Termokliini
Termokliini on vedessä oleva lämpötilan harppauskerros. Termokliinin alapuolinen vesi on kesällä kylmempää kuin yläpuolinen, mutta talvisin lämpimämpää.[1] Syvissä valtamerissä termokliinin alapuolella on noin 90 % vesimassasta, ja tämän termokliinin alapuolisen veden lämpötila on aina noin 0–3 °C. Koska merivesi on suolaista, se ei jäädy vielä nollassa.[2]
Termokliini muodostuu, kun auringonsäteily lämmittää pintavettä. Veden lämmetessä tuulen aiheuttama turbulenssi sekoittaa lämpenevää pintavettä siihen syvyyteen, jossa turbulenssin sekoitusvaikutus häviää. Tämä syvyys muodostuu termokliinin ylärajaksi. Koska lämmin vesi on kylmää vettä kevyempää, noste estää lämmintä vettä painumasta tätä syvyyttä alemmas. Termokliini muodostuu yleensä muutamassa päivässä, mikäli tuuliolot ovat sopivat. [3]
Itämeressä suolaisuuden aiheuttama kerrostuneisuus ja sen harppauskerros eli halokliini on voimakkaampi kuin termokliini.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
- ↑ Temperature of Ocean Water Windows to the universe. UCAR Universitu Corporation of Atrmospheric Research.
- ↑ Horne, A. & Goldman, C.: Limnology, s. 53–54. McGraw-Hill, 1994. ISBN 0-07-113359-3. (englanniksi)
- ↑ Itämeren erityisominaisuudet Ympäristö.fi