Ero sivun ”Illatiivi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Flammie (keskustelu | muokkaukset)
→‎Suomi: Sanan 'vuosi' luonnollinen vartalovokaali on e, ym. nysväystä
Rivi 13: Rivi 13:
* [[maa]]/-'''han'''
* [[maa]]/-'''han'''


Vokaali ”vaihtuu” joskus nominatiivin iistä normaaliin vartalovokaaliin e:
Joskus vokaalinvaihdos on tarpeen:


* [[vuosi]] -> '''vuoteen'''
* [[vuosi]] : '''vuoteen'''


Monikossa taas:
Monikossa taas:


* [[pantti|pantt]]/-'''eihin'''
* [[pantti|pantt]]/e-'''ihin'''
* [[vene]]/-'''isiin'''
* [[vene]]/-'''isiin'''
* [[vuosi]]/-'''iin'''
* [[vuosi]]/-'''iin'''


Päätteenä on myös monissa -seen umpitavu- ja jäännöslopukeloppuisissa sanoissa:
Viimeinen vokaali voi vaihtua myös monikossa:


* [[keskus]] -> '''keskukseen'''
* [[keskus]] : '''keskukseen''' : '''keskuksiin'''


----
----

Versio 30. kesäkuuta 2005 kello 18.00

Illatiivi eli sisätulento on sijamuoto, joka ilmaisee sisälle tulemista.

Illatiivi eri kielissä

Suomi

Suomessa illatiivi kuuluu käytössäoleviin paikallissijoihin. Sitä käytetään tarkoittamaan kohdetta. Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on yksikössä -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä) tai -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa). Esimerkkejä:

Vokaali ”vaihtuu” joskus nominatiivin iistä normaaliin vartalovokaaliin e:

Monikossa taas:

Päätteenä on myös monissa -seen umpitavu- ja jäännöslopukeloppuisissa sanoissa:

  • keskus : keskukseen : keskuksiin

Yhdessä elatiivin eli sisäeronnon ja inessiivin eli sisäolennon kanssa illatiivi on yksi sisäpaikallissijoista.


Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.