Seitsemän kristallipalloa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Seitsemän kristallipalloa (ransk. Les Sept Boules de cristal) on 13. Hergén käsikirjoittama ja piirtämä Tintti-sarjakuva. Se julkaistiin suomeksi 1971 Jukka Kemppisen suomentamana.[1] Albumin kustansi Otava.[1]

Juoni [muokkaa]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarinassa seitsemän arkeologia löytävät Andeilta muinaisen temppelin, josta he vievät mukanaan salaperäisen muumion. Tämän vuoksi kaikkia heitä kohtaa rangaistus. Arkeologit joutuvat toinen toisensa perään salaperäisten kristallipallojen uhreiksi. Tintin mukaan kyseessä on rikos ja hän, kapteeni Haddock ja Tuhatkauno rupeavat selvittämään mysteeriä. Lopulta jäljellä on enää yksi tiedemies.

Tintin, professori Tuhatkaunon ja kapteeni Haddockin ollessa tiedemiehen luona vierailulla autosta puhkeaa kaksi rengasta ja ystävykset jäävät yöpymään kartanoon. Kun Tintti lukee ennustusta muille kuuntelijoille, savupiipusta ilmestyy pallosalama, joka loppujen lopuksi tuhoaa muumion, joka on näytteillä jäljelle jääneen arkeologin kartanolla. Pian koittaa nukkumaanmenon aika, ja Tintti, Haddock ja Tuhatkauno näkevät saman painajaisen. Milou vaistoaa jotain arkeologin makuuhuoneesta, jonka lattialta löytyy kristallinsiruja. Viimeinen arkeologi on siis joutunut salaperäisten hyökkäysten uhriksi. Tintti ei voi suvaita tätä kamalaa kohtaloa ja lähtee asialle. Pian Tuhatkauno kidnapataan ja viedään Peruun laivalla. Tintti ja Kapteeni Haddock lähtevät perään. Kertomus jatkuu albumissa Auringon temppeli.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet [muokkaa]

Tämä sarjakuvaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.