Lento 714

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lento 714 (vuoden 2008 suomenkielisessä painoksessa Lento 714 Sydneyyn, ransk. Vol 714 pour Sydney) on belgialaisen sarjakuvataiteilija Hergén piirtämä ja käsikirjoittama 22. Tintti-albumi. Se alun perin ilmestyi ranskankielisenä jatkosarjana belgialaisessa Le journal de Tintin -lehdessä vuosien 19661967 välisenä aikana. Vuonna 1968 tarina julkaistiin 62-sivuisena sarjakuva-albumina. Suomessa albumin julkaisi vuonna 1970 Otava Heikki ja Soile Kaukorannan suomentamana.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tintti, Milou, kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno ovat matkalla Sydneyn kansainväliseen avaruuskonferenssiin, kun heidän matkustajalentokoneensa tekee välipysähdyksen Jakartassa. Lentoasemalla Tintti ja Haddock yllättäen tapaavat ystävänsä Pjotr Pahkin, jonka he alun perin kohtasivat albumissa Seikkailu Punaisella merellä. Pahk kertoo olevansa nykyisin omalaatuisen miljardöörin Lazslo Carreidasin yksityiskoneen lentokapteeni ja esittelee kumppaninsa Carreidasille. Carreidas lupautuu kuljettavansa Tintin kumppaneineen Sydneyyn uudella yksityiskoneellaan, mutta kesken lennon kone joutuu Carreidasin sihteerin Spaldingin sekä miehistönjäsenien Hans Böhmin ja Paolo Colombanin kaappaamaksi. Tintti, Milou, Haddock, Tuhatkauno, Pahk, Carreidas ja hänen avustajansa Gino joutuvat vangeiksi, minkä jälkeen kaappaajat lennättävät koneen Pulau-Pulau Bomba -nimiselle Pienillä Sundasaarilla sijaitsevalle trooppiselle tulivuorisaarelle Celebesinmerellä. Saarella ilmenee, että kaappauksen takana on Tintin arkkivihollinen, rikollispäällikkö Roberto Rastapopoulos, jonka tukena ovat Allan sekä suuri joukko sondonesialaisia vapaustaisteilijoita.

Milou onnistuu pakenemaan Rastapopoulosin kätyreiltä, mutta Tintti, Haddock, Tuhatkauno, Pahk ja Gino viedään saarella sijaitseviin, toisen maailmansodan aikaisiin japanilaisiin bunkkereihin. Carreidas kuitenkin viedään toiseen bunkkeriin, sillä Rastapopoulos järjesti kidnappauksen saadakseen selville Carreidasin sveitsiläisen pankkitilin salaisen tunnusnumeron. Rastapopoulosille työskentelevä tohtori Krollspell ruiskuttaa Carreidasiin keksimäänsä totuusseerumia. Rastapopoulosin ja tohtorin suureksi hämmästykseksi Carreidas ei kuitenkaan kerro pankkitilin tunnusnumeroa, vaan tunnustaa viettäneensä lapsuudestaan asti epärehellistä elämää, ja että hän on tehnyt 4-vuotiaasti lähtien varkauksia, huijauksia ja muita rikollisia toimia. Lopulta Rastapopoulos raivostuu, koska totuusseerumi ei toiminut odotetulla tavalla, ja yrittää lyödä Krollspelliä. Hermostuksissaan Rastapopoulos osuu vahingossa Krollspellin kädessä olevaan injektioneulaan, minkä seurauksena Rastapopoulos altistuu totuusseerumin vaikutukselle ja paljastaa todelliset suunnitelemansa: kun hän olisi saanut selville Carreidasin pankkitilin tunnusnumeron, hän olisi pettänyt ja tappanut Krollspellin, Spaldingin, Böhmin ja Colombanin. Myöskään sondonesialaisten kohtalo ei ole Rastapopouloksen tosiasiallisissa suunnitelmissa häävi.

Miloun avulla Tintti kumppaneineen pakenevat bunkkerista, minkä jälkeen Tintti ja Haddock löytävät bunkkerin, missä Carreidasia pidetään vankina. He ottavat Rastapopoulosin ja Krollspellin vangeiksi, mutta Rastapopoulos pakenee ja kohtaa Allanin. Tintti, Haddock, Krollspell ja Carreidas joutuvat pakenemaan saaren alla sijaitsevaan luolastoon, minne sondonesialaiset eivät uskallaudu mennä, koska he pitävät luolaa pyhänä paikkana. Luolastossa joukkio kohtaa Tuhatkaunon, Pahkin, Ginon sekä Komeetta-lehden toimittajan Mik Esdanitovin, joka paljastaa luolan olleen aikoinaan saaren alkuasukkaiden temppeli. Koska Rastapopoulos, Allan, Spalding, Böhm ja Colombani — tässä vaiheessa sondonesialaiset ovat joutuneet sekasorron valtaan ja paenneet saarelta — eivät kykene tunkeutumaan luolaan, Allan asentaa räjähteen, jonka laukeaminen käynnistää odottamattomasti massiivisen tulivuorenpurkauksen. Tintti kumppaneineen pakenee romahtavasta luolasta, ennen kuin he menehtyisivät vulkaanisiin kaasuihin tai laavaan. Luolasta päästyään Esdanitov kutsuu paikalle salaperäisen lentävän lautasen, minkä jälkeen hän hypnotisoi Tintin kumppaneineen. Lentävän lautasen avulla Esdanitov hypnotisoi ja kaappaa myös Rastapopoulosin, Allanin, Spaldingin, Böhmin ja Colombanin, jotka ovat yrittävät paeta saarelta, ja asettaa Tintin kumppaneineen Rastapopoulosin kumiveneeseen.

Loppuratkaisussa nähdään televisiolähetys, jossa Tinttiä, Haddockia, Tuhatkaunoa, Pahkia ja Carreidasia yritetään haastatella, mutta hypnotisoinnin seurauksena he eivät enää muista saaren tapahtumia ja luulevat joutuneensa lento-onnettomuuteen. Uutislähetys myös paljastaa, että Pulau-Pulau Bompa on tuhoutunut tulivuorenpurkauksessa, ja että tohtori Krollspell on löydetty muistinsa menettäneenä New Delhistä. Ainoastaan Milou muistaa saaren tapahtumat, mutta koska hän on koira, hän ei kykene puhumaan muiden hahmojen kanssa eikä täten pysty kertomaan heille tapauksesta. Viimeisessä ruudussa Tintti, Milou, Haddock, Tuhatkauno, Pahk, Carreidas ja Gino nousevat matkustajalentokoneeseen, jonka on määrä viedä heidät Sydneyyn.

Kun Hergé piirsi Lento 714:n, hän suunnitteli tarinan muiden Tintti-seikkailujen tavoin 62-sivuiseksi, mutta lopulta huomasi tarinan olevan 64-sivuinen. Hergé joutui poistamaan tarinan lopusta kaksi ylimääräistä sivua, mikä luo loppuun eräänlaisen "cliffhangerin": Tintin ja hänen kumppaneidensa kumivene on liikkumassa kohti uppoavaa saarta, mutta seuraavassa ruudussa nähdään Seraphin Lampion perheensä kanssa katsomassa televisiota.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hergé: Lento 714 Sydneyyn. (Vol 714 pour Sydney, 1966–67, albumina 1968.) Suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta. Tintin seikkailut 22. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22688-8.