Siirry sisältöön

Leningradin ydinvoimalaitos

Wikipediasta
Venäjän Leningradin alueen kartta. Ydinvoimala sijaitsee Suomenahden etelärannalla, Sosnovyi Borin kaupungin lounaispuolella.
Venäjän Leningradin alueen kartta. Ydinvoimala sijaitsee Suomenahden etelärannalla, Sosnovyi Borin kaupungin lounaispuolella.
Leningradin ydinvoimala
Venäjän Leningradin alueen Sosnovyi Borin ydinvoimalan sijainti Suomenlahden rannalla.

Leningradin ydinvoimalaitos (ven. Ленинградская АЭС; Ленинградская атомная электростанция, Leningradskaja AES; Leningradskaja atomnaja elektrostantsija) eli Sosnovyi Borin voimalaitos on Suomenlahden kaakkoisrannalla Leningradin alueella Sosnovyi Borissa sijaitseva ydinvoimalaitos. Laitos sijaitsee noin 70 km Pietarin keskustasta länteen.[1] Voimalassa on kaksi toiminnassa olevaa 1 000 megawatin vanhaa RBMK-reaktoria ja kaksi uutta 1 200 megawatin VVER-reaktoria. Syksyllä 2025 oli lisäksi rakenteilla kaksi 1 200 megawatin reaktoria, joilla on tarkoitus korvata käytöstä poistettavat vanhat reaktorit.[2]

Venäjän läntisimpien ydinvoimaloiden sijainti. (Katso)
 Rakenteilla oleva voimala
 Toiminnassa oleva voimala
 Suljettu voimala
Toiminnassa olevissa ydinvoimalaitoksissa voi olla myös rakenteilla olevia tai suljettuja voimalayksiköitä.

Suomessa voimalaitosta kutsutaan Sosnovyi Borin ydinvoimalaksi sijaintikaupunkinsa vuoksi. Virallinen nimi Leningradin ydinvoimalaitos johtuu siitä, että voimala sijaitsee Leningradin alueella ja on perustettu palvelemaan silloista Leningradin kaupunkia.[3]

Sähköntuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitos kuuluu Rosenergoatomin hallintaan. Vuonna 2012 se tuotti 28 prosenttia Luoteis-Venäjän kokonaisenergian tarpeesta ja 50 prosenttia Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen sähköntarpeesta.[1] Voimalan kapasiteetti on 28 terawattituntia sähköä vuodessa. Voimalan tuottama sähkö siirretään Lenenergon järjestelmän kautta valtakunnanverkkoon 330 kV ja 750 kV kaapeleita myöten.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalan ensimmäistä yksikköä alettiin rakentaa syyskuussa 1967 (IAEA:n mukaan maaliskuussa 1970) ja Leningrad-1-reaktori, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen RBMK-1000-tyyppinen ydinreaktori, liitettiin sähköverkkoon 21. joulukuuta 1973. Seuraava reaktori kytkettiin jakeluverkkoon 11. heinäkuuta 1975. Ykkös- ja kakkosyksikkö ovat ensimmäisen sukupolven RBMK-reaktoreita.[4][5] Kolmos- ja nelosreaktori otettiin käyttöön 7. joulukuuta 1979 ja 9. joulukuuta 1981.[6][7][2][1] Ne ovat toisen sukupolven reaktoreita.

Vanhempia riskialttiina pidettyjä RBMK-reaktoreja on vielä käytössä 2. Yksiköt 1 ja 2 on suljettu Leningrad II-voimalan uusien VVER-1200-reaktorien käyttöönoton myötä.

Voimalan ei katsottu Tšernobylin onnettomuuden jälkeen täyttäneen turvanormeja edes monien venäläisasiantuntijoiden mielestä. Esimerkiksi ruotsalaiset asiantuntijat vaativat voimalan sulkemista 1992. Sittemmin kaikille Leningradin ydinvoimalan yksiköille on tehty niiden ikää pidentäviä korjaus- ja modernisointitöitä. Niiden käyttöikää on pidennetty esimerkiksi uudistamalla vanhojen reaktoreiden automaatiota. Lisäksi esimerkiksi Suomen, Ruotsin ja Norjan säteilyviranomaiset ovat olleet selvittämässä ja kehittämässä voimalaturvallisuuden muitakin kriittisiä kohtia ja henkilöstön koulutusta. 1990- ja 2000-lukujen aikana INES-asteikolla mitatut voimalan häiriötapahtumat ovatkin merkittävästi vähentyneet.[8][9] Kriittisiä arvioita Leningadin voimalan turvallisuudesta ja sen ongelmakohdista ovat vuosien saatossa julkaisseet myös useat ympäristöjärjestöt, kuten Bellona.[10]

  • Leningradin ydinvoimalaitos ilmakuvassa kesällä 2010.
    Leningradin ydinvoimalaitos ilmakuvassa kesällä 2010.
  • Leningrad II:n rakennustyömaan alue ilmakuvassa kesällä 2010.
    Leningrad II:n rakennustyömaan alue ilmakuvassa kesällä 2010.

Leningrad II

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leningrad II:n rakennustyömaa maaliskuussa 2017.

Leningradin voimalan vanhentuvien yksiköiden korvaamiseksi ja lisäenergian tuottamiseksi Sosnovyi Borissa aloitettiin uuden Leningrad II -voimalan rakennustyöt. Laitokseen rakennetaan neljä VVER-tyyppistä 1170 megawatin reaktoria. Kahden ensimmäisen reaktorin rakennussopimus pietarilaisen AtomEnergoProjekt-yhtiön kanssa solmittiin vuonna 2007; sopimuksen arvo oli 5,8 miljardia dollaria. Ensimmäisen reaktorin perustus valettiin 2008–2009 ja toisen valu aloitettiin kesällä 2009. Alkujaan, ennen talouskasvun hidastumista lamavuonna 2009, yksiköiden odotettiin valmistuvan jo vuosina 2013 ja 2014.[11]

Polttoaineen lataaminen Leningrad II:n ensimmäiseen reaktoriin aloitettiin 8. joulukuuta 2017.[12] Reaktori käynnistettiin 6. helmikuuta 2018 minimiteholle, joka on alle yksi prosentti yksikön kokonaistehosta.[13] Ykkösyksikkö liitettiin sähköverkkoon 9.3.2018, ja kaupallinen sähköntuotanto alkoi 29.10.2018.[14] Toinen reaktori aloitti sähköntuotannon 22.10.2020.[15]

Leningrad II -voimalaitoksen reaktorit jäähdytetään jäähdytystorneilla eikä merivedellä. Nykyinen Venäjän laki kieltää uusien voimalaitosten jäähdytyksen vesistöihin.[16]

Vanhojen reaktoreiden alasajo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ydinturvallisuusviranomainen ilmoitti Suomen säteilyturvakeskukselle 31.7.2012 ryhtyneensä ajamaan 1-reaktoria alas sen grafiittihidasteessa ilmenneiden halkeamien ja turpoamisen takia.[17] Reaktori kytkettiin korjausten jälkeen takaisin sähköverkkoon joulukuussa 2013.[18]

Reaktori 1 suljettiin lopullisesti 2018[19] ja reaktori 2 vuonna 2020[20].

Säteilytilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leningradin ydinvoimalan, samoin kuin muidenkin Venäjän toiminnassa olevien ydinvoimaloiden säteilytilannetta voi tarkastella Venäjän tiedeakatemian alaisen tutkimuslaitoksen ylläpitämän verkkosivuston välityksellä.[21]

Reaktoritiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksikkö Tyyppi Nettoteho
(MW) 		Bruttoteho
(MW) 		Rakentaminen aloitettu Verkkoon Kaupallinen tuotanto Suljettu
Leningrad 1[22] RBMK-1000 925 1000 1.3.1970 21.12.1973 1.11.1974 22.12.2018
Leningrad 2[20] RBMK-1000 925 1000 1.6.1970 11.7.1975 11.11.1975 10.11.2020
Leningrad 3[23] RBMK-1000 925 1000 1.12.1973 7.12.1979 29.6.1980
Leningrad 4[24] RBMK-1000 925 1000 1.2.1975 9.2.1981 29.8.1981
Leningrad II 1[14] VVER-1200/491 (AES-2006) 1066 1188 25.10.2008 9.3.2018 29.10.2018
Leningrad II 2[15] VVER-1200/491 (AES-2006) 1066 1188 15.4.2010 22.10.2020 18.3.2021
Leningrad II 3[25] VVER-1200/491 (AES-2006) 1150 1199 14.3.2024
Leningrad II 4[26] VVER-1200/491 (AES-2006) 1150 1199 20.3.2025

Leningradin ydinvoimalaitoksen onnettomuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7.1.1974 1-reaktori

Betonisen radioaktiivisia kaasuja sisältäneen säiliön räjähdys. Ei raportoitu. Ei raportoituja päästöjä eikä uhreja.[27]

6.2.1974 1-reaktori

Toisiojäähdytyspiirin murtuma. Ei raportoitu. Radioaktiivisen höyryn päästö, ei raportoitu. Kolme kuollutta, ei raportoitu.[27]selvennä

31.11.1975 1-reaktori

Operaattorivirheen takia reaktorissa tapahtui pikasulku. Kun reaktori käynnistettiin uudelleen, tehoa nostettiin liian nopeasti ja teho keskittyi liiaksi yhteen osaan reaktoria. Yksi polttoainekanavista alkoi vuotaa, jolloin operaattorit pysäyttivät reaktorin. Kanavassa ollut polttoaine vaurioitui pahoin, ja myös 20 viereisessä polttoainekanavassa polttoaineen suojakuoret vaurioituivat. Päästöjen suuruudeksi on arvioitu 60 petabecquereliä. Päästön koostumuksesta ei ole tietoa, mutta jalokaasupäästönä se vastaisi noin kymmentä prosenttia Three Mile Islandin onnettomuudessa Yhdysvalloissa tapahtuneesta päästöstä, eikä se aiheuttanut merkittäviä säteilyannoksia ihmisille.[28]

Heinäkuu 1976 keski- ja matala-aktiivisen jätteen varasto, rakennus no. 465

Öljyisistä räteistä betonisiilossa itsestään syttynyt tulipalo. Ei raportoitu. Sammutusvesien mukana siilon rakenteisiin imeytyi ja ympäristöön tihkui isotooppeja H3, Cs137, Sr90 ja Pu239, ei raportoitu. Ei raportoituja uhreja.[27] INES2

Syyskuu 1979 keski- ja matala-aktiivisen jätteen varasto, rakennus no. 668

Vuoden 1976 varastosiilon tulipalon toisinto. Ei raportoitu. Pohjavesi saastui, ei raportoitu. Ei raportoituja uhreja.[27] INES2

28.-30.12.1990 1-reaktori

Reaktorin kantta korjailtiin neljäntoista vuoden takaisen ytimensulamisonnettomuuden jäljiltä. Erittäin saastuneita grafiitin paloja ja pölyä levisi reaktorihallia ympäröiviin tiloihin, joiden säteilyarvot nousivat yli henkilökunnan sallittujen raja-arvojen. Ei raportoitu. Kohonneita plutonium-arvoja havaittu laitoksen ulkopuolella, ei raportoitu. Ei raportoituja uhreja.[27]

3.12.1991 ydinpolttoaineen varasto

Uutta ydinpolttoainekuormaa junasta purkaneet työntekijät tipauttivat polttoainesauvoja sisältäneen säiliön. 10 polttoainenippua vaurioitui, mutta työntekijät yrittivät salata tapahtuneen myös laitoksen johdolta. Ei raportoitu.[27]

24.3.1992 3-reaktori

Yhdessä reaktorin 1700 polttoainekanavasta rikkoutui venttiili. Venttiilistä irronneet osat tukkivat jäähdytysveden virtausta, jolloin polttoaine ylikuumeni ja vaurioitti ympäröivää putkea. Automatiikka pysäytti reaktorin, jolloin onnettomuuden eteneminen pysähtyi. Polttoaineesta vapautuneet radioaktiiviset aineet kulkeutuivat ylipainesuojauslinjan kautta lauhdutustorniin ja sieltä ympäristöön. Ilmakehään pääsi noin 180 terabecquereliä jalokaasuja ja 40–100 gigabecquereliä jodia. Päästöistä ei aiheutunut merkittävää säteilyaltistusta eikä suojautumistarvetta. Laitosalueella säteilyn annosnopeus kuitenkin kohosi kymmenkertaiseksi normaaliin verrattuna. Hyvin tarkoilla mittauksilla päästö havaittiin Suomessakin. Tapahtuma luokiteltiin 7-portaisella INES-asteikolla luokkaan 2, merkittävä turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma.[28]

1993 2-reaktori

Huoltotöiden yhteydessä polttoainekanavaan oli tipahtanut metallikappale. Jäähdytysjärjestelmän vika havaittiin reaktoria uudelleen käynnistettäessä. RBMK-reaktorin rakenteellisten heikkouksien takia polttoainekanavan tukkeutuminen johtaa höyrytaskun muodostumiseen, neutroniabsorption paikalliseen menetykseen ja siten hallitsemattomaan ydinreaktioon. Mikäli vikaa ei olisi havaittu, ydin olisi ollut vaarassa sulaa osittain. Ei tarkempia tietoja.[27]

22.2.1994 1-reaktori

Juuri huollossa hitsattu putkisauma petti ja taustasäteily nousi yli kymmenkertaiseksi normaalista höyryn purkautuessa ilmakehään. Ei tarkempia tietoja.[27]

Tammikuu 1996 käytetyn polttoaineen varasto, rakennus no. 428

Käytetyn polttoaineen varastoaltaan jäähdytyksessä käytettävän veden havaittiin vuotavan altaasta 12l/vrk nopeudella. Puoli vuotta myöhemmin vuoto oli 144l/vrk ja kun vuoto nousi maaliskuuhun 1997 mennessä 360l/vrk, Suomen Säteilyturvakeskus kävi paikkaamassa vuotaneen altaan, joka sijaitsee 90 metrin päässä Suomenlahdesta. Vuotaneessa jäähdytysvedessä oli mm. Cs137 -isotooppeja.[27]

28.1.2000 1-reaktori Reaktoria huoltotöiden jälkeen uudelleen käynnistettäessä havaittiin jäähdytysnestekierrossa polttoainekanavassa vika, jonka syyksi paljastui primääripiiriin huollossa tipahtanut kumin kappale. RBMK-reaktorin rakenteellisten heikkouksien takia polttoainekanavan tukkeutuminen johtaa höyrytaskun muodostumiseen, neutroniabsorption paikalliseen menetykseen ja siten hallitsemattomaan ydinreaktioon. Mikäli vikaa ei olisi havaittu, ydin olisi ollut vaarassa sulaa osittain. Raportoitu.[27]

19.10.2000 käytetyn polttoaineen varaston rakennustyömaa

Maaperän havaittu saastuneen käytetyn polttoaineen varastoaltaan no. 428 vuodon takia. Maaperää kuorittu ja viety kiinteän radioaktiivisen jätteen varastoon.[27]
  • Sosnovyi Borin palopäällikkö on antanut Leningradin ydinvoimalaitokselle vuosittain jopa 140 huomautusta palomääräysten rikkomisesta.[27]
  • 3-reaktorin huoltotöiden yhteydessä 1996-1997 jäähdytyspiireissä havaittiin 370 murtumaa. Aiemmissa tarkastuksissa niitä ei oltu havaittu.[27]
  • 2001 4-reaktorin grafiittihidasteen huomattiin vanhentuneen huomattavasti ennenaikaisesti.[27]

INES-asteikon tapahtumat luokissa 1–3 määritellään "turvallisuuteen vaikuttaviksi tapahtumiksi" ja vasta luokissa 4–7 ydinonnettomuuksiksi.[29]

Leningrad 1 -reaktorin ytimen sulaminen 30.11.1975

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtuma sai alkunsa 30.11.1975, kun ykkösreaktoria oltiin käynnistämässä uudelleen huoltoseisokin jälkeen. Reaktorissa oli uusi polttoaine-erä, joka ei ollut vielä yhtä radioaktiivinen kuin käytetty polttoaine. Tehoa hitaasti nostettaessa ydinreaktio riistäytyi vähintään kahdesti operaattoreiden hallinnasta. Reaktorin jatkuvan tehon ylitti 1 720 MW (suunniteltu 1 000 MW). Reaktoriytimen polttoainekanavat vaurioituivat ja noin kolmekymmentä polttoainenippua suli. Tapahtuma oli pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut ennen Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuutta. Jälkikäteen Leningrad 1 -reaktorin sulamisonnettomuuden voidaan arvioida kuuluneen kansainvälisellä INES-asteikolla luokkaan 3 (vakava turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma). Neuvostoliitto pyrki salaamaan tapahtuman järjestelmällisesti, eikä siitä ole vieläkään saatavilla virallisia dokumentteja. Väestöä ei varoitettu millään tavalla[27] eikä kohonneista säteilyarvoista uutisoitu Suomessakaan. STUKin julkaisemissa säteilymittauksissa vuosilta 1975–1976 ei ole havaittavissa tilastollisesti merkittäviä poikkeamia säteilylukemissa.[30]

30.11.1975 1-reaktorin ydin suli osittain ja ilmakehään vapautui erään, pahimman katastrofin teorian mukaan jopa 137 000 – 1 500 000 curien päästö mm. 137Cs-, 134Cs-, 144Ce-, 90Sr-, 238Pu-, 239Pu- ja 241Am-isotooppeja.[27]selvennä Tšernobylissä päästöjen määrä oli yli 50 MCi eli 33–365-kertainen. Fukushiman päästöt olivat puolestaan noin kymmenesosa Tšernobylin arvoista.[31] Eli pahimman katastrofin teorian mukaan Leningrad 1 -reaktorin ytimen sulamisen yhteydessä saattoi vapautua kolmasosa Fukushiman päästöjä vastaavasta määrästä. selvennä Pitkän aikavälin seurantatutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä pahimman katastrofin teoriaa.[32]lähde? Reaktoria tuuletettiin suoraan ilmakehään kuukauden ajan ja tonneittain saastunutta puhdistus- ja lauhdevettä juoksutettiin Suomenlahteen. Joidenkin väitteiden mukaan Leningradin voimalaitoksen ympäristö, Suomenlahti sen edustalla ja osa Kymenlaaksoa saivat tuolloin yhtä suuren päästöannoksen kuin Ukrainassa suljetun alueen ympärillä on mitattu. [33][27][32]

Vakavan Leningradin 1 -reaktorin sulamistapahtuman kaltainen tilanne sattui Tšernobylin RBMK-1000-tyyppisellä 1-reaktorilla vuonna 1982. Tšernobylin vuoden 1982 tapahtuma (tai onnettomuus) salattiin. [27]lähde? Vakavamman Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden 26.4.1986 tapauksessa reaktori oli täynnä käytettyä polttoainetta. Tšernobylin 26.4.1986 onnettomuus paljastui vasta 28.4.1986, kun kohonneita säteilyarvoja mitattiin Forsmarkin ydinvoimalaitoksessa Ruotsissa. Neuvostoliitto joutui tunnustamaan tapahtuneen perestroikan hengessä.[33][27]


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Leningrad NPP Rosenergoatom, rosenergoatom.ru. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Power Reactor Information System (PRIS): Russian Federation International Atomic Energy Agency (IAEA). Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Sipola, Timo: Käynnistimme säteilyannosmittarin ja kävimme tutustumassa pahamaineisen Tšernobylin ydinvoimalan sukulaislaitokseen Yle uutiset. 8.10.2017. Viitattu 6.11.2025.
  4. ↑ Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-1 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 1. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-2 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 2. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-3 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 3. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-4 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 4. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Säteilyturvallisuutta yli rajojen. Säteilyturvakeskuksen lähialueyhteistyö 1992 - 2002 Säteilyturvakeskus, stuk.fi. Arkistoitu 22.5.2013. Viitattu 27.4.2014.
  9. ↑ Review of the Norwegian-Russian Cooperation on Safety Projects at Kola and Leningrad Nuclear Power Plants 2005–2009 nrpa.no. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Sergei Kharitonov: The Leningrad Nuclear Power Plant as a mirror of the Russian atomic energy industry bellona.org. 2004. Arkistoitu 28.4.2014. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Go-ahead for second Leningrad II unit World Nuclear News. 22.7.2009. Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  12. ↑ First criticality procedures begin at the Unit 1 of Leningrad NPP-2, a Generation III+ plant 8.12.2017. Rosatom, rosatom.ru. Arkistoitu 2.3.2018. Viitattu 2.3.2018. (englanniksi)
  13. ↑ Leningrad II: Unit 1 of Generation III+ brought up to minimum controlled power 6.2.2018. Rosatom, rosatom.ru. Arkistoitu 2.3.2018. Viitattu 2.3.2018. (englanniksi)
  14. ↑ a b Leningrad 2-1 Power Reactor Information System. International Atomic Energy Agency (IAEA). Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  15. ↑ a b Leningrad 2-2 Power Reactor Information System. International Atomic Energy Agency (IAEA). Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Sipola, Timo: Venäjällä käynnistellään Pyhäjoen ydinvoimalaa vastaavaa laitosta – näin se eroaa suomalaisserkustaan Yle uutiset. 2.10.2017. Viitattu 30.8.2019.
  17. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)Farlig reaktor vid Finska viken nedkörd. HBL 2.8.2012
  18. ↑ Restored RBMK back on line 2.12.2013. World Nuclear News. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
  19. ↑ Russia shuts down Soviet-built nuclear reactor - The Washington Times washingtontimes.com.
  20. ↑ a b Leningrad-2 Power Reactor Information System. International Atomic Energy Agency (IAEA). Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Radiatsionnaja obstanovka na predprijatijah Rosatoma (Venäjän ydinvoimalaitosten ympäristön säteilymittaustietojen yleiskatsaus. Säteilymittausasemien sijainti kunkin voimalan läheisyydessä ja mittaustilanne tulee esille klikkaamalla Venäjän kartalle merkittyjä voimaloita. Mittausaineiston aikasarjan kultakin säteilymittausasemalta saa esille klikkaamalla säteilymittausaseman pallukkaa. Huom. Kartalla on muutamia käytöstä poistettuja voimaloita tai muita laitoksia, jotka eivät sisälly IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenvetosivulle Venäjän ydinvoimaloista.) Institut problem bezopasnogo razvitija atomnoi energetiki, Venäjän tiedeakatemia, http://www.ibrae.ac.ru/. Viitattu 27.4.2014. (venäjäksi)
  22. ↑ Leningrad-1 Power Reactor Information System. International Atomic Energy Agency (IAEA). Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  23. ↑ Leningrad-3 Power Reactor Information System. International Atomic Energy Agency (IAEA). Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  24. ↑ Leningrad-4 Power Reactor Information System. International Atomic Energy Agency (IAEA). Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  25. ↑ Leningrad 2-3 Power Reactor Information System. International Atomic Energy Agency (IAEA). Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  26. ↑ Leningrad 2-4 Power Reactor Information System. International Atomic Energy Agency (IAEA). Viitattu 6.11.2025. (englanniksi)
  27. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Leningrad Nuclear Power Plant, Selite: Leningradin ydinvoimalasta, Green World -ympäristöjärjestö, greenworld.org.ru, (venäjäksi)(englanniksi)
  28. ↑ a b Karjunen, Timo; Suksi, Seija; Tossavainen, Kirsti: Kokemukset onnettomuuksista ja poikkeuksellisista tapahtumista ydinlaitoksilla (Sivut 239–243) 2004. Säteilyturvakeskus. Viitattu 6.11.2025.
  29. ↑ Ydinlaitos- ja säteilytapahtumien kansainvälinen vakavuusasteikko INES Säteilyturvakeskus, stuk.fi. Arkistoitu 30.4.2014. Viitattu 27.4.2014 (viitteen päivitys).
  30. ↑ [2] (Arkistoitu – Internet Archive), stuk.fi
  31. ↑ Frank N. von Hippel (September/October 2011 vol. 67 no. 5). "The radiological and psychological consequences of the Fukushima Daiichi accident". Bulletin of the Atomic Scientists. pp. 27–36. (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. ↑ a b Herrmann, Jürgen & Ikäheimonen, Tarja K. & Ilus, Erkki & Kanisch, Günter & Lüning, Maria & Mattila, Jukka & Nielsen, Sven P. & Osvath, Iolanda & Outola, Iisa: Radioactivity in the Baltic Sea, 1999-2006 HELCOM thematic assessment. HELCOM. 2009. Arkistoitu 1.4.2013. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)[3], helcom.fi,
  33. ↑ a b Accident at the Leningrad NPP (LNPP) in 1975, Julkaisija epäselvä (yksityinen sivusto??), accidont.ru, (englanniksi) ja (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leningradin_ydinvoimalaitos&oldid=23664480”