Kyy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kyy
ViperaBerusMale.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Kyykäärmeet Viperidae
Suku: Vipera
Laji: berus
Kaksiosainen nimi
Vipera berus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Kyyn levinneisyys Euroopassa
Kyyn levinneisyys Euroopassa
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kyy Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kyy Commonsissa

Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja Euroopan yleisin myrkkykäärme.[2]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyy on melko tukeva ja lyhyt käärme. Sen tyypillinen pituus on 50–65 cm. Väriltään kyyt ovat harmaita, harmaanruskeita tai mustia. Sinertävät ja harmaat ovat yleensä koiraita ja ruskeat naaraita. Mustissa kyissä on molempia sukupuolia. Kyyn pää, joka on litteä ja kolmiomainen, erottuu selvästi muusta ruumiista. Kyyn päässä on isompien suomujen välissä pienien suomujen jonoja. Kyyn silmäterä on pystyssä oleva soikio. Selässä kyyn koko mitalla on sahalaitakuvio, joka ei välttämättä kuitenkaan erotu mustilla yksilöillä. Vatsapuoli voi olla vaalea, harmaa tai tumma, ja aivan hännän pää on vatsapuolelta keltainen tai punertavanoranssi.

Kyyn näköaisti on kohtalainen ja kuulo huono. Kyyllä ei ole edes tärykalvoa. Kyyn tärkein aistinelin on kieli, jolla se vie hajuhiukkasia suuhunsa jacobsoninelimeen (tunnetaan myös nimellä vomeronasaalielin) ja saa siten tietoa ympäristöstään (esimerkiksi lähellä olevasta saaliista, parittelukumppanista tai kilpailevasta koiraasta).

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyytä tavataan kaikkialla Euraasian pohjoisosissa. Suomessa kyytä tavataan lähes koko maassa, Lapissa aina Ounastunturin ja Saariselän korkeudelle saakka.

Ravinto ja saalistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyy syömässä sisiliskoa. Kyyllä on pystysuuntainen silmäterä.

Ravintonaan kyyt käyttävät myyriä, hiiriä, päästäisiä, sisiliskoja, sammakoita, sekä harvemmin linnunpoikasia ja -munia. Kyy löytää ravinnon tarkalla hajuaistillaan, jota tukee liikkeen havaitsemiseen erikoistunut näköaisti. Kyy tappaa saaliinsa myrkyllisellä puraisulla, jonka jälkeen saaliseläin pakenee lyhyen matkaa, usein muutamia metrejä, ennen kuin kuolee. Kyy seuraa saaliin hajujälkeä ja nielee saaliin kokonaisena pää edellä. Tavanomaisen aterian jälkeen kyy sulattelee saalistaan pari päivää, ja sulattelun alkupäivinä kyyn liikkuminen on vaivalloista.

Varpus- ja hiirihaukka, siili, kettu ja mäyrä saalistavat aikuisia kyitä. Poikasia syövät myös varis, korppi, naakka, harakka, närhi ja rastaat. Kyyt välttelevät myös paikkoja, joissa on paljon muurahaisia. Muurahaiset eivät kuitenkaan voi saalistaa ravinnokseen elävää kyytä toisin kuin joskus luullaan.

Kyykoiras
Kyynaaras

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyn elinaluetta ovat Suomessa lämpimät ja aurinkoiset maa-alueet, joista löytyy myös suojapaikkoja, esimerkiksi hakkuuaukeat, peltojen ja soiden reuna-alueet ja kallioiset seudut.

Kyy synnyttää eläviä poikasia. Poikaset ovat syntyessään 14–23 senttimetrin mittaisia ja painavat neljästä kuuteen grammaa. Kolmena ensimmäisenä elinvuotenaan kyyt kasvavat noin kymmenen senttiä joka vuosi. Tämän jälkeen pituuskasvu hidastuu ja yli viisivuotiaat kyyt kasvavatkin enää vain 1–2 senttiä vuodessa. Kyyt saavuttavat sukukypsyyden 3–4 vuoden ikäisinä. Ne voivat elää jopa 15–25-vuotiaiksi.

Kyy osaa uida, mutta ei tee sitä yhtä mielellään tai taitavasti kuin rantakäärme. Kyy ei osaa myöskään kalastaa.

Talvehtiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyy horrostaa syyskuusta huhti–toukokuuhun. Ajat vaihtelevat ilmojen mukaan. Kyy talvehtii mieluiten lajitoveriensa kanssa maan alla tai kivenkolossa. Etelä-Suomessa talvehtimiskolo on puolen metrin syvyydessä. Pohjois-Suomessa syvyys on jopa puolitoista metriä. Joskus samasta talvehtimispaikasta on löytynyt satojen kyiden yhteenkietoutunut möykky.

Keväällä ensimmäisten pälvien ilmestyttyä koiraat alkavat heräillä koloistaan lämmittelemään. Naaraat heräävät vasta pari-kolme viikkoa myöhemmin. Ennen parittelua koiraat kypsyttävät siittiönsä, luovat nahkansa ja kamppailevat naaraista. Vahvin koiras parittelee naaraan kanssa ja parittelun yhteydessä ruiskauttaa naaraaseen ainetta, joka hedelmöittymisen tapahduttua tukkii munanjohtimen uloimmat osat viikoiksi. Tämä varmistaa koiraan perintötekijöiden siirtymisen seuraavalle sukupolvelle. Kyykäärme on ovovivipaarinen eläin eli se munii munia, jotka se hautoo sisällään kuoriutumiseen asti ja synnyttää valmiita poikasia. Poikaset syntyvät elokuussa. Kyy tuottaa kerralla 4–20 poikasta. Koska kyy elää Suomessa levinneisyytensä kylmyysrajoilla, naaraat synnyttävät vain joka toinen vuosi.

Myrkky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyy käyttää verimyrkkyä saalistukseen ja puolustautumiseen. Kyy saalistaa normaalisti noin kerran viikossa ja myrkkyrauhasen täyttyminen kestää noin viisi vuorokautta. Näin ollen kyyn purema voi olla jopa hyttysenpistomaisen vaaraton, mikäli kyy on juuri metsästänyt. Nuoren kyyn purema on yleensä vaarallisempi kuin vanhan, sillä nuoret eivät osaa säännöstellä myrkkyrauhasen annostelua kuten täysi-ikäiset kyyt. Vaikka kyy on myrkyllinen, sen purema ei ole normaalisti vaarallinen terveelle aikuiselle ihmiselle. Lapsille ja iäkkäille purema on vaarallisempi. Kaikkien tulee kuitenkin pureman saatuaan välittömästi hakeutua lääkärille. Ohjeena on soittaa hätänumeroon ja välttää liikkumista sekä erityisesti puremakohdan liikuttamista. Purtu raaja on hyvä lastoittaa, ettei se pääse liikkumaan. Lastaksi käy paremman puutteessa esimerkiksi oksa. Puremaa voi helpottaa kyypakkaus.[3] Kyypakkaus sisältää tulehdusreaktiota lievittävää hydrokortisonia eli kortisolia. Koska kyypakkauksen ottamisesta ei ole osoitettu olevan hyötyä, se ei poista lääkärissä käynnin tarvetta.[4] Lisäksi on syytä välttää turhaa hysteriaa, sillä puremaa seuraava šokki on monesti itse puremaa vaarallisempi tila. Kyyn pureman henkilön on tärkeää päästä mahdollisimman pian lepäämään, jolloin kehon omille puolustusreaktioille voitetaan aikaa, ennen lääkärille pääsyä. Kyyn purema johti Suomessa kuolemaan viimeksi 1980-luvulla.[5]

Kyyn karkottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tömistely pelottaa kyyt tehokkaasti pakoon, sillä vaikka ne ovat kuuroja, ne aistivat maan värähtelyn kaukaakin ja pelkäävät sitä. Pitkävartiset saappaat taas suojaavat puremilta, koska käärme ei yllä puremaan kovinkaan korkealle. Käärme suosii suojaisia paikkoja ja pyrkii pääosin välttämään aukeaa, joten pihapiirissä kyiden poissa pitäminen onnistuu parhaiten pitämällä nurmikko lyhyeksi leikattuna ja poistamalla pihalta mättäiköt, pensaikot, risu- ja romukasat ja muut maan tasalla olevat paikat, joihin käärme voi piiloutua. Toinen kyitä mahdollisesti houkutteleva tekijä on tarjolla oleva ravinto. Jätteet tulisi laittaa sellaisiin astioihin ja lintujen ruokinta suunnitella niin, etteivät ne houkuttele paikalle kyyn ravintoa, jyrsijöitä.

Käärmeiden vaistomainen suojautumismekanismi on pysähtyminen liikkumattomaksi, joten tiheässä maastossa kyyn huomaa usein vasta ollessaan sen kohdalla. Kyy syö vain pienikokoisia eläimiä eikä hyökkää vapaaehtoisesti uhkana pitämiään suuria eläimiä tai ihmistä kohti. Lähietäisyydellä käärme saattaa puolustautua puremalla, yleensä vasta äänekkään varoitussihinän jälkeen. Kyyn pureman voi välttää astumalla rauhallisesti pari askelta taaksepäin. Liian nopea liike voi säikäyttää käärmeen puremaan.

Kyyn puremisetäisyys on vain puolisen metriä ja käärmettä voikin ohjailla pitkällä kepillä kauemmaksi, tai sen voi ohjata kannelliseen astiaan ja siirtää parin kilometrin päähän. Kyy ei yleensä etsi tietään takaisin samalle alueelle. Sopiva elinympäristö voi kuitenkin houkutella poistettujen kyiden tilalle pian uusia yksilöitä. Jos kyistä halutaan päästä lopullisesti eroon, on piha muutettava sellaiseksi, ettei se ole käärmeille mieluinen.

Kyy Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyy on rantakäärmeen ja Ahvenanmaalla elävän kangaskäärmeen ohella yksi kolmesta Suomen luonnossa esiintyvästä käärmelajista, ja niistä ainoa myrkyllinen.[6] Kyyt ovat vähentyneet Suomessa monin paikoin voimakkaasti rakentamisen, liikenteen ja vainon takia. Muista Länsi-Euroopan maista poiketen kyy ei ole Suomessa rauhoitettu laji[7], joten sen tappamisesta ei rangaista. Tappaminen voikin joskus olla perusteltua lapsiperheen pihapiirissä, mutta ei luonnossa. Euroopan luonnonsuojelusopimus edellyttää kaikkien matelijoiden rauhoittamista, mutta Suomi teki kyyn kohdalla varauksen liittyessään sopimukseen vuonna 1983.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vipera berus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Gummerus, Tietojätti – Gummeruksen yksiosainen tietosanakirja (toim. Jorma O. Tiainen) ISBN 951-20-2429-2 s. 632
  3. Onko kyypakkauksesta apua kyyn puremaan? Aamulehti.fi, 17.5.2010
  4. Kyyn purema. Lääkärikirja Duodecim,17.5.2010
  5. Kyykäärme Luonnossa.com. Viitattu 23.3.2011.
  6. Suomen Luonto, Elokuu/2004: Myrkyllistä puolustusta
  7. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit 4.4.2008. Ympäristöministeriö. Viitattu 29.9.2009.