Työtjärvi
| Työtjärvi | |
|---|---|
 Maisemaa Työtjärven uimarannalta |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Päijät-Häme |
| Kunnat | Hollola |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Porvoonjoen vesistö (18) |
| Valuma-alue | Vähäjoen valuma-alue (18.057) |
| Laskujoki | Supanoja Autjokeen |
| Taajamat | Soramäki, Hälvälä |
| Järvinumero | 18.057.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 142,9 m [1] |
| Pituus | 1,1 km [1] |
| Leveys | 0,9 km [1] |
| Rantaviiva | 3,4 km [2] |
| Pinta-ala | 55,33 ha [2] |
| Keskisyvyys | alle 1,5 m [3] |
| Suurin syvyys | 7 – 9 m [2][3][4] |
| Valuma-alue | 5 km² [5] |
| Veden viipymä | 7 kk [3] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Työtjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Työtjärvi [1] on Päijät-Hämeessä Hollolassa Hälvälän ja Vesalan pohjoispuolella sijaitseva järvi.
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työtjärvi on 1,1 kilometriä pitkä, 900 metriä leveä ja sen pinta-ala on 55,3 hehtaaria. Se sijaitsee harjualueella, jonka pohjoispuoli ja itäpuoli on soistunutta kangasmetsää. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen pienialainen syvänne sijaitsee Särkänkärjen edustalla. Työtjärven rantaviivan pituus on 3,4 kilometriä. Puolustusvoimilla on pohjoisessa harjoittelualue, joka ulottuu pohjois- ja koillisrannoille asti. Lahden keskustaajama on puolestaan levittäytynyt järven etelärannoille. Lounaassa, rinteen alla, sijaitsee Hälvälän asuinalue. Sen itäpuolella sijaitsee suolle asti ulottuva Soramäki. Parin kilometrin päässä sijaitsee Hollolan kuntakeskus Salpakangas, joka sekin on osa Lahden keskustaajamaa. Länsirannassa on lähes kymmenen ja itärannassa noin viisi vapaa-ajan asuntoa. Valtatie 12 ohittaa järven kilometrin päässä etelärannasta. Valtatien rinnalla kulkee yhdystie 2955, josta haarautuu länsipuolelta pohjoiseen Hollolan kirkonkylälle johtava yhdystie 3161. Järven ympäri pääsee kävelemään polkuja pitkin. Etelärannassa sijaitsee laskuojan lähellä uimaranta.[1]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven tila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi on ollut karu ja kirkas harjujärvi, joka läheisen suon ojituksen seurauksena muuttui happamoituneeksi humusjärveksi. Järveä on tutkittu vuosikymmeniä. Sen suurin ongelma on syvänteen hapenpuute, joka käynnistää sedimentissä ravinteiden takaisin liukenemisen. Vedessä onkin ollut runsaasti ravinteita, jotka ovat käynnistäneet sinilevien leväkukinnan. Toinen ongelma on ollut veden happamuus, joka on seurausta veden suuresta humuspitoisuudesta.[5]
Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi on tyypiltään matala humusjärvi ja sen vedenlaatu on heikko. Veden happamuustaso vaihtelee arvoissa pH 5,6–6,6, joka johtuu osittain humuksesta ja toisaalta myös humuksen hajotustoiminnasta, joka vapauttaa veteen sitä happamoittavaa hiilidioksidia. Happamuus heikentää simpukoiden, kotiloiden ja rapujen elimahdollisuuksia ja vaikuttaa kalojen hyvinvointiin. Järven pohjassa on esiintynyt hapettomuutta kevättalvisin 1980-luvulta saakka. Pohjan tuntumassa esiintynyt hapettomuus on käynnistänyt järvessä sisäisen kuormituksen. Veden kokonaisfosforipitoisuudeksi on mitattu noin 30 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), jonka vuoksi järvi luokitellaan rehevöityneeksi. Lisäksi alusveden fosforipitoisuudet ovat olleet kaksinkertaiset päällysveteen verrattuina. Kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet 520 μg/l. Suuret ravinnepitoisuudet kasvattavat levien määrää, jolloin vesi samenee. Sameutta voidaan tutkia näkösyvyyden avulla ja sen arvo on vaihdellut välillä 1,0–2,6 metriä. Heinäkuussa 2014 oli veden lämpötilaprofiilissa termokliini kahdessa metrissä. Syvemmälle mentäessä vesi oli lähes hapetonta.[5][4]
Kalasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1999 koekalastuksen jälkeen suoritettiin hoitokalstus, jonka vaikutuksesta kalojen kasvuvauhti lisääntyi ja kalakantojen kääpiöityminen pysähtyi. Järvessä suoritettiin vuosina 2005 ja 2008 uusia koekalastuksia. Niissä ahventen määrä oli hallitseva. Biomassana ahventa oli eri vuosina 56 % ja 45 %. Särkeä esiintyi vain ahveneen verrattuna murto-osa ja näiden lisäksi oli vielä vähäisiä määriä lahnaa, kuhaa ja haukea.[5][4]
Kasvisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työtjärvestä löytyy 17 vesikasveihin kuuluvaa putkilokasvilajia, joiden lajimäärä on karulle järvelle tyypillinen. Yleisimmät kasvilajit ovat järvikorte, ulpukka, uistinvita ja vesitatar, jotka tulevat toimeen monenlaisissa vesistöissä. Rantojen kasvilajeja ovat jouhisara, pullosara, viiltosara, kurjenmiekka, rantalitukka ja terttualpi.[4]
Järven kunnostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven heikon tilan vuoksi sitä on yritetty 1990-luvulla kunnostaa hoitokalastamalla [5]. Lisäksi sen tilaa yritettiin lokakuussa 2010 kohentaa kalsiumperoksidi-käsittelyllä, joka vapauttaa veteen joutusessaan happea ja sen kalsium sitoo veteen liuennutta fosforia. Käsittelyllä ei kuitenkaan saavutettu hyötyä.[3]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työtjärvi sijaitsee Ensimmäisen Salpausselän reunamuodostumalla, joka syntyi Baltian jääjärveen noin 12 250–12 050 vuotta sitten. Se on suppajärvi, joka on syntynyt Sairakkalan reunatasanteella Tiilikankaasen hautautuneen jäävuoren sulattua pois. Salpausselkien varhaisvaiheessa Baltian jääjärven vedenpinta oli reunatasanteella 155 metriä merenpinnan yläpuolella, joten Työtjärven supan suu jäi aluksi noin 12 metriä pinnan alle. Vaikka jääjärven vedenpinta aleni seudun voimakkaan maankohoamisen vuoksi, pysyi järvi pinnan alla satoja vuosia. Jossakin vaiheessa järven rannat jäivät kuivalle maalle. Tämä tapahtui viimeistään 11 590 vuotta sitten, jolloin Baltian jääjärven vedenpinta laski äkillisesti 26–28 metriä. Viimeistään tästä tapahtumasta alkoi Työtjärvi kausi itsenäisenä järvenä. Jään sulattua, supan pohjalle alkoi kerrostua maa-ainesta, joka oli aluksi vain silttiä ja savea. Se tiivisti huokoisen supan pohjan niin, että siinä alkoi pysyä oma vesi riippumatta ympäristön pohjaveden tilanteesta.[6]
Järven pohjan sedimenteistä on tutkittu siitepölyjäämiä, jotka Irmeli Vuorela on analysoinut. Tulkinnan mukaan seudun maisema on aluksi karu ja paljas. Alueelle levisi pian varpuja ja kylmän ilmaston ruohoja, kuten esimerkiksi heiniä, lapinvuokko, pujo ja vadelma. Näiden seassa kasvoi vaivaiskoivua, joka valloitti laajoja alueita. Puuttomalla seudulla ei kasvanut aluksi puita ja ensimmäisenä sinne saapui koivu. Sen seurauksena seutu muistuttu tunturikoivikkoa. Noin 9 000 vuotta sitten saapui mänty, joka valtasi itselleen sopivat alueet ja kasvoi sekametsänä koivun kanssa. Työtjärven pohjalle alkoi tässä vaiheessa kertyä liejua. Seuraavana 8 600 vuotta sitten saapui leppä, joka valloitti rantojen kosteikot ja ravinteikkaat alueet. Pian seurasivat pähkinäpensas ja jalava, jotka kasvoivat mäkien etelärintellä. Lehtojen sekaan saapui myöhemmin myös tammi. Jalojen lehtipuiden ja koivun valtakausi kesti ajanjakson 9 000–2 500 vuotta sitten. Ilmaston lämpeneminen päättyi vaiheittaiseen viilenemiseen, jota elämme edelleen. Kuusi suosii viileää ja kosteaa ilmastoa. Se saapui Työtjärvelle 5 000 vuotta sitten aluksi ravinteikkaille alueille ja syrjäytti samalla jaloja lehtipuita.[6]
Esihistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihmisen saapuminen Työtjärvelle ei aluksi jättänyt sedimentteihin näkyviä jälkiä. Viljan viljelu kivikauden ja pronssikauden vaihteessa muutti ympäröivää maidemaa suuresti. Järven pohjaan valojut siitepöly sisälsi runsaasti ruohokasvien ja viljakasvien siitepölyä. Noin 13 kilometrin [1] päässä sijaitsevien Joutjärven ja Alasenjärven sedimenteistä on löydetty viljakasvien siitepölyä 2000 vuoden takaa.[6]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hollolan lentokenttä, jonka armeija rakensi sotalentoja varten, valmistui järven luoteispuolelle vuonna 1940. Armeija hylkäsi kentän syksyllä 1944 ja vuosina 1944–1976 toimi kentällä purjelentokerho, golfkenttä ja laskuvarjojerho. Vuonna 1976 alue otettiin Puolustusvoimien harjoittelualueeksi.[4]
Järvi on ollut karu ja kirkas harjujärvi, mutta 1950- ja 1960-luvuilla toteutettu viereisen Tyhnysuon ojitus. Sen kuivatusvedet johdettiin järveen, jonka vesi tummui humuksen vaikutuksesta. Viereisen Varrasuon virtaukset ovat pienet. Suo-ojien kautta laskevat pohjoisessa sijaitsevat Kastarlammi ja Mustajärvi Työtjärveen. Ojituksia jatkettiin vielä 1970-luvuilla. Suon ojat ovat 2020-luvulla olleet tukossa.[4]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Porvoonjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 18) Luhdanjoen valuma-alueella (18.05) , jonka Vähäjoen valuma-alueeseen (18.057) se kuuluu. Järvi sijaitsee Porvoonjoen valuma-alueen yläjuoksulla ja järven valuma-alueen pinta-ala on noin viisi neliökilometriä. Lammen vedenpinnan korkeus on 142,9 metriä mpy. Järveen laskee suo-ojia sekä Mustajärven (143,8 m mpy.) että siihen laskevan Kastarlammin (144,4 m mpy.) yhteinen laskuoja. Järven laskuoja Supanoja alkaa etelärannasta ja se yhtyy kahden kilometrin päässä Autjokeen. Autjoki yhtyy alempana Koivusillanjokeen, ne vuorostaan Hankaanjokeen ja Lemmitjokeen alempana. Hakosillalla sen nimeksi tulee Vähäjoki ennen yhtymistää Porvoonjoen pääuomaan. Se laskee Suomenlahteen Porvoossa.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Työtjärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.7.2021.
- ↑ a b c d Työtjärvi (18.057.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.7.2021.
- ↑ a b c d Työtjärvi, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö, Viitattu 23.7.2021
- ↑ a b c d e f Nygård, Antti & Purhonen, Mika: Hollolan Työtjärven pohjasedimentin hyötykäyttö (PDF) ((Opinnäytetyö)) 2019. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.7.2021.
- ↑ a b c d e Lehmijoki, Anne: Työtjärven kunnostussuunnitelma (PDF) 2015. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö. Viitattu 23.7.2021.
- ↑ a b c Matti Saarnisto, Heikki Rainio ja Harri Kutvonen: Salpausselkä ja jääkaudet, s. 33 ja 48–50. (Opas 36) Espoo: Geologian tutkimuskeskus & Lahden kaupunginmuseo, 1994. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.7.2021).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Turpeinen, Matti: Hollolan Työtjärvestä nousi jättihauki, Päijät-Häme, 25.9.2016
- Anttila-Huhtinen, Marja: Hollolan pienjärvien vedenlaatuseuranta vuonna 2020 (Arkistoitu – Internet Archive), Kymijoen vesi ja ympäristö ry
- Enlund, Tapio: Pohjaliejua tutkitaan lannoitus- ja biopolttoaineeksi Hollolassa, YLE, 3.4.2018