Ero sivun ”Espoo Blues” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
aikamuotoja hieman korjattu
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 17: Rivi 17:
|toimitusjohtaja = Petri Pusa
|toimitusjohtaja = Petri Pusa
|puheenjohtaja = [[Jussi Salonoja]]
|puheenjohtaja = [[Jussi Salonoja]]
|päävalmentaja = [[Lauri Marjamäki]]
|päävalmentaja = [[Mikko Saarinen]]
|kapteeni = [[Arto Laatikainen]]
|kapteeni = [[Arto Laatikainen]]
|yhteistyöseurat =
|yhteistyöseurat =

Versio 4. maaliskuuta 2013 kello 21.56

Espoo Blues
Espoo Blues kaudella 2011–2012
Perustettu 1984
1984 Kiekko-Espoo ry
1999 Blues Hockey Oy
2012 Jääkiekko Espoo Oy
Entiset nimet Kiekko-Espoo
1984–1999
Espoo Blues
1999–
Kaupunki Espoo, Suomi
Kotiareena Barona Areena
Sarja SM-liiga
Värit               
Toimitusjohtaja Petri Pusa
Puheenjohtaja Jussi Salonoja
Päävalmentaja Mikko Saarinen
Kapteeni Arto Laatikainen
Media Länsiväylä
Kaupunkilehti Vartti
Trombit FM
SM-mitalit
Hopeaa 2 (2008, 2011)
Stefan Öhman vuonna 2010 kultakypärä päässä.

Espoo Blues on espoolainen SM-liigassa pelaava jääkiekkoseura, jonka kotihallina toimii Barona-areena. Vuonna 1984 perustettu seura tunnettiin aluksi nimellä Kiekko-Espoo. Seura on viime vuosina tullut tunnetuksi taistelevasta pelitavastaan. Se on paikoin heikosta runkosarjamenestyksestä huolimatta pelannut kuuden kauden aikana (2006 - 2012) viidesti SM-liigan mitalipeleissä. Bluesin juniorituotantoa pidetään yleisesti Suomen parhaana[1].

Espoo Blues saavutti ensimmäisen SM-hopeansa kaudella 2007–2008 ja toisen hopeansa kaudella 2010–2011. Kauden 2007–2008 hopea oli Bluesin seurahistorian ensimmäinen mitali jääkiekon SM-liigassa.

Bluesin maalilauluna toimii Baha Menin "Who Let the Dogs Out".

Historia

Kiekko-Espoo: Aika alasarjoissa 1984–1991

15. helmikuuta 1984 Jäähonka, EPS ja EJK yhdistyivät Kiekko-Espooksi ja K-Espoo peri Jäähongan paikan II-divisioonaan. Aluksi kotikenttänä toimi Matinkylän jäähalli. Kiekko-Espoo pelasi ensimmäisen kautensa 1984–1985 II-divisioonan etelälohkossa. Kaudella 1985–1986 K-Espoo pelasi toisen kautensa II-divisioonassa ja oli lohkonsa neljäs. Kaudella 1986–1987 K-Espoo sijoittui lopulta kolmanneksi. Kaudella 1987–1988 Kiekko-Espoo oli II-divisioonan lohkonsa paras ja nousi kauden päätteeksi I-divisioonaan. K-Espoo ylsi heti kolmanneksi ensimmäisellä I-divisioonakaudellaan kaudella 1988–1989. Kausi 1989–1990 I-divisioonassa ei sujunut yhtä menestyksekkäästi K-Espoon jäädessä 9. sijalle. K-Espoo paransi sijoitustaan kaudella 1990–1991 taistelemalla itsensä viidenneksi.

Nousu SM-liigaan 1991–1998

Kausi 1991–1992 oli menestyksekäs Kiekko-Espoon ollessa I-divisioonan paras ja keväällä joukkue juhli nousuaan SM-liigaan pudotettuaan Joensuun Kiekko-Pojat (JoKP) liigasta[2]. Joukkueen tehokkaimmat pistemiehet SM-karsinnassa olivat Jan Långbacka ja tuleva NHL-tähti Jere Lehtinen, I-divisioonan tehokkain oli Tero Lehterä. Kausilla 1992–1993 ja 1993–1994 K-Espoo vältti karsinnat ollen 11. ja kaudella 1994–1995 seura ylsi ensimmäisen kerran pudotuspeleihin, mutta nöyrtyi Lukon edessä otteluvoitoin 3–1. Jälleen kaudella 1996–1997 K-Espoo ylsi pudotuspeleihin, tällöin häviten HPK:lle 3–1. Viimeisiään vedellyt K-Espoo yllätti kaudella 1997–1998 pudottamalla runkosarjan voittajan TPS:n puolivälierissä, vaikka K-Espoo oli sijoittunut runkosarjassa vasta sijalle kahdeksan. Välierissä joukkue hävisi kuitenkin HIFK:lle sekä pronssiottelussa Jokereille oltuaan lopulta neljäs, mikä oli Kiekko-Espoon paras sijoitus SM-liigassa.

Bluesin aikakausi

Kiekko-Espoon nimi vaihtui Bluesiksi kesällä 1998 ja uudella nimellään joukkue pelasi kauden 1998–1999 ensimmäisen puoliskon evakossa Helsingin jäähallissa, koska uusien vaatimusten takia Matinkylän jäähalli ei enää täyttänyt SM-liigan vaatimuksia. Tammikuussa 1999 valmistui Tapiolaan Länsiauto-areena Bluesin uudeksi kotihalliksi ja Areenan ensimmäisessä ottelussa HIFK kävi hakemassa 1–3-vierasvoiton Christian Ruutun viimeistellessä Bluesin ensimmäisen maalin uudessa kotihallissa laukomalla toisessa erässä siniviivalta tasoituksen 1–1:een. Areenan historian ensimmäisen maalin ampui myöhemmin myös Bluesia edustanut, silloinen HIFK-puolustaja Jere Karalahti. Pudotuspeleissä vastaan asettunut HIFK oli tälläkin kertaa espoolaisia parempi, otteluvoitoin 3–1. Kaudella 1999–2000 Bluesin alku oli lupaava ja Dale McTavish tehtaili runkosarjassa Bluesille peräti 32 maalia, mutta jälleen tie päättyi neljännesvälieriin, kun HPK pudotti espoolaiset voitoin 3–1. Kaudella 2000–2001 Blues jäi pudotuspelien ulkopuolelle hävittyään ratkaisevan viimeisen runkosarjapelinsä HIFK:lle 1–3 kotihallissaan.

Kaudella 2001–2002 Blues oli kahdeksas hävittyään puolivälierissä suoraan kolmessa ottelussa Tapparalle. Samaa joukkuetta vastaan päättyi Bluesin taival myös seuraavalla kaudella, kun Tappara vei puolivälieräsarjan seitsemännen ottelun jatkoajalla, joten Bluesin lopullinen sijoitus oli viides. Seuraavat kaksi kautta sujuivat huomattavasti vaatimattomammin. Keväällä 2004 Blues oli kahdeksas ja Bluesin 20-vuotisjuhlakaudella kaudella 2004–2005 vasta yhdestoista, jääden pudotuspelien ulkopuolelle. Tuona keväänä joukkue teki isoja muutoksia organisaationsa, ja suunta kääntyi hiljalleen ylöspäin. Kausi 2005–2006 toi kahdeksannen sijan ja saman kauden alussa otettiin käyttöön Bluesin uusittu logo, johon palasi espoolaisten vanha symboli kruunu. Kaudella 2006–2007 joukkue eteni yhdeksän vuoden tauon jälkeen välieriin. Tälläkin kertaa joukkue hävisi pronssiottelun, jossa vastustajana oli HPK.

Kaudella 2007–2008 Blues rikkoi joukkueen ennätyksen voitettujen otteluiden putkessa 12 ottelulla edellisen ennätyksen oltua kuusi voitettua ottelua. Pudotuspeleissä Blues eteni ensi kertaa finaaleihin pudotettuaan ensin HIFK:n puolivälierissä ja sitten noustuaan välierissä 1–3-tappioasemasta 4–3-voittoon Jokereita vastaan. Finaalisarjassa Blues hävisi Oulun Kärpille otteluvoitoin 4–1. Tästä seurannut hopeamitali oli myös Bluesin kaikkien aikojen ensimmäinen mitali. Kaudella 2008–2009 Blues sijoittui runkosarjassa edellisvuoden tapaan toiseksi. [3] Pudotuspeleissä joukkue eteni välieriin, mutta jäi kuitenkin ilman mitalia kauden päättyessä tappioon pronssiottelussa KalPaa vastaan.

Kaudelle 2009–2010 Espoo Blues otti käyttöön uuden logon. [4] Menestys jäi kolmen perättäisen mitalipeleihin johtaneen kauden jälkeen laihemmaksi, ja Blues putosi pudotuspelien 1. kierroksella Kärppiä vastaan otteluvoitoin 1–2.

Kaudella 2010–2011 Espoo Blues teki SM-liigahistoriaa nousemalla ns. "villi kortti" -kierrokselta välieriin pudottaen ensimmäisellä kierroksella Kärpät voitoin 2–1. Puolivälierissä joukkue kohtasi Ässät, jonka Blues selvitti voitoin 4–2.[5] Semifinaaleissa espoolaisjoukkue kaatoi runkosarjan voittajan JYPin otteluvoitoin 4–1 ja eteni toista kertaa historiassaan liigan loppuotteluihin. Loppuottelusarjassa HIFK oli parempi voitoin 4–0 ja näin Blues voitti seurahistoriansa toisen hopeamitalin. [6]

Kaudella 2011–2012 Espoo Blues teki SM-liigahistoriaa voittamalla ensimmäisenä joukkueena play off-sarjan oltuaan sarjaa ensin häviöllä otteluvoitoin 3–0. Runkosarjan voittaja KalPa hävisi Bluesille puolivälieräsarjan ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa luvuin 1–4.

Espoo Blues on Blues Hockey Oy:n aputoiminimi.[7] Bluesin on vuodesta 2004 omistanut rikkaiden varallisuudenhoitoon erikoistunut luxemburgilainen vakuutusyhtiö Lombard International Assurance.[8] Sitä ennen Bluesin omisti Jussi Salonojan sijoitusyhtiö JOY Capital Oy. Salonoja toimi myös Bluesin toimitusjohtajana 1. huhtikuuta 2001 – 6. elokuuta 2003.[9][10] 6.6.2011 ilmoitettiin Markus Lindströmin väistyvän toimitusjohtajan paikalta, ja samalla kokonaan pois Bluesin palveluksesta. Hänen paikkansa otti Jussi Salonoja, jonka tärkeimpiin tehtäviin ilmoitettiin kuuluvan "talouden tervehdyttäminen sekä omistuspohjan laajentaminen”. 2.2.2012 Blues Hockey Oy myi Espoon Bluesin Jääkiekko Espoo -yhtiölle.

Jääkiekon mestareiden liiga (CHL)

Kaudella 2008–2009 Espoon Blues pelasi uudessa jääkiekon mestarien liigassa. Alkulohkossa Bluesin kanssa oli ruotsalainen HV 71 ja sveitsiläinen SC Bern. Blues meni lohkosta jatkoon voitettuaan kaikki ottelut. Välierissä kuitenkin Blues hävisi koko turnauksen voittaneelle joukkueelle ZSC Lionsille. Blues selvitti myös tiensä kauden 2009–2010 CHL:n karsintavaiheeseen, mutta maailmalla vellovan laman ja sponsoripulan takia liiga jouduttiin perumaan.

Tunnukset

Peliasu

Blues pelaa kotipelinsä sini-kelta-valkoisella paidalla, mustilla housuilla sini-keltaisilla sukilla sekä valkoisella kypärällä. Vierasottelut joukkue pelaa valko-sini-keltaisella paidalla ja valko-keltaisilla sukilla.

Logot

  • Kiekko-Espoon alkuperäinen logo. Käytössä 1984–1998
    Kiekko-Espoon alkuperäinen logo. Käytössä 1984–1998
  • Bluesin ensimmäinen logo. Käytössä 1998–2003
    Bluesin ensimmäinen logo. Käytössä 1998–2003
  • Käytössä 2003–2005
    Käytössä 2003–2005
  • Käytössä 2005–2009
    Käytössä 2005–2009
  • 2009–
    2009–

Barona-areena

Pääartikkeli: Barona-areena
Barona-areena sisältä

Blues pelaa kotiottelunsa vuonna 1999 valmistuneessa jäähallissa Espoossa, Tapiolan Urheilupuistossa. Länsiautolla ja areenalla oli vuodesta 1999 lähtien kymmenvuotinen nimisopimus, joka päättyi 28. tammikuuta 2009. Areenan uudeksi nimeksi tuli Barona-areena. Yleisökapasiteetti jääkiekko-otteluissa areenalla on 7 017.

Saavutukset

Kärpät ja Blues kohtasivat finaalisarjassa kaudella 2007–2008

Miehet

  • SM-hopeaa 2 – 2008, 2011

Naiset

Bluesin aikana

  • Suomen mestari 10 – 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2007, 2008 ja 2009
  • SM-hopeaa 1 – 2010
  • SM-pronssia 1 – 2006
  • Euroopan seurajoukkueiden hopeaa: 2005–06, 2007–08, 2009–10 ja pronssia 2008–09

Kiekko-Espoon aikana

  • SM-pronssia 1993, 1994, 1997, 1999

Bluesin joukkueesta palkitut

Raimo Kilpiö -palkinto - herrasmiespelaaja

Tero Lehterä 1994
Esa Pirnes 2006

Veli-Pekka Ketola -palkinto - runkosarjan pistepörssin voittaja

Martin Kariya 2007

Pekka Rautakallio -palkinto - paras puolustaja

Arto Laatikainen 2008

Jarmo Wasaman muistopalkinto - paras tulokas

Oskar Osala 2008

Kalevi Numminen -palkinto - paras valmentaja

Petri Matikainen 2008, 2011

Pelaajat

Nykyinen joukkue

Espoo United kaudella 2018–2019 n · k · m
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat

Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Jääkiekko Miehet Espoo United Oy.
Päivitetty: 18.2.2018



Valmentajat

Entisiä pelaajia

mm. Ryan Keller on edustanut Espoo Bluesia.

Jäädytetyt pelinumerot

Timo Hirvonen pelasi Bluesissa/Kiekko-Espoossa vuosina 1992–2003 ja 2005–2006. 12 kaudellaan Hirvonen pelasi eniten runkosarjaotteluita ja saalisti neljänneksi eniten pisteitä Bluesissa kautta aikojen. Joulukuussa 2010 Hirvonen nimettiin Bluesin apuvalmentajaksi. Hirvosen pelinumero 33 on Bluesin seurahistorian ensimmäinen jäädytetty numero.

Numero 33 on jäädytetty myös Bluesin naisilla Päivi Halosen kunniaksi. Jäädytys oli kaikkien aikojen toinen Suomen naiskiekon historiassa.

Muita maineikkaita seuran entisiä pelaajia

Junioritoiminta ja kasvattajaseurat

Espoo Bluesin junioritoiminta on jääkiekossa yksi Suomen laajimmista, jos sen kasvattajaseurojen toiminta otetaan mukaan. Bluesilla on viisi kasvattajaseuraa: Espoon Jääklubi, Jäähonka, Espoon Kiekkoseura, Espoon Palloseura ja GrIFK. GrIFK toimii kauden 2011–2012 Bluesin alaisuudessa ja siirtyy kaudeksi 2012–2013 HIFK:n juniorituotannon alaisuuten. Kasvattajaseurojen pelaajat liittyvät C-juniori-ikäisenä joko Bluesin tai Kiekko-Espoon C-juniorijoukkueisiin. Lisäksi kasvattajaseuroilla on toimintaa vanhemmissakin ikäluokissa, jos kaikki eivät mahdu Bluesin tai Kiekko-Espoon juniorijoukkueisiin.[11] EJK ja Jäähonka ovat perustaneet HC Espoon A-, B- ja C-juniori-ikäisille, jotka ovat ohittaneet jo kasvattajaseuravaiheen.[12]

Kasvattajaseurojen edustusjoukkue on Kiekko-Espoo, jonka joukkueita pelaa valtakunnallisissa sarjoissa A-, B-, ja C-junioreissa. Espoon Bluesin ja Kiekko-Espoon juniorijoukkueet pelaavat Kiekko-Espoo Juniorit ry:n alaisuudessa.[13]

Lisäksi Blues on yhteistyössä salibandyseura Espoon Oilersin kanssa. Yhteistyön merkiksi salibandyliigan Oilers ja Oilersien A-juniorit ottavat pelipaitoihinsa "Part of Blues Family" -tunnuksen.[14]

Espoo Bluesin A-juniorit voittivat kaudella 2008–2009 A-junioreiden SM-liigan mestaruuden. Espoo Bluesin B- ja C-juniorit voittivat kaudella 2010–2011 ikäluokkiensa mestaruuden ja A-juniorit saivat hopeaa Nuorten SM-liigassa.

  • A-junioreiden mestaruudet: 1989, 1990, 2009
  • B-junioreiden mestaruudet: 1988, 1993, 2011
  • C-junioreiden mestaruudet: 2011, 2012

Kannattajat

Blues Fan club ollut liigauran alusta asti kannustamassa Bluesia / Kiekko-Espoota.

Tilastot ja luettelo

Toimitusjohtajat

Kausitaulukko

Joukkue Kausi Sija Sija
(PO) 		O V T H TM PM P Päävalmentaja Kapteeni
K-Espoo 1992–1993 11 11 48 12 7 29 122 194 31 Martti Merra Jan Långbacka
K-Espoo 1993–1994 11 11 48 13 5 30 138 197 31 Martti Merra
Hannu Saintula 12.1.1993 alk.
 Jan Långbacka
K-Espoo 1994–1995 7 7 50 20 2 26 154 169 44 Harri Rindell Hannu Järvenpää
K-Espoo 1995–1996 9 9 50 18 6 26 131 164 42 Harri Rindell Jarmo Muukkonen
K-Espoo 1996–1997 6 6 50 21 9 20 154 163 51 Håkan Nygren Teemu Sillanpää
K-Espoo 1997–1998 8 4 48 20 6 22 153 139 46 Håkan Nygren
Hannu Saintula 7.3.1998 alk.		 Teemu Sillanpää
Blues 1998–1999 7 7 54 21 7 26 146 183 49 Pekka Rautakallio
Hannu Saintula 27.11.1998 alk.		 Juha Ikonen
Blues 1999–2000 7 7 54 19 10 25 163 165 48 Jukka Holtari
Jari Härkälä 16.1.2000 alk.		 Peter Ahola
Blues 2000–2001 9 9 56 22 8 26 154 152 52 Timo Tuomi Peter Ahola
Blues 2001–2002 8 8 56 25 7 24 156 171 58 Timo Tuomi
Niki Andersson
Hannu Kapanen 4.10.2001 alk.		 Valeri Krykov
Blues 2002–2003 4 5 58 27 16 15 166 145 68 Hannu Kapanen Juha Ylönen
Blues 2003–2004 9 8 56 18 15 23 134 139 56 Hannu Virta Rami Alanko
Blues 2004–2005 11 11 56 15 11 30 139 159 61 Hannu Virta
Pekka Rautakallio lokakuu 2004 alk.		 Rami Alanko
Blues 2005–2006 8 8 56 23 11 22 152 135 84 Kari Heikkilä Timo Hirvonen
Markku Hurme
Joakim Eriksson
Blues 2006–2007 5 4 56 24 15 17 156 135 92 Kari Heikkilä Markku Hurme
Ville Viitaluoma
Erkki Rajamäki
Kent Manderville
Blues 2007–2008 2 2 56 33 11 12 165 114 115 Petri Matikainen Rami Alanko Hopeamitali
Blues 2008–2009 2 4 58 28 12 18 159 135 100 Petri Matikainen Rami Alanko
Erkki Rajamäki
Blues 2009–2010 8 9 58 19 16 23 145 155 82 Petri Matikainen Toni Kähkönen
Blues 2010–2011 9 2 60 21 15 24 142 151 86 Petri Matikainen Toni Kähkönen Hopeamitali
Blues 2011–2012 8 4 60 18 19 23 148 165 82 Lauri Marjamäki Toni Kähkönen

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Blues Matinkylä lansivayla.fi.
  2. ↑ Bluesin historia bluesfanclub.net.
  3. ↑ SM-liigan sarjataulukko SM-liiga.fi. SM-liiga. Viitattu 14.7.2009.
  4. ↑ http://www.blues.fi/images/7064_blues_final_logo_pieni.jpg
  5. ↑ Espoo Blues kuilun partaalla SM-liiga.fi. SM-liiga. Viitattu 21.03.2011.
  6. ↑ HIFK mestariksi 13 vuoden tauon jälkeen SM-liiga.fi. SM-liiga. Viitattu 19.04.2011.
  7. ↑ Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä: Blues Hockey Oy
  8. ↑ Kristiina Tolvanen: Espoon Bluesin liigajoukkueen omistaakin veroparatiisiyhtiö 9. lokakuuta 2008. Aamulehti. Viitattu 9.10.2008.
  9. ↑ Salonoja Bluesin toimitusjohtajaksi. Helsingin Sanomat, 2001, nro 14.3.2001.
  10. ↑ Ruutusta Bluesin toimitusjohtaja. Helsingin Sanomat, 2003, nro 6.8.2003.
  11. ↑ Kasvattajaseurat blues.fi. Espoo Blues. Viitattu 21.9. 2009.
  12. ↑ Seuran esittely HC Espoo. Viitattu 21.9. 2009.
  13. ↑ Seuran esittely Kiekko-Espoo Juniorit ry Viitattu=21.9. 2009.
  14. ↑ Bluesin ja Oilersin ystävyys syventyi seurusteluksi mtv3.fi. 18. elokuuta 2009. MTV3 Oy. Viitattu 18. elokuuta 2009.

Aiheesta muualla

Espoo Blues
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Espoo_Blues&oldid=12772396”