Jim Morrison

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
James Douglas Morrison
Jim Morrison 1969.JPG
Jim Morrison vuonna 1969.
Syntynyt 8. joulukuuta 1943
Melbourne, Florida, Yhdysvallat
Kuollut 3. heinäkuuta 1971 (27 vuotta)
Pariisi, Ranska
Taiteilijanimet The Lizard King
Mr. Mojo Risin'
Aktiivisena 1965 – 1971
Tyylilajit Psykedeelinen rock, Blues rock, Hard rock, Acid rock, Spoken word
Ammatit Muusikko, Runoilija, Elokuvaohjaaja
Yhtyeet The Doors
Levy-yhtiöt Elektra

James Douglas ”Jim” Morrison (8. joulukuuta 1943 Melbourne Florida, Yhdysvallat3. heinäkuuta 1971 Pariisi, Ranska) oli yhdysvaltalainen rocklaulaja ja runoilija sekä myös elokuvaohjaaja. Hän tuli tunnetuksi Los Angelesissa vuonna 1965 perustetun The Doors -yhtyeen keulahahmona.

Jim Morrisonin varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Douglas Morrison syntyi 8.12.1943 sota-ajan vauvatulvaan Floridan Melbournessa. Hän oli Steve Morrisonin ja Clara Clarken ensimmäinen lapsi, mutta myöhemmin hänelle syntyi veli ja sisko.

Steve Morrison oli upseeri, joten Morrisonin lapsille oli tuttua pitkät erot isästään. Sotilasuran vuoksi perheelle tuli tutuksi alituinen muuttaminen. Perhe pysyi yhdessä paikassa harvoin vuotta pidempään. Syynä olivat yleensä isän siirrot. Joka kerta kun poika hiemankin tottui asuinpaikkaansa, hänet revittiin taas muuttamaan uuteen paikkaan.

Jim Morrison oli älykäs lapsi (hänen älykkyysosamääränsä oli 149). Hän luki hyvin runsaasti etenkin teini-iässä. Koulussa hän oli ihailtu häirikkö, joka solvasi usein muita lapsia ja aikuisia ollen siinä erityisen hyvä älykkyytensä ja laajan sanavarastonsa johdosta. Morrison oli monesti vaikeuksissa virkavallan kanssa nuoruudessaan ja varsinkin alkoholin vaikutuksen alaisena ryhtyi kapinoimaan. Hänet kerran pidätettiinkin julkisen juopottelun seurauksena 17-vuotiaana.

1958 Morrison aloitti lukion Kaliforniassa Alameda High Schoolissa, mutta kesäkuussa 1961 hän kuitenkin valmistui George Washington High Schoolista.

Morrison muutti isovanhempiensa luokse Clearwateriin, Floridaan, jossa hän ilmoittautui opiskelemaan ensin St. Petersburgin Junior Collegeen, sitten Florida State Universityyn.

Tammikuussa 1964 Morrison muutti Los Angelesiin, Kaliforniaan, ja päätti opintonsa UCLA-elokuvakoulussa vuonna 1965.

Valmistuttuaan Morrison eli boheemielämää Venice Beachin liepeillä. Jimin tavattua Ray Manzarekin, UCLA-aikaisen tuttavansa, ja luettuaan tälle runojaan, he alkoivat suunnitella yhtyettä. Manzarek oli varma, että Morrisonin runot tekisivät vaikutuksen myös rocklyriikkana. He halusivat perustaa yhtyeen, jonka musiikissa sanoituksilla olisi tärkeä osuus. The Doorsiksi nimettyyn yhtyeeseen liittyivät kahden edellä mainitun lisäksi rumpali John Densmore ja kitaristi/säveltäjä Robbie Krieger. Suurimmaksi osaksi Kriegerin käsialaa oleva "Light My Fire" -single nousi USA:ssa listaykköseksi. Jimin osuus lauluun oli yksi säkeistö ("The time to hesitate is through...").

Muiden albumijulkaisujen myötä yhtye ja varsinkin Morrison nousi erittäin suosituksi. Morrisonia pidettiin suurena seksisymbolina ja rock-ikonina. Morrison sai paljon huomiota myös sanoituksistaan, kuten oidipuskompleksia kuvaavasta debyyttialbumin "The End" -kappaleesta ja sodanvastaisista kappaleista "Peace Frog" ja "The Unknown Soldier".

Jim Morrisonin loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Doors ja erityisesti Jim Morrison joutui viranomaisten hampaisiin loppuaikoina epäsovinnaisen lavakäyttäytymisensä ja provokaation takia, joka joillain keikoilla johti pienimuotoisiin yleisömellakoihin. Viimeinen pisara virkavallalle oli 1. maaliskuuta 1969 Floridan Miamissa pidetty konsertti, jonka jälkeen Morrison pidätettiin itsensäpaljastamisen, julkisen juopumuksen ja karkean kielenkäytön takia. Syytteet siveettömyydestä hylättiin vuonna 1970, mutta Morrison sai kahdeksan kuukauden tuomion itsensäpaljastamisesta. Hän ei kuitenkaan joutunut vankilaan, vaan oli vapaana takuita vastaan tuomion valitusprosessin ajan.

Jim Morrisonin hauta Pariisissa

Kun valitusprosessi oli ohi ja viimeinenkin valitus hylätty, Morrisonia uhkasi tuomion täytäntöönpano. Tästä ja jo vuosia kestäneestä elämäntyylistä johtuen Morrison ja hänen tyttöystävänsä Pamela Courson päättivät vuoden 1971 maaliskuussa muuttaa Yhdysvalloista Ranskaan. Ranskassa Morrison suunnitteli toteuttavansa vanhoja unelmiaan ja aloittavansa uutta uraa runoilijana ja elokuvaohjaajana. Hän halusi paeta Yhdysvaltojen mediaa kyllästyttyään rockpiireihin ja kuuluisuuteen. Morrisonin raskas elämäntyyli, varsinkin runsas alkoholinkäyttö ja myöhempi huumeiden käyttö, olivat jättäneet häneen syvät fyysiset ja henkiset jäljet. Ystävät huomasivat Morrisonin huonokuntoisuuden ja väsyneisyyden.

Morrison huomasi, ettei ollut Ranskassa sen onnellisempi kuin Yhdysvalloissakaan ja harkitsi muuttamista takaisin kotimaahansa. Pariisin taiteilijapiirit ja kulttuuri kuitenkin vetosivat häneen. Morrison oli tästä huolimatta yhteydessä yhtyetovereihinsa viime hetkiin asti, ja The Doorsin toiminnan uudelleen käynnistämisestä oli puhetta.

Arvoituksellinen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Morrison löytyi kuolleena vuokra-asuntonsa kylpyammeesta Pariisissa 3. heinäkuuta vuonna 1971. Virallinen kuolinsyy oli alkoholismin aiheuttama sydänkohtaus. Hämärissä olosuhteissa tapahtuneesta kuolemasta on myös esitetty erilaisia vaihtoehtoisia huhuja ja salaliittoteorioita koskien kuolinsyytä, -aikaa ja -paikkaa.

Syystä tai toisesta Morrisonille ei kuoleman jälkeen suoritettu ruumiinavausta. Ainoa kuoleman aikana samassa asunnossa ollut henkilö, Jimin naisystävä Pamela Courson, kuoli itse heroiinin yliannostukseen vuonna 1974, joten totuus Morrisonin kuolemasta tuskin ikinä varmistuu.

Jim Morrisonin muiston ympärille rakentui voimakas henkilökultti. Sitä ovat ilmeisen tarkoituksellisesti vahvistaneet varsinkin Morrisonin yhtyetoveri Ray Manzarek sekä The Doorsin kakkosmanageri Danny Sugerman (1954 - 2005). The Doorsin rumpali John Densmore on arvostellut tätä useasti. Hän esti myös oikeusteitse Ray Manzarekia ja Robby Kriegeriä käyttämästä The Doors -nimeä omissa projekteissaan. Nykyisin Manzarek ja Krieger esiintyvät nimellä "Riders on the Storm" samannimisen The Doorsin kappaleen mukaan.

Hauta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Morrison haudattiin kuuluisalle Père-Lachaisen hautausmaalle Pariisin itäosassa. Seremonia oli koruton ja nopea ja paikalla ainoastaan muutamia henkilöitä. Morrisonin hauta oli pitkään merkitsemätön. Pére-Lachaisen hautapaikkoja ei ollut mahdollista ostaa vaan ainoastaan vuokrata. Morrisonin haudan vuokra-aika oli määrätty kestämään 30 vuotta. Haudan luona vieraili vuosien ajan suuria ihmismääriä, ja se on ollut kävijämääriltään Pariisin suosituimpia nähtävyyksiä. Vuokra-ajan umpeutumisajankohdan lähestyessä 2000-luvun alussa hautausmaan hallinto päätti, että Morrison on kaivettava ylös ja haudattava jonnekin muualle niin nopeasti kuin juridisesti olisi mahdollista. Haudan vuokrasopimuksen päättymispäivän lähestyessä Pére Lachaisen hallinto kuitenkin ilmoitti, että Jim Morrison saa pysyä haudassaan. Nykyisin hauta on eristetty aidalla, mutta sitä pääsee hyvin lähelle.

Viittauksia populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oliver Stonen elokuva The Doors (1991) kertoi yhtyeen ja Jim Morrisonin tarinan. Morrisonia esitti Val Kilmer. The Doorsin jäsenet ovat kritisoineet elokuvaa vahvasti.
  • suomalainen Lenka Hellstedt ohjasi vuonna 2001 elokuvan Minä ja Morrison. Elokuvalla ei ole kuitenkaan Morrisonin tai The Doorsin kanssa muuta yhteistä kuin nimessä oleva "Morrison". Elokuvassa talon seinällä on myös lippu missä on kuva Jim Morrisonista.
  • Showpainija John Hennigan käyttää kehänimeä John Morrison kunnianosoituksena Jim Morrisonille ja The Doorsille.
  • Skotlantilaisella Mogwai-yhtyeellä on instrumentaalikappale nimeltä I'm Jim Morrison, I'm Dead.
  • Edu Kettusen vuoden 2008 albumilla Matkalla San Franciscoon on kappale "James Douglas Morrison on kuollut".

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Morrison on äänestetty Rolling Stone -lehden lukijaäänestyksessä kaikkien aikojen 47. parhaaksi laulajaksi.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heidi Lunden: "Death Not Ends It" - Kuoleman läsnäolo Jim Morrison -muistelmissa (POP-lehti 2006)
  • Danny Sugerman, Jerry Hopkins: Jim - no one here gets out alive. Suom. Jorma-Veikko Sappinen. (Johnny Kniga 2005, ISBN 951-0-30418-2)
  • John Densmore: "Riders On The Storm"
  • Ray Manzarek: "Light My Fire"
  • Stig Söderholm: "Liskokuninkaan mytologia" - Rituaali ja rocksankarin kuolema: Jim Morrison -kultin etnografinen tulkinta
  • Dylan Jones: "Jim Morrison - Dark Star"
  • Bob Seymore: "The End - The Death of Jim Morrison"
  • Patricia Butler: "The Tragic Romance of Pamela & Jim Morrison"
  • Stephen Davis: "Jim Morrison. Life, Death, Legend" (julk. Gotham Books)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]