy.fi/Share/Jammu/Ovi.jpg Näkymä selliin ovelta] |
|||
* [http://krematron.dy.fi/Share/Jammu/Takavarikoitu.jpg Siltavuoren asunnosta takavarikoitua omaisuutta] |
|||
* [http://krematron.dy.fi/Share/Jammu/Myllypuro.jpg Näkymä Myllypurossa pihapiiriin josta Siltavuori sieppasi uhrit] |
|||
* [http://krematron.dy.fi/Share/Jammu/Takaluukku.jpg Siltavuoren auton takaluukku jossa ruumiiden palojätettä] |
|||
* [http://krematron.dy.fi/Share/Jammu/Karkit.jpg Jääkaappi Siltavuoren asunnossa. Kuvassa kymmeniä suklaalevyjä] |
|||
* [http://static.iltalehti.fi/uutiset/jammuniuvanniemietu1203TEA_uu.jpg Siltavuorta saatetaan pakkohoitoon Niuvanniemen sairaalaan talvella 2000] |
|||
* [http://static.iltalehti.fi/uutiset/jammuoikeudessa1203MP_503_uu.jpg Siltavuori oikeudessa asianajajansa kanssa] |
|||
{{Metatieto}} |
|||
{{AAKKOSTUS:Siltavuori, Jammu}} |
{{AAKKOSTUS:Siltavuori, Jammu}} |
||
[[Luokka:Vuonna 1926 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1926 syntyneet]] |
||
Versio 12. maaliskuuta 2015 kello 15.15
| Veikko Siltavuori | |
|---|---|
 Pidätyskuva 1989 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. lokakuuta 1926 Vaasa |
| Kuollut | 9. maaliskuuta 2012 (85 vuotta) Kuopio |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Jammu-setä |
Antti Veikko Ilmari Siltavuori (alias ”Jammu-setä”; 29. lokakuuta 1926 Vaasa – 9. maaliskuuta 2012[1] Kuopio) oli suomalainen murhaaja, joka tuli tunnetuksi kahden helsinkiläisen 8-vuotiaan (1980 syntyneen) tytön murhaamisesta ja ruumiiden polttamisesta maaliskuussa 1989. Hänet oli aiemmin tuomittu muun muassa useista alaikäisten tyttöjen raiskauksista, omaisuus- ja siveellisyysrikoksista sekä murhayrityksestä, ja hän istui elinkautistuomiota jo 1960-luvulla, mutta hänet armahdettiin myöhemmin.
Aikaisempi elämä
Veikko Siltavuoren varhaisemmista vaiheista on julkisuudessa niukasti tietoa. Siltavuoren lapsuus oli vaikea, mikä johtui muun muassa hänen isänsä alkoholismista. Isä myös pahoinpiteli Siltavuorta. Alakouluaikoina Siltavuorta kutsuttiin pilkkanimellä ”Näätä”, mikä johtui hänen haisevista vaatteistaan. Pohjolan poliisi kertoo 1991 -kirjan mukaan Siltavuori vaurastui myöhemmin perittyään ison omaisuuden. Murhatessaan Hopiavuoren ja Pirisen hän oli nuhjuisuudestaan huolimatta varsin varakas mies.
Hymy-lehdessä 3/1966 haastateltiin hänen entistä vaimoaan, ja artikkelissa kerrottiin seuraava:
- ”Vajaa puoli vuotta sitten, marraskuun lopulla 1965, karkasi Turun keskusvankilasta eli Kakolasta eräs sen vaarallisimpina pidetyistä asukkaista, nimittäin omaisuus- ja siveellisyysrikoksista sekä murhayrityksistä elinkaudekseen kuritushuoneeseen tuomittu Veikko Siltavuori. Vajaan kahden viikon kuluttua hänet saatiin pidätetyksi Hyvinkäällä.” (Hänet armahdettiin myöhemmin.)
Kaksoismurha
Veikko Siltavuori houkutteli (hän itse väitti tyttöjen tulleen hänen houkuttelemattaan) 3. maaliskuuta 1989 autoonsa 8-vuotiaat Päivi-Maria Hopiavuoren ja Tanja Johanna Pirisen, jotka olivat leikkimässä kotipihallaan Helsingin Myllypurossa. Murhat tapahtuivat Siltavuoren kesämökillä Vihdin Huhmarissa. Johanna Pirinen oli kuollut pentobarbitaali-unilääkkeen yliannostukseen;[2] tämä selvisi palojätettä tutkittaessa.[3]
Hopiavuoren äiti huolestui, kun tytöistä ei ollut kuulunut mitään iltaan mennessä, ja soitti hälytyskeskukseen noin kello 22.46.
Poliisi sai silminnäkijävihjeitä, joiden mukaan tytöt oli nähty vanhan miehen seurassa (Siltavuori oli tuolloin 62-vuotias mutta näytti huomattavasti vanhemmalta[4]). Rikospoliisin väkivaltatoimiston suorittamien sisäisten tutkimusten ja arkistojen penkomisen perusteella joukko poliisin tutkijoita lähetettiin 5. maaliskuuta tutkimaan Siltavuoren asuntoa, joka sijaitsi pari kilometriä katoamispaikasta Kauppakartanonkadulla Itäkeskuksessa.
Pohjolan poliisi kertoo 1991 -kirjassa on myös valokuva Siltavuoren jääkaapista, josta löytyi kaiken kaikkiaan 300 suklaalevyä. Poliisi epäili, että Siltavuori käytti suklaalevyjä lasten houkuttelemiseen, vaikka Siltavuori itse väitti sairastavansa diabetesta ja säilyttävänsä suklaapatukoita siltä varalta, että hänen verensokerinsa laskisi vaarallisen paljon kuten diabeetikoille voi silloin tällöin käydä. Asunnossa oli myös paljon lapsille tarkoitettuja videoita.[5]
Poliisit tutkivat samalla Siltavuoren omistaman auton, jonka tavaratilasta löytyi epämääräistä, eloperäiseltä näyttänyttä tuhkaa ja palojätettä.
»– Mitä tämä on, paikalla ollut ylikonstaapeli kysyi Siltavuorelta.
– Lihaa, Siltavuori vastasi.
– Ovatko tytöt tässä?
– Kyllä, Siltavuori vastasi, ja hänet pidätettiin.»
(Suora lainaus poliisin kuulustelupöytäkirjasta.[4])
Tutkimuksissa palojätteen seasta löytyi muun muassa tyttöjen hampaita. Siltavuori oli kertomansa mukaan surmannut lapset, asettanut heidän ruumiinsa tynnyreihin, valellut ne bensiinillä ja sytyttänyt palamaan. Siltavuoren mökkinaapurit olivat luulleet, että tämä poltti mökkinsä pihalla roskia. Toisen tytön vaatteiden kuituja löytyi Siltavuoren alushousuista.
Tapaus johti laajaan mediajulkisuuteen, jonka aikana Siltavuoresta kirjoitettiin satoja yleisönosastokirjoituksia. Rikosposti-lehden huhtikuun 1991 numerossa julkaistiin Siltavuoren haastattelu, jossa hän sanoi olevansa Suomen vihatuin ihminen. Hänelle vaadittiin rangaistukseksi muun muassa kuolemantuomiota tai kastraatiota. Suuri medianäkyvyys aiheutti myös vihanpurkauksia, jotka johtivat Siltavuoreksi epäiltyjen, täysin sivullisten henkilöiden häirintään ja jopa pahoinpitelyyn. Lohjalainen teollinen muotoilija Antti Siltavuori joutui puhelinterrorin kohteeksi nimensä vuoksi, ja helsinkiläisessä ravintolassa pahoinpideltiin vanha mies, koska tämä mies muistutti ulkonäöltään Jammua.[6]
Poliisit saivat tutkimuksissaan selville, että Siltavuori oli vuokrannut Mieslahden kylästä, Paltamon kunnasta, Kainuusta maatilan ja rakentanut sinne kalteri-ikkunoita, sellejä ja pieniä käymälöitä. Päivi-Maria Hopiavuori ja Tanja Johanna Pirinen tosin eivät tutkimusten perusteella joutuneet tähän vankilaan, eikä poliisilla ollut täyttä selvyyttä siitä, oliko vankila rakennettu lapsiuhreja varten. Tilan tuvassa sijaitsi myös suuri leivinuuni, jota mahdollisesti käytettiin kremaatiossa. Tutkimukset eivät kuitenkaan tukeneet tätä käsitystä.
Siltavuoren ollessa tutkintavankeudessa Vaasan vankilassa elokuussa 1989 eräs hänen vankitoverinsa löi häntä päähän raskaalla jakkaralla, jolloin Siltavuori menetti tajuntansa ja sai päähänsä runsaasti verta vuotavan haavan. Pahoinpitelijä tuomittiin entisen rangaistuksensa lisäksi kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja maksamaan Siltavuorelle 750 markan korvaukset kivusta ja särystä. Siltavuoren nostama kanne murhayrityksestä sen sijaan hylättiin.[7]
Tuomio
Veikko Siltavuori tuomittiin 14. joulukuuta 1989 Helsingin raastuvanoikeudessa kahdesta täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta, kahdesta lapsenryöstöstä ja muista rikoksista yhteensä 15 vuodeksi vankeuteen ja eristettäväksi pakkolaitokseen vaarallisena rikoksenuusijana. Lisäksi Siltavuori velvoitettiin maksamaan Hopiavuoren ja Pirisen yksinhuoltajaäideille korvauksia henkisestä kärsimyksestä noin 200 000 markkaa (noin 47 500 euroa) ja lisäksi työansiomenetyksistä, hautauskuluista ynnä muusta yhteensä 100 000 markkaa (noin 23 700 euroa). Tuohon aikaan Suomen laki ei tuntenut käsitettä ”korvaus henkisistä kärsimyksistä” (kyseinen laki tuli voimaan vasta vuonna 1991), mutta raastuvanoikeus katsoi Hopiavuoren ja Pirisen äitien kärsimyksen olleen niin kohtuuton, että tällaisille korvauksille oli edellytystä. Korvausten ja oikeudenkäyntikulujen vuoksi Siltavuori joutui myymään kesämökkinsä, jonka pihassa oli tytöt surmannut.
Helsingin hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden tuomiota 28. kesäkuuta 1990.
Korkein oikeus antoi Siltavuoren puolustukselle luvan valittaa pakkolaitoseristämisestä ja vahingonkorvauksista. Itse teon osalta valitukset eivät siis olleet mahdollisia. Korkein oikeus kumosi lokakuussa 1991 pakkolaitoslausuman ja vahingonkorvaukset, jolloin Siltavuoren tuomioksi jäi 15 vuotta vankeutta. Korkein oikeus perusteli vahingonkorvausten kumoamista sillä, että vahingonkorvausvaatimus ei perustunut tekohetkellä voimassa olleeseen lakiin. Pakkolaitostuomion kumoamista perusteltiin sillä, että Siltavuori ei ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana syyllistynyt muuhun törkeää väkivaltaisuutta tai erityistä vaarallisuutta toisen hengelle tai terveydelle osoittavaan rikokseen, että häntä tarvitsisi eristää pakkolaitokseen.[8]
Pahoin palaneista tyttöjen ruumiista ei kyetty löytämään seksuaalirikokseen viittaavia todisteita. Myöskään Siltavuori itse ei sellaista myöntänyt. Oikeus ei siksi todennut Siltavuoren syyllistyneen lapseen kohdistuvaan haureuteen (nyk. lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö).
Vankilassa Siltavuori joutui taustansa vuoksi useiden väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Kerran eräs toinen vanki pääsi livahtamaan sisään Siltavuoren selliin ja heitti tätä tuolilla päähän.
Ehdonalainen vapaus ja pakkohoito
Suoritettuaan tuomiostaan 11 vuotta Siltavuori pääsi 31. tammikuuta 2000 tarkasti vartioituun ehdonalaiseen, josta hänet kuitenkin lähes heti siirrettiin tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon Kuopion Niuvanniemen oikeuspsykiatriseen sairaalaan.
Vuodenvaihteessa 2007 Siltavuorta hoitavat lääkärit ja Kuopion hallinto-oikeus päättivät jatkaa pakkohoitoa hallinto-oikeuden todettua, että vapautuessaan Siltavuori olisi vakavasti vaarantanut muiden henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta.[9]
Niuvanniemen sairaalalähteiden mukaan Siltavuori joutui murhayrityksen kohteeksi, kun hänet kaadettiin ja hän loukkaantui vakavasti. Siltavuoren lonkka murtui pahoin ja se jouduttiin leikkaamaan. Leikkauksen johdosta Siltavuori menetti kävelykykynsä ja joutui liikkumaan pyörätuolilla.[10]
Siltavuori kuoli Niuvanniemessä maaliskuussa 2012. Ennen kuolemaansa hän oli vaikeasti dementoitunut.[11]
Lähteet
Kirjallisuus
- Pohjolan poliisi kertoo 1991 (Artikkeli: Myllypuron lapsenryöstöt ja lapsenmurhat)
- Markkula, Hannes: Kuusi suomalaista murhaa (1996)
- Markkula, Hannes, 1991: Suomalainen murha 1953-1990 (ISBN 951-96267-0-0)
Viitteet
- ↑ Helsingin maistraatti: Ote väestötietojärjestelmästä henkilömatrikkelia varten 28.11.2012. Siltavuori, Antti Veikko Ilmari. — Otteen mukaan Siltavuori oli kirjoilla Helsingissä kuolemaansa saakka.
Mitä missä milloin 2013, s. 421. Helsinki: Otava. (Tässä lähteessä on virheellinen kuolinpäivä 10. maaliskuuta.) - ↑ http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1991/19910146
- ↑ http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/murharyhma-lehti--jammu-sedan-kumisaappaat-jaivat-askarruttamaan-poliisia/2052044
Markkula, Hannes: Kuusi suomalaista murhaa. - ↑ a b Markkula, Hannes: Suomalainen murha 1953–1990: Jammu ja Myllypuron lapsisurmat (1999) Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”markkula” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ Sipilä, Jarkko: Murharyhmä-lehti: Jammu-sedän kumisaappaat jäivät askarruttamaan poliisia MTV3 Uutiset. 9.5.2012. Viitattu 18.12.2013.
- ↑ Kuusi suomalaista murhaa.
- ↑ Hannes Markkula: Kuusi suomalaista murhaa, s. 130–131.
- ↑ Korkeimman oikeuden päätös 21.10.1991 (KKO 1991:146).
- ↑ Ilta-Sanomat 18.1.2007: Oikeus: ”Jammu” on yhä riski
- ↑ Alibi-lehti 3/2008: Jammu yritettiin surmata
- ↑ Lahtonen, Mika: Juuri nyt: Jammu-setä kuoli Alibi. 11.3.2012. Viitattu 11.3.2012.
Aiheesta muualla
Yleistä
- Missä on Jammu?
- Iltalehti 15. heinakuuta 2008: Uhrien omaisetkin pimennossa
- Kaksoismurhaaja Jammu Siltavuori Elävässä arkistossa
Kuvia aiheesta
- Siltavuoren kesämökki Vihdissä
- Paltamon tilan pihapiiriä
- Yksityiskohta Paltamon tilalle rakennetusta sellistä
- Näkymä selliin ovelta
- Siltavuoren asunnosta takavarikoitua omaisuutta
- Näkymä Myllypurossa pihapiiriin josta Siltavuori sieppasi uhrit
- Siltavuoren auton takaluukku jossa ruumiiden palojätettä
- Jääkaappi Siltavuoren asunnossa. Kuvassa kymmeniä suklaalevyjä
- Siltavuorta saatetaan pakkohoitoon Niuvanniemen sairaalaan talvella 2000
- Siltavuori oikeudessa asianajajansa kanssa
