Neriittinen vyöhyke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Neriittinen vyöhyke on meren vyöhyke vuorovesivyöhykkeen alapuolella yleensä melko lähellä maaperää. Tavallisesti se ulottuu 200 metrin syvyyteen vedenpinnasta. Siellä on yleensä melko valoisaa lukuun ottamatta vyöhykkeen syvimpiä osia. Valon ansiosta mikrolevät ja muut vesikasvit kykenevät yhteyttämään siellä. Neriittiselle vyöhykkeelle on ominaista suhteellisen runsas ravinnepitoisuus ja biologinen aktiivisuus. Sen pohjasedimentin muodostavat yleensä karkeat, maaperästa peräisin olevat hiukkaset. Joillakin eteläisillä alueilla se kuitenkin muodostuu kalsiumkarbonaateista, jotka ovat peräisin organismeista kuten levistä, bakteereista ja koralleista.[1][2]

  1. Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 15. Readme, 2017. ISBN 9789523213722. (suomeksi)
  2. Neritic zone Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.4.2020. (englanniksi)