Ydinaseonnettomuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ydinaseonnettomuus voi tapahtua ydinaseiden kehittämisen, kokeilun, kuljetuksen tai varastoinnin yhteydessä. Ydinaseonnettomuuksia ovat esimerkiksi säteilyonnettomuudet, räjähdysonnettomuudet tai ydinaseiden uppoamiset meren pohjaan.

Ydinasekokeiden seurauksena radioaktiivista ainetta on levinnyt kokeilupaikkojen välittömään läheisyyteen sekä ilmanvirtojen mukana ympäri maapallon. Ydinaseiden kuljetuksessa räjähteitä on pudonnut lentokoneesta lentokoneen rikkoutuessa. Sukellusveneonnettomuuksissa ydinaseilla lastattuja aluksia on uponnut valtameren pohjaan. Ydinaseonnettomuuksien vaara lisääntyy aseiden vanhetessa ja on olemassa niin kauan kuin aseita on olemassa.

Sukellusveneestä kuvattu Yhdysvaltain ydinasekoe merellä kahden merimailin päässä laivaston hävittäjän ampumasta kohteesta 1962

Ydinaseonnettomuuden vaara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinaseonnettomuus voi tapahtua esimerkiksi asevaraston tulipalon yhteydessä. Tällöin esimerkiksi ydinkärki voi vahingoittua ja ydinmateriaalia (uraania tai plutoniumia) vapautua ympäristöön. Tästä voi aiheutua terveyshaittoja lähialueella. Mutta plutonium voi kulkeutua satojenkin kilometrien etäisyydelle. Suuren ydinaseen räjähtäminen Suomen lähialueella aiheuttaisi ydinvoimalaitosonnettomuutta vakavamman säteilyvaaratilanteen. Ydinjätekeskittymiin ja ydinjätteen kuljetuksiin liittyvät onnettomuudet kuten ydinkäyttöisen aluksen onnettomuus tai satelliitin maahansyöksyn vaikutukset ovat paikallisia tai ulottuvat vain lähiympäristöön.[1]

Ydinasekokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinasekokeissa ydinaseonnettomuudet olivat välittömiä. Ensimmäisistä ydinasekokeista lähtien niihin liittyi sekä ennakoituja että odottamattomia vahinkoja. Ennakoidut vahingot pyrittiin eliminoimaan, mutta se oli vaikeaa. Aluksi koeräjäytykset tapahtuivat maan pinnalla. Ilmakehässä tehtiin yhteensä noin 500 ydinkoetta. Nämä aiheuttivat sekä paikallista että maailmanlaajuista laskeumaa, joka koostui useista nuklideista (tärkeimpänä 137cesium). Maanpinnalla tehtävistä räjäytyksistä ydinsaaste levisi tuulten mukana maailmanlaajuisesti. Ilmakehässä tapahtuvat kokeet kiellettiin vuonna 1963. Tämän jälkeen ydinkokeita alettiin tehdä maan alla, jolloin ydinsaasteet saatettiin pitää rajoitetulla alueella. Ydinasevallat ovat tehneet ydinasekokeita harvasti asutuilla alueilla Nevadassa Yhdysvalloissa, Novaja Zemljalla Venäjällä, Kazakstanissa, Bikinin atollilla Tyynessä valtameressä ja Australiassa. Vaikka alueiden asukkaat evakuoitiin, ydinasekokeet aiheuttivat kaikissa kohteissa pitkäaikaisia säteilyongelmia niin lähialueilla kuin naapurimaissa. Säteilyä havaittiin jopa toisella puolella maapalloa.

Semipalatinskin kokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton maanpäällisiä atomipommikokeita tehtiin Semipalatinskin alueella Kazakstanissa 1949–1989. Semipalatinskissa tehtiin 40 vuoden aikana lähes 500 ydinkoetta. Laskeumien määrä pieneni, kun vuonna 1963 kokeiden tekeminen ilmakehässä kiellettiin. Ensimmäinen räjäytys vuonna 1949 oli pintaräjäytys eli siinä tuuli vei räjähdyspilveä kapeana vanana niiden muutaman kylän yli, jotka olivat tuulen alapuolella. Koealueen lähellä sijaitsevan Altain alueen asukkaiden annokset olivat keskimäärin 260 mSv. Tutkimuksissa on saatu viitteitä leukemian riskin suurentumisesta. Laskeuman vaikutus Semipalatinskin asukkaisiin oli valtava. Perimään ja sukusoluihin syntyi mutaatioita, jotka periytyivät toiseen ja edelleen kolmanteen sukupolveen. Kilpirauhassyöpä on alueella kuitenkin muuta maata selvästi yleisempää. Suurelle säteilymäärälle altistui muutama tuhat ihmistä, mutta ydinkokeet suurten asutuskeskusten lähellä vaikuttivat kaikkiaan noin 1 500 000 ihmiseen [2].

Joulusaaren kokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso-Britannia teki lukuisia ydinkokeita Australian lähellä sijaitsevilla Joulusaarilla vuosina 1952–1962. Säteilylle altistuivat paikallisten asukkaiden lisäksi brittisotilaat, jotka ovat kertoneet, ettei heille annettu juuri mitään suojavarusteita heidän altistuessaan ydinräjähdyksille. Ydinsäteilylle altistuneet brittisotilaat vaativat vuonna 2007 lääketieteellisiä tutkimuksia kokeiden vaikutuksista terveyteensä. Tutkimuksilla he toivovat saavansa tukea korvausvaatimuksilleen. Heidän perheensä ovat kärsineet muun muassa ihosyövästä ja muista ydinkokeiden säteilyn terveyshaitoista, joka on johtanut geneettisiin muutoksiin paikalla olleissa. Veteraanien edustajan mukaan aiemmin tehdyissä kokeissa on havaittu suurempia geneettisiä vaurioita kuin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden eloonjääneissä. Vuonna 2007 saarella olleita sotilaita oli elossa yli 900.[3]

Palomaresin lento-onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merestä nostettu vetypommi Palomaresin lähellä

Palomaresin kalastajakylän yläpuolella Espanjassa tapahtui vuonna 1966 tuhoisa ydinaseonnettomuus jossa Yhdysvaltain ilmavoimien B-52 Stratofortress -pommikone hajosi ilmatankkaukseen yhteydessä ja syttyi tuleen. Neljä miehistön seitsemästä jäsenestä onnistui pelastautumaan heittoistuimilla. Stratotanker-tankkauskoneen polttoainekuorma räjähti, ja koneen koko nelihenkinen miehistö menehtyi. Koneiden romut levisivät yli kahdensadan neliökilometrin alueelle.

B-52:n aseistuksena oli neljä vetypommia. Yksi pommeista leijui ilman suuria vaurioita maahan laskuvarjon varassa ja löytyi kuivasta joenuomasta. Kaksi pommeista putosi maahan ilman laskuvarjon avautumista ja niiden perinteinen räjähdysainelataus räjähti levittäen plutoniumia ympäristöön. Kukaan kylän 1 500 asukkaasta ei loukkaantunut, mutta vaarallista plutoniumia levisi 226 hehtaarin alueelle. Neljäs pommeista putosi laskuvarjo osittain auenneena mereen.

Palomaresin pelloilta kaivettiin noin 1 400 tonnia plutoniumin saastuttamaa maata ja kasvillisuutta, jotka lähetettiin Etelä-Carolinaan, ydinaselaboratorion ongelmajätealueelle. Mereen pudonneen pommin löysi pienoissukellusvene kahden viikon kuluttua noin kahdeksan kilometrin päästä rannikolta 869 metrin syvyydestä. Pommi onnistuttiin nostamaan 7. huhtikuuta 1966 kauko-ohjattavan pienoissukellusveneen avulla.

Vuonna 2006 Espanjan viranomaiset raportoivat mitanneensa normaalia korkeampia säteilyarvoja Palomaresin etanoista. Jos jatkotutkimuksissa maan alta löydetään vaarallisia määriä plutoniumia, saattaa tiedossa olla mittava puhdistusoperaatio.[4]

Vaaratilanteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinaseiden käsittelyssä ja kuljetuksessa on sattunut vuosien varrella useita vaaratilanteita. Vuonna 2006 Yhdysvallat lähetti ydinaseiden osia vahingossa Taiwaniin ja vuonna 2007 B-52-pommikone lensi Yhdysvaltain yllä mukanaan kuusi ydinohjusta ilman, että kukaan tiesi asiasta. Yhdysvaltain ilmavoimat on uudistamassa ydinaseiden käsittelyn valvontaa entisen puolustusministerin James Schlesingerin johdolla. Käskysuhteita yksinkertaistetaan sekä selkiytetään, ja samalla toteutetaan liki 200-kohtainen parannusohjelma. Useita korkea-arvoisia upseereja erotettiin asian tiimoilta.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.pelastustoimi.fi/media/raportit/selko/index.html Pelastustoimen kehittäminen suuronnettomuustilanteita ja poikkeusoloja varten
  2. http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/ulkomaat/2002/02/99672 Neuvostoliiton ydinkokeet aiheuttivat mutaatioita
  3. Ydinräjähdyksille altistuneet brittisotilaat vaativat korvauksia HS.fi 16.10.2007 Archive.org
  4. Kaakkois-Espanjassa löytyi radioaktiivisia etanoita YLE Uutiset, 11. lokakuuta 2006.
  5. http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=134442 USA:n ilmavoimat paikkailee ydinasemöhläilyään. STT, 12.9.2008