Salaperäinen tähti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Salaperäinen tähti
Kirjailija Hergé
Genre sarjakuva
Suomennos
Suomentaja Heikki ja Soile Kaukoranta
Kansitaiteilija Hergé
Kustantaja Otava
Julkaistu 1977
Sivumäärä 62
ISBN 951-1-04457-5
Edeltävä Kultasaksinen rapu
Seuraava Yksisarvisen salaisuus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Salaperäinen tähti on belgialaisen sarjakuvapiirtäjä Hergén kymmenes Tintti-albumi. Tarina julkaistiin aluksi mustavalkoisena jatkokertomuksena belgialaisessa Le Soir-sanomalehdessä 20. lokakuuta 1941 – 21. toukokuuta 1942 välisenä aikana, myöhemmin samana vuonna ensimmäisenä värillisenä Tintti-sarjakuvana nimellä L'Étoile mystérieuse.

Kirja on julkaistu suomeksi kahtena eri käännöksenä, ensimmäisen kerran vuonna 1961 WSOY:n julkaisemana ja Aimo Sakarin kääntämänä nimellä Ihmeellinen tähti.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Eräänä iltana taivaalla näkyy suuri kirkas tähti, joka aiheuttaa korkea-asteisen lämpöaallon. Tintti ja Milou käyvät observatoriossa, jossa professori Kaila kertoo tähden olevan valtava meteoriitti, joka on törmäämäisillään Maahan. Uutisesta sekaisin mennyt professori Filippulus julistaa itsensä profeetaksi ja ennustaa maailmanloppua. Mutta seuraavana aamuna ilmeneekin, että meteoriitti menikin vain Maan ohi. Siitä oli kuitenkin irronnut palanen, joka oli syöksynyt Pohjoiseen jäämereen. Ilmenee, että meteorissa on uutta ennennäkemätöntä alkuainetta, jonka professori Kaila nimeää kailaaniksi. Tintti, Milou ja professori Kaila lähtevät eurooppalaisia tiedemiehiä mukana etsimään meteoria kapteeni Haddockin Aurora -aluksella.

Samaan aikaan São Ricosta on lähtenyt pankinjohtaja Bohlwinkelin rahoittama retkikunta Peary -nimisellä aluksella. Bohlwinkel yrittää useaan otteeseen sabotoida Auroran matkaa piilottamalla sinne dynamiittiä sekä palkkaamalla muita laivoja upottamaan sen. Yritykset epäonnistuvat ja Aurora jatkaa matkaansa.

Mutta juuri kun Aurora on saamaisillaan Pearyn kiinni, he saavat hätäkutsun toiselta laivalta. Tintti kuitenkin huomaa hätäkutsun tekaistuksi. Kun he lopulta saapuvat meteorin luokse, Peary on jo sen vieressä, mutta ei ole vielä ehtinyt viemään lippuaan sinne. Lentokoneen kyydissä Tintti kuitenkin pääsee meteorille ja Aurora saa meteorin haltuunsa ensin vain sekunteja ennen Pearya.

Meteorin luona Tintti todistaa kailaanin ihmeellisiä vaikutuksia. Meteorista kasvaa suuria räjähtäviä sieniä, omenasta kasvaa hetkessä puu täynnä valtavia omenia, omenan sisällä ollut toukka muuttuu hetkessä isoksi perhoseksi ja Tintin eväiden joukossa ollut hämähäkki kasvaa jättiläiseksi. Sitten meteori alkaakin upota kokonaan mereen. Tintti onnistuu palaamaan Auroralle mukanaan palanen kailaania.

Bohlwinkel pidätetään retken sabotointiyrityksistä ja Aurora matkaa takaisin Eurooppaa kohti.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Eroavaisuudet alkuperäisversiosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisessä versiossa Pearyn ryhmä oli Yhdysvalloista ja sen rahoittaja Blumenstein, stereotyyppinen juutalainen. Toisen maailmansodan jälkeen Hergé vaihtoi Blumsteinin Bohlwinkeliksi ja Yhdysvallat São Ricoksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä sarjakuvaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.