Tintti

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tintti ja muita sarjakuvan henkilöitä.

Tintti (ransk. Tintin) on belgialaisen sarjakuvataiteilija Hergén luoma sarjakuva. Tintti on eräs 1900-luvun tunnetuimmista ja luetuimmista eurooppalaisista sarjakuvista, sitä on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta ja käännetty yli 50 kielelle.

Päähenkilö Tintti on nuori lehtimies ja matkailija, jonka rinnalla kulkevat uskollinen koira Milou, Kapteeni Haddock, Tuhatkauno ja monet muut hahmot.

Hergéä on kehuttu selkeästä, mutta silti ilmeikkäästä piirrostyylistään, mukaansatempaavista tarinoista ja myöhempien kirjojen tarkasta taustatutkimuksesta. Sarja sisältää monia eri lajityyppejä, kuten meriseikkailua (Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre), vakoojatrilleriä (Tintti Haijärvellä) ja tieteisfantasiaa (Päämääränä Kuu – Tintti Kuun kamaralla). Kaikille Tintti-kirjoille, poliittisiin tarkoituksiin tehtyä ensimmäistä Neuvostojen maassa -kirjaa lukuun ottamatta, on ominaista tilannekomiikan runsaus, jonka rinnalle myöhemmissä kirjoissa tulee myös hienostuneempaa satiiria.

Ensimmäisissä Tinteissä seikkailun juoni on hyvin yksinkertainen, ja Tintti lähinnä törmäilee paikasta toiseen vieraalla maaperällä. Myöhemmissä Tinteissä kertomusten juonet ovat monimutkaisempia ja niissä on tehty seikkailun ympäristöä koskevaa taustatyötä realistisuuden lisäämiseksi. Mielenkiintoinen kokeilu on sarjan osa Castafioren korut, jossa tapahtumapaikkana toimii jatkuvasti Kapteeni Haddockin kotikartano ja joka ei ole muiden Tintti-kirjojen tapaan seikkailukertomus.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Henkilöhahmot

[muokkaa] Tintti

Tintti-hahmo luotiin 10. tammikuuta 1929, ja hänen 75-vuotispäiviään vietettiin laajasti vuonna 2004. Tintti perustui suurelta osin Hergén aiempaan Totor-nimiseen partiolaishahmoon. Totor-kertomuksia julkaistiin belgialaisessa partiolaislehdessä vuosina 1926–1929. Tintti on nuori belgialainen lehtimies, joka sekaantuu vaarallisiin tapauksiin ja selvittää ne sankarillisesti. Vaikkakin Tintti esitetään tunnettuna journalistina, hänet harvemmin nähdään varsinaisessa työssään. Tintti on asenteiltaan suhteellisen neutraali ja muita henkilöhahmoja värittömämpi puhtoinen sankarityyppi. Tintin henkilö muuttuu jonkin verran myöhemmissä kirjoissa, alkaen Castafioren koruista. Hän ei enää aktiivisesti hakeudu seikkailuihin, vaan joutuu niihin ympäristön vaikutuksesta. Etenkin tämä näkyy kirjoissa Lento 714 ja Tintti ja Picarot. Varsinkin viimeksi mainittua eräät fanit pitävät Tintin henkilöhahmon vesittämisenä.

[muokkaa] Kapteeni Haddock

Pääartikkeli: Kapteeni Haddock

Kapteeni Archibald Haddock on Tintin paras ystävä. Hän on merikapteeni, joka esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Kultasaksinen rapu. Ensimmäisessä kirjassaan Haddock on säälittävä alkoholisti, jonka juoppohulluuskohtaukset ovat useamman kerran suistaa Tintin turmioon. Myöhemmissä kirjoissa Haddock on voimakkaampi ja saa jopa sankarillisia piirteitä. Haddockin juominen tosin jatkuu alkoholististyyppisenä, vaikka hän nimellisesti toimii merimiesten antialkoholismiunionin puheenjohtajana, mutta sillä ei enää tunnu olevan vaikutuksia henkilöön – ellei sellaiseksi lueta Haddockin jatkuvaa huolenpitoa viskihuollostaan. Kirjassa Tintti ja Picarot Haddock joutuu luopumaan alkoholista Tuhatkaunon salaa antaman lääkkeen vuoksi, mutta silläkään ei näytä olevan mitään vaikutusta hahmon käyttäytymiseen. Haddockin inhimilliset piirteet ja sarkastisuus toimivat vastapainona Tintin epäuskottavalle sankarillisuudelle.

Haddockilla on taipumusta äkkipikaisuuteen ja hän käyttää värikästä kieltä parjatessaan hänet suututtaneita henkilöitä, eläimiä tai jopa asioita. Haddockin mielijuoma on Loch Lomond -merkkinen viski. Haddock asuu esi-isälleen kuuluneessa Moulinsartin linnassa, jonka Professori Tuhatkauno ostaa hänelle kirjan Rakham Punaisen aarre lopussa.

Haddockin nimi tulee Hergén vaimonsa kanssa käymästä keskustelussa, jossa vaimo mainitsi että haddock on "surkea englantilainen kala" (englannin sana haddock merkitsee koljaa). Hergé poimi nimen välittömästi.

[muokkaa] Professori Teophilus Tuhatkauno

Professori Teophilus Tuhatkauno on hajamielinen ja huonokuuloinen keksijä, joka alun perin esiteltiin Rakham Punaisen aarteessa. Tuhatkauno on ydinfysiikassa, kemiassa, mekaniikassa ja biologiassa ansioitunut tiedemies, joka kehittää monet tarinoiden keskeisistä laitteista, kuten hainmuotoisen pienoissukellusveneen Rakham Punaisen aarteessa, kuuraketin Tintissä kuun kamaralla ja yliäänilaitteen Tuhatkaunon tapauksessa. Tuhatkaunon keksinnöt heijastelevat oman aikansa teknologista kehitystä, esimerkiksi kuuraketti edusti 1950-luvun tiedemiesten optimistisia näkemyksiä avaruustoiminnan läpimurrosta ja sekä Syldavian että Bordurian tiedustelupalvelujen havittelema yliäänilaite oli Hergén satiirinen viittaus Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton väliselle asevarustelulle. Epäluuloinen kapteeni Haddock usein arvostelee jyrkkäsanaisesti Tuhatkaunon keksintöjen vaarallisuutta, mutta huonokuuloinen Tuhatkauno käsittää kapteenin lausunnot väärällä tavalla.

Tuhatkaunon huonokuuloisuus on ollut hahmon ensiesiintymisestä lähtien yksi Tintti-sarjakuvien toistuvista vitseistä. Tuhatkaunon kyvyttömyys ymmärtää muiden puhetta saattaa äkkipikaisen kapteeni Haddockin raivon partaalle, ja Rakham Punaisen aarteessa myös suvaitsevainen Tintti ärsyyntyi professorin huonokuulosuudesta. Tuhatkauno kuulee hänelle lausutut sanat väärin ja yleensä täysin päinvastaisessa merkityksessä, mikä saa hänet reagoimaan omalaatuisilla lausahduksilla kuulemiinsa sanoihin. Tuhatkauno ei tiedä, että hänellä on kuulovamma, vaan hän selittää "vasemman korvansa olevan hieman huonokuuloinen". Tarinassa Päämääränä kuu Tuhatkaunolle annettiin kuulokoje, joka on hänellä käytössä myös sarjakuvan jatko-osassa Tintti kuun kamaralla, mutta kahden tarinan jälkeen hän luopuu kuulokojeesta. Kuulokojeella varustettu Tuhatkauno on vakavamielisempi ja päättäväisempi hahmo verrattuna muihin tarinoihin, jossa hän huonokuuloisuutensa ja hajamielisyytensä takia vahvasti humoristinen henkilö. Tuhatkaunon huonokuuloisuuteen pohjautuvia kielellisiä vitsejä ei olla täysin voitu kääntää suomennoksiin, joten suomenkielisessä käännöksissä hän toisinaan vaikuttaa kuulevan dialogin kannalta epäolennaisia sanoja.

Tuhatkaunon hahmon esikuva oli Hergén mukaan sveitsiläinen fyysikko Auguste Piccard, johon Bianca Castafiore sotkee Tuhatkaunon tarinassa Castafioren korut. Tuhatkaunon esikuvia olivat myös edellisten Tintti-seikkailujen omalaatuiset tiedemiehet, kuten Kuningas Ottokarin valtikan Nestor Halambique ja Salaperäisen tähden Kustaa Kalisteinen. Tuhatkaunon ensiesiintymisen jälkeen tällaisia tiedemieshahmoja ei enää Tintti-sarjakuvissa esiinny, vaan esimerkiksi Seitsemän kristallipallon tiedemiehiltä ja Tuhatkaunon tapauksen Alfredo Topolinolta puuttuvat omalaatuiset käytöstavat ja luonteenpiirteet.

Milouta muistuttava oikea karkeakarvainen kettuterrieri.

[muokkaa] Milou

Milou on Tintin valkoinen karkeakarvainen kettuterrieri, joka seuraa häntä kaikkialle. Tintin ja Miloun suhde on erittäin syvä, ja he toistuvasti pelastavat toinen toisensa hengen. Milou kommentoi seikkailuja omalla maanläheisellä tavallaan, mutta lukuun ottamatta Tintti Neuvostojen maassa -kirjaa, muut eivät Miloun kommentteja kuule - kyseessähän on koira. Kapteeni Haddockin tavoin Milou on perso Loch Lomond-viskille ja muillekin alkoholijuomille, ja toikkaroi humalassa lähes joka seikkailussa. Milou pitää myös luista ja ruuasta, jota se häikäilemättä varastelee. Milou on vahvasti slapstick-tyyppinen hahmo, jolla on kliseeksi asti taipumusta törmäillä kulkiessaan esteisiin. Myös Miloun kissajahdeista, hämähäkkipelosta ja hassunkurisista ilmeistä ja eleistä revitään jatkuvasti huumoria. Milouta on myös helppo pitää sympaattisena tämän jouduttua pulaan.

Miloun nimi tulee Hergén ensimmäisen tyttöystävän nimestä Marie-Louis. Milou on kuitenkin uroskoira.

[muokkaa] Dupont ja Dupond

Dupont ja Dupond ovat identtisiltä kaksosilta näyttävä poliisietsiväpari, jotka eivät kuitenkaan ole sukua toisilleen.[1] Dupont ja Dupond ovat vahvasti humoristisia hahmoja. He ovat työssään täysin epäpäteviä ja tyypillisesti päätyvät pidättämään vääriä henkilöitä, mutta saavat siitä huolimatta jatkuvasti merkittäviä ja kansainvälisiä tehtäviä, kuten Syldavian avaruusprojektin turvallisuudesta huolehtimisen. Dupontin ja Dupondin erottaa vain viiksien muodosta: Dupontilla viiksien päät kaartuvat hieman ulospäin.

Dupondtit ovat saaneet sekä olomuodoltaan, vaatetukseltaan että kävelytyyliinsä ilmeisesti esikuvansa Charlie Chaplinin kulkuri-hahmolta. Dupontilla ja Dupondilla on yleensä mustat puvut, knallit ja kävelykepit, paitsi milloin he kansainvälisissä tehtävissä pukeutuvat valepukuihin "sulautuakseen joukkoon". Tällöin valeasut ovat täysin kliseenomaisia ja herättävät paikallisissa vain huomiota ja huvittuneisuutta.Esimerkiksi tarinassa Päämääränä kuu, avaruustutkimuskeskuksen turvamiehet luulevat näitä kreikkalaisiksi aktivisteksi, vaikka miehet pyysivät syldavialaiset asut. Epäpätevyyden ja hölmöyden lisäksi Dupontin ja Dupondin huumori perustuu erilaisiin törmäilyihin. Tyypillinen kuvio on, että kaksikosta toinen loukkaa itsensä, jonka jälkeen toinen moittii tätä tai nauraa tälle, mutta vain pienen hetken päästä toiselle osapuolelle käy aivan vastaavasti.

Tavanomainen sattumus on Dupontin ja Dupondin knallien uppoaminen iskun seurauksena niin syvälle päähän, että Tintti tai muu ulkopuolinen joutuu kiskomaan ne irti. He myös sotkeutuvat jatkuvasti sanoissaan, varsinkin silloin kun he yrittävät puhua turhan hienosti. Dupond ja Dupont saavat usein kuulla kunniansa kapteeni Haddockilta, joka ei voi sietää heidän hölmöilyjään.

Myöhemmissä tarinoissa etsiväpari saa välillä sairauskohtauksen, jossa he kasvattavat metrikaupalla eriväristä tukkaa ja puhaltelevat kuplia. Kohtaukset johtuvat myrkytyksestä, jonka he saivat syötyään vahingossa Tuhatkaunon kehittämää rakettipolttoaineen lisäainetta, luullen sitä aspiriiniksi.

[muokkaa] Sivuhahmot

Pääartikkeli: Luettelo Tintti-sarjakuvien sivuhahmoista

Näiden ohella Tintissä on useita sivuhahmoja, jotka esiintyvät useammassa kuin yhdessä seikkailussa. Näistä merkittävimpiä ovat Khemedin emiiri Ben Kalish Ezab ja hänen ilkikurinen poikansa Abdullah; santheodoroslainen kenraali Alcazar; konnamainen merimies Allan; diivamainen italialainen oopperalaulajatar Bianca Castafiore; portugalilainen kauppias Oliveira da Figueira; roistomainen saksalaistohtori J. W. Müller; Moulinsartin linnan hovimestari Nestor; rikollispäällikkö Roberto Rastapopoulos; ja vakuutusyhtiö Turman johtaja Seraphin Lampion.

[muokkaa] Kuvitteellisia maita

Myöhempiin seikkailuihin Hergé loi useita kuvitteellisia maita. Tintti-tarinoiden valtioista yksityiskohtaisimmin kuvattu lienee Balkanin niemimaalla sijaitseva rauhanomainen Syldavian kuningaskunta, jonka esikuvana on Hergén itsensä mukaan toiminut Albania. Syldavian vihamielinen ja valloitushaluinen rajanaapuri on erilaisten sotilashallitusten hallinnoima Borduria (pääkaupunkinaan Szohod), joka tarinassa Kuningas Ottokarin valtikka edustaa silloista natsi-Saksaa; Tuhatkaunon tapauksessa Borduria on kuitenkin muuttunut stereotyyppiseksi itäblokin kommunistidiktaaturiksi. Kuningas Ottokarin valtikassa Tintti puolustaa Syldaviaa Borduriaa vastaan, mutta Tuhatkaunon tapauksessa Syldavia on Tintin suureksi hämmästykseksi siirtynyt "pahojen puolelle" tavoittelemaan Tuhatkaunon kehittämää asetta.

Etelä-Amerikassa sijaitseva San Theodoros on satiirinen parodia tyypillisestä banaanitasavallasta, jossa vallankaappaukset ovat jokapäiväisiä ja sotilaat vaihtavat jatkuvasti puoliaan. Seikkailussa Tintti ja Picarot ulkovallat sekaantuvat San Theodorosin sisäisiin asioihin: Neuvostoliiton kaltainen Borduria kannattaa kenraali Tapiocan hallintoa, ja kapitalistinen International Banana Company taaseen tukee kenraali Alcazarin johtamaa Picarot-sissiliikettä. Maan rajanaapuri Nuevo Rico on hyvin samankaltainen maa. Särkyneessä korvassa — kenties kyynisimmissä Tintti-albumissa — molemmat maat käyvät kilpailevien brittiläisen ja yhdysvaltalaisen öljy-yhtiön yllytyksen seurauksena keskenään sodan öljyrikkaan Gran Chapon maa-alueen hallinnasta. San Theodorosin ja Nuevo Ricon välinen sota on parodia Bolivian ja Paraguayn vuosina 1932–1935 käydystä Chacon öljysodasta, jossa sotivia maita tukivat Standard Oil ja Shell.

Tintti-seikkailuissa Mustan kullan maa ja Seikkailu Punaisella merellä nähdään myös Arabian niemimaalla sijaitseva Khemed, jonka hallitsijan emiiri Ben Kalish Ezabin valtaa uhkaa jatkuvasti vallanhimoinen šeikki Bab El Ehr. Salaperäisen tähden uusitussa versiossa Yhdysvallat on vaihdettu Sao Ricoksi, joka nimestään päätelleen sijaitsee San Theodorosin ja Nuevo Ricon tavoin Etelä-Amerikassa. Faaraon sikareissa ja Sinisessä lootuksessa esiintyy Rawhajpoutahlahin maakunta Intiassa. Sinisessa lootuksessa myös pikaisesti mainitaan Poldomoldaquen ja Poldavian kuvitteelliset valtiot. Lennossa 714 Rastapopoulosin kätyreinä toimii joukko vapaustaisteilijoita, jotka ovat kotoisin sisällissodan kouriin joutuneesta Sondonesiasta.

[muokkaa] Tintin ideologia

Ensimmäinen Tintti-kirja, Tintti Neuvostojen maassa, oli puhdasta Neuvostoliiton vastaista propagandaa. Tarinan sisällön on sanottu olleen pitkälti Norbert Wallezin, Tintin julkaisseen lehden syvästi katolisen päätoimittajan tilaama, mutta Hergé ei pannut asiassa vastaan, vaan sanoi myöhemmin katsoneensa olevansa oikealla puolella. Tintti Neuvostojen maassa julkaistiin suomeksi vasta 1986. Lähteenä albumissa oli käytetty vain Belgian entisen Neuvostoliiton konsulin Joseph Douillet'n kirjaa.

Seuraavaksi Hergé olisi halunnut sijoittaa tarinan Yhdysvaltoihin, maahan joka kiehtoi häntä, mutta Wallez oli eri mieltä: hän ei pitänyt protestantismin ja liberalismin hallitsemasta Amerikasta. Sen sijaan hän tilasi Hergéltä Belgian Kongoon sijoittuvan seikkailun, koska siirtomaa tarvitsi siihen aikaan valkoisia työläisiä. Lopputulos Tintti Afrikassa heijasti aikansa kolonialistisia asenteita. Vuoden 1946 väriversioon Hergé muutti pahiten ajastaan jälkeenjääneitä kohtia: esimerkiksi kongolaisten lasten Belgian historian oppitunti vaihdettiin matematiikantunniksi. Kirjan isällinen suhtautuminen kongolaisiin lienee ollut kuitenkin enemmän naiivi kuin rasistinen, ja joka tapauksessa albumi toi sarjakuvaan tärkeän elementin: kansainvälisen kaupan.

[muokkaa] Käännekohdat

Seuraava Tintti Amerikassa -kirja merkitsi käännekohtaa. Amerikka-kuvaus oli kylläkin edellisten tapaan vielä hyvin karrikoitu, johtuen pitkälti Hergén vähäisestä Amerikka-tietämyksestä: Amerikka oli Al Caponen, cowboyiden ja "suurten asioiden" maa. Hergé kuitenkin otti puolustavan kannan työläisten, intiaanien ja mustien oikeuksia kohtaan. Hän kritisoi lynkkayksia, intiaanien maiden viemistä ja Yhdysvaltain liike-elämän raakuutta.

Vielä käänteentekevämpi oli Kiinaan sijoittunut viides albumi, Sininen lootus. Zhang Chongren, Brysselissä opiskellut kiinalainen, oli kuullut Hergén suunnittelevan Kiinaan sijoittuvaa seikkailua, ja vetosi Hergéen, jotta tämä ei kuvaisi kiinalaisia perinteisten eurooppalaiskliseiden mukaisiksi. Zhangin opastuksella Hergé teki ensimmäistä kertaa myöhemmin leimalliseksi tullutta tarkkaa tutkimustyötä, jonka johdosta kuvaus vieraasta maasta on huomattavasti aiempia tarkempi. Kirja kritisoi voimakkaasti japanilaisten ja länsimaalaisten sekaantumista Kiinan asioihin ja kiinalaisiin kohdistettua rasismia.

[muokkaa] Toinen maailmansota

Toinen maailmansota vaikutti useisiin Tintti-albumeihin, sekä itsessään että Belgian natsimiehityksen kautta. Vaikka Hergé itse oli lähellä Belgian äärioikeistolaista rexististä liikettä, oli Kuningas Ottokarin valtikka selvästi natsivastainen: Bordurian tukema Musstler (Mussolini-Hitler) pyrkii kaappaamaan vallan Syldavian kuninkaalta Muskar XII:lta. Tarina perustuu hyvin suoraan Itävallan Anschlussiin, eli Saksaan liittämiseen 1938.

Kiistellympi tapaus on miehityksen aikana kirjoitettu Salaperäinen tähti, joka kertoo kahdesta kilpailevasta tutkimusryhmästä tavoittelemassa Jäämerelle pudonnutta meteoria. Hergé pyrki valitsemaan niin sadunomaisen aiheen kuin suinkin välttääkseen sensuurin. Kuitenkin Tintin ryhmä on valittu yksinomaan akselivaltojen tai neutraalien maiden tiedemiehistä, kun taas kilpaileva ryhmä koostuu amerikkalaisista. Kilpailevan ryhmän taustalla olevalla häikäilemättömällä Blumenstein-pankkiirilla on lisäksi juutalainen nimi ja stereotyyppisen juutalaisen elkeet. Myöhemmässä versiossa pankkiirin nimi muutettiin Bohlwinkeliksi ja Amerikka-viittaukset vaihdettiin kuvitteelliseen Nuevo Ricon eteläamerikkalaiseen valtioon. Vaikka nimi "Bohlwinkel" pohjautuikin belgialaiseen makeiskauppaa merkitsevään bolwinkel-sanaan, myöhemmin Hergélle ilmeni, että "Bohlwinkel" oli myös suosittu sukunimi Israelissa.

Loput natsimiehityksen aikana kirjoitetut tarinat välttivät kannanottoja: Yksisarvisen salaisuus, Rakham Punaisen aarre ja Seitsemän kristallipalloa ovat epäpoliittista aarteenetsintää kaukaisissa maailmankolkissa.

[muokkaa] Sodan jälkeen

Sodanjälkeiset kirjat ovat poliittisesti vähemmän kiisteltyjä. Ensimmäinen sodan jälkeen ilmestynyt kirja, Auringon temppeli, on jatkoa Seitsemälle kristallipallolle. Myöhemmissä kirjoissa tyypillisiä teemoja ovat ihmisoikeudet, antirasismi ja antitotalitarismi. Seikkailu punaisella merellä tosin toi rasismisyytöksiä, jonka johdosta Hergé uusi kirjan dialogia myöhempiin versioihin. Muita teemoja ovat muun muassa öljypolitiikka (Mustan kullan maa), huumeet (useita tarinoita), kansainvälinen kauppa ja aseiden salakuljetus.

Hergé sivusi natsiteemoja tarinassa Tuhatkaunon tapaus, jossa esitellyn Bordurian valtion poliisit käyttävät olkavarressaan punaisia nauhoja, joiden valkoisen kehän sisälle on sijoitettu musta, viiksiä muistuttava symboli. Myös Szohodin militaristinen asennoituminen maailmanpolitiikkaan on viittaus natseihin. Tähän viittaukset kuitenkin jäivät, eikä tarina kenties löyhemmän sensuurin takia saanut sanomista.

Uransa alkuaikoina Hergé teki Tintistä silloiseen poliittiseen tilanteeseen sopivan, ja toimi samoin uransa lopulla. Näin Hergé dokumentoi 1900-luvun aikana tapahtuneita muutoksia.[2]

[muokkaa] Jatkumo

Tintti-tarinoiden jatkumo alkoi Faaraon sikareista, jolle Hergé teki suoran jatko-osan Sininen lootus. Faaraon sikareissa Hergé teki juonesta ensimmäisen kerran yhtenäisen tarinan edellisten seikkailujen episodimaisen rakenteen sijasta, ja Sinisestä lootuksesta lähtien hän pyrki kuvaamaan hahmot ja ympäristön todenmukaisesti. Kolmeen ensimmäiseen tarinaan Tintti Neuvostojen maassa, Tintti Afrikassa ja Tintti Amerikassa ei ole tehty viittauksia myöhemmissä tarinoissa, joten niiden tapahtumia ei ole tunnustettu Faaraon sikareiden jälkeisissä kertomuksissa. Kultasaksisessa ravussa Hergé esitteli kapteeni Haddockin, Yksisarvisen salaisuudessa hän toi tarinoihin Moulinsartin linnan ja sen jatko-osassa Rakham Punaisen aarteessa esiteltiin professori Tuhatkauno. Moulinsartin linnasta Hergé teki tarinoiden keskeisimmän tapahtumaympäristön, ja esimerkiksi Castafioren koruissa kaikki juonen tapahtumat sijoittuvat Moulinsartin tontin sisäpuolelle. Hän myös muokkasi hahmoja myöhemmissä tarinoissa; esimerkiksi Kuningas Ottokarin valtikassa hän antoi etsiväkaksikolle nimet "Dupont" ja "Dupond", vaikka edellisten tarinoiden alkuperäisissä painoksissa heiltä olivat puuttuneet nimet. Hergé myös esitteli tarinoissa kuvitteellisia maita, joissa päähahmot seikkailevat myös myöhemmissä tarinoissa.

Tyypillinen kerrontatapa sarjakuvien jatkumossa on esitellä hahmoja, jotka ovat tehneet ensiesiintymisensä edellisissä seikkailuissa. Osasta hahmoista Hergé teki sarjan vakiohahmoja, kuten Kuningas Ottokarin valtikan Bianca Castafioresta ja Yksisarvisen salaisuuden Nestorista. Faaraon sikareiden etsiväkaksikosta Dupontista ja Dupondista, Kultasaksisen ravun kapteeni Haddockista Rakham Punaisen aarteen professori Tuhatkaunosta Hergé päätti tehdä sarjan keskeiset hahmot Tintin ja Miloun rinnalle. Ensimmäisen kerran Hergé esitteli useita edellisissä tarinoissa esiteltyjä hahmoja Seitsemässä kristallipallossa, jossa nähdään Castafioren ja Nestorin ohella myös Särkyneen korvan kenraali Alcazar. Eniten vanhoja hahmoja Hergé esitteli Seikkailussa Punaisella merellä, jossa ovat mukana Nestorin, Castafioren ja Alcazarin ohella myös Ben Kalish Ezab, Abdullah ja Bab El Ehr Mustan kullan maasta, Dawson Sinisestä lootuksesta, Oliveira da Figueira Faaraon sikareista ja Mustan kullan maasta, J. W. Müller Mustan saaren salaisuudesta ja Mustan kullan maasta, Allan Kultasaksisesta ravusta, Roberto Rastapopoulos Faaraon sikareista ja Sinisestä lootuksesta ja Seraphin Lampion Tuhatkaunon tapauksesta.

Tunnelman ja juonijatkumon pysyvyyden takia Hergé kuvasi hahmojen reaktioita edellisten seikkailujen jäljiltä; esimerkkinä Lennossa 714 Tintti hämmentyy nähdessään pääkonnan Rastapopoulosin, joka oli viime kerralla tarinan Seikkailu Punaisella merellä loppuratkaisussa lavastanut oman kuolemansa. Vastaavasti tarinan Tintti kuun kamaralla jälkeisissä seikkailussa tehdään viittauksia Tintin ja hänen kumppaneidensa kuumatkaan: Tuhatkaunon tapauksessa Bordurian pääkaupungin Szohôdin lentoaseman poliisi onnittelee Tinttiä ja Haddockia onnistuneesta kuumatkasta, ja Lennossa 714 Haddock kertoo olevansa kumppaneidensa kanssa matkalla kansainväliseen avaruuskonferenssiin Sydneyssä, koska he ovat kunniavieraita ensimmäisinä kuumatkailijoina.

Viimeinen valmiina julkaistu Tintti-tarina Tintti ja Picarot voidaan nähdä eräänlaisena jatkumon huipentumana. Tarina viedään Särkyneessä korvassa esiteltiin San Theodorosin banaanitasavaltaan, jossa esitellään tarinan hahmoista Alcazar, Pablo, tohtori Ridgewell ja edellisissä tarinoissa vain mainittu kenraali Tapioca. Pääkonnan rooliin nousee Tuhatkaunon tapauksesta tuttu Szohôdin poliisipäällikkö Sponsz, joka tahtoo kostaa nöyryytyksensä Tintille. Bordurian diktaattorin Plekszy-Gladzin viiksistihallinto on liitossa Tapiocan hallituksen kanssa, joten Tuhatkaunon tapauksessa nähdyt Plekszy-Gladzin viiksisymbolit tekevät myös paluun. Haddockin lempijuoman, Loch Lomond -viskin valmistajalla on myös oma sivuroolinsa Tapiocan hallitusta kannattavien yritysten joukossa, mikä tuo tarinaan juonen kannalta epäolennaisia yksityiskohtia jatkumoon.

[muokkaa] Sovinismi

Hergéä on toisinaan syytetty sovinismista, koska naishahmot puuttuvat lähes tyystin tai ovat hyvin kliseisiä. Hergé kiisti syytökset ja sanoi, "minusta naiset eivät kuulu Tintin maailmaan, joka on miehisen ystävyyden valtakuntaa...".

[muokkaa] Uudelleenpiirtämisistä

Tintti-sarjakuvia piirrettiin Hergén Studioilla uusiksi kansainvälistä levitystä varten. Esimerkiksi Salaperäisen tähden vihamielisen retkikunnan Yhdysvaltain lippu vaihtuu Nuevo Ricon lipuksi ja Mustan kullan maan brittisotilaat arabeiksi. Samalla Hergé "ajankohtaisti" yksityiskohtia. Faaraon sikareissa Tintti hämmästyy suuresti, kun šeikki esittelee hänelle Päämääränä Kuu -albumin, seikkailun, jonka Tintti kokee vasta paljon myöhemmin.

Koska Hergé piirsi Tinttiä jo 1920-luvulta saakka, sarjakuva on kokenut julkaisu- ja piirrosasussa useita muutoksia. Ensin Hergé piirsi tarinansa jatkokertomuksiksi lehtiin ja myöhemmin ne julkaistiin kirjoina. Ensimmäinen Tintti-kirja - Tintti neuvostojen maassa - ilmestyi vuonna 1930. Hergén tyylin kehitystä voi seurata tämän albumin suomennoksesta, sillä poliittisen asenteellisuuden vuoksi tätä seikkailua ei ole muutettu lainkaan vuoden 1930 asusta.

[muokkaa] 62-sivua

Toisen maailmansodan aikaan paperin hinta Keski-Euroopassa nousi huomattavasti ja Tintin ranskalainen kustantaja Casterman hankki uuden offsetpainokoneen. Kustantaja pyysi Hergéä tekemään uudet albuminsa 62-sivuisiksi paperin kulutuksen vähentämiseksi. Aikaisemmat kirjathan olivat olleet 120–140-sivuisia. Uusi painokone mahdollisti nelivärisyyden, joten uudeksi Tintti- ja sarjakuvaformaatiksi yleensäkin tuli 62-sivuinen nelivärinen albumi.

1930-luvulla julkaistuilla Tintin seikkailuilla oli menekkiä 1940-luvullakin. Hergé palkkasi jo sodan aikana piirtäjiä vanhojen albumien muutostöitä tekemään. Tästä piirtäjäryhmästä kehittyi vuonna 1950 perustettu Studios Hergé -osakeyhtiö. Piirtäjäryhmään kuuluivat muun muassa Bob De Moor, Roger Leloup ja Edgar P. Jacobs, jotka itsekin ovat luoneet menestyksekkäitä sarjakuvahahmoja. Viimeksi mainittu on kuvattu Faaraon sikareiden kannessa muumioituna egyptologina.

[muokkaa] Mustan saaren salaisuus

Tintti-albumeista Mustan saaren salaisuus on kohdannut vuosien varrella eniten muutoksia. Tuskinpa on toista julkaistua sarjakuvaa, jonka tekijä olisi piirtänyt kolmeen kertaan uudelleen. Ensimmäinen mustavalkoinen 124-sivuinen albumi ilmestyi vuonna 1938, ja 62-sivuiseksi ja neliväriseksi seikkailu muuttui vuonna 1943. 1960-luvulla seikkailu piirrettiin jälleen kokonaan uudelleen Tintin lontoolaisen kustantajan pyynnöstä. 1950-luvun viimeisinä vuosina Tintti löi itsensä läpi saarivaltiossa ja koska Mustan saaren salaisuus tapahtuu Britteinsaarilla olisi albumi ollut omiaan siellä julkaistavaksi. Vuoden 1943 versiossa oli kuitenkin runsaasti Isoa-Britanniaa koskevia asiavirheitä, joten Hergé suostui kustantajan pyyntöön ja uusi versio ilmestyi ranskaksi vuonna 1965 ja englanniksi vuonna 1966.

Jotta yksityiskohdat uuteen Mustan saaren salaisuuteen tulisivat varmasti oikein, Hergé lähetti kollegansa Bob de Moorin Britteinsaarille kokoamaan aineistoa. Erityisesti de Moorin tuli tutustua Sussexin kallioiden erityismuotoihin, rekisterikilpiin ja rautatiesiltoihin. Hän vieraili muun muassa Scotland Yardissa, paloasemalla ja Edinburghin poliisin räätäliosastolla, josta hän sai mukaansa täydellisen skottipoliisin univormun. Englantilaisen ja skotlantilaisen poliisin virka-asut kun poikkesivat hieman toisistaan.

Uudelleenpiirtämisen yhteydessä Hergé ajanmukaisti monta yksityiskohtaa, mutta tarinan juoni jäi entiselleen. Belgialaisen tutkijan Benoît Peetersin silmään on erityisesti jäänyt palolaitos. Hergé vaihtoi palokärryjen tilalle nykyaikaiseen paloauton. Paloaseman lukkoa ei kuitenkaan ole uusittu ja se on edelleen avattava 1930-luvun suurella avaimella. Ajanmukaistaminen toi mukanaan pieniä anakronismeja.

Vuonna 1996 Ranskassa julkaistiin uudelleen myös vuoden 1943 Mustan saaren salaisuus. Tintin seikkailujen digitalisointi aloitettiin tästä albumista. Alkuperäisten painofilmien käsittelyn yhteydessä on korostettu ajan haalistamia mustia viivoja. Hergéhän on niin sanotun selkeän viivan koulukunnan perustaja, joten viivojen korostus on ollut taiteelliselta kannalta erittäin olennainen.

Vielä 1980-luvulla sarjoja korjailtiin uusissa painoksissa. Tintti Amerikassa -albumin ensimmäisessä suomenkielisessäkin painoksessa oli vielä tummaihoisia sivuhahmoja, jotka myöhemmissä painoksissa on muutettu valkoihoisiksi.

[muokkaa] Tintti Suomessa

Nykyään Tintti kumppaneineen on yleismaailmallisesti tunnettu, mutta maailmanmaine ei kuitenkaan syntynyt hetkessä. Tintti löi itsensä läpi Suomessa ja suuressa osassa muutakin maailmaa vasta 1970-luvulla, vaikka Tinttiä oli yritetty tuoda esiin jo aiemmin. 1950-luvulla sarjakuvaa julkaistiin nimellä Tim Uudessa kuvalehdessä. Vuosina 1961–1962 WSOY julkaisi suomeksi neljä Tintti-albumia. Nämä kovakantiset sarjakuvakirjat eivät löytäneet suomalaista ostavaa yleisöä ja kustantaja jätti julkaisemisen sikseen. 1960-luvun taitteessa Tinttiä yritettiin markkinoida kansainvälisesti myös ranskaa puhumattomiin maihin - Suomen lisäksi markkinointi epäonnistui muun muassa Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Eräänä syynä saattoi olla väärin arvioitu kohderyhmä: Tinttiä markkinoitiin Suomessa ja Ruotsissa nimenomaan lapsille, mistä syystä esimerkiksi sopimattomaksi katsotun viskin nimi vaihdettiin "malspiikiksi". Kun kovakantisia albumeita kuitenkin myytiin vain kirjakaupoissa, eivät kohderyhmä ja tarjonta kohdanneet.

Sen sijaan esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Tanskassa Tintti otettiin mielihyvällä vastaan. Varsinaisen läpilyönnin Tintti teki Suomessa 1970-luvun alussa, jolloin Otava alkoi julkaista Tintin seikkailuja. Otava sai vinkin julkaisemiseen Ruotsista, jossa Tintin menestys oli alkanut paria vuotta aiemmin.[3] Otava julkaisee parhaillaan Tinteistä kovakantisia versioita.

[muokkaa] Vuoden 2011 elokuva

Uusin elokuva tulee ilmestymään vuonna 2011. Elokuva Steven Spielbergin ohjaama animaatioelokuva, jonka tarina perustuu albumeihin Rakham Punaisen aarre ja Yksisarvisen salaisuus. Empire: pp. 20-25. June 2009</ref>. Elokuvassa käytetään liikkeentunnistustekniikkaa (Motion Capture), jolla näyttelijöiden liikkeet siirretään tietokoneelle kolmiulotteisen animaation liikkeiden pohjaksi. Tintin rooliin on valittu Jamie Bell.[4] ja Kapteeni Haddockin rooliin Andy Serkis. Dupondteja näyttelevät Simon Pegg ja Nick Frost. 1600-luvun merirosvoa, Rakham Punaista, esittämään on valittu Daniel Craig.

[muokkaa] Tintti-albumien suomalaiset julkaisut

WSOY:n julkaisemat

Otavan julkaisemat:

Semicin julkaisemat:

Muita Hergén sarjakuvia:

[muokkaa] Alkuperäinen ilmestymisjärjestys

  • Tintin au pays des Soviets -Tintti Neuvostojen maassa

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Petit Vingtieme-lehdessä 10.1.1929-11.5.1930, mustavalkea 139 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1930.)

  • Tintin au Congo -Tintti Afrikassa (myös Tintti Kongossa)

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Petit Vingtieme-lehdessä 5.6.1930-11.6.1931, mustavalkea 110 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1931. Uudelleenpiirretty, väritetty ja taitettu 62:een sivuun vuonna 1946. Pieniä korjailuja tehty 1975.)

  • Tintin en Amérique - Tintti Amerikassa

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Petit Vingtieme-lehdessä 3.9.1931-20.10.1932, mustavalkea 120 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1932. Uudelleenpiirretty, väritetty ja taitettu 62:een sivuun 1945.)

  • Les Cigares du Pharaon - Faaraon sikarit

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Petit Vingtieme-lehdessä 8.12.1932-8.2.1934 nimellä Tintin en Orient, mustavalkea 124 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina 1934. Uudelleenpiirretty, väritetty ja taitettu 62:een sivuun vuonna 1955.)

  • Le Lotus Bleu - Sininen Lootus

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Petit Vingtieme-lehdessä 9.8.1934-17.10.1935 nimellä Tintin au Extreme-Orient, mustavalkea 124 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1936. Väritetty, muokattu ja taitettu 62:een sivuun vuonna 1946.)

  • L'Oreille Cassee - Särkynyt korva

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Petit Vingtieme-lehdessä 5.12.1935-25.2.1937, mustavalkea 110? sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1937. Väritetty, muokattu ja taitettu 62:een sivuun vuonna 1943.)

  • L'Île Noire - Mustan saaren salaisuus

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Petit Vingtieme-lehdessä 15.4.1937-16.6.1938, mustavalkea 124 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1938. Väritetty, muokattu ja taitettu 62:een sivuun vuonna 1943. Uudelleenpiirretty ja modernisoitu vuonna 1965.)

  • Le Sceptre d'Ottokar - Ottokarin valtikka

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Petit Vingtieme-lehdessä 4.8.1938-10.8.1939 nimellä Tinti en Syldavie, mustavalkea 106 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1939. Väritetty, joiltain osin muokattu ja taitettu 62:een sivuun vuonna 1947)

  • Le Crabe aux Prices d'Or - Kultasaksinen rapu

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Soir Jeunesse-lehdessä viikoittaisena ajalla 17.10.1940-3.9.1941 ja päivittäisenä ajalla 23.9.1941-19.10.1941. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1941, mustavalkea 104 sivua. Väritetty, uudelleenpiirretty ja taitettu 62:een sivuun vuonna 1943)

  • L'Étoile Mystérieuse - Salaperäinen tähti

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Soir Jeunesse-lehdessä 20.10.1941-21.5.1942. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1942, värillinen 62 sivua.)

  • Le Secret de la Licorne - Yksisarvisen salaisuus

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Soir Jeunesse-lehdessä 11.6.1942-14.1.1943. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1943, värillinen 62 sivua.)

  • Le Trésor de Racham le Rouge - Rakham Punaisen aarre

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Soir Jeunesse-lehdessä 19.2.1943-23.9.1943. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1944, värillinen 62 sivua.)

  • Les Sept Boules de Cristal - Seitsemän kristallipalloa

(Julkaisu aloitettu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Soir Jeunesse-lehdessä 16.12.1943-3.9.1944. Julkaistu täydellisenä Tintin-lehdessä 26.9.1946-12.6.1947. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1948 pienin korjauksin, värillinen 62 sivua.)

  • Le Temple du Soleil - Auringon temppeli

(Jatkoa edelliselle. Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Tintin-lehdessä 14.8.1947-22.4.1948. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1949 pienin korjauksin, värillinen 62 sivua.)

  • Tintin au Pays de I'Or Noir - Mustan kullan maa

(Julkaisu aloitettu ensimmäisen kerran jatkotarinana Le Petit Vingtieme-lehdessä 28.9.1939-8.5.1940. Uusi täydellinen versio julkaistu jatkotarinana Tintin-lehdessä 16.9.1948-23.2.1950. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1950, värillinen 62 sivua. Korjattu ja osittain uudelleenpiirretty versio vuonna 1969.)

  • Objectif Lune - Päämääränä kuu

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Tintin-lehdessä 10.3.1950-7.9.1950, värillinen 62 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1953.)

  • On a Marché sur la Lune - Tintti kuun kamaralla

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Tintin-lehdessä 9.4.1952-30.12.1953, värillinen 62 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1954.)

  • L'Affaire Tournesol - Tuhatkaunon tapaus

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Tintin-lehdessä 22.12.1954-22.2.1956, värillinen 62 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1956, pienin korjauksin.)

  • Coke en Stoke - Seikkailu Punaisella merellä

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Tintin-lehdessä 30.10.1956-1.1.1958, värillinen 62 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1958.)

  • Tintin au Tibet - Tintti Tiibetissä

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Tintin-lehdessä 17.9.1958-25.11.1959, värillinen 62 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1960.)

  • Les Bijoux de la Castafiore - Castafioren korut

Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Tintin-lehdessä 4.7.1961-4.9.1962, värillinen 62 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1963.)

  • Vol 714 pour Sydney - Lento 714

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Tintin-lehdessä 27.9.1966-28.11.1967, värillinen 62 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina vuonna 1968.)

  • Tintin et les Picaros - Tintti ja Picarot

(Julkaistu ensimmäisen kerran jatkotarinana Tintin-lehdessä 16.9.1975-13.4.1976, värillinen 62 sivua. Ensimmäinen julkaisukerta albumina 1976.)

  • Tintin et le lac aux requins - Tintti Haijärvellä

(1973)

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirja- ja sanomalehtilähteet

  • Reijo Valta. Brestin jyräys! WSOY:n Tintit. Ok Jyväs-Ainola 2005.
  • Erkki Vettenniemi, Juha Petäjä, "Maailman tunnetuin lehtimies lähti Neuvostojen maahan 75 vuotta sitten", Helsingin Sanomat, 10. tammikuuta 2004.
  • Jukka Rislakki: "Tintti poliittisena eläimenä", Näköpiiri 8/1979.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Benôit Peeters: Tintin juhlakirja, s. 59. Otava, 2004. ISBN 951-1-10957-X.
  2. ↑ Tom McCarthy. Tintin and The Secret of Literature. Granta 2006, 50.
  3. ↑ Agricolan kirja-arvostelut: Brestin jyräys! Tintti ensimmäistä kertaa Suomessa
  4. ↑ "Paramount Pictures and Sony Pictures Entertainment Announce the January 26 Start of Principal Photography on the 3D Motion Capture Feature 'The Adventures of Tintin: Secret of the Unicorn' Directed by Steven Spielberg and Starring Jamie Bell and Daniel Craig", PR Newswire. Luettu 2009-01-26. 

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tintti.


Hergén Tintti-sarjakuvat
Sarjakuva-albumit

Tintti Neuvostojen maassa • Tintti Afrikassa • Tintti Amerikassa • Faaraon sikarit • Sininen Lootus • Särkynyt korva • Mustan saaren salaisuus • Kuningas Ottokarin valtikka • Kultasaksinen rapu • Salaperäinen tähti • Yksisarvisen salaisuus • Rakham Punaisen aarre • Seitsemän kristallipalloa • Auringon temppeli • Mustan kullan maa • Päämääränä kuu • Tintti kuun kamaralla • Tuhatkaunon tapaus • Seikkailu Punaisella merellä • Tintti Tiibetissä • Castafioren korut • Lento 714 • Tintti ja Picarot • Tintti Haijärvellä • Tintti ja aakkostaide
Hahmot

Tintti • Kapteeni Haddock • Milou • Professori Tuhatkauno • Dupont ja Dupond • Bianca Castafiore • Oliveira da Figueira • muut hahmot
Tapahtumapaikat

Borduria • Moulinsart • San Theodoros • Syldavia
TV-sarjat

Tintin seikkailut
Muuta

Tintin et le Thermozéro • Syldaavi • Borduuri

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tintti
Henkilökohtaiset työkalut