Ero sivun ”Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Uusi suojakuori: Kirjoitusvirhe
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5: Rivi 5:
| kuva = 4th block of the Chernobyl Nuclear Power Plant.jpg
| kuva = 4th block of the Chernobyl Nuclear Power Plant.jpg
| kuvankoko =
| kuvankoko =
| kuvateksti = Vuonna 2005 otetussa kuvassa näkyy voimalan vanha suojarakennus, sargofagi.
| kuvateksti = Vuonna 2005 otetussa kuvassa näkyy voimalan vanha suojarakennus, sarkofagi.
| päivämäärä = [[26. huhtikuuta]] [[1986]]
| päivämäärä = [[26. huhtikuuta]] [[1986]]
| aika = 1.23 [[Moskovan aika|UTC+3]]
| aika = 1.23 [[Moskovan aika|UTC+3]]

Versio 13. kesäkuuta 2019 kello 16.26

Hakusana ”Chernobyl” ohjaa tänne. Samannimisestä televisiosarjasta on oma artikkelinsa.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus
Vuonna 2005 otetussa kuvassa näkyy voimalan vanha suojarakennus, sarkofagi.
Vuonna 2005 otetussa kuvassa näkyy voimalan vanha suojarakennus, sarkofagi.
Päivämäärä 26. huhtikuuta 1986
Kellonaika 1.23 UTC+3
Tapahtumapaikka Prypjat, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto
Syy vakavat puutteet laitoksen suunnittelussa, käytössä ja valvonnassa
Onnettomuuspaikan sijainti kartalla.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 26. huhtikuuta 1986 Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa Tšernobylin ydinvoimalaitoksessa lähellä Prypjatin kaupunkia. Lauantaina voimalan neljännen reaktorin määräaikaishuollon alkaessa oli sovittu tehtäväksi koe. Kokeessa oli tarkoituksena selvittää, pystyykö hidastuva generaattori tuottamaan sähköä jäähdytysjärjestelmälle niin kauan, että varajärjestelmät saadaan päälle. Jotta koe voitiin tehdä, muun muassa hätäjäähdytysjärjestelmä ja reaktorin pikasulkujärjestelmä kytkettiin määräysten vastaisesti pois päältä. Reaktorin tehoa pudotettiin sallitun raja-arvon alapuolelle. Suunnitteluvirheen takia reaktori oli nyt tilassa, jossa säätösauvojen työntäminen reaktoriin sekä jäähdytysveden kiehuminen kiihdyttivät ketjureaktiota, vaikka niiden pitäisi hillitä sitä. Reaktorin teho nousi hallitsemattomasti ja aiheutti suuren räjähdyksen.[1][2]

Tuhoutunut ydinreaktori oli vesijäähdytteinen ja grafiittihidasteinen RBMK-1000. Onnettomuus luokiteltiin 7-portaisella INES-asteikolla luokkaan 7 (erittäin vakava onnettomuus). Tšernobylin onnettomuus on tähän mennessä kaikkien aikojen vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus.[2]

Prypjatin kaupunki evakuoitiin 27. huhtikuuta noin 36 tuntia onnettomuuden tapahtumisen jälkeen.lähde? Voimalaitoksen ympärillä on 30 kilometrin suoja­vyöhyke, jolle pääsy on kielletty. Slavutytš rakennettiin vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen saastuneesta Prypjatista evakuoitujen asuinpaikaksi. Kaupungin rakennus alkoi 1986 pian onnettomuuden jälkeen, ja ensimmäiset asukkaat muuttivat lokakuussa 1988. Slavutytš sijaitsee noin 50 km:n päässä onnettomuuspaikalta, ja ennen rakennustöiden alkua alue peitettiin kahdella metrillä puhdasta maata.

Ukraina arvioi onnettomuuden jälkikustannuksiksi 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 1986–2000, mikä on 5–7 prosenttia Ukrainan valtion budjetista.[3] Ydinonnettomuus ja sen hoito oli yksi syistä joiden vuoksi Neuvostoliitto lakkautettiin vuonna 1991.[4]

Tšernobylin reaktori

RBMK-reaktori poikkeaa huomattavasti kevytvesireaktorista. Reaktori koostuu joukosta pieniä kanavia, joiden kansien päällä kuvassa työskennellään. Lisäksi hidastinaineena on tulenarka grafiitti. Yleisemmin hidastusaineena käytetään vettä. Kuva Ignalinan ydinvoimalasta.
Kuva Tšernobylin ydinlaitosalueesta. Kartalla keskellä jäähdytysallas. Sen alapuolella on Tšernobylin kaupunki ja altaan ylävasemmalla sotilasreaktorilaitos. Sen vasemmalla puolella sijaitsee Prypjatin kaupunki, altaan oikealla puolella Pripet-joki.

Tšernobylin Vladimir Leninin mukaan nimetty ydinvoimala sijaitsee noin 18 kilometrin päässä Tšernobylistä Pripet-joen yläjuoksulla lähellä Prypjatin kaupunkia. Neljä reaktoria tuottivat lähes 4 000 megawatin sähkötehon, joka oli noin kymmenyksen Ukrainan SNT:n sähköntarpeesta. Laitoksen jäähdytysaltaan pituus oli yli neljä kilometriä. Ensimmäisen reaktorin rakentaminen aloitettiin vuonna 1970 ja se otettiin käyttöön vuonna 1977. Vuonna 1986 laitoksessa oli toiminnassa neljä reaktoria ja kaksi rakenteilla. Viidennen oli tarkoitus valmistua onnettomuusvuonna 1986 lokakuussa ja kuudennen 1988.

Laitoksen reaktorit olivat epävakaaksi tiedettyä RBMK-1000-tyyppiä, joita rakennettiin vain Neuvostoliitossa. Onnettomuuden jälkeen rakenteilla olleiden yksiköiden rakentaminen keskeytettiin. Onnettomuusreaktori oli grafiittihidasteinen, ja siinä käytettävä polttoaine oli sijoitettu 1 600 paineputkeen, joista höyry siirtyi suoraan turbiineille. Itse reaktori oli lujatekoisen betonirakennuksen sisällä osittain maan alla. Reaktorihalli ylettyi 90 metrin korkeuteen, ja yläpinnan läpimitta oli 13 metriä. RBMK-reaktori tunnetaan useista suunnitteluvioistaan ja onnettomuudelle alttiista ratkaisuista. Siinä on 1 600 polttoainekanavaa ja niiden yläpuolella 200 tonnia painava lastausnosturi. Itse reaktorissa oli noin 190 tonnia uraania, 1 700 tonnia grafiittia ja 180 booriteräksistä säätösauvaa.

25. huhtikuuta 1986 voimalaitoksen neljännen reaktorin miehitys oli viikonlopun takia alle 150 henkilöä.

Onnettomuuden syyt

Tšernobylin onnettomuuden syyt ja kulku ovat olleet onnettomuuden jälkeen intensiivisen kansainvälisen tutkimuksen kohteena. Onnettomuuden kulku tunnetaan sekunnilleen, ja sen tekniset syyt on pystytty johtamaan yksittäisiin reaktorin osiin asti. Myös käytössä, valvonnassa ja turvallisuuskulttuurissa tehdyt onnettomuuden mahdollistaneet virheet on pystytty yksilöimään. Onnettomuuden syitä koskevia tutkimuksia ovat julkaisseet YK:n alainen Kansainvälinen atomienergiajärjestö,[5] OECD:n alainen NEA[6] ja lukuisat yliopistot ja tutkijaryhmät, mukaan lukien Neuvostoliiton onnettomuustutkimuskomissio.[7]

Julkaistujen onnettomuusraporttien tulokset tukevat toisiaan, joskin niissä saatetaan painottaa eri syiden merkitystä kokonaisuudessa eri lailla. Tutkimusten tuloksena tiedetään, että Tšernobylin onnettomuuden mahdollistivat vakavat puutteet laitoksen suunnitteluperiaatteissa ja suunnittelussa (mukaan lukien sen ydinteknisen osan), käyttötavoissa, turvallisuuskulttuurissa ja valvonnassa. Kuhunkin luokkaan lukeutuu monia kriittisiä puutteita, joista kunkin korjaaminen ajoissa olisi yksinään riittänyt estämään onnettomuuden tai ainakin rajaamaan sen vaikutukset laitoksen sisälle. Suurin osa puutteista liittyi asioihin, jotka länsimaissa yleisesti käytössä olevissa ydinturvallisuusperiaatteissa on ydinenergian käytön alusta asti tunnistettu kriittisiksi (katso esim. [8][9][10]).

Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltiot siirtyivät länsimaissa käytettyihin suunnittelun, käytön, valvonnan ja turvallisuuskulttuurin toimintatapoihin vasta asteittain Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Osittain muutos on edelleen kesken. Tässä esitetty kuvaus onnettomuuden syistä ja vertailu nykyaikaisiin ydinturvallisuuskäytäntöihin tapahtuu edellä mainittujen onnettomuusraporttien ja ydinturvallisuuden historiaa käsittelevien lähteiden perusteella. Ainoastaan vakavimmat syyt on listattu. Lisäksi Tšernobylin voimalaitoksessa ja sen käytössä ilmeni huomattava määrä merkittäviä puutteita, jotka pahensivat onnettomuutta ja kasvattivat muunlaisten onnettomuuksien riskiä, mutta jotka eivät kuitenkaan olleet suoranaisena syynä onnettomuudelle.

Tekniset syyt

Tšernobylin ydinvoimalaitoksen suunnittelussa ei noudatettu ydinturvallisuuden perusperiaatteita. Nykyisin rakennetut uudet kevytvesireaktorit ovat immuuneja monille Tšernobylin onnettomuudelle välttämättömänä edellytyksenä olleille ominaisuuksille ja puutteille. Vertailun vuoksi vasemmalla on vakiintuneita turvallisuusominaisuuksia soveltava kevytvesireaktori (LWR, light water reactor). Tärkeimmät onnettomuuteen suoraan vaikuttaneet tekniset erot olivat seuraavat (numerot viittaavat kaavioon):

Turvallisuuteen vaikuttavat erot Tšernobylin RBMK-reaktorin ja maailmalla tavanomaisen kevytvesireaktoria (LWR, light water reactor) käyttävän korkean ydinturvallisuuden voimalaitoksen välillä. Numerot viittaavat tekstiin.
  1. RBMK-reaktorissa hidastinaineena käytettiin tulenarkaa grafiittia (kuvassa punaisella). Grafiitin syttyminen palamaan mahdollisti tulipalon, jonka aiheuttama savu kuljetti reaktorisydämen radioaktiivisia aineita ympäristöön. Grafiitti osoittautui erittäin vaikeaksi sammuttaa, ja se paloi useita päiviä onnettomuuden alun jälkeen. Kevytvesireaktoreissa sitä vastoin hidastinaineena on vesi. Reaktori ja koko reaktorirakennus pidetään vapaana kaikista syttyvistä aineista.
  2. RBMK-reaktorissa on tietyillä tehoalueilla niin sanottu positiivinen aukkokerroin. Tämä tarkoittaa sitä, että reaktorissa kiertävän veden tiheyden laskiessa lämpölaajenemisen tai kiehumisen takia reaktorin teho pyrkii kasvamaan. Tämä mahdollisti hallitsemattoman tehopiikin, joka oli onnettomuuden suoranainen fysikaalinen syy. Kevytvesireaktorit ovat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että aukkokerroin on kaikilla tehoalueilla aina negatiivinen. Nopeat tehopiikit eivät ole mahdollisia, koska veden lämpölaajeneminen vaimentaa reaktiota.
  3. RBMK-reaktorin säätösauvakoneistossa oli suunnitteluvirhe: sauvojen laskeminen reaktoriin tapahtui hitaasti ja kesti nopeimmillaankin 18–20 sekuntia, joten tehoa korjaavat toimenpiteet vaikuttivat viiveellä. Lisäksi sauvojen kärjissä oli grafiittia, mikä johti siihen, että sauvojen työntäminen reaktoriin ensin kiihdytti reaktoria. Kevytvesireaktorien säätösauvat on suunniteltu nopeaan pikapysäytykseen. Säätösauvojen vähäinenkin työntäminen reaktoriin riittää vaimentamaan reaktiota.
  4. RBMK-reaktoreita ei ole varustettu lainkaan ilmatiiviillä suojarakennuksella. Nykyisin rakennettavat uudet ydinvoimalaitokset varustetaan aina ilmatiiviillä suojarakennuksella.

Käyttöön liittyvät syyt

Tšernobylissä tehtiin onnettomuuden sattuessa koetta, jota eivät olleet hyväksyneet voimalaitoksen suunnittelijat eivätkä laitoksen suunnittelua tarpeeksi tuntevat henkilöt, sillä kokeen suorittaminen edellytti reaktorin käyttämistä tavalla, joka nimenomaan kiellettiin laitoksen käyttömääräyksissä. Turvallisuuskulttuuri oli syvästi puutteellinen. Länsimaissa voimalaitosreaktoreita ei käytetä kokeisiin muuten kuin kattavan teknisen analyysin, laitoksen suunnittelijoiden kuulemisen ja riippumattoman turvallisuusviranomaisen hyväksynnän jälkeen. Varsinkin laitoksen käyttömääräyksien noudattamatta jättäminen ei olisi mahdollista ohjausautomatiikan ja valvonnan vuoksi.

Reaktorin operaattoreilta ja kokeen valvojalta puuttui koulutus reaktorin käyttäytymisestä kokeen alhaisella tehoalueella, jossa reaktion karkaaminen käsistä oli tunnettu vaaratekijä. Neuvostoliitossa voimalaitoksen operaattoreita ei koulutettu simulaattorin avulla toimimaan normaalista poikkeavissa ja yllättävissä tilanteissa toisin kuin länsimaissa.[11]

Koetta varten Tšernobylissä kytkettiin voimalaitoksen turvallisuusjärjestelmä pois päältä, koska se olisi estänyt reaktorin väärän käytön. Kevytvesireaktorissa puolestaan osa turvallisuusominaisuuksista perustuu luonnonlakeihin, joten niitä ei voi kytkeä pois missään olosuhteissa.

Valvontaan ja turvallisuuskulttuuriin liittyvät syyt

Neuvostoliitossa ei reaktoreiden suunnittelussa ja käytössä painotettu turvallisuuden ensisijaista huomioimista kaikissa teknisissä ratkaisuissa ja laitoksen käytössä. Tämä koko neuvostoliittolaisen ydinenergian käytön turvallisuuskulttuurissa vallitseva tyhjiö mahdollisti jokaisen onnettomuuteen johtaneen puutteen ja vian. Tšernobylin reaktorit oli suunniteltu käytettäväksi tietyllä tehoalueella, tiettyjen tarkkojen ohjeiden mukaan. Näin toimien laitokset olisivat olleet onnettomuusalttiita, mutta onnettomuus olisi vältetty.

Länsimaisten ydinreaktorien suunnittelun lähtökohtana on reaktorin turvallinen toiminta myös normaalin käyttötavan ulkopuolella.[12] Neuvostoliitossa reaktoreita ei suunniteltu eikä operaattoreita koulutettu poikkeustilanteiden hallintaan, vaan reaktorit ja niiden käyttö suunniteltiin välttämään poikkeamat. Sama tavoite on myös länsimaissa, mutta lisäksi reaktoreiden suunnittelulla, voimalaitosten turvallisuusominaisuuksilla ja operaattoreiden koulutuksella varaudutaan poikkeustilanteisiin ja niiden hallintaan.

Neuvostoliitosta puuttui kokonaan ydinvoimalaitosten riippumaton valvontaviranomainen puhumattakaan siitä, että turvallisuudeltaan heikkoja laitoksia olisi suljettu. Länsimaiseen ydinturvallisuusajatteluun kuuluu erottamattomana osana ydintekniikan valvonta. Valvontaviranomaisella on valta määrätä lopetettavaksi ydintekniikan käyttö, jos se ei ole turvallista.

Tšernobylissä tehtyä koetta oli aluksi tarjottu testattavaksi Leningradin ydinvoimalaitokselle mutta kyseisen laitoksen henkilökunta ei suostunut siihen.[13]

Onnettomuus

Lauantaina huhtikuun 26. päivänä voimalan neljännen reaktorin määräaikaishuollon alkaessa oli sovittu tehtäväksi koe. Kokeessa oli tarkoituksena selvittää, pystyykö hidastuva generaattori tuottamaan sähköä jäähdytysjärjestelmälle niin kauan, että varajärjestelmät saadaan päälle. Jotta koe voitiin tehdä, muun muassa hätäjäähdytysjärjestelmä ja reaktorin pikasulkujärjestelmä kytkettiin määräysten vastaisesti pois päältä. Reaktorin tehoa pudotettiin sallitun raja-arvon alapuolelle.[1]

Reaktorin normaali lämpöteho oli 3 200 megawattia. Koe oli tarkoitus tehdä 700 megawatin teholla. Tehon alentaminen aloitettiin 25.4. klo 01.00, mutta se jouduttiin keskeyttämään klo 13 noin 1 600 megawatin tasolle yhdeksäksi tunniksi Ukrainan sähkön tarpeen kattamiseksi. Kun tehon laskua jatkettiin, reaktorin todellinen lämpöteho putosi operaattorivirheen takia 30 megawattiin. Reaktorin normaalisti tuottaman fissiotuotteen ksenon-135:n pitoisuus alkoi nousta. Reaktorin teho saatiin nostettua 200 megawattiin. Ksenon-135:n neutroniabsorption ylittämiseksi säätösauvoja päätettiin vetää reaktorista ulommas kuin turvallisuusmääräykset sallivat. Myös vesipumput, joita generaattorin oli tarkoitus käyttää, oli käynnistetty. Veden virtaus ylitti turvallisuusmääräykset. Koska myös vesi absorboi neutroneja, täytyi sitä kompensoida vetämällä säätösauvoja ulos toimivan reaktion ylläpitämisen vuoksi. Reaktoria käytettiin vaarallisessa ja epävakaassa tilassa.[5][2]

Koe alkoi kello 1.23.04 paikallista aikaa sulkemalla turbiinille johtavan höyrylinjan venttiili. Virtauksen hidastuessa jäähdytysneste kuumeni ja alkoi kiehua, jolloin putkiin syntyi höyrytaskuja. Reaktorin operaattoreilta ja kokeen valvojalta puuttui koulutus reaktorin käyttäytymisestä kokeen alhaisella tehoalueella. Reaktoria ei ollut suunniteltu käytettäväksi niin kuin sitä kokeessa käytettiin. Itse asiassa sen suunnittelijat tiesivät reaktorin epävakaaksi valitulla tehoalueella, minkä vuoksi reaktorin käyttö kokeen tavoin oli kielletty.[5][2]

Kello 1.23.40 operaattorit laukaisivat reaktorin pikasulun ilmeisesti tarkoituksena lopettaa koe, joka näytti sujuneen onnistuneesti. Pikasulussa säätösauvat työnnetään reaktoriin sen pysäyttämiseksi. Länsimaisilla reaktoreilla se tapahtuu lähes välittömästi, mutta RBMK:ssa se kesti noin 18–20 sekuntia. Suunnitteluvirheen takia säätösauvojen alapuolella olevat grafiittijatkeet syrjäyttivät aluksi jäähdytysvettä reaktorin sydämessä, minkä takia reaktorin teho nousi. Lämpötila nousi reaktorissa niin paljon, että sen metalliosat alkoivat pehmetä ja säätösauvat jumittuivat.[5][2]

Kevytvesireaktoreissa jäähdytysveden syrjäytyminen ja kiehuminen vaimentaa itsestään ketjureaktiota, mutta RBMK:n tapauksessa se ruokkii sitä. Kello 1.23.47 reaktorin teho nousi 30 gigawattiin eli kymmenkertaiseksi normaalista lähde?. Tämä oli liikaa reaktorin jäähdytysputkille ja kannelle, jotka rikkoutuivat hetkessä valtavan paineennousun ja höyryräjähdyksen johdosta.

Isotooppianalyysin perusteella on esitetty, että 2–3 sekuntia höyryräjähdyksen jälkeen tapahtunut toinen voimakkaampi räjähdys oli osittainen hallitsematon ketjureaktio eli pienimuotoinen ydinräjähdys, joka seismologisten mittausten mukaan oli teholtaan noin kymmenen tonnia TNT:tä.[14] Ydinräjähdys ei kuitenkaan voinut johtua reaktorin polttoaineesta, sillä rikastusastetta ei ollut tarpeeksi.[15] Toisen räjähdyksen syyksi on myös arveltu vedyn räjähtämistä, kun kuuma zirkonium reagoi kemiallisesti veden kanssa synnyttäen vetyä, joka taas reagoi ensimmäisen räjähdyksen takia reaktoriin päässeen hapen kanssa.[2]

Reaktorin sydämeen pääsi ilmaa, jolloin happi sytytti hetkessä hidastinaineena olleen grafiitin. Neuvostoliitossa ydinvoimalaitoksiin ei rakennettu suojarakennusta, sillä reaktorit oli suunniteltu tavalla, jonka johdosta kunnollisen suojarakennuksen rakentaminen olisi ollut hyvin kallista ja hankalaa. Reaktorista vapautuvien korkeapaineisten radioaktiivisten kaasujen, savun, hiukkasten ja kappaleiden sekamelska pääsi lähes esteettä ulkoilmaan. Radioaktiivinen savusumu nousi noin kilometrin korkeuteen.lähde?

Yksi työntekijä kuoli räjähdyksessä heti ja toinen kuuman höyryn aiheuttamiin palovammoihin. Räjähdykset lennättivät kuumia polttoaineen ja grafiitin palasia ympäri laitosaluetta, ja ne sytyttivät useita tulipaloja, mukaan lukien kolmosreaktorin rakennuksen bitumikaton.[2]

Pelastustoimet

Tilanteen vakavuudesta oli aluksi epäselvyyttä. Vasta kun Neuvostoliitto pyysi apua muilta mailta, tilanteen vakavuus alkoi paljastua. Lähes kaikkien ydinlaitoksessa käytettävissä olleiden säteilymittareiden asteikko päättyi 1 000 mikroröntgeniin sekunnissa (R/s). Vain kahden mittarin asteikko riitti ylittämään 1 000 R/s:n, mutta niistä toisen luo ei räjähdyksen takia päästy, kun taas toinen rikkoutui käynnistettäessä. Työntekijät pystyivät näin ollen vain päättelemään, että ydinlaitoksen säteilytaso ylitti noin neljä R/h. Todellinen taso saattoi olla paikallisesti jopa 20 000 R/h (tappava annos on noin 500 R viiden tunnin aikana). Esimies Aleksandr Akimov uskoi, että reaktori oli ehjä ympäristöön levinneestä grafiitista ja polttoaineesta huolimatta. Kello 4.30 paikalle tuodun säteilymittarin näyttämä hylättiin, koska mittarin pääteltiin olevan rikki.

Henkilökunta oli laitoksessa ilman suojavarusteita aamuun asti ja yritti pumpata jäähdytysvettä reaktoriin. Jäähdytysputket olivat kuitenkin rikkoutuneet, ja vesi valui tiloihin, joissa kulki voimalan kaikille yksiköille sähköä syöttäviä kaapeleita. Laitoksessa ei ollut kunnolla varauduttu hätätilanteisiin, eikä kunnollista säteilysuojelua toteutettu.

Palomiehet saivat sammutettua tulipalot aamuviiteen mennessä lukuun ottamatta reaktoria, joka paloi jälkilämmön ylläpitämänä levittäen edelleen huomattavia päästöjä savukaasujen mukana. Sulaneesta metallista muodostuva massa valui alas kohti reaktorin alla sijaitsevaa jäähdytysvesiallasta, jonne joutuessaan se olisi voinut synnyttää erittäin voimakkaan höyryräjähdyksen. Kolme vapaaehtoista esti tapahtuman kahlaamalla altaaseen polvensyvyisessä vedessä ja avaamalla venttiilin, joka laski jäähdytysaltaan veden pois. Räjähdys olisi voinut tuhota voimalaitoksen loput kolme reaktoria, jolloin ydinlaskeuma olisi ollut vielä tapahtunutta huomattavasti suurempi.[16]

Hallinnon tutkimusryhmä, jota johti Valeri Legasov, saapui reaktorille 26. päivän iltana. Tähän mennessä onnettomuudessa ja pelastustöissä oli kuollut kaksi henkilöä ja 52 oli viety sairaalaan. Seuraavana yönä komitean oli tunnustettava säteilytaso sekä reaktorin tuhoutuminen, ja Prypjat määrättiin evakuoitavaksi.lähde?

Viranomaisten toiminta

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Neuvostoliitosta puuttui yksinomaan ydinturvallisuusvalvontaan erikoistunut viranomainen, ja väestönsuojelun toteutus oli suurelta osin myöhässä, epäjärjestelmällistä, improvisoitua ja riittämätöntä. Mitään länsimaissa edellytetyn valmiussuunnitelman mukaisia toimia ei tehty. Ihmiset evakuoitiin vasta, kun pahimmat päästöt olivat jo kulkeutuneet tuulen mukana ohi.

Tapahtumista ei tiedotettu Neuvostoliiton sisällä eikä päästöille altistuneille muille valtioille. Kansalaisia ei kehotettu suojautumaan edes hyvin yksinkertaisin toimin, kuten sulkeutumalla asuntoon siihen asti, kunnes ilmaan päässeet radioaktiiviset aineet kulkeutuvat tuulen mukana pois. Joditabletteja ei jaettu ajoissa. Väestönsuojelu epäonnistui pahasti, sillä valtaosa myöhemmin ilmitulleista onnettomuuden terveysvaikutuksista olisi voitu estää melko yksinkertaisin ja edullisin toimenpitein.lähde?

Katastrofin laajuuden rajoittamiseksi hallitus määräsi alueelle työläisiä siivoustöihin. Sotilaita lähetettiin töihin kertomatta määränpäästä. Useimmille työntekijöille ei kerrottu mitään vaaroista. Väkeä kutsuttiin liikaa, eikä heitä ohjeistettu millään tavalla. Sammuttajilla oli normaalit vaatteet, eikä heillä ollut hengityssuojaimia. Jotkut joivat lammikoista vettä, istuivat ja kävelivät säteilevän grafiitin päällä ja ottivat sitä käteen.lähde? Suojautuminen ja dosimetria oli puutteellista.

Reaktoripalo sammutettiin lopulta 6. toukokuuta mennessä pudottamalla maa-ainesta helikoptereista, jotka lensivät nopeasti reaktorin yli minimoidakseen matkustajien säteilyannoksen. Suuri osa ympäristön rojusta kerättiin reaktorin sisälle ja eristettiin. Reaktorin ja sen sisällyksen ympärille rakennettiin teräksestä ja betonista sarkofagi eristämään suurimmat säteilylähteet. Sammutustyössä käytetyt säteilevät työkoneet ja helikopterit eristettiin omalle alueelleen odottamaan puhdistusta. Lähialueen maatilalliset kuitenkin tunkeutuivat varastointialueelle ja ottivat siellä olleista kulkuvälineistä osia omiin tarpeisiinsa.

203 onnettomuuspaikalla työssä olleista joutui sairaalaan, ja 28 heistä kuoli. Useat heistä menehtyivät vaikeisiin säteilypalovammoihin.[17] Suurin osa heistä oli palo- ja pelastushenkilöstöä. Alueen asukkaat eivät tiedotuksen ja suojelutyön puuttumisesta huolimatta saaneet tappavia säteilyannoksia, eikä säteilysairauden oireita ollut havaittavissa.lähde?

Kun voimalaitoksen lähialueet lopulta tyhjennettiin, Prypjatista evakuoitiin 50 000 asukasta ja koko alueelta yhteensä 135 000.selvennä Valtio järjesti asukkaille uudet asunnot ja takasi toimeentulon. Alueen ihmisten terveydentilaa on seurattu hyvin tarkkaan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Myöhemmin Neuvostoliiton romahtamisen ja sitä seuranneen epäjärjestyksen seurauksena evakuoitujen taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi on kuitenkin selvästi heikentynyt.lähde?

Terveydelliset vaikutukset

Kuolleisuus

WHO:n Tšernobyl-raportissa vuodelta 2006 laskettiin, että akuutti säteilysairaus (ARS) diagnosoitiin kaikkiaan 134 henkilöllä. Näistä 28 kuoli vuonna 1986 ja 19 vuosina 1987–2004. WHO:n raportin mukaan väestön saama säteilyannos oli ”hyvin paljon alempi” kuin ARS-oireyhtymä edellyttäisi, mistä syystä muiden kuolemantapauksien syy-yhteyttä säteilyyn ei voida osoittaa.[18]

Onnettomuuden jälkeen on tutkittu kaikkiaan 61 000 pelastustyöntekijän sairauksia. Vuosina 1991–1995 tässä ryhmässä todettiin kaikkiaan 4 995 eri syistä johtuvaa kuolemantapausta. WHO:n tutkijat selvittivät Venäjän valtion terveysviranomaisen RNMDR:n tilastoista, että kun kuolinsyitä verrataan saadun säteilyannoksen määrään, 4,6 prosenttia kaikista kuolemantapauksista voisi olla suoraan tai välillisesti säteilyn aiheuttamia.[19]

WHO kuitenkin huomauttaa raportissaan, että suorien johtopäätösten ja syy-yhteyksien osoittamisessa tulee olla varovainen. Syöpäsairauksien synnyssä on yleensä yli kymmenen vuoden kehittymisaika. Lisäksi syöpäsairauksiin vaikuttavat muutkin tekijät, kuten stressi ja elämäntavat sekä etenkin pelastustyöntekijöiden kohdalla muu altistuminen syöpää aiheuttaville aineille.

WHO:n raportin mukaan saastuneimmilla alueilla Ukrainassa kuolleisuus on onnettomuuden jälkeen ollut 18,5 henkilöä tuhannesta, kun se muualla Ukrainassa on 16,5 henkilöä tuhannesta. Syy eroon on epäselvä, mutta raportti varoittaa vetämästä tästä sitä johtopäätöstä, että ero johtuisi yksin onnettomuudesta. Ero saattaa johtua esimerkiksi erilaisesta ikäjakaumasta. Raportin mukaan lapsikuolleisuus ei ole onnettomuuden jälkeen kasvanut.[20]

WHO:n raportin lisäksi eri tahot ovat esittäneet huomattavasti suurempia arvioita kuolleisuudesta. Venäjän tiedeakatemian mukaan 210 000 ihmistä kuoli ennenaikaisesti onnettomuuden vuoksi.[3] Greenpeace arvioi kuolemantapausten lukumääräksi noin 93 000–140 000 ihmistä.[21] Venäläinen professori Aleksei Jablokov on esittänyt, että onnettomuuden vuoksi oli jo vuoteen 2008 mennessä kuollut jopa 900 000 ihmistä. Jablokov on kritisoinut WHO:ta ja IAEA:ta valehtelusta, ja hän katsoo, että WHO on ”ydinvoimafriikkien” hallinnassa.[22]

Muut terveysvaikutukset

Tšernobylin alueen ihmisten terveyttä on seurattu hyvin tarkasti useissa tutkimuksissa, joita ovat tehneet niin paikalliset viranomaiset, yliopistot, eurooppalaiset järjestöt kuin kansainväliset järjestötkin, mukaan lukien YK. Alueen ihmisten saaman väestösäteilyannoksen perusteella ei ole odotettavissa, että eräitä tiettyjä syöpälajeja lukuun ottamatta kuolleisuuden tai sairastuvuuden havaittaisiin nousevan. 20 vuotta onnettomuuden jälkeen havainnot ovat vastanneet ennusteita: kuolleisuuden ei ole havaittu nousseen säteilyn vaikutuksesta, kuten ei sairauksienkaan lukuun ottamatta lasten kilpirauhassyöpää, joka on johtanut tähän mennessä tutkimusten mukaan noin 10–20 kuolemantapaukseen.lähde? Kilpirauhassyöpä johtuu onnettomuuspäästöstä tulleen radioaktiivisen jodi-131:n kertymisestä kilpirauhaseen. Tätä olisi voitu yrittää estää jakamalla kansalaisille joditabletteja, mutta näin ei tehty.

Säteilyturvakeskuksen, Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajan seurantatutkimuksen mukaan Tšernobyl-laskeuma ei lisännyt syöpäsairauksien määrää Suomessa.[23] Tšernobylin onnettomuus ei ole myöskään todennäköisesti suurentanut lasten tai nuorten kilpirauhassyövän riskiä Suomessa. Teoreettisen mallintamisen perusteella asiantuntijat kuitenkin arvioivat, että Tšernobyl-laskeuma aiheuttaisi maassa joitakin satoja kuolemaan johtavia syöpätapauksia 80 vuoden aikana.lähde? Arvio on kuitenkin epävarma, koska laskeuman aiheuttamat muutokset säteilytaustassa ovat selvästi pienemmät kuin normaalistikin esiintyvä luonnollinen vaihtelu. Joka tapauksessa sairastumisia tuskin pystytään tilastollisesti osoittamaan, koska arvioitu määrä on hyvin alhainen verrattuna samana aikana luonnostaan esiintyviin sairastumisiin.

Merkittävin elintarvikkeissa esiintyvä, laskeumasta peräisin oleva radioaktiivinen aine on cesium-137.[24] Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan kaloissa ja sienissä EU:n pitoisuussuositukset ylittyivät edelleen.[25]

Jälkiseuraukset

Ihmisen toiminnan puuttuessa villiintynyt luonto on vallannut Tšernobylin lähialueet. Taustalla näkyy onnettomuusreaktori.

Kansainvälinen reaktio

Neuvostoliiton ulkopuolella onnettomuus havaittiin ensimmäisen kerran päivää myöhemmin yli tuhannen kilometrin päässä Forsmarkin ydinvoimalassa Ruotsissa, jossa työntekijöiden vaatteista mitattiin poikkeavia säteilyarvoja. Mittaustuloksia ihmeteltiin, ja aluksi niiden arveltiin johtuvan jostain tuntemattomasta säteilylähteestä voimalassa, mutta tämä mahdollisuus saatiin pian suljettua pois. Tarkemman tutkimuksen jälkeen näytti siltä, että radioaktiivisuus oli todennäköisesti peräisin reaktorionnettomuudesta. Koska länsimaissa sattuneesta onnettomuudesta ei ollut tiedotettu, alettiin pelätä onnettomuutta Neuvostoliitossa. Myös tuulen suunta tuki tätä mahdollisuutta.lähde?

Tilanteen selvittyä länsimaat evakuoivat Neuvostoliitosta noin 134 000 kansalaistaan. Suomalaisten evakuointilentoa viivytti presidentti Mauno Koiviston väliintulo.[26]

Vaikutukset Suomessa

Säteilytason nousu oli havaittu myös Suomessa puolustusvoimien mittausasemalla, mutta ilmiötä arveltiin ensin mittariviaksi.lähde? Tulos päätettiin ensin varmistaa toisilla mittalaitteilla, koska syytä nousuun ei tunnettu. Säteilyn annosnopeus ei Pohjoismaissa noussut lähellekään suojautumistoimia edellyttävää tasoa. Korkein Suomessa mitattu annosnopeus oli viisi mikrosieverttiä tunnissa, joka vastaa matkustajalentokoneessa matkalentokorkeudessa vallitsevaa säteilytasoa.[27] Ruotsalaiset olivat ehtineet selvityksissään pidemmälle, ja he ilmoittivatkin ensimmäisinä poikkeavasta säteilystä.

Suomessa ensimmäiset havainnot pintailmassa maanpinnan lähellä tehtiin kaksi vuorokautta onnettomuuden jälkeen 27. huhtikuuta. Ensin nousseen säteilytason havaitsi Ilmatieteen laitoksen mittausasema Nurmijärvellä ja sen jälkeen puolustusvoimien mittausasema Kajaanissa. Tieto Säteilyturvakeskukseen (STUK) saatiin 28. huhtikuuta klo 10.[28] STUK laati ensimmäisen lehdistötiedotteen poikkeustilanteesta noin kello 15, ja se luettiin STT:n radiouutisissa maanantaina 28. huhtikuuta kello 16. Syytä tilanteeseen ei vielä tunnettu – kerrottiin vain, että radioaktiivisuutta oli havaittu ja että se oli ilmeisesti peräisin reaktorionnettomuudesta. Neuvostoliitto myönsi Tšernobylin voimalaonnettomuuden maanantai-iltana noin kello 19.30 Suomen aikaa. Tiedon tullessa säteilytaso oli Suomessa jo kääntynyt laskuun. Sittemmin on solmittu kansainvälinen sopimus, joka velvoittaa kaikkia allekirjoittajamaita tiedottamaan vakavista ydinlaitostapahtumista viiveettä.[29] Väestönsuojelutoimia edellyttävää säteilytasoa ei saavutettu missään Neuvostoliiton ulkopuolella, ei myöskään Suomessa. Myöskään ympäristövaikutuksia ei ole havaittu. Laskeuma oli Suomessa havaittavissa vain tarkoitusta varten tehdyillä instrumenteilla.lähde? Laskeuman mukana Suomen luontoon tuli erilaisia radioaktiivisia aineita, joista suurin merkitys säteilyvaikutuksen kannalta oli kuitenkin puoliintumisajaltaan lyhytikäisillä aineilla.

Heti onnettomuuden jälkeen Suomessa rajoitettiin määräaikaisesti karjan laidunruokintaa, jotta lyhytikäiset radioaktiiviset aineet eivät päätyisi maitoon ja lihaan. Samoin suomalaisia kehotettiin olemaan syömättä ylen määrin sieniä, marjoja ja muita luonnontuotteita silloin, kun ne oli poimittu paljon laskeumaa[30] saaneilta alueilta ja niiden cesiumpitoisuus oli kohonnut. 2000-luvulla merkittävin elintarvikkeissa esiintyvä laskeumasta peräisin oleva radioaktiivinen aine on cesium-137. Pahin laskeuma Suomessa on Pirkanmaalla, Itä-Hämeessä sekä Kymenlaaksossa.[31]

Suomalaiseen politiikkaan onnettomuudella oli merkittävät ja pitkäkestoiset vaikutukset. Suunnitteilla ollut hanke uuden ydinvoimalan rakentamiseksi keskeytettiin. (Atomivoimaloiden tilaaminen väheni maailmanlaajuisesti.) Tšernobylin onnettomuuden jälkeen ydinvoiman kannatus Suomessa oli 15 prosenttia.[32] Vielä vuonna 1993 eduskunta äänesti ydinvoimahanketta vastaan. Nykyisin ydinvoiman kannatus on palannut onnettomuutta edeltävälle tasolleen. Silti yli puolet suomalaisista vastustaa Yleisradion teettämän kyselyn mukaan ydinvoiman lisärakentamista.[33]

Suomen kannalta melko kyseenalaista julkisuutta herätti Suomen viranomaisten hidas tiedottaminen onnettomuudesta. Koska onnettomuus tapahtui Neuvostoliitossa ja ensimmäiset tiedot siitä saatiin Ruotsin kautta, tiedottamisen hitaus tulkittiin Länsi-Euroopassa – etenkin Ruotsissa – uudeksi oireeksi suomettumisesta, mikä suututti presidentti Mauno Koiviston. On väitetty, että syy tiedonkulun kangerteluun oli Suomessa juuri silloin ollut virkamieslakko, vaikka poliittinen vastuu sysättiin julkisuudessa sisäministeri Kaisa Raatikaisen niskaan. Poliitikot puolestaan syyttivät asiasta Yleisradiota.[34]

Vaikutukset Neuvostoliitossa

Kaukokulkeumana levinneen cesium-137:n aiheuttama aktiivisuus Tšernobylin voimalan ympäristössä.

Siinä missä säteilytaso ei Neuvostoliiton ulkopuolella kohonnut suojautumistoimia edellyttävälle tasolle, oli tilanne paikan päällä toinen. Ukrainassa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä säteilytasot olivat korkeita. Oheisessa kartassa esitetään cesium-137:n leviämisjakauma Tšernobylin voimalan ympäristössä.[35] Tätä cesium-137:ää kulkeutui tuulen ja sateen mukana myös kauemmaksi − esimerkiksi Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Itävaltaan. On huomattava, että runsaassa 20 kunnassa Suomessakin (esimerkiksi Tampere ympäristöineen) ylittyi kuvan nimettömän vyöhykkeen aktiivisuuden alaraja (37 kBq/m²).[36]

Eniten säteilylle altistuivat voimalan työntekijät, paloja sammuttaneet palomiehet sekä ne noin 200 000 sotilasta, jotka komennettiin raivaustöihin kaivamaan säteileviä grafiitinpaloja maahan ja kääntämään peittoon radioaktiivista pintamaata. 200 000 ukrainalaista, venäläistä ja valkovenäläistä evakuoitiin 30 kilometrin säteeltä ja uudelleenasutettiin. Laskeumasta noin 60 prosenttia tuli nykyisen Valko-Venäjän alueelle.

Radioaktiivinen päästö oli valtava. 13–30 prosenttia reaktorin 190 tonnista polttoainetta arvioidaan levinneen ympäristöön. Saasteella oli selkeitä ympäristövaikutuksia voimalaitoksen lähellä. Ensimmäisenä vuonna onnettomuuden jälkeen alueen kasvillisuudessa ilmeni selviä säteilyvaikutuksia, erityisesti kasvun hidastumista. Seuraavaan kevääseen mennessä luonto oli kuitenkin palautunut ennalleen. Nykyisin yleinen säteilytaso alueella ei poikkea luonnossa normaalisti esiintyvästä vaihteluvälistä. Onnettomuuspaikan luonto on nykyisin toipunut jopa onnettomuutta edeltänyttä tilaa rikkaammaksi. Voimalaitoksen ympärillä on 30 kilometrin suoja­vyöhyke, jolle pääsy on kielletty. Kieltoa noudatetaan vaihtelevasti, mutta kuitenkin riittävästi. Normaali ihmisen toiminta on alueella käytännössä pysähtynyt. Sen seurauksena luonto on vallannut ihmisen käytössä olleita alueita ja ympäristö on kokonaisuudessaan palannut lähemmäs luonnontilaa. Populaatiot ja monimuotoisuus ovat lisääntymässä. Monet eläin- ja kasvilajit ovat yleistyneet, ja eräitä harvinaisia lajeja on palannut alueelle. lähde?

Tšernobylin ydinlaitoksen ongelmat eivät loppuneet onnettomuuteen. Kakkosreaktori suljettiin vuonna 1991 tulipalon jälkeen. Marraskuussa 1996 ykkösreaktori suljettiin kansainvälisen sopimuksen mukaan ja viimeinen joulukuussa 2000. Tšernobylin onnettomuudesta on otettu oppia ympäri entistä Neuvostoliittoa. Entisillä neuvostomailla on nykyisin itsenäiset ydinturvallisuutta valvovat viranomaiset, kehittyvä ydinturvallisuussäännöstö ja uudistunut halu panostaa turvallisuuteen voimalaitostekniikassa ja koulutuksessa. Entisen Neuvostoliiton maat osallistuvat aktiivisesti niin Tšernobylin onnettomuuden jälkiseurannassa kuin ydinturvallisuuden kehittämisessäkin kansainväliseen yhteistyöhön.

Tšernobyliä pidetään osoituksena siitä, mihin varomattomasti suunnitellun tekniikan, vajavaisen turvallisuuden, puutteellisen valvonnan, epäpätevän henkilökunnan, varautumisen puutteen, salailun ja yleisen piittaamattomuuden yhdistelmä voi pahimmillaan johtaa. Töitä tehtiin välittämättä turvallisuudesta ja työntekijöiden sekä heidän perheidensä hyvinvoinnista. Tšernobylin onnettomuus lopetti RBMK-reaktoreiden rakentamisen ja johti kiireellisiin parannuksiin ydinturvallisuudessa ja turvajärjestelyissä entisen Neuvostoliiton alueella. Onnettomuus antoi ympäristöaktivismille kasvupohjaa Venäjällä, ja sen arvellaan myös edesauttaneen Ukrainan ja Valko-Venäjän itsenäistymistä vuonna 1991.

Tšernobylin ydinonnettomuus on ylivoimaisesti ydinenergian historian pahin reaktorionnettomuus. Se on sijoitettu luokkaan 7 kansainvälisellä ydinlaitostapaturmien seitsenportaisella INES-asteikolla. Toiseksi pahin kaupallisessa sähköntuotannossa tapahtunut ydinonnettomuus on vuoden 2011 Fukushiman onnettomuus, joka kuuluu myös luokkaan 7 INES-asteikolla.lähde?

Vaikutukset voimalan lähiluontoon

Monneja jäähdytysaltaassa.

Villieläimiä on Tšernobylin alueella jopa enemmän kuin aiemmin, koska alueella ei metsästetä lainkaan. Myös jäähdytysaltaassa asuvat monnit kasvavat suuremmiksi kuin muualla, koska niitä ei kalasteta. Sen sijaan hyönteiset ovat kärsineet turmasta. On raportoitu, että hyönteisiä ja hämähäkkejä olisi alueella jonkin verran vähemmän kuin ennen ydinonnettomuutta.

Onnettomuus vaikutti myös kotieläimiin. Kuuden kilometrin etäisyydelle reaktorista jääneet hevoset kuolivat, samoin osa karjasta kuoli viiden kuukauden sisällä. Eloonjääneessä karjassa havaittiin kilpirauhasen toimintahäiriöitä ja kasvuhäiriöitä. Eläimet myös jäivät pienikasvuisemmiksi. Seuraava karjasukupolvi vaikutti kuitenkin jo normaalilta, ainoastaan eniten säteilylle altistuneiden yksilöiden poikasista osa oli pienempikasvuisia. Syöpäsairauksia eläimillä ei kuitenkaan ole ollut.

Neljän kuukauden kuluttua onnettomuudesta evakuointialueen sisällä havaittiin kuitenkin jo 50 eri lintulajia, eikä kuolleita lintuja löydetty lainkaan. Myöskään evakuointialueesta etäämmällä laiduntaneessa karjassa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia tai mutaatioita.[37]

Taloudelliset seuraukset

Ulla Klötzerin mukaan tämä vuonna 1986 tapahtunut onnettomuus maksoi Neuvostoliitolle yli kolme kertaa enemmän kuin kaikki Neuvostoliiton atomivoimalat olivat vuosien 1954–1986 välisenä aikana tuottaneet.[38]

Uusi suojakuori

Uusi suojarakennus vaurioreaktorin päällä.

Onnettomuuden jälkeen reaktorin päälle rakennettiin pikaisesti betoninen suojakuori joka valmistui marraskuussa 1986. Rakennustöihin osallistui 650 000 – 800 000 miestä ympäri Neuvostoliittoa. Työvoimaa tarvittin paljon koska vaurioituneen reaktorin löhellä ei ollut turvallista olla pitkiä aikoja kerrallaan. Myöhemmin sarkofagi on rapautunut ja alkanut luhistua. Metalliin syöpyi aukkoja, joista satoi vettä sisään reaktorirakennukseen. Riskinä olivat räjähdykset, ydinketjureaktio ja veden valuminen Pripetiin ja sitä kautta Dnepriin. Myöhemmin sarkofagia vahvistettiin ja katon reikiä tukittiin.[3]

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki johti hanketta pikaisesti rakennetun vuotavan kuoren korvaamiseksi uudella.

Elokuussa 2007 uutisoitiin, että ranskalainen Novarka-yritys voitti tarjouskilpailun uuden suojakuoren rakentamisesta.[39]

Novarka aloitti uuden suojakuoren rakentamisen syyskuussa 2010 asentamalla raiteita, joita pitkin suojakuori siirrettiin paikalleen. Suojarakennelma on 108 metriä korkea. Ennakkoarvio rakennustöiden kustannuksista oli noin 870 miljoonaa euroa.[40] Uusi suojakuori paljastettiin marraskuussa 2016 ja se on maailman suurin siirrettävä metallirakennelma, kolme kertaa painavampi kuin Eiffel-torni. Sen on määrä kestää 100 vuotta ja projekti maksoi yli kaksi miljardia euroa.[41]

Suojakuoren sisäkattoon on asennettu 800 tonnia painava kauko-ohjattu nosturi. Nosturilla puretaan asteittain aluksi vanha sarkofagi ja sen jälkeen vioittunut reaktori. Jatkotoimiin, kuten reaktorin purkuun ja myöhemmin purettujen materiaalien poiskuljetukseen ja käsittelyyn on varattava vielä usempi miljardi euro.[42]

Katso myös

Lähteet

  • Tarkka, Jukka & Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi 70 vuotta – Seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, Otava 1987

Viitteet

 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  1. ↑ a b Kari Ojanperä: Tshernobyl on ydinvoimahistorian ainoa supertuho 15.3.2011. Tekniikka ja talous. Viitattu 11.3.2018. suomi
  2. ↑ a b c d e f g Kokemukset onnettomuuksista ja poikkeuksellisista tapahtumista ydinlaitoksilla (Luku 6.3) 2004. Säteilyturvakeskus. Viitattu 28.4.2018.
  3. ↑ a b c Tšernobylistä piti tulla unelmatyöpaikka. Helsingin Sanomat, 24.5.2009, s. B1.
  4. ↑ https://www.economist.com/europe/2016/04/26/a-nuclear-disaster-that-brought-down-an-empire
  5. ↑ a b c d IAEA: INSAG-7 The Chernobyl Accident: Updating of INSAG-1. Wien, 1992.
  6. ↑ NEA:Chernobyl - Assessment of Radiological and Health Impacts. Pariisi, 2002.
  7. ↑ Nakao, M.: Chernobyl Accident. Tokion yliopisto, Tokio, 2006.
  8. ↑ Mazuzan, G.: Controlling the Atom: The Beginnings of Nuclear Regulation 1946–1962 University of California, Berkeley, 1984. ISBN 0-520-23940-7
  9. ↑ Walker, J.: Containing the Atom: Nuclear Regulation in a Changing Environment, 1963–1971. University of California, Berkeley, 1992. ISBN 0-520-07913-2.
  10. ↑ Walker, J.: Permissible Dose: A History of Radiation Protection in the Twentieth Century. University of California, Berkeley, 2000. ISBN 0-520-22328-4
  11. ↑ "The use of simulators to train operators is common in the nuclear industry", Lederman, L.: Training nuclear plant control room operators to prevent accidents. IAEA Bulletin 2/1998, Wien, 1988.
  12. ↑ Glasstone, S. & Sesonske, A.: Nuclear Reactor Engineering - Reactor Systems Engineering. Chapman & Hall, New York, 1994. ISBN 0412985314.
  13. ↑ Yle.fi − Tšernobyl-tyylin ydinonnettomuus olisi voinut sattua lähellä Suomea
  14. ↑ Estimation of Explosion Energy Yield at Chernobyl NPP Accident springerlink.com. Viitattu 9.4.2011.
  15. ↑ DOE Fundamentals Handbook: Nuclear Physics and Reactor Theory Volume 1 (PDF) energy.gov. Viitattu 9.11.2015.
  16. ↑ A Chernobyl ’suicide squad’ of volunteers helped save Europe — here's their amazing true story Business Insider. 26.4.2018. Viitattu 22.10.2018. (englanniksi)
  17. ↑ Säteilyn terveysvaikutukset, s. 166. STUK, 2002. ISBN 951-712-506-2.
  18. ↑ WHO Chernobyl Report: Health Effects of the Chernobyl Accident and Special Health Care Programmes, s. 99.
  19. ↑ WHO Chernobyl Report: Health Effects of the Chernobyl Accident and Special Health Care Programmes, s. 102.
  20. ↑ WHO Chernobyl Report: Health Effects of the Chernobyl Accident and Special Health Care Programmes, s. 103.
  21. ↑ [1]
  22. ↑ Hyytiäinen, Kirsi: Venäläisprofessori: Tshernobylin takia kuoli lähes miljoona ihmistä 24.4.2008. Uusi Suomi. Viitattu 25.4.2008.
  23. ↑ Kurttio, Päivi et al.: Tshernobyl ei ole lisännyt syöpiä Suomessa Cancer Epidemiology. 2013. Viitattu 30.11.2013.
  24. ↑ Tšernobylin onnettomuuden vaikutukset Suomessa Säteilyturvakeskus. Viitattu 15.12.2018.
  25. ↑ Tshernobylin radioaktiivinen cesium ylittää 20 vuoden jälkeenkin kaloissa ja sienissä pitoisuussuositukset Eviran tiedotearkisto, tiivistelmä. 27.8.2007. STUK & Evira. Viitattu 15.12.2018.
  26. ↑ Juhani Suomi: Mauno Koivisto halusi lykätä Tshernobylin evakuointilentoa 12.2.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 26.2.2008.
  27. ↑ Termien sekoittuminen voi lietsoa säteilypaniikkia (Yle Keski-Suomi) Yle Uutiset. 16.3.2011 (päivitetty 6.6.2012). Jyväskylä: Yleisradio Oy. Viitattu 12.6.2016.
  28. ↑ Tšernobylin onnettomuuden vaikutukset Suomessa Säteilyturvakeskus. Viitattu 15.5.2019.
  29. ↑ Säteilyturvakeskus: Miten Suomessa toimittiin, kun tieto Tshernobylin räjähtämisestä tuli? Helsinki, 2004.
  30. ↑ Tshernobyl-laskeuma Suomen säteilyturvakeskus. Viitattu 26.5.2005.
  31. ↑ Laskeuma-alue tarkemmin Helsingin Sanomien artikkelissa: Tšernobylin laskeuman jäänteitä yhä Suomen metsien sienissä
  32. ↑ Vastavoimaa odotellessa, Helsingin Sanomat 22.4.2007.
  33. ↑ YLE: yli puolet vastustaa ydinvoiman lisärakentamista 8.5.2008.
  34. ↑ "Tshernobyl , 'suomettunut' viestintäkiistely". Sakari Kiuru: Sähköiset suhteeni, s. 130−142. Helsinki: VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-37-0855-1.
  35. ↑ Maps of radionuclide deposition UNSCEAR. Viitattu 9.12.2010.
  36. ↑ Cesium-137-laskeuma kunnittain Suomessa Tshernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuuden jälkeen vuoden 1987 tilanne, web-sivua päivitetty 12.5.2009. Säteilyturvakeskus. Viitattu 9.12.2010.
  37. ↑ Tshernobyl turman jälkeen: Metsää kuoli, eläimet sairastuivat MTV. 17.3.2011. Viitattu 18.8.2015.
  38. ↑ Klötzer, Ulla: Säteilevä tulevaisuus. Osa 1: Atomit rauhan käytössä. Sahlgrens 2006, s. 173
  39. ↑ Helsingin Sanomat 8.8.2007.
  40. ↑ Tšernobylissa alkaa uuden suojakuoren rakennusurakka Helsingin Sanomat. 24.9.2010. Helsinki. Viitattu 25.9.2010.
  41. ↑ Tshernobylin uusi suojakuori paljastettiin Ukrainassa - korkeampi kuin Vapaudenpatsas iltalehti.fi. Viitattu 29.11.2016.
  42. ↑ Tshernobylin reaktoriromun suojana on maailman kallein kaarihalli - romukasan alla 200 tonnia erittäin radioaktiivista materiaalia tekniikkatalous.fi. Viitattu 21.5.2019.

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”24.5.2009”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla

Ydintekniikka
Ydinfysiikka
Ydinvoima
Ydinreaktori
Ydinaseet
Ydinonnettomuus
Ydinvoima Suomessa
Kansainväliset
Kansalliset
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tšernobylin_ydinvoimalaonnettomuus&oldid=18214691”