Kaarlo Angerkoski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarlo Angerkoski 1930-luvun alussa.

Kaarlo Voldemar Angerkoski (8. huhtikuuta 1906 Pietari, Venäjä1. lokakuuta 1939 Kotka) oli suomalainen näyttelijä. 1930-luvulla hän oli vaimonsa Siiri Angerkosken ohella Suomen Filmiteollisuuden ensimmäinen kiinnitetty, kuukausipalkkainen elokuvanäyttelijä[1].

Angerkoski teki 24 elokuvaroolia vuosina 1929–1939. Tunnetuimpia ovat SF-paraati (1940) ja Tulitikkuja lainaamassa (1938) sekä pääosat sotilasfarsseissa Rykmentin murheenkryyni (1938) ja Serenaadi sotatorvella (1940). Hän menehtyi vain 33-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Angerkoski syntyi Pietarin konepajan mekaanikon Karl Emil Angerkosken ja Anna Katarina Nyströmin perheen toiseksi lapseksi. Pari oli vihitty joulukuussa 1895, yhdeksän kuukautta Karl Angerkosken ensimmäisen vaimon, Fransilia Serafia Grönforsin kuoleman jälkeen. Vanhempi sisar, laulaja-näyttelijä Aino Angerkoski, oli kahdeksan vuotta Kaarloa vanhempi. Jo kuusivuotiaana Kaarlo soitti viulua Pietarin suomalaisen yhteiskoulun juhlissa ja kymmenvuotiaana hän esiintyi Terijoella suuressa juhlassa. Angerkosken perhe muutti Suomeen vuonna 1917. Kaarlo jätti koulun kesken isänsä suostumuksella ja sai syksyllä 1924 kiinnityksen Viipurin Näyttämölle. Ensimmäiset lausuntatuntinsa Kaarlo oli saanut Näyttämön apulaisjohtaja Valle Sorsakoskelta edellisenä vuonna. Suuria rooleja hän ei Viipurin Näyttämöllä saanut.

Teatteriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1926 Kaarlo Angerkoski siirtyi Viipurin Työväen Teatteriin, jossa hän tapasi ensimmäisen kerran tulevan vaimonsa, Siiri Palmun. Angerkoski näytteli muun muassa klassikkotragediassa Othello Montanon roolin. Siiri Palmu oli samassa näytelmässä Jagon puoliso. Vuosina 1927 ja 1928 Angerkoski kierteli operettikiertueen kanssa ympäri Suomea. Tampereella Kaarlo Aarnin juhlanäytännössä Angerkoski teki vaikutuksen teatterinjohtaja Eino Salmelaiseen ja hänet kiinnitettiin Tampereen Teatteriin vuosiksi 1928–1931. Siellä hän oli mukana noin 40:ssä näytelmässä, muun muassa Agapetuksen Syntipukissa Koikkalaisena (ensi-ilta 3. toukokuuta 1930). Tuossa roolissa hän vieraili myös Kansallisteatterissa 18. marraskuuta 1930.

Kaudella 1931–1932 Angerkoski oli samaan aikaan Turussa Siiri Palmun kanssa, tosin eri teattereissa. Turun Teatterissa Angerkoski tulkitsi jälleen Koikkalaista ja hänellä oli muun muassa Edmundin osa Shakespearen Kuningas Learissä. Kansan Näyttämöllä Helsingissä 1932–1933 Angerkosken roolit olivat melko vaatimattomia. Aika-lehdessä 24. maaliskuuta]1933 asiaan puututtiin: roolivalinnoista päättäviä henkilöitä syytettiin muun muassa nepotismista, sillä aikalaisarvostelijoiden mukaan Kansan Näyttämön johtajan Mia Backmanin poikaa Fritz-Hugo Backmania nähtiin paljon suuremmissa ja tärkeimmissä rooleissa. Kaarlo Angerkoski palasi Tampereen Teatteriin.

Naimisiin Siiri Palmun kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angerkoski kihlasi Siiri Palmun jouluna 1932, naimisiin he menivät 10. syyskuuta 1933. Molemmat näyttelivät kaudella 1933–1934 Tampereen Teatterissa. Avioparin hääkuvaksi sai kelvata Jeppe Niilonpoika -näytelmän mainoskuva: Jeppe roikkuu hirsipuussa ja Nilla itkee sen juurella. Pariskunnan ainoa lapsi Sirkka-Liisa syntyi 6. maaliskuuta 1934. Ennen siirtymistään elokuvateollisuuteen Siiri ja Kaarlo Angerkoski olivat kiinnitettyinä Helsingin Kansanteatteriin 1934–1938. Kaarlo Angerkosken ensirooli Kansanteatterissa oli alokas Aaltonen Topiaksen näytelmässä Rykmentin murheenkryyni. Hän näytteli saman roolin näytelmän elokuvaversiossa vuonna 1938. Syksyllä 1934 hänellä oli pääosa Aleksis Kivi -aiheisessa Elsa Soinin näytelmässä Kivi jonka rakentajat hylkäsivät. Juhani Tervapään klassikkonäytelmässä Juurakon Hulda Angerkoski tulkitsi tuomari Soratien roolin.

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Angerkosken elokuvadebyytti oli ollut vuonna 1929 mykkäelokuvassa Juhla meren rannalla. Viimeiset kopiot kyseisestä elokuvasta tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1959. Vaimonsa Siirin kanssa Angerkoski esiintyi vuonna 1933 viipurilaisen Havin Osakeyhtiön hygieniatuotteita promotoivassa elokuvassa Pikku myyjätär. Siinä hän on musiikkiopistolainen, joka rakastuu rohdoskaupan myyjättäreen. Suoritusta ylistettiin lehtiarvioissa. Elokuvassa Ja alla oli tulinen järvi (1937) Kaarlo Angerkoski on juoppohullu sahapatruunan poika. Roolisuoritus oli merkittävä taiteellinen voitto.

Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen Kaarlo Angerkoski siirtyi 1938, kuten vaimonsakin. Angerkosken SF-kiinnitys oli lyhyt, mutta menestyksekäs. Elokuvassa Vieras mies tuli taloon (1938) hän tulkitsi juoppohullua insinööriä. Kritiikki ylisti Angerkosken asteikon laajuutta. Vuoden 1939 menestyselokuvassa Helmikuun manifesti hän näytteli tsaarin urkkijaa. Viimeinen roolisuoritus oli johtaja Anger vuonna 1939 kuvatussa elokuvassa SF-paraati. Suomen ensimmäiseksi iskelmäparaatiksi kutsuttu keväinen elokuva tuli ensi-iltaan vasta seuraavana vuonna, Angerkosken kuoleman jälkeen. Kaarlo Angerkosken piti näytellä proviisori Himasen rooli Ossi Elstelän elokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin, mutta hän kuoli kesken kuvausten. Hänen korvaajakseen valittiin Tauno Palo.

Viimeinen viikonloppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikonloppuna 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 1939 Kaarlo Angerkoski matkusti vaimoineen Kotkaan. Hän vieraili Kotkan Näyttämöllä Jääkärin morsian -näytelmässä Isakin osassa. Hänen sydämensä alkoi oireilla kesken näytöksen, väliajalla turvauduttiin lääkärin apuun. Angerkoski halusi näytellä Jääkärin morsiamen viimeisenkin näytöksen. Sydänkohtaus uusiutui matkalla kotkalaiseen tilapäisasuntoon. Elämänsä viimeisessä näytöksessä Kaarlo oli kahden vaimonsa Siirin kanssa. Lähteiden mukaan Siiri oli nostanut Kaarlon pään syliinsä, hän silitti miehensä otsaa ja puolentoista tunnin aikana elämä hiipui Kaarlo Angerkoskesta.

Sydänhalvaus oli Angerkosken virallinen kuolinsyy. Angerkoski oli viettänyt kuluttavaa elämää. Hän tupakoi ja joi valtavasti kahvia. Elokuvia kuvattiin toistuvasti yöaikaan. Häneltä puuttui varsinainen teatterikoulutus, joten varsinaisen tekniikan teorian hän joutui korvaamaan vaistoillaan ja hermoillaan, mikä kulutti voimia. Angerkoskea luonnehdittiin avoimeksi ja vilpittömäksi ihmiseksi. Mainittiin hänen älyllinen joustavuutensa ja reaalivaistonsa. Sanottiin, että kenellekään toiselle näyttelijälle osaaminen ei ollut tuottanut niin vähän vaikeutta kuin Kaarlo Angerkoskelle. Hänet siunattiin 6. lokakuuta Hietaniemen kappelissa Helsingissä. Kuolinilmoitukseen Siiri Angerkoski valitsi muistolauseen ”Jumala on rakkaus”. Angerkoskien hauta on kappelin seinustalla: U32-3-16.

Teatterikiinnitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiselokuvat Siiri Angerkosken kanssa kursivoitu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]