Litteä maa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muinaisajan käsitys litteästä maasta Flammarionin piirroksessa vuodelta 1888. Kuvassa litteän maan laidalle saapunut matkaaja työntää päänsä taivaankannen läpi.
Litteä maa teoksessa Topographia Christiana vuodelta 547.

Litteä maa on muinais­aikainen näkemys, jonka mukaan maa ei muistuta muodoltaan palloa vaan litteää kappaletta. Tämä oli vallitseva ja yleensä itsestään­selvyytenä pidetty käsitys monissa muinaisissa kulttuureissa kuten Kreikassa klassiseen kauteen saakka, Lähi-idän pronssi- ja rauta­kautisissa kulttuureissa hellenis­tiseen kauteen saakka, muinaisessa Intiassa Gupta-kauteen eli ajan­laskumme alku­aikoihin, Kiinassa 1600-luvulle saakka sekä Amerikan alku­peräis­kulttuureissa. Ennen tieteen kehittymistä uskottiin lähes kaikkialla yleensä myös, että litteää maata ympäröi ylös­alaisen maljan muotoinen taivaankansi.[1]

Käsitys, että Maa on pallo, kehittyi kreikkalaisen tähti­tieteen vaikutuksesta, jonka aloitti Pythagoras 500-luvulla eaa, joskin useimmat esi­sokraattiset filosofit pitivät kiinni litteän Maan mallista. Aristoteles hyväksyi käsityksen pallo­maisesta Maasta empiirisin perustein noin vuonna 330 eaa, ja tieto Maan pallon­muotoisuudesta alkoi sen jälkeen levitä hellenistisen maailman ulko­puolellekin.[2][3][4][5]

Yleistä väärinkäsitystä, että oppineet eurooppalaiset olisivat vielä Kolumbuksen aikana uskoneet litteään maahan ja että vasta hänen matkansa olisivat romuttaneet käsityksen, sanotaan joskus litteän maan myytiksi.[6] Vuonna 1945 brittiläinen Historical Association listasi sen eräässä pamfletissaan toiseksi kahdestakymmenestä historiallisesta väärinkäsityksestä. [7]

Historiallinen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskomus litteään maahan esiintyy ihmiskunnan vanhimmissa kirjoituksissa. Varhaisen Mesopotamian ajattelun mukaan maailma oli litteä kiekko, joka kellui valta­meressä. Tämä näkemys on vallalla myös varhaisissa kreikkalaisissa kartoissa.

Muinainen lähi-itä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imago Mundi, babylonialainen, vanhin tunnettu maailmankartta 500-luvulta eaa.

Varhaisessa egyptiläisessä[8] ja babylonialaisessa myyttisessä ajattelussa maailmaa pidettiin litteänä levynä, joka kellui valta­meressä. Saman­lainen malli esiintyy Kreikassa Homeroksen eepoksissa, joiden mukaan "Okeanos, ympyrämäistä maata ympäröivä personi­fioitu vesi­massa, on siittänyt kaiken elämän ja mahdollisesti kaikki jumalat."[9]

Juutalaisilla käsitys maan litteydestä esiintyi sekä raamatullisina aikoina että niiden jälkeen. Midrašin ja Talmudin tavoin myöskään Targum ei pidä Maata pallomaisena, jonka ympäri aurinko kiertäisi 24 tunnissa, vaan "litteänä maalevynä, jonka yläpuolella Aurinko tekee puoli­ympyrän muotoisen kierroksen 12 tunnissa."[10] Myös eräät Raamatun kohdat ilmentävät käsitystä, että Maa oli vedessä kelluva kiekko.[11] Juutalaisen käsityksen mukaan vuoret kannattelivat taivaan­kantta, jonka yläpuolella oli vettä. Sadevesi tuli taivaan­kannen reikien läpi, taivaan­kanteen olivat asetetut myös aurinko ja tähdet. [12]

Pyramidi­teksteistä ja Kuolleiden kirjasta ilmenee, että egyptiläisen käsityksen mukaan Nun, valtameri, oli pyöreä vesi­massa, joka ympäröi kuivaa maata tai saaria (nbwt, ja muistutti täten oleellisesti muita muinaisen lähi-idän käsityksiä ympyrä­mäisestä, veden ympäröimästä vaasta.[13][14][15]

Klassinen maailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoilijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Homeroksen[16] että Hesiofoksen[17] mukaan Akhilleuksen kilvessä oli kuvattuna senaikaisen käsityksen mukainen litteä maa. [18][19] Tämä runollinen perimätieto maata ympäröivästä merestä, Okeanoksesta ja litteästä kiekosta esiintyy myös kyproslaisella Stasinuksella[20]. Mimnermos[21], Aristofanes[22][23] ja Apollonios Rhodios[24] kertovat myös tarkempia yksityis­kohtia tuohon aikaan yleisistä käsityksistä.

Homeroksen kuvaus litteän maan kosmografiasta Akhilleuksen kilvessä toistui paljon myöhmmin Quintus Smyrnaeuksen teoksessa Posthomerica, jossa jatketaan kertomusta Troijan sodasta.[25]

Filosofit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anaksimandroksen maailmankartan rekonstruoitu jäljitelmä [26]

Useat esisokraattiset filosofit uskoivat, että maailma oli litteä. Tätä mieltä olivat useiden lähteiden mukaan Thales (noin 550 eaa.)[27], Leukippos (n. 440 eaa) ja Aristoteleen mukaan myös Demokritos (n. 460-370 eaa.)[28][29][30]

Thales ajatteli, että litteä maa kellui vedessä puupalan tavoin.[31] Anaksimandroksen (n. 550 eaa.) maa on lyhyen litteällä päällä varustetun sylinterin muotoinen. Hänen mukaansa se pysyi vakaana, koska se oli yhtä etäällä kaikista muista kohteista.[32][33] Miletoslaisen Anaksimeneen mukaan maa oli litteä ja ratsasti ilmassa, ja samaan tapaan aurinko, kuu ja muut taivaankappaleet, jotka kaikki ovat tulisia, ratsastavat ilmassa litteytensä vuoksi. [34] Ksenofanes Kolofonilainen (noin 500 eaa.) piti myös maata litteänä ja katsoi sen koskettavan yläpuoleltaan ilmaa ja ulottuvan alapuoleltaan äärettömän syvälle.[35]

Käsitys maan litteydestä vallitsi 400-luvulle saakka eaa. Samaa mieltä olivat myös Anaksagoras[36] ja hänen oppilaansa Arkhelaos, jonka mukaan Maa kuitenkin oli keskeltä hieman kovertunut lautasen tavoin. Tällä tavoin hän selitti sen, että Aurinko ei nouse ja laske kaikkialla maailmassa samaan aikaan.[37]

Historioitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hekataios Miletoslainen uskoi, että maa oli litteä ja veden ympäröimä.[38] Herodotos piti Historiateoksessaan naurettavana käsitystä, että vesi ympäröi maailmaa, joskin useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että hän kuitenkin uskoi maan olevan litteä, päätellen siitä, että hän kirjoittaa "maan ääristä" ja "laidoista".[39]

Muinainen Intia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisina aikoina Intiassa oli vallalla kosmologinen käsitys, jonka mukaan Maa oli kiekko, jossa neljä maanosaa oli ryhmittynyt keskusvuoren, Merun ympärille samaan tapaan kuin kukan terälehdet. Maanosien ulkopuolelta niitä ympäröi valtameri.[40] Käsitystä kehittävät edelleen jainalainen ja buddhalainen kosmologia, joiden mukaan kosmos oli valtavan suuri, pienen planeettakunnan laajuinen tasainen valtameren peittämä ja vuoristojen ympäröivä levy, johon manteret olivat sijoittuneet pieninä saarina.[40]

Pohjoismainen ja germaaninen käsitys=[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaiset pohjois­maiset ja germaaniset kansat uskoivat litteän maan kosmo­grafiaan, jossa maata ympäröi valta­meri ja jossa keskellä maata oli maailmanpylväs (Irminsull tai maailman­puu (Yggdrasil).[41][42] Pohjois­maisen usko­muksen mukaan maata ympä­röi­vässä valta­meressä istui Jormungandr-niminen käärme. [43] Pohjoismaisessa, Gylfaginningissa (VIII) säilyneessä luomis­kertomuksessa sanotaan, että maailman luomisen aikana maata renkaan tapaan ympäröiväksi asetettiin ylipääsemätön meri: {{lainaus|...Ja Jafnhárr sanoi: Verstä, joka juoksi ja virtasi vapaana hänen haavoistaan, he tekivät meren, kun he olivat muodostaneet ja kiinnittäneet maan yhteen, ja panivat meren renkaaksi sen ympärille. Ja useimpien miesten voi olla vaikea ylittää sitä."

Muinainen Japani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nihonshokin, Japanin kronikoiden ensimmäinen kappale kuvaa muinaista japanilaista käsitystä, että maa oli litteä ja että kuiva maa kellui vedessä "kuin öljy":

»Niinpä sanotaan, että kun maailmaa alettiin luoda, maa-aine, josta maa koostuu, kellui tavalla, jota voitaisiin verrata kalan kellumiseen sen urheillessa veden pinnalla... ...Vanhoina aikoina, jolloin maa oli nuori, se kellui ikään kuin se olisi ollut kelluvaa ölhyä. Siihen aikaan maa tuotti yhtä asiaa, kaislan verson muotoista, kun se alkaa versoa.[44]»

Muinainen Kiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisessa Kiinassa vallitseva käsitys oli, että Maa oli litteä ja neliön muotoinen, kun taas taivas oli pyöreä. [45]. Tätä käsitystä ei juuri kyseen­alaistettu, ennen kuin eurooppalainen tähti­tiede tuli maassa tunnetuksi 1600-luvulla.[46][47][48] Englantilainen sinoligi Cullen korostaa, että vanhassa kiinalaisessa tähti­tieteessä ei tunnettu maan pallon­muotoa:

Kiinalaisten käsitys Maan muodosta pysyi lähes muuttu­matto­mana vanhimmista ajoista siihen saakka, kunnes he ensimmäisen kerran joutuivat tekemisiin modernin tieteen kanssa 1600-luvun jesuiittalähetyssaarnaajien välityksellä. Taivas oli vaihtelevasti kuvattu maan yllä olevan sateen­varjon kaltaiseksi (Kai Tian -teoria) tai sitä ympäröivän pallon muotoiseksi (Hun Tian -teoria) taikka aineettomaksi, jolloin taivaan­kappaleet liikkuisivat vapaasti (Hsúan yeh -teoria), mutta maata pidettiin aina litteänä, joskin ehkä reunoiltaan ulos pullistuvana.

[49]

Kiinalaiset tähtitieteilijät kuten Zhang Heng (78-139) käyttivät usein munaa pyöreän taivaan vertauskuvana:

Taivaat ovat kuin kananmuna ja yhtä pyöreitä kuin varsijousen luoti; maa on kuin munan ruskuainen sen keskellä.[50]

Kaarevan munan käyttö vertaus­kuvana on saanut jotkut nykyiset histori­oitsi­jat, erityisesti Joseph Needhamin, esittämään, että kiinalaiset tähti­tieteilijät kuitenkin olivat perillä maan pallo­maisuudesta. Muna­vertauksen tarkoituksena oli kuitenkin lähinnä kuvata Maan sijaintia taivaaseen nähden, ei sen muotoa.

Kuten teoksessa Huai Nan Zu huomautetaan[51], toisella vuosisadalla eaa. kiinalaiset tähtitieteilijät yrittivät mitata Auringon etäisyyden soveltamalla oleellisesti samaa menettelyä, jolla Eratosthenes oli määrittänyt maapallon ympärysmitan. Olettamalla, että maa oli litteä, he päätyivät arvioon 100 00 Li-yksikköä, mikä on noin kolme suuruusluokkaa liian pieni arvo.

Maan pallonmuodon tunnetuksi tuleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin Kreikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun laiva on horisontissa, sen alaosa ei maan kaarevuuden vuoksi näy.

On oletettu, että meren­kulkijat tarjoisivat ensimmäiset havaintoihin perustuvat todisteet siitä, ettei maa ole litteä.[52] Koska kreikkalaiset olivat meren­kulkija­kansaa, heidän oli helpompi omaksua tämä käsitys kuin esimerkiksi kiinalaisten, joiden kosmologia perustui kiinteästi maahan.

Pythagoraan (600-luku eaa.) on sanottu usein olleen ensimmäinen maapallo-näkemyksen kannattaja, joskin monet esisokraattiset pythagoralaiset uskoivat litteään maahan.[28]

Aristoteles piti fysikaalisen teoriansa ja havaintojen perusteella jo varmana, että Maa oli pallomainen. [53] Eratostheneen (300-luku eaa.) tiedetään varmuudella päätelleen maan pallomaisen muodon ja laskeneen sen ympärysmitan hyvin tarkasti yksinkertaisella menetelmällä.[54]

Ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskun alettua käsitys maan pallomuodosta oli jo yleisesti hyväksytty länsimaisessa kulttuurissa. Ptolemaios (90-168) piirsi kuuluisat karttansa pallomaisen maan mukaisiksi ja teki niihin leveys- ja pituuspiirit. Hänen kirjoituksensa olivat perusta Euroopan tähtitieteelle läpi keskiajan, joskin myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla (noin 300-600 luvuilla) esitettiin myös näkemyksiä litteän maan puolesta. Nykyään usein virheellisesti luullaan, että keskiajalla uskottiin litteään maahan.

Keskiajan Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös keskiajalla kristityt teologit hyväksyivät yleensä ilomielin käsityksen maan pallon­muotoi­suu­desta. Heidän mukaansa pallo oli muoto, joka oli lähimpänä täydellisyyttä, joten Jumalan oli luodessaan maan täytynyt antaa sille tämä muoto.[55]

Intia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Intiassa oppi maan pallon­muodosta tuli yleisesti hyväksytyksi ajan­laskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana, kun tietämys kreikkalaisesta tähti­tieteestä levisi sinne saakka.[40][56] Edistykselliset intialaiset tähtitieteilijät hyökkäsivät ankarasti maassa vallinneita perinteisiä käsityksiä vastaan, hylkäsivät osan niistä ja tekivät yrityksiä uuden paradigman omaksumiseksi.[40] Niinpä nekin heistä, jotka pitivät maata litteänä, pitivät sen ympärysmittaa yhtä pitkänä kuin kreikkalaiset olivat päätelleet päiväntasaajan olevan.[40]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litteän maan myytti historiallisena väärinkäsityksnä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin Behaimin Erdapfel, varhaisin tunnettu karttapallo, joka valmistui ennen kuin tieto Amerikan löytymisestä oli saavuttanut Euroopan; se osoittaa, että maan pallonmuoto tunnettiin jo sitä ennen.

Litteän maan myytillä tarkoitetaan käsitystä, että eurooppalaiset oppineet olisivat vielä Kolumbuksen aikana olettaneet maan olevan litteä. Varsinkin 1800-luvulla romanttinen käsitys Euroopan pimeästä ajasta kiinnitti enemmän huomiota litteän maan malliin kuin se oli historiallisesti koskaan saanut.

Vuonna 1945 Historical Association listasi pamfletissaan kaksikymmentä tavallista historiaa koskevaa virheellistä käsitystä. Niiden joukossa toisena oli käsitys "Kolumbuksesta ja litteästä maasta"[7]

Tämä käsitys on esiintynyt joissakin yleisesti käytetyissä oppikirjoissakin. Esimerkiksi Thomas A. Baileyn teoksen The American Pageant vanhemmissa painoksissa sanotaan: "Kolumbuksen taikauskoiset merimiehet  ... tulivat suuremmassa määrin kapinanhaluisiksi...koska he pelkäsivät purjehtivansa maailman reunan yli"; kuitenkaan historiallisissa lähteissä ei ole tällaista mainintaa.[57] Todelli­suudessa meri­miehet olivat kuitenkin toden­näköisesti ensimmäisiä, jotka tunsivat Maan kaarevuuden joka­päiväisten havaintojensa perusteella, esimerkiksi nähdessään, kuinka vuoristot katoavat horisontin alapuolelle purjeh­dittaessa kauas rannikosta.

Jotkut nykyiset tutkijat katsovat, että jotkut 1800-luvulla hyvin vaikutus­­valtaiset historioitsijat kuten Andrew Dickson White olivat ensimmäisiä, jotka ensimmäisinä väittivät keski­ajan kristittyjen uskoneen litteään maahan. Sen sijaan 1900-luvun loppu­puolella esimerkiksi historioitsija ja uskonto­tieteilijä Jeffrey Burton Russell[6] on väittänyt, että Whiten ja muiden väitteet keski­aikaisten kristittyjen käsityksistä ovat virheellisiä. Tämän he ovat osoittaneet sitaateilla teologisista kirjoituksista useiden vuosi­satojen ajalta ja yrittäneet tehdä päätelmiä myös Whiten ja muiden samoja käsityksiä levittäneiden motiiveista.

Russellin mukaan[58] se yleinen väärinkäsitys, että ihmiset ennen suurten löytö­retkien aikaa uskoivat litteeän maahan, tuli kansan­omaiseksi sen jälkeen, kun Washington Irving vuonna 1818 julkaisi teoksensa A History of the Life and Voyages of Christopher Columbus in 1828.[59] Vaikka jotkin väitteet, joita Irvingin mukaan olisi Kolumbusta vastaan esitetty, esiintyivät kirjallisuudessa jo pian Kolumbuksen kuoleman jälkeen [60] niissä ei mainita kenenkään väittäneen maata litteäksi, eikä ennen Irvingiä kukaan ole väittänytkään heidän olleen sitä mieltä. Nykyiset historioitsijat ovatkin päätelleet, että Irving keksi tämän itse.[61][62][63][64]

Ainoa Kolumbuksen aikalainen, jonka tiedetään olleen toista mieltä, oli Lateraani­kirkon kaniikki Zacharia Roomassa vuonna 1496. Teoksensa luvussa "Että maa ei ole pyöreä" hän esittää, että "väittäessään maata pyöreäksi Ptolemaios ja Plinius eivät pystyneet esittämään mitään todisteita, vaan he esittivät käsityksensä pelkästään järkeilyn perusteella."[65] Huomattavaa on, että vain runsaat kaksikymmentä vuotta Kolumbuksen jälkeen, vuonna 1514, Kopernikus hylkäsi litteän maan ajatuksen kahdella lauseella ja totesi, että löytääkseen sille kannattajia hänen oli palattava Kreikan varhais­kauteen saakka, joskin hän näki enemmän vaivaa osoittaakseen, että että muut senaikaiset käsitykset olivat virhe­päätelmiä ja että maa oli pallon muotoinen.[66] Itse asiassa 1490-luvulla ei kiistelty maan muodosta vaan sen koosta sekä Aasian itärannikon sijainnista.

Nykyaikaiset litteän maan kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flat Earth Societyn käsityksen mukaan Antarktis on jäinen valli, joka ympäröi kiekkomaista maata

Teoriaa litteästä maasta on kuitenkin pyritty vähäisissä määrin puolustelemaan vielä viime vuosinakin länsimaissa. 1800-luvulla brittiläinen Samuel Rowbotham herätti jälleen henkiin teorian maan litteästä muodosta. Britanniasta saikin alkunsa Samuel Shentonin perustama Flat Earth Society, jonka oppeja teki sittemmin Yhdysvalloissa tunnetuksi sen kalifornialainen puheenjohtaja Charles K. Johnson (k. 2001).[67] Toinen tunnettu litteän maan puolestapuhuja oli 1900-luvun alussa yhdysvaltalainen Wilbur Glenn Voliva. Yksittäisten raamatunkohtien on toisinaan katsottu puhuvan maan litteyden puolesta.[68][69]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Flat Earth

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Heidän kosmografiansa, sikäli kuin sitä tunnemme, oli käytännössä yhtä tyyppiä valkoisen miehen ilmaantumiseen saakka. Borneon dajakkien käsitys voi antaa meille jonkin­laisen asiasta. He pitävät maata tasaisena pintana, kun taas taivas on kupoli, eräänlainen lasinen malja, joka peittää Maan ja koskettaa sitä horisontissa." Lucien Levy-Bruhl, Primitive Mentality (julkaissut Beacon, Bostin 1966), s. 353. "Yleinen alku­kantainen käsitys maan muodosta ... [on] litteä ja pyöreä, ja sen yläpuolella ajatellaan olevan ylös­alaisen maljan muotoinen kiinteä taivaankansi." H. B. Alexander, The Mythology of All Races 10: North American (julkaissut. New York: Cooper Square, 1964) 249.
  2. Kreikkalaisen käsityksen jatkuvuudeta roomalaisessa ja keskiaikaisessa kristillisessä ajattelussa: Reinhard Krüger: Materialien und Dokumente zur mittelalterlichen Erdkugeltheorie von der Spätantike bis zur Kolumbusfahrt (1492)
  3. Kreikkalaisen käsityksen välittömästä omaksumisesta islamin piirissä: Ragep, F. Jamil: "Astronomy", in: Krämer, Gudrun (ed.) ym.: Encyclopaedia of Islam, THREE, Brill 2010, ei sivunumeroita
  4. Suorasta omaksumisesta Intiassa: David Pingree: "History of Mathematical Astronomy in India", Dictionary of Scientific Biography, Vol. 15 (1978), s. 533−633 (554f.); Glick, Thomas F., Livesey, Steven John, Wallis, Faith (eds.): "Medieval Science, Technology, and Medicine: An Encyclopedia", Routledge, New York 2005, ISBN 0-415-96930-1, p. 463
  5. Omaksumisesta Kiinassa eurooppalaisen tieteen vaikutuksesta: Jean-Claude Martzloff, "Space and Time in Chinese Texts of Astronomy and of Mathematical Astronomy in the Seventeenth and Eighteenth Centuries", Chinese Science 11 (1993-94): 66-92 (69) and Christopher Cullen, "A Chinese Eratosthenes of the Flat Earth: A Study of a Fragment of Cosmology in Huai Nan tzu 淮 南 子", Bulletin of the School of Oriental and African Studies, Vol. 39, No. 1 (1976), pp. 106-127 (107)
  6. a b The Myth of the Flat Earth American Scientific Affiliation. Viitattu 31.7.2013.
  7. a b Historical Associationin jäsenet: Common errors in history, s. 4-5. Lontoo: P.S. King & Staples for Historical Association, 1945.
  8. H. and H. A. Frankfort, J. A. Wilson, and T. Jacobsen, Before Philosophy (Baltimore: Penguin, 1949) 54.
  9. Anthony Gottlieb: The Dream of Reason, s. 6. Penguin, 2000. ISBN 0-393-04951-5.
  10. Solomon Gandz: Proceefings of the American Academy for Jewish Research, osa 22, s. 23-53. {{{Julkaisija}}}, 1953.
  11. Adele Berlin, Maxine Grossman: ”Cosmology and creation”, The Oxford Dictionary of the Jewish Religion. Oxford University Press, 2011. Teoksen verkkoversio.
  12. Browning, W.R.F. Dictionary of the Bible. (Oxford: Oxford University Press, 1996)
  13. Pyramid Texts, Utterance 366, 629a-629c: "Behold, thou art great and round like the Great Round; Behold, thou are bent around, and art round like the Circle which encircles the nbwt; Behold, thou art round and great like the Great Circle which sets."(Faulkner 1969, 120)
  14. Ancient Near Eastern Texts, Pritchard, 1969, p.374.
  15. Coffin Texts, Spell 714.
  16. Ilias, 28. 606.
  17. Herakleen miekka, 314-316
  18. The shield of Achilles and the poetics of ekphrasis, Andrew Sprague Becker, Rowman & Littlefield, 1995, p.148.
  19. Klassisen filologian emeritus­professori Mark W. Edwars toteaa teoksessaan The Iliad. A Commentary (1991, s. 231) litteästä maakiekosta Homeroksen Iliaassa: Okeanos...ympäröi kilven kuvia ja litteää maakiekkoa, josta miehet ja naiset hankkivat elantonsa." Lainaus Andrew Spraque Beckerin teoksessa The shield of Achilles and the poetics of ekphrasis, Rowman & Littlefield, 195, s. 148
  20. Stasinuksen teos Cypria tunnetaan vain katkelmina, joissa esiintyvät "syvä ja pyörteinen Okeanos" ja käsitys, että maa on litteä ja sillä on äärimmäiset rajat. Nämä lainaukset ovat säilyneet Ahtenaeuksen teoksessa Deipnosophistae, VIII, 334B
  21. Mimnermos, frg. 11
  22. Aristofanes: Seistemän Thebaa vastaan, säe 305
  23. Aristofanes: Sidottu Prometheus, 1, 136; 530; 665)
  24. Apollonius Rhodius: Argonautica
  25. Quintus Smyrnaeus: Posthomerica, v. 14
  26. John Mansley Robinson, An Introduction to Early Greek Philosophy, Houghton and Mifflin, 1968.
  27. The Physical World of the Greeks, Samuel Sambursky, Princeton University Press (August 1987), p. 12
  28. a b Osirus, 1954, nro 11, s. 267–294. Saint Catherines Press.
  29. Flat worlds: Today and in antiquity. Memorie della Società Astronomica Italiana, special issue, 2002, nro 1, s. 257–62. http://www.mse.berkeley.edu/faculty/deFontaine/flatworlds.html [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  30. Aristoteles, De Caelo, 294b13-21
  31. Aristoteles, De Caelo, II. 13. 3; 294a 28: "Monet muut sanovat, että maa lepää veden päällä. Tämä... on vanhin teoria, joka on säilynyt, ja sitä pidetään Thales Miletholaisen esittämänä"
  32. Hippolytus: Refutation of all Heresies, i. 6
  33. Fragments and Commentary. The Hanover Historical Texts Project, {{{Vuosi}}}. Artikkelin verkkoversio. (Plut., Strom. 2 ; Dox. 579).
  34. Hippolytus, Refutation of all Heresies, i. 7; Cf. Aristotle, De Caelo, 294b13-21
  35. Xenophanes DK 21B28, lainaus teoksessa Introduction to Aratus 4
  36. Diogenes Laertius, ii. 8
  37. Hippolytus, Refutation of all Heresies, i. 9
  38. FGrH F 18a.
  39. The history of Herodotus, George Rawlinson, Appleton and company, 1889, p. 409
  40. a b c d e David Pingree: "History of Mathematical Astronomy in India", Dictionary of Scientific Biography, Vol. 15 (1978), pp. 533−633 (554f.)
  41. J. H. Philpont: The Sacred tree in Religion and Myth, s. 113. Courier Dover Publications, 2004.
  42. John Lindow: Norse mythology: a guide to the Gods, heroes, rituals, and beliefs. Oxford University Press, 2002.
  43. Yksi varhaisimmista kirjallista viittauksista maata ympäröivään vesi­käärmeeseen on 800-luvulla eläneen Bragi Boddasonin teoksessa Ragnarsdrápa (XIV)
  44. Nihingi, I
  45. Needham, Joseph (1986). Science and Civilization in China: Volume 3. Taipei: Caves Books, Ltd. pp. 498.
  46. Space and Time in Chinese Texts of Astronomy and of Mathematical Astronomy in the Seventeenth and Eighteenth Centuries", Chinese Science 11 (1993-94): 66-92 (69) (PDF)
  47. Christopher Cullen, "Joseph Needham on Chinese Astronomy", Past and Present, No. 87. (May 1980), pp. 39-53 (42 & 49)
  48. Christopher Cullen, "A Chinese Eratosthenes of the Flat Earth: A Study of a Fragment of Cosmology in Huai Nan tzu 淮 南 子", Bulletin of the School of Oriental and African Studies, Vol. 39, No. 1 (1976), pp. 106-127 (107-109)
  49. Christopher Cullen, "A Chinese Eratosthenes of the Flat Earth: A Study of a Fragment of Cosmology in Huai Nan tzu 淮 南 子", Bulletin of the School of Oriental and African Studies, Vol. 39, No. 1 (1976), pp. 106-127 (107)
  50. Joseph Needham: Science and Civilisation in China, 3. osa, s. 219. C.U.P., 1959. ISBN 0-521-63262-5.
  51. Needhan p225
  52. Hugh Thurston, Early Astronomy, (New York: Springer-Verlag), p. 118. ISBN 0-387-94107-X.
  53. G.E.R. Lloyd: The Growth and Structure of His Thought, s. 162–164. Cambridge Univ. Press, 1968. ISBN 0-521-07049-X.
  54. Bede's Library, The Myth of the Flat Earth. [1]
  55. Tom Burman: Väärien käsitysten sanakirja, s. 93. Suom. Kalevi Haikara. Otava, 1977. 951-1-04422-2.
  56. Glick, Thomas F., Livesey, Steven John, Wallis, Faith (eds.): "Medieval Science, Technology, and Medicine: An Encyclopedia", Routledge, New York 2005, ISBN 0-415-96930-1, p. 463
  57. James. W. Loewen, Lies My Teacher Told Me: Everything Your American History Textbook Got Wrong, (Touchstone Books, 1996), p. 56
  58. Jeffey Burton Russell: Inventing the Flat Earth—Columbus and Modern Historians. Westport, CT, 1991. ISBN 0-275-95904-X.
  59. The Life and Voyages of Christopher Columbus, s. 117–130. {{{Julkaisija}}}, 1828. ISBN 0-559-56685-9. Teoksen verkkoversio.
  60. Ferdinand Columbus: The life of the Admiral Christopher Columbus by his son Ferdinand. The Folio Society, 1959 (alun perin 1571). ISBN 0-8135-1801-6.
  61. Samuel Eliot Morison: Admiral of the Ocean Sea. A Life of Christofer Columbus, s. 89. Camden, NJ: Little, Brown and Co., 1942. ISBN 978-1-4067-5027-0. Teoksen verkkoversio.
  62. Christine Garwood: Flat Earth—The History of an Infamous Idea, s. 7–8. Lontoo: Pan Books, 2008. ISBN 978-0-330-43289-4.
  63. Ronald S. Love: Maritime Exploration in the Age of Discovery, 1415–1800, s. 41–42. Westport, CT: Greenwood Press, 2006. ISBN 0-313-32043-8. Teoksen verkkoversio.
  64. Kirkpatrick Sale: Christopher Columbus and the Conquest of Paradise, s. 344. Lontoo: Tauris Parke Paperbacks, 2006. ISBN 1-84511-154-0. Teoksen verkkoversio.
  65. Contra Antipodes. Florence, 1496. , lainaus teoksessa De la terre plate au globe terrestre, s. 31. Pariisi: Libraire Armand Colin, 1980.
  66. "Sen vuoksi maa ei ole litteä, kuten Empedokles ja Anaximenes ajattelivat". On the revolutions. {{{Julkaisija}}}, 1543. ISBN 0-8018-2039-1. Teoksen verkkoversio.
  67. http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/international_flat_earth_research_society.html Ihmeellinen maailma: International Flat Earth Research Society]
  68. Litteä maa Raamatussa
  69. Raamatun primitiivinen maailmankuva