Kyy
Wikipedia
| Kyy | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Vipera berus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Kyy Wikispeciesissä |
Kyy (Vipera berus) on Euroopan yleisin myrkkykäärme. Kyy on levinnyt kaikkialle Euraasian pohjoisosiin.[1]
Kyy on rantakäärmeen ja kangaskäärmeen ohella yksi kolmesta Suomen luonnossa esiintyvistä käärmeistä, sillä käärmettä muistuttava vaskitsa on jalaton liskolaji. Kyy on samalla ainoa Suomen luonnossa esiintyvä myrkkykäärme.[2] Kyyn elinaluetta ovat lämpimät ja aurinkoiset maa-alueet, joista löytyy myös suojapaikkoja, esimerkiksi hakkuuaukeat. Kyytä esiintyy koko Suomessa lukuun ottamatta Lapin pohjoisosia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko
Aikuinen kyykoiras on yleensä noin 60 cm pitkä, naaras noin 80 cm,[1] mutta ne voivat kasvaa myös pidemmiksi. Kyy synnyttää eläviä poikasia: ne ovat 14–23 cm:n mittaisia ja painavat neljästä kuuteen grammaa. Kolmena ensimmäisenä elinvuotenaan kyyt kasvavat noin 10 senttiä joka vuosi. Tämän jälkeen pituuskasvu hidastuu ja yli viisivuotiaat kyyt kasvavatkin enää vain 1–2 senttiä vuodessa. Kyyt saavuttavat sukukypsyyden 3–4 vuoden ikäisinä. Kyyt voivat elää jopa 15–25-vuotiaiksi. Kyyn näköaisti on kohtalainen ja kuulo huono: sillä ei ole edes tärykalvoa. Kyyn tärkein aistinelin on kieli, jolla se vie hajuhiukkasia suuhunsa Jacobsoninelimeen (tunnetaan myös nimellä vomeronasaalielin) ja saa siten tietoa ympäristöstään (esimerkiksi lähellä olevasta saaliista, parittelukumppanista tai kilpailevasta koiraasta).
[muokkaa] Ravinto ja viholliset
Ravintonaan nuoret kyyt käyttävät sisiliskoja, myöhemmin pikkunisäkkäitä, ja erityisesti myyriä ja hiiriä. Myös sammakkoeläimet kelpaavat, lukuun ottamatta myrkyllistä rupikonnaa. Myös linnunpoikaset ja linnunmunat kelpaavat kyyn ravinnoksi. Kyy nielee ravintonsa kokonaisena, mikä muodostaa rajan saaliin koolle. Tavanomaisen aterian jälkeen kyy sulattelee saalistaan pari päivää, ja sulattelun alkupäivinä kyyn liikkuminen on vaivalloista. Haukat ja siilit ovat kyyn luontaisia vihollisia. Kyyt välttelevät myös paikkoja, joissa on paljon muurahaisia. Muurahaiset eivät kuitenkaan voi saalistaa ravinnokseen elävää kyytä toisin kuin joskus luullaan.
[muokkaa] Tuntomerkit
Väriltään kyyt ovat harmaita, harmaanruskeita tai mustia. Sinertävät ja harmaat ovat yleensä koiraita ja ruskeat naaraita. Mustissa kyissä on molempia sukupuolia. Kyyn pää, joka on litteä ja kolmiomainen, erottuu selvästi muusta ruumiista. Kyyn päässä on isompien suomujen välissä pienien suomujen jonoja. Kyyn silmäterä on pystyssä oleva soikio. Selässä kyyn koko mitalla on sahalaitakuvio, jota mustilla kyillä ei välttämättä näy. Vatsapuoli voi olla vaalea, harmaa tai tumma, ja aivan hännän pää on vatsapuolelta keltainen tai oranssi.
[muokkaa] Talvehtiminen
Kyy horrostaa syyskuusta huhti-toukokuuhun. Ajat vaihtelevat ilmojen mukaan. Kyy talvehtii mieluiten lajitoveriensa kanssa maan alla tai kivenkolossa. Etelä-Suomessa talvehtimiskolo on puolen metrin syvyydessä. Pohjois-Suomessa syvyys on jopa puolitoista metriä. Joskus samasta talvehtimispaikasta on löytynyt satojen kyiden yhteenkietoutunut möykky.
Keväällä ensimmäisten pälvien ilmestyttyä alkavat koiraat heräillä koloistaan lämmittelemään. Naaraat heräävät vasta pari-kolme viikkoa myöhemmin. Ennen parittelua koiraat kypsyttävät siittiönsä ja luovat nahkansa sekä kamppailevat naaraista. Vahvin koiras parittelee naaraan kanssa ja parittelun yhteydessä ruiskauttaa naaraaseen ainetta, joka hedelmöittymisen tapahduttua tukkii munanjohtimen uloimmat osat viikoiksi. Tämä varmistaa koiraan perintötekijöiden siirtymisen seuraavalle sukupolvelle. Kyykäärme on ovoviviparinen eläin, eli se munii munia, jotka se hautoo sisällään kuoriutumiseen asti. Joskus kyy voi munia juuri ennen kuoriutumistakin. Kuoriutuminen tapahtuu elokuussa. Kyy tuottaa kerralla 4–20 poikasta. Koska kyy elää Suomessa levinneisyytensä kylmyysrajoilla naaraat synnyttävät vain joka toinen vuosi.
[muokkaa] Myrkky
Kyy käyttää verimyrkkyä saalistukseen ja puolustautumiseen. Vaikka kyy on myrkyllinen, sen puremat ovat harvoin vaarallisia aikuisille lukuun ottamatta henkilöitä, jotka ovat allergisia myrkylle. Lapsille ja iäkkäille purema on vaarallisempi. Kaikkien tulee kuitenkin pureman saatuaan välittömästi hakeutua lääkärille. Ohjeena on soittaa hätänumeroon ja välttää liikkumista sekä erityisesti purrun kohdan liikuttamista. Purtu raaja on hyvä lastoittaa, ettei se pääse liikkumaan. Lastaksi käy esimerkiksi oksa paremman puutteessa. Puremaa voi helpottaa kyypakkaus, mutta sen hyötyä ei ole tieteellisesti osoitettu.[3] Kyypakkaus sisältää lähinnä kivun lievitykseen tarkoitettua kortisonia eikä poista ensiapupolikinikalla annettavan vastamyrkyn tarvetta.
[muokkaa] Karkottaminen
Kyiltä pysyy turvassa, jos tömistää maata kulkiessaan tai jos pitää jalassa pitkävartisia saappaita. Tömistely pelottaa kyyt tehokkaasti karkuun, sillä vaikka niiden kuuloaisti on heikko, ne aistivat maan värähtelyn kaukaakin ja pelkäävät sitä. Saappaat taas suojaavat puremilta. Pihapiirissä kyyn karkottaminen onnistuu parhaiten pitämällä nurmikko lyhyenä. Kyy on kuitenkin täysin harmiton mikäli sitä ei säikäytä tai kiusaa, jolloin se saattaa puolustautua puremalla. Yleensä kyy kuitenkin ennemmin yrittää paeta kuin puree.
Suomen kyykannat ovat huomattavasti vähentyneet. Suomi on ainoa Länsi-Euroopan maa, jossa kyy ei ole rauhoitettu.lähde?
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Gummerus, Tietojätti – Gummeruksen yksiosainen tietosanakirja (toim. Jorma O. Tiainen) ISBN 951-20-2429-2 s. 632
- ↑ Suomen Luonto, Elokuu/2004: Myrkyllistä puolustusta
- ↑ Lasse Nevala: Kyypakkaus ei riitä pureman hoitoon 24. kesäkuuta 2004. Poliklinikka.fi. Viitattu 8. syyskuuta 2007.
