Kihnu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kihnu
Kihnu vapp.svg Kihnu lipp.svg
vaakuna lippu
EE Kihnu.PNG
Sijainti 58°07′48″N, 23°59′24″E
Valtio Viron lippu Viro
Maakunta/Lääni Pärnumaa
Perustamisvuosi 1992
Väkiluku 489 (v. 2010)[1]
Pinta-ala 16,88 km²
Väestötiheys 29 as./km²


Sivusto Kihnu vald

Kihnu (ruots. Kynö, Kihnun murteella Kihnumua)[2] on Virolle kuuluva Itämeren saari Riianlahdella noin 41 kilometrin päässä Pärnun kaupungista. Kooltaan se on Riianlahden saarista suurin. Lähin asuttu alue on Tõstamaan kuntaan kuuluva Manilaidin saari 7,5 kilometrin päässä. Saarella on noin 600 asukasta ja se on ollut oma kuntansa vuodesta 1992 lähtien.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihnun pinta-ala, 16,38 neliökilometriä[2], tekee siitä Riianlahden suurimman saaren. Kihnun kunnan koko on 16,88 neliökilometriä.[3] Saaren ympärillä on 56 asumatonta luotoa[4]. Saari on seitsemän kilometriä pitkä ja 3,3 kilometriä leveä. Rantaviivaa saarella on 36,2 kilometriä. Maasto on hyvin tasaista ja saaren korkein kohta onkin vain 8,5 metriä merenpinnasta. Ilmasto on Viron keskimääräistä lämpimämpi, vuoden keskilämpötila on +5 °C ja heinäkuun keskilämpötila on +17 °C. Sadepäivien määrä vuodessa on keskimäärin 160 ja tuulennopeus 6 m/s.[3]

Saarella on neljä kylää, Lemsi, Linaküla, Rootsiküla ja Sääre. Saaren itäosan Lemsissä on satama, jonka kautta liikenne mantereelle kulkee.[3] Mantereelta päin saareen kulkee meriliikennettä Pärnun ja Munalaidin satamista. Saareen pääsee myös lentokoneella Pärnusta.[4] Linakülassa on sairaala, koulu, kotimuseo ja kirkko sekä kunnan kylätalo "rahvamaja", jossa sijaitsee kunnanhallitus ja kirjasto. Saaren pohjoisosassa on pieni lentokenttä. Saaren eteläosan Rootsikülassa on majakka.[3]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Kihnun saari että sen viereiset luodot ovat tärkeitä lintujen pesimäpaikkoja. Erityisesti Kihnun salmi eli mantereen ja Kihnun välinen merialue on tärkeä myös muuttolintujen kokoontumispaikkana.[5] Sanglaidujen luodoilla on Viron suurin kyhmyjoutsenten yhdyskunta[6]. Kihnun rantoja reunustavat niityt, joilla kasvaa katajia. Saarella tavataan myös muualla Virossa harvinaista vesitatarta. Nisäkkäitä saarella on vain vähän. Ennen runsaslukuiset jänikset ovat korvautuneet niiden perässä saarelle tulleilla ketuilla.[5] Saarta ympäröivillä luodoilla on runsaasti hylkeitä. Niitä on aikoinaan metsästetty paljon, mutta tapa on vähentynyt suojelun myötä. Norppaa saa kuitenkin metsästää huhtikuusta toukokuuhun.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihnu mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1386, mutta asutusta siellä mainitaan olleen vasta 1518. Vanhimmat jäänteet ihmisasutuksesta saarelta ovat kuitenkin 3 000 vuoden takaa. Löytöjen vähäisyys viittaisi siihen, että kyseessä oli kenties kalastajien tai hylkeenpyytäjien väliaikainen asutus. Baltian ristiretkien jälkeen 1200-luvulla saari liitettiin Saarenmaan-Läänemaan hiippakuntaan. Liivinmaan sodan aikana saari vaihtoi omistajaa useaan otteeseen, se kuului Tanskalle vuosina 1562–1565, Puolalle vuosina 1565–1575 ja 1582–1600 sekä Venäjälle vuosina 1575–1582. Vuosina 1600–1710 saari oli Ruotsin vallan alainen. Vasta tällöin saarelle juurtui luterilainen usko.[8]

Suuren Pohjan sodan aikana saari päätyi jälleen Venäjälle. Sodan aikana saarella puhkesi ruttoepidemia, joka tappoi 60 ihmistä. Vuosina 1846–1847 saarella suoritettiin maanjakouudistus, jonka aikana moni saarelainen kääntyi ortodoksiksi siinä toivossa, että he olisivat maanjaon yhteydessä paremmassa asemassa.[8] Tässä yhteydessä saaren vuonna 1786 rakennettu luterilainen Pyhän Nikolain kirkko muutettiin ortodoksiseksi vuonna 1848[9]. 1800-luvun toisella puoliskolla saarella yleistyi purjeveneiden käyttö ja sieltä liikennöitiin Pärnuun ja Riikaan. Ennen ensimmäistä maailmansotaa saarelaisilla oli yhteensä 60 purjevenettä.[8] Tunnetuimpia Kihnulaisia kapteeneja oli Enn Uuetoa eli Kihnu Jõnn (1848-1913). Hänen viimeinen komentama laiva oli nimeltään Rock city eli saaren motelli.[4] Maailmansodan aikana suurin osa kihnulaisten veneistä tuhoutui. 1930-luvulla saaren väestö oli huipussaan, tuolloin siellä asui 1 200 henkilöä.[8] Kihnun käydessä ahtaaksi sieltä muutti 22 perhettä eli 79 henkilöä Manilaidin saarelle Kihnun lähelle[10]. Vuonna 1937 saaren satamaan rakennettiin kivinen aallonmurtaja. Toisen maailmansodan jälkeen saarella oli 600 asukasta. 378 kihnulaista oli paennut länteen. Neuvostoaikana saarella oli kaksi kolhoosiosastoa, jotka kuuluivat Pärnu Kalur ja Nõukogude Partisan -nimisiin kolhooseihin. Kolhoosit lopettivat toimintansa vuonna 1991 ja Kihnusta tuli oma kuntansa vuonna 1992.[8]

Kunnan tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihnun kunnalla on käytössään lippu ja vaakuna. Vaakuna on jaettu vaakasuoraan mustaan ja hopeiseen osaan, joista hopeisen osan yläreunaan on kuvattu aaltoja. Sen alaosan keskellä on kuvattu sininen kahdeksanhaarainen tähti. Mustassa yläosassa on kuvattu hopeinen kyljellään makaava hylje. Hylje viittaa kihnulaisten perinteiseen hylkeenpyyntielinkeinoon. Vaakunaa käytetään kunnanhallituksen virallisissa julkaisuissa sekä kunnanhallituksen rakennuksissa. Lippu on neliönmuotoinen ja sen keskellä on kuvattu vaakunasta tuttu tähti. Lipun mitat ovat 105 × 105 cm.[11]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihnun saarella asui vuonna 2010 yhteensä 489 henkilöä. Valtaosa kihnulaisista on ortodokseja[6]. Historiallisesti saarella on virolaisten lisäksi asunut vironruotsalaisia ja liiviläisiä[8]. Saarella vierailee vuosittain noin 25 000 turistia, joista noin 10 prosenttia on suomalaisia[12].

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihnu on kuuluisa kansanpuvuistaan, jotka ovat edelleen yleisessä käytössä saarella. Vanhat tavat ovat säilyneet saarella pitkään sen eristäytyneisyyden vuoksi. Kulttuuriperintö on säilynyt erityisesti naisten keskuudessa, jotka ovat perinteisesti pysyneet kotona miesten lähdettyä merelle. Kansallispuvut tehdään villasta ja ne koristellaan värikkäillä raidoilla. Miehet pitävät naisista poiketen perinneasuja vain juhlatilaisuuksissa.[13] Saaren kulttuuri valittiin vuonna 2008 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon[14].

Kihnulla puhutaan omaa murrettaan, joka luokitellaan Viron saarimurteisiin kuuluvaksi. Tästä syystä kielitieteilijät ovatkin esittäneet, että kihnulaiset olisivat peräisin Saarenmaalta tai Muhusta. Voimakkaita vaikutteita on tullut myös Varblan ja Tõstamaan murteista. Murteessa on myös vaikutteita ruotsista, mistä syystä saarella on oletettu olleen myös ruotsalaisasutusta. Murre on muuttunut voimakkaasti vanhasta muodostaan sitä hyvin osaavien kuollessa pois.[15]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkeläinen, Tapio: Viro, kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen maa. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2936-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rahvaarv, pindala ja asutustihedus haldusüksuse vői asutusükse liigi järgi 1. tammikuuta 2010. Eesti Statistika. Viitattu 6.8.2010. (englanniksi)
  2. a b Mäkeläinen 2004, s. 199
  3. a b c d Kihnu saarest Kihnu vald. Viitattu 4.8.2010. (viroksi)
  4. a b c Mäkeläinen 2004, s. 200
  5. a b Mitmekesine loodus Kihnu vald. Viitattu 4.8.2010. (viroksi)
  6. a b Kihnu Eesti Maaturism. Viitattu 4.8.2010. (viroksi)
  7. Hülged Kihnu vald. Viitattu 4.8.2010. (viroksi)
  8. a b c d e f Ajaloost Kihnu vald. Viitattu 4.8.2010. (viroksi)
  9. Mäkeläinen 2004, s. 201
  10. Manija saar Tõstamaa vald. Viitattu 12.11.2010. (viroksi)
  11. Vapp ja lipp Kihnu vald. Viitattu 4.8.2010. (viroksi)
  12. A. Nurmela: Omaleimainen Kihnu on Viron saaristokulttuurin aito helmi Iltalehti. 24.6.2002. Viitattu 4.8.2010.
  13. Kihnun saaren kulttuuri Visit Estonia. Viitattu 4.8.2010.
  14. The Kihnu Cultural Space UNESCO. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  15. Kihnu murrak Kihnu vald. Viitattu 4.8.2010. (viroksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]