Jeesuksen historiallisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Jeesuksen olemassaoloon liittyvää todistusaineistoa ja keskustelua. Jeesuksesta historiantutkimuksen menetelmillä tehtyä ennallistusta käsitellään artikkelissa Historiallinen Jeesus.
Uuden testamentin varhaisin löydös on kreikankielinen Rylandin papyrus, joka on katkelma Johanneksen evankeliumista.

Jeesuksen historiallisuudella viitataan kysymykseen siitä, onko Jeesus Nasaretilainen elänyt historiallisena henkilönä. Tällöin tutkimuksen kohteena ovat erityisesti Jeesusta käsittelevät historialliset lähteet ja niiden todistusarvo. Keskeinen kysymys on, kuinka varmasti ja millä perusteilla voidaan tietää, että nykyisin Jeesus Nasaretilaisena tunnettu henkilö on todella ollut olemassa.[1] Kysymys on erillinen kuin kysymys historiallisesta Jeesuksesta, jossa Jeesuksen historiallisuus oletetaan, ja tutkimuksen pyrkimyksenä on selvittää, mitä historiallisesta Jeesuksesta voidaan tietää.

Kaksi maailmanuskontoa, kristinusko ja islam, sekä bahai[2], hyväksyvät Jeesuksen historiallisuuden perustuen näiden uskontojen pyhiin kirjoituksiin. Valtavirran maallinen historiantutkimus sekä liberaali teologinen tutkimus (kuten Jeesus-seminaari) hyväksyvät Jeesuksen historiallisuuden muun muassa siksi, että se selittää uskottavimmin evankeliumitradition synnyn.[3] Uskontojen ja tutkijoiden näkemykset siitä, millainen historiallinen Jeesus oli, kuitenkin vaihtelevat merkittävästi.

Jotkut tahot ovat kyseenalaistaneet Jeesuksen olemassaolon kokonaan ja katsoneet hänen olleen vain myytti perustuen esim. aiempiin Persiasta tulleisiin tarinoihin Zarathustrasta. Tällainen näkemys ei ole kuitenkaan saanut laajaa suosiota varsinaisten historiantutkijoiden parissa.[4]

Tekstilähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesuksen elämästä ei tunneta hänen elinaikanaan kirjoitettuja asiakirjoja. Laajimmin hänen elämästään kertovat kirjoitukset ovat Uuden testamentin evankeliumit ja kirjeet. Vanhimmat niistä on arvioitu kirjoitetun joitakin kymmeniä vuosia hänen kuolemansa tai maanpäällisen elämänsä jälkeen. Ei-kristillistä Jeesusta koskevaa aineistoa on vain vähän. Tähän aineistoon kuuluu pääosin roomalaisia tai juutalaisia viittauksia Jeesukseen tai varhaiskristittyihin. Tutkimukseen kuuluu oleellisesti paitsi lähdeaineiston etsiminen myös sen luotettavuuden arviointi.[1]

Kristilliset kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesus on useiden Uuden testamentin kirjojen ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten päähenkilö. Yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä sijoittuvat neljään kanoniseen evankeliumiin, jotka ovat nykyisen arvion mukaan kirjoitetut noin vuosien 60-100 välillä. Jotkut katsovat, että myös Uuden testamentin kirjeet, erityisesti apostoli Paavalin ensimmäisen vuosisadan puolen välin jälkeen kirjoittamat kirjeet, tarjoavat tietoja historiallisesta Jeesuksesta. Vanhimmat tunnetut Uuden testamentin kirjojen papyrus-kopiot ovat peräisin 100-luvun alkupuoliskolta.

Jeesus on keskeinen henkilö myös Uuden testamentin apokryfikirjoissa, joita ei ole koskaan laajassa mittakaavassa luettu Raamatun kirjojen kaanoniin.

Evankeliumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Evankeliumit

Uuden testamentin evankeliumit ovat keskeisimpiä Jeesusta käsitteleviä tekstejä, ja näin avainasemassa myös Jeesuksen historiallisuuden tutkimuksen kannalta. Evankeliumit tunnetaan kokonaisena 300-luvulta. 100- ja 200-luvuilta on säilynyt erimittaisia papyruskatkelmia.[5] Evankeliumitutkimuksessa ja niiden luotettavuuden arvioinnissa keskeisiä ongelmia ovat evankeliumien ajoitukset, kirjoittajien yhteydet Jeesukseen, tekstien erilaiset kerrostumat sekä niiden keskinäiset riippuvuudet. Jälkimmäiseen liittyy niin kutsuttu synoptinen ongelma.[6]

Evankeliumeja ei ole kirjoitettu ensisijaisesti historiallisiksi teoksiksi, vaan niiden tavoitteena on ollut saada lukijat uskomaan Jeesuksen olleen Kristus, Jumalan poika.[5] Kaikki evankeliumeissa kuvattu traditio on jo tulkittu tästä uskosta käsin. Valtavirran tutkimuksen näkemys kuitenkin on, että traditio itsessään on saanut alkunsa konkreettisesta historiallisesta henkilöstä.[7]

Uuden testamentin kirjeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Paavalin kirjeet

Apostoli Paavalin aidot kirjeet ovat Uuden testamentin vanhimpia tekstejä. Paavali ei ollut omien kirjeidensä eikä Apostolien tekojen perusteella koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan näkemiensä näkyjen ja Jeesuksen opetuslapsien kanssa käymiensä keskustelujen kautta. Paavali viittaa historialliseen Jeesukseen puhuessaan tästä "naisesta syntyneenä"[8] ja Daavidin jälkeläisenä[9] sekä mainitessaan tämän veljen Jaakobin[10]. Paavalin kirjeissä on lisäksi viittauksia sekä Jeesuksen lausumiin, joita ei löydy kanonisista evankeliumeista, että Jeesusta koskevaan perimätietoon.[11] Kanadalainen Earl Doherty on esittänyt tulkinnan, että Paavali uskoi Jeesukseen vain hengellisenä hahmona.[12]

Kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaanonin ulkopuoliset niin kutsutut apokryfiset kirjat ovat enimmäkseen myöhäisiä, peräisin 100-200-luvuilta tai vieläkin myöhemmältä ajalta, eikä niitä voida pitää historiallisesti luotettavina kuvauksina Jeesuksesta. Joissakin kirjoituksissa on merkkejä kanonisista evankeliumeista riippumattomasta perimätiedosta, mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että ne olisivat historiallisesti luotettavampia.[13]

Uuden testamentin ulkopuolisista evankeliumeista eniten keskustelua on herättänyt Tuomaan evankeliumi. Monet sen lausumat vaikuttavat muodoltaan varhaisilta, myöhempää toimitustyötä edeltäviltä. Eräs merkittävä ryhmä Uuden testamentin apokryfejä ovat niin kutsutut lapsuusevankeliumit. Ne ovat vaikuttaneet muun muassa itäisen kirkon kirkkotaiteeseen, kun taas lännessä niitä ei ole hyväksytty samassa määrin kuvauksiksi Jeesuksesta.[13]

Ei-kristilliset kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei-kristityistä historiankirjoittajista vain harvojen tiedetään kirjoittaneen mitään Jeesuksesta tai varhaiskristityistä. Jeesuksesta ei ole arkistoaineistoa siltä ajalta, jolloin hänen sanotaan eläneen. Viittausten vähäistä määrää selittää osaltaan se, että ennen kuolemaansa Jeesus oli monien tutkijoiden mukaan tuntemattomampi kuin Johannes Kastaja.[14] Matti Kankaanniemen mukaan Tiberiuksen hallinnon aikaa koskevia historiallisia mainintoja on varsin vähän.[15] Jeesuksesta ei ole myöskään arkeologista aineistoa.

Suurin osa niistä kirjoittajista, joiden kirjoituksia on säilynyt, ei kuitenkaan kiinnittänyt juurikaan huomiota Lähi-idän tapahtumiin saati sitten nimenomaisesti Juudeaan muutenkaan. Näin heillä ei olisi välttämättä ollut juurikaan syytä mainita paikallista saarnaajaa, joka toimi julkisesti noin kolmen vuoden ajan. Jeesus ei esiinny esimerkiksi Filon Aleksandrialaisen, Seneca vanhemman eikä Plutarkhoksen kirjoituksissa, mikä saattaa viitata siihen, että jos Jeesus oli olemassa, hän ei ole herättänyt juurikaan huomiota, koska nämä kirjoittajat mainitsevat useita henkilöitä, joiden historiallinen arvo oli paljon pienempi.

Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kuitenkin kohtia, jotka saattavat mahdollisesti viitata Jeesukseen tai Kristukseen. Nämä ovat roomalaiset Tacitus, Plinius nuorempi ja Suetonius[16] sekä juutalainen Josephus[17]. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin yleensä kuin Jeesukseen. Tacitus (Annaalit) mainitsee "Christuksen" ja antaa yhteenvedon Jeesukseen liittyvistä yleisistä mielipiteistä, mutta ei osoita, että hänellä olisi ollut käytettävissään riippumattomia lähteitä. Plinius nuorempi mainitsee Kristuksen kultillisen palvonnan kohteena. Suetonius tekee epäselvän viittauksen henkilöön nimeltä "Chrestus".[16]

Merkittävin ei-kristillinen todistus tulee Josephukselta. Jeesuksen lisäksi hänen kirjoituksensa mainitsevat myös Johannes Kastajan ja Jaakob Vanhurskaan, tosin jotkut ovat kyseenalaistaneet sen, onko Jaakobin yhteydessä oleva viittaus "Kristuksen veljeen" alkuperäinen vai myöhempi lisäys. Ainut selonteko, joka mainitsee Jeesuksen kiistämättömästi, on Josephuksen nimellä Testimonium Flavianum tunnettu kohta. Sen aitoudesta on kuitenkin myös käyty paljon väittelyitä, koska vaikuttaa oudolta, että Josephus olisi elinikäisenä juutalaisena kutsunut Jeesusta messiaaksi. Monet tutkijat katsovat, että Josephuksen todistuksen runkoteksti olisi aito, mutta kristityt olisivat myöhemmin tehneet siihen lisäyksiä.[17]

Josephus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein juutalainen lähde on Flavius Josephus (37–100 jaa.), ensimmäisen vuosisadan merkittävin juutalainen historioitsija. Hänen yksi tunnetuimmista teoksistaan on 21-osainen juutalaisten historiaa käsittelevä Antiquities (Juutalaisten muinaisajat), jonka hän sai valmiiksi vuosien 93 ja 94 välillä. Tästä teoksesta löytyy kaksi selvää viittausta Jeesukseen.[17]

Merkittävin maininta on katkelma, jota kutsutaan nimellä Testimonium Flavianum:

»Niihin aikoihin siellä eli Jeesus, viisas ihminen, jos häntä voi nimittää ihmiseksi. Sillä hän oli henkilö, joka teki yllättäviä sankaritekoja ja oli sellaisten ihmisten opettaja, jotka iloiten ottivat vastaan totuuden. Hän voitti puolelleen monia juutalaisia ja monia kreikkalaisia. Hän oli Kristus. Kun Pilatus, kuultuaan että häntä syyttivät keskuudessamme korkeimmassa asemassa olevat miehet, oli tuominnut hänet ristiinnaulittavaksi, ne, jotka olivat ensin oppineet rakastamaan häntä, eivät luopuneet kiintymyksestään häntä kohtaan. Kolmantena päivänä hän ilmestyi heille herättynä takaisin henkiin, sillä Jumalan profeetat olivat profetoineet tämän ja lukemattomia muita hämmästyttäviä asioita hänestä. Ja kristittyjen heimo, jota hänen mukaansa sillä nimellä kutsutaan, ei tähän päivään mennessä ole kadonnut.»
(Josephus: Antiquities 18.63-64.)

Testimonium Flavianum on tunnetusti ristiriitainen ja kyseenalainen.[17] Muiden muassa John Dominic Crossan ja K. H. Rengstorff ovat huomauttaneet, että nämä kohdat vaikuttavat sisäisen todistusaineiston perusteella olevan epäyhteensopivia muiden Josephuksen kirjoitusten ja Josephuksesta tunnettujen asioiden kanssa, mikä on johtanut heidät ajattelemaan, että nämä kohdat on lisätty myöhemmin joko kokonaisuudessaan tai osaksi.

Onkin erittäin todennäköistä, että varhaiset kristityt kopioijat ovat muokanneet Josephuksen alkuperäistä tekstiä, koska sen sisältö on liian kristillistä ollakseen juutalaisen kirjoittama:[17] tekstissä annetaan ymmärtää, että Jeesus oli enemmän kuin ihminen, että hän oli Kristus ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Kirkkoisä Origeneen mukaan Josephus ei uskonut Jeesuksen olevan Messias eli Kristus.[18] Lisäksi teksti katkaisee kertomuskulun asiayhteydessään, ja vaikuttaa näin siihen nähden irralliselta.[17]

Toisaalta puoltaviakin argumentteja on olemassa: katkelma löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista, ja toisaalta mitään muuta kohtaa Josephuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu. Katkelma on kuitenkin joissakin käsikirjoituksissa, esimerkiksi eräässä 900-luvulta peräisin olevassa vaihtoehtoista käsikirjoitustraditiota edustavassa käsikirjoituksessa, erilainen. Jotkut tutkijat katsovat kuitenkin myös tämän version olevan virheellinen, sillä sen kirjoittaja Agapios Hierapolislainen vaikuttaa lainanneen kohtaa ulkomuistista.lähde?

Monet tutkijat ovat olettaneet, että teksti olisi ytimeltään aito, mutta että siihen olisi tehty myöhemmin kristillisiä lisäyksiä. Toisaalta tekstin aitouskaan ei tarkoita sitä, että kohta olisi Uudesta testamentista riippumaton.[17]

Toinen Josephuksen teoksen kohta, joka mainitsee Jeesuksen, on vähemmän kyseenalainen:[17]

»Hän kutsui koolle Sanhedrinin ja toi heidän eteensä miehen nimeltä Jaakob, sen Jeesuksen veli, jota kutsuttiin Kristuksesi, ja jotakin muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja lähetti heidät kivitettäviksi.»
(Josephus: Antiquities 20.200.)

Tunnetun Josephus-tutkijan Louis Feldmanin mukaan tämän katkelman aitous on melko yleisesti hyväksytty.lähde? Ne tutkijat jotka kieltävät tekstin aitouden muodostavat pienen vähemmistön. Scott Oser toteaa artikkelissaan:[19] "Vaikka on syytä uskoa, että toinen kappale on keksittyä, johtopäätöksen tekoon ei ole riittävästi todisteita".

Plinius nuorempi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Plinius nuorempi (n. 63-133) viittaa kristittyihin noin vuonna 112 keisari Trajanuksen sekä Pontuksen ja Bithynian kuvernöörin kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa. Siinä Plinius pyytää neuvoa, kuinka hänen tulisi käsitellä kristittyjä, jotka kieltäytyvät palvomasta keisaria jumalana ja palvovat sen sijaan "Kristusta" jumalana. Plinius kuitenkin ainoastaan kertoo, mihin pidätetyt uskoivat, eikä mainitse nimeä Jeesus.[16][19]

Plinius kirjoitti muun muassa:

»Katsoin oikeaksi vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja minun saneluni mukaan kutsuivat avukseen jumalia ja uhrasivat suitsuketta ja viiniä kuvallesi, jonka olin käskenyt yhdessä jumalien kuvien kanssa tuoda tätä varten paikalle, ja tämän lisäksi herjasivat Kristusta ­­­– kaikki sellaista, johon todellista kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa. Monet, joita tällä syytöksellä haastetut (kristittynä oleminen) heti myönsivät olleensa kristittyjä, mutta jo hylänneensä sen; he olivat todellakin olleet kristittyjä, mutta luopuneet siitä pois, jotkut kolme vuotta sitten, jotkut aiemmin, jotkut niinkin kauan kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Kaikki nämä palvoivat kuvaasi ja jumalten patsaita, ja kirosivat Kristuksen.»
(Plinius nuorempi: Kirje Trajanukselle 10.96.)

Suetonius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gaius Suetonius (n. 69-140) kirjoitti vuonna 112 seuraavaa keisari Claudiuksen elämäkerrassaan teoksessa Kahdentoista keisarin elämä (suomennettu nimellä Rooman keisarien elämäkertoja):[16]

»Iudaeos, impulsore Chresto, assidue tumultuantes Roma expulit ("Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta")»

Hän mainitsi kristityt jo aiemmin keisari Neron elämäkerran yhteydessä:

»Rangaistuksen kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä.»

Jotkut ovat katsoneet Suetoniuksen mainitseman "Chrestuksen" olevan väärä kirjoitusmuoto "Christuksesta" ("Kristus") ja siten mahdollinen viittaus Jeesukseen. Suetonius kuitenkin antaa ymmärtää, että kyseessä ollut henkilö olisi ollut Roomassa vuonna 54, jolloin hän ei voisi viitata Jeesukseen.[16] Kuitenkin myös Apostolien teoissa mainitaan, että Claudius karkotti juutalaiset Roomasta[20].

Suetonius on kuitenkin saattanut käsittää Kristuksen henkilöyden ja hänen merkityksensä kristityille väärin. Termi "Chrestus" esiintyy myös muissa teksteissä Jeesukseen viitateen, mikä osoittaa, että ajatus kirjoitusvirheestä ei ole mahdoton. Chrestus oli kuitenkin myös yleinen nimi Roomassa, se tarkoitti "hyvää" tai "hyödyllistä", ollen erityisen yleinen nimi orjilla, ja Suetoniuksen kuvaamat levottomuudet käsittelevät juuri orjien kapinaa. Tämän vuoksi osa tutkijoista ei katso, että kohta viittaisi Jeesukseen. Suetoniuksen tekstien historiallinen lähdearvo historiallisen Jeesuksen suhteen jää joka tapauksessa hyvin vähäiseksi.[16][19]

Tacitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tacitus (n. 55-120) kirjoitti kaksi tekstikappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuonna 116. Ensimmäinen sanoo, että kristittyjä oli Roomassa keisari Neron aikana (54-68). Toinen sanoo, että kristinusko nousi Roomassa ja Juudeassa, ja että prokuraattori Pontius Pilatus oli lähettänyt "Kristuksen" kuolemaan:

»Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.»
(Tacitus: Annaalit 15, 44.[21])

Tacituksen kuvaus kristityistä on hyvin negatiivinen, vaikka jättääkin avoimeksi, olivatko he todella sytyttäneet Rooman palon, josta heitä syytettiin. Hän kutsuu kristinuskoa "vaaralliseksi taikauskoksi" ja "joksikin raa'aksi ja häpeälliseksi", minkä johdosta teksti ei todennäköisesti ole myöhempi kristittyjen tekemä lisäys.

Tacitus viittaa kirjoituksessaan pelkästään "Kristukseen", hepreankielisen sanan "messias" kreikankieliseen käännökseen, eikä nimeen "Jeesus". Pontius Pilatukseen hän viittaa "prokuraattorina". Erään piirtokirjoituksen mukaan Pilatuksen aikana maaherran titteli oli praefectus, mikä viittaa siihen että hänellä oli myös sotilaallista valtaa, vaikka provinssissa ei ollutkaan legioonaa. Tacituksen aikana maaherran titteli oli kuitenkin muutettu prokuraattoriksi.[22]

Jotkut tutkijat katsovat, että toinen teksti kuvaa pelkästään kristillisiä uskomuksia, jotka eivät olleet kiistanalaisia (eli että kultin johtaja oli tuomittu kuolemaan), ja että Tacituksella ei siten ollut syytä tarkistaa tietojaan, vaikka hän käytti vain uskonnollisia lähteitä.[19] Toiset tutkijat, kuten Karl Adam, ovat katsoneet, että historioitsijana ja kristinuskon vihollisena Tacitus olisi tutkinut väitteet Jeesuksen teloituksesta ennen kuin kirjoitti niistä.lähde?

Rabbiiniset merkinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rabbiinisissa lähteissä esiintyy muutamia lähinnä poleemisia viittauksia Jeesukseen. Lähteet on suunnattu Jeesukseen kohdistettua messias-uskoa vastaan, mutta ne eivät pyri kiistämään Jeesuksen historiallisuutta. Historiallisina lähteinä rabbiiniset tekstit ovat kyseenalaisia. Ei ole varmaa, onko niiden sisältämä tieto riippumatonta Uudesta testamentista. Toiseksi tekstien syntyprosessi on monimutkainen. Kolmanneksi viittauksista ei ole varmaa, liittyvätkö ne Jeesus Nasaretilaiseen vai johonkin muuhun Jeesukseen.[17]

Jerusalemin toisen temppelin loppuajoilta on säilynyt vain vähän juutalaisia historiallisia asiakirjoja. Josephuksen teoksia lukuun ottamatta varhaisin lähde tuolta ajalta on Mishnah, joka on juutalainen lakikokoelma, ei oikeudenkäyntipöytäkirja tai yleinen historiateos. Tuon ajan juutalaiset muistiinmerkinnät, sekä suulliset että kirjalliset, koottiin yhteen Talmudiin, joka on kokoelma lakiin liittyviä väittelyitä ja kertomuksia. Se on laaja, yli kolmestakymmenestä osasta koostuva teos.

Babylonialaisessa Talmudissa mainitaan "Yeshu"-niminen henkilö ja viisi tämän opetuslasta, Matthai, Nakai, Nezer, Buni ja Todah, käärössä Sanhedrin 43a.[23][24]. Talmudissa kerrotaan myös Jeesuksen olleen juutalaisen naisen ja Pantera-nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi. Tällä pyrittiin kumoamaan ajatukset neitseellisestä syntymästä.[17]

Arkeologiset todisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puutarhahauta Jerusalemissa.

Jeesuksen hauta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On olemassa useita paikkoja, joita pidetään Jeesuksen hautana tai on väittetty hautapaikaksi. Pyhän haudan kirkko on Jeesuksen hautapaikka perimätiedon mukaan ja jotkut kristityt sekä tutkijat hyväksyvät, että kirkko olisi rakennettu Jeesuksen hautapaikan päälle. Toinen on Puutarhahauta, joka on 1800-luvulla löytynyt hauta. Puutarhahauta on joidenkin kristittyjen mukaan Jeesuksen todellinen hautapaikka. Puutarhahaudan puolesta on esitelty perusteita sen sijainnin, ympäristön sekä muodon yhteneväisyyksien kanssa evankeliumien ilmoituksiin nähden Jeesuksen haudasta. Ei-kristillisä tai Raamatun ilmoituksesta poikkeavia esityksiä Jeesuksen hautapaikasta ovat Roza Bal, Shingo ja Talpiotin hauta.

Pilatus-kaiverrus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samoin kuin Jeesuksen historiallisuudesta on ollut keskustelua, samoin jotkut ovat kyseenalaistaneet monien Jeesukseen liittyvien henkilöiden, kuten Jeesuksen äidin Marian, hänen opetuslastensa ja monien muiden Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden historiallisuuden.kenen mukaan? Vuosisatoja on keskusteltu muun muassa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen määränneen Pontius Pilatuksen historiallisuudesta. Hänet mainitaan kyllä Josephuksen teoksissa, mutta ei mainita aikakauden virallisissa roomalaisissa asiakirjoissa. Jotkut ovat päätelleet tästä, että hänen olemassaolonsa on pelkkää tarua tai jopa väärennetty yksityiskohta. Samoin on keskusteltu väitetyn Pilatuksen arvonimestä: oliko hän prefekti (maaherra) vai prokuraattori?lähde?

Vuonna 1961 tilanne muuttui, kun Juudean pääkaupungissa Caesarea Palaestinassa sijainneen roomalaisen teatterin raunioista löytyi kalkkikivilohkare, jossa oli Pilatuksen omistuskirjoitus Tiberieumista. Kirjoituksen mukaan hän oli prefectus (yleensä kirjoitettu muodossa praefectus) eli Juudean maaherra. Sana Tiberieum on tuntematon. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että kyseessä on ollut rakennus, mahdollisesti temppeli, joka oli omistettu keisari Tiberiukselle. Kirjoitus on nykyään sijoitettu Jerusalemin Israel-museoon numerolla AE 1963 no. 104. Se tunnetaan nimellä Pilatus-kaiverrus. Monet Jeesuksen historiallisuuden puolestapuhujat viittaavat tähän kirjoitukseen yhtenä osana sitä historiallista todistusaineistoa, joka tukee Uuden testamentin kuvausta historiallisesta Jeesuksesta.

Torinon käärinliina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Torinon käärinliina

Torinon käärinliina on erittäin tunnettu, kansainvälisesti keskusteltu ja kiistelty pyhäinjäännös. Se on Torinossa Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa säilytettävä käärinliina, jossa on ristiinnaulitun miehen hahmo. Jotkut kristityt ja käärinliinaa tutkineet henkilöt uskovat, että kyseessä on Jeesuksen hahmo, joka on siirtynyt liinaan tämän ylösnousemuksen hetkellä.[25] Skeptikkojen mielestä kyseessä on keskiaikainen väärennös.[26]

Jeesuksen ajan vene[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genesaretinjärven vene (engl. The Sea of Galilee Boat) esillä Yigal Alon Museossa Kibbutz Ginosarissa, Tiberiaksessa.

Kalastus oli yleistä Jeesuksen aikana ja se mainitaan evankeliumeissakin yli viisikymmentä kertaa. Vuonna 1986 Genesaretinjärvestä löydettiin veneen hylky, joka ajoitettiin vuodelle 40 jaa. Löydön tekivät veljekset Moshe ja Yuval Lufan. Veljekset kertoivat, että löydettyään veneen mudasta kaksinkertainen sateenkaari ilmestyi taivaalle.[27] Löytöä kutsutaan myös nimellä Jeesus-vene, vaikka se ei suoraan todistakaan Raamatun mainitsemasta Jeesuksesta.[28]

Arkeologiset huijaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakobin luuarkku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jaakobin luuarkku

Jaakobin luuarkku on kuolleen henkilön luiden hautaamiseen käytetty arkku, joka löytyi Israelista vuonna 2002. Hautakirjoituksen ja ajoituksen perusteella sen väitettiin olevan Jeesuksen veljen Jaakobin arkku, ja jotkut katsoivat sen todistavan, että ajanlaskun alun tienoilla eli merkittävä Jeesus, jonka isä oli Joosef ja veli Jaakob. Arkun aitous on kuitenkin nykyään akateemisissa piireissä kyseenalaistettu ja se on todettu nykyaikana tehdyksi väärennökseksi — arkku on vanha, mutta tekstin Jeesukseen viittaava osa on lisätty nykyaikana.[29]

Talpiotin hauta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Talpiotin hauta

Talpiotin hauta on Talpiotista, Jerusalemin läheltä Israelista vuonna 1980 löydetty hauta. Hauta sisälsi löytöhetkellä kymmenen luuarkkua, joista yksi on myöhemmin kadonnut. Hauta tuli laajempaan julkisuuteen helmikuussa 2007, kun James Cameronin ja Simcha Jacobovicin tuottama dokumenttiohjelma The Lost Tomb of Jesus ja Jacobovicin kirjoittama kirja The Jesus Family Tomb esittivät teorian, jonka mukaan hauta olisi ollut Jeesuksen ja eräiden toisten häneen liittyvien Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden hautapaikka.

Muut todisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesuksen kuolintapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ismo Dunderbergin mukaan Jeesuksen kuolintapa on myös todiste hänen historiallisuudestaan, koska se ei olisi sepitettynä ollut hyvä "markkinavaltti" silloin, kun kristinusko alkoi levitä Rooman valtakunnan alueella.[30] Tom Holménin mukaan ”teloitusta ristillä pidetään tutkimuksessa eräänä varmimmista Jeesuksesta tiedetyistä asoista”. Hänen mukaansa syy tähän varmuuteen on yksinkertainen: ”sanoma ristiinnaulitusta Messiaasta ja Jumalan Pojasta näyttäytyi ajan ajattelun valossa niin hulluna, vastenmielisenä ja loukkaavana, ettei ristiinnaulitsemista mitenkään voi kuvitella keksityksi asiaksi”.[31]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert M. Pricen mukaan Jeesuksen kuolemasta on syntynyt monta erilaista versiota, jotka eroavat toisistaan niin merkittävällä tavalla, että ne ovat todennäköisesti fiktiota. Hän väittää evankeliumien vanhimman ristiinnaulitsemiskertomuksen lainaavan koko lyhyen tekstin Vanhan testamentin kirjasta, psalmista numero 22, mutta ei kuitenkaan käytä lähdeviittausta. Price olettaa Matteuksen täydentävän Markuksen kertomusta uusilla lainauksilla Vanhan testamentin Sakarjan kirjasta sekä Viisauden kirjasta.[32]

Jeesus myyttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa tutkijoista kyseenalaistaa Jeesuksen historiallisuuden. Heidän mukaansa Jeesusta ei ole koskaan ollut olemassa todellisena historiallisena henkilönä, vaan kyseessä on myytti. Jeesuksen historiallisuuden kyseenalaistajat eivät yleensä ole olleet historiantutkijoita.[4]

Myyttiteorialle esitetään usein muun muassa seuraavia perusteluja:

  • Fyysinen todistusaineisto Jeesuksen olemassaolosta puuttuu.
  • Aikalaistodisteet Jeesuksen historiallisuudesta puuttuvat. Suuri määrä joko samaan aikaan tai pian Jeesuksen jälkeen eläneitä henkilöitä olisi voinut mainita Jeesuksen, mikäli kertomukset pitävät paikkansa. Nämä maininnat kuitenkin puuttuvat.
  • Varhaisimmat kristilliset kirjoitukset (esimerkiksi Paavalin kirjeet) vaikenevat lähes täysin Jeesuksen maallisen elämän yksityiskohdista, ja silloinkin kun kuvauksia on, ne ovat tulkinnanvaraisia. Kuvauksista ei yleensä tule ilmi, että kirjoittaja olisi uskonut Jeesuksen eläneen vain vähän aikaa sitten.[12]
  • Varhaiskristilliset kirjoitukset Jeesuksesta ovat hyvin samankaltaisia tuon aikakauden yleisten myyttien kanssa.

Tunnetuimpia Jeesuksen historiallisuuden kiistäviä raamatuntutkijoita on George Albert Wells. Myöhemmin samaa näkemystä ovat edustaneet muiden muassa Earl Doherty, Robert M. Price ja Alvar Ellegård. Esimerkiksi Timothy Freke ja Peter Gandy ovat lainanneet todisteena Toista Johanneksen kirjettä, jossa sanotaan: "Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi"[33]. Heidän mukaansa tämä viittaa siihen, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa oli epäilyksiä Jeesuksen historiallisuudesta. Valtavirran tutkijatlähde? taas katsovat, että kyseinen kohta ei liity kysymykseen Jeesuksen olemassaolosta, vaan viittaa doketismiin.

Myyttiteorian ongelmia ovat muun muassa se, etteivät sen kannattajat ole esittäneet perusteltua vaihtoehtoista teoriaa evankeliumitradition synnylle ilman kiinnekohtaa historiallisen henkilön elämään; sekä se, ettei myyttiteoria selitä sitä, miksi evankeliumien kuvauksissa on niin paljon eroja: jälkikäteen tietyn ideologian vahvistukseksi kirjoitetut tekstit olisivat todennäköisesti olleet yhtenäisempiä.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bowman, Alan K. et al.: The Cambridge Ancient History Volume X, The Augustan Empire, 43 BC–AD 69. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-30199-8. (englanniksi)
  • Holmén, Tom: Jeesus. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31302-2.
  • Häkkinen, Sakari: Kenen poika sinä olet? : isättömän Jeesuksen perhearvot. Helsinki: LK-kirjat, 2003. ISBN 951-627-427-7.
  • Myllykoski, Matti: Jeesuksen viimeiset päivät. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-205-4.
  • Uro, Risto & Lehtipuu, Outi (toim.): Nasaretilaisen historia. Helsinki: Kirjapaja, 1997. ISBN 951-625-457-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Uro & Lehtipuu 1997, s. 29-30.
  2. Stockman, Robert: Jesus Christ in the Baha'i Writings. Bahá'í Studies Review, 1992, 2.1. vsk. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.12.2009.
  3. Uro & Lehtipuu 1997, s. 51, 155, 250.
  4. a b c Uro & Lehtipuu 1997, s. 19-20.
  5. a b Uro & Lehtipuu 1997, s. 41-45
  6. Uro & Lehtipuu 1997, s. 45-49
  7. Uro & Lehtipuu 1997, s. 49-51
  8. Gal. 4:4
  9. Room. 1:3
  10. Gal. 1:18-20
  11. Uro & Lehtipuu 1997, s. 39-40.
  12. a b Vapaa-ajattelijain liitto: Jeesuksen arvoitus - Oliko olemassa ihmistä Jeesus Nasaretilainen?, viitattu 28.12.2013
  13. a b Uro & Lehtipuu 1997, s. 34-39.
  14. Mäkisalo, Martti: Junailiko Jeesus kuolemansa? (Suomalaiset tutkivat kuolemaa, joka tapahtui 1980 vuotta sitten) 10.4.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.12.2009.
  15. Kankaanniemi, Matti: Nasaretilaisen haaste. Aikamedia Oy, 2000. 952-5374-00-9.
  16. a b c d e f Uro & Lehtipuu 1997, s. 30-31.
  17. a b c d e f g h i j Uro & Lehtipuu 1997, s. 32-34.
  18. Origenes: Contra Celsum 1.47.
  19. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä hoj-faq ei löytynyt
  20. Ap. t. 18:2
  21. Kankaanniemi, Matti: Jeesus historian henkilönä. Raamatun ulkopuoliset lähteet (Teoksesta Nasaretilaisen haaste)
  22. Bowman et al. 2005, s. 751.
  23. Myllykoski 1994, s. 17.
  24. Babylonian Talmud: Tractate Sanhedrin Viitattu 23.12.2009.
  25. Ian Wilson: Käärinliinan arvoitus. Porvoo: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09056-5.
  26. Selin, Risto: Torinon läärinliina Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Skepsis.
  27. Galilee Boat (Jesus Boat), Kibbutz Ginosar, The boat appeared due to a great drought during which the waters of the lake receded and was discovered by the brothers Moshe and Yuval Lufan, second-generation fishermen from Kibbutz Ginosar. The brothers reported that when they found the boat, a double rainbow appeared in the sky.
  28. The Sea of Galilee Boa, The Sea of Galilee Boat or The Jesus Boat was an ancient fishing boat from the 1st century AD/CE (the time of Jesus), which was discovered in 1986 on the north-west shore of the Sea of Galilee in Israel.
  29. James Ossuary Cultural Heritage Resource. Stanford Archaeology Center, Stanfordin yliopisto. Viitattu 23.12.2009.
  30. Ismo Dunderberg et al.: THEO: Pyhän piirit. Lukion uskonto osa 1. Otava 2006.
  31. Holmén 2007, s. 196-197.
  32. Hartikainen, Erkki: Robert M. Pricen käsitys Jeesuksesta Todellisuuskäsitykset - Lukion elämänkatsomustieto.
  33. 2. Joh. 1:3-7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]