Tuomiojärvi (Jyväskylä)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuomiojärvi
Tuomiojärvi6.jpg
Sijainti JyväskyläView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 62°15′47″N, 25°43′08″E
Pinnankorkeus 94,4 m [1]
Pinta-ala 2,97923 km² [2]
Rantaviiva 16,717 km [2]
Suurin syvyys 13,1 m [2]
Keskisyvyys 3,46 m [2]
Tilavuus 0,0103121 km³ [2]
Valuma-alue 55 km² [3]
Laskujoki Löylyjoki Palokkajärveen [1]
Saaria 7 [1]
Järvinumero 14.291.1.002
Tuomiojärvi

Tuomiojärvi [1][2] on Keski-Suomessa Jyväskylän kaupunkialueella sijaitseva järvi.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 298 hehtaaria eli 3,0 neliökilometriä, se on 3,8 kilometriä pitkä ja 2,0 kilometriä leveä. Järvi on muutoin rantaviivaltaan selväpiirteinen, mutta lounaispäässä 1,1 kilometriä pitkä Haukanniemi suojaa yhtä pitkää Rautpohjan umpeen kasvavaa lahtea. Järvellä on nykykartan mukaan 7 saarta, mutta vanhoissa peruskartassa niitä on 11 [4]. Niitä ovat pohjoisesta lukien Lehtosaari, Heinäsaari, Muurahaissaari (eli Hiekkaranta [4]), Mäntysaari (eli Selkäsaari), Lehtisaari ja Koivusaari.[3] Suurimmissa saarissa on mökkejä. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 10,31 miljoonaa kuutiometriä eli 0,01031 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 3,5 metriä ja suurin syvyys on 13,1 metriä. Syvänteitä on Mannilan edustalla ja järven kaakkoisosassa. Järven rantaviivan pituus on 16,7 kilometriä ja sen rannat ovat pääosin asuinalueita tai metsämaata. Haukkaniemen ympäristössä on suota ja kosteikkoja ja järven pohjoispäässä sijaitsee Vasaraisensuo. Järven asuinalueita ovat etelässä Laajavuori, Kortepohja, Viitaniemi ja Taulumäki, itäpuolella Mannila ja länsipuolella Haukkala. Palokka jää vielä kauemmaksi rannasta. Valtatie 4 sivuaa järveä Palokkajärven välisellä kapealla kannaksella. Järveä kiertävistä teistä voidaan mainita yhdystiet 16685 ja 16686 sekä etelässä kaupungin tiestö. Järvellä on viisi uimarantaa Taulumäellä, Viitaniemessä, Laajavuoressa, Haukkalassa ja Mannilan Rantuessa.[2][1][5][6]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehevöityminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on luokiteltu pieneksi humusjärveksi ja sen vedenlaatua on seurattu vuodesta 1969. Järvi ekologinen tila on välttävä. Tuomiojärven ulkoinen kuormitus on pienetynyt viime vuosikymmenten määristä. Järven valuma-alueella sijainnut Palokan kaatopaikka on lopetettu, mutta maatalouden kuormituksen vähennyttyä ovat hulevesien ja haja-asutusalueen kuormitukset kasvaneet. Järven tilan määrittelee nykyään vanhan kuormituksen aiheuttama jatkuva sisäinen kuormitus, joka talven ja kesän lopussa kasvaa merkittävästi järven happiongelmien kasvaessa. Järveä hapetetaankin jatkuvasti sisäisen kuormituksen hillitsemiseksi.[3]

Kohde on osa Keski-Suomen vesistöjen parannusohjelmaa, joka on käynnissä vuoteen 2015 saakka. Tavoitteena on saavuttaa vesistön hyvä ekologinen tila vuoteen 2021 mennessä. Veden laatua halutaan parantaa, koska järveä käytetään myös raakavesilähteenä. Järvessä esiintyy kesäisin sinilevää, ja vaikka veden kuormitus on pienentynyt 2000-luvulla, kuormitus on edelleen huolestuttavan suuri.[7]

Kalasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koekalastuksen perusteella järven kalalajeja ovat ainakin ahven, hauki, kiiski, kirjolohi (istutettu), kuha, lahna, pasuri, ruutana, salakka, siika ja särki.[3]

Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven eteläpäässä Eerolanlahdella ja Rautpohjalla on kaupunkikosteikon luonnonsuojelualue. Rautpohjan lahdella on lintutorni.[3]

Säännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vedenpinnan korkeus on 94,4 metriä mpy. Järvi on säännöstely siten, että vedenpinnan korkeudeksi on määrätty raja-arvot 93,74 metriä ja 94,64 metriä mpy.[1]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alueella (14.29), jonka Tuomiojärven–Palokkajärven alueeseen (14.291) järvi kuuluu. Sen vedenpinnan korkeus on 94,4 metriä mpy.[1][3]

Syväoja laskee järven pohjoispäähän Haukkalassa. Syväojan valuma-alueella (14.293) sijaitsevat esimerkiksi Myllyjärvi (16 ha), Lummelampi (11 ha), Majajärvi (6 ha), Ruokepuolinen (29 ha) ja suurin järvistä Ylä-Tuomiojärvi (76 ha). Järven lähialueella on yksittäisiä järviä, jotka laskevat siihen omaa laskuojaa myöten. Niitä ovat Laajavuoressa Vuorilampi (2 ha) ja Kortesuolla Vehkalampi, jonka takaa laskee vielä Vasikkalampi (3 ha). Rimminmäellä sijaitsee vielä Mustalampi (1 ha), joka laskee myös järven pohjoispäähän. Järven laskujoki on 120 metriä pitkä Löylyjoki, joka virtaa Palokkajärveen (258 ha). Molempien järvien vedenpinnat ovat samalla korkeudella.[1][3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1963 peruskartassa oli järven vedenpinnan korkeudeksi merkitty 94,0 metriä, kun se on nykyään 94,4 metriä.[4][8][9]

Tuomiojärven nimi viittaa arvioiden mukaan eräoikeudenkäyntiin.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Karttapaikka: Tuomiojärvi, Jyväskylä (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.8.2019.
  2. a b c d e f g h SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 2.8.2019.
  3. a b c d e f g Tuomiojärvi (14.291.1.002) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 2.8.2019.
  4. a b c Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3212 05 Jyväskylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1963. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  5. Karttapaikka: Tuomiojärvi, Jyväskylä (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.8.2019.
  6. Karttapaikka: Tuomiojärvi, Jyväskylä (sijainti varjokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.8.2019.
  7. Eriikka Hienola. Puheista tekoihin. Keskisuomalainen 2.12.2012. Viitattu 16.2.2014.
  8. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3212 05 Jyväskylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1983. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  9. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3212 05 Jyväskylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1992. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  10. Jyväskylän maalaiskunnan kirja (1977), s. 550

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]