Krematorio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Krematorio Ontariossa, savupiippu näkyvissä.
Arkku tuhkattavana

Krematorio on laitos, jossa suoritetaan tuhkauksia.[1] Kotieläimiä tuhkataan eläinkrematorioissa.[2]

Krematorio on yleensä varustettu yhdellä tai useammalla uunilla ja tavallisesti siihen on myös yhdistetty tila, jossa voidaan pitää muistotilaisuus. Krematorion yhteydessä on tavallisesti myös ruumishuone ja jäähdytyskammio. Ennen tuhkausta uuni esilämmitetään noin 700–800 asteeseen, minkä jälkeen arkku vainajineen työnnetään uuniin erityisellä sisäänvientivaunulla, joka heti vedetään pois, minkä jälkeen uuni suljetaan. Kun arkku on polttokammiossa, se syttyy välittömästi.

Krematoriot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen lain mukaan krematoriota voi ylläpitää julkisyhteisö, uskonnollinen yhteisö tai muu rekisteröity yhteisö, jos se on saanut luvan aluehallintovirastolta. Krematoriota ei saa pitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Ylläpitäjän on pidettävä luetteloa krematoriossa tuhkatuista vainajista henkilötunnuksineen. [3]

Suomen krematoriot ovat evankelis-luterilaisten seurakuntien omistuksessa lukuun ottamatta Krematoriosäätiön ylläpitämää Hietaniemen krematoriota Helsingissä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Polttohautaus eläinkrematoriossa Yhteishyvä. Viitattu 25.6.2008.
  3. Hautaustoimilaki. 7 luku, 17 § Finlex. Viitattu 31.5.2011.
  4. Krematoriosäätiö krematorio.com. Viitattu 24.4.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahtinen, Tuomo: Polttohautaus Suomessa: Aatehistoria ja kehitys. Religionsvetenskapliga skrifter 18. Turku: Åbo akademi, 1989. ISBN 951-649-571-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Krematorio.