Percy Fawcett

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Percy Harrison Fawcett
Percy Fawcett.
Percy Fawcett.
Syntynyt 31. elokuuta 1867
Torquay
Kuollut 29. toukokuuta 1925
(katosi, kohtalo jäänyt epäselväksi)
Kansallisuus Iso-Britannia
Ammatti arkeologi ja tutkimusmatkailija
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Nina Agnes Paterson
Vanhemmat Edward B. Fawcett ja Myra Fawcett
Lapset Jack Fawcett ja Brian Fawcett

Percy Harrison Fawcett (31. elokuuta 1867, Devon, Englanti – katosi 29. toukokuuta 1925) oli brittiläinen arkeologi ja tutkimusmatkailija. Fawcett oli aikansa julkkis, ja katoaminen pysyi vuosikymmenet lehtijuttujen ja kirjojen aiheena.[1]

Fawcett katosi yhdessä poikansa Jack Fawcettin kanssa epäselvissä olosuhteissa etsiessään muinaista kadonnutta kaupunkia Brasilian viidakosta. Hänen on sanottu olleen esikuva Indiana Jonesin hahmolle. Tintti-sarjakuvassa Särkynyt korva hän esiintyy nimellä Ridgewell, ja Arthur Conan Doyle käytti häntä esikuvana teoksensa Kadonnut maailma hahmolle John Roxton.[1] Fawcett on ollut Comics Scene -lehden mukaan mallina Shadow-sarjakuvahahmon alter egolle Kent Allardille.

Varhainen elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fawcett syntyi vuonna 1867 Torquayissa, Devonissa Edward B. ja Myra Fawcettin perheeseen. Hänen Intiassa syntynyt isänsä oli Royal Geographic Society -seuran jäsen.

Vuonna 1886 Fawcett nimitettiin upseeriksi, ja hän palveli Trincomaleessa Ceyloniin[2] (nyk. Sri Lanka), jossa hän myös tapasi vaimonsa. Myöhemmin Fawcett työskenteli salaisen palvelun tehtävissä Pohjois-Afrikassa[1] ja oppi samalla selviytymään ankarissa oloissa. Fawcett oli H. Rider Haggardin ja Arthur Conan Doylen ystävä. Doyle käytti hänen tarinoitaan Mato Grosson osavaltion koskemattomista vuorista, tiheistä metsistä ja ylitsepääsemättömistä rotkoista inspiraationa romaaniinsa Kadonnut maailma[1].

Varhaiset tutkimusmatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fawcett teki ensimmäisen tutkimusmatkansa Etelä-Amerikkaan 1906, kun hän matkusti Royal Geographic Societyn toimeksiannosta Brasiliaan kartoittamaan viidakkoaluetta Brasilian ja Bolivian rajalla. Hän saapui La Pazin Boliviaan heinäkuussa. Matkansa aikana Fawcett väitti nähneensä jättiläisanakondan, minkä takia häntä pidettiin tiedeyhteisön piirissä naurettavana. Hän raportoi myös myös muista eläintieteelle tuntemattomista mystisistä eläimistä, kuten kissaa muistuttavasta koiraeläimestä mitla, jonka hän väitti nähneensä kahdesti.

Fawcett teki seitsemän tutkimusmatkaa vuosina 1906–1924. Hän tuli toimeen paikallisen väestön kanssa lahjoitusten, kärsivällisyyden ja kohteliaan käytöksen avulla.

Vuoden 1913 löytöretkensä jälkeen Fawcett väitti nähneensä koiria, joilla oli kaksi kuonoa. Hän palasi armeijaan aktiivipalvelukseen ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta sodan jälkeen hän palasi Brasiliaan tutkimaan paikallisia villieläimiä ja arkeologiaa.

Fawcettin viimeinen tutkimusmatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1925 The Glove -nimisen lontoolaisen liikemiesryhmän rahoittamana Fawcett palasi viidakkoon vanhimman poikansa Jackin kanssa.

Hän oli tutkinut muinaisia tarinoita sekä historiateoksia ja oli varma, että jossakin Mato Grosson alueella olisi olemassa kadonnut kaupunki, jonka hän nimesi Z-kirjaimella. Fawcett jätti jälkeensä ohjeet, joissa hän määräsi, että jos hänen retkikuntansa ei palaisi, etsintäpartioita ei pitäisi lähettää, koska etsijät saattaisivat kokea saman kohtalon.

Katoaminen ja varhaiset oletukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fawcett nähtiin viimeisen kerran 29. toukokuutta 1925, kun hän sähkötti vaimolleen olevansa valmis matkustamaan kartoittamattomalle seudulle ainoastaan poikansa Jackin ja poikansa ystävän Raleigh Rimmellin kanssa. Heidän tiedetään ylittäneen Amazonin sivujoen Xingun, minkä jälkeen heistä ei ole minkäänlaisia havaintoja.[1]

Monet olettivat, että paikalliset intiaaniheimot olisivat tappaneet heidät. Molemmat nuoret miehet näyttivät valjuilta ja sairailta, kun heidät nähtiin viimeisen kerran. Heidän murhaamisestaan ei ole todisteita. Todennäköistä onkin, että he kuolivat Brasilian viidakossa luonnollisista syistä. Intiaaniheimo löysi 1927 Fawcettin nimikyltin. Läheltä baciaryintiaanien aluetta löytyi Fawcettin kompassi vuonna 1933.

Etsintämatkoja, selityksiä ja teorioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhuja ja vahvistamattomia raportteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavien vuosikymmenien aikana eri ryhmittymät tekivät useita tuloksettomia etsintäretkiä. He kuulivat ainoastaan erilaisia huhuja, joita ei voitu vahvistaa. 100 henkilöä on kuollut yli 13 etsintämatkalla, joiden tarkoituksena oli saada selville Fawcettin kohtalo.

Villas Boasin tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskalainen tutkimusmatkailija Arne Falk-Rønne matkusti Mato Grossoon 1960-luvulla. Vuonna 1991 ilmestyneessä kirjassaan hän kertoi kuulleensa Fawcettin kohtalon Villas Boasin veljeksiltä, jotka puolestaan olivat kuulleet sen yhdeltä Fawcettin murhaajilta.

Tarinan mukaan Fawcettilla ja hänen seurueelleen tapahtui joella vahinko, ja he kadottivat suurimman osan intiaaniheimoille tarkoitetuista lahjoista. Matkan jatkaminen ilman lahjoja oli vakava etikettivirhe. Koska kaikki seurueen jäsenet olivat enemmän tai vähemmän sairaita, päättivät kalapalo-heimon jäsenet tappaa heidät.

Jack Fawcettin ja Raleigh Rimellin ruumiit heitettiin jokeen. Percy Fawcett sai kuitenkin hautajaiset vanhana miehenä ja siksi ansioituneena. Falk-Rønne vieraili kalapalo-heimon luona ja kertoi, että yksi heimon jäsenistä vahvisti Villas Bosasin tarinan Fawcettin surmaamisesta.

Fawcettin luut?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1951 Orlando Villas Boas oletettavasti vastaanotti Fawcettin luurangon jäännöksen ja järjesti niille tieteellisen analyysin. Analyysi vahvisti luiden olevan Fawcettin. Fawcettin poika Brian Fawcett (1906-1984) kieltäytyi hyväksymästä sitä. Villas Boasin mukaan Briania kiinnosti vain rahan tekeminen isänsä kohtaloa käsitelevillä kirjoilla. Vuonna 1965 luita säilytettiin laatikossa yhdessä Villas Boasin veljesten asunnossa São Paulossa.

Vuonna 1988 englantilainen tutkimusmatkailija Benedict Allen keskusteli kalapalo-heimon jäsenten kanssa. Heimon vanhin Vajuvi väitti BBC:n nauhoitetussa haastattelussa Allennille, että Villas Boasin löytämät luut eivät olleet Fawcettin jäännökset. Vajuvi sanoi myös, että hänen edustamallaan heimolla ei ollut mitään osuutta Fawcettin katoamiseen. Väitteitä ei ole pystytty todistamaan.

Yhdyskunta viidakossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

21. maaliskuuta 2004 brittiläinen sanomalehti The Observer kertoi, että televisio-ohjaaja Misha Williams oli tutkinut Fawcettin papereita ja saanut selville että Fawcettin ei ollut tarkoitus palata matkaltaan. Fawcettin tarkoituksena oli perustaa teosofinen yhdyskunta viidakkoon. Tämän tarinan jatko-osa julkaistiin muutamia kuukausia myöhemmin The New Yorker -lehdessä. Saman artikkelin mukaan kadonneen Z-kaupungin olisi löytänyt arkeologi Michael Heckenberger.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • David Grann: The Lost City of Z – A Tale of Deadly Obsession in the Amazon. Doubleday, 2009. ISBN 978-0385513531.
  • Falk-Rønne, Arne. (1991). Klodens Forunderlige Mysterier. Roth Forlag.
  • Fawcett, Percy ja Brian Fawcett. (2001) Exploration Fawcett. Phoenix Press, ISBN 1-84212-468-4
  • Fawcett, Percy ja Brian Fawcett. (1953) Lost Trails, Lost Cities Funk & Wagnalls ASIN B0007DNCV4
  • Fleming, Peter. (1933) A Brazilian Adventure, Charles Scribner's Sons ISBN 0-87477-246-X, matkakirja Fawcettin etsinnästä

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jukka Petäjä: Kirjailija ryhtyi seikkailijan varjoksi. Helsingin Sanomat, 25.6.2009, s. C1. Tiivistelmä artikkelista.
  2. Tieteen kuvalehti, n:o 6/2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]