Kiowa-intiaanit
Wikipedia
Kiowa-intiaanit olivat maineeltaan yksi kaikkien aikojen sotaisimmista preerioilla liikkuvista intiaanikansoista. Heidän alkuperästään on useitakin versioita. Oman kertomuksensa mukaan he putkahtivat maailmaan yksi kerrallaan ontosta putkesta. Pahaksi onneksi muuan odottava kiowa-nainen jäi vatsastaan kiinni putkeen ja esti näin muiden vielä putkessa olevien heimoveljien pääsyn ulos. Tämän takia kiowia oli melko vähän. heidän omakielinen nimensä Kwuda tarkoittaa eräiden tietolähteiden mukaan "tulossa ulos". Toinen taho taas uskoo nimen tarkoittaneen "oikeita ihmisiä".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kulttuuri
Kiowien esihistoriallista kulttuuria ei juurikaan tunneta, mutta oman perimätietonsa mukaan he olivat asuneet Yellowstonen alueilla Montanassa.[1] Talvet olivat kylmiä ja lunta oli paljon. Kiowat metsästivät jousin ja nuolin liikkuen koiravaljakoilla,jotka vetivät perässään alkeellista intiaanikelkkaa. Naapurina asuivat flatheadit.[2] Pohjoisessa ja lännessä samoili useita athabascan kielisiä heimoja. Kiowat edustivat itse Uudessa-Meksikossa esiintyvää tanoan kieltä, joka kuuluu Uto-Aztekien kielisukuun. Tämä oli Montanassa ainutlaatuista, sillä kaikki muut ymrärillä liikkuvat kansat puhuivat eri kieltä kuin he. Tästä huolimatta kiowat ystävystyivät joidenkin athabascaa puhuvien heimojen kanssa. Sellaisia olivat sarceet ja kiowa-apachet. Jälkimmäisten nimi tuli siitä, että he edustivat erästä apachien sivuhaaraa, mutta kohdatessaan vaikeuksia matkalla kohti etelää he todennäköisesti hakivat turvaa alueella asuneista kiowista. Tästä eteenpäin niin kiowat kuin kiowa-apachetkin jatkoivat kulkuaan yhdessä.[1]
Kiowien menneisyyttä ennen Montanan aikoja ei ole kyetty selvittämään, mutta pidetään hyvin todennäköisenä, että he olisivat vaeltaneet Uuden-Meksikon alueilta ylös pohjoiseen ja palanneet sitten myöhemmin takaisin saatuaan hevosia.[2] Montanan seuduilla he ovat mitä ilmeisimmin asuneet pitkään, sillä koillisilta Wyomingin alueilta löytyy heidän pyhä paikkansa Bear Butte eli Devil's Tower. Tämä kantoa muistuttava suuri basaltti-vuori oli heidän omalla kielellään Tsoia "Kalliopuu".[1]
Kiowat merkitsivät tärkeimmät kuukausien tapahtumat kahdesti vuodessa biisoninnahkaan, joka toimi eräänlaisena kuvakronikkana. Tästä hieroflygistä huolehti heimoneuvosto. Seka-avioliittoja yli heimorajojen esiintyi. Maineikkaan kiowapäällikön Dohosanin esivanhemmissa virtasi crow-intiaanien verta. Toisen suuren johtajan, Satankin, äiti oli sarcee-heimosta lähtöisin. Avioliitto järjestettiin yleisesti lahjoittamalla hevosia tytön vanhemmille. Lahjoituksen takana oli tuleva aviomies tai hänen koko sukunsa. Avioerot olivat harvinaisia.
Ulkonäöllisesti tai vaatetukseltaan kiowat eivät merkittävästi eronneet tasankojen muista heimoista. Jakausta pitivät niin miehet kuin naisetkin keskellä päätä palmikoiden joskus pitkät hiuksensa. Oikean korvan yläpuolelta miehet nyppivät osan hiuksistaan lyhyeksi heimon symbolisena merkkinä. Meksikolaiset hopeakolikot olivat suosittuja kaulakoruissa ja riipuksissa.
Varhaisimmat eurooppalaisten tekemät havainnot kiowista ja heidän liittolaisistaan tulivat vuodelta 1682 ranskalaiselta Rene Robert Cavalierilta, joka oli kuullut nuoren pawnee-orjan puhuvan Manrrhouteista ja Gattachoista. Nimet tarkoittivat kiowia ja kiowa-apacheja.[2]
1700-luvun alkupuolella tapahtuneen muuttoliikkeen seurauksena kiowat kohtasivat crow- eli varis-intiaaneja. Heiltä kiowat omaksuivat kaksi asiaa,jotka vaikuttivat voimakkaasti heidän tulevaisuuteensa. Toinen oli aurinkotanssi,josta tuli kiowien tärkein hengellinen juhlameno. Se pidettiin joka vuosi. Toinen asia oli tutustuminen hevosiin. He omaksuivat ratsastuskulttuurin nopeasti ja heistä tuli taitavia tasankojen ratsumiehiä. Oma alkuperäinen kulttuuri sai rinnalleen uusia elintapoja, joihin kuului siirtyminen tiipii-asutukseen, soturiseuroihin ja biisonien metsästykseen hevosten eli "aurinkokoirien" selässä.
Vaikka kiowat asustivat ja metsästivät pienissä ryhmissä, niin aurinkotanssi kokosi heidät yhteen kerran vuodessa alkukesän aikaan. Kaikilla kuudella heimokunnalla oli oma osansa tanssissa. Lisäksi kiowat oli jaettu erillisiin sosiaalisiin luokkiin, rikkaista köyhiin, sankareista pelkureihin. Ylin luokka Onde, (Aristokraatit) muodostui tärkeistä päälliköistä, suurista sotureista ja mahtavista henkimiehistä. Toinen luokka, Odegupa, käsitti pienempiä päälliköitä, parantajia ja vain rajatun omaisuuden omistajia. Kolmas luokka Kaan oli suurin ja siihen kuuluivat köyhät ihmiset. Sitten löytyi pohjalta vielä Dapomien joukko: elämässään epäonnistuneet ihmiset, sopeutumattomat ja päällepäätteeksi vielä hullut tai hullua teeskentelevät ihmiset. Kiowien sijoitukset eri luokissa vaihtelivat vuosittain. Soturi saattoi tehdä suuren urotyön ja nousta sen myötä arvostuksessa korkealle. Toinen taas saattoi epäonnistua sodassa ja pudota alemmalle sosiaaliselle tasolle. Samoin oli henkimiesten laita. Epäonnistuneet parannusyritykset pudottivat parantajan tasoa luokituksessa.[2]
Rauhan aikana kiowasoturit vartioivat kyliään kuunnellen ääniä, kierrellen partioissa ja tähystellen valppaina ympärilleen. Usein he tupruttelivat piippua ja saattoivat toimia myös lastenkaitsijoina vartioinnin ohella. Samaan aikaan naiset ahersivat mitä moninaisimpien askereittensa parissa. He huolehtivat peltotöistä, ompelivat vaatteet ja valmistivat ruoat. Lisäksi heille kuului orjien johtaminen, koirien hoito, tiipiiden kasaaminen ja purkaminen ja hedelmien, juurien, marjojen ja pähkinäin keräily. Huolimatta monista töistään olivat naiset joka hetki valmiina nopeaan leirinmuuttoon. Hälytyksen tullessa saatettiin tiipiit pakata puolessa tunnissa ja järjestää kaikki tavarat valmiiksi nopeaan lähtöön, jonka pikaisuudella saatettiin pelastaa koko leirikunnan henki. Hevosten ja joskus koirienkin vetämät reet kuljettivat vanhukset, lapset ja pakatun irtaimiston. Monesti vihollinen löysi vain tyhjän leiripaikan, jonka kaikki asukkaat oli siirretty turvaan.[2]
[muokkaa] Historia
1700-luvun alussa kiowat asettuivat varis-intiaanien itäpuolelle nykyisen Wyomingin rajoille Black Hillsin lännenpuoleisille tasangoille. Shoshonit asuivat heistä länteen ja comanchet hallitsivat etelänpuoleisia alueita. Kiowat kävivät kauppaa lähettyvillä asuvien mandanien, hidatsain ja arikarain kanssa. [3] Varmaankin heidän tarkoituksenaan oli asuttaa Black Hillsin seudut pitkäksi aikaa, mutta idän suunnalta valtasivat alueen siouxit ja cheyennet. Kiowat eivät kyenneet puolustamaan maitaan, vaan joutuivat vetäytymään kohti etelää. Jonkin aikaa he metsästivät Nebraskan biisonialueilla, mutta vihamieliset siouxien heimot ajoivat heidät yhä etelämmäksi kohti comanchien maita.
Arkansas-joen pohjoisille rantamille päästyään kiowat joutuivatkin sotaan comancheja vastaan. Yhteenottoja riitti vuosien ajan kunnes 1790-luvulla kiowat tekivät comanchien kanssa aselevon. Lopullinen rauha solmittiin kuitenkin paljon myöhemmin. Kiowien onnistui päästä Arkansas-joen yli Kansasiin, josta he jatkoivat ratsastustaan yhä eteläisimmille tasangoille. Cheyennet ja arapahot vauhdittivat hyökkäyksin heidän menoaan, mutta saivat samalla mitalla takaisin. 1800-luvun alussa kiowien määräksi arvioitiin noin 3000 henkeä. He asettuivat Texasin ja nykyisen Oklahoman alueille.
[muokkaa] Tasankojen kauppiaita ja sotureita
Espanjalaisilta kauppiailta kiowat hankkivat paljon ratsuja. Lisäksi he ostivat näiltä kiväärejä ja jopa orjia. Hevosia kiowat kauppasivat edelleen eteenpäin monille muille etelän heimolle. Samoin osa orjista myytiin muualle. Aseensa he pitivät enimmäkseen itse. On väitetty,että kiowilla oli tasankojen suurimmat hevoslaumat. Kauppaa käyden ja sotien he muodostivat eteläisillä tasangoilla merkittävän vaikuttajan,joka jätti pysyvän merkkinsä intiaanihistoriaan.
1800-luvulle siirryttäessä tuli kiowista ratsujen myötä entistä pahempia rosvoja, joiden lukuisat ryöstöretket ylettyivät yhä etelämpään, jopa Meksikoon asti. He kävivät katkeraa sotaa varsinkin Texasin alueen valkoista väestöä vastaan. Jos hankaluuksia aiheuttivat comanchetkin, niin Kiowista tuli kuitenkin eteläisten preerioiden sotaisin ja pelätyin intiaanikansa. Uuden-Meksikon maanviljely-kulttuurin omaksuneet intiaanit eritoten navajot saivat myös osansa kiowien rajuista hyökkäyksistä.[3] Vuonna 1837 he tekivät Yhdysvaltain kanssa ensimmäisen rauhansopimuksensa ja 1840-luvulla he solmivat pitävän liiton comanchien, cheyennien ja arapahojen kanssa. Vihollisheimoja riitti siitä huolimatta. Pawneet, osaget ja utet eivät edelleenkään lukeutuneet ystäviin puhumattakaan monista pienemmistä heimoista, joille kiowien nimi merkitsi jatkuvaa vaaraa. Sodat Yhdysvaltain joukkoja ja meksikolaisia vastaan jatkuivat pitkälle 1870-luvulle, sillä kiowat vahvoine liittolaisineen muodostivat kunnioitettavan vastuksen.
Vuonna 1874 Yhdysvaltain armeijan vahvasti aseistetut sotavoimat päättivät tehdä lopun eteläisten tasankointiaanien vallasta. Useita taisteluja sisältänyt tapahtuma tunnetaan Red riverin sotana. Kiowat, comanchet, cheyennet ja arapahot joutuivat perääntymään. Vuonna 1875 intiaanit luopuivat vastarinnasta ja siirtyivät heille osoitettuihin reservaatioihin. Samalla päättyi heidän ratsastavien metsästäjien elintapansa. Yhdysvaltain sotilaat tappoivat paljon kiowien hevosia ja lähettivät heidän päällikkönsä vankeuteen Floridaan. [3]
Sodissa valkoisia vastaan kiowien vahvuus oli ollut maineikkaat sotapäälliköt kuten Potkiva Lintu (Kicking Bear), Yksinäinen susi (Lone Wolf), Istuva Karhu (Sitting Bear), Pieni Jyrkänne (Dohosan) ja Taivaalla kulkeva (Sky Walker). Osittain juuri päälliköidensä vuoksi he olivat niin korvaamattomia comancheille, joita oli paljon enemmän, mutta joilla ei ollut kovinkaan paljon suuria johtajia. Kiowien kanssa ratsastivat Montanan ajoilta asti heidän rinnallaan uskollisesti pysyneet kiowa-apachet. He muodostivat tärkeän osan kiowien heimoryhmissä, vaikka pysyivät erillään joistain sodista rauhallisemman luonteensa vuoksi.
1880-luvulla kiowat omaksuivat Nevadan alueilta kulkeutuneen aavetanssin, jota teki tunnetuksi pohjoisten paiutein tietäjä Wovoka. Kun tanssiin kuuluvat ihmeteot paljastuivat huijaukseksi luopuivat kiowat siitä, mutta kehittivät "aavetanssin" aineksista comanchien kanssa uskonnollisen peyotismin, joka levisi laajoille alueille alkuperäisen intiaaniväestön keskuudessa. [1] "Kauan aikaa sitten tämä maa kuului isillemme. Nyt kun menen joelle niin näen sotilaitten leirejä sen rannoilla. Nämä sotilaat kaatavat puut ja tappavat puhvelit. Kun näen sen niin tuntuu kuin sydämeni halkeaisi tuskasta ja tunnen itseni surulliseksi. Onko valkoinen mies muuttunut lapseksi eikä syö kaatamaansa riistaa? Kun intiaani kaataa riistaa hän tekee sen elääkseen jottei näkisi nälkää" (kiowa päällikkö Satanta).
[muokkaa] Nykyaika
Nähdessään perinteisen kulttuurinsa tallautuvan valkoisen miehen mahdin alle, aloittivat kiowat yhteytymisensä Yhdysvaltain kansalaisiin. He halusivat jälkeläistensä oppivan uuden kielen, uusia ammatteja ja ennen kaikkea: kohtaavan valoisan tulevaisuuden. Heistä on tullutkin tärkeä osa modernia Amerikkaa. Professori N. Scott Momaday, joka on kiowa, voitti vuonna 1968 Pulitzerin palkinnon teoksellaan "House Made of Dawn".
Oklahomassa asuu nykyään yli 11 000 kiowaa. He ovat saaneet mainetta intiaanien perinteisiin nojautuvina taidemaalareina ja osoittautuneet taitaviksi monenmoisissa käsitöissä. Nuoren sukupolven kiowia on paljon yliopistoissa. 2000-luvulla he ovat entisestään elvyttäneet omaa kulttuuriaan, joka ei ole ehtinyt täysin kadota. Lisäksi monet kiowat osaavat omaa kieltään.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Gummerus, 1994. ISBN 951-717-788-7.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 Kiowa Indians
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Native Americans
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kiowa Collection: Selections from the Papers of Hugh Lenox Scott
- The Handbook of Texas Online: Kiowa Indians
- Sketch of a Chief of the Kiowas from A pictorial history of Texas, from the earliest visits of European adventurers, to A.D. 1879
