Mustan kullan maa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustan kullan maa
Tintin au pays de l'or noir
Semic Mustakulta.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Hergé
Genre Sarjakuva
Julkaistu 1950
Suomennos
Suomentaja Heikki Kaukoranta ja Soile Kaukoranta
Kansitaiteilija Hergé
Kustantaja Otava
Julkaistu 1973
Edeltävä Auringon temppeli
Seuraava Päämääränä kuu
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Mustan kullan maa (Tintin au pays de l'or noir) on Hergén piirtämä ja käsikirjoittama 15. Tintti-sarjakuva, joka julkaistiin ranskaksi vuonna 1950.[1] Suomeksi tarina julkaistiin 1973 Heikki Kaukorannan ja Soile Kaukorannan suomentamana.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Belgiaa vaivaa omituinen polttomoottorien räjähdysepidemia. Sen epäillään johtuvan bensiinissä olevasta viasta. Epidemia herättää huolta varsinkin siksi, että samaan aikaan pelätään sodan syttymistä. Polttoaineen pilaantuminen voisi helposti lamauttaa maan koko armeijan. Sodan uhan takia kapteeni Haddock komennetaan laivaston palvelukseen.

Tintti sekä Dupont ja Dupond lähtevät öljytankkerilla Khemediin tutkiakseen syitä epidemiaan. Heidät kuitenkin pidätetään laivan saavuttua perille, sillä eräs merimies on lavastanut heidät rikollisiksi. Dupondtit vapautetaan pian, mutta Tintti joutuu šeikki Bab El Ehrin johtamien arabikapinallisten kaappaamaksi. Hän onnistuu pakenemaan tekeytymällä kuolleeksi.

Tintti tapaa vanhan vihollisensa tohtori Müllerin, mutta onnistuu pakenemaan tältä. Hän kohtaa Dupondtit ja pääsee kaupunkiin tapaamaan Khemedin emiiriä Ben Kalish Ezabia, joka kertoo tohtori Müllerin (joka käyttää salanimeä professori Smith) edustavan Skoil Petroleum -nimistä öljy-yhtiötä, joka yrittää saada haltuunsa Khemedin öljyvarat toiselta öljy-yhtiöltä Arabexiltä. Kun emiirin poika, prinssi Abdullah, kaapataan, Tintti epäilee tohtori Mülleriä ja lähtee Wadesdahin kaupunkiin, jossa tämä asuu.

Ystävänsä senhor Oliveira de Figueiran avulla Tintti tunkeutuu Müllerin linnoitusmaiseen asuntoon. Hän onnistuu löytämään Abdullahin, mutta tämä karkaa häneltä ja päätyy jälleen Müllerin käsiin. Müllerin talon vartijat piirittävät Tintin, mutta äkkiä kapteeni Haddock ryntää apuun emiirin sotilaiden kanssa ja pelastaa Tintin. Haddock ei koskaan ehdi selittää, kuinka hän tuli apuun juuri oikealla hetkellä. Tintti ja Haddock lähtevät Müllerin perään ja pitkän takaa-ajon ja tulitaistelun jälkeen he onnistuvat vangitsemaan hänet ja pelastamaan Abdullahin.

Dupont ja Dupond löytävät maasta Müllerin pudottaman pilleriputkilon, ja he syövät kumpikin yhden tabletin luullen niitä aspiriiniksi. Äkkiä kummankin hiukset ja parrat alkavat kasvaa nopeasti ja muuttaa väriään. Dupondtit toimitetaan sairaalaan, ja kun professori Tuhatkauno myöhemmin tutkii tabletteja, hän huomaa niitä käytettävän öljyn räjähdystehon voimistamiseen. Tällöin öljystä valmistettu bensiini räjähtää moottorissa. Müller käytti tabletteja pilatakseen kaiken Arabexin tuottaman öljyn, jotta sodan syttyessä muiden valtioiden armeijoilla ei olisi käyttökelpoista polttoainetta.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tarinan eri versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustan kullan maasta on kolme eri versiota: keskeneräinen vuodelta 1939, ja kaksi valmista versiota vuosilta 1950 ja 1971.[2]

Hergé aloitti tarinan kirjoittamisen jo vuonna 1939, mutta Belgian jouduttua Saksan miehittämäksi hänen oli pakko keskeyttää se, sillä tarinan konna Müller oli selvästi saksalainen ja myös Belgian nimetön vihollismaa oli selvästi Natsi-Saksa. Tarinan julkaiseminen miehityksen aikana olisi ollut mahdotonta sensuurin vuoksi. Vasta sodan päätyttyä Hergé pääsi jatkamaan tarinaa. Se valmistui vuonna 1950. [2]

Tarinan ensimmäisessä, keskeneräisessä versiossa ovat mukana ainoastaan Tintti, Dupondtit ja Milou. Sodan aikana Tintin maailmaan liittyi kaksi uutta hahmoa, kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno, ja Hergé lisäsi heidät mukaan tarinan sodanjälkeiseen versioon.[2]

Tarinan kahdessa ensimmäisessä versiossa maa, johon Tintti ja Dupondtit saapuvat öljytankkerilla, on Palestiinan brittiläinen mandaatti. Sotilaat, jotka pidättävät heidät, kuuluvat Ison-Britannian armeijaan. Teiden varrella on juutalaisia kauppoja hepreankielisine kyltteineen. Juutalaisen Irgun-järjestön miehet kaappaavat Tintin luullen tätä järjestönsä jäseneksi, joka on joutunut vangiksi. Arabisissit puolestaan pysäyttävät Irgunin miehet ja vievät Tintin – jota yhä luullaan Irgunin jäseneksi – Bab El Ehrin leiriin. Palestiinan öljyvarojen hallinnasta kilpailevat brittiläinen ja Müllerin edustama saksalainen öljy-yhtiö. Onkin totta, että ennen toista maailmansotaa Saksa pyrki turvaamaan oman öljynsaatinsa, joka oli tärkeää sen armeijalle.[2]

Myöhemmin Tintin brittiläiset kustantajat pitivät viittauksia Palestiinaan brittiläisenä mandaattialueena ja juutalaisiin terroristiryhmiin vanhentuneina ja vaativat niiden poistamista. Tarinan kolmannessa versiossa vuodelta 1971 Palestiina on korvattu kuvitteellisella Khemedin valtiolla ja brittisotilaat arabisotapoliisilla. Henkilösekaannusta ei enää ole, ja Tintti joutuu suoraan arabien kaappaamaksi. Brittien ja saksalaisten välinen kilpailu öljyvaroista on korvattu kapitalistisella kilpailulla Arabexin ja Skoil Petroleumin välillä, vaikkakin tarinassa yhä viitataan Saksaan Belgian vihollismaana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Teoksen tiedot Suomen kansallisbibliografian sivuilla Fennica. Viitattu 3.7.2012.
  2. a b c d e Michael Farr: Tintti, tarinoiden todelliset taustat