Marillion

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marillion
(1979– )
Marillion vuonna 2007. Vasemmalta oikealle: Steve Rothery, Steve Hogarth, Mark Kelly, Pete Trewavas ja Ian Mosley
Marillion vuonna 2007. Vasemmalta oikealle: Steve Rothery, Steve Hogarth, Mark Kelly, Pete Trewavas ja Ian Mosley
Tiedot
Tyylilaji: progressiivinen rock
Kotipaikka: Englannin lippu Buckinghamshire, Englanti
Laulukieli: englanti
Sivusto: marillion.com
Jäsenet
Steve Rothery kitara
Mark Kelly kosketinsoittimet
Pete Trewavas basso
Ian Mosley rummut
Steve Hogarth laulu

Marillion on brittiläinen Aylesburyssa, Buckinghamshiressa vuonna 1979 perustettu rock-yhtye. Marillion on julkaissut 15 studioalbumia ja sen ura jaetaan yleensä kahteen osaan: ensimmäiseen neljään albumiin, joilla mukana oli yhtyeen alkuperäinen laulaja ja keulahahmo Fish (Derek Dick), ja tämän lähdön (loppuvuodesta 1988) jälkeiseen aikaan, jolloin laulajana on toiminut Steve Hogarth. Yhtyeen tyyli on muuttunut alkuvuosien jälkeen, Fishin aikaista Marillionia pidettiin proge-yhtyeenä. Marillion on myynyt levyjään n. 15 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fishin aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marillion perustettiin vuonna 1979. Alkuun yhtyeen nimi oli Silmarillion J. R. R. Tolkienin Silmarillion-teoksen mukaan, mutta nimi lyhennettiin nykyiseen muotoonsa tekijänoikeussyistä vuonna 1980. Yhtye julkaisi ensimmäisen singlensä, "Market Square Heroesin" vuonna 1982. Marillionin ensimmäinen albumi, Script for a Jester's Tear ilmestyi seuraavana vuonna. Toisella albumilla, Fugazilla (1984) oli edeltäjäänsä hieman elektronisempi soundi. Marraskuussa 1984 Marillionilta ilmestyi livelevy Real to Reel, jonka kappaleet oli äänitetty saman vuoden maaliskuun ja heinäkuun välisenä aikana.

Marillionin kolmas studioalbumi, Misplaced Childhood (1985) oli yhtyeen siihenastisen uran kaupallisesti suurin menestys. Albumi nousi Isossa-Britanniassa listaykköseksi. Yhtyeen neljäs studioalbumi, Clutching at Straws julkaistiin vuonna 1987. Clutching at Strawsin julkaisun jälkeen Marillionin keulahahmo, laulaja Fish (oik. Derek William Dick) jätti yhtyeen. Hänet korvasi vuonna 1989 Steve Hogarth, joka oli aiemmin ollut mukana muun muassa The Europeans -yhtyeessä. Fishin aikaan Marillionin musiikki oli Genesiksen ja Pink Floydin tyylistä progressiivista rockia, mutta hänen lähdettyään yhtye alkoi soittaa paremmin indie rockiksi luokiteltavaa musiikkia.

Steve Hogarthin aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fishin lähdön jälkeen Marillionin levymyynti ei enää ole saavuttanut alkuaikojen lukemia. Näin ollen levyjätti EMI ei enää ollut kiinnostunut uusimaan yhtyeen sopimusta vuoden 1995 Afraid of Sunlightin jälkeen. Uusi sopimus syntyi selvästi pienemmän Castle Recordsin kanssa, jonka resurssit Marillionin levyjen tekoon ja markkinointiin olivat EMI:iin verrattuna paljon pienemmät. Kun Castlelta ei uuden sopimuksen ensimmäisen levyn, This Strange Enginen jälkeen irronnut varoja levyä seuranneen kiertueen ulottamiseen Yhdysvaltoihin asti, alkoi bändin tähän asti ainutlaatuinen yhteistyö faniensa kanssa - kuultuaan kiertueen peruuntumisesta Marillionin amerikkalaiset fanit keräsivät internetissä yhtyeelle 60 000 dollaria kiertueen järjestämiseen.

Marillion Varsovassa 22. toukokuuta 2007.

Tästä kokemuksesta rohkaistuneena Marillion päätyi kolme vuotta myöhemmin toistaiseksi ainutkertaiseen kokeiluun sopimuksen Castle Recordsin kanssa ollessa katkolla; uuden levytyssopimuksen sijaan Marillion keräsi rahat seuraavan albumin tekoon tarjoamalla faneille mahdollisuutta tilata ja maksaa levy jo ennen äänitysten alkua, noin vuotta ennen odotettua julkaisuajankohtaa. Palkkioksi rahoitukseen osallistuneet fanit saivat halutessaan nimensä uuden albumin, Anoraknophobian kansilehteen. Kokeilu onnistui yli odotusten, ja koska yhtye solmi markkinointi- ja jakelusopimuksen EMI-levy-yhtiön kanssa, pääsi levy tehokkaasti myös levy-kauppoihin. Näin Marillion sai pitää levyn oikeudet itsellään ja myyntituotoista riitti myös seuraavan levyn rahoitukseen. Sen yhtye julkaisi oman yhtiönsä Racket Recordsin kautta. Racket Records onkin tämän jälkeen julkaissut kaikki Marillionin uudet levyt ja suoramyynti internetin kautta sekä bonus-tuotteisiin kytketyt ennakkotilaukset ovat olleet merkittäviä tekijöitä yhtyeen tulevaisuuden turvaamiseksi ja pienen innokkaan fanikannan pitämiseen bändistä kiinnostuneena.

Marillionin menestystä ilman levy-yhtiöitä ja listasijoituksia pidettiin musiikkiteollisuudessa laajalti kertaluontoisena kuriositeettina jonka arveltiin perustuvan 1980-luvun suursuosion jäänteisiin. Kuitenkin vuonna 2004 ilmestyneeltä Marbles-albumilta julkaistut singlet "You're Gone" ja "Don't Hurt Yourself", jotka nousivat virallisten brittilistojen sijoille seitsemän ja kuusitoista, todistivat bändin fanikannan jopa selkeästi kasvaneen virallisten kanavien ja formaattiradioiden ulkopuolisen elon aikana.

Marillion julkaisi neljännentoista studioalbuminsa Somewhere Else huhtikuussa 2007. Levyn ennakkoon tilanneet fanit saivat palkkioksi kolmen kappaleen live-DVD:n. Yhtyeen seuraava studioalbumi Happiness Is the Road julkaistiin 20. lokakuuta 2008 kahtena erillisenä CD:nä, joiden nimet ovat Essence ja The Hard Shoulder.[1] . Akustisen kokoelma-albumin Less Is Moore jälkeen yhtye julkaisi syksyllä 2012 uutta materiaaliaan albumilla Sounds That Can't Be Made.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki albumit Script for a Jester's Tearista Afraid of Sunlightiin on uudelleenjulkaistu tupla-CD-levyinä lisämateriaalin kera.

Live-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marillion.