Särkynyt korva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Särkynyt korva
L’Oreille cassée
Alkuperäisteos
Kirjailija Hergé
Genre Sarjakuva
Julkaistu 1937
Suomennos
Suomentaja Heikki Kaukoranta ja Soile Kaukoranta
Kansitaiteilija Hergé
Kustantaja Otava
Julkaistu 1974
Sivumäärä 62
ISBN 951-1-01361-0
Edeltävä Sininen lootus
Seuraava Mustan saaren salaisuus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Särkynyt korva (ransk. L'Oreille cassée) on 6. Hergén piirtämä ja käsikirjoittama Tintti-sarjakuva. Se julkaistiin ensimmäisen kerran belgialaisessa Le Petit Vingtième -sanomalehtiliitteessä vuosina 1935-1937 ja albumina vuonna 1937.

Otava julkaisi Särkyneen korvan suomeksi Tintin seikkailut -sarjan kahdentenatoista osana vuonna 1974.[1] Sen suomensivat Heikki ja Soile Kaukoranta.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tintti ryhtyy tutkimaan tapausta, jossa brysseliläisestä museosta ryöstettiin vanha arumbaja-intiaanien puinen fetissi ja tilalle asetettiin väärennös. Hän huomaa pian, että oikean fetissin jäljillä on myös kaksi eteläamerikkalaista rikollista, Alfonso Perez ja Ramon Bada. He saavat käsiinsä väärennöksen valmistaneelle, murhatuksi joutuneelle kuvanveistäjä Baltazarille kuuluneen papukaijan, jonka ääneen toistamista sanoista he saavat tietää, että fetissin ryösti ja Baltazarin murhasi heidän vanha tuttunsa Rodrigo Tortilla. Alfonso ja Ramon seuraavat Tortillaa laivalla San Theodorosiin Etelä-Amerikkaan ja murhaavat hänet. Tintti kuitenkin seuraa heitä ja pidättää heidät. Hän huomaa, että Tortillalla ollut fetissi on sekin väärennös.

Tintti kutsutaan maihin San Theodorosiin, jossa hänet ensin pidätetään ja melkein teloitetaan syytettynä terrorismista, ja sitten, vallankumouksen tapahduttua, nimitetään maan uuden johtajan kenraali Alcazarin adjutantiksi. San Theodorosin armeijaan värvätyt Alfonso ja Ramon kidnappaavat Tintin, mutta hän pakenee. Eräs amerikkalainen öljy-yhtiö yllyttää Alcazaria sotaan naapurimaata Nuevo Ricoa vastaan. Tintti vastustaa hanketta, ja siksi öljy-yhtiö uskottelee Alcazarille hänen olevan vakooja. Tintti vangitaan, mutta hän pakenee Nuevo Ricoon ja lähtee vierailulle alueella asuvien arumbaja-intiaanien luokse.

Hän tapaa englantilaisen tutkimusmatkailija Ridgewellin, joka kertoo fetissin olleen arumbajojen lahja tutkimusmatkailija Walkerille, joka aikoinaan vieraili heimon luona. Kun heimo huomasi erään Walkerin retkikuntaan kuuluneen miehen ryöstäneen heidän pyhät jalokivensä, he raivostuivat ja murhasivat suurimman osan retkikunnan jäsenistä. Walker pakeni mukanaan fetissi, jonka sisään jalokivet oltiin piilotettu hänen tietämättään.

Tintti palaa Belgiaan ja huomaa hämmästyksekseen, että kaupoissa on fetissin kopioita. Hän saa kuulla, että niitä valmistaa kuvanveistäjä Baltazarin veli, joka löysi fetissin veljensä jäämistöstä. Hän myi alkuperäisen fetissin amerikkalaiselle Goldbarrille, jonka perään laivalle Tintti lähtee. Goldbarria väijyvät myös Alfonso ja Ramon, jotka Tintti pysäyttää. Kamppailun lomassa fetissi hajoaa ja sekä jalokivet että Tintti, Alfonso ja Ramon putoavat mereen. Tintti nostetaan pelastusveneeseen, mutta jalokivet katoavat ja Alfonso ja Ramon hukkuvat. Fetissi korjataan ja asetetaan jälleen näytille museoon

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Farrin kirjan Tintti, tarinoiden todelliset taustat mukaan esikuvana San Theodorosin ja Nuevo Ricon käymälle sodalle Gran Chapon alueen öljyvaroista oli Bolivian ja Paraguayn vuosina 1932-1935 käymä Chacon sota, jossa ne kilpailivat Gran Chacon öljyalueen hallinnasta. Sodassa brittiläiset suuryritykset ja pankit tukivat Paraguayta, amerikkalaiset puolestaan Boliviaa- samoin ne tarinassa tukevat Nuevo Ricoa ja San Theodorosia. Tarinassa nähtävän asekauppiaan, sir Basil Bazaroffin, esikuva oli sir Basil Zaharoff, joka rikastui asekaupalla ensimmäisen maailmansodan aikana. Hergé kritisoi Zaharoffin häikäilemätöntä ahneutta esittämällä, kuinka Bazaroff myy aseita kummallekin keskenään sodassa olevalle valtiolle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Teoksen tiedot Suomen kansallisbibliografian sivuilla Fennica. Viitattu 3.7.2012.
  2. Michael Farr: Tintti, tarinoiden todelliset taustat


Tämä sarjakuvaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.