Vesitatar

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vesitatar
Persicaria amphibia-01 (xndr).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Ukontattaret Persicaria
Laji: amphibia
Kaksiosainen nimi
Persicaria amphibia
(L.) Delarbre
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vesitatar Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vesitatar Commonsissa

Vesitatar (Persicaria amphibia tai Polygonum amphibium) on monivuotinen, tuoreiden niittyjen, lettojen ja savipohjaisten vesistöjen kasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa- ja vesikasveina kasvavat vesitattaret eroavat toisistaan, jopa niin paljon että saattaisi luulla niiden olevan eri lajeja[2], maalla kasvaessaan se kasvaa 20–80 cm korkeaksi, maakasvi ei yleensä kuki. Vedessä se kasvaa jopa yli 2 metriä pitkäksi. Lehdet kierteisesti varrella. Maalla sen lehdet ovat lyhytruotisia, lapa tavallisesti 8–15 cm pitkä, puikea, pyöreä- tai suippotyvinen ja lyhytkarvainen. Vedessä kasvaessaan sen lehdet ovat pitkäruotisia, lapa kelluva, 10–15 cm pitkä, kapean pitkulaisen puikea, pyöreä- tai herttatyvinen, kalju. Kukkii heinä-elokuussa, mutta maalla kasvaessaan on yleensä kukaton. Sen kukinto on tiheä vaaleanpunertavakukkainen tähkä, joka on 2–5 cm pitkä. Kukat ovat pieninä viuhkoina, pieniä, kaksineuvoisia ja kellomaisia, n. 3,5 mm pitkiä. Kehässä 5 tyveltä puoleenväliin asti yhdistynyttä vaaleanpunaista–punaista liuskaa. Emi muodostuu kahdesta yhteenkasvaneesta lehdestä. Tyveltä noin puoleenväliin yhdistyneitä vartaloita 2. Heteitä on yleensä 5. Hedelmä on musta tai ruskea, kiiltävä, litteähkö, n. 3 mm pitkä, pähkylä.[3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesitatarta tavataan Pohjoismaiden eteläosissa, Keski-Euroopassa ja Venäjällä samoilla leveysasteilla. Pohjois-Amerikassa on oma alalajinsa[2]. Suomessa sitä tavataan yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinainen Ahvenanmaalla, Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa.[4][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedessä ja maalla, järvissä, joissa, vähäsuolaisessa murtovedessä sekä maalla rannoilla, pelloilla, niityillä, pientareilla ja joutomailla.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lansdown, R.V.: Persicaria amphibia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.9.2016. (englanniksi)
  2. a b Virtuella Floran
  3. a b Luontoportti: Vesitatar (Persicaria amphibia) Viitattu 17.10.2017.
  4. a b c Laji.fi: Vesitatar (Persicaria amphibia) Viitattu 17.10.2017.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Vesitatarin (Persicaria amphibia) levinneisyys Suomessa Viitattu 17.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.