Belojarskin ydinvoimalaitos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Belojarskin ydinvoimala sijaitsee Venäjän Sverdlovskin alueen Zaretšnyissä.
Belojarskin ydinvoimala sijaitsee Venäjän Sverdlovskin alueen Zaretšnyissä.
 Belojarskin  ydinvoimala
Belojarskin ydinvoimala sijaitsee Sverdlovskin alueen Zaretšnyissä.

Belojarskin ydinvoimalaitos (ven. Белоя́рская а́томная электроста́нция им. И. В. Курчатова, Белоярская АЭС (БАЭС), Belojarskaja AES (BAES)) on Venäjän Länsi-Siperian Sverdlovskin alueella, kolme kilometriä 26 000 asukkaan Zaretšnyin kaupungin pohjoispuolella sijaitseva ydinvoimalaitos.[1] Voimalan länsipuolella on lauhdutusvesialtaana toimiva Belojarskin tekoallas. Aluekeskus Jekaterinburg sijaitsee 45 kilometriä voimalasta länteen. [2][3]

Belojarskin ydinvoimalaitoksen 3. yksikköä.
Venäjän läntisimpien ydinvoimaloiden sijainti. (Katso)
Orange pog.svg Rakenteilla oleva voimala
Green pog.svg Toiminnassa oleva voimala
Purple pog.svg Suljettu voimala
Toiminnassa olevissa ydinvoimalaitoksissa voi olla myös rakenteilla olevia tai suljettuja voimalayksiköitä.
Belojarskin ydinvoimalaitos.
Belojarskin ydinvoimalan valvomoa (2011).

Ydinvoimala on yksi Venäjän vanhimmista. Sen kaksi ensimmäistä yksikköä perustui Obninskin ydinvoimalaitoksessa kokeiltuun kevytvesijäähdytteiseen ja grafiittihidasteiseen reaktorityyppiin (LWGR, Light Water cooled Graphite moderated Reactor).[4][5][6][7] Yksikkö 1 oli teholtaan 108 MW (reaktorimalli AMB-100) ja liitettiin sähköverkkoon 26. huhtikuuta 1964. Yksikkö 2 oli teholtaan 160 MW (malli AMB-200) ja kytkettiin verkkoon 29. joulukuuta 1967. Nämä reaktoriyksiköt suljettiin lopullisesti vuosien 1983 ja 1990 alussa.[2][8][9]

Huhtikuussa 2014 käytössä oli ainoastaan voimalan reaktoriyksikkö 3. Se on reaktorimalliltaan BN-600 -tyyppinen, 600 megawatin nopea hyötöreaktori. Voimalaitosyksikkö liitettiin sähköverkkoon 8. huhtikuuta 1980. Lisäksi voimalaitokseen on valmistumassa 4. yksikkö. Se on 864 MW:n tehoinen nopea hyötöreaktori (mallia BN-800). Yksikköä rakennettiin kesästä 2006 saakka ja se kytkettiin verkkoon joulukuussa 2015.[10][11][2]

Lisäksi Sverdlovskin alueella on tehty päätös päätös 1220 megawatin BN-1200 -tyyppisen 5. hyötöreaktoriyksikön rakentamisesta. Viitosyksikkö olisi tarkoitus saada rakennettua 2020-luvun alkuun mennessä, jolloin nykyisen 3. yksikön tuotannollinen aika on suunniteltu päättyvän.[12]

Ydinvoimalaitoksen omistaa Venäjän valtion Rosatom ja sen toiminnasta vastaa Rosatomin tytäryritys, osakeyhtiö Rosenergoatom.[8][9][10][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 27.4.2014. (venäjäksi)
  2. a b c Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): The Power Reactor Information System (PRIS): Russian Federation (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Venäjän ydinvoimaloista ja niiden reaktoreista) 2013 tilanne. IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  3. Beloyarsk NPP Rosenergoatom, rosenergoatom.ru. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  4. Historical development of the Russian nuclear industry Rosatom, rosatom.ru. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  5. Pervaja v mire AES FGUP Gosudarstvennyi nautšnyi tsentr Rossijskoi federatsii – fiziko-energetitšeski institut imeni A. I. Leipunskogo", FGUP "GNTs RF – FEI", ippe.ru / Rosatom. Viitattu 27.4.2014. (venäjäksi)
  6. B. A. Semenov: Nuclear power in the Soviet Union (pdf) IAEA Bulletin, Vol 25, No 2., sivut 47-59. iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  7. Light Water cooled Graphite moderated Reactor – LWGR (LWGR-reaktorin yksinkertaistettu toimintaperiaate) the Nuclear Training Centre (ICJT), Jožef Stefan Institute, Slovenia, icjt.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  8. a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): BELOYARSK-1 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Belojarskin ydinvoimalan 1. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  9. a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): BELOYARSK-2 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Belojarskin ydinvoimalan 2. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  10. a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): BELOYARSK-3 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Belojarskin ydinvoimalan 3. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  11. a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): BELOYARSK-4 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Belojarskin ydinvoimalan 4. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  12. Large fast reactor approved for Beloyarsk 27.6.2012. World Nuclear Association: World nuclear news, world-nuclear-news.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]