Heidi Blåfield
Heidi Blåfield (8. helmikuuta 1900 Mänttä – 21. elokuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1920-luvun valovoimaisimpia suomalaisia filmitähtiä.
Sisällysluettelo |
Elämä [muokkaa]
Heidi Blåfield syntyi Hugo ja Lydia Blåfieldin perheeseen, joka oli 1800-luvun lopussa asettunut Mänttään, pohjoiselle Pirkanmaalle. Varaton aatelismies Hugo Blåfield oli saanut paikan sikäläisen rautatieaseman asemapäällikkönä. Perheessä oli myös viisi muuta lasta: Haidi, Seidi, Saidi, Henrik ja Erik. Jo varhaisessa iässä Heidi Blåfield lähetettiin Helsinkiin, jossa hän suoritti keskikoulun ja pääsi sen jälkeen ulkoministeriön konttoriapulaiseksi. Vuonna 1921 hän sai paikan näyttelijäharjoittelijana Suomen Kansallisteatterissa. Hänen koenäytäntönsä Elisa Doolittlen roolissa Bernard Shawn näytelmässä Pygmalion oli ehdoton menestys. Syksyllä 1923 Heidi Blåfield kiinnitettiin Kansallisteatterin vakituiseen näyttelijäkuntaan. Hänen tuleva aviomiehensä, Jaakko Korhonen oli kuulunut samaiseen teatteriin vuodesta 1916. Hääkellot soivat 1922. Nuoripari muutti Helsingin Töölön kaupunginosaan Sallinkadun moderneihin uudisrakennuksiin. He saivat kaksi tytärtä: Marjan ja Heidi Elinan. Avioliitto kariutui pian.
Heidi Blåfieldin elokuvaura alkoi vuonna 1923 valmistuneissa, Erkki Karun ohjaamissa mykkäelokuvan klassikoissa Nummisuutarit ja Koskenlaskijan morsian. Jälkimmäistä kehuttiin aikoinaan Suomen parhaimmaksi elokuvaksi ja se on myyty yli kymmeneen maahan[1]. Hänen filmiuransa jatkui neljän elokuvan verran, jokaisessa Blåfield vastasi naispääosasta. Vuonna 1927 valmistui Lappiin sijoittunut Noidan kirot, jossa Blåfield tulkitsi Utuniemen Selmaa. Hänen viimeinen elokuvatyönsä oli vuonna 1929 valmistunut, sittemmin tuhoutunut Juhla meren rannalla.
Keväällä 1931 Heidi Blåfield matkusti Pariisiin opintomatkalle. Kun hän palasi Suomeen, hänellä diagnosoitiin angiinamyrkytys. Lääkärit olivat neuvottomia ja Blåfield menehtyi muutaman päivän kuluttua. Hänet haudattiin Vilppulan hautausmaalle. Blåfield oli 2000-luvulla mallina tunnetuksi tulleen Niina Heralan isoisoäiti ja näyttelijä Heidi Heralan isoäiti, sekä edesmenneen näyttelijä Helge Heralan anoppi.
Filmografia [muokkaa]
- Nummisuutarit (1923)
- Koskenlaskijan morsian (1923)
- Suursalon häät (1924)
- Meren kasvojen edessä (1926)
- Noidan kirot (1927)
- Juhla meren rannalla (1929)
Lähteet ja viitteet [muokkaa]
- Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa, 2005 Lauri Meri ja Kustannusosakeyhtiö Otava, ISBN 9511202324
- SEA
- Elonet