Tintti ja Picarot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tintti ja Picarot
Tintin et les Picaros
Alkuperäisteos
Kirjailija Hergé
Genre Sarjakuva
Julkaistu 1976
Suomennos
Suomentaja Heikki Kaukoranta
Soile Kaukoranta
Kansitaiteilija Hergé
Kustantaja Otava
Sivumäärä 62
ISBN 951-1-04074
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tintti ja Picarot on belgialaisen sarjakuvataiteilija Hergén käsikirjoittama ja piirtämä 23. Tintti-albumi, joka ilmestyi alun perin ranskalaisen Castermanin julkaisemana vuonna 1976. Se oli Hergén viimeinen kokonaan valmistunut Tintti-albumi, sillä sitä seurannut Tintti ja aakkostaide ei ikinä valmistunut Hergén kuoltua vuonna 1983. Suomessa Tintti ja Picarot ilmestyi Otavan julkaisemana, ja albumin suomensivat Heikki ja Soile Kaukoranta.[1]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tintti ja Picaroissa Hergé muutti Tintti-tarinoiden päähahmojen vakiintuneita rooleja. Päähahmoista Tintti on kyllästynyt seikkailemiseen ja kapteeni Haddock ei enää kykene juomaan alkoholijuomia. Tintin rooli on pienempi kuin aikaisemmissa albumeissa ja tarinan ensimmäisen puoliskon protagonisti vaihdettu kapteeni Haddockiksi. Tintti ei ole enää yhtä naiivi ja hyväntahtoinen kuin aikaisemmista tarinoissa, vaan hän lähtee seikkailemaan vain pelastaakseen ystävänsä vankilasta. Epätavallisena yksityiskohtana Tintillä on myös moottoripyörä, ja hänen moottoripyöräkypäräänsä on kuvioituna kansainvälinen rauhansymboli. Lisäksi Tintti käyttää muiden albumien tapaisien golfhousujen sijasta farkkuja jalassaan. Miloun sekä Dupontin ja Dupondin roolit ovat melko epätyypillisen mitättömiä, mutta professori Tuhatkaunolla on tarinan loppupuoliskolla suuri merkitys. Sivuhahmoista Nestor ei ole enää yhtä uskollinen isännälleen Haddockille, sillä hänet voi nähdä juomassa salaa Haddockin Loch Lomond -viskiä sekä myöhemmin salakuuntelemassa Tintin ja Haddockin välistä keskustelua.

Hergé esitteli tarinassa useita sivuhahmoja, jotka olivat esiintyneet myös aiemmissa Tintti-albumeissa. Vakituisista sivuhahmoista nähdään oopperatähti Bianca Castafiore, hänen palvelijattarensa Irma ja pianistinsa Igor Wagner, Moulinsartin hovimestari Nestor, Picarot-sissiliikettä johtava kenraali Alcazar ja vakuutusyhtiö Turman edustaja Seraphin Lampion. Särkyneen korvan sivuhahmoista nähdään Pablo ja tohtori Ridgewell, ja myös Tuhatkaunon tapauksen eversti Sponsz tekee paluun salanimellä ”eversti Esponja”. Särkyneessä korvassa, Seitsemässä kristallipallossa ja Seikkailussa Punaisella merellä mainittu Alcazarin arkkivihollinen kenraali Tapioca tekee tarinassa ensimmäisen ja samalla myös viimeisen varsinaisen esiintymisensä Tintti-tarinoissa. Castafioren koruissa nähty Paris-Flash-lehden toimittajakaksikko Jean-Loup de la Batellerie ja Walter Rizotto ovat myös tarinassa. Sarjakuvan esittelemistä uusista hahmoista tärkeimmät ovat santheodoroslainen eversti Alvarez ja kenraali Alcazarin puoliso Peggy, joka on itse asiassa Hergén luonnosten mukaan Särkyneen korvan asekauppias Basil Bazaroffin tytär.

Hergé sijoitti tarinan Etelä-Amerikassa sijaitsevaan kuvitteelliseen San Theodorosin banaanitasavaltaan, joka nähtiin myös Särkyneessä korvassa. Kenraali Tapiocan hallitusta tukee Kuningas Ottokarin valtikan ja Tuhatkaunon tapauksen kuvitteellinen Itä-Euroopan valtio Borduria, joka on edellisen esiintymisensä jälkeen pysynyt yhä marsalkka Plekszy-Gladzin hallitsemana stereotyyppisenä itäblokin kommunistidiktatuurina. Hergé tarkoitti Bordurian tuen San Theodorosille viittaukseksi 1970-luvun maailmanpolitiikkaan, sillä myös Neuvostoliitto tuki Latinalaisen Amerikan maiden vasemmistolaisia hallituksia. Kenraali Tapiocan hallituksen ja ”viiksistisen” Bordurian vastavoima on kapitalistinen International Banana Company, joka rahoittaa kenraali Alcazarin oikeistolaista Picarot-sissiliikettä. San Theodorosin pääkaupunki Los Dopicosin Hergé esittää satiirisesti tyypillisenä Latinalaisen Amerikan suurkaupunkina, jossa on nykyaikaista arkkitehtuuria edustavien ja turistien suosimien kaupunginosien ohella myös ränsistyneitä ja saastuneita slummeja. Tarinassa Las Dopicos on saanut San Theodorosin hallitsijan kenraali Tapiocan mukaan uuden nimen ”Tapiocapolis”.

Tarinassa on poistettu kohtaus, jonka Hergé joutui poistamaan sarjakuvan lopullisesta versiosta, koska albumi oli tarkoitettu julkaistavaksi 62-sivuisena. Kohtauksessa eversti Sponsz paiskaa juomalasinsa lattialle osoittaaksensa, että hän aikoo ”murskata” Tintin ja hänen ystävänsä. Sponszin hämmästykseksi juomalasi kuitenkin kimpoutuu lattiasta ja isketyy Bordurian valtionpäämiestä Plekszy-Gladzia esittävään rintakuvaan, jolloin rintakuvan vasemmanpuoleinen viiksi rikkoutuu. Paikalla ollut eversti Alvarez purskahtaa nauruun, minkä takia Sponsz määrää hänet poistumaan toimistostaan. Sponsz kuitenkin ymmärtää, että Alvarez saattaa kertoa muille Sponszin rikkoneen Plekzy-Gladzin rintakuvan, joten hän pysäyttää Alvarezin ja käskee häntä erottamaan siivojan, jota hän syyttää patsaan rikkomisesta.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tintti ja Milou matkustavat Moulinsartin linnaan vierailakseen kapteeni Haddockin luona. Tintti ja Haddock lukevat sanomalehdestä Bianca Castafioren aloittaneen kiertueensa Etelä-Amerikassa. Seuraavana aamuna Tintti ja Haddock saavat kuitenkin tietää uutisista, joiden mukaan Castafiore, Irma, Igor Wagner sekä Dupont ja Dupond ovat pidätetty San Theodorosissa, jossa heitä syytetään osallisuudesta salaliittoon, jonka tavoitteena on salamurhata San Theodorosin valtionpäämies Tapioca. San Theodorosin hallitus kuitenkin alkaa pian väittämään, että myös Tintti, Haddock ja professori Tuhatkauno ovat osallisina salaliitossa. Kapteeni Haddock kiistää syytökset valheellisina, mutta San Theodorosin viranomaiset alkavat esittää uusia syytöksiä. Kun Haddock kiistää uudetkin syytökset, kenraali Tapioca kutsuu hänet ja hänen kumppaninsa vierailulle San Theodorosissa, jotta he ”voisivat vaihtaa näkemyksiä keskenään”. Seikkailuun kyllästynyt Tintti ei kuitenkaan lähde San Theodorosiin, koska hänen mielestä Tapiocan ehdottama tapaaminen on tarkoitettu ansaksi.

Eversti Alvarez järjestää San Theodorosiin saapuneille kapteeni Haddockille ja professori Tuhatkaunolle vastaanoton. Autosaattue kuljettaa heidät pääkaupungin Tapiocapolisin eli entisen Las Dopicosin ulkopuolella sijaitsevaan ylelliseen huvilaan, jota sotilaat vartioivat kenraali Alcazarin Picarot-sissien hyökkäyksiltä. Haddock ja Tuhatkauno majoittuvat huvilan tiloihin, mutta he eivät tiedä, että eversti Alvarez matkustaa sisäministeriöön tavatakseen salaperäisen eversti Esponjan. Esponjan käskystä huvilaan on piilotettu useita valvontakameroita ja mikrofoneja, joiden avulla hän pystyy tarkkailemaan Haddockin ja Tuhatkaunon liikkeitä. Alvarez ilmoittaa Haddockin ja Tuhatkaunon majoittuneen huvilaan, mutta Tintti ei ole saapunut San Theodorosiin. Esponja paljastaa Alvarezille, että hän oli Bordurian pääkaupungin Szohôdin poliisipäällikkö, kunnes Borduria lähetti hänet kenraali Tapiocan ”tekniseksi neuvonantajaksi”. Esponja myös kertoo, että juuri hän lavasti sepitteellisen ”Tapiocan vastaisen salaliiton”.

Haddockin suureksi hämmästykseksi Tintti saapuu San Theodorosiin, koska hän on muuttanut mielensä ja tahtoo, että hänen ystävänsä pääsevät vapaiksi vankilasta. Tintti, Haddock ja Tuhatkauno tapaavat huvilassa työskentelevän Pablon, joka kertoo heille, että ”Tapiocan vastainen salaliitto” on San Theodorosin salaisen poliisin päällikön Esponjan laatima juoni. Tintti ja Haddock ymmärtävät, että ”Esponja” on itse asiassa Bordurian salaisen poliisin Zturpon päällikkö Sponsz. Pablo kertoo, että huomenna Alvarez vie heidät katsomaan pazteekki-intiaanien pyramideja, jolloin heidän on paettava viidakkoon kenraali Alcazarin luokse. Pablon mukaan Alvarez on tarkoittanut vierailun ansaksi, jossa sotilaat tappavat Tintin, Haddockin ja Tuhatkaunon. Seuraavana päivänä Alvarez vie Tintin ja hänen ystävänsä pyramidien luokse, mutta yhtäkkiä käynnistyy tulitaistelu sotilaiden ja Picarot-sissien välillä.

Tintti, Milou, Haddock ja Tuhatkauno pakenevat viidakkoon ja tapaavat kenraali Alcazarin, joka vie heidät leiriinsä kuorma-autolla. He eivät kuitenkaan tiedä, että Pablo on itse asiassa eversti Sponszille työskentelevä kaksoisagentti, jonka tietojen ansiosta eversti Alvarezin sotilaat yrittävät tuhota Alcazarin kuorma-auton kenttätykillä. Hyökkäys kuitenkin epäonnistuu, jolloin Tintti ja hänen kumppaninsa pakenevat sotilailta syvemmälle viidakkoon. Sademetsässä he tapaavat tohtori Ridgewellin ja arumbaja-intiaaniheimon, jotka kutsuvat heidät kyläänsä päivälliselle. Tintti ja hänen kumppaninsa jatkavat matkaansa Alcazarin Picarot-sissien leiriin, jossa sissit ovat kuitenkin alkoholisoituneet, koska Tapioca on pudottanut viskilaatikoita viidakkoon. Leirissä he tapaavat myös Alcazarin vaimon Peggyn, jolle Alcazar on luvannut hankkivansa palatsin San Theodorosin pääkaupungissa. Alcazar kuitenkin ymmärtää, ettei hän voi tehdä vallankaappausta, koska hänen sissinsä eivät ole taistelukunnossa. Tintti lupaa parantavansa Alcazarin sissit alkoholismista, mutta Alcazarin on vannottava, ettei hän tapa ketään vallankaappauksen aikana. Alcazar joutuu myöntymään Tintin vaatimuksiin, joten Tuhatkauno parantaa sissit keksimillään tableteille, jotka saavat alkoholin maistumaan vastenmieliseltä.

Sissien parannuttua alkoholismista Alcazarin leirille saapuu Seraphin Lampionin ja Hurtit harlekiinit -nimisen esiintyjäryhmän linja-auto. Tintti keksii, että sissit pääsisivät huomaamattomasti Tapiocapoliksen presidentinlinnaan, mikäli he voisivat naamioitua Hurteiksi harlekiineksi. Alcazar ja sissit lainaavat esiintyjien pukuja, minkä jälkeen he matkustavat pääkaupungissa vietettäviin karnevaaleihin. Karnevaalien aikana he tunkeutuvat presidentinlinnaan ja ottavat vangeiksi Tapiocan, Sponszin ja Alvarezin. Alcazar pakottaa Tapiocan lukemaan puheen, jossa hän virallisesti ”luovuttaa valtansa” Alcazarille. Koska Alcazar on luvannut, ettei ketään tapeta vallankaappauksessa, hänen päätöksestään Tapioca lähetetään maanpakoon ja Sponsz saa palata takaisin kotimaahansa Borduriaan. Sissit vangitsevat myös Pablon, mutta Tintti armahtaa hänen henkensä.

Tintti muistaa, että Dupond ja Dupont on määrää teloittaa karnevaalien aikana. Kenraali Alcazar määrää eversti Alvarezin saattamaan Tintin ja Haddockin vankilaan, jossa he keskeyttävät etsiväkaksikon teloituksen. Alvarez määrää myös Bianca Castafioren, Irman ja Igor Wagnerin päästettäviksi vapaiksi. Kun Tintin ystävät on pelastettu vankilasta, kenraali Alcazar palkitsee Tuhatkaunon sissien alkoholismin parantamisesta ja Seraphin Lampionin Hurttien harlekiinien pukujen lainaamisesta. Alcazar julistautuu San Theodorosin valtionpäämieheksi, minkä jälkeen Tintti, Milou, Haddock, Tuhatkauno, Castafiore, Irma, Wagner, Dupont ja Dupond matkustavat takaisin kotiin.

Sarjakuvan viimeiset ruudut kuitenkin viittaavat siihen, ettei Alcazarin vallankaappaus parantanut San Theodorosin köyhän väestönosan elintasoa: näkymä myös tarinan varhaisemmassa vaiheessa nähtyyn kaatopaikalle rakennettuun slummiin osoittaa sen, että vain sotilaspoliisien univormut on vaihdettu ja entisessä ”Viva Tapioca” -kyltissä lukee ”Viva Alcazar”.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.cc.jyu.fi/~rpvalta/tintti/23.htm
  2. http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/5/5a/Colonel_Sponz_5_and_Colonel_Alvarez.jpg (englanniksi)