Venetsian kauppias

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venetsian kauppiaan kansilehti.

Venetsian kauppias (engl. The Merchant of Venice) on William Shakespearen näytelmä. Teos on kirjoitettu vuosien 1596 ja 1598 välisenä aikana. Näytelmä on kuuluisa Shylock-nimisen juutalaisen kuvauksesta ja sen herättämistä antisemitismiin liittyvistä kysymyksistä.

Näytelmän nimihenkilö on kauppias Antonio, ei kuuluisampi lurjus Shylock, joka on näytelmän näkyvin hahmo. Vaikka Shylock on piinattu, on hän myös itse piinaaja, ja katsojan tehtäväksi jää ratkaista, ansaitseeko hän myötätuntoa vai halveksuntaa.

Ajankohta ja teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shakespearen arvellaan kirjoittaneen näytelmän vuosien 1596 ja 1598 välillä. Ensimmäinen maininta näytelmästä on Francis Meres’ltä vuodelta 1598, joten teoksen on täytynyt olla tunnettu näyttämöltä tuolloin. Solanion viittausta laivaansa Andrewiin (I,i,27) pidetään viittauksena Englantilaisten vuonna 1596 Cadizissa kaappaamaan espanjalaisalukseen St. Andrewiin.

James Roberts lisäsi näytelmän Stationers Companyn rekisteriin 22. heinäkuuta 1598. Toimenpide vastaa nykyajan tekijänoikeuksia. 28. lokakuuta 1600 Roberts siirsi näytelmään liittyvät oikeutensa kirjakauppias Thomas Hayesille. Hayes julkaisi näytelmän ensimmäisen version vielä samana vuonna. Vuonna 1619 näytelmä ilmestyi luvatta uudestaan William Jaggardin kokoelmassa (myöhemmin Thomas Hayesin poika ja perijä Lawrence Hayes pyysi ja sai vahvistuksen näytelmään liittyville oikeuksilleen). Vuoden 1600 versiota pidetään luotettavimpana alkuperäislähteenä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portia Henry Woodsin maalauksessa, 1888.
Jessica. Samuel Luke Fildesin kuvitusta, 1888.

Bassanio on venetsialainen nuorukainen, joka on aikeissa matkustaa Belmontiin kosimaan kaunista ja varakasta perijätärtä Portiaa. Bassanio pyytää ystävältään Antoniolta, joka on kauppias, kolmea tuhatta dukaattia kustantaakseen kolmen kuukauden mittaisen matkan. Antonion rahatilanne on kuitenkin heikko, ja hän joutuu pyytämään lainaa juutalaiselta rahanlainaajalta Shylockilta.

Shylock inhoaa Antoniota, koska tämä aiemmin viikolla sylki hänen päälleen, ja asettaa lainalle ehdon: jos Antonio ei pysty maksamaan lainaa takaisin eräpäivään mennessä Shylock saa vastineeksi ottaa paunan verran lihaa Antonion kehosta. Bassanio ei tahdo, että Antonio suostuu näin vaaralliseen sopimukseen, mutta Antonio on kuitenkin yllättynyt rahanlainaajan anteliaisuudesta, sillä tämä ei pyydä korkoa lainalleen, ja allekirjoittaa sopimuksen. Saatuaan rahat Bassanio lähtee Belmontiin yhdessä toisen ystävänsä Gratianon kanssa.

Belmontissa Portialla riittää kosijoita. Portian isä on kuitenkin testamentissaan määrännyt kosijoille tehtävän: heidän on valittava oikea kolmesta lippaasta, joista yksi on kultaa, toinen hopeaa ja kolmas lyijyä. Saadakseen luvan Portian naimiseksi jokaisen kosijan on etukäteen suostuttava lupautumaan elämään loppuelämänsä avioitumatta, jos hän ei valitse oikeaa lipasta. Kosija, joka osaa katsoa lippaan ulkoasun ohi löytää Portian kuvan ja saa luvan avioitua hänen kanssaan.

Kahden kosijan, Marokon ja Aragonin prinssien valittua väärin Basania saa vuoronsa ja valitsee oikean, lyijyisen lippaan. Kaksi muuta lipasta sisältävät pilkallisia lauseita, joiden joukossa on muun muassa kuuluisa lause: ei kaikki kultaa mikä kiiltää.

Venetsiassa kaikki Antonion tavaroita kuljettavat laivat ovat kadonneet merellä, eikä hän pysty maksamaan velkaansa. Shylock janoaa kostoa aiempaa kiihkeämmin, sillä hänen tyttärensä Jessica on karannut yhdessä kristityn Lorenzon kanssa kotoa kääntyäkseen kristinuskoon. Tytär on ottanut mukaansa merkittävän osan Shylockin omaisuutta. Velkakirja kädessään Shylock pidätyttää Antonion ja saattaa hänet oikeuden eteen.

Portia ja Bassanio on juuri vihitty, samoin Gratiano ja Portian morsiusneito Nerissa. Bassanio saa tietää, että Antonio on jättänyt velkansa maksamatta. Bassaino ja Gratiano lähtevät heti Venetsiaan, mukanaan rahat velan maksamiseksi. Portia ja Nerissa lähtevät puolisoidensa tietämättä Padovaan kysyäkseen neuvoa Portian serkulta, joka on asianajaja.

Näytelmän dramaattisen keskivaiheen tapahtumat sijoittuvat Venetsian herttuan hoviin. Shylock hylkää Bassanion tarjouksen maksun korottamisesta 6 000 dukaattiin (kaksinkertaiseksi alkuperäiseen summaan verrattuna). Shylock vaatii Antoniolta paunan verran tämän lihaa. Herttua tahtoo pelastaa Antonion, mutta ei kuitenkaan ole halukas tekemään vaarallista oikeudellista ennakkopäätöstä sopimuksen mitätöimisestä, ja siirtää tapauksen käsittelyn nuorelle ”lakitohtorille” Balthasarille, jota esittää valepukuinen Portia. Avustajanaan tällä on virkailijana esiintyvä Nerissa. Portia pyytää Shylockilta armoa kuuluisassa puheessaan (IV,i,185), mutta Shylock on taipumaton. Niinpä oikeus sallii Shylockin ottaa paunan Antonion ruumiista.

Juuri kun Shylock on leikkaamassa Antonion ruumista veitsellään, Portia paljastaa sopimuksessa olevan virheen. Velkakirjan perusteella Shylock saa poistaa vain lihaa, ei verta, Antoniosta. Mikäli Shylock vuodattaa Antonion verta, hänen omaisuutensa takavarikoidaan Venetsian lakien mukaisesti.

Voitettuna Shylock hyväksyy rahallisen korvauksen, mutta sitäkään hän ei saa. Portia sanoo, että mitään ei pidä maksaa ja että tappoyrityksen johdosta hänen omaisuutensa takavarikoidaan, puolet valtiolle ja puolet Antoniolle. Lisäksi Shylockin henki on herttuan armon varassa. Herttua suostuu säästämään Shylockin hengen, ennen kuin tämä ehtii sitä anoa. Antonio pyytää omaksi osuudekseen vain pientä osaa Shylockin tuloista tämän kuolemaan saakka, jolloin varsinainen summa siirretään Lorenzolle ja Jessicalle. Antonion pyynnöstä herttua palauttaa Shylockille valtion osuuden, mutta vastineeksi Shylockin on käännyttävä kristinuskoon ja laadittava testamentti, jossa hän lupaa kiinteistönsä Lorenzolle ja Jessicalle (IV,i).

Bassanio ei tunnista naamioitunutta vaimoaan. Hän haluaa antaa tälle lahjan. Portia kieltäytyy aluksi, mutta suostuu lopulta ottamaan vastaan sormuksen ja käsineet. Käsineet hän antaa sen enempiä miettimättä, mutta Antonion on suostuteltava Bassaniota pitkään ennen kuin tämä suostuu luopumaan sormuksesta, sillä hän on vaimolleen luvannut olla hukkaamatta, myymättä tai antamasta sitä pois.

Belmontissa Portia ja Nerissa ilkkuvat aviomiehilleen ennen kuin paljastavat heille asian todellisen laidan. Lopussa kaikki paitsi Shylock ovat onnellisia, sillä Antonio saa tietää, että hänen laivansa eivät olekaan kadonneet vaan palanneet turvallisesti kotiin.

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maurycy Gottlieb, Shylock ja Jessica, 1876.

Näytelmä on sovitettu elokuvaksi tai televisiolle toistakymmentä kertaa, tunnetuimpina vuoden 1973 versio (pääosassa Laurence Olivier) ja vuoden 2004 versio (pääosassa Al Pacino)[1].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Venetian kauppias. (The Merchant of Venice.) William Shakespearen kootut draamat. 1. Suomentanut Paavo Cajander (Ilm. ensimmäisen kerran suomeksi 1882 Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustantamana). Porvoo: WSOY, 1950. ISBN 951-0-03229-8. Cajanderin suomennos Gutenbergissä
  • Venetsian kauppias. (The Merchant of Venice.) William Shakespearen suuret draamat. 3. Suomentanut Yrjö Jylhä. Helsinki: Otava, 1956.
  • Venetsian kauppias. (The Merchant of Venice.) Suomentanut Tiina Ohinmaa. Esipuhe Eva Johanna Holmberg. WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-37195-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jussi Karjalainen: Pacino ymmärtää katkeraa juutalaista. Helsingin Sanomat, 21.7.2009, s. B11.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venetsian kauppias.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The Merchant of Venice