Johannes Høsflot Klæbo
| Johannes Høsflot Klæbo | |
|---|---|
.jpg) Klæbo Seefeldin MM-kilpailujen palkintoseremoniassa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Johannes Høsflot Klæbo |
| Syntynyt | 22. lokakuuta 1996 Trondheim, Norja |
| Uran tiedot | |
| Seura | Byåsen IL |
| Laji | maastohiihto |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 2016– |
| Voitot | 67 |
| Palkintokorokkeella | 89 |
|
Tietolaatikko päivitetty 30. maaliskuuta 2023 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Norja
| |||
| Miesten maastohiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Pyeongchang 2018 | sprintti (p) | |
| Kultaa |
Pyeongchang 2018 | 4×10 km viesti | |
| Kultaa |
Pyeongchang 2018 | parisprintti (v) | |
| Kultaa |
Peking 2022 | sprintti (v) | |
| Kultaa |
Peking 2022 | parisprintti (p) | |
 Hopeaa |
Peking 2022 | 4×10 km viesti | |
 Pronssia |
Peking 2022 | 15 km (p) | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Seefeld 2019 | sprintti (v) | |
| Kultaa |
Seefeld 2019 | 4×10 km viesti | |
| Kultaa |
Seefeld 2019 | parisprintti (p) | |
| Kultaa |
Oberstdorf 2021 | sprintti (p) | |
| Kultaa |
Oberstdorf 2021 | parisprintti (v) | |
| Kultaa |
Oberstdorf 2021 | 4x10 km viesti | |
| Kultaa |
Planica 2023 | sprintti (p) | |
| Kultaa |
Planica 2023 | parisprintti (v) | |
| Kultaa |
Planica 2023 | 4x10 km viesti | |
| Hopeaa |
Planica 2023 | yhdistelmäkilpailu | |
| Hopeaa |
Planica 2023 | 50 km (p) | |
| Pronssia |
Lahti 2017 | sprintti (v) | |
Johannes Høsflot Klæbo (s. 22. lokakuuta 1996 Trondheim) on norjalainen maastohiihtäjä, viisinkertainen olympiavoittaja ja yhdeksänkertainen maailmanmestari, joka edustaa seuratasolla Byåsen IL:ää. Hän on voittanut maailmancupin kokonaiskilpailun neljä kertaa ja sprintticupin viidesti.[1] Yksittäisten osakilpailuvoittojen lukumäärällä mitattuna Klæbo on maailmancuphistorian menestynein mieshiihtäjä. Ilmiömäiset vauhtiominaisuudet ovat tuoneet hänelle Suomessa lempinimen ”Rakettimies”, minkä lisäksi häntä on verrattu Usain Boltiin.[2][3]
Juuri räjähtävästä nopeudestaan tunnettu Klæbo debytoi maailmancupissa jo 19-vuotiaana, ja hän saavutti ensimmäisen kokonaiskilpailun voittonsa kolmannella kaudellaan 2017–2018. Samana vuonna hänestä tuli kolminkertainen olympiavoittaja. Harvinaisen nuorena ansaitusta menestyksestä johtuen CNN tituloi hänet ”Norjan Justin Bieberiksi”.[4] Vuosien 2019 ja 2021 välillä Klæbo voitti kuusi maailmanmestaruutta ja yhteensä neljä maailmancupin kristallipalloa lisää. Olympiavuoden 2022 hän aloitti tulemalla ykköseksi Tour de Skillä yli kahden minuutin erolla toiseksi sijoittuneeseen Aleksandr Bolšunoviin nähden. Hän saavutti Pekingissä pidetyistä olympiakisoista neljä mitalia, mukaan lukien kaksi kultaa sprinteistä.
Asiantuntijoiden välillä vallitsee konsensus, että Klæbo on yksi kaikkien aikojen ylivoimaisimmista hiihtäjistä. Hänet on mainittu Klæbo-juoksun keksijäksi.
Aikuisten arvokilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lahden MM-kilpailut 2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klæbo saavutti Lahden MM-kilpailuissa 2017 pronssia vapaan hiihtotavan sprintissä. Parisprintissä hän oli Emil Iversenin kanssa neljäs. Ennen loppusuoraa Iversen oli vielä ankkuriosuudellaan ensimmäisenä ennen Iivo Niskasta. Iversen kuitenkin kaatui viimeisessä kaarteessa.[5][6] Niskanen kompastui norjalaiseen, ja Iversen jäi kilpailussa neljänneksi palkintopallin ulkopuolelle.[7] 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa Klæbo oli viidestoista.[1]
Pyeongchangin olympialaiset 2018 ja Seefeldin MM-kilpailut 2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klæbo voitti Pyeongchangin olympialaisissa 2018 kultaa perinteisen hiihtotavan sprintissä, 4 × 10 kilometrin viestissä, jossa hiihti ankkuriosuuden sekä vapaan hiihtotavan parisprintissä Martin Johnsrud Sundbyn kanssa. Viestihiihdossa Ranskan ja Venäjän olympiaurheilijoiden ankkurit Adrien Backscheider ja Denis Spitsov pyrkivät vuoroillaan aiheuttamaan väsymystä Klæbolle. Klæbo onnistui jättämään kilpailun ratkaisun loppukirin varaan, jossa hän oli odotetusti vahvin. Hän otti osaa myös 30 kilometrin yhdistelmäkisaan sijoittuen siinä kymmenenneksi. Seefeldin vuoden 2019 MM-kilpailuissa Klæbo voitti kultaa vapaan hiihtotavan sprintissä, perinteisen hiihtotavan parisprintissä ja viestissä.
Oberstdorfin MM-kilpailut 2021[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oberstdorfin MM-kilpailussa 2021 Klæbo saavutti perinteisen sprintin, vapaan parisprintin ja viestin maailmanmestaruudet. Yhdistelmäkilpailussa hän oli neljäs, ja 50:n kilometrin yhteislähdössä hänet hylättiin.[1] Sprintissä hän voitti karsinnan, puolivälierän, välierän ja finaalin, jossa hän ohitti toiseksi sijoittuneen Erik Valnesin tehokkaan kiihdytyksen ja tempon vaihdoksen avulla loppusuoran alussa.[8] Hän hiihti parisprintin yhdessä juuri Valnesin kanssa. Vaikka Klæbo joutui lähtemään siinä ankkuriosuudelleen neljän sekunnin takaa-ajoasemasta kilpailua johtaneeseen Gleb Retivyhiin nähden, hän hiihti venäläisen kiinni ja nousi tämän ohi radan viimeisessä ylämäessä. Viestissä Klæbo pääsi viimeiselle osuudelle johtoasemassa 35 sekuntia ennen Venäjän hiihtoliiton Aleksandr Bolšunovia. Hän kuitenkin taktikoi ja antoi tämän kuroa välimatkan umpeen. Ratkaisevan eron Bolšunoviin hän teki äkillisellä rytminmuutoksella jälleen kilpailun viimeisessä nousussa.[9]
Myös 50:llä kilometrillä Klæbo kävi voittokamppailun Bolšunovia vastaan ja ylittikin maaliviivan ensimmäisenä. Tuomarineuvoston pitkään kestänyt käsittely tuotti kuitenkin lopputuloksena tulkinnan, jonka mukaan Klæbo oli estänyt loppusuoran ohitushetkellä Bolšunovia ja aiheuttanut tämän sauvan rikkoutumisen, vaikka hän olikin hiihtänyt tilanteessa tätä nopeammin.[10][11] Harvinainen päätös jakoi mielipiteitä Pohjoismaissa ja Venäjällä:[12] etenkin monet norjalaisurheilijat tukivat Klæboa julkisesti,[13] kun taas Venäjän presidentti Vladimir Putin kutsui Bolšunovia ”kilpailun todelliseksi sankariksi”.[14] Voittajaksi valittu Iversen ja pronssille noussut Simen Hegstad Krüger olivat sitä mieltä, että Klæboa ei olisi pitänyt hylätä.[15] Bolšunov itse sanoi, että mestaruus olisi pitänyt merkitä vain joko hänelle tai Klæbolle, mutta Klæbo ei pettymyksestään huolimatta halunnut valittaa päätöksestä.[16][17][18]
Pekingin talviolympialaiset 2022[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klæbo lähti pienoisena ennakkosuosikkina olympialaisten avausmatkalle yhdistelmäkilpailuun.[19][20] Hän tuli maaliin kuitenkin odotusten vastaisesti vasta 40:ntenä, noin yhdeksän minuuttia voittaja Aleksandr Bolšunovin jälkeen. Tulosta pidettiin suurena pettymyksenä. Sijoituksen alhaisuutta selittää osaltaan se, että pudottuaan kärjen matkavauhdista perinteisen osuudella, Klæbo hidasti säästääkseen energiaa kaksi päivää myöhemmin käytyä vapaan hiihtotavan sprinttikilpailua varten, jonka hän sitten voitti. Siitä huolimatta, että hän jäi sprintin karsinnassa kolmanneksi ja välierässään toiseksi, hän kontrolloi finaalin kulkua. Ja vaikka hän finaalissa horjahti loppusuoran kirin aikana, hän kykeni pitämään hopeaa saavuttaneen Federico Pellegrinon takanaan.[21]
15 kilometrin perinteisen väliaikalähdön Klæbo aloitti verkkaisesti. 1,8 kilometrin kohdalla hän oli 43:nnellä tilalla. Hän kasvatti vauhtiaan loppua kohden, oli 9,3 kilometristä 13,8 kilometriin kaikista nopein hiihtäjä sektoriajoissa ja teki maalissa pohja-ajan. Hänen jälkeensä lähteneistä kilpailijoista ainoastaan Iivo Niskanen ja Bolšunov alittivat hänen aikansa, joten hän sijoittui lopputuloksissa pronssille. Klæbo jäi matkan voittaneesta Niskasesta 37,5 sekuntia.[22] Viestissä Klæbo joutui lähtemään ankkuriosuudelleen 45 sekuntia venäläisen Sergei Ustjugovin perään. Hän saavutti Ustjugovia alkumatkasta ja jätti muut kärkiajajat pikaisesti taakseen, mutta koska ero johtajaan ei kutistunut riittävän nopeasti, hän jäi odottamaan takana tullutta Ranskan Maurice Manificatia. Lopullinen irtiotto nähtiin viimeisessä sprinttilaskussa, jossa Klæbo karkasi luistavampien suksiensa avulla. Hän kasvatti maaliviivaan mennessä eroksi yhdeksän sekuntia ja varmisti hopeamitalin. Parisprintin finaalissa Norja uusi mestaruutensa. Klæbo toimi siinä jälkimmäisenä viestinviejänä, kun Erik Valnes hiihti parittomat osuudet. Klæbo, Suomen Joni Mäki ja Venäjän maajoukkueen Aleksandr Terentjev saapuivat viimeiselle stadionin lenkille samaan aikaan, mutta Klæbo iski takasuoraa edeltäneeseen vastamäkeen ja otti voimakkaalla loppuriuhtaisullaan voiton lähes kahden ja puolen sekunnin marginaalilla.[23] Päätöspäivän 30 kilometrin vapaan etenemistyylin yhteislähtökisassa Klæbo ei kestänyt pääjoukon vauhtia, vaan lopahti ja keskeytti. Matkan pituus oli lyhennetty 50 kilometristä 30 kilometriin ankarien sääolojen takia.[24] Suorituksensa jälkeen Klæbo kertoi, että hän oli aloittanut kilpailun vain, koska kisamuotoa oli vaihdettu. 50 kilometrille hän ei olisi osallistunut, sillä hänen vatsansa oli sekaisin ja hän oli kärsinyt edellisenä yönä unettomuudesta.[25][26]
Planican MM-kilpailut 2023[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Planican MM-kilpailuissa 2023 Klæbon kisaurakka lähti lupaavasti käyntiin, kun hän voitti perinteisen hiihtotavan sprintissä kultaa. Moni muu ennakkosuosikki ajautui ongelmiin epätavallisen vaikealla radalla. Klæbo sen sijaan onnistui välttämään vahingot ja kaatumiset kaikissa erävaiheissa. Loppukilpailun hän ratkaisi ennen loppukiriä, dominoiden kisan kulkua.[27] Seuraavan päivän yhdistelmäkilpailussa Klæbo saavutti hopeaa. Hän tuli suksien vaihtoon toisella tilalla, heti Iivo Niskasen jälkeen. Pysähdys sujui hitaasti; sen kesto sijoittui mediaanin alapuolelle, ja Klæbo menetti paljon aikaa.[28] Sjur Røthe ja Simen Hegstad Krüger pääsivät sillä välin irtiottoon. Klæbo ajoi heidät kiinni, mutta hänen voimansa tuhlaantuivat yhtäkkiseen vauhdin lisäykseen. Krüger kontrolloi irtiottoa ja piti perusvauhdin niin kovana pitkissä nousuissa, että Klæbo putosi pois voittotaistelusta. Samoin kävi Røthelle viimeistä edellisellä kierroksella. Klæbo tavoitti Røthen laskuvoittoisilla osuuksilla ja ratkaisi hopeamitalin lopussa hyvällä kirinopeudellaan.
Klæbo palasi kultakantaan parisprintissä yhdessä Pål Golbergin kanssa. Golberg antoi Klæbolle ankkuriosuudelle muutaman sekunnin etumatkan italialaiseen Federico Pellegrinoon ja ranskalaiseen Richard Jouveen nähden. Klæbo hieman kasvatti eroa takaa-ajajiin, kunnes Pellegrino otti välimatkan umpeen yllättävällä nykäyksellä kierroksen keskivaiheilla. Klæbo reagoi tähän kiihdyttämällä uudelleen, eikä Pellegrino kyennyt enää vastaamaan vauhdin kiristymiseen. Norjan ja Italian välinen ero oli maalissa 2,48 sekuntia.
15 kilometrin vapaan hiihtotavan väliaikalähdössä Klæbo tuli neljänneksi. Krügerin hallitsemassa kilpailussa hän jäi mitalista 0,9 sekuntia loppuajallaan 32.42,9. Vaikka Klæbon loppuveto oli kisan vahvin, se ei riittänyt Hans Christer Holundia vastaan.[29][30] Tulos oli hänelle suuri pettymys, sillä hän oli asettanut itselleen kovat odotukset.[31] Kaksi päivää myöhemmin hän hiihti viestissä Holundin ja Krügerin sekä Golbergin kanssa. Kultamitalin kohtalo oli käytännössä sinetöity ennen Klæbon ankkuriosuutta. Hän olisi halunnut antaa Suomen Niko Anttolan kuroa kiinni aiempien viestinviejien luoman noin minuutin eron, mihin Norjan maajoukkueen valmennus ei suostunut.[32] Klæbo oli ankkuriosuuden viidenneksi nopein hiihtäjä, ja se riitti helppoon voittoon.[33] Viestin jälkeen hän osallistui vielä perinteisellä etenemistavalla käytyyn 50 kilometrin yhteislähtöön. Hänellä oli allaan eniten kilpailtuja kilometrejä, mikä oli verottanut häntä merkittävästi. Hän pysytteli pitkään rauhallisena pääjoukossa ja antoi muiden tehdä enemmän vetotöitä. Voitto ratkaistiin lopulta viimeisellä kierroksella seitsemän hiihtäjän kesken. Loppusuoraa edeltäneessä ylämäessä Golberg karkasi muilta ja käynnisti loppukirikamppailun. Klæbo ei jäänyt ihmettelemään, vaan ohitti jäljelle jääneet kilpakumppaninsa. Metrien taittuessa kärkikaksikon väli kasvoi silti niin isoksi, ettei Klæbo enää saanut kaulaa kiinni. Hän sijoittui hopealle kintereillään hurjan nousun tehnyt William Poromaa.[34]
Nuorten arvokilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän on kolminkertainen maailmanmestari ja viisinkertainen mitalisti nuorten MM-kilpailuista. Vuonna 2015 Almatyssä hän saavutti pronssia sekä sprintistä perinteisellä hiihtotavalla että viestistä. Vuonna 2016 Râșnovissa Klæbo saavutti kultaa vapaan hiihtotavan sprintissä, kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa ja viestissä.[1]
Maailmancup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klæbo debytoi maailmancupissa helmikuussa 2016 Drammenin perinteisen kaupunkisprintissä sijoittuen sijalle 15. Näin ollen hän saavutti heti ensimmäiset maailmancupin pisteensä. Ensimmäisen palkintopallisijansa Klæbo saavutti toisessa maailmancup-kilpailussaan oltuaan marraskuussa 2016 kolmas Rukalla perinteisen sprintissä. Seuraavana viikonloppuna hän sijoittui toiseksi Lillehammerin Nordic Opening -tapahtuman kokonaiskilpailussa. Myöhemmin samalla kaudella hän oli kolmas Toblachin vapaan hiihtotavan sprintissä. Ensimmäisen maailmancupvoittonsa hän saavutti Otepään vapaan hiihtotavan sprintissä 18. helmikuuta 2017. Drammenin perinteisen sprintissä hän oli toinen. Hän voitti maailmancupin finaalitapahtumassa Quebecissa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Hän voitti myös finaalitapahtuman kokonaiskilpailun. Hän voitti kauden 2016–2017 sprintticupin ja sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa neljänneksi.[1]
Klæbo voitti maailmancupkaudella 2017–2018 Rukalla käydyn Nordic Opening -tapahtuman kokonaiskilpailun, perinteisen sprintin ja perinteisen hiihtotavan 15 kilometrin kilpailut.[1] Lillehammerissa hän voitti perinteisen hiihtotavan sprintin ja 30 kilometrin yhdistelmäkilpailun. Davosissa hän voitti vapaan hiihtotavan sprintin, Toblachissa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokilpailun. Dresdenin vapaan hiihtotavan sprintissä hän oli toinen. Hän voitti Planicassa perinteisen hiihtotavan sprintin ja oli perinteisen 15 kilometrillä toinen. Seefeldissä hän voitti vapaan hiihtotavan sprintin. Hän oli Lahden vapaan sprintissä kolmas ja voitti Drammennin perinteisen sprintin. Falunin finaalitapahtumassa hän voitti vapaan sprintin. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja sprintticupin.[1]
”Näin se käy. Rakettimies iski.” —Urheiluselostaja Jussi Eskolan reaktio Klæbon vauhdin lisäykseen kauden 2018–2019 päättäneessä 15 kilometrin takaa-ajokilpailussa Quebec Cityssä. Irtiotollaan Klæbo karkasi maailmancupin voittoon.[35]
|
Hiihdon maailmancupin kauden 2018–2019 avauskilpailussa Rukalla, Klæbo sijoittui toiseksi miesten sprintissä. Klæbo johti kilpailua loppusuoralla, mutta Aleksandr Bolšunov hiihti takana viereisellä ladulla tasatyöntöä lujaa ja alkoi saavuttaa norjalaista. Ennen maalia Klæbo jostain syystä suoristi selkänsä ja antoi vauhtinsa hyytyä, kun taas Bolšunov jatkoi hiihtämistä ja voitti kauden avaavan sprintin. Klæbo sijoittui kilpailussa toiseksi.[36] Hän voitti samalla kaudella Davosin vapaan hiihtotavan sprintin. Tour de Skillä hän voitti vapaan hiihtotavan sprintit Toblachissa ja Val Müstairissa. Oberstdorfissa hän voitti 15 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailun, Val di Fiemmessä 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun sekä Tourin kokonaiskilpailun 16,7 sekunnin erolla Sergei Ustjugoviin. Otepäässä hän voitti perinteisen hiihtotavan sprintin ja Lahdessa vapaan hiihtotavan sprintin. MM-kilpailujen jälkeen hän voitti Drammenin perinteisen hiihtotavan sprintin sekä Falunin vapaan hiihtotavan sprintin. Hän varmisti sprintticupin voiton jo ennen viimeistä osakilpailua. Hän voitti Quebec Cityn finaalitapahtuman kokonaiskilpailun sekä vapaan hiihtotavan sprintin ja 15 kilometrin perinteisen yhteislähtökilpailun.[1] Hän ratkaisi maailmancupin voiton tulemalla ensimmäisenä maaliin kauden päätöskisassa, 15 kilometrin vapaan takaa-ajossa. Hän ohitti Bolšunovin sekä Alex Harveyn nykäyksellä kilpailun viimeisessä nousussa.[35] Täten hän siis voitti maailmancupin kokonaiskilpailun.[1]
.jpg)
Kaudella 2019–2020 Klæbo voitti Rukan Nordic Opening -tapahtuman kokonaiskilpailun ja perinteisen hiihtotavan sprintin. Davosissa hän voitti vapaan hiihtotavan sprintin. Tour de Skillä hän voitti Lenzerheiden vapaan hiihtotavan sprintin sekä Val di Fiemmessä perinteisellä hiihtotavalla käydyt 15 kilometrin yhteislähtökilpailun ja sprintin. Tour de Skin kokonaiskilpailussa hän oli kolmas. Nové Městossa hän sijoittui 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokilpailussa toiseksi. Hän voitti Oberstdorfin perinteisen hiihtotavan sprintin. Ski Tourilla hän voitti Åren vapaan hiihtotavan ylämäkisprintin[1][37] ja Trondheimin perinteisen hiihtotavan sprintin. Drammenissa hän otti vielä voiton vapaan hiihtotavan sprintistä. Hän voitti sprintticupin neljännen kerran ja sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa toiseksi.[1]
Marraskuussa 2020 Klaebo voitti Nordic opening -tapahtuman Rukalla.[1] Hän voitti myös 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailun[38] ja oli perinteisen sprintissä toinen. Falunissa hän oli 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa toinen ja voitti perinteisen hiihtotavan sprintin. MM-kisojen jälkeen hän sijoittui toiseksi Engadinin 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kolmas.[1]
Kaudella 2021–2022 Klæbo sijoittui Rukan perinteisen hiihtotavan sprintissä toiseksi. Hän voitti Lillehammerin vapaan hiihtotavan sprintin. Davosissa hän voitti vapaan hiihtotavan sprintin ja oli 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa toinen. Tour de Ski-kiertueella hän voitti avausosakilpailun Lenzerhaiden vapaan hiihtotavan sprintin, Oberstforfin 15 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailun ja perinteisen hiihtotavan sprintin sekä Val di Fiemmen 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpaiun.[1] Tour de Skin kokonaiskilpailun hän voitti turvallisella kahden minuutin ja kolmen sekunnin erolla Aleksandr Bolśunoviin[39]. Olympialaisten jälkeen hän voitti Lahden vapaan sprintin ja oli 15 kilometrin perinteisellä toinen. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun sekä oli sprintticupissa toinen ja normaalimatkojen cupissa kolmas.
Kaudella 2022-2023 Klæbon hiihto kulki entisen lailla. Vaikka hän oli joutunut kuntouttamaan takareittään monia kuukausia, loukkaantuminen ei pahemmin vaikuttanut hänen asemaansa lajin supertähtenä.[40] Hän voitti Rukan perinteisen hiihtotavan sprintin, kymmenen kilometrin perinteisen kilpailun ja 20 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailun. Takaa-ajossa häneltä ei löytynyt lainkaan vetohalukkuutta, koska hän tahtoi säästää voimiaan viimeisen nousun ratkaisuhetkeä varten.[41] Lillehammerin vapaan hiihtotavan sprintissä hän teki ratkaisunsa jo ennen loppusuoraa ja vei voiton.[42] Kaksi viikkoa myöhemmin hän sijoittui yllättäen "vasta" toiseksi vapaan hiihtotavan sprintissä Davosissa, kun hän taipui maalisuoran kirissä Federico Pellegrinolle 15 sekunnin sadasosalla. Tour de Skillä hän voitti Val Müstairin sprintin hyvien laskulinjojensa ansiosta.[43] Hän voitti Val Müstairissa myös kymmenen kilometrin takaa-ajon. Oberstdorfissa Klæbo voitti kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailun. Hän voitti Oberstdorfissa myös normaalimatkaa seuranneen 20 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailun. Hän koki pääjoukon luoman uhan niin korkeaksi, että hänen oli järkevintä päästää heidät mukaansa ja hoitaa kisan voitto totutusti maksimaalisella kirillä.[44] Val di Fiemmessä hän voitti perinteisen hiihtotavan sprintin ja 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Sijoituttuaan viimeisen etapin vapaan yhteislähtökilpailussa kuudenneksi hän voitti Tour de Skin lähes minuutin erolla Simen Hegstad Krügeriin.[45] Hän voitti Livignon vapaan hiihtotavan sprintin. Les Roussesin perinteisen hiihtotavan sprintissä Klæbo sijoittui toiseksi. Hän hiihti Richard Jouven peesissä loppusuoralle ja yritti ohitse juuri ennen maaliviivaa siinä kuitenkaan onnistumatta.[46] Les Roussesin 20 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun hän taas voitti vahvan loppukirinsä turvin.[47] Hän voitti myös pilvisissä olosuhteissa käydyn vapaan hiihtotavan sprintin Toblachissa.[48] Kymmenen kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Hän voitti Drammenissa perinteisen hiihtotavan sprintin, Falunissa 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun ja vapaan sprintin, Tallinnan vapaan hiihtotavan kaupunkisprintin sekä Lahdessa perinteisen hiihtotavan sprintin ja 20 kilometrin perinteisen yhteislähtökilpailun. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja sprintticupin sekä oli normaalimatkojen cupissa toinen.
Hiihtotyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_by_Sandro_Halank%E2%80%93029.jpg)
Klæbon poikkeuksellisia vahvuuksia ovat huippunopeus,[49][50] korkean intensiteetin kirikyky,[51] taktinen älykkyys[52][53][54] sekä välineiden hallinta erityisesti käännöksissä, myötäleissä ja loivissa nousuissa[55][56][57][58]. Hän popularisoi ylämäkien erikoistekniikan, jossa edetään juoksemalla ladun vieressä sekä käytetään polvia korkealla ja jalkoja ylhäällä vartalon takana.[59][60][61][62] Siinä hyödynnetään lyhyttä voimantuottoaikaa saattamalla ”suksen alle kova hetkellinen paine, jolla saadaan pito paremmaksi”.[63][64]
Vuoden 2022 talviolympialaisten alla Reijo Jylhä huomautti, että Klæbo kykenee rytminvaihto- ja koordinaatiokykyjensä avulla hyödyntämään energiaansa ja tuottamiaan tehoja kokonaiskuormitukseen nähden ”paremmin kuin kukaan aiemmin”.[65] Yhteislähtö- ja takaa-ajomuotoisten kilpailujen voitot Klæbo on miltei aina pyrkinyt ratkaisemaan nopeilla iskuilla lähellä maaliviivaa.[66] Hänen hapenottokapasiteettinsa ja kestävyysominaisuutensa ovat myös maailman absoluuttista huipputasoa, joten häneltä on lähes mahdotonta päästä irti.[67] Kansainvälisen uran aivan alkuvuosina hänen jaksamistasonsa oli heikompi kuin muutamilla muilla eliittihiihtäjillä.[68][69] Vapaa hiihtotapa on tuottanut hänelle enemmän haasteita kuin perinteinen.
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivitetty 3. huhtikuuta 2023.
Nuorten Norjan mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljä mitalia (kaksi kultaa, yksi hopea ja yksi pronssi).
| Vuosi | Ikä | 10 km vapaa |
10 km perinteinen |
15 km perinteinen |
20 km | Sprintti |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 2013 | 16 | 21. | 79. | – | – | – |
| 2014 | 17 | – | – | 1. | – | – |
| 2015 | 18 | – | 21. | – | 23. | – |
| 2016 | 19 | 3. | 21. | – | 1. | 2. |
Nuorten maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viisi mitalia (kolme kultaa ja kaksi pronssia).
| Vuosi | Ikä | 10 km | 15 km | Sprintti | 4 × 5 km viestihiihto |
Parisprintti |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 2015 | 18 | 17. | — | 3. | 3. | – |
| 2016 | 19 | 1. | 7. | 1. | 1. | – |
Norjan mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsemän mitalia (kolme kultaa, kaksi hopeaa ja yksi pronssi).
| Vuosi | Ikä | 10 km | 15 km | 30 km yhdistelmähiihto |
50 km yhteislähtö |
Sprintti |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 2014 | 17 | 2. | – | — | — | – |
| 2015 | 18 | 29. | – | – | — | – |
| 2016 | 19 | 27. | – | – | — | – |
| 2017 | 20 | 5. | 2. | – | 9. | 1. |
| 2018 | 21 | 4. | – | – | – | 1. |
| 2019 | 22 | – | – | 20. | – | – |
| 2021 | 24 | 4. | – | 15. | – | 1. |
| 2022 | 25 | 3. | – | – | – | – |
| 2023 | 26 | 1. | – | – | – | – |
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusi mitalia (neljä kultaa, yksi hopea ja yksi pronssi).
| Vuosi | Ikä | 15 km | 30 km yhdistelmähiihto |
50 km yhteislähtö |
30 km yhteislähtö |
Sprintti | 4 × 10 km viestihiihto |
Parisprintti |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2018 | 21 | — | 10. | — | — | 1. | 1. | 1. |
| 2022 | 25 | 3. | 40. | — | KESK | 1. | 2. | 1. |
Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
12 mitalia (yhdeksän kultaa, kaksi hopeaa ja yksi pronssi).
| Vuosi | Ikä | 15 km | 30 km yhdistelmähiihto |
50 km yhteislähtö |
Sprintti | 4 × 10 km viestihiihto |
Parisprintti |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2017 | 20 | 15. | — | — | 3. | — | 4. |
| 2019 | 22 | — | 28. | — | 1. | 1. | 1. |
| 2021 | 24 | — | 4. | HYL | 1. | 1. | 1. |
| 2023 | 26 | 4. | 2. | 2. | 1. | 1. | 1. |
Maailmancup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausisijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
13 kristallipalloa (neljä kokonaiskilpailun, viisi sprintticupin ja kaksi alle 23-vuotiaiden cupin voittoa).
| Kausi | Ikä | Sarjat 
|
Kiertuemuotoiset kilpailut | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kokonaiskilpailu 
|
Normaalimatkat 
|
Sprintit
|
U23 
|
Ruka Nordic | Tour de Ski | Ski Tour | Sprint Tour | Finaalit | |||
| 2016 | 19 | 110. | — | 68. | 12. | — | — | — | — | — | |
| 2017 | 20 | 4. | 29. | 1. | 1. | 2. | — | — | — | 1. | |
| 2018 | 21 | 1. | 7. | 1. | 1. | 1. | — | — | — | 25. | |
| 2019 | 22 | 1.[70] | 9. | 1. | 1. | 14. | 1. | — | — | 1. | |
| 2020 | 23 | 2. | 6. | 1. | — | 1. | 3. | 6. | — | — | |
| 2021 | 24 | 3. | 8. | 8. | — | 1. | — | — | — | — | |
| 2022 | 25 | 1. | 3. | 2. | — | — | 1. | — | — | — | |
| 2023 | 26 | 1. | 2. | 1. | — | — | 1. | — | — | — | |
Henkilökohtaiset palkintopallisijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
68 voittoa (41 MC:sta, 27 etapeilta) ja yhteensä 90 palkintopallisijoitusta (59 MC:sta, 31 etapeilta).
| N:o | Kausi | Ajankohta | Sijainti | Kilpailumuoto | Kilpailu | Sijoitus | Lähde |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | 2016–2017 | 26. marraskuuta 2016 |  Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin sprintti (1,4 km) | maailmancup | 3. | |
| 2. | 2.–4. joulukuuta 2016 | Norja |
kiertueen lopputulokset | Nordic Opening | 2. | ||
| 3. | 14. tammikuuta 2017 |  Toblach, Italia |
vapaan tyylin sprintti (1,2 km) | maailmancup | 3. | ||
| 4. | 18. helmikuuta 2017 |  Otepää, Viro |
vapaan tyylin sprintti (1,4 km) | maailmancup | 1. | ||
| 5. | 8. maaliskuuta 2017 | Drammen, Norja |
perinteisen tyylin sprintti (1,2 km) | maailmancup | 2. | ||
| 6. | 18. maaliskuuta 2017 |  Quebec City, Kanada |
perinteisen tyylin yhteislähtö (15 km) | finaalit | 1. | ||
| 7. | 17.–19. maaliskuuta 2017 | Kanada |
finaalien lopputulokset | finaalit | 1. | ||
| 8. | 2017–2018 | 24. marraskuuta 2017 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin sprintti (1,4 km) | Ruka Nordic | 1. | |
| 9. | 25. marraskuuta 2017 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin väliaikalähtö (15 km) | Ruka Nordic | 1. | ||
| 10. | 24.–26. marraskuuta 2017 | Rukatunturi, Suomi |
kiertueen lopputulokset | Ruka Nordic | 1. | ||
| 11. | 2. joulukuuta 2017 | Lillehammer, Norja |
perinteisen tyylin sprintti (1,5 km) | maailmancup | 1. | ||
| 12. | 3. joulukuuta 2017 | Lillehammer, Norja |
yhdistelmähiihto (15 km + 15 km) | maailmancup | 1. | ||
| 13. | 9. joulukuuta 2017 |  Davos, Sveitsi |
vapaan tyylin sprintti (1,5 km) | maailmancup | 1. | ||
| 14. | 17. joulukuuta 2017 | Toblach, Italia |
perinteisen tyylin takaa-ajo (15 km) | maailmancup | 1. | ||
| 15. | 13. tammikuuta 2018 |  Dresden, Saksa |
vapaan tyylin sprintti (1,2 km) | maailmancup | 2. | ||
| 16. | 20. tammikuuta 2018 |  Planica, Slovenia |
perinteisen tyylin sprintti (1,6 km) | maailmancup | 1. | ||
| 17. | 21. tammikuuta 2018 | Planica, Slovenia |
perinteisen tyylin väliaikalähtö (15 km) | maailmancup | 2. | ||
| 18. | 27. tammikuuta 2018 |  Seefeld, Itävalta |
vapaan tyylin sprintti (1,4 km) | maailmancup | 1. | ||
| 19. | 3. maaliskuuta 2018 | Lahti, Suomi |
vapaan tyylin sprintti (1,6 km) | maailmancup | 3. | ||
| 20. | 7. maaliskuuta 2018 | Drammen, Norja |
perinteisen tyylin sprintti (1,2 km) | maailmancup | 1. | ||
| 21. | 16. maaliskuuta 2018 |  Falun, Ruotsi |
vapaan tyylin sprintti (1,4 km) | finaalit | 1. | [71] | |
| 22. | 2018–2019 | 24. marraskuuta 2018 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin sprintti (1,4 km) | maailmancup | 2. | |
| 23. | 15. joulukuuta 2018 | Davos, Sveitsi |
vapaan tyylin sprintti (1,5 km) | maailmancup | 1. | ||
| 24. | 29. joulukuuta 2018 | Toblach, Italia |
vapaan tyylin sprintti (1,3 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 25. | 1. tammikuuta 2019 | Val Müstair, Sveitsi |
vapaan tyylin sprintti (1,4 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 26. | 3. tammikuuta 2019 | Oberstdorf, Saksa |
vapaan tyylin takaa-ajo (15 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 27. | 5. tammikuuta 2019 | Val di Fiemme, Italia |
perinteisen tyylin yhteislähtö (15 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 28. | 29. joulukuuta 2018 – 6. tammikuuta 2019 |
Keski- ja Etelä-Eurooppa | kiertueen lopputulokset | Tour de Ski | 1. | [72][73] | |
| 29. | 19. tammikuuta 2019 | Otepää, Viro |
perinteisen tyylin sprintti (1,6 km) | maailmancup | 1. | ||
| 30. | 9. helmikuuta 2019 | Lahti, Suomi |
vapaan tyylin sprintti (1,6 km) | maailmancup | 1. | [74] | |
| 31. | 12. maaliskuuta 2019 | Drammen, Norja |
perinteisen tyylin sprintti (1,2 km) | maailmancup | 1. | ||
| 32. | 16. maaliskuuta 2019 | Falun, Ruotsi |
vapaan tyylin sprintti (1,4 km) | maailmancup | 1. | ||
| 33. | 22. maaliskuuta 2019 | Quebec City, Kanada |
vapaan tyylin sprintti (1,6 km) | finaalit | 1. | ||
| 34. | 23. maaliskuuta 2019 | Quebec City, Kanada |
perinteisen tyylin yhteislähtö (15 km) | finaalit | 1. | ||
| 35. | 24. maaliskuuta 2019 | Kanada |
kiertueen lopputulokset | finaalit | 1. | ||
| 36. | 2019–2020 | 29. marraskuuta 2019 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin sprintti (1,4 km) | Ruka Nordic | 1. | [75][76][77][78] |
| 37. | 30. marraskuuta 2019 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin väliaikalähtö (15 km) | Ruka Nordic | 2. | [79][80] | |
| 38. | 29. marraskuuta – 1. joulukuuta 2019 |
Rukatunturi, Suomi |
kiertueen lopputulokset | Ruka Nordic | 1. | ||
| 39. | 14. joulukuuta 2019 | Davos, Sveitsi |
vapaan tyylin sprintti (1,5 km) | maailmancup | 1. | [81] | |
| 40. | 28. joulukuuta 2019 | Lenzerheide, Sveitsi |
vapaan tyylin yhteislähtö (15 km) | Tour de Ski | 2. | ||
| 41. | 29. joulukuuta 2019 | Lenzerheide, Sveitsi |
vapaan tyylin sprintti (1,5 km) | Tour de Ski | 1. | [82][83][84] | |
| 42. | 3. tammikuuta 2020 | Val di Fiemme, Italia |
perinteisen tyylin yhteislähtö (15 km) | Tour de Ski | 1. | [85] | |
| 43. | 4. tammikuuta 2020 | Val di Fiemme, Italia |
perinteisen tyylin sprintti (1,5 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 44. | 28. joulukuuta 2019 – 5. tammikuuta 2020 |
Sveitsi ja Italia | kiertueen lopputulokset | Tour de Ski | 3. | ||
| 45. | 19. tammikuuta 2020 |  Nové Město, Tšekki |
perinteisen tyylin takaa-ajo (15 km) | maailmancup | 2. | ||
| 46. | 26. tammikuuta 2020 | Oberstdorf, Saksa |
perinteisen tyylin sprintti (1,6 km) | maailmancup | 1. | ||
| 47. | 18. helmikuuta 2020 | Åre, Ruotsi |
vapaan tyylin sprintti (700 m) | Ski Tour | 1. | ||
| 48. | 20. helmikuuta 2020 | Meråker, Norja |
vapaan tyylin yhteislähtö (34 km) | Ski Tour | 2. | ||
| 49. | 22. helmikuuta 2020 | Trondheim, Norja |
perinteisen tyylin sprintti (1,5 km) | Ski Tour | 1. | ||
| 50. | 4. maaliskuuta 2020 | Drammen, Norja |
vapaan tyylin sprintti (1,6 km) | maailmancup | 1. | ||
| 51. | 2020–2021 | 27. marraskuuta 2020 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin sprintti | Ruka Nordic | 2. | [86] |
| 52. | 28. marraskuuta 2020 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin väliaikalähtö (15 km) | Ruka Nordic | 1. | [87] | |
| 53. | 27. – 29. marraskuuta 2020 |
Rukatunturi, Suomi |
kiertueen lopputulokset | Ruka Nordic | 1. | [88] | |
| 54. | 30. tammikuuta 2021 | Falun, Ruotsi |
perinteisen tyylin yhteislähtö (15 km) | maailmancup | 2. | ||
| 55. | 31. tammikuuta 2021 | Falun, Ruotsi |
perinteisen tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 56. | 13. maaliskuuta 2021 | Engadin, Sveitsi |
perinteisen tyylin yhteislähtö (15 km) | maailmancup | 2. | ||
| 57. | 2021–2022 | 26. marraskuuta 2021 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin sprintti | maailmancup | 2. | [89] |
| 58. | 3. joulukuuta 2021 | Lillehammer, Norja |
vapaan tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 59. | 11. joulukuuta 2021 | Davos, Sveitsi |
vapaan tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 60. | 12. joulukuuta 2021 | Davos, Sveitsi |
vapaan tyylin väliaikalähtö (15 km) | maailmancup | 2. | ||
| 61. | 28. joulukuuta 2021 | Lenzerheide, Sveitsi |
vapaan tyylin sprintti | Tour de Ski | 1. | ||
| 62. | 30. joulukuuta 2021 | Oberstdorf, Saksa |
vapaan tyylin yhteislähtö (15 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 63. | 1. tammikuuta 2022 | Oberstdorf, Saksa |
perinteisen tyylin sprintti | Tour de Ski | 1. | ||
| 64. | 3. tammikuuta 2022 | Val di Fiemme, Italia |
perinteisen tyylin yhteislähtö (15 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 65. | 28. joulukuuta 2021 – 4. tammikuuta 2022 |
Keski- ja Etelä-Eurooppa | kiertueen lopputulokset | Tour de Ski | 1. | ||
| 66. | 26. helmikuuta 2022 | Lahti, Suomi |
vapaan tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 67. | 27. helmikuuta 2022 | Lahti, Suomi |
perinteisen tyylin väliaikalähtö (15 km) | maailmancup | 2. | ||
| 68. | 2022–2023 | 25. marraskuuta 2022 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin sprintti | maailmancup | 1. | |
| 69. | 26. marraskuuta 2022 | Rukatunturi, Suomi |
perinteisen tyylin väliaikalähtö (10 km) | maailmancup | 1. | ||
| 70. | 27. marraskuuta 2022 | Rukatunturi, Suomi |
vapaan tyylin takaa-ajo (20 km) | maailmancup | 1. | ||
| 71. | 3. joulukuuta 2022 | Lillehammer, Norja |
vapaan tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 72. | 17. joulukuuta 2022 | Davos, Sveitsi |
vapaan tyylin sprintti | maailmancup | 2. | ||
| 73. | 31. joulukuuta 2022 | Val Müstair, Sveitsi |
vapaan tyylin sprintti (1,5 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 74. | 1. tammikuuta 2023 | Val Müstair, Suomi |
perinteisen tyylin takaa-ajo (10 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 75. | 3. tammikuuta 2023 | Oberstdorf, Saksa |
perinteisen tyylin väliaikalähtö (10 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 76. | 4. tammikuuta 2023 | Oberstdorf, Saksa |
vapaan tyylin takaa-ajo (10 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 77. | 6. tammikuuta 2023 | Val di Fiemme, Italia |
perinteisen tyylin sprintti (1,2 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 78. | 7. tammikuuta 2023 | Val di Fiemme, Italia |
perinteisen tyylin yhteislähtö (15 km) | Tour de Ski | 1. | ||
| 79. | 31. joulukuuta 2022 – 8. tammikuuta 2023 |
Keski- ja Etelä-Eurooppa | kiertueen lopputulokset | Tour de Ski | 1. | ||
| 80. | 22. tammikuuta 2023 | Livigno, Italia |
vapaan tyylin sprintti (1,2 km) | maailmancup | 1. | ||
| 81. | 28. tammikuuta 2023 |  Les Rousses, Ranska |
perinteisen tyylin sprintti (1,3 km) | maailmancup | 2. | ||
| 82. | 29. tammikuuta 2023 | Les Rousses, Ranska |
perinteisen tyylin yhteislähtö (20 km) | maailmancup | 1. | ||
| 83. | 3. helmikuuta 2023 | Toblach, Italia |
vapaan tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 84. | 4. helmikuuta 2023 | Toblach, Italia |
vapaan tyylin väliaikalähtö (10 km) | maailmancup | 3. | ||
| 85. | 14. maaliskuuta 2023 | Drammen, Norja |
perinteisen tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 86. | 17. maaliskuuta 2023 | Falun, Ruotsi |
perinteisen tyylin väliaikalähtö (10 km) | maailmancup | 1. | ||
| 87. | 18. maaliskuuta 2023 | Falun, Ruotsi |
vapaan tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 88. | 21. maaliskuuta 2023 | Tallinna, Viro |
vapaan tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 89. | 25. maaliskuuta 2023 | Lahti, Suomi |
perinteisen tyylin sprintti | maailmancup | 1. | ||
| 90. | 26. maaliskuuta 2023 | Lahti, Suomi |
perinteisen tyylin yhteislähtö (20 km) | maailmancup | 1. |
Muut palkintopallisijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljä voittoa ja neljä palkintopallisijoitusta.
| N:o | Kausi | Ajankohta | Sijainti | Kilpailumuoto | Kilpailu | Sijoitus | Joukkuekaverit | Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | 2019 | 10. helmikuuta 2019 | Lahti, Suomi |
perinteisen tyylin parisprintti (6 × 1,6 km) | maailmancup | 1. | Emil Iversen | [90] |
| 2. | 2020 | 1. maaliskuuta 2020 | Lahti, Suomi |
viestihiihto (4 × 7,5 km) | maailmancup | 1. | Pål Golberg, Hans Christer Holund ja Sjur Røthe | [91][92] |
| 3. | 2022 | 5. marraskuuta 2021 | Lillehammer, Norja |
viestihiihto (4 × 7,5 km) | maailmancup | 1. | Erik Valnes, Emil Iversen ja Simen Hegstad Krüger | |
| 4. | 2023 | 3. huhtikuuta 2023 | Lahti, Suomi |
vapaan tyylin parisprintti | maailmancup | 1. | Erik Valnes |
Tulokset kilpailuittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kausi | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 | 32 | 33 | 34 | 35 | Pisteet | Loppusijoitus |
| 2015–2016 | 
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
— | 16[93] | 110.[93] | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| — | — | — | — | — | 15. | — | — | ||||||||||||||||||||||||||||||
| 2016–2017 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
— | 884[94] | 4.[94] | ||||||
| 3. | — | 11. | 10. | 2.4. | — | — | 3. | — | 5. | — | 1. | — | 2. | — | 5. | 1. | 1.16. | ||||||||||||||||||||
| 2017–2018 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
— | 1 409[95] | 1.[96] | ||||||
| 1. | 1. | 1.51. | 1. | 1. | 1. | — | 10. | 1. | — | P. | — | — | 2. | 1. | 2. | 1. | — | 3. | 7. | 1. | 40. | 1. | 22. | 25.47. | |||||||||||||
| 2018–2019 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
— | 1 715[96] | 1.[96] | |||||
| 2. | 9. | 11. | 22. | 14.28. | — | 1. | — | 1. | 12. | 1. | 9. | 1. | 1. | 1.27. | — | 1. | — | 1. | — | 38. | 1. | 1. | 19. | 1. | 1. | 1.12. | |||||||||||
| 2019–2020 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
1 726[97] | 2.[97] |
| 1. | 2. | 1.9. | 4. | 1. | — | 2. | 1. | 17. | 10. | 1. | 1. | 3.21. | — | 7. | 2. | KESK | 1. | — | 31. | 25. | 1. | 2. | 1. | 6.5. | 8. | 1. | 15. | P. | |||||||||
| [75] | [79] | [98] | [99] | [81] | [100] | [101] | [101] | [102] | [103] | [104] | [105] | [106] | [107] | [108] | [109] | [110] | [111] | [112] | [113] | [114] | [115] | [116] | [116] | ||||||||||||||
| 2020–2021 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
— | 663[117] | 3.[117] | |||
| 2. | 1. | 1.32. | P. | — | — | — | 7. | 2. | 1. | — | P. | 2. | 4. | P. | |||||||||||||||||||||||
| [118] | [119] | [120] | |||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 2021–2022 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
— | 1 375[121] | 1.[121] | ||||
| 2.3. | 9. | DNS | 1.1. | 12. | 1. | 1.1. | 2. | — | 1.1. | 4. | 1. | 1.1. | 1. | 1.5. | P. | 1.2. | 2. | — | P. | ||||||||||||||||||
| [89] | [122] | [123] | [124] | [125][126] | [127] | [128] | |||||||||||||||||||||||||||||||
| 2022–2023 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
— | 2 715[129] | 1.[129] | ||||
| 1.1. | 1. | 1.29. | DNS | 1.1. | — | 2.2. | 5. | 1.1. | 1.12. | 1. | 1.42. | 1.1. | 1. | 1.6. | 1.1. | 8. | 2.1. | 1. | 1.1. | 3. | 7. | 1.1. | 1. | 1.2. | 1.2. | 1.1. | 1. | ||||||||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Johannes Høsflot Klæbo Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- ↑ Kilpeläinen, Juuso: Norjan hiihtotähti Johannes Høsflot Klæbo halusi alun perin jalkapalloilijaksi – idoli löytyi Man Unitedista SuomiFutis. 13.6.2021 kello 11.15. Podium North Oü. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ De Lancey, Stephanie: Who is Norway's Johannes Hoesflot Klaebo? NBCOlympics.com. 13.2.2022. Viitattu 15.2.2023. (englanniksi)
- ↑ There's much more to Johannes Klaebo than Justin Bieber comparisons Olympialaisten virallinen verkkosivusto. 20.2.2019. Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Arffman, Laura & Laakkonen, Arimo: Jauhojärveltä kovat terveiset kiilanneelle norjalaiselle: "Kannattaisi käydä lenkillä, ettei olisi niin hapoilla" yle.fi. 26.12.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2017.
- ↑ Laakkonen, Arimo: Ristiriitaisia kommentteja norjalaisilta: Hiihtopomo pyysi anteeksi, joukkuekaveri puolusti kiilaajaa yle.fi. 26.2.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2017.
- ↑ Tammilehto, Teemu: Norjalaismedia piiritti päävalmentaja Jylhän – "Kuinka vihainen olet Iversenille?" yle.fi. 26.2.2017. Lahti: Yleisradio Oy. ”Norjan Emil Iversen kaatui viimeisessä kaarteessa ja Iivo Niskanen kompastui norjalaiseen.” Viitattu 27.2.2017.
- ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Norjan sprinttihirmu pohjusti toisen peräkkäisen MM-kullan eristyksissä isänsä ja isoisänsä seurassa – tunteet nousivat pintaan voiton jälkeen HS.fi. 25.2.2021 kello 19.30. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 6.3.2021.
- ↑ Kivioja, Olli: Johannes Hösflot Kläbo leikitteli ladulla Bolshunovin kustannuksella – ”Ylivoimaisesti maailman paras” IS.fi. 5.3.2021 kello 17.30. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 5.3.2021.
- ↑ Rein, Pasi: MM-kisoille kaikkien aikojen dramaattisin päätös – Kläbolle hylkäys, Bolshunov ei suostunut laittamaan hopeamitalia kaulaansa Savon Sanomat. 7.3.2021 kello 18.39. Savon Media Oy. Viitattu 7.3.2021.
- ↑ Reponen, Jussi-Pekka & Vilén, Jan: Norjan Klæbo kiri ensimmäisenä maaliin 50 km:n MM-kilpailussa, mutta suoritus hylättiin – Iivo Niskanen paiskoi vihaisena suksiaan HS.fi. 7.3.2021 kello 13.33 (päivitetty kello 18.22). Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 7.3.2021.
- ↑ Loikkanen, Lotta: Venäjällä Aleksandr Bolšunov on sankari, vaikka ottikin ”röyhkeän suomalaisen roolin” – Norjalaisten mielestä teko oli tahallinen ja venäläinen ”pelottava” HS.fi. 8.3.2021. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 9.3.2021.
- ↑ Sande, Egil & Lønning, Simen & Busk, Martin: Klæbo oversvømmes av støtte fra idrettsprofiler: - Uansett utfall står du igjen som vinneren her Nettavisen. 8.3.2021. Viitattu 9.3.2021. (norjaksi)
- ↑ Hirvonen, Ville: Vladimir Putin onnitteli Aleksander Bolshunovia - nosti venäläisen ”kilpailun todelliseksi sankariksi” Sportti.com. 7.3.2021 kello 23.22. Viitattu 9.3.2021.
- ↑ Saarela, Anni: Ero kuin yöllä ja päivällä: viidenkympin protestimestari tuuletti villisti – pronssimies kiusaantui mitalistaan Iltalehti. 7.3.2021 kello 23.15. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.3.2021.
- ↑ Pirinen, Harri: Sokkipäätös: Norja vetää Kläbo-valituksen pois! Hiihtotähti latasi selvän näkemyksen tilanteesta IS.fi. 10.3.2021 kello 19.15. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 10.4.2021.
- ↑ STT & NTB: Kläbolla turhautumista, suuttumusta ja pettymystä: ”Tämä tuntuu urani vaikeimmalta päivältä” Kestävyysurheilu.fi. 7.3.2021 kello 22.08. W Sportsmedia AB. Arkistoitu 10.4.2021. Viitattu 10.4.2021.
- ↑ Pirinen, Harri: Kläbo julkaisi videon ja avautui kohukilpailun loppuratkaisusta – Bolshunov ja Fis saivat kuulla kunniansa: ”Heidän tapansa on aivan karmea” IS.fi. 31.3.2021 kello 11.41. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 10.4.2021.
- ↑ Silvennoinen, Santtu: Iivo Niskasen ja venäläisten sopimus pöydällä: ”Kläboa vastaan pelataan” iltalehti.fi. 6.2.2022 kello 6.52. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 16.2.2022.
- ↑ Culpepper, Chuck: Being one of the coolest guys on Earth has its pressures, but Johannes Hoesflot Klaebo can manage Washington Post. 11.2.2022. Viitattu 16.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Johannes Hoesflot Klaebo defends Olympic sprint title with Federico Pellegrino second again Eurosport UK:n virallinen verkkosivusto. 8.2.2022. Viitattu 8.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Beijing (CHN) | Olympic Winter Games | Men's 15 km C § Result Details 11.2.2022. Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 16.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Myllykoski, Tatu: Joni Mäki runnoi hurjan hopeakirin – Harri Kirvesniemi kertoo, mikä on viestisankarin erityisominaisuus HS.fi. 16.2.2022. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 16.2.2022.
- ↑ Hepojärvi, Harri: ”Kuninkuusmatkasta” tuli pannukakku – Aleksandr Bolshunov voitti, Norjan supertähti keskeytti iltalehti.fi. 19.2.2022 kello 10.23. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 19.2.2022.
- ↑ Johannes Høsflot Klæbo brøt OL-2,8-mila - Magen slo seg vrang Dagbladet. 19.2.2022. Viitattu 19.2.2022. (norjaksi)
- ↑ Wahlberg, Malin: Kläbo bröt sista loppet i OS Aftonbladet. 19.2.2022. Viitattu 19.2.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Theyerl, Ben: Klaebo Dominates Chaotic World Championship Sprint, Schoonmaker Scores Top Ten FasterSkier.com. 23.2.2023. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Men 15.0km Classic + 15.0km Free Skiathlon Results (PDF) 24.2.2023. Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 27.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Planica (SLO) | World Championships | Men's 15 km Individual Start Free § Result Details 1.3.2023. Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 3.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Men 15.0 km Interval Start Free Results (PDF) 1.3.2023. Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 3.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Lie, Rasmus & Simonsen, Caroline: Klæbo fryktelig skuffet: – Dette må gå i glemmeboken TV2.no. 1.3.2023. Viitattu 3.3.2023. (norjaksi)
- ↑ Klæbo-avsløring etter «dritkjedelig» VM-stafett: – Spurte om det var lov å vente VG. 3.3.2023. Viitattu 3.3.2023. (norjaksi)
- ↑ Men Relay 4x10.0 km Results (PDF) 3.3.2023. Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 3.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Forklarer avvisningen Dagbladet. 5.3.2023. Viitattu 6.3.2023. (norjaksi)
- ↑ a b Silvennoinen, Santtu: Selostajakin villiintyi: ”Rakettimies iski” – Ristomatti Hakola täräytti rautaisen hiihdon Aamulehti. 24.3.2019. Viitattu 5.8.2021.
- ↑ Hämäläinen, Tuomas: Kläbolta käsittämätöntä hölmöilyä: venäläistähti kuittasi vierestä sprintin voittoon! MTVuutiset.fi. 24.11.2018. Viitattu 24.11.2018.
- ↑ STT: Vain Laura Mononen pääsi vauhtiin Åren ylämäkisprintissä Uusimaa. 18.2.2020 kello 20.30. Etelä-Suomen Media Oy. Arkistoitu 20.2.2020. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11671251
- ↑ Suomalaismiehen paras sijoitus Tour de Skin historiassa: Iivo Niskanen taisteli kokonaiskisan kolmanneksi! yle.fi. 4.1.2022. Viitattu 4.1.2022.
- ↑ Saarela, Anni: Johannes Kläbo sai erikoisen esineen Rukalla – kuva: tältä ylivoima näyttää iltalehti.fi. 26.11.2022 kello 18.16. Viitattu 3.3.2023.
- ↑ Teaford, John: Klaebo Sweeps Ruka World Cup Weekend FasterSkier.com. 27.11.2022. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Theyerl, Ben: Ogden and Schoonmaker Miss Skate Sprint Final by Narrowest of Margins as Klaebo Wins Again FasterSkier.com. 3.12.2022. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Teaford, John: Faehndrich's Speed and Klaebo's Course Management On Display in TDS Stage 1 FasterSkier.com. 31.12.2022. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Teaford, John: Patterson 4th, Cyr 7th On the Day as Klaebo Controls TDS Stage 4 FasterSkier.com. 4.1.2023. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
- ↑ FIS Tour de Ski Official results fis-ski.com. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Teaford, John: Incroyable! Richard Jouve Wins for France! FasterSkier.com. 28.1.2023. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Theyerl, Ben: Action in Les Rousses: Klaebo Back on Top, Cyr Again Top Ten, Patterson Powers to 12th FasterSkier.com. 29.1.2023. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Toblach (ITA) Men Sprint Free Results (PDF) 3.2.2023. Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 3.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Husu, Atte: Harri Kirvesniemeltä kova arvio hiihtomaailmaa hämmentävän norjalaistähden nopeudesta IS.fi. 2.12.2017 kello 7.00. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.3.2021.
- ↑ Holopainen, Pekka: Kari-Pekka Kyröltä paljon puhuva tekstiviesti Norjan uudesta superhiihtäjästä – vertaus legendoihin kuvaa hiihdon muutosta IS.fi. 27.11.2017 kello 10.10. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.3.2021.
- ↑ Saarela, Anni & Nyrhinen, Matti: Jari Isometsän mukaan Petter Northug muokkasi maastohiihtoa enemmän kuin kukaan muu: ”Yksi ylivoimainen ominaisuus” MTVuutiset.fi. 12.12.2018 kello 14.55. MTV Oy. Viitattu 1.3.2021.
- ↑ Rein, Pasi: Kilpahiihto on yhä enemmän taitolaji – ”Vauhti on kasvanut maastohiihdossa hirvittävästi 15–20 vuodessa” IS.fi. 22.2.2021 kello 14.20. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.3.2021.
- ↑ Myllykoski, Tatu: Johtiko tämä neronleimaus Hakolan ja Mäen MM-hopeaan? Norjan supertähti käytti samaa temppua IS.fi. 28.2.2021 kello 19.09. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 2.3.2021.
- ↑ Folvik, Herman & Strøm, Ole Kristian: Treneren: Karlsson vil studere Klæbo VG. 14.1.2022. Viitattu 19.1.2022. (norjaksi)
- ↑ Hepojärvi, Harri: Therese Johaug yrittää kopioida Iivo Niskasen tyyliä – ”Hän on ihan omassa luokassaan” Iltalehti. 16.2.2021 kello 11.19. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 1.3.2021.
- ↑ Manninen, Jorma: Harri Kirvesniemeä valmentanut suomalaisasiantuntija avaa tykkihiihtäjä Johannes Kläbon salaisuudet – monta yhdistävää tekijää Petter Northugiin Aamulehti. 3.2.2018 kello 10.00. Sanoma Oyj. Viitattu 1.3.2021.
- ↑ Saarela, Anni: Ei mikään playboy Iltalehti. 8.2.2022 kello 8.02. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.2.2022.
- ↑ Kares, Yrjö: Suomalaisvalmentajat ylistävät uutta norjalaista hiihtohirmua – Tekee pitkiä harjoituksia suolla juosten Aamulehti. 29.11.2017 kello 12.00. Sanoma Oyj. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Pellegrini, Barbara ym.: Biomechanical analysis of the “running” vs. “conventional” diagonal stride uphill techniques as performed by elite cross-country skiers Journal of Sport and Health Science (ScienceDirect). 18.5.2020. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Karttunen, Anu: Norjan hiihtotähti Kläbo toivoo, että muut eivät opi mullistavaa juoksutekniikkaa liian hyvin: "Yritän olla koko ajan muita askeleen edellä" yle.fi. 23.11.2018. Yleisradio Oy. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ Soininen, Maisa: Tällaista hiihtotyyliä ei ole ennen nähty – Lahdessa hätkähdyttänyt norjalainen: ”Olen nörtti tällaisissa asioissa” IS.fi. 28.2.2017 kello 11.56. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ Silvennoinen, Santtu: Norjalaiskomeetan oma hiihtotapa puhuttaa - Iivo Niskanen: ”Tuskin hän jaksaa sellaista tahtia 50 kilometrin kisassa” Iltalehti. 30.12.2017 kello 9.24. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ STT: Hiihtäjät lähtivät Seefeldiin huuhtelemaan happoja – STT teki hiihtosanaston MM-kisakatsojien avuksi Salon Seudun Sanomat. 18.2.2019 kello 20.37. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Suomalainen latu (PDF) 2020. Suomen Hiihtoliitto ry & Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Silvennoinen, Santtu: Johannes Kläbo mullisti hiihtoa: ”Hänellä on ilmiömäinen kyky” – olympiakisoista kaikkien aikojen näytös Iltalehti. 3.2.2022 kello 22.28. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 3.2.2022.
- ↑ Husu, Atte: Kommentti: 14-vuotiaan Aleksandr Bolshunovin unelma ei toteutunut, mikä osoittautui venäläisen hiihtotähden pelastukseksi yle.fi. 11.1.2021. Yleisradio Oy. Viitattu 12.10.2021.
- ↑ Karttunen, Anu: Asiantuntija hehkuttaa Iivo Niskasen historiallista suoritusta Tour de Skillä – Kläbon dominanssi herätti hieman pelottavankin kysymyksen yle.fi. 4.1.2022 kello 20.53. Yleisradio Oy. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Norjan superhiihtäjä on yhä suurempi uhka myös Iivo Niskaselle – valmentajan mielestä suomalainen on parempi vain yhdessä perusominaisuudessa Aamulehti. 5.2.2022 kello 18.30. Viitattu 5.2.2022.
- ↑ Kivioja, Olli: Norjan supertähti Johannes Hösflot Kläbon harjoittelusta paljastui armottomia yksityiskohtia IS.fi. 12.3.2021 kello 15.31. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Silvennoinen, Santtu: Selostajakin villiintyi: "Rakettimies iski" – Ristomatti Hakola täräytti rautaisen hiihdon Aamulehti. 24.3.2019 kello 17.32 (päivitetty kello 17.34). ”Norjan Johannes Kläbo voitti miesten hiihdon maailmancupin.” Viitattu 27.2.2020.
- ↑ Hakola jaksoi Falunissa neljänneksi - Kläbo isännöi kauden viimeistä sprinttifinaalia Suomenmaa.fi. 16.3.2018 kello 14.14 (päivitetty kello 16.34). Arkistoitu 27.2.2020. Viitattu 27.2.2020.
- ↑ STT: Vasta 22-vuotias Kläbo voitti Tour de Skin ensiyrityksellään Aamulehti. 6.1.2019 kello 16.27 (päivitetty kello 16.43). Helsinki/Val di Fiemme. Viitattu 27.2.2020.
- ↑ STT Urheilu: Kläbo voitti Tour de Skin ensimmäisellä yrityksellään ja kaikkien aikojen nuorimpana miesvoittajana yle.fi. 6.1.2019 kello 16.34 (päivitetty kello 16.46). Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2020.
- ↑ STT: Kläbo voittoon Lahdessa – Pellegrino rikkoi norjalaisrintaman LS24.fi. 9.2.2019 kello 16.17. Marva Media Oy. Viitattu 27.2.2020.
- ↑ a b Ruka (FIN) | Men 1.4 km Sprint Classic (PDF) 29.11.2019. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ STT: Rakettimies irtosi hirmukirillä Rukalla! Johannes Kläbo jätti muut töllistelemään selkää – myös naisten sprintin voitto Norjaan IS.fi. 29.11.2019 15.21 (päivitetty kello 15.59). Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Hämäläinen, Tuomas: Johannes Hösflot Kläbo yhdessä viikossa kuin uusi mies – Norjan supertähdeltä hämmentävä näytös Rukalla! MTVuutiset.fi. 29.11.2019 kello 15.06. MTV Oy. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi & Lund, Sakari & Porttila, Kimmo: Norjan supertähti Kläbo otti häkellyttävän sprinttivoiton: "Muut näytti laittaneen pakin päälle" – Iivo Niskanen harmitteli kiltteyttään yle.fi. 29.11.2019 kello 15.08 (päivitetty kello 15.59). Yleisradio Oy. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ a b Ruka (FIN) | Men 15.0 km Interval Start Classic (PDF) 30.11.2019. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Iivo Niskanen karjahteli, pullisteli lihaksiaan ja pussaili suksiaan – sekä sai ylistävät kehut norjalaistähdeltä HS.fi. 30.11.2019 kello 13.40 (päivitetty kello 18.03). Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ a b STT: Ruka sai jatkoa Davosista, Kläbo hiihti kauden toisen sprinttivoittonsa Kaleva.fi. 14.12.2019 kello 16.53. Kaleva Oy. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Hytönen, Juho-Veikko: Kläbolle voitto Lenzerheiden sprintissä kestavyysurheilu.fi. 29.12.2019 kello 14.01. Hevoskuuri.fi Oy. Arkistoitu 27.2.2020. Viitattu 27.2.2020.
- ↑ STT: Kläbo voitti miesten Tour de Skin vapaan hiihtotavan sprintin – suomalaismiehet jämähtivät karsintaan Savon Sanomat. 29.12.2019 kello 12.08. Savon Media Oy. Viitattu 21.2.2020.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Kläbo tykitti jälleen sprintin ykköseksi – naisten sprintissä yllätysvoittaja yle.fi. 29.12.2019 kello 13.56 (päivitetty kello 15.20). Yleisradio Oy. Viitattu 21.2.2020.
- ↑ STT: Iivo Niskanen jäi kymmenenneksi Tour de Skin yhteislähtökisassa – Kläbo hiihti voittoon Lapin Kansa. 3.1.2020 kello 17.13 (päivitetty kello 18.57). Lapin Kansa Oy / Kaleva Oy. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Valnes kukisti Kläbon kestavyysurheilu.fi. 27.11.2020 kello 15.13. Hevoskuuri.fi Oy. Arkistoitu 27.11.2020. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ Kläbo voittaja Rukan perinteisellä – Iivo Niskanen jäi muutaman sekunnin palkintosijasta kestavyysurheilu.fi. 28.11.2020 kello 15.01. Hevoskuuri.fi Oy. Arkistoitu 28.11.2020. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ Kläbo kiri kiertueen voittoon Rukalla – Iivo Niskanen viides kestavyysurheilu.fi. 29.11.2020 kello 14.31. Hevoskuuri.fi Oy. Arkistoitu 29.11.2020. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ a b Ruka (FIN) | Men Sprint Classic (PDF) 26.11.2021. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Lahti (FIN) | Men 6 x 1.6 km Team Sprint Classic - Final (PDF) 10.2.2019. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Lahti (FIN) | Men Relay 4x7.5 km (PDF) 1.3.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Pajala, Mikko: Suomi hyytyi Lahden sakeassa lumipyryssä kuudenneksi, Norja myös miesten viestin ykkönen ennen yllättäjää HS.fi. 1.3.2020 kello 13.48. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 2.3.2020.
- ↑ a b Cup standings - FIS (Skiing) Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Cup standings - FIS (Skiing) Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Cup standings - FIS (Skiing) Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Cup standings - FIS (Skiing) Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Cup standings - FIS (Skiing) 23.2.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 23.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Ruka (FIN) | Men 15.0 km Pursuit Free (PDF) 1.12.2019. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Lillehammer (NOR) | Men 15.0km Classic + 15.0km Free Skiathlon (PDF) 7.12.2019. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Lenzerheide (SUI) | Men 15.0 km Mass Start Free (PDF) 28.12.2019. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Saarela, Anni: Kärjestä pudonnut Johannes Kläbo sättii itseään rajusti – kilpakumppani piikittelee: "Ehkä hänen pitäisi keskeyttää Tour" iltalehti.fi. 2.1.2020 kello 11.21. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Val di Fiemme (ITA) | Men Sprint Classic (PDF) 4.1.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Val di Fiemme (ITA) | Men 10.0 km Mass Start Free (PDF) 5.1.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Hytönen, Juho-Veikko: Kläbo flunssassa – Dresden jää sittenkin väliin kestavyysurheilu.fi. 9.1.2020 kello 10.03. Hevoskuuri.fi Oy. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Nove Mesto (CZE) | Men 15.0 km Interval Start Free (PDF) 18.1.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Nove Mesto (CZE) | Men 15.0 km Pursuit Classic (PDF) 19.1.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Karttunen, Anu: Norjan valmentaja ei pitänyt tähtihiihtäjiensä päätöksestä – Kläbo sai myös Iversenin keskeyttämään: "Se tuntuu tyhmältä" yle.fi. 25.1.2020 kello 20.22. Yleisradio Oy. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Oberstdorf (GER) | Men Sprint Classic (PDF) 26.1.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Uusitalo, Timo: Kläbolla sormi murtunut – paljasti asian omalla Instagram-tilillään yle.fi. 3.2.2020 kello 17.29 (päivitetty kello 17.35). Yleisradio Oy. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Östersund (SWE) | Men 15.0 km Interval Start Free (PDF) 15.2.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Östersund (SWE) | Men 15.0 km Pursuit Classic (PDF) 16.2.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Are (SWE) | Men Sprint Free (PDF) 18.2.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Meraker (NOR) | Men 34.0 km Mass Start Free (PDF) 20.2.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ STT: Kläbo johti norjalaistykitystä – Lauri Vuorinen iloinen suomalaisonnistuja MTVuutiset.fi. 22.2.2020. MTV Oy. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Trondheim (NOR) | Men 30.0 km Pursuit Classic (PDF) 23.2.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 23.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Lund, Sakari: Hiihdon maailmancup on päättynyt – Quebecin kisat on peruttu yle.fi. 13.3.2020 kello 14.08 (päivitetty kello 14.25). Yleisradio Oy. Viitattu 18.7.2020.
- ↑ a b Cup standings - FIS (Skiing) 14.3.2021. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Uusitupa, Ismo: Norja vetäytyy hiihdon maailmancupista loppuvuoden ajaksi – myös Tour de Ski on jäämässä väliin HS.fi. 1.12.2020 kello 13.44. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 31.12.2020.
- ↑ Saarela, Anni: Maailmanmestari vertasi norjalaisten kohupäätöstä lentoturmaan – nyt puhuu Johannes Kläbo Iltalehti. 29.12.2020 kello 22.15. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 10.1.2021.
- ↑ STT Urheilu: Norjan ykköstykki Kläbo ja ruotsalaistähdet jättävät Salpausselän kisat väliin yle.fi. 18.1.2021 kello 19.04. Yleisradio Oy. Viitattu 7.2.2021.
- ↑ a b Cup standings - FIS (Skiing) 27.2.2022. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Ruka (FIN) | Men 15.0 km Interval Start Classic (PDF) 27.11.2021. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Ruka (FIN) | Men 15.0 km Pursuit Free (PDF) 28.11.2021. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Shemeikka, Anssi: Uusi isku hiihdon maailmancupille: kilpailuviikonloppu peruttiin jälleen – Suomen olympiajoukkuetta ei vielä sinetöidä MTVuutiset.fi. 10.1.2022 kello 16.15. MTV Oy. Viitattu 26.2.2022.
- ↑ Teiskonlahti, Riku: Kaikilla Norjan miesten sprinttimaajoukkueen hiihtäjillä on korona – syynä matka Lahteen HS.fi. 1.3.2022 kello 13.04. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ STT-TT: Koronaan sairastunut Johannes Hösflot Kläbo pelkää kauden olevan ohi: ”Matka Suomeen oli ilmeisesti liikaa” IS.fi. 1.3.2022 kello 13.37. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Visuri, Roope: Iivo Niskanen tekee suomalaista hiihtohistoriaa – miten käy Hannu Mannisen ennätyksen? Näistä asetelmista talvilajien maailmancupit huipentuvat yle.fi. 10.3.2022 kello 14.20. Yleisradio Oy. Viitattu 12.3.2022.
- ↑ STT: Kansainvälinen hiihtoliitto perui Venäjälle aiotut maailmancupit Maastohiihto.com. 25.2.2022. Wsportsmedia AB. Viitattu 26.2.2022.
- ↑ a b Cup standings - FIS (Skiing) 26.3.2023. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 3.4.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johannes Høsflot Klæbo Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta