Tämä on hyvä artikkeli.

Bathory (yhtye)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 4. helmikuuta 2021 kello 17.13 käyttäjän Hedelmätiski (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.

Bathory
Yhtyeen perustaja ja keulakuva Quorthon 1980-luvulla.
Yhtyeen perustaja ja keulakuva Quorthon 1980-luvulla.
Tiedot
Toiminnassa 1983–2004
Tyylilaji black metal (1983–1988)
thrash metal (1994–1995, 2001)
viikinkimetalli (1988–2004)
(tarkemmin)
Kotipaikka Tukholma, Ruotsi
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Quorthon, laulu, sähkökitara, bassokitara, rummut, syntetisaattori (1983–2004)
Frederick Melander, bassokitara (1983–1984)
Jonas Åkerlund, rummut (1983–1984)
Rickard Bergman, bassokitara (1984)
Stefan Larsson, rummut (1984-1985)
Andreas Johansson, bassokitara (1985)
Paul Lundberg[a], rummut (1987)
Vvornth[b], rummut (1988–1996)
Kothaar[b], bassokitara (1988–1996)

Levy-yhtiö

Ruotsi Tyfon Grammofon
Ruotsi Black Mark

Aiheesta muualla
Kotisivut

Bathory oli Ruotsin Tukholmassa vuonna 1983 perustettu äärimetalliyhtye, jolla oli merkittävä rooli äärimetallin ja erityisesti black metalin kehityksessä. Vaikka yhtyeen julkaisuja ei huomioitu suurissa musiikkilehdissä eivätkä sen albumit koskaan nousseet listoille, Bathorylla oli merkittävä vaikutus black metalin kehitykseen niin musiikin kuin lavaesiintymisen saralla ja monet genren arvostetuimmista yhtyeistä – mukaan luettuna Mayhem, Burzum ja Darkthrone – ottivat Bathorylta vaikutteita.

Yhtyeen perusti 17-vuotias Thomas ”Quorthon” Forsberg joka toimi alusta lähtien yhtyeen keulakuvana, laulajana, kitaristina sekä pääasiallisena säveltäjänä ja sanoittajana. Myöhemmin hän alkoi soittaa yksin kaikkia soittimia, ja Bathory muuttui käytännössä yhden miehen yhtyeeksi. Yhtye teki muutamia konserttiesiintymisiä vuosina 1983–1985 mutta lopetti Quorthonin päätöksestä. Yhtyeen varhainen tuotanto oli raakaa black- ja thrash metalia, mutta 1990-luvulle tultaessa yhtye kehitti sittemmin viikinkimetalliksi kutsutun tyylin. Muutamaa thrash-albumia lukuun ottamatta yhtye jatkoi raskaalla viikinkisoundillaan vuoteen 2004 asti, jolloin yhtyeen ainoa jäljellä oleva jäsen Quorthon kuoli sydänkohtaukseen 38-vuotiaana.

Aikanaan yhtyeen musiikki oli epätavallisen nopeaa ja raivokasta, ja sen väkivaltaiset sanoitukset sekä salamyhkäinen julkisuuskuva nostivat sen heti kulttisuosioon. Vaikka yhtyeen musiikkia ei suurissa musiikkilehdissä huomioitu eivätkä sen levyt koskaan nousseet listoille, myivät ne hyvin underground-julkaisuiksi.

Historia

Perustaminen (1983)

Yhtyeen nimeä innoittanut unkarilainen sarjamurhaajatar, Erzsébet Báthory.

Bathory perustettiin vuoden 1983 maaliskuussa Tukholmassa, Ruotsissa.[1] Aloite tuli 17-vuotiaalta laulaja-kitaristi Thomas Forsbergiltä, joka käytti tuolloin taitelijanimeä Ace Shot.[2] Myöhemmin taiteilijanimeksi valikoitui Quorthon, jonka Forsberg lainasi Pekka Siitoimen Musta Magia -teoksen ruotsinkielisestä painoksesta.[2][3][4] Yhtyeen basistiksi tuli Frederick Melander (”Hanoi”) ja rumpaliksi Jonas Åkerlund (”Vans McBurger”).[2]

Quorthonin mukaan hän keksi yhtyeen nimen vierailtuaan London Dungeonissa, missä hän törmäsi vahanäyttelyyn unkarilaisesta sarjamurhaajattaresta Erzsébet Báthorysta.[5] Åkerlund tosin väitti myöhemmin, että yhtyeen nimi lainattiin brittiläisen Venomin kappaleesta ”Countess Bathory”, joka käsittelee kreivittären veritekoja.[6][7] Samaa väitti myös suomalaisen Oz-yhtyeen basisti Jukka Lewis, joka oli Quorthonin hyvä ystävä 1980-luvulla.[8] Quorthon itsekin myönsi kuulleensa Venomia ennen ensimmäisen Bathory-albumin äänittämistä.[9][10][c] Väitetysti muita yhtyeelle harkittuja nimiä olivat Nosferatu, Natas, Mephisto, Elizabeth Bathory ja Countess Bathory, mutta Quorthon kiisti tämän.[5][11] Venomin ohella muita musiikillisia esikuvia olivat metalliyhtyeet Black Sabbath ja Motörhead sekä punk-yhtyeet Sex Pistols ja Charged GBH.[12][13][14]

Bathoryn perustamisen aikoihin Quorthon työskenteli isänsä Börje Forsbergin (”Boss”) omistamassa Tyfon Grammofon -levy-yhtiössä.[7][11] Vuoden 1983 lopulla yhtiö oli kokoamassa pohjoismaisista yhtyeistä koostuvaa split-albumia.[15] Yksi yhtyeistä kuitenkin vetääntyi suunnitelmista, ja Tyfon suostui ottamaan Bathoryn korvaajaksi. Split-levy Scandinavian Metal Attack julkaistiin maaliskuussa 1984.[16] Odotusten vastaisesti Bathoryn kappaleet ”Sacrifice” ja ”The Return of Darkness and Evil” toivat yhtiölle paljon fanipostia.[11][17]

Varhaiset vuodet ja black metal (1984–1988)

Scandinavian Metal Attackin saavuttaman suosion jälkeen Tyfon pyysi Bathorylta täyspitkää albumia.[1][16][18] Quorthonin yhtyetoverit kuitenkin muuttivat muualle, jolloin hän rekrytoi paikallisista punk-yhtyeistä basisti Rickard Bergmanin ja rumpali Stefan Larssonin.[17][19] Trio kokoontui 22. toukokuuta 1984 ensimmäistä ja viimeistä yhteisharjoitusta varten ennen varsinaista äänitystä.[16][19] Kyseisenä harjoituspäivänä äänitetyt kappaleet julkaistiin myöhemmin bootlegeinä ja viimein 1990-luvulla osana virallista Jubileum-kokoelmalevysarjaa.[1][20]

Debyyttialbumi Bathory äänitettiin vuoden 1984 kesäkuussa Tukholman Heavenshore-studiolla, joka oli todellisuudessa muunneltu autotalli. Käytettäviä äänitysraitoja oli vain kahdeksan ja sähkö- ja bassokitara soitettiin halvan 20-wattisen vahvistimen läpi.[19][21] Levy äänitettiin ja miksattiin verrattain nopeasti, noin 36–52 tunnissa ja se julkaistiin saman vuoden lokakuussa.[16][22] Levy julkaistiin aluksi rajoitettuna tuhannen kappaleen painoksena, joka kuitenkin myytiin loppuun nopeasti.[19] Albumin alkeellinen äänimaailma, nopea ja aggressiivinen tyyli, saatanalliset ja raa’at sanoitukset sekä Qurthonin omaperäinen rääkymistä ja murinaa yhdistelevä laulutyyli loivat pohjaa pohjoismaiselle black metal -musiikille ja takasivat yhtyeelle välittömän kulttistatuksen.[11][23][24][25] Levy myi underground-julkaisuksi hyvin ja yhtye palasi Heavenshorelle marraskuussa äänittämään EP-levyä joka kuitenkin päätettiin lopulta hyllyttää.[19]

Bathorya seurasi vuoden 1985 The Return......, joka jatkoi black metalin kehittymistä omaksi genrekseen.[26][27] Quorthon jatkoi yhtyeen laulajana, kitaristina ja pääasiallisena lauluntekijänä. Uudeksi basistiksi tuli Andreas Johansson kun taas rumpalina jatkoi Stefan Larsson.[28] Albumi äänitettiin tasokkaammassa Electra Studiossa, jossa yhtye oli äänittänyt näytekappaleensa Scandinavian Metal Attackille.[29] Äänitykset eivät sujuneet täydellisesti; yhtye juopotteli studiossa ja uusi basisti potkittiin huumeongelmien takia yhtyeestä kesken äänitysten, Quorthonin soittaessa loput bassoraidoista.[29][30][31] The Return...... julkaistiin toukokuussa 1985 ja menestyi edeltäjäänsä paremmin, myyden huomattavan määrän ennakkotilauksia.[29] Norjalaisen black metal -yhtye Darkthronen perustajajäsen Fenrizin mukaan albumi on black metalin esimerkkiteos.[27] Levyn musiikilla oli black metalin ohella suuri vaikutus myös death metalin kehitykseen.[32]

Bathory julkaisi toukokuussa 1987 Under the Sign of the Black Markin,[33] jota edeltäjiensä tavoin pidetään yhtenä black metal -genren mestariteoksista.[34][35][36][37] Musiikki oli aiempaa kokeellisempaa syntetisaattorien, kitarasoolojen ja mahtipontisempien kappaleiden myötä.[1][38][39] Tällä kertaa Quorthon soitti myös bassokitaraa, sillä yhtyeen kokoonpano oli aiempaa epävakaampi.[33][38] Rumpaliksi on merkitty Paul Lundberg, mutta tuottajana toimineen Börje ”Boss” Forsbergin mukaan Quorthon soitti rumpuosuudet itse.[36] Albumi oli yhtyeen ensimmäinen, joka julkaistiin virallisesti Skandinavian ulkopuolella, brittiläisen Under One Flagin ja yhdysvaltalaisen New Renaissance Recordsin hoitaessa albumin levitystä ulkomailla.[1][33][38] Levy menestyi edeltäjiensä tapaan hyvin underground-julkaisujen mittapuulla.[38]

Blood Fire Deathin kansikuvana toimi Peter Nicolai Arbon maalaus Åsgårdsreien.

Blood Fire Death julkaistiin vuoden 1988 toukokuussa.[40] Aiempien Bathory-albumien tavoin siitäkin tuli suosittu black metal -piireissä, ja sitä pidetään myös viikinkimetallina tunnetun genren edelläkävijänä.[41][42] Yhtye piti edelleen kiinni black metal -vaikutteista mutta alkoi samalla tehdä aiempaa pitempiä, hitaampia ja mahtipontisempia sävellyksiä.[43] Samalla syntetisaattorien, kuorojen ja akustisten soittimien rooli alkoi korostua.[1][14][41] Sodan ja pahuuden ohella sanoitukset käsittelevät ensimmäistä kertaa myös skandinaavista mytologiaa ja historiaa.[42][43] Yhtyeen miehistötilanne oli nyt vakaampi, ja Quorthonin lisäksi muusikoiksi on merkitty Kothaar (bassokitara) ja Vvornth (rummut).[2][40] Samoja taiteilijanimiä käyttivät tulevilla yhtyeen julkaisuilla useat eri henkilöt.[2][24][44][45]

Musiikkityylin muutos ja viikinkimetalli (1988–1991)

Edeltäjänsä tavoin myös Hammerheartin kantta koristi skandinaaviaiheinen maalaus, Sir Francis Bernard Dickseen The Funeral of a Viking.

Vaikka Blood Fire Death erosi sanoitukseltaan edeltäjistään, oli se muutamia folk-elementtejä lukuun ottamatta edelleen black metalia.[41] Seuraava albumi, vuoden 1990 Hammerheart, oli aiempaa selkeämpi muutos. Sen myötä black metal -vaikutteet poistuivat yhtyeen musiikista ja kaikki sanoitukset käsittelivät nyt viikinkejä ja skandinaavista mytologiaa sekä historiaa.[43][46] Musiikki vaihtui nopeasta ja raa’asta thrashista kohti raskassoutuista ja hidastempoista doom metal -vaikutteista tunnelmointia, jota höystivät syntetisaattorit ja akustiset kitarat.[1][14][47] Lisäksi Quorthonin laulutyyli vaihtui rääkymisestä selkeään laulamiseen ja kappaleiden kesto nousi edeltäjiinsä verrattuna. Albumilla soittivat edellisen levyn tapaan Quorthon, Kothaar ja Vvronth. Tässä vaiheessa yhtye oli kuitenkin muuttunut käytännössä Quorthonin yhden miehen studioprojektiksi, toisten muusikoiden ollessa vain sessioartisteja.[2][48] Albumia pidetään usein ensimmäisenä viikinkimetallialbumina; tosin väittelyä on käyty siitä, onko kyseessä erillinen musiikin lajityyppi.[49] Hammerheartia pidetään eräänä Bathoryn parhaista albumeista, joskin Quorthonin puhdasta laulutyyliä on myös arvosteltu.[46][49][50]

Hammerheartin julkaisi saksalainen Noise Records ja Quorthon lähti julkaisun tiimoilta promootiomatkalle Yhdysvaltoihin yhdessä tuottajansa Bossin kanssa.[51][52] ”One Rode to Asa Bay” -kappaleesta kuvattiin lisäksi yhtyeen ainoa musiikkivideo.[53] Kappale ja video käsittelevät Ruotsin käännytystä kristinuskoon. Quorthon rahoitti musiikkivideon itse ja myös näyttelee siinä osaa.[54][55][56] Videon tuotantoprosessi oli vaikea, eikä Forsberg ollut lopputulokseen tyytyväinen.[54][55] Tästä huolimatta osa videosta esitettiin MTV:n Headbangers Ball -ohjelmassa Quorthonin haastattelun ohella.[56]

Vuoden 1991 studioalbumi Twilight of the Gods jatkoi Hammerheartin tyylin kehittämistä. Musiikki muuttui astetta melodisemmaksi ja jopa sinfonisemmaksi taustakuorojen sekä eeppisten aiheiden hallitessa musiikkia.[11][43][57] Sanoitukset käsittelivät edelleen pohjoismaista mytologiaa ja historiaa mutta paikoittain myös nyky-yhteiskuntaa ja henkilökohtaisia aiheita.[43][57] Albumilla soittivat jälleen Quorthon, Kothaar sekä Vvornth.[58] Albumin katsotaan edeltäjänsä tavoin lukeutuvan yhtyeen parhaimmistoon, tosin Quorthonin puhdas laulutyyli sai tälläkin kertaa kritiikkiä.[50][57][58]

Twilight of the Gods oli yhtyeen ensimmäinen virallinen albumi Black Markilla, Tyfon Grammofonin alaisella metallimusiikkiin keskittyvällä levymerkillä. Vaikka osa yhtyeen aikaisemmista albumeista oli julkaistu nimellisesti Black Markin kautta, kyseessä oli vain Bathoryn julkaisuilla esiintyvä levymerkki. Black Mark perustettiin virallisesti vuonna 1991, ja se alkoi julkaisemaan Bathoryn tuotannon ohella muuta eurooppalaista metallimusiikkia.[1][59]

Twilight of the Godsin piti jäädä Bathoryn viimeiseksi albumiksi.[57] Quorthon kuvaili sitä hyvin alakuloiseksi ja uskoi olevansa kyvytön panemaan enää parastaan:[55]

»Twilight [of the Gods] oli hyvin masentava ja introvertti albumi. Aiempaan tuotantooni verrattuna se oli hyvin erilainen. Äänityksien puolivälissä ajattelin, että se oli nyt tässä, enempään kykene. Olen maalannut itseni nurkkaan. En voisi enää soittaa äärimmäisen nopeaa metallia.»
(Quorthon Godreah-fanzinen puhelinhaastattelussa vuonna 1996.[60])

Hiljaiselon aika ja Quorthonin sooloura (1991–1994)

Tiedosto:Quorthon 1990-luvulla.jpg
Bathoryn tauon sekä soolouransa aikana Quorthon pyrki uudistamaan julkisuuskuvaansa ja esittäytyä rennommassa valossa.

Twilight of the Godsin jälkeen Quorthon vetäytyi metallimaailmasta ja lopetti musiikin tekemisen Bathoryn nimellä yhtyettä lakkautamatta.[2][57][61] Bathoryn innoittama norjalainen black metal -skene nousi 1990-luvun alussa otsikoihin ympäri maailmaa.[2] Syynä olivat erilaiset väkivaltaisuudet, kuten Mayhem-yhtyeen kitaristi Euronymouksen murha sekä kirkonpolttojen sarja. Vuonna 1996 Quorthon tuomitsi Godreah-fanzinen puhelinhaastattelussa rikokset ja kielsi aina yllyttäneensä ketään väkivaltaan.[2][62][63] Quorthon myös suhtautui kielteisesti aiempaan saatanalliseen materiaaliinsa ja saatananpalvontaan yleisesti, kutsuen aihetta lapselliseksi.[64][65] Hän myös pyrki purkamaan hänestä rakennettua kuvaa sadistisena saatananpalvojana tai eristäytyneenä viikinkinä.[1][61]

Bathoryn tauon aikana Quorthon keskittyi Jubileum-kokoelmalevyjen julkaisemiseen sekä taitelijanimeään kantavaan sooloprojektiinsa. Jubileum-levyt sisälsivät aiemmilta levyiltä fanien suosikeikseen äänestämiä kappaleita sekä aikaisemmin vain bootlegeinä julkaistuja tai kokonaan julkaisemattomia demoja.[1][20] Quorthonin sooloprojekti oli musiikillisesti kaukana Bathorysta ja edusti yksinkertaisempaa, radioystävällistä vaihtoehtorockia ja grungea.[66] Ensimmäinen sooloalbumi Album julkaistiin 1994 ja sen seuraaja Purity of Essence vuonna 1997.[67][68]

Bathoryn paluu (1994–2004)

Ensimmäisen sooloalbuminsa Albumin jälkeen Quorthon julkaisi Requiemin, Bathoryn seitsemännen studioalbumin.[69] Albumi ei ollut viikinki- tai black metalia vaan suoraviivaista thrash metalia jonka sanoitukset ja kansikuva ammensivat enemmän kuolemasta ja sodasta kuin mytologiasta tai saatananpalvonnasta.[2][43][70] Vuonna 1996 antamassaan haastattelussa Quorthon kertoi halunneensa ”puhdistaa ilmaa” järeiden, mahtipontisten viikinkialbumien jälkeen.[1][61][71] Samaa tyyliä jatkanut Octagon ilmestyi vuonna 1995.[72][73] Sen sanoitukset käsittelivät myös yhteiskunnallisia aiheita.[2][43] Requiem ja Octagon saivat ristiriitaisen vastanoton.[1][11][55] Varsinkin Octagonin rumpusoundia ja yleistä äänimaailmaa arvosteltiin ankarasti.[72][73]

1990-luvulla Quorthon vihjasi haastattelussa julkaisemattomasta Bathory-albumista, jota äänitettiin Blood Fire Deathin aikoihin.[1][19][74][75] Tarkoituksena oli aluksi julkaisti albumi yksinään, mutta myöhemmin tupla-albumina, ja yhtye jatkoi albumin tuotantoa Hammerheartin äänittämisen aikoihin vuoden 1989 kesäkuussa.[76][77][78] Albumi jäi kuitenkin julkaisematta, sillä Quorthon pelkäsi faniensa pettyvän viikinkiaiheiseen albumiin, jonka tyyli poikkesi merkittävästi 1980-luvun black metal -albumeista.[1][79] Haastattelun jälkeen fanit alkoivat vaatia albumin julkaisua. Julkaisua varten Quorthon äänitti uudelleen albumista yli kolmanneksen, mukaan luettuna kaikki lauluosuudet. Blood on Ice ilmestyi lopulta vuonna 1996.[80][81] Melodista viikinkimetallia edustava konseptialbumi kertoo tarinan kostoa vannovasta pojasta, jonka perhe tapetaan ja kotikylä poltetaan maan tasalle.[1] Albumi otettiin pääosin myönteisesti vastaan, kriitikin kohdistuessa jälleen kerran Quorthonin puhtaaseen lauluun.[50][80][81]

Seuraava Bathory-albumi Destroyer of Worlds ilmestyi viisi vuotta myöhemmin. Levyn tyyli yhdisteli tarkoituksellisesti viikinki- ja thrash metalia, sanoitusten käsitellessä sotaa ja yhteiskuntaa, mutta paikoittain arkipäiväisempiä aiheita kuten moottoripyöräilyä.[1][11][43] Albumi oli ensimmäinen, jonka Quorthon äänitti yksin: laulu sekä kaikki instrumentit on merkitty hänen nimiin.[82][83] Edeltäjiensä tavoin kritiikki kohdistui pääosin Quorthonin lauluääneen, jota pidettiin huolimattomana ja puhtaaseen ilmaisuun sopimattomana.[50][82] Tämän jälkeen Quorthon alkoi työstää pohjoismaisesta mytologiasta ja luonnosta ammentavaa teema-albumia, mutta projektin kasvaessa hän päätti jakaa sen kahtia.[43][84] Tuloksena syntyi Nordland-saaga, joka koostui kahdesta viikinkimetallialbumista, Nordland I:stä (2002) ja Nordland II:sta (2003).[85][86][87][88] Nordland-albumit saivat hyvän vastaanoton fanikunnalta ja kriitikoilta.[85][86][87][88] Saatuaan saagan päätökseen Quorthon vihjaili mahdollisesta paluusta aikaisempien vuosien black metal -tyyliin.[89][90] Hän oli jo vihjannut mahdollista paluuta vuonna 2001 Destroyer of Worldsin julkaisun aikoihin.[1]

Quorthonin kuolema (2004)

” There will come a golden dawn
At ends of nights for all yee on whom
Upon the northstar always shines

The vast gates to hall up high
Shall stand open wide and welcome you with all its within
And Oden shall hail us bearers of a pounding hammerheart 		”

– ”Hammerheart”, Twilight of the Gods.[58][91]

Bathoryn perustaja ja ainoa jäsen Thomas Forsberg kuoli 3. kesäkuuta 2004 kotonaan Tukholmassa sydänkohtaukseen. Hän oli kuollessaan 38-vuotias.[92][91] Hän oli kärsinyt sydänongelmista jo pitkään.[8][93] Forsberg haudattiin Sandsborgin hautausmaalle Tukholmaan, Forsbergien perhehautaan hautapaikkaan numero 525.[94][95][96] Hänen kuolinilmoituksessaan on lainaus Twilight of the Godsin viimeisen kappaleen ”Hammerheartin” sanoituksista, jotka kertovat noususta Valhallaan, sankarivainajien asuinsijaan skandinaavisessa mytologiassa.[58][91] Myöhemmin yhtyeen verkkosivut ohjasivat muistosivulle, jossa on samaiset sanoitukset sekä mahdollisuus kuunnella kappale.[97]

Quorthonin kuoleman jälkeen Black Mark julkaisi kolmisosaisen In Memory of Quorthon -kokoelmasetin.[98][99] Mukana oli hänen isänsä Bossin valitsemia, uudelleenmasteroituja kappaleita, demoja sekä Quorthonin sooloprojektin tuotantoa. Mukaan mahtui myös Forsbergin siskolleen Jennie Treblerille säveltämää materiaalia. Pakkauksen mukana tuli lisäksi juliste, lyhyt kirjanen Bathoryn historiasta sekä DVD-levy, joka sisälsi materiaalia Hammerheartin promokiertueesta sekä ”One Rode to Asa Bayn” musiikkivideon.[98][99]

Quorthonin kuoleman jälkeen paljastui, että yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Börje ”Boss” Forsberg oli hänen isänsä. Ennen kuolemaansa Quorthon oli väärennellyt Bossin oikeaa syntymäaikaa ja väittänyt mahdollisen isyyden olevan täten mahdotonta.[2] Börje Forsberg kuoli 73-vuotiaana pitkäaikaisen taudin murtamana 14. syyskuuta 2017.[100][101]

Yhtyeen musiikki

Muusikot

Ei tiedostoa

”Equimanthorn” (Under the Sign of the Black Mark ,1987)

Under the Sign of the Black Markista muodostui black metalin esimerkkiteos: nopeaa rummutusta, säröisiä riffejä sekä korkea-alaista rääkynää.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Shores in Flames” (Hammerheart, 1990)

Hammerheart esitteli yhtyeen uuden musiikkityylin, jossa yhdistyivät puhtaat taustakuorot, selkeä laulu sekä hidastempoiset, raskaat doom-riffit.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Suffocate” (Requiem, 1994)

Requiemilla yhtye vaihtoi tarkoituksellisesti raskaaseen thrash metaliin; musiikki oli aggressiivisempaa ja kappaleet nopeatempoisempia ja verrattain lyhyitä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Blood on Ice” (Blood on Ice, 1996)

Blood on Ice merkitsi yhtyeen paluuta eeppisen viikinkimetallin pariin. Kyseessä on myös yhtyeen ainoa konseptialbumi.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet


Yhtyeen keulakuva Quorthon lauloi ja soitti sähkökitaraa säestyksen ja sanoittamisen ohella. Hän sävelsi kaikki Bathoryn kappaleet ensimmäisistä demoista lähtien.[65] Quorthonin mukaan kappaleet syntyivät luonnollisesti hänen keksittyään tarttuvan riffin jonka ympärille hän alkoi rakentaa kappaletta, sanoitusten tullessa viimeisenä: ”musiikki ja sanoitukset kirjoittavat itse itsensä”.[14] Quorthon soitti puolet The Return...... -albumin bassoraidoista ja kaikki Under The Sign of the Black Markin basso-osuudet epävakaan miehistötilanteen vuoksi.[29][33] Jälkimmäisenä mainitun albumin jälkeen Quorthon tyytyi sessiomuusikkoihin Kothaar (bassokitara) ja Vvornth (rummut).[44][45] Vuosien saatossa kyseisiä taiteilijanimiä käyttivät useat eri henkilöt.[2] Varhaisilla Bathory-albumeilla esiintyivät oikeat rumpalit, joiden soittoa paikoitellen paikattiin rumpukoneella.[102] Kun yhtye muuttui enenevässä määrin Quorthonin sooloprojektiksi, tämä alkoi tyytyä sessiorumpaleihin, omaan soittoon tai rumpukoneen käyttöön.[8][36] Eräs syy rumpukoneiden käytölle oli se, että oikeilla rumpaleilla oli vaikeuksia soittaa riittävän nopeasti riittävän pitkään.[8]

Bathory esiintyi muutaman kerran yleisölle vuosien 1983 ja 1985 välillä. Quorthon piti konsertointia hankalana, eikä yhtye vuoden 1985 jälkeen enää esiintynyt.[103][104] Quorthon ei itse pitänyt live-esiintymisestä, ja lisäksi yhtyeen epävakaa henkilöstötilanne esti kiertueet.[105][106][107] Tästä huolimatta Quorthon elätteli ajatuksia konserteista 1980-luvun loppupuolella, mutta myös rahanpuute osoittautui ongelmaksi.[108][109] Quorthonin ystävä, Oz-yhtyeen Jukka Lewis arveli, että Quorthonin sydänongelmat estivät raskaat live-esiintymiset ja kiertueet.[8] Yhtyeen harvoilta keikoilta ei ole säilynyt kuva- tai äänimateriaalia.

Vaikka yhtyeessä soitti nimettyjä henkilöitä Quorthonin ohella, 1990-luvun alussa Bathorysta tuli käytännössä Quorthonin oma studioprojekti, jossa muut muusikot olivat vain sessiojäseniä.[1][2][24]

Vaikutteet

Bathoryn tärkeimpiin musiikillisiin esikuviin kuuluivat Sex Pistols, Charged GBH, Motörhead sekä Black Sabbath.[1][14][110] Quorthonin mukaan varhaisessa Bathoryssa yhdistyivät nimenomaan Sabbathin synkät sanoitukset sekä punkin ja Motörheadin nopeus.[111] Muihin vaikutteisiin lukeutuivat NWOBHM-yhtyeet Saxon ja Iron Maiden.[112] Quorthon kielsi pitkään saaneensa vaikutteita Venomilta, mutta myönsi myöhemmin yhtyeen merkityksen Bathorylle. Entinen rumpali Jonas Åkerlund kertoi samaa myöhemmin.[6][7] Myös Slayerin ja Manowarin on arveltu vaikuttaneen Bathoryn musiikkiin, minkä Quorthon tosin kiisti.[14][81] Quorthonin ystävän Jukka Lewisin mukaan ajatus hitaista ja mahtipontisista kappaleista oli kuitenkin peräisin juuri Manowarilta.[8] Quorthon kertoi myös kuunnelleensa paljon klassista musiikkia kuten Ludwig van Beethovenia ja Richard Wagneria.[1][14][113]

Musiikkityyli

Yhtyeen 1980-luvun tuotanto edustaa black metalin ensimmäistä aaltoa nopeine komppeineen ja säröisine riffeineen.[24][25][26][34] Laulaminen on korkea-alaista rääkynää sekä matalaa murinaa sekoittavaa hirviömäistä ääntä. Alkeelliset äänitysolosuhteet antoivat musiikille sittemin black metalille tyypilliseksi muodostuneen raa'an äänimaailman. Bathory alkoi siirtyä kohti kokeellisempaa suuntaa vuoden 1987 Under the Sign of the Black Markilla yhtyeen käyttäessä entistä rohkeammin syntetisaattoreita sekä kokeillen pidempiä, hidastempoisia kappaleita. Myönteisestä palautteesta rohkaistunut Quorthon vei ajatusta pidemmälle, ja seuraavan vuoden Blood Fire Death oli aiempaa mahtitempoisempi ja hitaampi. Samalla syntetisaattorit, akustiset soittimet sekä kuoro-osuudet nousivat huomattavampaan asemaan.[1][14][43]

Yhtyeen viides albumi Hammerheart jatkoi musiikillista muutosta. Ohuet ja ylisäröttyneet kitarat sekä nopeat tempot vaihtuivat raskaisiin ja hitaisiin doom metal -vaikutteisiin riffeihin kuorojen, syntetisaattorien sekä akustisten soittimien roolin noustessa entisestään.[14][47] Samalla Quorthonin laulutyyli muuttui epäselvästä rääkymisestä astetta puhtaammaksi lauluksi, vaikka hän jatkoi ajoittain myös matalan murinan käyttöä.[46] Vaikka yhtyeen äänitysolosuhteet olivat edelleet karut, alkoivat jäsenet ensimmäistä kertaa kokeilla aiempaa kehittyneempiä ääniefektejä kuten Quorthonin lauluraitojen monistamista kuoron kuuloiseksi.[46] Seuraavalla albumilla Twilight of the Godsilla musiikki oli entistä melodisempaa ja paikoittain jopa sinfonista, kun taustakuorot, akustiset kitarat sekä puhdas laulu saivat entistä tärkeämmän osan.[11][43] AllMusicin Eduardo Rivadavia on kuvaillut albumin musiikkia wagnerilaiseksi.[70]

Bathory teki paluun vuoden 1994 albumilla Requiem. Musiikki oli tarkoituksellisesti raakaa ja raskasta thrash metalia,[2][11][43][70][71] ja Quorthonin mukaan muutos tapahtui, koska hän uskoi fanikuntansa kyllästyneen pompööseihin, ylimitotettuihin viinkinkialbumeihin.[1][71] Samalla linjalla jatkoi seuraavan vuoden Octagon.[43][71][72] Vuoden 1996 konseptialbumi Blood on Icellä Bathory palasi klassisesta musiikista ammentavaan melodiseen viikinkimetalliin.[1][81] Vuonna 2001 ilmestynyt Destroyer of Worlds yhdisteli tarkoituksellisesti sekä viikinki- että thrash metalia, Quorthonin halutessa tyydyttää eri tyylilajeista pitäviä fanejaan.[1][43] Bathoryn viimeiset albumit Nordland I ja Nordland II palasivat täysimittaiseen raskaaseen viikinkimetalliin.[43][86][88] Vaikka yhtyeen myöhempi tuotanto mielletään usein viikinkimetalliksi, Quorthon kertoi olevansa välinpitämätön tyylilajien nimistä, kutsuen viikinkimetalliaan ”nordic metaliksi”.[1][5][38]

Sanoitukset

Bathoryn varhaistuotannon sanoitukset käsittelivät useimmiten satanismia, kristinuskonvastaisuutta, sotaa, pahuutta sekä kauhua, mutta paikoitellen myös seksiä.[19][29][38][43] Blood Fire Deah merkitsi sanoituksellista muutosta musiikillisen ohella, ja muutama kappale käsitteli pohjoismaista historiaa yleisen pahuuden ja sodan ohella.[1][14][43] Hammerheartin sanoitukset hylkäsivät loput viitteet saatananpalvontaan ja sotaan kaikkien kappaleiden käsitellessä skandinaavista mytologiaa, historiaa ja luontoa.[43][46] Twilight of the Gods vei Bathoryn musiikkia sinfonisempaan suuntaan, ja sanoitukset käsittelivät luonnon ja taruaiheiden ohella myös henkilökohtaisia aiheita sekä nyky-yhteiskuntaa.[43][57] Sanoituksista on myös löydetty yhteneväisyyksiä Friedrich Nietzschen ja C. G. Jungin tuotantoon.[1][14] Yhtyeen thrash-albumit Requiem ja Octagon käsittelivät genrelle tyypillisesti sotaa, kuolemaa ja uskonnonvastaisuutta, mutta ilman viittauksia saatanaan.[43][70][72] Viikinkimetallialbumi Blood on Icen sanoituksia innoittivat mytologian ohella Robert E. Howardin kirjallinen tuotanto.[1] Destroyer of Worlds käsitteli sotaa ja yhteiskunnallisia aiheita, mutta myös arkipäivisempiä asioita.[1][43] Yhtyeen viimeiset Nordland-albumit palasivat pohjoismaisesta luonnosta ja tarustosta ammentavaan lyriikkaan.[43][86][88]

Vaikka yhtyeen sanoitukset olivat näennäisesti vakavia sen alkuaikoina, Quorthonin mukaan taustalla eivät vaikuttaneet aidot uskonnolliset tai poliittiset mielipiteet.[9][11] Hänen mukaansa tarkoituksena oli vain luoda pelottavaa musiikkia, jonka sanoitukset ammensivat kauhuelokuvista- sekä kirjallisuudesta.[43] Quorthonin mukaan muutos kauhusta kohti pakanallisempia viikinkiaiheita tapahtui, koska hän katsoi satanismin kristinuskon tuotteeksi.[105] Myöhemmin hän alkoi suhtautua kriittisesti saatanalliseen materiaaliinsa, tuomiten aihepiirin lapselliseksi.[64][65] Yhtyeen lopputuotanto oli pohjoismaisesta luonnosta ja tarustosta ammentavaa viikinkimetallia, ja Quorthonin mukaan hän pyrki musiikillaan kunnioittamaan pohjoismaista historiaa ja yhteiskuntaa.[114]

Jälkimaine ja perintö

»Musiikkimaailmassa jossa vaikutusvallalla ei ole mitään tekemistä suursuosion kanssa, vain harva äärimetallia pioneerisoinut yhtye herättää niin syvää salaperäisyyden tunnetta tahi voimakasta kunnioitusta kuin ruotsalainen Bathory.»
(Eduardo Rivadavia, AllMusic.[24])

Quorthon vuonna 1987 Metal Forces -lehden haastattelussa esiintyen perinteiseen black metal -tapaan: niittejä, kettinkejä, panoksia, mustaa nahkaa sekä tulenpuhallusta.

Äärimetallin epäkaupallisuudesta johtuen Bathoryn julkaisuja ei juuri huomioitu valtavirtalehdistössä. Metalliyhteisössä yhtyeen raaka ja väkivaltainen soundi sai kuitenkin suurta suosiota, ja se loi yhtyeelle kulttistatuksen, jota yhtyeen salaperäinen julkisuuskuva entisestään voimisti.[2][1][9][55][115] Suosio ei ollut kuitenkaan aina taattua, ja moni fanzine ja metallilehti myös pilkkasi yhtyeen saatanallista imagoa.[1] Yhtyeen levyt myivät kuitenkin underground-julkaisujen mittapuulla hyvin,[19][29][38] ja Quorthon kertoi olleensa ihmeissään siitä, kuinka hänen musiikkinsa myi suuria määriä.[116]

Bathory on usein äänestetty parhaiden black metal -yhtyeiden joukkoon[117][118] ja sen musiikki black metalin parhaimmistoon.[119][120][121] Yhtye mielletään usein Venomin kanssa black metalin pääasialliseksi kehittäjiksi, joskin Venomin tyyli oli varsin lähellä perinteistä speed- ja thrash metalia.[11][122][123][124]

Bathoryn albumeista etenkin Under The Sign of the Black Markilla (1987) oli huomattava vaikutus 1990-luvun norjalaiseen black metal -musiikkiin,[18][35][37][125] ja monet lajityypin yhtyeet ovat kertoneet Bathoryn olleen suuri inspiraatio. Näihin yhtyeisin lukeutuvat muun muassa Burzum,[126] Mayhem, Emperor, Dark Funeral, Darkthrone,[127] Marduk,[128] Satyricon,[129][130] ja Dimmu Borgir.[131] Myös yhtyeen merkitys viikinkimetallin synnylle on laajalti tunnustettu, vaikka genren olemassaolosta käydäänkin edelleen kiistelyä.[49]

AllMusicin Eduardo Rivadavia katsoo paitsi yhtyeen black metal -musiikin, myös viikinkialbumien inspiroineen norjalaisen black metal -skenen kristinuskonvastaisuutta ja väkivaltaisuutta. Hänen mukaansa Bathoryn toi pohjoismaiseen black metal -liikkeeseen nostalgista kaipuuta esikristillisiin aikoihin.[18][46][50][132] Quorthon aina kielsi yllyttäneensä ketään väkivaltaan ja tuomitsi rikokset.[2][62][63]

Musiikin ohella Bathory myös pioneerisoi black metal -yhtyeiden imagoa ja samalla myös lavaesiintymistä. Quorthon esiintyi haastatteluissa sekä promokuvissa mustaan nahkaan, panosvöihin sekä niitteihin ja pitkiin piikkeihin sonnustautuneena.[133][134] Rekvisiittaan kuului keskiaikaisia aseita, pentagrammeja, vuohen päitä, käännettyjä ristejä, soihtuja sekä teko- tai sianverta.[2][1][133][135] Toisinaan Quorthon harrasti myös tulenpuhallusta.[2][1][8]

Bathoryn entinen rumpali Jonas Åkerlund kommentoi Quorthonin kuoleman olleen hyvin traaginen. Åkerlundin mukaan Quorthonilla olisi ollut paljon enemmän annettavaa.[136] Hän myös kertoi useita eri musiikinlajeja edustaneiden muusikoiden, kuten Marilyn Mansonin, Billy Corganin sekä Metallican jäsenten, kertoneen hänelle kuuntelevansa Bathorya.[93]

Kunnianosoitukset

Yhtyeen päättymisen jälkeen sille sekä Quorthonille on omistettu lukuisia albumeita ja tribuutteja. Ruotsalainen black metal -yhtye Watain esitti vuonna 2010 Bathoryn kappaleita livenä ja julkaisi konsertista live-albumin.[137][138] Darkthrone omisti albuminsa Sardonic Wrath (2004) Quorthonille, samoin teki myös suomalainen Horna albumillaan Sotahuuto (2007).[139][140]

Bathory on myös yleisesti suosittu lainakappaleiden kohde; Encyclopaedia Metallum-tietokanta listaa yli 1 230 eri Bathory-coveria.[141][d]

Julkaisut

Albumit

Kokoelmat

  • Jubileum Volume I  (1992)
  • Jubileum Volume II  (1993)
  • Jubileum Volume III  (1998)
  • Katalog  (2002)
  • Nordland I & II  (2003)
  • In Memory of Quorthon Vol. I  (2006)
  • In Memory of Quorthon Vol. II  (2006)
  • In Memory of Quorthon Vol. III  (2006)

Boksit

  • In Memory of Quorthon  (2006)

Splitit

Musiikkivideot

  • ”One Rode to Asa Bay” (1990)

Jäsenet

Viimeinen kokoonpano

Entiset jäsenet

  • Frederick Melander - bassokitara (1983–1984)
  • Jonas Åkerlund - rummut (1983–1984)
  • Rickard Bergman - bassokitara (1984)
  • Stefan Larsson - rummut (1984–1985)
  • Andreas Johansson - bassokitara (1985)
  • Paul Lundberg[a] - rummut (1987)
  • Vvornth[b] - rummut (1988–1996)
  • Kothaar[b] - bassokitara (1988–1996)

Huomautukset

  1. ↑ a b Lundberg on merkitty Under the Sign of the Black Markin rumpaliksi, mutta tuottajana toimineen Börje ”Boss” Forsbergin mukaan albumin rumpuosuudet soitti Quorthon.
  2. ↑ a b c d Taitelijanimeä käytti eri henkilöt vuosina 1988-1996.
  3. ↑ Quorthon viittaa haastattelussa epäsuorasti ”erääseen” newcastlelaiseen bändiin (Venomiin).
  4. ↑ Tämä haku antaa vain osviittaa siitä, kuinka suosittu Bathory on lainakappaleiden antajina. Kaikkiaan äänitettyjen cover-kappaleiden määrä lienee suurempi. Haku kuitenkin kuvastaa hyvin yhtyeen suosiota metallimaailmassa. Haut on tehty 30. marraskuuta 2020.

Lähteet

Kirja- ja lehtilähteet

  • Christe, Ian: Pedon meteli: Heavy metallin vanha ja uusi testamentti. Suomentanut Jone Nikula. Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 978-951-0-31126-4.
  • Ekeroth, Daniel: Swedish Death Metal. Bazillion Points Books, 2008. ISBN 978-0-9796163-1-0. (englanniksi)
  • Häkkinen, Perttu & Iitti, Vesa: Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Keuruu: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1158-8.
  • Johannesson, Ika & Klingberg, Jon Jefferson: Blod Eld Död – En svensk metalhistoria. Alfabeta Bokförlag AB. ISBN 978-9-1501133-4-1. (ruotsiksi)
  • Terrorizer’s Secret Histories - Black Metal, Syyskuu 2009. Dark Arts Ltd. ISSN 9772041214005. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Muut

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag Lahtinen, Luxi: BATHORY - An Epic Interview With Quorthon metalrules.com. 17.11.2001. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Names Rumors Legends Music and Image bathory.nu. Arkistoitu 19.9.2011. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Häkkinen & Iiitti 2015, s. 115–116.
  4. ↑ Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 1:24–1:54.
  5. ↑ a b c Becoming the sons of the bloodcountess bathory.nu. Arkistoitu 22.2.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  6. ↑ a b Ekeroth 2008, s. 31.
  7. ↑ a b c Johannesson & Jefferson 2011, s. 52–62.
  8. ↑ a b c d e f g Isoaho, Timo: Quorthon täyttäisi tänään 50 – näin Jukka Lewis muisteli toveriaan Infernossa 11 vuotta sitten Inferno. 2005. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  9. ↑ a b c Doe, Bernard: BATHORY – Out Of The Black Hole Metal Forces Magazine. 1987. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  10. ↑ 1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:12–0:23
  11. ↑ a b c d e f g h i j k Terrorizer’s Secret Histories - Black Metal 2009, s. 10–11.
  12. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0:55–1:16.
  13. ↑ 1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:12–0:19.
  14. ↑ a b c d e f g h i j k Joe: Interview: Quorthon (Bathory) 6.8.2002. Death Metal Underground. Arkistoitu 10.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  15. ↑ Ekeroth 2008, s. 29.
  16. ↑ a b c d Ekeroth 2008, s. 30.
  17. ↑ a b McManus, Peter: STRANGER THAN STRANGE - Quorthon uncloacks his secrets in an exclusive interview... (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Power Metal Magazine. 1987. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Terrorizer’s Secret Histories - Black Metal 2009, s. 7–8.
  19. ↑ a b c d e f g h Recording the debut album bathory.nu. Arkistoitu 11.3.2010. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  20. ↑ a b Bathory - Discography bathory.nu. Arkistoitu 5.9.2011. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  21. ↑ What you have always wanted to know about BATHORY(but was always too busy headbanging to ask) bathory.nu. Arkistoitu 30.7.2009. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  22. ↑ Bathory - Bathory - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Release date: -kohta) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 23.1.2021. ”October 2nd, 1984” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  23. ↑ Ekeroth 2008, s. 32.
  24. ↑ a b c d e Rivadavia, Eduardo: Artist Biography by Eduardo Rivadavia AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  25. ↑ a b Ferrier, Rob: AllMusic Review by Rob Ferrier AllMusic. Arkistoitu 4.1.2021. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  26. ↑ a b Rivadavia, Eduardo: The Return of the Darkness and Evil - Bathory AllMusic. Arkistoitu 20.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  27. ↑ a b Darkthronen Fenriz muistelee Bathoryn tasavuosia täyttänyttä levyä – ”Tätä on black metal” Inferno.fi. 28.5.2020. Arkistoitu 23.1.2021. Viitattu 23.1.2021.
  28. ↑ Bathory - The Return...... - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  29. ↑ a b c d e f THE RETURN OF THE DARKNESS AND EVIL bathory.nu. Arkistoitu 19.9.2011. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Vuoden 1987 puhelinhaastattelu L'Amour-rcoktapahtumassa, kohta 9:10–9:46.
  31. ↑ Miller, Paul: No More Mr. Black Metal Bad Guy (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Kerrang!. 1990. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  32. ↑ Ekeroth 2008, s. 33.
  33. ↑ a b c d Bathory - Under the Sign of the Black Mark - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  34. ↑ a b Rivadavia, Eduardo: AllMusic Review by Eduardo Rivadavia AllMusic. Arkistoitu 21.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  35. ↑ a b Isoaho, Timo: Todellinen metalliklassikko täyttää tasavuosia – Mutta miksi bändiliideri menehtyi yllättäen? Soundi.fi. 10.5.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  36. ↑ a b c Dick, Chris: R.I.P. Stig Börje “Boss” Forsberg (1944-2017) Decibel Magazine. 2.10.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  37. ↑ a b Neffling, Daniel: Bathory, 30 vuotta mustan merkin alla KaaosZine. 11.5.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  38. ↑ a b c d e f g Under The Sign Of The Black Mark bathory.nu. Arkistoitu 19.2.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  39. ↑ Vuoden 1987 haastattelu L'Amour-rocktapahtumassa, kohta 9:46–9:58.
  40. ↑ a b Bathory - Blood Fire Death - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  41. ↑ a b c Rivadavia, Eduardo: Blood Fire Death AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  42. ↑ a b Mäkinen, Riku: Musiikki elää ikuisesti – Thomas Börje ”Quorthon” Forsberg (Bathory) KaaosZine. 3.6.2015. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  43. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Writing the deeds of Darkness and Evil bathory.nu. Arkistoitu 20.9.2011. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  44. ↑ a b Kothaar - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 323.1.2021. (englanniksi)
  45. ↑ a b Vvornth Encyclopaedia Metallum. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  46. ↑ a b c d e f Rivadavia, Eduardo: Hammerheart AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  47. ↑ a b Bathory / Tankard / Rage Sampler - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Sivun oikea puoli, split-levyn takakannen kuva) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”Doom metal combining ancient history and gothic overtones” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  48. ↑ Bathory - Hammerheart - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  49. ↑ a b c Rivadavia, Eduardo: How Sweden’s Bathory Conquered Their Base Black Metal Instincts To Reinvent Themselves As Viking Metal Pioneers AllMusic. 16.4.2020. Arkistoitu 26.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  50. ↑ a b c d e Morgan, Anthony: DANIEL EKEROTH – Under The Influence Of BATHORY Metal Forces Magazine. Toukokuu 2012. Arkistoitu 25.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  51. ↑ Larsson, Lennart: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Backstage #6. 1990. Arkistoitu 12.11.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  52. ↑ Bathory - Hammerheart Promo Tour (DVD) (Koko video koostuu Hammerheart-promokiertueen kuvamateriaalista.) YouTube. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  53. ↑ Bathory - One Rode To Asa Bay (Music Video with Lyrics) (Musiikkivideo on kopioitu In Memory of Quorthon -kokoelmasetin DVD-levystä.) YouTube. Arkistoitu 26.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  54. ↑ a b Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Grimoire of Exalted Deeds #7. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  55. ↑ a b c d e Aho, Petra: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Heathendom Magazine #1. Helmikuu 1996. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  56. ↑ a b QUORTHON introducing Bathory's promo video on MTV [1990] (Quorthon esittelee videolla ”One Rode to Asa Bayn” musiikkivideon Headbangers Ball -ohjelmassa vuonna 1990.) YouTube. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  57. ↑ a b c d e f Rivadavia, Eduardo: Twilight of the Gods AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  58. ↑ a b c d Bathory - Twilight of the Gods - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  59. ↑ Black Mark Prodcution - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Description -kohta:) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 24.11.2020. ”First only a name to release the albums of Bathory, "Black Mark Production" was established in 1991 as an extreme metal label releasing material from mainly European bands.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  60. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 2:22–2.58.
  61. ↑ a b c Baronas, Mike: BATHORY's QUORTHON (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) G.A.S.P. Mag, Vol. 2 #6. Syksy 1994. Arkistoitu 12.11.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  62. ↑ a b Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 19:00–21:00.
  63. ↑ a b Christe 2006, s. 326–327.
  64. ↑ a b Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 2:02–2:55.
  65. ↑ a b c Dome, Malcom: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Ultrakill #2. Kesä/heinäkuu 1994. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  66. ↑ Quorthon - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Genre-kohta:) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”Alternative Metal/Grunge” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  67. ↑ Quorthon - Album - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Release date: -kohta) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”September 27th, 1994” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  68. ↑ Quorthon - Purity of Essence - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Release date: -kohta) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”June 17th, 1997” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  69. ↑ Bathory - Requiem - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  70. ↑ a b c d Rivadavia, Eduardo: Requiem AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  71. ↑ a b c d Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 15:23–15:47.
  72. ↑ a b c d Wesolowski, David Peter: Octagon AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  73. ↑ a b Bathory - Octagon - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  74. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 0:52–1:11.
  75. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 3:14–3:30.
  76. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 3:30–3:41.
  77. ↑ Polanski, Cecil: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Loud Zine. 1988. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  78. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 3:14–3:30.
  79. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 1:11–1:32.
  80. ↑ a b Bathory - Blood on Ice - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  81. ↑ a b c d Rivadavia, Eduardo: Blood on Ice AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  82. ↑ a b Bathory - Destroyer of Worlds - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  83. ↑ Destroyer of Worlds AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  84. ↑ NEWS & UPDATES (Sivun keskiosa, otsikko JANUARY 2004) bathory.nu. Arkistoitu 24.7.2011. ”However, due to the immense workload and scope of the NORDLAND material, it would be separated into two entities already during the recording process and released as two separate albums six months apart.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  85. ↑ a b Bathory - Nordland I - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  86. ↑ a b c d Rivadavi, Eduardo: Nordland AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  87. ↑ a b Bathory - Nordland II - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  88. ↑ a b c d Rivadavia, Eduardo: Nordland II AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  89. ↑ Oheisen videon kohta 57:06–57:24, sisältää leikkeen Quorthonin haastattelusta sekä vuoden 2004 puhelinhaastattelusta, joissa molemmissa hän puhuu mahdollisesta paluusta aiempaan black metal -tyyliin.
  90. ↑ Vuoden 2004 puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle, kohta 1:29–1:43.
  91. ↑ a b c Quorthonin kuolinilmoitus Dagens Nyheter -lehdessä 64.media.tumblr.com. 23.6.2004. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  92. ↑ Isoaho, Timo: Quorthon ei kuole koskaan – Bathory-visionääri 50 vuotta Soundi. 17.2.2016. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  93. ↑ a b Founding BATHORY Member: 'QUORTHON Had Much More To Offer' Blabbermouth.net. 9.6.2004. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  94. ↑ Quorthon - Find a Grave (Plot-kohta) findagrave.com. Arkistoitu 18.12.2020. ”Forsberg family grave, location 1, grave number 525” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  95. ↑ Forsberg, Ace Thomas Börje (Gravplats-kohta) SvenskaGravar.se. Arkistoitu 18.12.2020. ”00525” Viitattu 23.1.2021. (ruotsiksi)
  96. ↑ Anthony. Martin: HOW TO VISIT QUORTHON'S GRAVE IN STOCKHOLM (Artikkelin alaosa) https://www.overlandmetalhead.com. Arkistoitu 18.12.2020. ”the grave is numbered 525.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  97. ↑ IN MEMORY OF ACE/QUORTHON bathory.nu. Arkistoitu 20.2.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  98. ↑ a b Bathory - In Memory of Quorthon - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  99. ↑ a b In Memory of Quorthon AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  100. ↑ QUORTHON's Father And BLACK MARK RECORDS Owner BÖRJE 'BOSS' FORSBERG Dies After Long Illness Blabbermouth.net. 21.7.2017. Arkistoitu 18.12.2020. ”Börje "Boss" Forsberg — owner of Black Mark Records and father of late BATHORY mainman Thomas "Quorthon" Forsberg — passed away in the early morning hours of Thursday, September 14.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  101. ↑ Boss - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (R.I.P:-kohta) metal-archives.com. Arkistoitu 18.12.2020. ”Sep 14th, 2017” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  102. ↑ Christe 2006, s. 135–136.
  103. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 5:04–5:21.
  104. ↑ Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 11:00–12:01.
  105. ↑ a b Larsson, Lennart: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Backstage #24. 1994. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  106. ↑ Vuoden 1987 haastattelu L'Amour-rocktapahtumassa, kohta 6:35–7:38.
  107. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 5:54–6:40.
  108. ↑ Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Morbid Mag. 1988. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  109. ↑ Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Evoker Magazine. 1989. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  110. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0:55–1:16.
  111. ↑ Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 4:07–6:01.
  112. ↑ 1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:29–0:44.
  113. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 11:03–11:45.
  114. ↑ Vuoden 2004 puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle, kohta 1:54–2:45.
  115. ↑ Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 6:45–7:11.
  116. ↑ Vuoden 2004 puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle, kohta 3:41–5:15.
  117. ↑ Fan Poll: Top 5 Black-Metal Bands of All Time Revolver Magazine. 28.11.2018. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  118. ↑ Loudwire: https://www.youtube.com/watch?v=d5c2vfQNPww YouTube. 18.2.2016. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  119. ↑ Ramirez, Carlos: 10 Great Black Metal Albums IGN. 7.1.2009. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  120. ↑ Rolling Stone's 100 Greatest Metal Albums of All Time Rolling Stone. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  121. ↑ Top 30 Black Metal Albums of All Time Loudwire. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  122. ↑ Venom - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Genre:-kohta) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”NWOBHM/Black/Speed Metal” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  123. ↑ Winwood, Ian: Venom’s Cronos: “Without Us, Bands Like Slayer Wouldn’t Exist” Kerrang!. 31.5.2019. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  124. ↑ Barton, Geoff: The true story of Venom, the most influential NWOBHM band of them all Louder. 7.1.2019. Arkistoitu 12.1.2021. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  125. ↑ Ekeroth 2008, s. 27.
  126. ↑ Angle, Brad: Interview with Varg Vikernes (Artikkelin keskikohta) Guitar World Magazine. Huhtikuu 2010. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  127. ↑ Otto, Dennis: Interview: 2009-01-13 Darkthrone (Haastattelun alkuosa) metalinside. 13.1.2009. Arkistoitu 18.12.2020. ”I said in most interviews that we were just playing 80s Black Metal, combining the styles of CELTIC FROST and BATHORY.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  128. ↑ Så jävlametal -dokumentin katkelman kohta 0:38–0:44.
  129. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.13–0:34.
  130. ↑ A Tribute to Black Metal Heroes: Frost This is Black Metal. 20.3.2019. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  131. ↑ BATHORY Tributes and BATHORY Covers (Sivulla on listattu yhtyeistä, jotka ovat lainanneet Bathoryn kappaleita.) bathory.nu. Arkistoitu 7.8.2009. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  132. ↑ Ruskell, Nick: Why Emperor’s In The Nightside Eclipse Is The Most Important Black Metal Album (Artikkelin alkuosa) Kerrang!. 21.1.2020. Arkistoitu 26.12.202. ”--before bringing Viking mythology and the grandeur it deserves with their Blood, Fire, Death, Hammerheart and Twilight Of The Gods.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  133. ↑ a b Martinelli, Roberto: Interview with BATHORY (Artikkelin keskikohta) Maelstrom. 2004. Arkistoitu 23.6.2004. ”So I don't think it's all about advertising, or having two million spikes in your leather underwear.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  134. ↑ On the Role of Clothing Styles In The Development of Metal - Part I Metal Storm. 5.7.2005. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  135. ↑ The birth of a legend (Sivu sisältää esimerkkikuvia yhtyeen imagosta.) bathory.nu. Arkistoitu 17.2.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  136. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 3:20–3:50.
  137. ↑ Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 3:57–5:28.
  138. ↑ "Fredrik": Watain – Bathory tribute (Artikkelin alkuosa) Swedish Metal. 31.1.2015. Arkistoitu 6.1.2021. ”Swedens black metal band Watain will release a strictly limited Bathory tribute album entitled “Tonight We Raise Our Cups and Toast in Angels Blood: A Tribute to Bathory” that were recorded during the legendary Watain concert at the Sweden Rock festival 2010.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  139. ↑ Darkthrone - Sardonic Wrath - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Additional notes: -osa) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”This album is dedicated to the memory of Quorthon's Bathory.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  140. ↑ Horna - Sotahuuto - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Additional notes: -osa) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”A tribute to Bathory. Written during spring 2004 before the Master's journey from there to eternity.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  141. ↑ Search results for "bathory cover" - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla


Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bathory_(yhtye)&oldid=19545572”