Tiipii

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shoshonien tiipiitä.

Tiipii eli tipi oli perinteisesti Suurilla tasangoilla elävien intiaanien käyttämä, alun perin biisonin nahoista rakennettu teltta. Se oli kehitetty vastaamaan lähinnä vaeltavaa elämää viettäneiden metsästäjä-keräilijöiden tarpeita. Stereotypioissa kaikkien Pohjois-Amerikan intiaanien otaksutaan asuneen tiipiissä, vaikka metsäalueen kansojen maja oli todellisuudessa paljon alkeellisempi wigwam.

Tiipii-termi tulee lakotankielen sanasta thi pi, joka tarkoittaa ”he asuvat”. Sana yleistyi tarkoittamaan kaikkien tasankointiaanien käytössä ollutta telttatyyppiä.[1] Tasankojen tiipiit olivat ulkonäöltään paljon vaikuttavampia kuin lappalaisten kodat tai siperialaisten käytössä olleet vastaavat asumukset.[2]

Nykyään tiipiit ovat vanhan tasankojen heimokulttuurin tärkeitä symboleita. Ne muistuttavat Amerikan tasankointiaanien rikkaasta elämäntavasta ja jakavat tietoa tiipiin rakentamisesta ja maalaamisesta.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiipiin tarkka alkuperä on tuntematon, mutta ilmeisesti sen esi-astetta on käytetty jo varhain 1000-luvulla. Ensimmäinen eurooppalaisten kuvaus tiipiistä on vuodelta 1598, jolloin espanjalaisen tutkimusmatkailija Juan de Oñaten retkikunta tapasi intiaaneja eteläisillä tasangoilla. Kuvauksen mukaan nahoista tehdyt teltat olivat punaisia ja valkoisia. Espanjalaiset ihailivat muokattuja biisoninnahkoja, jotka säilyttivät pehmeytensä kastuttuaankin.[1] Nämä tiipiit kuvattiin melko pienikokoisiksi, jos niitä vertasi myöhemmän ajan vastaaviin asumuksiin. Tiipiin kehitys lienee hevosten saapumisen ohella ollut tärkein tekijä, joka johti tasankointiaanien paimentolaisuuteen 1700-luvun aikana.[4]

Alkuperäinen tiipii[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päällyksen tekeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiipiiden valmistelusta, pystyttämisestä ja purkamisesta vastasivat naiset, ja heitä pidettiin yleisesti asumusten omistajina. Cheyenneillä ja arapahoilla oli ompeluseuroja, jotka erikoistuivat tiipiiden tekoon.[5] Alun perin tiipiiden päällys tehtiin aivoparkitusta biisoninnahasta, myöhempinä aikoina purjekankaasta, palttinasta tai pellavakankaasta. Peitteiden painavuuden vuoksi yhteistyö oli välttämätöntä, ja samalla pystyi hoitamaan sosiaalista kanssakäymistä. Kun yksi tiipii oli ommeltu, siirryttiin uuden kohteen pariin. Tiipiiden omistajat maksoivat työstä pitojen muodossa. Kun aikansa palvellut tiipiin biisonipeite poistettiin käytöstä tummumisen vuoksi, se leikeltiin mokkasiininahoiksi.[6]

Pystyttäminen ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakotojen tiipii vuodelta 1891.

Tiipiin rakentamisen ensimmäinen vaihe oli pystyttää kolme tai neljä riittävän tukevaa salkoa toisiaan vasten ja sitoa ne yhteen yläosastaan. Loput 14–30 salkoa lisättiin tukemaan rakennelmaa niin, että ne olivat yhtä kaukana toisistaan. Rakennusmateriaalina käytettiin kontortamäntyä. Jos sitä ei ollut saatavilla turvauduttiin keltamäntyyn tai kanadanlehtikuuseen.[3] Näin muodostunut kartion muotoinen kehys päällystettiin katteella. Päällys vedettiin yhteen oviaukon yläpuolelta ja sen päät yhdistettiin kiinnitystikuilla tai kiiloilla.[7]

Keskikokoisen perhekäytössä olleen varhaisen tiipiin läpimitta ja korkeus olivat noin 4,5 metriä.[5] Tällaisen asumuksen peitteeksi riitti kahdeksan biisoninnahkaa. Hevosten mukana tullut tasankokulttuurin vaurastuminen lisäsi huomattavasti tiipiiden kokoa. Mustajalkojen ja crow'tten tiipiit vaativat jopa 20 biisonintaljaa peittämään yli 8 metriä pitkien salkopuiden muodostaman kehikon.[4] Tasankojen kukoistuskauden ollessa suurimmillaan pystytettiin yli 10 metriä korkeita tiipiitä uskonnollisia tilaisuuksia varten. Tiipiiden takaosa rakennettiin yleensä vallitsevaa länsituulta kohti, jolloin oviaukko osoitti itään. Laaja pohja ja viistot seinät antoivat tarvittavan tukevuuden tuulenpuuskia vastaan.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasankojen paimentolaiskansat asuivat tiipiissä läpi vuoden. Heille tiipii on kodin lisäksi pyhättö. Tiipiin lattia edusti maata, seinät taivasta ja tukisalot polkuja, jotka veivät henkien maailmaan. Suoraan tulisijan takana oleva pieni paljas alue oli alttari, jota käytettiin rituaalien yhteydessä. Alttarilla poltettiin eri kasveista koostuvia suitsukkeita henkien kunniaksi.[8]

Preeriavyöhykkeen puolittaiset maanviljelijät kuten arikarat ja omahat käyttivät tiipiitä vain kesäisillä metsästysmatkoillaan. Myös monet Kalliovuorten heimot siirtyivät kausittaisten tiipiiden käyttäjiksi siirtyessään Montanan tasangoille biisoninpyyntiin.[9]

Tiipiille ominaista olivat savuaukon molemmin puolin sijaitsevat ”savuläpät”, jotka erottivat sen muista yleismaailmallisista kartion muotoisista asumuksista.[1] Läppiä voitiin liikutella tuulen mukaan niin, että teltan yläosaan saatiin hyvä veto savulle. Tämän ansiosta sisätiloissa oleskelevat ihmiset voivat tehdä ruokaa ja lämmitellä avotulen lämmössä.[10] Makuualustoinaan intiaanit käyttivät eri eläinten nahkoja. Joillakin heimoilla oli käytössään myös pajuista punottu selkätuki, jota hyödynnettiin nukkuessa. Arapahot käyttivät erillistä matalaa makuualustaa.[2]

Sateella tiipiin avonaisen yläosan salkojen päälle asetettiin nahasta tehty suoja. Tasankojen intiaanit käyttivät tähän tarkoitukseen nahkaista ”härkävenettä” (bullboat).[11] Myrskyn aikana tiipiit ankkuroitiin sisäpuolelta yhdellä tai useammalla nahkaliealla, jotka nostettiin ylös salkojen yhtymäkohtaan ja kiinnitettiin maahan tappien avulla. Jos tiipii oli erityisen iso, se ankkuroiriin myös ulkopuolelta.[5]

Maalaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet tiipiit koristeltiin erilaisin symbolein ja kuvin. Maalaukset tehtiin nahkaan tai kankaaseen ennen asumuksen pystyttämistä. Kuvissa esiintyi oikeita ja mytologisia eläimiä, joilla oli uskonnollinen merkitys.[10] Maalaukset saattoivat kertoa myös henkilökohtaisista menestyksistä tai heimon voitokkaista taisteluista. Lakotat olivat mieltyneet geometristen ja realististen kuvien käyttöön. Kiowat ja mustajalat olivat erityisen tunnettuja maalatuista tiipiistään.[3]

Joillakin heimoilla oli tiipiiden maalauksiin erikoistuneita ryhmiä. Värien hankkiminen oli oma liiketoimensa, ja niitä kerättiin maaperästä tai hankittiin kaupankäynnillä. Maalaukseen käytetyt kynät oli tehty biisoninluista, jotka olivat niin huokosia, että väri voitiin imeyttää niihin.[12]

Tiipiin purku ja muuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennalta ilmoitettuun aikaan päällikön teltta alkaa lepattaa tuulessa, kun osa saloista on otettu pois sen alta. Tämä on merkki ja preerialle pystytetyt muut tiipiit alkavat huojua tuulessa. Seuraavan minuutin aikana kaikki ovat litteinä maassa valmiina pakattavaksi hevosten tai koirien vetämiin purilaisiin.

Taidemaalari George Catlin lakotaleirin nopeasta purkamisesta.[13]

Tiipiiden purkamisen helppous mahdollisti nopean siirtymisen paikasta toiseen. Muutto saattoi tapahtua biisonien perässä tai vihollisen uhan alla.[14] Salkopuut ja muut rakennustarpeet kuljetettiin koirien tai hevosten vetämissä purilaissa, joiden vetäminen oli vaivatonta erityyppisissä maastoissa. Jos purilaita ei ollut valmiina ne tehtiin salkopuista..[15]

Moderni tiipii[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiipiin uusi tuleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasankointiaanien kulttuurin tuhoutuminen 1800-luvun lopulla johti tiipiiden käytön jykkään vähenemiseen. Seuraavan vuosisadan alussa amerikkalainen kirjailija Ernest Thompson Seton elvytti tiipii-perinnettä partiopoikaliikkeen keskuudessa. Setonin opit levisivät myös Amerikan ulkopuolelle ja ensimmäinen eurooppalainen tiipii-leiri pystytettiin Itävalta-Unkariin 1913.[16]

Varsinaiseksi modernin tiipiin isäksi voidaan kutsua kirjailija Reginald Laubinia, jonka teos The Indian Tipi (1957) antoi standaarit ja mitat nykyaikaiselle tiipiille. Vaikka Laubinin tiedot perustuivat vanhanajan tiipiihin, niin hänen tarkat kuvauksensa tekivät sen rakentamisesta ja yksityiskohtien suunnittelusta paljon helpompaa. Samalla tiipiin muoto muuttui pyöreästä ovaaliin.[17] 1960-luvun hippiliike ja seuraavina vuosikymmeninä yleistyneet pow-wow-tilaisuudet lisäsivät tiipiin suosiota.[18]

Verhoilu ja lämmitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Modernissa tiipiissä pyritään sisäverhoilun (kastevaatteen) avulla varmistamaan vedoton kulku korvausilmalle. Materiaaleina käytetään lähinnä kangasta tai erilaisia synteettisia valmisteita. Kastevaate on lähtöisin lakotojen kulttuurista, jossa se tunnettiin nimellä ozan.[19] Se muodostuu tiipiin tukisalkoihin kiinnitettävästä verhosta, joka on kiristetty yläosastaan ja on noin metrin korkuinen. Kastevaate asetetaan tiiviisti maata vasten niin, että ulommaisen katteen alta tuleva ulkoilma jää sen taakse. Verhoilu pitää sisätilojen kosteuden loitolla ja mahdollistaa vakaan ilmavirran tulelle ja tiipiissä olijoille. Kastevaatteen yläreunan ohitettunaan ilmavirta kuljettaa nuotion palokaasuja sisältävän ilman mukaansa tiipiin yläosan savuaukkoon. Näin saadaan sisätilan alaosaan riittävän puhdas ilmatila. Tiipiin savuläpät suunnataan aina tuulen myötäsuuntaan, ja näin ne aiheuttavat alipaineisen tilan savuaukon kohdalle. Tämä tehostaa savun poistumista hyvin kevyelläkin tuulella.[20]

Tiipiiden verhoilu toimii myös hyvänä eristeenä, joka pitää asumuksen kesäisin viileänä ja talvisin lämpimänä.[21] Makuualusta on tiipiin ilmanvaidon kannalta tärkeää rakentaa huolellisesti. Joskus makuualustojen alle rakennetaan risupohja, jonka päälle lisätään havuista tehty tasainen kerros. Havutuksen päälle asetetaan nahkavuodat ja niiden päälle taitetaan kastevaatteen alareuna. Usein alustana käytetään vanhoja mattoja, ryijyjä ja synteettisiä muovipressuja.[22] Kastevaatteen ja ulkokatteen välistä tyhjää tilaa käytetään säilytystilana ruokia ja muita tarvikkeita varten.[23]

Modernit tiipiikylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moderneja tiipiitä Wyomingissä.

Nykypäivän suurimpana tiipii-tapahtumana pidetään Montanassa vuosittain järjestettäviä crow-intiaanien markkinoita (Crow fair). Elokuisin pidettävässä ja viikon kestävässä kokoontumisessa on käytössä yli tuhat tiipiitä. Vastaavia, joskin mittasuhteiltaan hieman pienempiä kokoontumisia, järjestetään myös useissa muissa Yhdysvaltain osavaltioissa.[24]

Euroopassa tiipii-kulttuuri on saanut paljon julkisuutta eritoten Saksassa ja Ranskassa, joissa vietetyissä alan tapahtumissa pystytetään useita satoja tiipiitä.[25] Näihin tilaisuuksiin kaikki ovat tervetulleita ja eri puolilta maailmaa tulleet intiaaniharrastajat pääsevät vertailemaan omia taitojaan ja tietojaan. Joistakin Euroopan maista löytyy myös vähemmän ystävällisiä tiipii-yhteisöjä, jotka asuvat eristäytyneinä muusta maailmasta. He eivät halua jakaa tietoaan ja elämäntapaansa ulkopuolisten kanssa, vaan pysyttelevät syrjäisissä metsissä ja vuoristoissa.[26]

Japanissa ja Koreassa intiaanien kulttuuria jäljitteleviä tiipiitä on alettu käyttää jopa vakituisina asuntoina. Japanissa on perustettu myös tiipiiden tekoon erikoistunut yritys. Myös Etelä-Amerikassa ja Afrikassa kiinnostus tiipiitä kohtaan on kasvanut 2000-luvun aikana ja sikäläisten valmistajien tuotteita myydään useissa maissa.[27]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anderson, Rani Henrik, Hämäläinen Riku & Kekki, Saara: Intiaanikulttuurien käsikirja. Otava, 2004. ISBN 978-952-405-284-2.
  • Holley, Linda: Tipis, Tepees, Teepees: History and Design of the Cloth Tipi. Gibbs Smith, 2007. ISBN 978-1586855116. (englanniksi)
  • Laubin, Reginald & Gladys: The Indian Tipi: Its History, Construction and Use. Univ of Oklahoma Press, 2001. ISBN 978-0806122366. (englanniksi)
  • Lowie, Robert E: Indians of The Plains. Univ of Nebraska, 1982. ISBN 9780803279070. (englanniksi)
  • McClintock, Walter: Mustajalat. Otava, 2004. ISBN 951-1-18683-3.
  • Taylor, Colin: The American Indian. Salamander, 2002. ISBN 1-84065-540-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Andersson, Hämäläinen & Kekki 2013, s. 141.
  2. a b Lowie 1982, s. 31.
  3. a b c Tipis plainshumanities.unl.edu. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  4. a b c Taylor 2002, s. 69.
  5. a b c Holley 2007, s. 4.
  6. McClintosh 2004, s. 237.
  7. McClintosh 2004, s. 238.
  8. Laubin 2001, s. 108–109.
  9. Laubin 2001, s. 13.
  10. a b Taylor 2002, s. 79.
  11. Plains Indians Tepee .shelterpub.com. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
  12. McClintosh 2004, s. 224.
  13. McClintosh 2004 s. 220.
  14. Lowie 1982, s. 30.
  15. Andersson, Hämäläinen & Kekki 2013, s. 108.
  16. Holley 2007 s. 186.
  17. Holley 2007, s. 23.
  18. Holley 2007, s. 28.
  19. Holley 2007, s. 77.
  20. Holley 2007, s. 117.
  21. Laubin 2001, s. 56.
  22. Holley 2007, s. 119.
  23. Holley 2007, s. 78.
  24. Holley 2007, s. 171.
  25. Holley 2007, s. 185.
  26. Holley 2007, s. 188.
  27. Holley, 2007 s. 192.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiipii.