Vartijat

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vartijat
Watchmen
Vartijoiden kansikuva vuoden 2009 painoksesta
Vartijoiden kansikuva vuoden 2009 painoksesta
Alkuperäisteos
Kirjailija Alan Moore
Kuvittaja Dave Gibbons
Kansitaiteilija Dave Gibbons
Kustantaja DC-Comics
Julkaistu 1986
Sivumäärä 416
Suomennos
Kustantaja Egmont-kustannus

Vartijat (Watchmen) on Alan Mooren kirjoittama ja Dave Gibbonsin kuvittama 12-osainen sarjakuvaromaani vuodelta 1986. Englanninkielisen alkuteoksen kustansi DC Comics. Tarinan julkaisi suomeksi Egmont Kustannus vuonna 2006. Vartijat oli Frank Millerin Yön Ritarin ohella ensimmäisiä aikuisyleisölle suunnattuja taiteellisesti korkeatasoisia supersankarisarjakuvia. Se voitti useita Kirby- ja Eisner-palkintoja ja on ainoa Hugo-palkinnon (1987) saanut sarjakuvaromaani. Vartijat on myös ainoa sarjakuva, joka on mukana Time-lehden ”100 parasta romaania vuodesta 1923 nykyaikaan” -listauksessa.

Sarjakuvaan perustuva, Zack Snyderin ohjaama Watchmen-elokuva ilmestyi maaliskuussa 2009.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Taustaa ja luonti

Vuonna 1985 DC Comics osti oikeudet moniin Charlton Comicsin sarjakuvasankareihin [1]. Samaan aikaan käsikirjoittaja Alan Moore oli suunnittelemassa sarjakuvatarinaa, jossa hän suunnitteli käyttävänsä hyödyntämättömiä supersankareita, joita olisi mahdollista uudistaa, kuten oli jo tehnyt 1980-luvun alussa Miracleman-sarjakuvalle. Alkuun hän ajatteli, että MLJ Comicsin Mighty Crusaders-sarjan hahmot voisivat olla hänen käytettävissään ja alkoi työstää juonta, joka alkaisi, kun The Shield-nimisen supersankarin ruumiis löytyy satamasta. Mooren mielestä sillä ei ollut väliä, mitä hahmoja hän lopulta käyttäisi tarinassaan, kunhan lukijat tunnistaisivat heidät, ja tarinalla olisi vahvikkeena yllättyvyyden etu, kun lukijat vähitellen havahtuisivat huomaamaan, millainen näiden hahmojen todellisuus oli.[2]. Moore käytti tätä asetelmaa myöhemmin kun hän alkoi suunnitella tarinaa Charlton-yhtiön hahmoille, jolloin tarinan nimeksi piti suunnitelmien mukaan tulla Who Killed The Peacemaker.[3]. Hän lähetti ehdotuksensa DC:n toimittajalle Dick Giordanolle,[1], joka oli vastaanottavainen ehdotuksen suhteen, mutta lopulta hylkäsi päätöksen ja ehdotti Moorea sen sijaan luomaan omat hahmonsa tarinaa varten[4]. Tämä johtui siitä, että Mooren suunnittelema juonikuvio olisi johtanut joko kalliiden hahmojen kuolemaan tai muuhun vaikeasti jatkettavaan tilanteeseen. Alkuun Moore kuvitteli, että hänen omat hahmonsa eivät tarjoaisi tarpeeksi tunteellisuutta lukijoille, mutta myöhemmin hän muutti mielensä. Hän on sanonut: "Lopulta tajusin, että jos kirjoittaisin vaihtoehtoiset hahmot riittävän hyvin, jotta he vaikuttaisivat lukijoiden mielestä tuttavallisemmilta, se voisi toimia.[2]

Käsikirjoittaja Alan Moore

Kuvittaja Dave Gibbons, joka oli työskennellyt Mooren kanssa aiemminkin, kuuli hänen työskentelevän uuden rajoitetun sarjan kanssa. Gibbons tiedusteli Moorelta, voisiko hän olla mukana projektissa, ja Moore lähetti hänelle tarinan juonikuvauksen[5]. Tämän jälkeen Gibbons ilmoitti Giordanolle haluavansa kuvittaa tarinan. Giordano kysyi, halusiko Moore hänen kuvittavan tarinan ja kun Gibbons sanoi kyllä, hän sai työn[6]. Myöhemmin Gibbons pyysi värittäjä John Higginsin mukaan projektiin, sillä hän piti tämän "erikoisesta" tyylistä. Higgins asui lähellä Gibbonsia, minkä ansiosta he kykenivät keskustelemaan työstä keskenään ja välttyivät ideoiden postittamiselta matkojen päähän, mikä olisi hidastanut työtä[3]. Len Wein tuli mukaan projektiin uudeksi toimittajaksi, kun Giordano jättäytyi taka-alalle vain valvomaan sitä pääpiirteissään. Kuten Giordano, Weinkin antoi Mooren ja Gibbonsin toimia melko vapaasti projektin suhteen. Giordano on myöhemmin huomauttanut: "Kuka korjaa Alan Moorea, luojan tähden" (Who copyedits Alan Moore, for God's sake?)[1].

Kun Moore ja Gibbons olivat saaneet luottamuslausekkeen jatkaa työskentelyä, he vetäytyivät Gibbonsin taloon luomaan hahmoja, suunnittelemaan yksityiskohtia sarjakuvan miljööseen ja keskustelemaan vaikutuksistaselvennä? [4]. Parin työhön vaikutti huomattavasti Mad-lehdessä julkaistu parodia Teräsmiehestä, nimeltään Superduberman. Moore on sanonut :" Me halusimme tehdä Superdubermanista sata kertaa dramaattisemman koomisen sijaan"[4]. Moore ja Gibbons päätyivät tarinaan, joka veisi tuttavalliset ja vanhanaikaiset supersankarit kokonaan uuteen todellisuuteen[7]. Moore on sanonut, että hänen mielessään oli tehdä Moby Dick supersankareilla, eli teos, jonka sisällössä olisi tiiviyttä ja painoarvoa[8]. Hahmojen ulkonäön suunnittelussa Moore antoi Gibbonsille vapaat kädet. Gibbons käytti tämän jälkeen kolme viikkoa vain hahmoluonnoksia tehden[3]. Hän suunnitteli hahmot sen perusteella, että ne olisi helppo piirtää toistuvasti ja tästä syystä Rorschachista tuli hänen suosikkihahmonsa. Gibbonsin mukaan ei tarvinnut osata piirtää kuin hattu, niin osasi piirtää Rorschachin[9].

Kuvittaja Dave Gibbons

Kun Moore oli käsikirjoittamassa sarjan ensimmäistä osaa, hän tajusi, että juonessa oli materiaalia vain kuuteen numeroon, vaikka hän oli tehnyt sopimuksen kahdestatoista. Hänen ratkaisunsa oli korvata loput numerot tarinoilla, jotka juonen eteenpäin kuljettamisen sijaan käsittelisivät hahmojen alkuperää[10]. Toisinaan Moore joutui ottamaan yhteyttä toiseen käsikirjoittajaan, Neil Gaimaniin, jolta hän tiedusteli mahdollisia lainauksia ja sitaatteja tarinansa tarpeisiin[10]. Kun ensimmäisen osan käsikirjoitus oli valmis, Moore lähetti sen Gibbonsille, joka alkoi kuvittaa sitä. Hänselvennä? on sanonut, että ensimmäisen osan käsikirjoitus oli noin 101-sivua pitkä ja käsitti hyvinkin tarkkoja kuvauksia ympäristöstä, eikä niillä välttämättä edes ollut yhteyttä Mooren ja Gibbonsin yhdessä tekemien alkuperäisten kuvausten välillä."[11] Yksityiskohtaisuudesta huolimatta Moore oli lisännyt lähes jokaisen kuvauksen perään lauseen: "Jos tämä ei toimi, keksi jotain muuta". Siitä huolimatta Gibbons toimi Mooren näkemyksille uskollisena.[12]. Hänellä oli kuitenkin suuret vapaudet sarjakuvan ulkonäön suhteen tarkoista ohjeista huolimatta, mutta usein Gibbons joutui lisäämään ruutujen taustoille yksityiskohtia, jotka Mooren mielestä olivat välttämättömiä[8].

Vaikka sarjakuvan rakenne oli huolella suunniteltu sen valmistuminen vei aikaa. Vuoden 1986 marraskuussa Moore ilmoitti, että myöhästymisiä asetetuista aikarajoista saattaisi tulla, sillä vaikka viides osa oli juuri julkaistu, Moore oli samanaikaisesti kirjoittamassa vasta yhdeksättä osaa[11]. Gibbons mainitsi, että suurin syy myöhästymisiin oli hänen omien sanojensa mukaan nk. Piecemeal way, joka tarkoitti osia, joissa hän sai Moorelta käsikirjoituksen. Gibbonsin mukaan työskentely hidastui neljännen osan jälkeen, jolloin Moore alkoi lähettää Gibbonsille vain muutaman sivun käsikirjoitusliuskoja kerrallaan. Kun ne oli piirretty, Gibbons joutui soittamaan Moorelle ja pyytämään lisää liuskoja, jolloin niitä taas tuli. Yleensä tämä tarkoitti vain kahta tai kolmea käsikirjoitettua sivua, mutta toisinaan enemmänkin[13]. Hitaudesta johtuen viimeisten osien kanssa parille tuli kiire. Moore joutui usein sivuja valmiiksi saatuaan tilaamaan taksin, joka ajoi sen jälkeen viisikymmentä mailia ja toimitti liuskat Gibbonsille. Viimeisten osien kanssa Gibbons joutui turvautumaan ajan säästämiseksi jopa vaimoonsa ja lapsiinsa, jotka luonnostelivat sivut valmiiksi käsikirjoituksen pohjalta ennen häntä[10]. Ajan säästämiseksi Moorekin joutui suostumaan kompromisseihin ja lyhensi jopa Ozymandiaksen repliikkejä kohdassa, jossa hän yllättää Rorschachin, koska Gibbons ei saanut heidän välistään keskustelua mahtumaan yhdelle sivulle[14].

Käsikirjoittaessaan tarinan loppua Moore huomasi järkytyksekseen, että hänen kirjoittamansa loppu sisälsi yhtäläisyyksiä Äärirajoilla-televisiosarjan jakson The Architects Of Fear kanssa. Moore ja Wein ajautuivat riitaan, koska Moore halusi tässä tapauksessa muuttaa tarinan loppua. Hän sai tahtonsa läpi, mutta viittasi jaksoon viimeisen osan aikana[12].

[muokkaa] Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vartijat sijoittuu vuoteen 1985 ja kertoo rikollisia metsästäneistä, jo enimmäkseen eläkkeelle vetäytyneistä entisistä naamiosankareista.

Tarina alkaa Koomikon murhalla. Rorschach-niminen laiton naamiosankari alkaa selvittää sitä ja luo mielessään teorian "naamiotappajasta", joka jahtaa entisiä supersankareita. Hän kertoo tästä ensimmäisenä entiselle sankarille, Dan Dreibergille, eli Yöpöllölle. Hän ei ollut ollut Dreibergin kanssa tekemisissä vuoden 1977 Keene-asetuksen jälkeen, joka teki supersankareista laittomia. Rorschach varoittaa tapauksesta myös Tohtori Manhattania ja tämän tyttöystävää, Silkkiaavetta eli Laurie Juspeczykia. Kukaan ei kuitenkaan ota vainoharhaiseksi leimattua Rorschachia vakavasti.

Samaan aikaan Neuvostoliitto alkaa käyttäytyä uhkaavasti Afganistanin rajalla. Valtio lähettää tohtori Manhattan televisiohaastatteluun rauhoittamaan kansaa. Haastattelusta kuitenkin tulee painajainen, kun eräs toimittaja väittää Manhattanin aiheuttaneen syövän entiselle vaimolleen ja monille muille ihmisille, joiden kanssa on ollut tekemisissä. Manhattan joutuu toimittajien painostuksen alle ja lopulta pakenee Marsiin. Ennen tätä Silkkiaave on riidellyt Manhattanin kanssa ja tapauksen jälkeen hän joutuu lähtemään sotilastukikohdasta ja muuttaa Yöpöllön luokse asumaan.

Tämän jälkeen Adrian Veidtia, eli entistä supersankaria Ozymandiasta, vastaan tehdään murhayritys. Rorschachin mielestä tämä on merkki naamiotappajan olemassaolosta ja myös Yöpöllö alkaa uskoa tähän mahdollisuuteen.

Rorschach on jatkaa murhatutkimuksiaan ja alkaa kiristää entistä superrikollista, Moolokia. Hän saa tältä tietää Koomikon käyneen hänen luonaan ennen kuolemaansa, humalassa ja ilman naamiota. Koomikko oli kertonut saaresta, jolla elää tiedemiehiä ja taiteilijoita. Rorschach alkaa tutkia tapausta alamaailman yökerhoissa liikkuen ja saa Moolokilta viestin, jossa tämä kertoo haluavansa paljastaa uusia tietoja. Rorschach menee tapaamaan häntä ja lyötää hänet ammuttuna talostaan, jonka poliisit ovat piirittäneet. Rorschach pidätetään ja viedään vankilaan. Tuolloin hänen oikeaksi nimekseen paljastuu Walter Kovacs.

Yöpöllön ja Silkkiaaveen suhde syvenee sillä aikaa. He pukevat vanhat naamiosankari-pukunsa päälleen jälleen ja pelastavat ihmisia palavasta talosta. Tämän jälkeen Yöpöllö päättää, että heidän tulisi vapauttaa Rorschach ja alkaa selvittää naamiotappaja teoriaa, jonka hänkin on alkanut ottaa vakavasti. Kun Rorschach on saatu vapaaksi, Tohtori Manhattan ilmestyy Silkkiaaveen luokse. Hän pyytää tätä luokseen Marsiin, jossa he voivat keskustella hänen palaamisestaan maahan. Neuvostoliitto on hyökännyt Afganistaniin ja tietää, ettei Tohtori Manhattan enää ole Yhdysvaltojen hallinnassa ja maailma on luisumassa yhä lähemmäs ydinsotaa

[muokkaa] Sarjakuvan henkilöitä

Edward Blake/Koomikko löydetään kuolleena heti tarinan alussa. Hänen murhansa käynnistää juonen. Koomikon hahmo esiintyy tarinan takaumissa ja hänen luonteestaan paljastetaan osia. Koomikon hahmo perustuu Charlton Comicsin Peacemaker-nimiseen hahmoon, mutta häneen on lisätty myös piirteitä Marvel-kustantamon Nick Furysta. Moore ja Gibbons näkivät Koomikon "Gordon Liddyn kaltaisena hahmona, vain paljon isompana"[2]. Koomikko on Tohtori Manhattanin ohella ollut ainoa hallituksen tukema naamiosankari vuoden 1977 Keene-asetuksen jälkeen. Hän yritti raiskata ensimmäisen Silkkiaaveen 1940-luvulla.

Jon Osterman/Tohtori Manhattan on hallituksen rahoittama supervoimainen olento, joka syntyi vuonna 1959, kun tiedemies Jon Osterman jäi kiinni sähkömagneettisia kenttiä purkavaan laitteeseen. Tohtori Manhattan perustuu Charlton Comicsin Kapteeni Atomi-hahmoon, jotaselvennä? Mooren alkuperäisessä käsikirjoituksessa ympäröi ydinsodan uhka. Toisista sankareista eroten Manhattan näkee maailman kvantteina ja atomeina, eikä ymmärrä aikaa lineaarisena, kuten muut ihmiset, vaan elää jokaisessa hetkessä kaiken aikaa. Tämä vaikuttaa hahmon ihmissuhteisiin. Kun Moore loi Manhattanin hahmon, hän ei halunnut kuitenkaan tehdä hahmostaan tunteetonta, kuten Star Trek televisiosarjan hahmo Spock, joten sarjakuvassa Tohtori Manhattan yrittää säilyttää ihmismäiset tapansa, mutta vähitellen ne kuitenkin poistuvat hänestä[8].

Dan Dreiberg/Yöpöllö on eläköitynyt supersankari, jonka varustukseen kuuluvat pöllö-teemaan liittyvät apuvälineet, kuten ilmalaiva Archimedes. Hän on uransa lopetettuaan lihonut ja osittain erakoitunutkin kotiinsa, eikä tapaa tuttavistaan säännöllisesti muita kuin edeltäjäänsä Hollis Masonia. Yöpöllö perustuu Charlton-yhtiön Blue Beetle-hahmoon, jonka todellinen nimi oli Ted Kord. Koska hahmolla oli omassa sarjakuvassaan edeltäjä, Moore loi myös Dan Dreibergiä edeltäneen Yöpöllön, vanhan Hollis Masonin, joka oli siirtynyt sivuun naamiosankarin töistä 1950-luvulla ja perustanut autokorjaamon[2]. Hollis Masonin puvun luodessaan Gibbons käytti pohjana kaksitoistavuotiaana piirtämäänsä luonnosta[15]. Richard Reynolds esitti kirjassaan Super Heroes: A Modern Mytology että vaikka hahmo pohjautuukin Charlton-yhtiön hahmoon, sillä on enemmän yhteistä DC Comicsin oman hahmon, Batmanin, kanssa[16].

Adrian Veidt/Ozymandias on Aleksanteri Suuren ja Ramses II:n innoittama entinen supersankari, joka eläköityi kaksi vuotta ennen Keene-asetusta, joka teki supersankareista laittomia. Sen jälkeen hän on paljastanut oikean nimensä julkisuuteen ja perustanut nimeään kantavan yrityksen, joka myy mm. Ozymandias aiheisia tuotteita. Nimi Ozymandias on kreikkaa ja tarkoittaa Ramsesta. Nimi on myös tunnettu Percy Shelleyn runosta Ozymandias. Veidtin kerrotaan olevan maailman viisain mies. Hänen hahmonsa perustuu Charlton-yhtiön Thunderbolt-hahmoon, jolta Moore omaksui hahmolleen ylivertaisen älykkyyden, voimat ja hermojen hallinnan[2]. Richard Reynolds on huomioinut, että kun Veidt päättää auttaa maailmaa, hän omaksuu tahtomattaan useita perinteisesti sarjakuvien vihollisille kuuluneita piirteitä ja on omalla tavallaan tarinan "pahis"[17].

Walter Kovacs/Rorschach on antisankari, jonka kasvoja peittää valkoinen naamio, joissa näkyy alati muuttuva, mutta symmetrinen musteläiskä; hahmon nimi tulee Rorschachin testistä. Hän on jatkanut rikosten torjujan uraansa Keene-asetuksesta huolimatta ja on näin ollen lainsuojaton. Moore halusi luoda hahmon Steve Ditkon esimerkkiä käyttäen, mikä tarkoitti, että hahmolla tulisi olla outo naamio, omituinen nimi ja K:lla alkava sukunimi. Hahmo perustuu Ditkon luomukseen, Mr. A:han, mutta myös Ditkon Charltonille luoma hahmo Question toimi innoittajana[2]. Rorschach on aatemaailmaltaan äärioikeistolainen.

Laurie Juspeczyk/Silkkiaave: Edellisen Silkkiperhosen, Sally Jupiterin, tytär, joka on ollut vuosia Tohtori Manhattanin rakastajatar. Hahmo perustuu löyhästi Charltonin hahmoon Nightshade, mutta Moore ei pitänyt hänen luonteenpiirteistään, vaan lisäsi siihen melko vapaasti aineksia muista sankarittarista, kuten Black Canarysta ja Phantom Ladysta[2].

[muokkaa] Sarjakuvan maailma

[muokkaa] Supersankarien kehitys

Sarjakuvan maailmassa supersankarit ovat normaali osa yhdysvaltalaista kulttuuria. Ensimmäinen supersankari oli 1930-luvulla toimintansa aloittanut Huppuoikeus, jota seurasivat Kapteeni Metropolis, Yöpöllö, Silkkiaave, Koiperhonen, Taala-Bill ja erikoinen vasta 16-vuotias Koomikko. Metropolis kokosi ensimmäisen supersankariryhmän 1940-luvulla ja se nimettiin Minuuttimiehiksi. Ryhmä lakkautettiin 1950-luvulla, kun alkuperäiset supersankarit yksi kerrallaan lopettivat toimintansa, johtuen senaattori McCarthyn johtamasta oikeuskäsittelystä, jonka jälkipuinneissa supersankarit määrättiin joko lopettamaan tai ilmoittamaan nimensä hallituksen virkailijoille. Kaikki, paitsi Huppuoikeus, paljastivat nimensä ja jatkoivat uraansa vielä jonkin aikaa.

1960-luvulla syntyi supersankarien uusi polvi, jonka edustajia olivat Tohtori Manhattan, ydinkokeessa sattuneen onnettomuuden seurauksena syntynyt ylivertainen superolento, joka pystyy näkemään menneisyyteen ja tulevaisuuteen sekä siirtymään tai siirtämään asioita ajatuksen voimalla. Hän pystyy myös luomaan erilaisia alkuaineita tai muuttamaan asioiden olomuotoa ajatuksensa voimalla. Muita tämän sukupolven supersankarien edustajia ovat perinteisemmät sankarit, Rorschach, Ozymandias, seuraava Yöpöllö ja seuraava Silkkiaave, joka oli edellisenä Silkkiaaveena toimineen Sally Jupiterin tytär Laurie.

[muokkaa] Politiikka

Vartijat-sarjakuvan poliittinen asetelma heijastelee kylmän sodan maailmaa. Supersankarit ovat omalla tavallaan vaikuttaneet maailman luonteeseen. Tohtori Manhattanista on tullut Yhdysvaltojen pelote Neuvostoliittoa vastaan, sillä teoriassa hän kykenee ylivertaisten kykyjensä avulla tuhoamaan mahdollisen täysmittaisen ydinhyökkäyksen aikana 60 % Neuvostoliiton ohjuksista. Silti mahdollinen sota olisi tuhoisa ja sitä pyritään välttämään. Supersankarien ansiosta myös Iranin panttivankikriisi vuodelta 1981 ratkaistiin Yhdysvaltain hyväksi, kun Koomikko onnistui vapauttamaan panttivangit.

Yhdysvallat on sarjakuvassa voittanut Vietnamin sodan Tohtori Manhattanin ansiosta. Menestyksekkään sodan jälkeen Richard Nixon on saanut muutettua Yhdysvaltojen perustuslakia ja on valittu kolmannelle kaudelle presidentiksi.

Vuonna 1985, eli varsinaisen tarinan tapahtuma-aikana, Neuvostoliitto on juuri hyökännyt Afganistaniin. Kun Tohtori Manhattan häipyy, ydinsodan todennäköisyys kasvaa heti.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 Eury; Giordano, p. 124
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 Cooke, Jon B. "Alan Moore discusses the Charlton-Watchmen Connection". Comic Book Artist. August 2000. Retrieved on October 8, 2008.
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 "A Portal to Another Dimension". The Comics Journal. July 1987.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 Jensen, Jeff. "Watchmen: An Oral History (2 of 6)". Entertainment Weekly. Oct 21, 2005. Retrieved on May 28, 2006.
  5. ↑ "Watching the Watchmen." TitanBooks.com. 2008. Retrieved on October 15, 2008.
  6. ↑ Eury; Giordano, p. 110
  7. ↑ Kavanagh, Barry. "The Alan Moore Interview: Watchmen characters". Blather.net. October 17, 2000. Retrieved on October 14, 2008.
  8. ↑ 8,0 8,1 8,2 Eno, Vincent; El Csawza. "Vincent Eno and El Csawza meet comics megastar Alan Moore". Strange Things Are Happening. May/June 1988.
  9. ↑ "Illustrating Watchmen". WatchmenComicMovie.com. October 23, 2008. Retrieved on October 28, 2008.
  10. ↑ 10,0 10,1 10,2 Jensen, Jeff. "Watchmen: An Oral History (3 of 6)". Entertainment Weekly. Oct 21, 2005. Retrieved on October 8, 2008.
  11. ↑ 11,0 11,1 Stewart, Bhob. "Synchronicity and Symmetry". The Comics Journal. July 1987.
  12. ↑ 12,0 12,1 Amaya, Erik. "Len Wein: Watching the Watchmen". Comic Book Resources. September 30, 2008. Retrieved on October 3, 2008.
  13. ↑ Stewart, Bhob. "Dave Gibbons: Pebbles in a Landscape". The Comics Journal. July 1987.
  14. ↑ Young, Thom. "Watching the Watchmen with Dave Gibbons: An Interview". Comics Bulletin. 2008. Retrieved on December 12, 2008.
  15. ↑ Kallies, Christy. "Under the Hood: Dave Gibbons". SequentialTart.com. July 1999. Retrieved on October 12, 2008
  16. ↑ Reynolds, p. 32
  17. ↑ Reynolds, p. 110

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Moore, Alan & Gibbons, Dave: Vartijat. (Watchmen, 1986–87.) Tarina: Alan Moore. Kuvitus: Dave Gibbons. Suomennos ja toimitus: Jouko Ruokosenmäki. Tampere: Egmont, 2006. ISBN 952-469-573-1.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Vartijat
Henkilökohtaiset työkalut