Urheiluvuosi 2021
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 2011 • 2012 • 2013 • 2014 • 2015 • 2016 • 2017 • 2018 • 2019 • 2020 – 2021 – 2022 • 2023 • 2024 • 2025 • 2026 • 2027 • 2028 • 2029 • 2030 • 2031 |
| Vuodet |
| 2018 • 2019 • 2020 – 2021 – 2022 • 2023 • 2024 |
Urheiluvuosi 2021 käsittelee vuoden 2021 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tokion kesäolympialaisten järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Yoshirō Mori erosi tehtävästään helmikuussa aiheutettuaan kohua seksistisillä kommenteillaan, ja hänen tilalleen valittiin Seiko Hashimoto.[1] Kilpailut järjestettiin 23.7.–8.8.2021 vuosi alkuperäisesti aiotun ajankohdan jälkeen.[2] Koronaviruspandemian vuoksi kisoihin ei päästetty paikan päälle katsojia.[3][4] Menestyneimmät maat olivat 39 kultamitalia saanut Yhdysvallat, 38 kultaa saanut Kiina ja 27 kullan Japani. Kaikkiaan mitaleille ylsi 93 maata, joista 65 maata sai vähintään yhden kultamitalin.[5]
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 9.–21.2. Cortina d’Ampezzossa, Italiassa. Kisaohjelmaan kuului kolmetoista kilpailua.[6][7] Itävalta voitti viisi kultamitalia. Sveitsi saavutti yhteensä yhdeksän mitalia, yhden Itävaltaa enemmän. Mitaleille ylsi kymmenen maata.[8] Kahden henkilökohtaisen kultamitalin voittajia olivat itävaltalaiset Vincent Kriechmayr ja Katharina Liensberger, sveitsiläinen Lara Gut-Behrami sekä ranskalainen Mathieu Faivre.[9][10] Norjalainen Sebastian Foss Solevåg voitti kaksi kultaa, joista toisen joukkuekilpailusta.[11]
- Maailmancupkaudella 2020–2021 miesten kokonaiskilpailun voitti Ranskan Alexis Pinturault 167 pisteen erolla Sveitsin Marco Odermattiin ja naisten kokonaiskilpailun Slovakian Petra Vlhová 160 pisteen erolla Sveitsin Lara Gut-Behramiin.[12]
Amerikkalainen jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Super Bowl LV 7.2. Tampassa, Yhdysvalloissa. Tampa Bay Buccaneers voitti Kansas City Chiefsin 31–9, ja siitä tuli ensimmäinen kotikentällään Super Bowlin voittanut joukkue. Buccaneersin pelinrakentaja Tom Brady sai ennätyksellisen seitsemännen Super Bowl -voittonsa ja hänet valittiin viidennen kerran Super Bowlin arvokkaimmaksi pelaajaksi.[13]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 9.–21.2. Pokljukassa, Sloveniassa. Kisaohjelmaan kuului kaksitoista kilpailua.[14] Norja voitti seitsemän kultamitalia ja kaikkiaan 14 mitalia. Mitaleille ylsi yhdeksän maata.[15] Tiril Eckhoff ja Sturla Holm Lægreid voittivat kumpikin neljä kultamitalia, joista kaksi henkilökohtaisilta matkoilta. Eckhoff sai yhteensä kuusi mitalia.[16][17]
- Maailmancupin 2020–2021 kokonaiskilpailun voitti miesten sarjassa norjalainen Johannes Thingnes Bø 13 pisteen erolla maanmieheensä Sturla Holm Lægreidiin ja naisten sarjassa norjalainen Tiril Eckhoff 189 pisteen erolla saman maan Marte Olsbu Røiselandiin.[12]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruuskausi alkoi 21.–24.1. ajetulla Monte Carlon rallilla[18] ja päättyi marraskuussa ajettuun Monzan ralliin. Ranskalainen Toyota-kuljettaja Sébastien Ogier voitti uransa kahdeksannen maailmanmestaruuden. Toyota voitti tallien maailmanmestaruuden.[19]
- Formula 1:n maailmanmestaruuskausi päättyi 12.12. Abu Dhabin Grand Prix'ssa, jonka voittoon viimeisen kierroksen ohituksella ajanut Red Bull -tallin kuljettaja Max Verstappen voitti maailmanmestaruuden kahdeksan pisteen erolla Mercedes-kuljettaja Lewis Hamiltoniin. Kolmanneksi MM-sarjassa sijoittui toinen Mercedes-kuljettaja Valtteri Bottas. Mercedes voitti tallien maailmanmestaruuden.[20]
Baseball[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MLB:n mestaruuden voitti Atlanta Braves, joka oli World Seriesissä Houston Astrosia parempi otteluvoitoin 4–2. Loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Bravesin kuubalainen takakenttämies Jorge Soler.[21]
Biljardi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Snookerin maailmanmestaruusturnaus 17.4.–3.5. Sheffieldissä, Englannissa. Mark Selby voitti loppuottelussa Shaun Murphyn 18–15 ja sai uransa neljännen maailmanmestaruuden.[22]
Curling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miessten maailmanmestaruuskilpailut 2.–11.4. Calgaryssa, Kanadassa. Kultaa voitti kolmannen peräkkäisen kerran Ruotsi, hopeaa sai Skotlanti ja pronssille sijoittui Sveitsi.[23]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 30.4.–9.5. Calgaryssa, Kanadassa. Kultaa voitti Sveitsi, hopeaa sai venäläisjoukkue ja pronssille sijoittui Yhdysvallat.[24]
- Sekaparien maailmanmestaruuskilpailut 17.–23.5. Aberdeenissa, Skotlannissa. Kultaa voitti Skotlanti, hopeaa sai Norja ja pronssille sijoittui Ruotsi.[25]
- Sekajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut oli tarkoitus järjestää lokakuussa Aberdeenissa, Skotlannissa mutta ne peruttiin.[26]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 20.–27.11. Lillehammerissa, Norjassa. Sekä miesten että naisten sarjassa Skotlanti voitti kultaa ja Ruotsi sijoittui hopealle.[27]
Darts[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PDC-liiton maailmanmestaruuskilpailut 15.12.2020–3.1.2021 Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Gerwyn Price voitti maailmanmestaruuden ensimmäisenä walesilaisena. Loppuottelussa hän voitti skotlantilaisen Gary Andersonin lukemin 7–3.[28]
Freestylehiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Freestylehiihdon maailmanmestaruuskilpailut käytiin kolmessa eri maassa, 10.–13.2. Ruotsin Idressä, 8.–11.3. Kazakstanin Almatyssa ja 10.–16.3. Yhdysvaltain Aspenissa. Alkuperäinen isäntämaa oli Kiina, mutta maan koronarajoitusten vuoksi kisat siirrettiin sieltä pois.[29]
Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Masters-turnaus 8.–11.4. Augustassa. Hideki Matsuyama voitti ensimmäisenä japanilaismiehenä major-turnauksen. Ensimmäistä major-turnaustaan pelannut yhdysvaltalainen Will Zalatoris hävisi hänelle yhdellä lyönnillä.[30]
- PGA Championship 20.–23.5. Kiawah Islandissa, Etelä-Carolinassa. Yhdysvaltalainen Phil Mickelson voitti kahden lyönnin erolla maanmieheensä Brooks Koepkaan ja eteläafrikkalaiseen Louis Oosthuizeniin. Mickelsonista tuli 50-vuotiaana kaikkien aikojen vanhin major-voittaja.[31]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 17.–20.6. San Diegossa. Espanjalainen Jon Rahm voitti yhden lyönnin erolla Louis Oosthuizeniin.[32]
- Britannian avoin turnaus 15.–18.7. Sandwichissa. Yhdysvaltalainen Collin Morikawa voitti kahden lyönnin erolla maanmieheensä Jordan Spiethiin.[33]
- Ryder Cup 24.–26.9. Havenissa, Wisconsinissa, Yhdysvalloissa. Yhdysvallat voitti Euroopan joukkueen pistein 19–9.[34]
- Solheim Cup 4.–6.9. Toledossa, Ohiossa, Yhdysvalloissa. Eurooppa voitti Yhdysvaltain joukkueen pistein 15–13.[35]
Hiihtosuunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 24.–28.2. Käärikussa, Virossa. Ohjelmaan kuului kolme miesten ja kolme naisten lajia sekä sekaparien sprinttiviesti. Virolainen Daisy Kudre voitti kaksi kultaa sekä saavutti yhden hopean ja yhden pronssin. Viron lisäksi kahteen kultamitaliin ylsivät Norja ja venäläisten urheilijoiden joukkue.[36]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eurooppa-liigan loppuottelu 26.5. Gdańskissa, Puolassa. Espanjalainen Villarreal voitti englantilaisen Manchester Unitedin rangaistuspotkukilpailussa maalein 11–10 tilanteen oltua tasan 1–1 varsinaisen peliajan ja jatkoajan jälkeen.[37]
- Mestarien liigan loppuottelu 29.5. Portossa, Portugalissa. Englantilaisjoukkueiden kohtaamisessa Chelsea voitti Manchester Cityn 1–0 Kai Havertzin tekemällä maalilla. Mestaruus oli Chelsean toinen.[38]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 11.6.–11.7. Isäntäkaupunkeja oli yksitoista ympäri Eurooppaa.[39] Mestaruuden voitti Italia, hopealle sijoittui loppuottelun rangaistuspotkukilpailussa maalein 3–2 (varsinainen peliaika ja jatkoaika päättyivät 1–1) hävinnyt, kotikentällään pelannut Englanti, ja kolmannen sijan jakoivat välierien häviäjäjoukkueet Espanja ja Tanska. Kisojen parhaana pelaajana palkittiin Italian maalivahti Gianluigi Donnarumma.[40] Parhaat maalintekijät olivat viisi maalia tehneet Portugalin Cristiano Ronaldo ja Tšekin Patrik Schick.[41]
- Tokion olympialaisissa miesten kultaa voitti toisen peräkkäisen kerran Brasilia, joka voitti loppuottelussa Espanjan jatkoajalla 2–1.[42] Naisten loppuottelussa Kanada voitti Ruotsin rangaistuspotkukilpailun jälkeen 1–1, 3–2.[43]
Jousiammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tauluammunnan maailmanmestaruuskilpailut 20.–26.9. Yanktonissa, Yhdysvalloissa. Eteläkorealaiset voittivat kaikki viisi tähtäinjousen mestaruutta ja Kim Woo-jin oli voittamassa niistä kolmea. Taljajousen viidestä mestaruudesta kolme meni Kolumbiaan, joita kaikkia oli voittamassa Sara López.[44]
Judo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 6.–13.6. Budapestissa, Unkarissa. Kisojen 15 mestaruudesta Japani voitti kuusi, muun muassa sekajoukkuekilpailun. Raskaimpien luokkien mestarit olivat Kokoro Kageura ja Sarah Asahina.[45]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 21.5.–6.6. Riiassa, Latviassa. Turnauksen toinen isäntä oli alun perin Valko-Venäjä, mutta tammikuussa IIHF otti siltä isännyyden pois kansainvälisen yhteisön painostettua tähän Valko-Venäjällä tapahtuneiden ihmisoikeusloukkausten vuoksi.[46] Kanada voitti loppuottelussa Suomen jatkoerässä 3–2. Kanada oli hävinnyt alkulohkonsa kolme ensimmäistä ottelua ja pääsi lopulta jatkoon muiden pelaamien otteluiden päätyttyä sille suosiollisesti. Pronssiottelussa Yhdysvallat voitti Saksan 6–1.[47] Pistepörssin ykkönen oli Kanadan Connor Brown (2+14=16). Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin Kanadan Andrew Mangiapane.[48]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 20.–31.8. Calgaryssa, Kanadassa. Kanada voitti loppuottelussa Yhdysvallat jatkoerässä 3–2 Marie-Philip Poulinin tehdessä ratkaisumaalin. Pronssiottelussa Suomi voitti Sveitsin 3–1. Pistepörssin ykkönen oli Kanadan Mélodie Daoust (6+6=12), ja hänet valittiin kisojen parhaaksi pelaajaksi.[49]
- Nuorten maailmanmestaruuskilpailut 25.12.2020–5.1.2021 Edmontonissa, Kanadassa. Loppuottelussa Yhdysvallat voitti Kanadan 2–0. Pronssia sai Suomi.[50]
- NHL-kausi 2020–2021 alkoi edellisen kauden viivästymisen vuoksi vasta 13. tammikuuta ja runkosarjassa kukin joukkue pelasi vain 56 ottelua.[51] Stanley Cupin voitti 7. heinäkuuta päättyneellä kaudella Tampa Bay Lightning, joka oli loppuotteluissa Montreal Canadiensia parempi otteluvoitoin 4–1. Edmonton Oilersin Connor McDavid valittiin runkosarjan ja Tampa Bay Lightningin Andrei Vasilevski pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[52]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tokion olympialaisten miesten turnauksessa kultaa voitti neljännen peräkkäisen kerran Yhdysvallat. Se voitti loppuottelussa pistein 87–82 Ranskan, jolle se oli hävinnyt alkulohkossa.[53] Australia sijoittui pronssille.[54] Naisten turnauksessa Yhdysvallat voitti loppuottelussa Japanin 90–75 ja voitti seitsemännen peräkkäisen kultamitalinsa. Pelaajista Sue Bird ja Diana Taurasi voittivat kultaa viidennen kerran.[55] Pronssia sai Ranska.[56]
- 3x3 oli Tokiossa ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa.[57] Miesten loppuottelussa Latvia voitti Venäjän olympiakomitean joukkueen 21–18. Pronssille sijoittui Serbia.[58] Naisten loppuottelussa Yhdysvallat voitti Venäjän olympiakomitean joukkueen 18–15, ja pronssia sai Kiina.[59]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 17.–27.6. Espanjassa ja Ranskassa. Serbia voitti Valenciassa pelatussa loppuottelussa Ranskan pistein 63–54.[60]
- NBA:n loppuotteluissa Milwaukee Bucks voitti Phoenix Sunsin otteluvoitoin 4–2 ja saavutti seurahistoriansa toisen mestaruuden 50 vuotta ensimmäisen jälkeen. Loppuotteluiden parhaana pelaajana palkittiin Milwaukeen Giannis Antetokounmpo.[61] Runkosarjan parhaana pelaajana palkittiin Denver Nuggetsin Nikola Jokić.[62]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tokion olympialaisissa miesten kultaa voitti Ranska, jolle Tanska hävisi loppuottelussa 25–23. Pronssia sai Espanja. Naisten turnauksessa Ranska voitti kultaa, loppuottelun maalein 30–25 hävinnut Venäjän olympiakomitean joukkue sai hopeaa ja Norja sijoittui pronssille.[59]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 13.–31.1. Egyptissä. Tanska saavutti toisen peräkkäisen maailmanmestaruuden voittamalla Kairossa pelatussa loppuottelussa Ruotsin 26–24. Pronssiottelussa Espanja voitti Ranskan 35–29.[63] Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Tanskan Mikkel Hansen.[64]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 1.–19.12. Espanjassa. Norja saavutti neljännen maailmanmestaruutensa voittamalla Granollersissa pelatussa loppuottelussa Ranskan 29–22. Pronssiottelussa Tanska voitti Espanjan 35–28.[65][66] Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Norjan Kari Brattset Dale.[67]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tokion olympialaisten miesten loppuottelussa Ranska voitti Venäjän olympiakomitean joukkueen 3–2.[68] Pronssia sai Argentiina.[69] Naisten turnauksessa Yhdysvallat voitti kultaa, loppuottelun erin 3–0 hävinnyt Brasilia sai hopeaa ja Serbia sijoittui pronssille.[70]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 18.8.–4.9. Serbiassa, Bulgariassa, Kroatiassa ja Romaniassa.[71] Italia saavutti kolmannen mestaruutensa voittamalla Belgradissa pelatussa loppuottelussa Serbian 3–1. Turkki voitti pronssiottelussa Alankomaat 3–0. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Italian Paola Egonu.[72]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 1.–19.9. Puolassa, Suomessa, Tšekissä ja Virossa.[73] Italia saavutti seitsemännen mestaruutensa voittamalla Katowicessa pelatussa loppuottelussa Slovenian 3–2.[74] Puola voitti pronssiottelussa Serbian 3–0.[75] Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Italian Simone Giannelli.[74]
Lumilautailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lumilautailun maailmanmestaruuskilpailut käytiin kolmessa eri maassa, 9.–11.2. Ruotsin Idressä, 1.–2.3. Slovenian Roglassa ja 10.–16.3. Yhdysvaltain Aspenissa. Alkuperäinen isäntämaa oli Kiina, mutta maan koronarajoitusten vuoksi kisat siirrettiin sieltä pois.[76]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matkakohtaiset maailmanmestaruuskilpailut 11.–14.2. Heerenveenissä, Alankomaissa. Ruotsalainen Nils van der Poel luisteli 10 000 metrillä maailmanennätyksen 12.32,95 ja voitti kultaa myös 5 000 metrillä.[77]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–17.1. Heerenveenissä, Alankomaissa. Alankomaat voitti kaikki neljä mestaruutta. Yleisluistelun mestarit olivat Patrick Roest ja Antoinette de Jong sekä sprinttimatkojen Thomas Krol ja Jutta Leerdam.[78]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 23.2.–7.3. Oberstdorfissa, Saksassa.[79] Menestynein maa oli Norja, joka voitti 13 kultamitalia ja yhteensä 31 mitalia.[80] Norjalaishiihtäjistä Therese Johaug voitti neljä kultamitalia.[81] Johannes Høsflot Klæbo voitti kolme kultamitalia ja tuli lisäksi 50 kilometrin hiihdossa ensimmäisenä maaliin mutta hänet hylättiin loppusuoralla tapahtuneen estämisen vuoksi.[82][83]
- Tour de Ski 1.–10.1. Sveitsissä ja Italiassa. Miesten kiertueen voitti venäläinen Aleksandr Bolšunov ja naisten yhdysvaltalainen Jessie Diggins. Norjalaiset eivät osallistuneet kiertueelle. Osakilpailuja oli kahdeksan, ja ne kilpailtiin Sveitsin Val Müstairissa sekä Italian Toblachissa ja Val di Fiemmessä.[84][85]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 28.12.2020–6.1.2021 Saksassa ja Itävallassa. Puolan Kamil Stoch voitti kaksi viimeistä osakilpailua ja kokonaiskilpailun. Toiseksi yhteispisteissä sijoittui ensimmäinen osakilpailun voittanut saksalainen Karl Geiger ja kolmanneksi Garmisch-Partenkirchenin osakilpailun voittanut puolalainen Dawid Kubacki.[86][87][88][89]
- Maastohiihdon maailmancupkausi 2020–2021 päättyi 13.–14.3. Engadinissa, Sveitsissä.[90][91] Miesten kokonaiskilpailun voitti venäläinen Aleksandr Bolšunov kerättyään yli kaksinkertaisen määrän pisteitä toiseksi sijoittuneeseen maanmieheensä Ivan Jakimuškiniin verrattuna. Naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli yhdysvaltalainen Jessica Diggins 268 pisteen erolla venäläiseen Julija Stupakiin.[92]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- America’s Cup maaliskuussa Uudessa-Seelannissa. Isäntämaan Emirates Team New Zealand puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi voittamalla italialaisen Luna Rossa Prada Pirellin lähtövoitoin 7–3.[93]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajo 8.–30.5. Kilpailun voitti Kolumbian Egan Bernal 1.29 minuutin erolla Italian Damiano Carusoon ja 4.15 minuutin erolla britti Simon Yatesiin.[94]
- Ranskan ympäriajo 26.6.–18.7. Kilpailun voitti toisen peräkkäisen kerran Slovenian Tadej Pogačar 5.20 minuutin erolla Tanskan Jonas Vingegaardiin ja 7.03 minuutin erolla Ecuadorin Richard Carapaziin.[95]
- Espanjan ympäriajo 14.8.–5.9. Kilpailun voitti kolmannen peräkkäisen kerran Slovenian Primož Roglič 4.42 minuutin erolla Espanjan Enric Masiin ja 7.40 minuutin erolla Australian Jack Haigiin.[96]
- Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 19.–26.9. Belgiassa. Maantieajon maailmanmestaruuden voittivat Ranskan Julian Alaphilippe ja Italian Elisa Balsamo. Aika-ajon nopeimmat olivat Italian Filippo Ganna ja Alankomaiden Ellen van Dijk. Sekajoukkueiden viestin voitti Saksa.[97]
- Ratapyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 20.–24.10. Roubaix'ssa, Ranskassa. Ohjelmassa oli sekä miehillä että naisilla 11 lajia. Mitalitilaston kärjessä olivat kuusi kultaa voittanut Saksa, viisi kultaa voittanut Alankomaat ja neljän kullan Italia. Urheilijoista kolmeen kultaan ylsivät Saksan Lea Friedrich ja Alankomaiden Harrie Lavreysen.[98]
Pöytätennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 23.–29.11. Houstonissa, Yhdysvalloissa. Kiina voitti neljä mestaruutta ja Ruotsi yhden. Kaksinpelien mestarit olivat Fan Zhendong ja Wang Manyu.[99]
Raviurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Prix d’Amérique 31.1. Pariisissa, Ranskassa. Sébastien Guaraton valmentama ja Björn Goopin ohjastama Face Time Bourbon voitti kilpailun toisen peräkkäisen kerran ja teki kilpailuennätysajan 10,8.[100]
- Elitloppet 29.–30.5. Tukholmassa. Lämminveristen kilpailun voitti Örjan Kihlströmin ohjastama Don Fanucci Zet ja kylmäveristen Elitkampenin paras oli Tom Erik Solbergin ohjastama Odd Herakles.[101]
Salibandy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 27.11.–5.12. Uppsalassa, Ruotsissa. Loppuottelussa Ruotsi voitti jatkoajalla Suomen 4–3.[102] Pronssiottelussa Sveitsi voitti Tšekin 5–2.[103] Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Suomen Veera Kauppi.[104]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 3.–11.12. Helsingissä, Suomessa. Loppuottelussa Ruotsi voitti Suomen 6–4.[105][106] Pronssiottelussa Tšekki voitti Sveitsin jatkoajalla 4–3.[107]
Sulkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 12.–19.12. Huelvassa, Espanjassa. Miesten kaksinpelin mestaruuden voitti singaporelainen Loh Kean Yew ja naisten kaksinpelin japanilainen Akane Yamaguchi. Japani sai toisen kultamitalinsa miesten nelinpelissä, ja muut kultamitalit menivät Kiinaan ja Thaimaahan.[108]
- Sekajoukkueiden Sudirman Cup 26.9.–3.10. Vantaalla, Suomessa. Loppuottelussa Kiina voitti Japanin 3–1. Pronssille sijoittui Etelä-Korea.[109]
- Miesten Thomas Cup 9.–17.10. Aarhusissa, Tanskassa. Loppuottelussa Indonesia voitti Kiinan 3–0. Kolmanneksi sijoittuivat Tanska ja Japani.[110]
- Naisten Uber Cup 9.–17.10. Aarhusissa, Tanskassa. Loppuottelussa Kiina voitti Japanin 3–1. Kolmanneksi sijoittuivat Thaimaa ja Etelä-Korea.[110]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 27.4.–2.5. Kiovassa, Ukrainassa. Miesten kaksinpelin mestaruuden voitti tanskalainen Anders Antonsen ja naisten kaksinpelin espanjalainen Carolina Marín. Venäjä voitti kaksi nelinpelikultamitalia ja Bulgaria yhden.[111]
- Sekajoukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–20.2. Vantaalla, Suomessa. Loppuottelussa Tanska voitti Ranskan 3–0.[112][113]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 3.–9.7. Tšekissä. Ohjelmassa oli yhdeksän lajia. Ruotsi voitti seitsemän kultaa sekä Norja ja Sveitsi yhden. Ruotsin Tove Alexandersson voitti ennätyksellisesti kultaa jokaisessa viidessä lajissaan, joista kolme oli henkilökohtaisia matkoja.[114][115]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 13.–16.5. Neuchâtelissa, Sveitsissä. Ohjelmassa oli viisi sprinttilajia, joissa Ruotsi voitti kolme kultaa ja Sveitsi kaksi. Ruotsin Tove Alexandersson voitti naisten molemmat henkilökohtaiset lajit.[116]
- Tiomila oli tarkoitus kilpailla 1.–2.5. Valdemarsvikissa, Ruotsissa, mutta se peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[117][118]
- Jukolan viesti 21.–22.8. Rovaniemellä, Suomessa. Miesten Jukolan voitti ruotsalainen Stora Tuna OK, jonka joukkueessa oli neljä Svenskin veljestä. Naisten Venlojen viestissä ruotsalaisseurat ottivat kolmoisvoiton, ykkösenä Alfta-Ösa OK.[119]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailut 22.–28.3. Tukholmassa, Ruotsissa. Maailmanmestaruuden voittivat yhdysvaltalainen Nathan Chen, venäläinen Anna Štšerbakova, pariluistelussa venäläiset Anastasija Mišina ja Aleksandr Galljamov sekä jäätanssissa venäläispari Viktorija Sinitsina / Nikita Katsalapov.[120]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut oli tarkoitus järjestää 25.–31.1. Zagrebissa, Kroatiassa, mutta ne peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[121]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut oli tarkoitus järjestää 9.–10.4. Zagrebissa, Kroatiassa, mutta ne peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[122]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avoin turnaus 8.–21.1. Melbournessa, Australiassa. Naisten kaksinpelin loppuottelussa japanilainen Naomi Ōsaka voitti yhdysvaltalaisen Jennifer Bradyn 2–0. Miesten kaksinpelin loppuottelussa serbialainen Novak Đoković saavutti yhdeksännen Australian-mestaruutensa voittamalla venäläisen Daniil Medvedevin 3–0.[123][124]
- Ranskan avoin turnaus 30.5.–13.6. Pariisissa, Ranskassa. Kaksinpelien loppuotteluissa sijoittamaton Tšekin Barbora Krejčíková voitti Venäjän Anastasija Pavljutšenkovan 2–1 ja Novak Đoković Kreikan Stefanos Tsitsipasin 3–2 hävittyään kaksi ensimmäistä erää. Krejčíková voitti mestaruuden myös nelinpelissä.[125][126][127]
- Wimbledonin turnaus 28.6.–11.7. Lontoossa, Englannissa. Kaksinpelien loppuotteluissa australialainen Ashleigh Barty voitti tšekkiläisen Karolína Plíškován 2–1 ja Novak Đoković italialaisen Matteo Berrettinin 3–1. Đokovićille mestaruus oli kuudes Wimbledonissa ja 20. Grand Slam -turnausvoitto, ja hän nousi Grand Slam -voittojen tilastossa Roger Federerin ja Rafael Nadalin kanssa jaetulle kärkipaikalle.[128][129]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 30.8.–12.9. New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Naisten kaksinpelin loppuottelussa britti Emma Raducanu voitti kanadalaisen Leylah Fernandezin 2–0. Raducanusta tuli ensimmäisen karsintojen kautta Grand Slam -turnauksen mestaruuteen yltänyt pelaaja ja 44 vuoteen ensimmäinen Grand Slam -kaksinpeliturnauksen voittanut brittinainen.[130] Miesten kaksinpelin loppuottelussa venäläinen Daniil Medvedev voitti Novak Đokovićin 3–0.[131] Britti Joe Salisbury voitti sekä miesten nelinpelin että sekanelinpelin mestaruuden, ja yhdysvaltalainen Desirae Krawczyk voitti kauden kolmannen sekanelinpelin Grand Slam -tittelinsä.[132]
- Tokion olympialaisissa sveitsiläinen Belinda Bencic voitti naisten kaksinpelin loppuottelussa tšekkiläisen Markéta Vondroušován 2–1 ja saksalainen Alexander Zverev miesten kaksinpelin loppuottelussa venäläisen Karen Hatšanovin 2–0.[133][134]
- ATP Cup 2.–7.2. Melbournessa, Australiassa. Loppuottelussa Venäjä voitti Italian 2–0.[135]
- Davis Cupin finaalit 25.11.–5.12. Loppuottelussa, joka pelattiin Madridissa, Espanjassa, Venäjä voitti Kroatian 2–0.[136]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tokion olympialaisissa Yhdysvallat voitti yksitoista ja Australia yhdeksän kultamitalia ratauinnissa. Yhdysvaltain Caeleb Dressel voitti viisi kultaa, joista kolme henkilökohtaisilla matkoilla. Australialainen Emma McKeon saavutti seitsemän mitalia, joista neljä oli kultaa ja kolme pronssia.[137] Uimahypyissä Kiina voitti seitsemän kultaa kahdeksasta mahdollisesta.[138]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 16.–21.12. Abu Dhabissa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Mitalitilaston ykkönen oli yhdeksän kultaa voittanut Yhdysvallat.[139][140]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailut 17.–23.5. Budapestissa, Unkarissa. Mitalitilaston ykkönen oli 20 kultaa voittanut Venäjä. Ratauinnissa paras oli 11 kultaa voittanut Iso-Britannia.[141][142]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–7.11. Kazanissa, Venäjällä. Mitalitilaston ykkönen oli 11 kultaa voittanut Venäjä. Ruotsin Sarah Sjöström voitti vapaa- ja perhosuintimatkoilla neljä henkilökohtaista kultamitalia.[143]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tokion olympialaisissa Yhdysvallat voitti seitsemän kultamitalia ja Italia viisi. Jamaikalainen pikajuoksija Elaine Thompson-Herah ja alankomaalainen kestävyysjuoksija Sifan Hassan voittivat kumpikin kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Thompson-Herah voitti kolmannen kultamitalinsa viestissä ja Hassan sai yhden henkilökohtaisen pronssimitalin. Maailmanennätystä kohensivat miesten 400 metrin aitajuoksussa norjalainen Karsten Warholm (45,94), naisten samassa lajissa yhdysvaltalainen Sydney McLaughlin (51,46) ja naisten kolmiloikassa venezuelalainen Yulimar Rojas (15,67).[144]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 4.–7.3. Toruńissa, Puolassa. Mitalitilaston ykkönen oli neljä kultamitalia voittanut Alankomaat. Kaikkiaan mitaleille ylsi 22 maata.[145] Norjalainen keskimatkojen juoksija Jakob Ingebrigtsen voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Alankomaalainen Femke Bol voitti kultaa 400 metrin juoksussa ja 4 × 400 metrin viestissä.[146]
- Ennen olympialaisia maailmanennätyksiä paransivat naisten 20 kilometrin maantiekävelyssä kiinalainen Yang Jiayu 20. maaliskuuta Huangshanissa aikaan 1.23.49,[147] naisten 10 000 metrin juoksussa alankomaalainen Sifan Hassan 6. kesäkuuta Hengelossa aikaan 29.06,82 ja etiopialainen Letesenbet Gidey 8. kesäkuuta samassa paikassa aikaan 29.01,03,[148] miesten kuulantyönnössä yhdysvaltalainen Ryan Crouser 18. kesäkuuta Eugenessa tulokseen 23,37,[149] naisten 400 metrin aitajuoksussa Sydney McLaughlin 27. kesäkuuta Eugenessa aikaan 51,90[150] ja miesten 400 metrin aitajuoksussa Karsten Warholm 1. heinäkuuta Oslossa aikaan 46,70.[151] Ennätyksiä paranneltiin myös useissa maantiejuoksuissa ja naisten 2 000 metrin juoksussa.[152]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 43. Urheilumuseo, 2022. ISBN 978-952-6644-19-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Entinen urheilija Seiko Hashimoto Tokion olympiakisojen johtoon 18.2.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Pajari, Katriina: Miksi olympialaisia kutsutaan nimellä Tokio 2020, vaikka nyt on jo vuosi 2021? Helsingin Sanomat. 25.7.2021. Yle. Viitattu 11.9.2021.
- ↑ Sapporokin kielsi olympiakatsojat, kävelijät urakoivat ilman yleisöä Uusimaa. 10.7.2021. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Pekingin talviolympialaisiin pääsee katsojia vain Manner-Kiinasta Keski-Uusimaa. 29.9.2021. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Medal Table Olympics.com. International Olympic Committee. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ FIS Alpine World Ski Championships 2021 in Cortina confirmed 2.7.2020. FIS. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ FIS Alpine Ski World Championships - Cortina 2021 FIS. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Cortina 2021: Medal Table of the Alpine World Ski Championships Snow-Online. Viitattu 22.2.2021.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Alppihiihdon MM-kisojen topit ja flopit: Torstille liki täysi kymppi, erikoisista pujottelukisan järjestelyistä risuja 21.2.2021. Yle. Viitattu 22.2.2021.
- ↑ Liensberger Takes Cortina slalom gold Snow Industry News. 20.2.2021. Viitattu 22.2.2021.
- ↑ Willemsen, Eric: Foss-Solevåg hands injury-hit Norway 2nd gold at ski worlds Taiwan News. 21.2.2021. Viitattu 22.2.2021.
- ↑ a b Böhling, Ulla (päätoim.): Mitä-Missä-Milloin 2022, s. 353. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-39563-8.
- ↑ Holma, Joel: Tampa Bay Buccaneers riisui Kansas Cityn aseista ja marssi ylivoimaiseen voittoon Super Bowlissa – Tom Bradylle, 43, jo käsittämätön seitsemäs mestaruus 8.2.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Suomi jännittää MM-ampumahiihdossa viestejä: "Sijat 6–10 täyttä realismia" – katso kisaohjelma ja tv-lähetykset 10.2.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Pokljuka 2021: Medal Table of the Biathlon World Championships Snow-Online. Viitattu 22.2.2021.
- ↑ Sensaationimi vei ampumahiihdon yhteislähdön MM-kultaa! Sportti.com. 21.2.2021. Viitattu 22.2.2021.
- ↑ Sturla Holm Laegreid Powers to IBU World Championships Mass Start Gold Biathlonworld.com. 21.2.2021. IBU. Viitattu 22.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Pitkänen, Henri: Monte Carlon legendaarinen MM-ralli ajetaan poikkeuksellisella tavalla 21.1.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Sebastien Ogier varmisti kahdeksannen maailmanmestaruuden - Toyota vei kaiken Lapin Kansa. 21.11.2021. Viitattu 6.12.2021.
- ↑ Halonen, Mika: Tätä muistellaan vielä pitkään! Max Verstappen nousi F1-maailmanmestariksi yllättävän mahdollisuuden avulla – "Vihdoinkin minulla oli onnea" 12.12.2021. Yle. Viitattu 14.12.2021.
- ↑ Tikander, s. 187, 217
- ↑ Tikander, s. 102, 218
- ↑ Tikander, s. 93, 219
- ↑ Tikander, s. 103, 219
- ↑ Tikander, s. 110, 220
- ↑ Tikander, s. 220
- ↑ Tikander, s. 194, 220
- ↑ Lukka, Olli-Pekka: Gerwyn Pricelle dartsin maailmanmestaruus – entinen rugbynpelaaja valloitti himoitun tittelin 4.1.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Tikander, s. 69–70, 223
- ↑ Morse, Ben: Hideki Matsuyama wins the 2021 Masters, becoming first Japanese man to win golf major 12.4.2021. CNN. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Berhow, Josh: Phil Mickelson wins 2021 PGA Championship, becomes oldest major-winner in history Golf.com. 23.5.2021. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ US Open golf 2021: Rahm wins first major – as it happened The Guardian. 21.6.2021. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Huggan, John: The Open 2021: Jordan Spieth left to lament missed chances after disastrous Saturday finish Golf Digest. 18.7.2021. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Sutelan, Edward: Ryder Cup standings 2021: Updated results for Team USA vs. Team Europe at Whistling Straits Sporting News. 26.9.2021. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Morse, Ben: Europe wins historic, drama-filled Solheim Cup against Team USA 7.9.2021. CNN. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Program – results World Ski Orienteering Championships Estonia 2021. Viitattu 12.3.2021.
- ↑ Villarrealin maalivahti tykitti ratkaisumaalin – Eurooppa-liigan finaali ratkesi eeppisellä tavalla! 27.5.2021. Mtv3. Viitattu 8.10.2021.
- ↑ Saatsi, Samu: Chelsea kaappasi Mestarien liigan voiton avauspuoliajan maalilla – Manchester Cityn supertähti törmäsi rajusti ja loukkaantui 30.5.2021. Yle. Viitattu 8.10.2021.
- ↑ Virtanen, Vinski: Mitä seuraavaksi, Suomi ja Huuhkajat? Palloliiton puheenjohtaja ennakoi EM-huuman vaikutuksia Iltalehti. 24.6.2021. Viitattu 8.10.2021.
- ↑ Trillerimäinen EM-finaali ratkesi rangaistuspotkuilla – sankarivahti Gianluigi Donnarumma torjui Italian mestariksi! 12.7.2021. Mtv3. Viitattu 8.10.2021.
- ↑ Cristiano Ronaldosta EM-kilpailujen maalikuningas Sportti.com. 12.7.2021. Viitattu 8.10.2021.
- ↑ Hiilloskorpi, Henriikka: Brasilia ottaa jalkapallon olympiakultaa – Espanja joutui taipumaan jatkoaikakamppailussa 7.8.2021. Yle. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Hyyppä, Emma: Kanada teki historiaa voittamalla trillerimäisen jalkapallofinaalin – Ruotsille toinen peräkkäinen olympialaisten finaalitappio 6.8.2021. Yle. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Tikander, s. 238
- ↑ Tikander, s. 240–241
- ↑ Saarinen, Joska: Kommentti: Jääkiekon MM-kisat siirrettiin pois Valko-Venäjältä tavalla, joka paljasti, että jääkiekon arvomaailma on huipulla mätä 18.1.2021. Yle. Viitattu 8.10.2021.
- ↑ Uusitalo, Timo: Leijonille karmea pettymys MM-finaalissa – Kanada nousi kahdesti tappioasemasta ja ratkaisi maailmanmestaruuden jatkoerässä 7.6.2021. Yle. Viitattu 8.10.2021.
- ↑ Tikander, s. 116, 242–243
- ↑ Tikander, s. 168, 245
- ↑ Hirvonen, Hinni: Yhdysvallat yllätti voitosta voittoon kulkeneen Kanadan ja nappasi MM-kultaa – Trevor Zegras nousi pistepörssin voittoon 6.1.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Tikander, s. 62
- ↑ Tikander, s. 129–130, 243–244
- ↑ USA:lle neljäs perättäinen miesten koripallon olympiakulta – "Tätä varten me tulimme tänne" 7.8.2021. Yle. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Palojärvi, Otto: Australialle viimeinkin mitali – olympiakoripallon yllättäjälle luu käteen Sportti.com. 7.8.2021. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ USA jyräsi seitsemänteen perättäiseen olympiakultaan naisten koripallossa 8.8.2021. Yle. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Palojärvi, Otto: USA murjoi Japania Tokion korisfinaalissa – täysin ylivoimainen esitys Sportti.com. 8.8.2021. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ 3X3 koripallo tuo katukoriksen vauhdin ja viihteen Tokion olympialaisiin Koripallo.com. 24.7.2021. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Demirci, Anna-Erica: 3×3-koriksen historialliset mitalit ratkaistu – Latvia ylsi kultaan Penkkiurheilu.com. 28.7.2021. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ a b Böhling, Ulla (päätoim.): Mitä-Missä-Milloin 2022, s. 368. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-39563-8.
- ↑ Niemeläinen, Jonne: Serbia vei naisten koripallon Euroopan mestaruuden, Ranska joutui jälleen tyytymään hopeaan 28.6.2021. Yle. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Arkko, Simo: Milwaukee Bucks juhlii NBA:n mestaruutta – kreikkalaistähti pussitti hurjat pisteet 21.7.2021. Yle. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Serbialaisjätti Nikola Jokic valittiin NBA:n arvokkaimmaksi Aamulehti. 9.6.2021. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Vainikka, Jussi: Tanskan käsipallomiehet uusivat MM-kultansa, finaalissa taipui Ruotsi 31.1.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Egypt 2021 All-Star Team Egypt 2021 – 27th Men's Handball World Championship. 31.1.2021. International Handball Federation. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ The Mother Of All Comebacks: How Norway Silenced France In 22 Minutes 20.12.2021. International Handball Federation. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Mighty Denmark Secure First Medal Since 2013 19.12.2021. International Handball Federation. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Spain 2021 All-Star Team 19.12.2021. International Handball Federation. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Hyyppä, Emma: Tuomas Sammelvuon venäläisjoukkueelle olympiahopeaa viiden erän finaalitrillerissä – Ranska taisteli historiallisen kullan 8.8.2021. Yle. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Volleyball-Argentina beat Brazil in tense full sets to win bronze 7.8.2021. Reuters. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Yhdysvallat juhlii ensi kertaa naisten lentopallokultaa 8.8.2021. Yle. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Lentopallon EM-kisat 2021: kaksi ennakkosuosikkia yli muiden Sportti.com. 18.8.2021. Viitattu 14.12.2021.
- ↑ Markov, Nikolay: Italy triumph as the new European champions! 4.9.2021. CEV. Viitattu 14.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Lentopallon EM-kisat 2021: tulokset ja otteluohjelma Lentopallo.info. Viitattu 14.12.2021.
- ↑ a b Markov, Nikolay: Italy persevere through five-set final to snatch seventh EuroVolley crown 19.9.2021. CEV. Viitattu 14.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Markov, Nikolay: Poland claim home bronze 19.9.2021. CEV. Viitattu 14.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Tikander, s. 69–70, 260
- ↑ Ruotsalainen pikaluistelija hämmästytti ME-ajallaan 14.2.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ ISU European Championships 2021 ISU. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Niemeläinen, Jonne: Täältä löydät hiihdon MM-kisojen ohjelman ja tv-lähetykset 19.2.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Vainikka, Jussi: FIS Nordische Ski Weltmeisterschaften 2021 – Medaillenspiegel 31.1.2021. Yle. Arkistoitu 3.3.2021. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Pitkänen, Henri & Porttila, Kimmo: Norjan Therese Johaug päätti MM-kisat murskaavan ylivoimaiseen voittoon ja nousi venäläislegendan rinnalle 6.3.2021. Yle. Viitattu 12.3.2021.
- ↑ Pitkänen, Henri: Dramaattinen käänne! MM-kultaa voittanut Kläbo hylättiin loppusuorakolarin takia, Iivo Niskanen nousi kuudenneksi 7.3.2021. Yle. Viitattu 12.3.2021.
- ↑ Johannes Høsflot Klæbo Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- ↑ Karttunen, Anu: Norjan poisjäänti Tour de Skiltä on paha imagotappio, mutta samalla se avaa pelin aivan eri tavalla 31.12.2020. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Karttunen, Anu: Tour de Ski paljasti vuosia kyteneen ongelman, Sami Jauhojärvi kyseenalaistaa nuoret suomalaiset mieshiihtäjät 11.1.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Uusitalo, Timo: Kamil Stoch palasi mäkiviikon valtiaaksi 6.1.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Hyyppä, Emma: Antti Aalto avasi mäkiviikon "kohtalaisella suorituksella" – Karl Geiger juhli kauden avausvoittoaan ilman saksalaiskatsojien riemua 29.12.2020. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Vanhatalo, Nina & Hyyppä, Emma: Mäkiviikon voittoa puolustava Kubacki täräytti Garmisch-Partenkirchenissä hurjan mäkiennätyksen 1.1.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Kamil Stoch tarrasi kiinni mäkiviikon voittoon ylivoimaisella esityksellä 3.1.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Weng wins World Cup Finals in Engadin 14.3.2021. FIS. Viitattu 19.12.2021.
- ↑ Norjalle kaksoisvoitto miesten 50 kilometrillä, Niskanen maalissa 22:s Aamulehti. 14.3.2021. Viitattu 19.12.2021.
- ↑ Böhling, Ulla (päätoim.): Mitä-Missä-Milloin 2022, s. 356. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-39563-8.
- ↑ Thurston, Emma: Emirates Team New Zealand successfully defend America's Cup in Auckland 17.3.2021. Sky Sports. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Tikander, s. 103, 112, 284
- ↑ Tikander, s. 124, 134–135, 284
- ↑ Tikander, s. 161, 171, 284
- ↑ Tikander, s. 176–177, 283–284
- ↑ Tikander, s. 284–285
- ↑ Tikander, s. 195, 287
- ↑ Kela, Tommi: Face Time Bourbon murskasi muut ja kilpailuennätyksen Prix d’Ameriquessa Ilta-Sanomat. 31.1.2021. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Tikander, s. 291
- ↑ Hirvonen, Hinni: Salibandynaisten kutkuttava MM-finaali päättyi tappioon – tämä jatkoaikaosuma ratkaisi trillerin Ruotsille 5.12.2021. Yle. Viitattu 6.12.2021.
- ↑ Switerland wins the bronzmedal in this years World Championship! WFC2021. 5.12.2021. IFF. Viitattu 6.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Veera Kauppi is the MVP of WFC 2021 Floorball.sport. 5.12.2021. IFF. Viitattu 6.12.2021.
- ↑ Lund, Sakari: Salibandyn MM-kotikisoista odotetaan menestystä ja nostetta lajille – "Aiemmat kotikisat ovat olleet suurta kansanjuhlaa" 2.12.2021. Yle. Viitattu 14.1.2022.
- ↑ Arkko, Simo: Ruotsi nousi Suomea vastaan MM-kultaan dramaattisella tavalla, tähän hetkeen ratkesi hurja salibandyn MM-finaali Helsingissä – "Suomea tunne vei" 11.12.2021. Yle. Viitattu 14.1.2022.
- ↑ Tikander, s. 199, 293
- ↑ Tikander, s. 203, 300
- ↑ Tikander, 179, 301
- ↑ a b Tikander, 182, 301
- ↑ Tikander, s. 101, 300
- ↑ Supertähtiä pursuavat sulkapallon EM-kisat suorana YLE Areenassa Suomen Sulkapalloliitto. Arkistoitu 13.2.2021. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ 2021 European Mixed Team Championships – Team Matches: Final BWF. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Event information: Nokian Tyres World Orienteering Championships 2021 International Orienteering Federation. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Suunnistajamiehet päättivät MM-kisat tasaisesti – naisista Ruotsin Alexandersson teki lajihistoriaa Keskisuomalainen. 9.7.2021. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Suunnistuksen EM-kisat 2021 Etusuora. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Tikander, s. 302
- ↑ SSpring’s Tiomila is cancelled 10mila.se. 3.2.2021. Viitattu 25.6.2022.
- ↑ Tikander, s. 163–164, 302
- ↑ ISU World Championships 2021 International Skating Union. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ ISU perui arvokisoja 11.12.2020. Suomen Taitoluisteluliitto. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Decisions of the Council - Update on ISU Event Calendar 29.1.2021. International Skating Union. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Naomi Osaka on naistenniksen vallankahvassa: murskasi Australian avointen finaalissa haastajansa Jennifer Bradyn 20.2.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Novak Djokovic jyräsi vakuuttavasti Australian avointen voittajaksi 21.2.2021. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Krejcikovan tuhkimotarina sai tenniskruunun Pariisissa 12.6.2021. Yle. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Tsitsipas törmäsi serbialaismuuriin, Djokovic nousi uransa toiseen Ranskan avointen mestaruuteen Etelä-Suomen Sanomat. 13.6.2021. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Krejcikova doubles up in Paris Rolandgarros.com. 13.6.2021. Fédération Française de Tennis. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Ashleigh Barty valloitti Wimbledonin ensimmäistä kertaa urallaan 10.7.2021. Yle. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Djokovic kuudennen kerran Wimbledonin mestari: "Tämän turnauksen voittaminen on erityistä" 11.7.2021. Yle. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Britannian Raducanu vei teini-ikäisten taiston US Openin finaalissa – kuningatar Elisabet onnitteli 12.9.2021. Yle. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Medvedeville uran ensimmäinen Grand Slam -voitto, Djokovicin unelma pirstaleiksi: "Pahoittelut faneillesi ja sinulle" 13.9.2021. Yle. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Krawczyk-Salisbury cap off dominant 2021 with US Open mixed doubles title Usopen.org. 11.9.2021. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Netherton, Alexander: Tokyo 2020 news - Belinda Bencic triumphs over Marketa Vondrousova to claim olympic tennis gold 31.7.2021. Eurosport. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Alexander Zverev jyräsi vakuuttavalla tavalla tenniksen olympiavoittajaksi – saksalainen menetti Tokiossa vain yhden erän Aamulehti. 1.8.2021. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Houston, Michael: Russia defeat Italy to win second edition of ATP Cup Inside the Games. 7.2.2021. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Davis Cup: Daniil Medvedev and Andrey Rublev secure title for Russian Tennis Federation over Croatia in Madrid Sky Sports. 6.12.2021. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ What we learned: Swimming wrap-up from the Tokyo 2020 Olympics Olympics.com. International Olympic Committee. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Kiinan taiturit kävivät huiman taiston uimahyppykullasta, brittitähti Daley hyppäsi pronssia Aamulehti. 7.8.2021. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Tikander, s. 311–312
- ↑ 15th FINA World Swimming Championships (25m): Women's 4x100m Freestyle, Results (pdf) (Tikanderin kirjassa on virheellisesti merkitty lajin voittajaksi vain Kanada.) FINA. Viitattu 16.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Tikander, s. 312–313, 316
- ↑ LEN European Aquatics Championships, Results : Artistic Swimming, Team Free, Final (pdf) (Tikanderin kirjassa on lajiin merkitty virheellinen voittajajoukkue.) FINA. Viitattu 16.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Tikander, s. 313
- ↑ Böhling, Ulla (päätoim.): Mitä-Missä-Milloin 2022, s. 376–378. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-39563-8.
- ↑ Medal Standings European Athletics Indoor Championships. 7.3.2021. European Athletics. Viitattu 8.3.2021. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Toruń: Duplantis yritti ME:tä – Dobek kolmen viikon kokemuksella kultamitaliin Yleisurheilu.fi. 7.3.2021. Suomen Urheiluliitto. Viitattu 8.3.2021.
- ↑ Yang smashes world 20km race walk record with 1:23:49 20.3.2021. World Athletics. Viitattu 25.6.2022.
- ↑ Tikander, s. 116–117
- ↑ Tikander, s. 122
- ↑ Tikander, s. 124
- ↑ Tikander, s. 127
- ↑ Tikander, s. 337–339