Arvi Kalsta
Sivulta puuttuu | Arvi Kalsta | |
|---|---|
 |
|
| Muut nimet | Arvid Daniel Grönberg |
| Syntynyt | 14. lokakuuta 1890 Joensuu |
| Kuollut | 1982 Helsinki |
| Ammatti ennen värväytymistä |
opiskelija |
| Liittymispäivämäärä | 25. helmikuuta 1915 |
| Komppania | 1. komppania |
| Taistelut jääkäriaikana |
Asemasota Misse-joella, Asemataistelu Riianlahden rannikkoasemissa |
| Korkein arvo jääkäriaikana |
Zugführer |
| Palasi Suomeen | 25. helmikuuta 1918 |
| Arvo Suomeen tultaessa |
kapteeni |
| Korkein sotilasarvo | kapteeni |
Arvi Kalsta (syntyjään Arvid Daniel Grönberg, s. 14. lokakuuta 1890 Joensuu – 1982 Helsinki) oli jääkärikapteeni, kansallissosialistisen Suomen Kansan Järjestön perustaja ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Bror Gustaf Adolf Grönberg ja Ida Sofia Skutnabb. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Elin Impi Tikan kanssa, josta hän erosi vuonna 1937 ja avioitui uudelleen vuonna 1939 Kerttu Annikki Savolaisen kanssa.[1][2]
Sisällysluettelo |
Opinnot [muokkaa]
Grönberg kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1912–1915 ja Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1931–1932. Suojeluskuntajärjestön urheiluohjaajakurssin ja komppanianpäällikkökurssin hän kävi vuonna 1930 sekä Taistelukoulun kapteenikurssin vuosina 1930–1931.[1][2]
Jääkärikausia [muokkaa]
Grönberg liittyi yhtenä ensimmäisten 55 vapaaehtoisen joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 9. marraskuuta 1915 alkaen pataljoonan 3. komppaniaan.[1][2]
Grönberg osallistui ensimmäisen maailmansodan taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet komennettiin 4. joulukuuta 1916 – 14. lokakuuta 1917 väliseksi ajaksi erikoistehtäviin Pohjois-Ruotsiin ja Suomeen. Suomesta palattuaan hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota [muokkaa]
Grönberg saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi ensin 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta 1918 alkaen 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. 2. jääkäripataljoonan komentajaksi hänet määrättiin 27. huhtikuuta 1918. Grönberg osallistui taisteluihin sisällissodassa Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa.[1][2]
Kalsta (silloin vielä Grönberg) ampui sisällissodan alkuvaiheissa Oulussa erään vankina olleen puolalaisupseerin joka oli kunniasanaa vastaan saanut valkoisten ylipäälliköltä Mannerheimilta luvan kantaa asetta. Kalsta sai tästä vain 30 vuorokauden arestirangaistuksen mutta teko oli suututtanut Mannerheimin ja Kalstan lupaavasti alkanut ura armeijassa päättyi käytännössä tähän ja hän erosikin armeijasta sodan päätyttyä.[3]
Sisällissodan jälkeinen aika [muokkaa]
Grönberg nimitettiin sisällissodan jälkeen Kaartin jääkäripataljoonan komentajaksi, mutta hän erosi armeijasta 28. joulukuuta 1918 ja siirtyi Oy Viktor Tikan apulaisjohtajaksi, missä tehtävässä palveli vuoteen 1924 saakka. Vuodet 1924–1926 Grönberg toimi ulkolaisten teollisuuslaitosten edustajana Suomessa, kunnes siirtyi Juvosen kenkätehdas oy:n johtajaksi ja näihin aikoihin vaihtoi nimensä Kalstaksi.[1][2]
Poliittinen toiminta [muokkaa]
Kalsta matkusti 10. syyskuuta 1932 Saksaan tutustumaan Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) Itä-Preussin piirin piiriesikunnan toimintaan. Hän otti vaikutteita natsipuolueen toiminnasta muun muassa vaalitaisteluun sekä tutustui puolueen sisäiseen järjestely- ja propagandatyöhön. Saksasta hän palasi 30. marraskuuta 1932
2. joulukuuta 1932 Kalsta tovereineen perusti Suomen Kansan Järjestön. Kalsta oli SKJ:n kiistaton johtaja ja puolueen kannattajia kutsuttiin kalstalaisiksi. Perustamansa puolueen kautta hän oli useita kertoja NSDAP:n vieraana Saksassa: muun muassa vuonna 1935, jolloin hän osallistui NSDAP:n poliittisille kursseille ja otti osaa sikäläiseen työpalvelukseen sekä oli muutenkin yhteydessä sikäläisiin poliittisiin tahoihin. SKJ lopetti toimintansa vuonna 1936. Järjestöön kuului parhaimmallaan 20 000 jäsentä.[4] Poliittisen toimintansa lakkaamisen jälkeen Kalsta siirtyi hotelli Pohjanhovin toimitusjohtajaksi Rovaniemelle ja toimi tehtävässä vuoteen 1938 saakka, jonka jälkeen hän toimi ulkomaisten yritysten edustajana Suomessa.
Kalsta oli mukana Lapuan liikkeen ryhmässä, joka kyyditsi sosiaalidemokraattista eduskunnan varapuhemiestä ja Tampereen pormestaria Väinö Hakkilaa 17.–18. heinäkuuta 1930. Kalsta vangitsi Hakkilan tämän kesäasunnolla Teiskossa ja kuljetti hänet Lapuan kautta Kuortaneelle, jossa Hakkilaa pahoinpideltiin ja istutettiin muun muassa muurahaispesässä.
Talvi- ja jatkosota [muokkaa]
Palattuaan Helsinkiin Kalsta palasi myös politiikan pariin. Vuonna 1940 hän perusti kannattajineen Kansallissosialistien Järjestön (KSJ). Uusi puolue otti käyttöön SKJ:n vanhan ohjelman ja mukana oli monia jo aiemmin SKJ:ssä toimineita.[5]
Kalstan varsinaisena toimena YH:n (ylimääräisten harjoitusten) alusta aina talvisodan loppuun olla toimistoupseerina 3. Armeijakunnan esikunnassa (Desanttitoimisto). Armeijakunnasta kumminkin komennettiin talvisodan taistelujen alettua rykmentinkomentajaksi JR 26:een, josta hänet palautettiin takaisin Armeijakuntaan. 3. Armeijakunnasta Kalsta oli komennettuna talvisodan aikana muutamia kertoja ensin toimistoupseeriksi 8. Divisioonaan ja pataljoonankomentajaksi Jalkaväkirykmentti 19:sta. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Vuokselassa ja Taipaleenjoella.[2]
Välirauhan aikana hänet siirrettiin Savonlinnan komendantiksi, mutta joutui lomautettavien listalle. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Kenttätäydennysprikaatiin, josta hänet siirrettiin edelleen Helsingin suojeluskuntapiirin esikuntaan ja kotiutettiin 18. huhtikuuta 1942, jonka jälkeen hän siirtyi yksityisksi liikemieheksi edustaen ulkomaisia yrityksiä Suomassa.[2]
Jatkosodan jälkeen Kalsta yritti paeta maasta, mutta viranomaiset estivät aikeet.[6]
Luottamustoimet [muokkaa]
Kalsta toimi Vapaussodan rintamamiesliiton hallituksen ja Tampereen seudun rintamamiesyhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuosina 1919–1933 ja Peräpohjolan rintamamiesyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1937–1938.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit | Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet [muokkaa]
- Ekberg, Henrik: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944. Schildts, 1991. ISBN 951-50-0522-1.
- Hanski, Jari: Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944. Helsinki 2006, ISBN 952-92-0042-0.
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933
- Roselius, Aapo: Teloittajien jäljillä. Valkoisten väkivalta Suomen sisällissodassa Tammi 2007 ISBN 9513138410
- Puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto (toimittanut): Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938. ISBN puuttuu kirjasta.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957.
