Monte-Criston kreivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjaa. Tv- ja elokuvasovituksissa on eroja kirjaan nähden.
Monte-Criston kreivi
Le Comte de Monte-Cristo
Monte-Criston kreivi.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Alexandre Dumas vanh.
Kieli ranska
Genre seikkailu
Julkaistu 1844
Suomennos
Suomentaja Johan Arvid Saivo 1892
Jalmari Finne 1912[1]
Kustantaja Otava
Julkaistu 1892
Ulkoasu kovakantinen
Sivumäärä 701
ISBN 951-1-11041-1
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Monte-Criston kreivi (ransk. Le Comte de Monte-Cristo, suomeksi joskus myös Monte Criston kreivi) on klassinen Alexandre Dumas vanhemman kirjoittama historiallinen seikkailuromaani. Sitä pidetään usein Dumas'n parhaimpiin kuuluvana teoksena ja se esiintyy usein myös kaikkien aikojen parhaimpien romaanien listoilla.

Tarinan paikkana ovat Ranska, Italia ja Välimeren saaret vuosina 18141838. Seikkailuromaanin tyyliin kirjoitetun tarinan teemoja ovat oikeus, kosto, armeliaisuus ja anteeksianto.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Romaani alkaa, kun Edmond Dantès palaa Marseilleen ja tapaa perheensä ja ystävänsä. Dantèsista on tulossa Morrelin laivanvarustamoyhtiön Pharaon-laivan kapteeni ja hän aikoo naimisiin kauniin Mercedeksen kanssa. Kapteenin paikasta kateellinen Danglars ja Mercedestä rakastava Fernand juonittelevat ilmiantokirjeen, ja häät keskeytyvät kun Dantèsia tullaan pidättämään kuninkaan nimissä. Kuulustelijana toimivan prokuraattorin sijaisen de Villefortin annetaan ymmärtää, että Dantès oli viemässä kirjettä Napoleonilta hänen isälleen - tunnetulle bonapartistille Noirtier'lle (koko sukunimi Noirtier de Villefort) - tilanne kärjistyy siten, että sijainen passittaa Dantèsin Ifin vankilaan.

Neljätoistavuotisen vankeutensa aikana hän menettää melkein toivonsa ja yrittää kuolla nälkään. Hän pelastuu, kun apotti Faria kaivautuu pakotunnelistaan hänen selliinsä. Apotista tulee hänelle ystävä ja opettaja, jolta hän oppii monia asioita pakotunnelin kaivamisen lomassa. Apotti myös päättelee Dantèsin vihamiesten nimet ja Dantès vannoo kostavansa heille. Kun Faria kuolee, Dantès karkaa tämän ruumissäkissä, löytää apotin aarteen Montecriston saarelta ja muuttaa nimensä Monte-Criston kreiviksi aarresaarensa mukaan. Hän palkitsee ensin Sindbad Merenkulkijana hyväntekijänsä Morrelin, jonka jälkeen matkustelee ja suunnittelee kostoaan kymmenen vuotta.

Monte-Cristo esiintyy eri henkilöllisyyksillä kuten apotti Busonina, lordi Wilmorena ja Sindbad Merenkulkija. Hän muuttaa Pariisiin, jossa hänen vihamiehensä ovat päässeet arvostettuun asemaan. Monte-Criston tunnistaa vain entinen kihlattu Mercedes, joka on nyt Fernandin vaimo. Fernand on arvostettu kreivi Morcerf sekä pääri, Danglars menestyvä pankkiiri ja de Villefort kuninkaallinen prokuraattori (= yleinen syyttäjä).

Toimittaessaan kostoa loppuun kreivi ilmiantaa aina itsensä vihamiehilleen. Fernandille hän esiintyy Dantèsin merimiespuvussa, ja tämä ampuu itsensä. Apurin puukotettua Caderoussen kreivi sanoo hänelle: "Olen vain köyhä merimies, jonka isä kuoli nälkään sinun vuoksesi." Caderousse tunnistaa hänet viime hetkellä ennen kuolemaansa. Fernand eli kreivi Morcerf paljastuu petturiksi ja murhaajaksi ja tappaa itsensä. Danglars ja Villefort eivät kuole, mutta ensimmäinen menettää rahansa ja toinen vaimonsa, poikansa ja järkensä.

Monte-Cristo uskoo olevansa oikeutettu rankaisemaan – "Jumalan ruoska kuten Attila" – ja yhteiskunnan lakien ulkopuolella. Hän sanoo, että tuomioista eli "luonnollisesta tuomitsemisesta huolehtivat ne, joille Jumala on antanut siunauksensa", hän myös pitää itseään yhtenä näistä. Kirja päättyy Villefortin tyttärelle Valentinelle ja Maximilien Morrelille osoitettuun kirjeeseen, jossa kreivi myöntää olleensa väärässä asettuessaan Jumalan asemaan ja kirjoittaa, että "kaikki inhimillinen viisaus sisältyy näihin kahteen sanaan: Odota ja toivo!" Morrel ja aluksi toiselle kihlattu Valentine saavat toisensa ja myös Monte-Cristo löytää uuden onnen Haydéen seurassa.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Edmond Dantès – päähenkilö, kauppalaiva Pharaonin perämies ja varakapteeni, joka esiintyy myös nimillä Monte-Criston kreivi, Sindbad merenkulkija, apotti Busoni ja lordi Wilmore; on kirjan alussa menossa kihloihin Mercedeksen kanssa, mutta joutuu vankilaan bonapartistiksi syytettynä.
  • Bertuccio – päähenkilön uskollinen palvelija, korsikalainen ja bonapartisti.
  • Ali – päähenkilön lähin palvelija; kielensä menettänyt nubialainen, joka oli jo tuomittu mestattavaksi mutta jonka Monte-Cristo lunasti vapaaksi, koska tarvitsi tällaisen palvelijan. Kuolemaan asti uskollinen kreiville.
  • Fernand Mondego – Dantèsin kilpakosija, joka lopulta menee Mercedeksen kanssa naimisiin ja kohoaa kenraaliksi, pääriksi ja lopulta kreiviksi nimellä Morcerf - pääasiassa petoksen keinoin.
  • Danglars – Pharaonin tilinhoitaja, joka kadehtii Dantèsin kapteenin paikkaa; nousee rikkaaksi pankkiiriksi.
  • Hermine de Nargonne Danglars – edellisen puoliso, toista kertaa naimisissa.
  • Eugenie Danglars – edellisten tytär, oopperalaulajatar.
  • Louise d´Armilly – edellisen ystävätär, konserttipianisti, keuhkotautinen.
  • Gérard de Villefort – prokuraattorin sijainen Marseillessa; tuomitsee Dantesin vankilaan pelastaakseen oman uransa. Tulee mielisairaaksi.
  • Héloïse de Villefort – edellisen toinen puoliso; myrkyttäjätär. Kuolee omaan myrkkyynsä.
  • Edouard de Villefort – edellisten täysin piloille hemmoteltu pikkupoika. Kuolee äitinsä myrkyttämänä.
  • Renée de Villefort - Gérard de Villefortin ensimmäinen vaimo.
  • Andrea Cavalcanti – Gérard de Villefort'in ja Hermine de Nargonnen salainen avioton lapsi; vanhemmat luulevat tämän syntyneen kuolleena, mutta Bertuccio pelasti lapsen hengen; lapsi kasvatettiin Korsikassa nimellä Benedetto. Oikean isänsä pohjimmaisen pahuuden täysin myrkyttämä varas ja murhaaja.
  • Mercédès Herrera – Dantèsin kihlattu tarinan alussa; myöhemmin kreivi Morcerfin eli Fernandin vaimo.
  • Gaspard Caderousse – Dantèsin naapuri tarinan alussa; sittemmin murhamies ja murtovaras. Benedetto tappoi hänet.
  • Madeleine carcontelainen – edellisen jopa murhaa kaihtamaton puoliso. Kuolee ryöstämänsä kauppiaan pistoolinluodista.
  • Pierre Morrel – laivanvarustaja, joka on Dantèsille ystävällinen; maksaa Dantèsin kuolevan isän velat ja hautaa tämän – minkä takia on tulla tuhotuksi bonapartistin omaisen auttajana satapäiväisen keisarikunnan kaaduttua.
  • Julie – edellisen todella hyväsydäminen tytär; tukee isäänsä aina kuoleman partaalle asti ja tuo tälle pelastavan kukkaron
  • Emmanuel Herbault – Julien jalosydäminen kihlattu ja sittemmin uskollinen puoliso
  • Noirtier – Villefort'in isä; girondisti ja jakobiini; koko tarinan hiljainen keskushahmo, loppuosan ajan täysin halvaantunut
  • Albert de Morcerf – Fernandin ja Mercedeksen poika; värvääntyy lopussa spahiväkeen. Ottaa äitinsä sukunimen häväistyksen tapahduttua.
  • Valentine de Villefort – Villefortin ja hänen ensimmäisen vaimonsa tytär; Héloïse yrittää moneen otteeseen myrkyttää hänet saadakseen perinnön Edouardille mutta Monte-Cristo pelastaa Valentinen
  • markiisi de Saint-Méran – Renéen isä ja Valentinen isoisä; kuolee Héloïsen myrkyttämänä
  • markiisitar de Saint-Méran – Renéen äiti ja Valentinen isoäiti; kuolee Héloïsen myrkyttämänä
  • Maximilien Morrel – Morrelin poika, spahiratsumestari joka rakastuu Valentineen
  • HaydéeJaninan visiiri pašša Ali Tebellinin ja hänen lempivaimonsa Vasilikin tytär, jonka Haydéen isän pettänyt Fernand myi orjaksi ja jonka Monte-Cristo vapautti
  • Franz d'Epinay - Albertin ystävä, Valentinen sulhanen, joka purkaa kihlauksen saadessaan tietää Noirtier'n surmanneen hänen isänsä.
  • Beauchamp – Albertin ystävä, pariisilainen lehtimies, joka selvittää kreivi Morcerfin rikokset käymällä itse Janinassa.
  • Lucien Debray – Albertin ystävä, ministerin sihteeri, Danglarsin perheen ystävä.
  • Château-Renaud – Albertin ystävä, pariisilainen aatelismies.
  • Luigi Vampa – pelätty roomalainen rosvo, Monte-Criston kreivin ystävä.
  • Baptistin – Monte-Criston kreivin palvelija.
Kirjan henkilöiden suhteita toisiinsa. (Klikkaa isommaksi)

Muiden kirjoittamia jatko-osia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adolf Mützelburg: Maailman herra 1–2 (Nide 1947), saksaksi Der Herr der Welt[2]
  • Adolf Mützelburg: Miljoonamorsian (Nide 1951), saksaksi Die Millionenbraut[2]
  • F. Le Prince ja Alexandre Dumas: Monte Criston saari (1952)
  • Jean du Boys: Kreivitär Monte Cristo eli salaperäinen nainen (K.L. Rantanen 1909)
  • Montekriston kreivi (Pihl 1891)

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dumas, Alexandre: Monte-Criston kreivi. (Le Comte de Monte-Cristo 1844) Suomentanut Jalmari Finne. Helsinki: Otava, 1912. ISBN 978-951-1-27091-1.
  • Dumas, Alexandre: Monte-Criston kreivi. (Le Comte de Monte-Cristo 1844) lyhentäen suom. Lauri Hirvensalo. Porvoo: WSOY, 1945. ISBN 951-0-11162-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helmet-haku: Monte-Criston kreivi. 1 / Alexandre Dumas
  2. a b Katalog der Deutschen Nationalbibliothek: Adolf Mützelburgin teoksia.