V niin kuin verikosto (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Acap.svg
 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
V niin kuin verikosto
V for Vendetta
V niin kuin Verikosto kansi.jpg
Ohjaaja James McTeigue
Käsikirjoittaja Andy ja Larry Wachowski
Tuottaja Joel Silver
Larry Wachowski
Andy Wachowski
Grant Hill
Säveltäjä Dario Marianelli
(Pjotr Tšaikovski,
Ludwig van Beethoven)
Kuvaaja Adrian Biddle
Leikkaaja Martin Walsh
Pääosat Natalie Portman
Hugo Weaving
Stephen Rea
Stephen Fry
John Hurt
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksa, Yhdysvallat, Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Ensi-ilta 2006
Kesto 135 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 54 000 000 dollaria
Tuotto 132 511 035 $
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

V niin kuin verikosto (eng. V for Vendetta) on James McTeiguen vuonna 2005 ohjaama fantasiatrilleri. Elokuvan tuottivat Joel Silverin kanssa myös käsikirjoituksen laatineet Wachowskin veljekset. Elokuva pohjautuu Alan Mooren ja David Lloydin samannimiseen sarjakuvaromaaniin. Tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuden dystopiseen Lontooseen, Britanniaan. Tarina seuraa salaperäisen V-nimisen vapaustaistelijan toimia tämän pyrkiessä muuttamaan yhteiskuntajärjestystä samalla, kun hän toteuttaa henkilökohtaista verikostoaan. Rooleissa ovat Natalie Portman (Evey Hammond), Hugo Weaving (V), Stephen Rea (komisario Finch), John Hurt (ylikansleri Sutler) sekä Stephen Fry (televisiojuontaja Gordon Deitrich).

Elokuvan piti alun perin ilmestyä perjantaina 4. marraskuuta 2005 (päivää ennen Guy Fawkesin yön 400. vuosipäivää), mutta viivästysten vuoksi se tuli teattereihin vasta 17. maaliskuuta 2006. Elokuvaa kehuttiin arvosteluissa ja maailmanlaajuiset lipputulot kohosivat yli 132 miljoonaan dollariin. Aiempiin sarjakuvistaan tehtyihin elokuvasovituksiin (From Hell ja Herrasmiesliiga) pettynyt Moore kieltäytyi katsomasta elokuvaalähde? ja sanoutui siitä kokonaan irti. Elokuvantekijät jättivät käsikirjoitusvaiheessa pois monia alkuperäisessä sarjakuvassa esiintyviä anarkistisia teemoja sekä viittauksia huumeisiin. Lisäksi elokuvan poliittista viestiä muokattiin vastaamaan tekijöiden käsitystä nyky-yleisölle merkityksellisestä sanomasta.

Sisällysluettelo

Juoni [muokkaa]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lähitulevaisuudessa Britanniasta on tullut totalitaarinen ja sitä hallitsee äärioikeistolainen Norsefire-puolue. Tarina seuraa Evey Hammondia, nuorta naista, jonka naamioitu omankädenoikeutta käyttävä henkilö nimeltä ”V” pelastaa salaiselta poliisilta. Tämän jälkeen Evey on todistamassa V:n Old Baileyn räjäytystyötä. Hallitus selittää sen hätäpurkamiseksi, mutta valhe paljastuu V:n puhuessa British Television Networkin (BTN) kautta samana päivänä. Hän välittää viestin, joka yllyttää Britannian kansaa nousemaan alistavaa hallitusta vastaan marraskuun viidentenä, vuoden päästä tuosta päivästä, jolloin V tuhoaisi Parlamenttitalon. Evey auttaa V:tä pakenemaan, mutta joutuu samalla vaaraan. V pelastaa Eveyn pidätykseltä ja viranomaisten kuulusteluilta vieden tämän kotiinsa, jossa V selittää että Eveyn täytyy pysyä piilossa hänen kanssaan. Ymmärrettyään V:n tappavan hallituksen viranomaisia Evey pakenee erään esimiehensä, televisioesiintyjä Gordon Deitrichin luokse. Kuitenkin kun Deitrich julkaisee komediashow'n maan nykyisestä hallituksesta, salainen poliisi hyökkää tämän kotiin ja vangitsee Eveyn. Eveytä pidetään vangittuna ja häntä kidutetaan, johon kuului muun muassa hänen hiustensa leikkaaminen. Sellissään Evey saa ainoan lohtunsa sellin edellisen vangin, Valerien, vaatimattomasta elämäkerrasta. Eveylle annetaan ehdot: hänen on joko paljastettava V:n olinpaikka tai hänet teloitettaisiin. Evey vastaa, että kuolisi mieluummin, minkä johdosta hänet vapautetaan. Evey saa selville, että hänen vankeutensa oli vain V:n lavaste saadakseen hänet elämään ilman fasistisen hallituksen pelkoa. Myöhemmin samana päivänä Evey lähtee V:n kotoa luvaten palata ennen marraskuun viidettä.

Komisario Finch ymmärtää V:n tutkimusten kautta miten Nornaliekki pääsi valtaan. 14 vuotta sitten Britannia kärsi sodasta ja terrorismista. Sosiaalisesti konservatiivinen ja avoimesti fasistinen puolue Nornaliekki johti puhdistusta järjestyksen palauttamiseksi; salainen poliisi kidnappasi valtion viholliset (muslimit, juutalaiset, mustat, homoseksuaalit ja kommunistit) yön aikana. Maa jakaantui vapauden vähentyessä, kunnes tapahtui bioterroristinen hyökkäys, joka surmasi noin 80 000 ihmistä. Hyökkäyksen aiheuttama pelko auttoi Nornaliekkiä vaientamaan vastustuksen ja voittamaan seuraavat vaalit äänivyöryllä. Pian Viadoxin, Nornaliekin omistama yhtiö, kehitti parannuslääkkeen. Kansan hiljaisella suostumuksella Nornaliekki teki Britanniasta totalitaarisen valtion, jonka johtoon asetettiin Adam Sutler ylikanslerin virkaan. Nornaliekki oli kehittänyt viruksen juonena valtaanpääsyyn "sosiaalisesti eroaviavilla" ja toisinajattelevilla tehtyjen kuolettavien kokeiden avulla Larkhillin eristyslaitoksessa. V oli ollut yksi vangeista, mutta sen sijaan että olisi kuollut kokeissa, hän sai tehokkaampia henkisiä ja ruumiillisia ominaisuuksia. Lopulta V tuhosi laitoksen ja pakeni vannoen kostonsa Nornaliekin hallitukselle.

Marraskuun viidennen päivän lähestyessä V:n suunnitelmat aiheuttavat kaaosta Britanniassa, kun kansalaiset alkavat kyseenalaistaa hallituksen toimia yhä enemmän. Marraskuun neljäntenä Evey vierailee V:n luona, joka näyttää hänelle vanhassa metrotunnelissa junalastillisen parlamenttitalon tuhoamiseen tarkoitettuja räjähteitä. V luovuttaa viimeisen päätöksen junan lähettämisestä Eveylle, koska uskoo, ettei lopullisen päätöksen kuuluisi tulla häneltä. Itse hän lähtee tapaamaan puolueen johtajaa, Creedyä, jonka kanssa solmitun sopimuksen mukaan Creedy toimittaa ylikanslerin V:n käsiin vastineeksi tämän antautumisesta. Creedy surmaa ylikanslerin V:n silmien edessä, mutta antautumisen sijaan V tappaa Creedyn miehineen loukkaantuen kuitenkin itse kuolettavasti taistelussa. Kohtauksessa on yksi elokuvan mieliinpainuvimmista vuorosanoista, jossa vastauksena Creedyn paniikinomaisiin kysymyksiin "Mikset kuole?" V vastaa: "Tämän naamion takana on muutakin kuin luuta ja verta, tämän naamion takana on aate, herra Creedy, ja aatteet ovat luodinkestäviä." V:n onnistuu palata Eveyn luokse vain kuollakseen tämän käsivarsille.

Komisario Finch löytää Eveyn juuri kun tämä on lähettämäisillään räjähdejunan matkaan. Finch ei kuitenkaan asetu suunnitelman tielle, koska hän on saanut tietää paljon Norsefire-hallituksen korruptiosta ja epäinhimillisistä kokeiluista. Samaan aikaan tuhannet lontoolaiset marssivat kohti parlamenttitaloa Guy Fawkes-naamioihin pukeutuneina. Aiemmin elokuvassa kuolleita henkilöitä nähdään kävelemässä muiden joukossa, mm. poliisin ampumaksi joutunut pikkutyttö ja Gordon Deitrich. Varoasemiin hälytetty armeija laskee aseensa määrätietoisen rauhallisesti marssivan väkijoukkon edessä, kun kuolleelta ylikanslerilta eikä Creedyltä tule muunlaisia ohjeita. Parlamenttitalo tuhoutuu räjähdyksessä Eveyn ja Finchin katsellessa etäämpää samalla, kun Evey sanoo V:n olleen "me kaikki."

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa [muokkaa]

 Natalie Portman  ... Evey Hammond, nuori nainen, joka tapaa V:n ja auttaa tätä tämän suunnitelmassaan.  
 Hugo Weaving  ... V, salaperäinen anarkisti, jonka aikeena on palauttaa Britannia Nornaliekin vallasta tuhoamalla Parlamenttitalo.  
 Stephen Rea  ... Eric Finch, V:n tutkimusten johtaja ja Nenän (engl. The Nose), tutkimusjärjestön johtaja.  
 John Hurt  ... Adam Sutler, Britannian ylikansleri ja Nornaliekin johtaja.  
 Stephen Fry  ... Gordon Deitrich, televisioesiintyjä, joka salaa homoseksuaalisuutensa ja auttaa Eveytä.  
 Sinead Cusack  ... Delia Surridge, Larkhillin entinen päätohtori, joka katui tekojaan ja oli V:n viimeinen uhri.  
 John Standing  ... Piispa Lilliman, pedofiili ja entinen Larkhillin pastori, jonka Sutler asetti Westminster Abbeyn piispaksi.  
 Tim Pigott-Smith  ... Peter Creedy, Nornaliekin salaisen poliisin Sormen (engl. The Finger) johtaja.  
 Rupert Graves  ... Dominic Stone, Finchin apulainen V:n tutkinnoissa.  
 Natasha Wightman  ... Valerie Page, lesbo ja V:n vierussellin vanki, jonka sanat antoivat V:lle aikeita.  
 Roger Allam  ... Lewis Prothero, "Lontoon ääni", televisioesiintyjä joka puhui Nornaliekin puolesta.  
 Ben Miles  ... Roger Dascomb, British Television Networkin johtaja, jota Sutler käyttää viestiäkseen kansalle.  
 Clive Ashborn  ... Guy Fawkes, henkilö, joka yritti räjäyttää Parlamenttitalon 5. marraskuuta 1605, ja jonka aatteet inspiroivat V:tä.  
 Guy Henry  ... Conrad Heyer, Nornaliekin jäsen ja Silmän (engl. The Eye), järjestön joka valvoo kansalaisia visuaalisesti, johtaja.  
 Eddie Marsan  ... Brian Etheridge, Nornaliekin jäsen ja Korvan (engl. The Ear), järjestön joka valvoo kansalaisia audiollisesti, johtaja.  

Tekeminen [muokkaa]

Elokuvaa oli tekemässä moni Matrix-trilogian tekijöistä. Vuonna 1988 tuottaja Joel Silver hankki oikeudet kahteen Alan Mooren työhön: V niin kuin verikosto ja Vartijat.[1] Wachowskit olivat molemmat V niin kuin verikoston faneja ja 1990-luvun keskivaiheilla, ennen The Matrixin työtä, kirjoittivat luonnostellun käsikirjoituksen mukaillen sarjakuvaa. Matrixin kuvausten aikana he viimeistelivät käsikirjoituksen ja tarjosivat ohjaajan osaa James McTeiguelle. Kaikki kolme olivat kiinnostuneita alkuperäisen tarinan teemoista ja katsoivat niiden olevan asianmukaisia nykyiselle politiikan näkymälle. Käsikirjoituksen viimestelyn aikana Wachowskit tekivät uudistuksia tarinan tiivistämiseksi ja nykyaikaistamiseksi ja samalla pyrkivät säilyttämään sen moraliteetit ja teemat.[2]

Moore selvästi pysytteli itse erossa elokuvasta osallistumasta sen kirjoittamiseen ja ohjaamiseen ja muiden hänen töittensä elokuvaversioiden selkkaaminen.[3] Hän päätti yhteistyön julkaisijansa, DC Comicsin kanssa, kun sen emoyhtiö Warner Bros. ei perunut lausuntoaan Mooren oletetusta yhteistyöstä. Moore sanoi että käsikirjoitus sisälsi aukkoja juonessa[4] ja että se oli päinvastainen hänen alkuperäiseen teemaansa verratuna, joka asetti kaksi poliittista suuntausta (fasismin ja anarkismiin) toisiaan vastaan. Hän väittää hänen työnsä olevan uudelleenmuotoiltu tarina muodossa "nykyinen uuskonservatismi vastaan nykyinen Amerikkalainen liberalismi".[5] Mooren pyynnöstä hänen nimeään ei mainittu elokuvan lopputeksteissä. Kuvittaja David Lloyd oli mukana elokuvan tekemisess ja sanoi käsikirjoituksen olleen todella hyvä ja Moore olisi tyytyväinen vain sarjakuvaa täydellisesti mukailevasta elokuvasta.[1]

Tuotanto [muokkaa]

Elokuva kuvattiin Lontoon lisäksi Saksassa Potsdamissa Filmstudio Babelsbergilla. Suuri osa elokuvasta tehtiin äänistudioissa ja sisätiloissa. Sen lisäksi kolme kohtausta kuvattiin Berliinissä: Nornaliekin puhetilaisuus, Larkhill ja Lillimanin makuuhuone. Lontoon metrossa tapahtuvat kohtaukset kuvattiin lakkautetulla Aldwychin metroasemalla. Kuvaukset aloitettiin maaliskuun alussa vuonna 2005, ja pääasiallinen kuvaaminen aloitettiin virallisesti kesäkuun alussa.[1] Elokuva oli viimeinen Adrian Biddlen, elokuvan pääkuvaajan kuvaama elokuva, sillä hän kuoli sydänkohtaukseen 7. joulukuuta 2005.

Elokuvalle suunniteltiin moderni ja vanhanaikainen ulkonäkö, jossa käytettiin paljon harmaita sävyjä jotta totalitarinen Lontoo saataisiin näyttämään ankealta ja lamaantuneelta. Suurin lavastus oli Varjogalleria (engl. The Shadow Gallery), jolle tehtiin kryptantuntuinen olemus.[6] Galleria on V:n koti ja samalla paikka jossa hän säilyttää hallituksen kieltämiä esineitä. Näihin esineisiin kuuluu monia taiteellisia töitä, mm. Jan van Eyckin Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa, Tizianin Bacchus ja Ariadne, Mildred Pierce -elokuvan juliste, Andrea Mantegnan St. Sebastian, John William Waterhousen The Lady of Shalott, Edvard Munchin Puberty, William Blaken Elohim luo Aatamin ja Alberto Giacometti patsaita.

Yksi elokuvan vaikeimmista haasteista oli kuinka tuoda V eloon eleettömän naamarin alta. Siksipä huomattavasti vaivaa nähtiin valaistuksen, näyttelemisen ja Weavingin äänen yhdistämiseen oikean mielialan luomiseksi tiettyyn tilanteeseen. Weavingin äänen vaimenemisen estämiseksi hänen hiusrajaansa asetettiin mikrofoni jälkituotannon avustamiseksi, jolloin hänen kaikki vuorosanat uudelleenäänitettiin.[7]

Jotta viimeinen kohtaus Westminsterissä saatiin kuvatuksi, alue Trafalgar Squarelta ja Whitehallilta Parlamenttitalolle ja Big Benille asti piti sulkea 00.00-05.00 väliseksi ajaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tämä alue jouduttiin sulkemaan elokuvan kuvausten takia [7] Pääministeri (kuvausten aikana) Tony Blairin poika Euan Blair työskenteli elokuvan tuotannossa ja hänen sanottiin (Stephen Fryn mukaan) auttaneen tekijöitä saavuttaneen ennätyksellisen kuvausoikeuden. Tämä aiheutti kritiikkiä Blairia kohtaan kansanedustaja David Davisilta, johtuen elokuvan sisällöstä. Tekijät kuitenkin kiistivät Blairin osallisuuden sopimuksessa,[8] sanoen että lupa saavutettiin yhdeksän kuukauden mittaisella neuvottelulla 14 eri viraston kanssa.[7]

James Purefoyn piti aluksi esittää V:tä, mutta koska hänellä oli vaikeuksia hengittää naamari päällä, hän jätti roolin kuuden viikon jälkeen kuvausten alusta.[9] Rooli siirtyi Hugo Weavingille, joka oli aiemmin työskennellyt Joel Silverin ja Wachowskien kanssa Matrix-trilogiassa Agentti Smithiä. Kuitenkin joissain elokuvan kohtauksissa Purefoy esittää V:tä, jonka äänen päällä on Weavingin dubbaus.[10]

Julkaisu [muokkaa]

Näyttelijät ja muut elokuvan parissa työskennelleet osallistuivat useisiin lehdistötilaisuuksiin, joissa heillä oli mahdollisuus kommentoida mm. elokuvan todenmukaisuutta, poliittista sanomaa sekä alkuperäisen sarjakuvan piirtäjän Alan Mooren reaktiota. Elokuvaa irtaannutettiin tarkoituksella joistakin Mooren sarjakuvan teemoista. Weavingin mukaan "Mooren alkuperäisteos puhutteli yhteiskuntaa jota ei enää ole. Sarjakuva oli reaktio thacheriaanisessa Britanniassa elämiseen - - - Elokuva taas kommentoi nykyistä maailmaamme. Minusta sarjakuva ja elokuva ovat siis kaksi erillistä teosta." Elokuvantekijät kommentoivat myös elokuvan kiisteltyä poliittista sanomaa sanoen tarkoituksen olevan ennemmin herättää kysymyksiä ja ottaa osaa jo yhteiskunnassa käytävään keskusteluun kuin sanella vastauksia tai sanella katsojille mielipiteitä.[11]

Elokuva hyödyntää laajalti vuoden 1605 ruutisalaliiton kuvastoa. Salaliitossa joukko katolisia suunnitteli sytyttävänsä kansan vallankumoukseen tuhoamalla parlamenttitalon Englannissa. [1] Alun perin elokuva oli tarkoitus julkaista marraskuun 5. viikonloppuna (2005), salaliiton 400. vuosipäivänä, mutta julkaisupäivää lykättiinkin 17. maaliskuuta 2006. Esitettyjen veikkausten mukaan julkaisupäivän siirtäminen johtui Lontoon metron pommi-iskusta heinäkuun 7. päivänä, ja yritetystä pommi-iskusta heinäkuun 21. päivänä.[12] Tuotantoyhtiön mukaan lykkääntyminen johtui kuitenkin elokuvantekoon liittyvistä seikoista. [13]Elokuvan varsinainen ensi-ilta oli Berliinin elokuvajuhlilla 13. helmikuuta [11], ja yleiseen teatterilevitykseen se pääsi 17. maaliskuuta 2006, jolloin sitä näytettiin Yhdysvalloissa, Britanniassa ja kuudessa muussa maassa.[14] Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 24. maaliskuuta 2006.

Musiikki [muokkaa]

Elokuvan soundtrackin julkaisi Astralwerks Records 21. maaliskuuta 2006. Albumi sisällyttää suurimmaksi osaksi alkuperäisen musiikin elokuvan säveltäjä Dario Marianellilta. Soundtrack sisältää myös kolme muuta elokuvan aikana soitettua kappaletta: Julie Londonin Cry Me a River, The Velvet Undergroundin I Found a Reason Cat Powerin esittämänä ja Antony and the Johnsonsin Bird Gerhl. Kuten elokuvassa mainitaan, nämä kappaleet ovat yksiä niistä 872 mustalistatuista kappaleista V:n jukeboxissa jotka V "lunasti" Paheksuttavien materiaalien ministeriöstä. Tšaikovskin Orkesterialkusoiton 1812 kohokohta esiintyy Knives and Bullets (and Cannons too) -kappaleen lopussa. Alkusoitto soitetaan elokuvan alussa ja lopussa.

Kolme kappaletta, jotka eivät sisältyneet soundtrackilla, soitettiin elokuvan aikana. Ensimmäinen oli The Rolling Stonesin Street Fighting Man. Toinen oli erikoisversio Ethan Stollerin BKAB:ista. Elokuvan vallankumouksellisessa sävyssä siinä on otteita musta nationalistijohtaja Malcolm X:n On Black Power:ista ja Gloria Steinemin Address to the Women of America:sta lisättiin kappaleeseen. Viimeinen kappale oli Spiritualizedin "Out of Sight".

Elokuvassa oli myös osia kahdesta Antônio Carlos Jobimin klassisesta bossa nova -laulusta, The Girl From Ipanema ja Quiet Nights of Quiet Stars. Nämä kappaleet soitettiin "aamiaiskohtausten" yhteydessä, jotka olivat yksi keino yhdistää V ja Deitrich keskenään. Myös Beethovenin 5. Sinfonia soitetaan tärkeässä kohtaa elokuvaa, jonka neljä ensimmäistä tahtia ovat V morsekirjoituksena (···–).[15][16] Gordon Deitrichin Benny Hill-tyylinen sketsi kansleri Sutlerista sisältää Yakety Sax -teeman. Finchin herätyskello aloittaa marraskuun 4. aamun Richard Hawleyn kappaleella Long Black Train, joka sisältää sanat "Ride the long black train.. take me home black train."

Teemat [muokkaa]

Elokuva asettaa V:n inspiraatioksi Ruutisalaliiton, joka vaikuttaa hänen ajoituksiinsa, puhetapaansa ja ulkomuotoonsa.[2] Esimerkiksi nimet Rookwood, Percy ja Keyes esiintyvät elokuvassa tullen kolmen salaliittolaisen nimistä: Ambrose Rokewood, Thomas Percy ja Robert Keyes. Elokuvassa on vastaavuuksia Alexandre Dumasin Monte-Criston kreiviiin V:n ja Edmond Dantésin välisissä samankaltaisuuksissa. (Molemmissa tarinoissa päähenkilö pakenee epäoikeudenmukaisesta ja traumaattisesta vankeudesta ja viettää vuosikymmeniä valmistellessaan kostoa sortajilleen uudella "henkilöllisyydellä".)[17][18][19] Elokuva myös selkeästi kuvailee V:n enemmänkin aatteen ruummillistumana kuin yksilönä V:n puheiden kautta ja havainnollistaen hänet ilman menneisyyttä, henkilöllisyyttä tai kasvoja. Elokuvan web-sivustojen mukaan "V:n naamarin käyttö toimii sekä todenmukaisena että vertauskuvallisena elementtinä tarinassa. Hän käyttää sitä peittääkseen arpensa, ja hämärtämällä henkilöllisyytensä V:stä tulee enemmän kuin pelkkä mies vallankumouksellisella aatteella – hänestä tulee itse aate.":[2]

"Tämän naamarin alla on muutakin kuin pelkkää lihaa... Tämän naamarin alla on aate, herra Creedy, ja aatteet ovat luodinkestäviä."[20]

Kuten monet arvostelijat ja kommentoijat ovat huomanneet, elokuvan tarina ja tyyli heijastaa piirteitä Gaston Lerouxin Oopperan kummituksesta.[21][22] Molemmat, V ja Kummitus, pitävät naamiota peittääkseen runnoutuneen ulkonäkönsä, ohjaavat muita mielikuviensa vaikutusvoimalla, molemmat ovat koston motivoimia ja molempien menneisyys on traaginen. Myös V:n ja Eveyn suhde vastaa monia Oopperan kummituksen romanttisia ominaisuuksia, missä Kummitus vie Christine Daaén maanalaiseen piilopaikkaansa.[21][22][23]

Nornaliekin hallituksen totalitarismin lähteinä ovat monet todelliset ja keksityt lähteet.

Elokuva on kamppailu vapauden ja valtion välillä ja sen esimerkkeinä toimii moni totalitaarinen kuva, kuten Neuvostoliitto, natsi-Saksa ja George Orwellin Vuonna 1984.[2][11] Esimerkiksi Adam Sutler [11] pääasiallisesti esiintyy suurilla näytöillä ja muotokuvilla ihmisten kodeissa, joka muistuttaa Isoveljestä. Toisena viittauksena Orwellin novelliin on elokuvassa Lontoossa esiintyvä lause "Voimaa yhtenäisyydestä. Yhtenäisyyttä uskosta."(engl. "Strength through Unity. Unity through Faith"), joka vastaa lausetta "Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa." (engl. "War is peace. Freedom is Slavery. Ignorance is Strength") Orwellin novellissa. Tämä yhteys voidaan nähdä myös kun Eveytä kidutetaan ja hän löytää rotan sellistään, joka on päähenkilön pahin pelko Orwellin novellissa.[24] Myös valtion suuren valvonnan käyttö sen kansalaisia kohtaan, kuten valvontakameroiden yltiömäinen käyttö on yhtäläistä Orwellin tarinaan. Valerie lähetettiin keskitysleirille lesboutensa takia, jossa hänelle tehtiin lääketieteellisiä kokeita, yhtäläisiä natsi-Saksan holokaustille ja toimille homoseksuaaleja kohtaan.[22] Nornaliekki korvasi Pyhän Yrjön ristin Lothringenin ristin kaltaisella kansallissymbolilla. Vapaa Ranska käytti tätä symbolia toisen maailmansodan aikana, kuten se oli Ranskan isänmaallisuuden perinteinen symboli jota voitiin käyttää vastauksena natsien hakaristiin. Media esitettiin myös suuresti nöyristelevänä hallituksen propagandaa kohtaan, ja yleisesti ottaen luonteenomaista totalitarismia kohtaan.

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ a b c d V for Vendetta news Warner Brothers. Viitattu 1. toukokuuta 2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Production Notes for V for Vendetta Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Goldenstein, Hilary: V for Vendetta: Comic vs. Film IGN.com. Viitattu 1. toukokuuta 2009. (englanniksi)
  4. ↑ Johnston, Rich: MOORE SLAMS V FOR VENDETTA MOVIE, PULLS LoEG FROM DC COMICS 23.5.2005. comicbookresources.com. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  5. ↑ MacDonald, Heidi: A FOR ALAN, Pt. 1: The Alan Moore interview 15.3.2006. GIANT Magazine. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  6. ↑ 'V for Vendetta' Unmasked 2006. Warner Bros.. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  7. ↑ a b c V for Vendetta - About the Production Warner Bros.. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  8. ↑ How E got the V in Vendetta 23.3.2006. The Guardian. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  9. ↑ James Purefoy Quit 'V for Vendetta' Because He Hated Wearing The Mask 24.2.2006. starpulse.com. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Rebels without a pause. Portman and Weaving fight the power in V for Vendetta MTV.com. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d V for Vendetta Press Footage Warner Bros.. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  12. ↑ C Is for Controversy | Columns | SCI FI Weekly
  13. ↑ Natalie Portman's 'V for Vendetta' Postponed sfgate.com. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  14. ↑ V for Vendetta (2006) boxofficemojo.com. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  15. ↑ Moore, Alan: V for Vendetta. Inspector Finch recognizes the background noise as Beethoven's Fifth, and states: "It's Morse code for the letter "V" ". DC Comics, 2005. ISBN 1401207928.
  16. ↑ Newswatch 1940s news.bbc.co.uk. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  17. ↑ Andersen, Neil: V for Vendetta CHUM.mediaeducation.com. Viitattu 2.5.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Peterman, Eileen: V for Vendetta (R) 9.4.2006. CHUM.mediaeducation.com. Viitattu 2.5.2009. (englanniksi)
  19. ↑ Suprynowicz, Vin: VIN SUPRYNOWICZ: I wanted to like 'V for Vendetta' 2.4.2006. BoxOfficeCritic.com. Viitattu 2.4.2009. (englanniksi)
  20. ↑ V puhuu Creedylle viimeisessä yhteenotossa Sutlerin ja Creedyn kanssa [1]
  21. ↑ a b Ebert, Roger: V for Vendetta 16. maaliskuuta 2006. rogerebert.suntimes.com. Viitattu 2.5.2009. (englanniksi)
  22. ↑ a b c Stein, Ruthe: In 'Vendetta,' disastrous U.S. and British policymaking gives rise to terrorism -- what a shocker 16.3.2006. sfgate.com. Viitattu 2.5.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Travers, Peter: V for Vendetta rollingstones.com. Viitattu 2.5.2009. (englanniksi)
  24. ↑ Chocano, Carina: 'V for Vendetta' Viitattu 3.5.2009. (englanniksi)


Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=V_niin_kuin_verikosto_(elokuva)&oldid=12887982