Syldavia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syldavia
Mustan Pelikaanin kuningaskunta
Flag of Syldavia.svg Syldavian vaakuna.png
Syldavian lippu Syldavian vaakuna
Motto Эих бэннэк, эих блавэк
/eih bennek, eih blavek/
(suom. täällä olen, tänne jään)
Valtiomuoto Monarkia
Virallinen kieli syldaavi
Hallitsija kuningas Muskar XII (Ottokarin valtikka albumissa)
Asukasluku 624 000
Pääkaupunki Klow (122 000 as., vuonna 1938)
Valuutta Khôr
Muut kaupungit Niedzdrow
Istow
Dbrnouk
Zlip
Sijainti Balkan

Syldavia on Hergén luomissa Tintti-sarjakuvissa esiintyvä kuvitteellinen itäeurooppalainen valtio, joka joutuu usein naapurimaansa Bordurian uhkaamaksi. Syldavia esiintyi ensimmäisen kerran vuosina 1938–1939 ilmestyneessä tarinassa Kuningas Ottokarin valtikka.

Syldavian sijaintia ei tunneta varmasti, ja se on luotu yhdistelmänä useista eri valtioista. Yleensä sen oletaan sijaitsevan Balkanilla.

Esikuvat ja mahdollinen sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hergé loi Syldavian ja sen naapurimaa Bordurian vuosina 1938–1939 Le Petit Vingtième -lehdessä ilmestyneeseen Tintti-seikkailuun Kuningas Ottokarin valtikka (varhaisempi suomennos nimellä Ottokarin valtikka). Tarina on allegoria ennen kaikkea maaliskuussa 1938 tapahtuneesta Itävallan liittämisestä Saksaan ja myös seikkailun ilmestymisen aikoihin tapahtuneesta Sudeettialueiden kriisistä ja Tšekkoslovakian miehityksestä – Borduria symboloi valloitushaluista Natsi-Saksaa. Syldavia syntyi kuitenkin yhdistelmänä useista Itä-Euroopan maista.[1]

Kuningas Ottokarin valtikkaan sisältyy myös usean sivun mittainen kuvitteellinen matkailuesite, jossa kerrotaan Syldavian maantieteestä, historiasta ja väestöstä.

Syldavian maisemat, minareettien hallitsemat kaupunkinäkymät ja maaseudun asukkaiden puvut syntyivät pääasiassa Albaniaa esikuvana käyttäen. Myös maan pelikaanilippu muistuttaa suuresti Albanian lippua. Toisaalta Syldavian lukuisat -ow-päätteiset paikannimet viittavat pääasiassa Puolaan. Maan keskiaikainen historia on voinut saada innoitteita sekä Puolan, Tšekin että – turkkilaisvalloituksen osalta – Balkanin maiden historiasta. Historiallisen kuningas Ottokarin nimi lienee lainattu Böömin Ottokar I Přemysliltä. Fasistisen teräskaartin uhkaama monarkia muistuttaa myös julkaisuajankohdan Romaniaa (jossa toimi Rautakaarti).[1]

Syldavian sijainnista ei varmasti tiedetä muuta kuin että Kuningas Ottokarin valtikassa Brysselistä lähtevä Tintti matkustaa sinne lentäen Frankfurtin ja Prahan kautta[2] ja että sen "on pieni itäisen Euroopan valtio"[3]. Yleensä maan kuitenkin on oletettu sijaitsevan Balkanilla.

Yleistietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asutus: Syldaavien asuttaman kuningaskunnan väkiluku on 624 000 ja sen pääkaupunki on Klow, alun perin Zileheroum, jonka väkiluku on 122 000 (vuonna 1938). Pääkaupunki Klow sijaitsee Wladir ja Moltus jokien yhtymäkohdassa. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Niedzdrow, Istow, Dbrnouk ja Zlip.

Historiaa: Aina 500-luvulle asti Syldaviaa asuttivat paimentolaisheimot joiden alkuperä on tuntematon. Maahan hyökkäsi slaavilaisia kansoja mutta turkkilaiset tunkeutuivat maahan 900-luvulla ja ajoivat slaavit vuoristoon alangoilta. Nykyinen Syldavia perustettiin vuonna 1127, kun slaavijohtaja Hveghi ajoi turkkilaiset pois maasta ja otti hallitsijanimekseen Muskar. Borduria valloitti Syldavian 1195, kunnes Ottokar I ajoi heidät pois maasta vuonna 1275. Syldavian tunnetuin ja arvostetuin hallitsija oli Ottokar IV, joka nosti Syldavian maailman kartalle ja kehitti Syldaviaa. Hän loi lain, jonka mukaan Syldavian hallitsijan on pidettävä hallussaan valtikkaansa, muuten tämä hallitsija menettää asemansa. Tämä laki oli voimassa vuoteen 1939 asti.

Vuonna 1939 Syldavia oli vähällä joutua liitetyksi Borduriaan, kun marsalkka Plekszy-Gladzin johtama Borduria yritti salaliitolla, jossa varastettiin kuninkaan valtikka, liittää Syldavian Borduriaan. Tapauksessa on yhtymäkohtia Saksan ja Itävallan väliseen Anschlussiin, joka tapahtui vuotta aiemmin vuonna 1938. Vallaankaappausta toteuttamassa oli borduurimielinen Teräskaarti-puolue (vrt. Romanian Rautakaarti). Tintti kuitenkin onnistui estämään tämän tapahtuman. Syldavialla on aina ollut tärkeä rooli läntisenä etuvartiona autoritaarista ja totalitaarista Borduriaa vastaan. Myöhemmin Borduria muuttui fasistipiirteisestä sotilasdiktatuurista kommunistiseksi diktatuuriksi. Syldavia harppasi takapajuusesta maatalousvaltaisesta maasta huipputekniikan maaksi kun Zmyhlpaattien vuoristosta löytyi rikas uraaniesiintymä. Syldaavilaiset ymmärsivät turvautua länsi-insinöörien apuun. Ydinenergiaan perustuva avaruushanke vei syldaaviteknologian peräti kuuhun asti.

Valtiomuoto: Syldavia on valtiomuodoltaan monarkia ja sitä kutsutaankiin virallisemmin Mustan Pelikaanin Kuningaskunnaksi. Maan lipussa on musta pelikaani keltaisella pohjalla. Lippu muistuttaa Albanian lippua. Kuningaskuntaa hallitsi, Tintti-sarjakuvassa "Kuningas Ottokarin valtikka", kuningas Muskar XII. Kuningaskunnan motto on Эих бэннэк, эих блавэк /eih bennek, eih blavek/ minkä voidaan päätellä tarkoittavan täällä olen, tänne jään tai hän on, hän jää; Syldavian esitteessä motto on käännetty vapaasti Ken siihen puuttuu, suistuu siihen (ranskankielisessä alkutekstissä Joka siihen itseään hankaa, tulee sen pistämäksi, jota lähellä oleva käännös esiintyy Aimo Sakarin vanhemmassa suomennoksessa: Ken siihen kajoaa, piston saa).

Kieli: Syldavian virallinen kieli on syldaavi, jonka puheasussa on slaavilaisia piirteitä. Kieli kuitenkin kuuluu länsi-germaaniseen kieliryhmään ja sitä kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla. Latinalaista kirjaimistoa kuitenkin käytetään virallisissa kuninkaallisissa yhteyksissä. Erityispiirteenä voidaan mainita se, että jotkut konsonanttiäänteet kirjoitetaan sekä latinalaisilla että kyrillisillä kirjaimilla kahdella konsonantilla, esimerkiksi "sz" kirjoitetaan "сз" eikä "ш". Kieli myös muistuttaa paljon Brysselissä puhuttavaa flaamilaisperäistä, ranskalaisia sanoja sisältävää slangia, Marolsia (myös Marolien), jota Hérge oppi isoäidiltään.

Kulttuuri: Syldaavit olivat pitkään turkkilaisten vallan alla ja se on vaikuttanut paljon Syldavian kulttuuriin ja historiaan. Syldavian uskontoa ei kerrota, mutta sarjakuva-albumin Kuningas Ottokarin valtikan sivuilla näkyy turkkilaistyylisiä minareetteja. Toisaalta ne voivat olla kirkkoja, jotka ovat saaneet islamilaisia vaikutteita. Toisaalta Syldavian kansallispäivä on Pyhän Wladimirin päivä, joka viittaisi ortodoksiseen kristinuskoon. Maan suosikkiruoka on szlaszeck, jota Belgiassa sijaitsevan syldavialaisravintolan tarjoilija kuvaili koiran reideksi tuhdin syldavialaiskastikkeen kera. Tämä saattoi olla pelkkää pelottelua Tintin kustannuksella, koska hän yritti urkkia paikkoja. Szlaszeckin nimi tulee puolan kielen sanasta szaszłyk, joka tarkoittaa lihavarrasta tai kebabia. Maan suosikkijuoma on mineraalivesi, mikä harmittaa varsinkin Tintin viskiin menevää ystävää kapteeni Haddockia.

Kertomus Syldavian kuninkaan valtikasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräänä päivänä paroni Staszvits, jonka isän maa-alueet Ottokar IV oli palauttanut kuningaskuntaansa, astui hallitsijan eteen ja rohkeni röyhkeästi vaatia Syldavian kruunua itselleen.

Kuningas kuunteli sanomatta sanaakaan, mutta kun häpeämätön paroni päätti puheensa vaatimalla häntä luovuttamaan valtikkansa, kuningas nousi ja lausui ylpeästi: "Tule ottamaan!"

Suunniltaan raivosta nuori paroni paljasti miekkansa ja hyökkäsi kuninkaan kimppuun, ennen kuin tämän palvelijat ehtivät väliin. Kuningas väisti astahtaen sivuun, ja kun hyökkääjä vauhtinsa voimassa horjahti hänen ohitseen, hän suuntasi tämän päähän valtikalla iskun, joka suisti hyökkääjän maahan, ja huudahti syldavian kielellä "Eih bennek, eih blavek!", mikä käännettynä kuuluu suunnilleen "Ken siihen puuttuu, suistuu siihen". Sitten hän tarkasteli pitkään valtikkaansa ja puhutteli sitä näin sanoen: "Oi, valtikka! Sinä pelastit henkeni. Ole siis tästä pitäen Syldavian hallitsijan korkein tunnus. Voi sitä kuningasta, joka sinut kadottaa, sillä minä julistan täten, ettei hän ole enää oleva arvollinen hallitsemaan." Siitä pitäen, jokaisena Pyhän Wladimirin päivänä, Ottokar IV seuraajat ovat kiertäneet pääkaupungin juhlasaatossa. Kädessään he pitävät aina historiallista valtikkaa, jota ilman he menettäisivät oikeutensa valtaistuimeen, ja katujen varsilla kansa laulaa hymniä:

Iloitse syldaavi!
Tää on sun kuninkaasi:
Valtikka sen osoittaapi.

Syldavia Tintti-sarjakuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tintti-sarjakuvat
  • Michael Farr: Tintti: Tarinoiden todelliset taustat, 2. painos, Otava, Helsinki 2011. (alkuteos Tintin, The Complete Companion, ilm. 2001)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Farr, s. 81–82.
  2. Farr, s. 81.
  3. Farr, s. 86.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reijo Valta: Brestin jyräys! WSOY:n Tintit. Jyväskylä 2005. ISBN 952-5353-20-6 (Sisältää muun muassa syldaavin sanaston)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]