Herodes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Juudean kuningasta, joka hallitsi vuosina 37 eaa.– 4 eaa. Katso Herodes (täsmennyssivu) sanan muista merkityksistä.
Herodeksen kuparikolikko. Kolikossa teksti "Basileôs Herodou", "kuningas Herodeksen (sc. omaisuutta)", kääntöpuolella makedonialainen aurinkosymboli.
Herodes valloitti Jerusalemin vuonna 36 eaa. viiden kuukauden piirityksen jälkeen. Jo kolme vuotta aikaisemmin Rooman senaatti oli nimittänyt Herodeksen Juudean kuninkaaksi. Kuva on Jean Fouquetin kuvitusta 1470-luvulta julkaistussa Flavius Josephuksen Juutalaisten muinaisajat -teoksesta.

Herodes I Suuri (73 eaa., Askalon4 eaa.[1], Jeriko) oli Juudean kuningas vuodesta 37 eaa. kuolemaansa saakka. Herodes oli Juudean prokuraattorin Antipaterin ja tämän nabatealaisen vaimon Kyproksen toiseksi vanhin poika.

Herodeksen ura alkoi vuonna 47 eaa., kun hänen isänsä nimitti hänet Galilean käskynhaltijaksi. Juudea oli tuolloin jo osa Rooman valtakuntaa. Herodes tuki aluksi isänsä kanssa Rooman silloista mahtimiestä Julius Caesaria. Caesarin murhan jälkeen Herodes tuki Marcus Antoniusta, jonka avustuksella Rooman senaatti valitsi Herodeksen Juudean kuninkaaksi. Antoniuksen kärsittyä tappion sodassa Octavianusta vastaan Herodes siirtyi heti jälkimmäisen leiriin. Herodes oli Octavianuksen eli Augustuksen uskollinen alainen kahdenkymmenenseitsemän vuoden ajan. Vaikka Herodes oli alkujaan idumealainen, sai hän kuitenkin juutalaisten sympatiat puolelleen muun muassa sen jälkeen, kun hän pani toimeen Jerusalemin temppelin laajennustyöt. [2]

Roomalaiset asettivat Herodeksen valtaistuimelle. Näin he pystyivät Herodeksen avulla takaamaan uskonnon ja valtion erottamisen toisistaan. Hän vähensi huomattavasti pappien valtaa, joten heille jäi vain hengellinen rooli. Salaliittojen pelossa hän ajoittaisten mielenhäiriöiden vallassa murhasi vaimonsa Mariammen ja useita lapsiaan.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julius Caesarin rintakuva. Caesar nimitti Herodeksen isän Antipaterin Juudean hallitsijaksi ja antoi tälle Rooman kansalaisoikeudet. Antipater nimitti puolestaan nuoren Herodeksen Galilean käskynhaltijaksi.

Herodeksen isä oli Idumeasta kotoisin oleva Antipater, ja hänen äitinsä Kypros oli erään arabialaisen šeikin tytär. Idumea, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Edom, sijaitsi Juudean eteläpuolella. Makkabealaisten hallitsija Johannes Hyrkanos valtasi Idumean ja Samarian vuosina 135 eaa.–104 eaa. Hän pakotti kaikki idumealaiset noudattamaan juutalaista lakia, ja useimmat idumealaiset kääntyivät sen jälkeen juutalaisuuteen. Antipater oli makkabealaisen prinssin Hyrkanos II:n kannattaja. Hyrkanos ja hänen veljensä Aristobulos II taistelivat keskenään siitä, kenestä tulisi Juudean kuningas. Roomalainen sotapäällikkö Pompeius sekaantui asiaan vuonna 63 eaa. ja nimitti Hyrkanoksen ylipapiksi. Pompeius ei halunnut tehdä Hyrkanoksesta Juudean kuningasta, vaan tämä sai tyytyä "Juudean etnarkin" titteliin. Juudeasta oli tullut osa Rooman valtakuntaa.[3]

Pompeiuksen kuoltua vuonna 48 eaa. Antipater siirtyi Rooman uuden hallitsijan Julius Caesarin kannattajaksi. Antipater riensi Pergamonin hallitsijan Mithridateen kanssa Caesarin avuksi, kun tämä oli piiritettynä Egyptissä. Vuonna 47 eaa. Julius Caesar palkitsi Antipaterin nimittämällä hänet Juudean hallitsijaksi (epitropos). Samalla hän sai Rooman kansalaisuuden.[4] Antipater nimitti vanhimman poikansa Fasaelin Jerusalemin ja sen lähiympäristön sotilaskuvernööriksi ja nuoremman poikansa Herodeksen Galilean sotilaskuvernööriksi. [4][5][6] Josephus väittää teoksessaan "Juutalaisten muinaisajat" Herodeksen olleen tuolloin vain 15-vuotias.[7]

Galilean sotilaskuvernööri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galileassa Herodes taisteli menestyksellisesti paikallisia rosvojoukkoja vastaan, ja hänestä tuli suosittu paikallisten asukkaiden keskuudessa.[4][8]

»Tästä hyvästä teosta syyrialaiset olivat erittäin kiitollisia. Kylissä ja kaupungeissa he virittelivät kiitoslauluja Herodekselle, koska hän oli palauttanut heille rauhan ja omaisuudet. Tämän vuoksi hänet pani merkille myös [Syyrian maaherra] Sextus Caesar.»
(Josefus, Juutalaissodan historia 1.204, suomentanut Pauli Huuhtanen)

Herodeksen Galileassa saavuttama menestys sai ylipappi Hyrkanos II:n ja muut ylimykset kateellisiksi. Herodes määrättiin tuomittavaksi[9], mutta häntä tuki Syyrian roomalainen maaherra Sextus Caesar, joka oli Julius Caesarin sukulainen, ja tämän lisäksi farisealaisten johtajana ollut kunnianhimoinen Sameas. Herodes vapautettiin kaikista syytteistä, mutta hän näki parhaaksi paeta Sextus Caesarin luokse Damaskokseen.[10] Hyrkanos alkoi heti pelätä, että Herodes aloittaisi pian sodan häntä vastaan. Vuonna 46 eaa. Sextus Caesar nimitti Herodeksen Koile-Syyrian ja Samarian strategiksi.[11][12]

Herodes oli jo valmis marssimaan Hyrkanosta vastaan, mutta hänen isänsä ja veljensä saivat hänet muuttamaan mielensä.[13] Samaan aikaan eräs Caecilius Bassus murhasi Sextus Caesarin ja otti tämän joukot omaan komentoonsa. Antipater lähetti Herodeksen ja Fasaelin auttamaan Bassusta vastaan lähetettyjä joukkoja.[14][15]

Nousu valtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Julius Caesar oli 15. maaliskuuta 44 eaa. murhattu, Gaius Cassius Longinus ja Marcus Junius Brutus pakenivat itään. Cassius saapui Syyriaan ja määräsi Syyrian itäiset maakunnat maksamaan veroa. Juutalaiset määrättiin maksamaan 700 talentin (15 000 kiloa hopeaa) verran veroa.[4][16] Antipater jakoi saadut verot pojilleen ja ystävilleen. Herodes maksoikin pian Cassiukselle 100 talenttia ja pääsi näin hänen suosioonsa.[17][18]

Eräs Malakias, joka oli vastuussa muun muassa Gofnan, Emmauksen, Luddan ja Thamnan alueista, viivytteli veron maksamista. Cassius lähti joukkoineen marssimaan sinne. Antipater kuitenkin puuttui tilanteeseen ja maksoi Malakiaan puolesta tämän 100 talentin suuruisen veron. Myös Antipater kuoli, sillä hänet myrkytti mustasukkaisuuden riivaama Malakias. Herodes, jota Cassius tuki ja joka oli nimittänyt hänet Syyrian intendentiksi, kosti isänsä kuoleman ja murhautti Malakiaan lähellä Tyrosta vuonna 43 eaa.[4][19][20]

Juudeassa puhkesi levottomuuksia sen jälkeen kun Cassius lähti Syyriasta vuonna 42 eaa. Aristobulos III:n poika Antigonos yritti turhaan astua poliittiselle näyttämölle. Herodes kukisti Antigonoksen ja Tyroksen tyranni Marionin, joka oli anastanut osan Galileaa. Herodes kihlautui samoihin aikoihin Hyrkanos II:n lapsenlapsen Mariammen kanssa. Pari avioitui kuitenkin vasta neljä vuotta myöhemmin, kun Herodeksesta oli tullut kuningas.[4][21]

Antonius ja Octavianus voittivat vuonna 42 eaa. Caesarin murhaajat. Useita juutalaisten lähetystöjä tuli Antoniuksen luokse valittamaan Antipaterin pojista Fasaelista ja Herodeksesta. Herodes pääsi kuitenkin lahjoillaan Antoniuksen suosioon. Antonius nimitti Fasaelin Juudean tetrarkiksi ja Herodeksen Galiean tetrarkiksi. Heidän tehtävänään oli alueen hallinnon hoitaminen. Hyrkanos sai pitää nimellisen Juudean etnarkin titteli. Se herätti paheksuntaa juutalaisten keskuudessa, koska he eivät pitäneet Herodesta ja hänen veljeään juutalaisina.[22]

Parthialaiset valtaavat Juudean[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 40 eaa. parthialainen satraappi Barzapharnes ja Parthian kuninkaan poika Pakoros hyökkäsivät Syyriaan. Parthialaiset päättivät myös auttaa Aristobulos III:n poikaa Antigonosta valtaamalla Juudean. Fasael ja Herodes puolustivat yhdessä Jerusalemia vihollisia vastaan. Moni heidän vastustajistaan liittoutui kuitenkin Antigonoksen ja parthialaisten kanssa. Antigonoksen toiveesta Fasaelille ja Herodekselle lähetettiin kutsu rauhanneuvotteluihin satraappi Barzafarnesin luokse. Herodes kieltäytyi, mutta Fasael suostui. Parthialaiset vangitsivat pian Fasaelin ja Hyrkanos II:sen, mutta Herodes vei perheensä turvaan Masadaan ja lähti itse pikaisesti hakemaan vahvistuksia Petrasta. Sen jälkeen parthialaiset valtasivat Jerusalemin. Vangittuna ollut Fasael teki itsemurhan, ja Hyrkanos II vietiin vangiksi Parthiaan. Aristobuloksen poika Antigonos riisti Hyrkanokselta korvan, jotta tämä ei tulevaisuudessa pystyisi harjoittamaan ylipapin virkaa. Antigonos valittiin kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi.[23]

Herodes pakenee Roomaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petrassa nabatelaisten hallitsija Malkhos otti Herodeksen tylysti vastaan ja lähetti hänet pois maasta. Herodes matkusti ensin Aleksandriaan, missä Kleopatra otti hänet vastaan ja yritti houkutella Herodesta alaisekseen. Herodes torjui Kleopatran tarjouksen ja jatkoi matkaansa Roomaan, missä hänen vanha ystävänsä Marcus Antonius otti hänet hyvin vastaan. Antoniuksen ja Octavianuksen ansiosta Rooman senaatti julisti Herodeksen Juudean kuninkaaksi.[24]

Herodeksen ollessa Roomassa Antigonos ryhtyi piirittämään Masadaa, missä Herodeksen sukulaiset olivat. Roomalaiset lähettivät erään Ventidiuksen ajamaan parthialaisia Syyriasta. Samaan aikaan Herodes saapui Palestiinaan, kokosi kannattajistaan armeijan ja marssi Antigonosta vastaan. Myös Ventidius ja hänen alaisensa Silo antoivat Herodekselle tukensa. Herodes valloitti Joppen ja vapautti perheensä Masadasta. Koska roomalainen kenraali Silo ei antanut hänelle tarpeeksi tukea, hän luopui hyökkäyksestä Jerusalemiin.[25] Talven 38 eaa. aikana hän valtasi Idumean. Hän kukisti myös Galileassa olleet Antigonoksen varuskunnat ja sai Samarian valtaansa. Ventidius määräsi Herodeksen ja Silon avukseen parthialaisia vastaan sen jälkeen, kun tilanne Juudeassa oli rauhoittunut. Herodes lähetti mielihyvin Silon Ventidiuksen avuksi ja kukisti samalla itse Galileaa vaivanneet ryöstelevät rosvo- ja sotilasjoukot. Galileaan jätetyn varuskunnan lisäksi Herodeksen armeija koostui kolmestatuhannesta sotilaasta ja kuudestasadasta ratsumiehestä. Ventidius oli samalla ajanut parthialaiset pois Syyriasta, ja Antoniuksen käskystä hän lähetti tuhat ratsumiestä ja kaksi legioonaa Herodeksen avuksi erään Makhairaksen johdolla. Herodes ja Makhairas riitaantuivat kuitenkin, ja Herodes oli vähällä ruveta taisteluun roomalaisten kanssa. Antonius oli tuolloin piirittämässä Eufratin lähellä sijaitsevaa Samosataa, ja Herodes matkusti hänen luokseen valittamaan Makhairaasta. Herodes jätti veljensä Joosefin Juudeaan käskynhaltijakseen. Avustettuaan Antoniusta Samosatan piirityksessä Herodes sai Antoniukselta lupauksen avusta Antigonosta vastaan.[26]

Herodes palaa Juudeaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herodeksen poissa ollessa hänen kannattajiensa tilanne oli käynyt entistä tukalammaksi. Herodes oli kieltänyt veljeään Joosefia hyökkäämästä Antigonosta vastaan. Joosef oli kuitenkin heti Herodeksen poistuttua maasta aloittanut hyökkäyksen Jerikoon. Joosef kaatui taistelussa, ja hänen mukanaan menehtyi suuri määrä roomalaisia sotilaita. Sen jälkeen Galilea ryhtyi kapinaan ja Antigonoksen kannattajat antoivat hukuttaa Herodeksen ylhäisiä kannattajia Genesaretinjärveen. Antonius määräsi Syyrian käskynhaltijan Sosiuksen avustamaan Herodesta kahdella legioonalla. Roomalaisten avustuksella Herodes sai Galilean ja Jerikon hallintaansa ja löi Antigonoksen kannattajat Isnan luona käydyssä taistelussa. Sitten Herodes marssi armeijansa kanssa Jerusalemia kohti.[27]

Vuoden 37 eaa. keväällä Herodes alkoi piirittää Jerusalemia. Viiden kuukauden piirityksen jälkeen kaupunki vallattiin. Antigonos antautui Sosiukselle, joka vei hänet vankina Antoniuksen luokse. Herodes maksoi roomalaisille palkkion, jotta he eivät ryöstäisi Jerusalemia.[28]

Hallituskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juudea Herodeksen aikana.

Vallattuaan Jerusalemin Herodes teloitutti Antigonoksen kannattajat. Hän lähetti Antoniukselle suuren summan kiitokseksi siitä avusta, minkä oli tältä saanut.[29] Antonius teloitutti myös Antigonoksen Antiokiassa, vaikka oli ensin aikonut pitää tämän vangittuna siihen asti, että saisi juhlia triumfin Roomassa. Juutalaiset olivat kuitenkin yhä levottomia eivätkä halunneet tunnustaa Herodesta, kun edellinen kuningas oli yhä elossa.[30] Roomalaiset jättivät myös legioonan Jerusalemin lähistölle Herodeksen suojaksi.[31]

Päästyään valtaan Herodes kutsutti Hyrkanoksen takaisin Parthiasta, missä tämä oli vankina. Hyrkanos sai Parthian kuninkaalta luvan palata Jerusalemiin. Hyrkanos ei enää kelvannut ylimmäksi papiksi, sillä Antigonos oli riistänyt häneltä korvat.[32] Herodes nimittikin uudeksi ylimmäksi papiksi erään Ananeloksen. Hyrkanoksen tytär Aleksandra ei kuitenkaan voinut sietää tätä vaan yritti saada oman poikansa Aristobuloksen nimitetyksi ylimmäksi papiksi. Aleksandra lähetti anomuksen Kleopatralle, jotta tämä saisi Antoniuksen määräämään Aristobuloksen ylimmäiseksi papiksi. Lopulta Herodes joutui antamaan periksi ja nimittämään vain 17-vuotiaan Aristobuloksen ylimmäksi papiksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Aleksandraan vaan pakotti tämän asumaan palatsissaan eikä antanut tämän sekaantua julkiseen elämään. Aleksandra lähetti uuden valituskirjeen Kleopatralle, joka käski hänen paeta Aristobuloksen kanssa Egyptiin. Herodes sai tietää Aleksandran aikeista, mutta ei uskaltanut julkisesti syyttää häntä mistään. Herodes päätti kuitenkin päästä eroon Aristobuloksesta. Sopiva tilaisuus tuli vuonna 35 eaa., kun Aristobulos oli Jerikossa. Herodeksen palvelijat hukuttivat Aristobuloksen, kun tämä oli kuumana päivänä uimassa. Aristobuloksen kuoleman jälkeen Herodes nimitti Ananeloksen jälleen ylimmäksi papiksi.[33]

Saatuaan kuulla tapahtuneesta Antonius kutsui Herodeksen luokseen. Herodes jätti sisarensa Salomen miehen Joosefin Juudeaan käskynhaltijaksi ja määräsi tämän surmaamaan Mariammen, jos Herodekselle tapahtuisi jotakin Antoniuksen luona. Herodes ei halunnut vaimonsa joutuvan kenenkään muun miehen haltuun. Kun Herodes oli poissa Jerusalemista, hänen vastustajiensa keskuudessa alkoi kiertää huhuja, että Antonius oli teloituttanut hänet. Palattuaan Jerusalemiin Herodes sai kuulla, että Joosef oli kertonut Mariammelle hänen antamastaan käskystä. Raivoissaan Herodes määräsi lankonsa teloitettavaksi. [34]

Vuonna 32 eaa. Herodes aloitti Antoniuksen määräyksestä sodan nabatealaisia vastaan. Samana vuonna Octavianus aloitti sodan Antoniusta ja Kleopatraa vastaan. Vuoden 31 eaa. keväällä Juudeassa sattui valtava maanjäristys, jossa Josephuksen mukaan kuoli kolmekymmentätuhatta ihmistä. Herodes hyökkäsi tämän jälkeen nabatealaisia vastaan ja löi heidän joukkonsa Filadelfian lähistöllä.[35]

Aktionin jälkeiset tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Octavianuksen ja Antoniuksen kannattajat ottivat yhteen vuoden 31 eaa. syksyllä Aktionin taistelussa. Hävittyään taistelun Antonius ja Kleopatra pakenivat Egyptiin. Antoniuksen tukijana Herodeksella oli aihetta huoleen. Hän matkusti Rodokselle tapaamaan Octavianusta, jolle hän lupasi palvella Rooman uutta hallitsijaa yhtä uskollisesti kuin oli aikaisemmin palvellut Antoniusta. Herodeksen rohkeat sanat tekivät vaikutuksen Octavianukseen, joka vahvisti Herodeksen aseman Juudean kuninkaana asettamalla hänen päähänsä kuninkaallisen diadeemin. Octavianus liitti Juudeaan myös Antoniuksen ja Kleopatran aikaisemmin siitä riistämät osat. Lisäksi Juudeaan liitettiin muun muassa Samaria, Gaza ja Joppa, jotka Pompeius oli riistänyt Juudealta vuonna 63 eaa. Octavianus liitti Juudeaan myös Jordanin toisella puolella olleet Gadaran ja Hippoksen kaupungit. Octavianus lahjoitti Herodekselle myös neljäsataa gallialaista, joita Kleopatra oli käyttänyt omana henkilökohtaisena kaartinaan.[36]

Herodes lujitti valta-asemaansa vuosina 37 eaa.25 eaa. muun muassa teloituttamalla 45 Antigonoksen ylhäissyntyistä kannattajaa. Kyseessä olivat luultavasti saddukeukset, jotka kannattivat Sanhedriniä. Sanhedrinillä oli enää vain uskonnollista tuomiovaltaa.

Herodes tuhosi tämän jälkeen viimeisetkin assonanttien perheen jäsenet: Hyrkanos II:n vuonna 30 eaa., sitten oman vaimonsa 29 eaa. ja myös anoppinsa Aleksandran 28 eaa. Mariammen kuoleman syynä oli Herodeksen sisar Salome, joka syytti Mariammea uskottomuudesta. Tämä kuolema aiheutti myös suurta surua ja vei Herodeksen hulluuden partaalle, sillä kymmenestä vaimostaan hänen sanotaan rakastaneen vain tätä.

Herodeksen rakennusohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemin toisen temppelin rekonstruktio. Itse temppeli tuhoutui vuonna 70, kun roomalaiset valtasivat Jerusalemin.

Roomalaista rakennustaitoa hyödyntäen Herodes ryhtyi vuosina 25 eaa.13 eaa. suuriin rakennushankkeisiin. Vuonna 19 eaa. alkoivat Jerusalemin toisen temppelin laajennustyöt. Herodes pystytti Temppelin pääsisäänkäynnin yläpuolelle Rooman valtakunnan symbolin, suuren kotkaa esittävän patsaan. Juutalaiset pitivät sitä pyhäinhäväistyksenä. Vähän ennen Herodeksen kuolemaa joukko nuoria miehiä repi kotkan alas. Heidät vangittiin, ja Herodes määräsi heidät teloitettavaksi. Vaikka Herodes suosikin juutalaisuutta ja piti itseään juutalaisena, hän oli kuitenkin hellenistinen hallitsija. Hän rakennutti Jerusalemiin myös ajan kansainväliselle kaupungille pakollisen teatterin ja amfiteatterin.

Herodes rakennutti uudelleen Samarian kaupungin ja asutti sinne kuusituhatta ihmistä. Hän nimesi kaupungin uudelleen suojelijansa Augustuksen mukaan Sebasteksi (sabastos tarkoittaa kreikaksi kunnianarvoisaa). Kun Augustus oli liittänyt Juudeaan lisää alueita, Herodes rakennutti alueelle temppelin hänen kunniakseen. Herodes rakensi suojelijansa kunniaksi myös Kesarean rannikkokaupungin. Kaupunkiin tehtiin suuri keinotekoinen satama.

Herodes perusti muitakin kaupunkeja, muun muassa isänsä Antipatroksen kunniaksi Antipatriksen kaupungin. Jerikon lähelle hän rakennutti linnoituksen, jonka hän nimesi äitinsä Kyproksen mukaan. Herodes kunnioitti erilaisilla rakennuksilla myös muita perheenjäseniään. Veljensä Fasaelin mukaan Herodes nimesi Jerusalemin muuriin rakennuttamansa tornin ja uuden kaupungin, joka perustettiin Jerikon lähelle.

Herodionin kukkula etelästä päin katsottuna.

Noin 12 km Jerusalemin eteläpuolella sijaitsevalle kukkulalle Herodes rakennutti valtavan Herodionin palatsin.

Herodeksen rakennusohjelma ulottui myös Juudean ulkopuolelle. Muun muassa Tripoliin, Damaskokseen ja Ptolemaisiin Herodes rakennutti gymnasionin. Bybloksen ympärille taas rakennettiin Herodeksen rahoituksella muurit, Berytokseen ja Tyrokseen temppeleitä ja toreja. Damaskokseen ja Sidoniin rakennettiin Herodeksen ansiosta teatterit. Laodikean asukkaille hän rakennutti akveduktin.[37]

Hän pystytti myös julkisia muistomerkkejä useisiin kaupunkeihin Välimeren pohjukan alueelle, mutta myös Antiokiaan, Ateenaan ja Spartaan.

Perheongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mariamme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herodes oli ennen kuninkaaksi tuloaan nainut Doriksen mutta sitten hylännyt tämän ja mennyt kihloihin makkabien sukuun kuuluvan Mariammen kanssa. Doriksen kanssa Herodes oli saanut yhden pojan Antipaterin, jonka hän karkotti Jerusalemista. Kuninkaaksi päästyään Herodes meni naimisiin Mariammen kanssa, ja pari sai viisi lasta, kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Josephuksen mukaan Herodes rakasti toista vaimoaan intohimoisesti, mutta Mariamme puolestaan vihasi Herodesta.

»Kahta vanhempaa poikaansa hän piti kuninkaanvaltaan kelvollisina heidän äitinsä jalon syntyperän vuoksi ja siksi, että he olivat syntyneet hänen ollessa kuninkaana. Näitäkin seikkoja voimakkaampi merkitys heille oli Herodeksen Mariammea kohtaan tuntemalla rakkaudella, joka päivä päivältä hehkui yhä tulisempana. Mariammen viha häntä kohtaan oli nimittäin yhtä voimakas kuin hänen rakkautensa Mariammea kohtaan.»
(Josephus, Juutalaissodan historia 3.435)

Mariamme oli saanut tietää, että Herodes oli määrännyt hänet murhattavaksi, jos tämä itse menehtyisi. Lisäksi Herodes oli murhauttanut Mariammen äidin isän Hyrkanos II:n ja hänen veljensä Aristobuloksen. Lopulta Mariamme lakkasi nukkumasta Herodeksen kanssa. Herodeksen sisko ja äiti syyttivät Mariammea uskottomuudesta ja väittivät, että Mariamme oli lähettänyt kuvansa Egyptiin Marcus Antoniukselle, joka oli tunnettu intohimoistaan. Vihastunut Herodes määräsi Mariammen teloitettavaksi, mutta alkoi katua heti teon tehtyään.[38]

Aleksander ja Aristobulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herodes lähetti Mariammen kanssa saamansa pojat Roomaan saamaan koulutusta. Nuorin heistä kuoli Roomassa, mutta kaksi vanhinta Aleksander ja Aristobulos palasivat Juudeaan noin vuonna 17 eaa. Aristobulos meni naimisiin serkkunsa, Herodeksen sisaren Salomen tyttären Bereniken kanssa. Aleksander puolestaan avioitui Kappadokian kuninkaan Arkelaoksen tyttären Glaphyran kanssa.[39]

Herodeksella oli aikojen kuluessa kymmenen vaimoa. Vuonna 24 eaa. Herodes oli ottanut vaimokseen jerusalemilaisen papin Simonin tyttären Mariammen. Mariamme II synnytti Herodekselle pojan, jonka nimeksi tuli myös Herodes. Samarialaisen vaimonsa Malthaken kanssa Herodes sai kaksi poikaa, Herodes Antipaan ja Herodes Arkhelaoksen sekä yhden tyttären, Olympian. Jerusalemilainen Kleopatra taas oli Herodes Filippoksen äiti.[40]

Mariamme I:n pojat Aristobulos ja Aleksander olivat kuitenkin aluksi Herodeksen suosikkeja. Herodeksen sisar Salome vihasi veljeksiä ja juonitteli heitä vastaan. Salome syytti avoimesti poikien äitiä, jota pojat yrittivät turhaan puolustaa. Yhdessä veljensä Feroraan kanssa Salome sai Herodeksen uskomaan, että Aristobulos ja Alexander aikoivat kostaa tälle äitinsä murhan. Herodes päätti kutsua esikoispoikansa Antipaterin takaisin maanpaosta, ja vuonna 13 eaa. hänet lähetettiin Roomaan tapaamaan Augustusta. Antipater alkoi pian havitella kruunua itselleen ja solvasi avoimesti velipuoliaan, mikä lisäsi Herodeksen pelkoa heitä kohtaan. Vuonna 12 eaa. Herodes päätti syyttää poikiaan keisarin edessä. Herodes matkusti Aristobuloksen ja Aleksanderin kanssa Aquileiaan, missä he tapasivat Augustuksen. Keisarin myötävaikutuksella Herodes sopi riidan poikiensa kanssa ja palasi Juudeaan, missä hän nimitti Antipaterin ensisijaiseksi seuraajakseen. Aleksander ja Aristobulos tulivat hänen jälkeensä. Herodeksen ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet. Antipater jatkoi veljiensä syyttämistä juonittelusta Herodesta vastaan. Annettuaan kiduttaa erästä Alexanderin ystävää Herodes sai tietää salajuonesta, johon Aleksander ja hänen veljensä olisivat olleet osallisia. Alexanderin appi Arkhelaos sai kuitenkin Herodeksen leppymään. [41][42][43]

Vuonna 8 eaa. Herodes menetti lopullisesti luottamuksensa Aleksanderia ja Aristobulosta kohtaan. Pahamaineinen spartalainen Eurykles oli panetellut Mariammen poikia. Augustuksen suostumuksella Herodes järjesti Berytoksessa (Beirut) oikeudenkäynnin, jossa hän avoimesti syytti poikiaan. Oikeus tuomitsi pojat kuolemaan. Aleksander ja Aristobulos teloitettiin luultavasti vuonna 7 eaa.[44][45]

Antipater[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herodes ei kuitenkaan luottanut poikaansa Antipateriin, vaan lähetti tämän Roomaan, kun selvisi, että Antipater ja Herodeksen veli Feroras juonittelivat häntä vastaan. Antipaterin ollessa Roomassa Feroras kuoli myrkytykseen, johon syylliseksi epäiltiin Antipateria. Vuoden 5 eaa. tienoilla Herodes kutsui poikansa takaisin Roomasta ja syytti häntä Syyrian käskynhaltijan Varuksen edessä salajuonittelusta. Herodes antoi vangita Antipaterin ja lähetti Augustukselle selonteon tapahtuneesta. Tämän jälkeen Herodes nimitti seuraajakseen Malthraken kanssa saamansa pojan Herodes Antipaan. [46][47][48][49]

Herodeksen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 4 eaa. Herodes oli jo lähes 70-vuotias, ja hän sairastui. Ennen kuolemaansa Herodes sai Augustukselta luvan teloittaa tai karkottaa Antipaterin. Herodes määräsi teloituksen pantavaksi toimeen heti. Herodes muutti taas testamenttiaan ja nimitti seuraajakseen Herodes Arkhelaoksen. Herodes Antipaan hän nimitti Galilean ja Perean tetrarkiksi. Kleopatran pojan Herodes Filippoksen hän nimitti Transjordanian tetrarkiksi. Herodes kuoli Jerikossa viisi päivää sen jälkeen kun hän oli teloituttanut Antipaterin. Herodeksen testamentti luettiin kansalle, joka hyväksyi Arkhelaoksen kuninkaakseen. Herodeksen ruumis vietiin Herodionin palatsiin, minne se haudattiin. [50][51]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herodes ottaa vastaan idän viisaat miehet. Lasimaalaus on Pariisissa Musée national du Moyen Âge -museossa.

Herodes I Suuren kuoltua hänen valtakuntansa jaettiin neljään osaan. Yksi tuli hänen sisarelleen ja kolme hänen pojilleen: Herodes Arkhelaos sai Juudean, Herodes Antipas sai Galilean ja Herodes Filippos sai Transjordanian. Myöhemmin Herodeksen valtakunta liitettiin Syyriaan.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herodes oli Antipaterin ja Kyproksen neljästä pojasta toiseksi vanhin. Kolmen veljen lisäksi Herodeksella oli yksi sisar Salome. Hänen vanhin veljensä Fasael kuoli vuonna 40 eaa. parhialaisten vankina.

Herodes oli naimisissa kymmenen kertaa, ja hänellä oli useita lapsia, joita luultavasti oli enemmän kuin nykyään on tiedossa.

  1. Doris (47 eaa.–37 eaa.)
  2. Mariamme I (37 eaa.–29 eaa.)
  3. Nimeltä tuntematon vaimo (37 eaa.)
  4. Nimeltä tuntematon vaimo (34 eaa.)
  5. Mariamme II (29 eaa.–7 eaa.)
    • Herodes
  6. Malthake (28 eaa.–5 eaa.)
  7. Kleopatra (28 eaa.)
  8. Pallas (16 eaa.)
    • Fasael
  9. Faedra (16 eaa.)
    • Roksane
  10. Elpis (16 eaa.)
    • Salome

Antiikin lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josephus kertoo kirjoissaan Juutalaissodan historia (alkuteos kreik. Peri tu Iudaiku polemu, lat. Bellum Iudaicum tai De Bello Iudaico) ja Iudaike Arkhaiologia (lat. Antiquitates Iudaicae, 'Juutalaisten muinaisajat') Herodeksen noususta valtaan ja hänen hallituskaudestaan. Josephus käytti lähteenään muun muassa Herodeksen läheisen ystävän Nikolaos Damaskoslaisen kirjoittamaa 144 kirjaa käsittävää maailmanhistoriaa, joka ei kuitenkaan ole säilynyt nykypäivään.[52]

Herodes Raamatussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matteuksen evankeliumin mukaan Herodes surmauttaa Betlehemin kaikki vastasyntyneet poikalapset. Muita historiallisia lähteitä asialle ei löydy.

Herodes esiintyy Raamatun Uudessa testamentissa Matteuksen evankeliumissa. Hänet mainitaan nimeltä myös Luukkaan evankeliumissa.[53] Muissa Uuden testamentin kirjoissa esiintyvä Herodes on Herodes Suuren poika Herodes Antipas.

Matteuksen evankeliumissa Herodes ottaa vastaan itämaan tietäjät ja saa heiltä kuulla, että juutalaisten kuningas on syntynyt Betlehemissä. Pelästynyt Herodes määrää tietäjät etsimään lapsen ja ilmoittamaan hänelle sen olinpaikan.[54]

»Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä»
(Matt. 2:1, Kirkkoraamattu 1992)

Matteuksen ja Luukkaan kertomukset Jeesuksen syntymästä eroavat kuitenkin jonkin verran toisistaan. Luukkaan mukaan Publius Sulpicius Quirinius on Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian maaherrana.[55] Juudea liitettiin kuitenkin Syyrian provinssiin vasta vuonna 6 jaa., sen jälkeen kun Herodes Suuren poika Herodes Arkhelaos syrjäytettiin. Luukkaan mainitsema verollepano toimitettiin luultavasti tämän jälkeen.

Matteuksen evankeliumissa Herodesta syytetään Betlehemin lastenmurhasta.

»Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville.»
(Matt. 2:16)

Evankeliumin mukaan Herodes tapatti Betlehemistä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat.[56] Tätä tapahtumaa ei mainita Luukkaan evankeliumissa eikä muissakaan historiallisissa lähteissä. Uuden Testamentin tutkija Lars Aejmelaeus pitää Betlehemin lastenmurhaa legendana.[57]

Suomessa Herodes muistetaan tiernapoika-näytelmän hahmona.

  Edeltäjä:
Antigonos
Juudean kuningas
Herodesten hallitsijasuku
Seuraaja:
Herodes Arkhelaos (Samaria, Juudea ja Edom)
Herodes Antipas (Galilea ja Perea)
Herodes Filippos (Transjordania)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Castrén, Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4 (sid.).
  • Jona Lendering: King Herod the Great livius.org. Viitattu 15.3.2009.
  • Peter Richardson: Herod: King of the Jews and friend of the Romans. Continuum International Publishing Group, 1999. (englanniksi)

Antiikin lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antiikin käsikirja, hakusana Herodes
  2. Michael Grant: The History of Ancient Israel. Scribners, 1984. ISBN 0-684-18081-2.
  3. Jona Lendering: "Wars between the Jews and Romans: the subjugation of Judaea" 4. heinäkuuta 2006. Livius.org.
  4. a b c d e f Jona Lendering: King Herod the Great livius.org. Viitattu 15.3.2009.
  5. Richardson s.108
  6. Josephus, Juutalaissodan historia 1.202
  7. Josephus, Antiquities of the Jews (Juutalaisten muinaisajat) 14.158
  8. Richardson s.109
  9. Richardson s.110
  10. Richardson s.111-12
  11. Richardson s.112-113
  12. Josephus, Juutalaissodan historia 1.204-1.212
  13. Richardson s.113
  14. Richardson s.113-114
  15. Josephus, Juutalaissodan historia 1.214-1.216
  16. Richardson s.114
  17. Richardson s.114-115
  18. Josephus, Juutalaissodan historia 1.218-1.220
  19. Richardson s.116-117
  20. Josephus, Juutalaissodan historia 1.223-1.233
  21. Josephus, Juutalaissodan historia 1.236-1.240
  22. Josephus, Juutalaissodan historia 1.241-1.246
  23. Josephus, Juutalaissodan historia 1.248-1.273
  24. Josephus, Juutalaissodan historia 1.274-1.282
  25. Josephus, Juutalaissodan historia 1.286-1.282
  26. Josephus, Juutalaissodan historia 1.303-1.320
  27. Josephus, Juutalaissodan historia 1.323-1.323
  28. Josephus, Juutalaissodan historia 1.347-1.354
  29. Josephus, Juutalaissodan historia 1.358
  30. Josephus, Juutalaisten muinaisajat 15.5
  31. Josephus, Antiquities of the Jews (Juutalaisten muinaisajat) 15.71
  32. Josephus, Antiquities of the Jews (Juutalaisten muinaisajat) 15.11-23
  33. Josephus, Antiquities of the Jews (Juutalaisten muinaisajat) 15.39-42
  34. Josephus, Antiquities of the Jews (Juutalaisten muinaisajat) 15.50-80
  35. Josephus, Juutalaissodan historia 1.369-383
  36. Josephus, Juutalaissodan historia 1.386-393
  37. Josephus, Juutalaissodan historia 1.401-426
  38. Josephus, Juutalaissodan historia 1.431-443
  39. Josephus, Juutalaissodan historia 1.445-448
  40. Flavius Josefus: Juutalaissodan historia. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28945-0.
  41. Josephus, Juutalaissodan historia 1.449-448
  42. Josephus, Juutalaissodan historia 1.467-492
  43. Josephus, Juutalaissodan historia 1.498-511
  44. Josephus, Juutalaissodan historia 1.513-533
  45. Josephus, Juutalaissodan historia 1.513-551
  46. Josephus, Juutalaissodan historia 1.552-566
  47. Josephus, Juutalaissodan historia 1.567-574
  48. Josephus, Juutalaissodan historia 1.601-619
  49. Josephus, Juutalaissodan historia 1.620-644
  50. Richardson s.19-20
  51. Josephus, Juutalaissodan historia 1.661-669
  52. Jona Lendering: "Flavius Josephus" 29. elokuuta 2006. Livius.org. Viitattu 29. elokuuta 2006.
  53. Luuk. 1:5
  54. Matt. 2:1-12
  55. Luuk. 2:1-7
  56. Matt. 2:16
  57. Päivi Parhi-Riikola: Kuningas Herodes - suuri vai hullu?. Tiede, 2005, nro 9, s.  3–27.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]