Valeri Legasov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valeri Legasov.

Valeri Aleksejevitš Legasov (ven. Валерий Алексеевич Легасов, 1. syyskuuta 193627. huhtikuuta 1988) oli neuvostoliittolainen ydinfyysikko ja Venäjän tiedeakatemian jäsen, joka tunnetaan parhaiten Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden tutkinnan johtajana.[1]

Legasov syntyi Tulassa 1936. Hän oli vuodesta 1983 kuolemaansa asti Moskovan valtiollisen yliopiston kemian osaston puheenjohtaja. Venäjän tiedeakatemian täysivaltainen jäsen hänestä tuli 1981.

Tšernobyl[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšernobyl-onnettomuuden jälkeen 26. huhtikuuta 1986 Legasov alkoi johtaa komiteaa, joka muodostettiin tutkimaan katastrofin aiheuttajaa ja suunnittelemaan sen haittojen hävitystä. Hän oli avoin löydöksien suhteen ja raportoi aktiivisesti hallitukselle alueen tilanteesta. Hän ei myöskään epäröinyt puhua muille tutkijoille ja lehdistölle tuhoutuneen voimalan turvallisuusriskeistä ja vaati koko Prypjatin alueen välitöntä evakuoimista. Elokuussa 1986 hän esitti komitean raportin Kansainvälisen atomienergiajärjestön erikoiskokouksessa Wienissä.[2]

Legasovin avoin ja varma suhtautuminen kuitenkin aiheutti paljon närää hänen kotimaassaan. Neuvostoliiton hallitus ei pitänyt hänen avoimuudestaan. Niinpä kun vuosina 1986 ja 1987 hänen nimensä oli kahdesti Sosialistisen työn sankarin arvonimen ehdokaslistalla, hylättiin hänen ehdokkuutensa molemmilla kerroilla.

Koska Legasov oli itsekin altistunut Tšernobyl-onnettomuuden aiheuttaman ground zeron säteilylle, hän alkoi tuntea muutoksia terveydessään ja masennusta. Hän teki itsemurhan 1988 Moskovassa.[2] Hän jätti jälkeensä ääninauhan, jossa kertoi kaikki tuntemattomatkin faktat onnettomuudesta.

Vuonna 1996 presidentti Boris Jeltsin antoi hänelle postuumisti Venäjän federaation sankarin arvonimen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ap: Valery Legasov, 51, Chernobyl Investigator The New York Times. 30.4.1988. Viitattu 27.11.2022. (englanniksi)
  2. a b In memory of Valery Legasov European Energy Forum. 7.7.2015. Arkistoitu 27.11.2022. Viitattu 27.11.2022. (englanniksi)