Pekka Siitoin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekka Siitoin
Pekka Siitoin vuonna 1963.
Pekka Siitoin vuonna 1963.
Henkilötiedot
Syntynyt 20. toukokuuta 1944
Varkaus
Kuollut 8. joulukuuta 2003 (59 vuotta)
Vehmaa
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti näyttelijä, valokuvaaja, elokuvaohjaaja, kirjailija, kustantaja, poliitikko

Timo Pekka Olavi Siitoin (20. toukokuuta 1944 Varkaus8. joulukuuta 2003 Vehmaa) oli Turussa ja Naantalissa vaikuttanut suomalainen okkultisti ja uusnatsi. Siitoin nousi julkisuuteen 1970-luvulla Adolf Hitleriä avoimesti ihailevana uusnatsina. Hänen myöhempää elämäänsä rasittivat vankeustuomio, perhetragediat ja alkoholin liikakäyttö.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisin 1976 tekemän poliisitutkintapöytäkirjan mukaan Pekka syntyi Siitoimen pariskunnan aviolapsena ja perhe oli taloudellisesti hyvinvoiva.[1][2]

Pekka Siitoimen poika Paul Siitoin kertoi televisiodokumentissa Isän valtakunta, että hänen isänsä oli kertomansa mukaan adoptoitu vuonna 1944. Pekka Siitoimen oikea isä olisi ollut saksalainen upseeri von Weltheim ja äiti suomalais-venäläinen nainen. Pian syntymänsä jälkeen äiti olisi hylännyt poikansa lastenkotiin. Pekka Siitoinin kasvatusvanhemmat olivat Hulde Sifia Rissanen ja Olavi Valdemar Siitoin.[3]

Pekka Siitoin suoritti varusmiespalveluksensa Niinisalossa mittauspatteristossa ja hän kotiutui reservin alikersanttina.[4] Hän opiskeli Turussa kauppakoulussa ja perusti oman valokuvastudion. Myöhemmin Siitoin aloitti elokuvauksen sekä avasi alan myymälän. Elokuvaosasto Siitoin Filmi Oy teki pääasiassa mainos- ja matkailufilmejä. Myöhemmin yritys kustansi okkultistista, ufologista ja poliittista kirjallisuutta, josta Siitoin itse on kirjoittanut suurimman osan. Siitoin käytti kirjoittaessaan muun muassa salanimiä Peter Siitoin, Jonathan Shedd, Hesiodos Foinix, Peter von Weltheim, Edgar Bock ja Cassius Maximanus. Kaksiosainen Musta Magia on käännetty myös ruotsiksi.

Nuoruudessaan Pekka Siitoin opiskeli myös Suomen Teatterikoulussa. Lisäksi hän oli selvänäkijä Aino Kassisen oppilas vuosina 1971–1974 yhdessä Vesa-Matti Loirin kanssa. Kassinen perehdytti Siitointa tiettävästi myös satanismiin, jota hän sanoi harjoittaneensa siitä lähtien. Siitoin perusti tuolloin okkultistisen Turun Hengentieteen Seuran, jota seurasi poliittis-okkulttinen Pegasos-seura. Turun Hengentieteen seuran aikoihin Siitoin suoritti kaukoparannusta ja julkaisi runsaasti alaan liittyvää kirjallisuutta.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siitoin toimi Suomen Maaseudun Puolueen kunnallisjärjestön varapuheenjohtajana 1970-luvun alussa. SMP:n hajaantumisen ja Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen perustamisen jälkeen Siitoin jäi pois toiminnasta, ryhtyi julkisesti kansallissosialistiksi ja perusti useita järjestöjä, kuten Isänmaallisen Kansanrintaman (IKR). Siitoin piti itseään Suomen kansallissosialistisen liikkeen "valtakunnanjohtajana" ja kokosi enimmillään muutamia kymmeniä kannattajia.

Sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa järjestöä (Turun Hengentieteen Seura, Pegasos-seura, Isänmaa ja vapaus sekä Isänmaallinen Kansanrintama) vuonna 1977 uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina.

Siitoin sai 141 ääntä vuoden 1996 kunnallisvaaleissa, mikä oli kuudenneksi eniten Naantalissa.[5] Hän ei kuitenkaan tullut valituksi heikomman vertailuluvun takia. Valtuustopaikka jäi 29 äänen päähän.

Siitoin loi laajalti yhteyksiä kansainvälisiin äärioikeistopiireihin, joiden avustuksella hän levitti Suomeen uusinta äärioikeistolaista materiaalia ulkomailta.[6]

Kansallis-Demokraattinen Puolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallis-Demokraattinen Puolue (KDP) perustettiin korvaamaan kiellettyä IKR:ää kesällä 1978. KDP ei koskaan ollut puoluerekisterissä, eikä se ollut edes rekisteröity yhdistys, jotta yhdistyslainsäädäntö ei koskisi sitä. Käytännössä se toimi kuitenkin virallisen yhdistyksen tavoin. Kansallis-Demokraattinen Puolue oli järjestetty paikallisosastoihin ja paikalliskomendantteja oli eri puolilla Suomea. KDP kuului lyhyen aikaa Kansallinen Rintama (aikaisemmin Kansallinen Liittoneuvosto) -nimiseen suomalaisten kansallismielisten järjestöjen kattojärjestöön, jonka puheenjohtajana toimi Väinö Kuisma. Muut jäsenjärjestöt olivat Arjalainen Germaaniveljeskunta, Arjalaisen Veren Liitto ja Suomen Kansallisrintama, joka toimi aluksi itsenäisenä järjestönä, sittemmin KDP:n alaisuudessa.

Vuonna 1984 KDP:n toiminta oli taantunut lähes pelkäksi postimyynniksi. KDP:ssä yritettiin vallankaappausta jäsenistön ollessa tyytymättömiä johtajansa toimintaan.[7]

Maaliskuussa 1985 Siitoin esiintyi kannattajiensa kanssa Turun yliopiston ylioppilaskunnan kaapelitelevisiossa Kylä-TV:ssä. Turun yliopistossa alkoi myös esiintyä irlantilaisperäisiä fasistisia tarroja. Toiminta tuli eduskuntakyselyn aiheeksi.[8] Syyskuussa 1985 Siitoin pyysi KDP:n kunniajäseneksi Pentti Linkolaa.[9]

Siitoin esiintyy Arjalaisen Germaaniveljeskunnan (sittemmin Isänmaallinen Oikeisto) silloisen puheenjohtajan Väinö Kuisman kanssa 1990-luvun alussa tehdyllä Sieg Heil Suomi -dokumentilla, jonka on suunnitellut ja ohjannut Nina Stenros. Dokumentti käsittelee pääasiassa Arjalaisen Germaaniveljeskunnan toimintaa sekä Kansallisen Rintaman perustamista.

Rikostuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siitoin tuomittiin vuonna 1977 viideksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen yllytyksestä SKP:n Tiedonantaja-lehteä painaneen kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon ja Pariisin rauhansopimuksessa kielletyn järjestön perustamisesta. Palon sytyttänyt laitosasentaja tuomittiin kolmeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Siitoin itse väitti saaneensa vankeustuomionsa ”pääasiassa poliittisista syistä”. Siitoin oli jo aikaisemmin tuomittu sakkoihin muun muassa ilkivallasta Turun synagogaa vastaan.

Loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeiset vuotensa Siitoin asui huvilallaan Vehmaalla. Hän kuoli ruokatorven syöpään joulukuussa 2003 Vehmaan terveyskeskuksessa.

Poliittisia kantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siitoin kannatti suomalaiskansallista kulttuuria ja vastusti siirtolaisten ja pakolaisten ”järjestelmällistä maahantuontia”.[10]

Siitoin halusi alistaa suurkapitalistit entistä tiukemman kontrollin alle ja lopettaa byrokratian.[10]

Siitoin vaati kansalaisille 3 500 markan (noin 700 euron) verotonta perustoimeentuloa. Lisäksi perustuslain tuli taata kaikille työ, asunto, koulutus ja ilmainen terveydenhoito. Valtion ja kuntien palveluja tuli kehittää joka suhteessa.[10]

Satanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Åbo Akademin dosentti Kennet Granholmin mukaan Siitoimen kirjoissaan kuvaama H.P. Blavatskyn teosofia-oppiin pohjautunut satanismi ei ollut kristinuskon vastaista, vaan niissä Jumala esitellään ylimmäksi ja Kristus, Lucifer ja Saatana tälle alisteisiksi henkiolennoiksi. Siitoimen mielestä mitä tahansa näistä alemmista jumaluuksista voi palvoa Jumalan nimeen.[11]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omien sanojensa mukaan Siitoin oli elämänsä aikana ollut kolme kertaa naimisissa. Hänellä oli myös kuusi lasta, joista nuorin syntyi 1994.[12] Vanhin poika Petri Siitoin kuoli auto-onnettomuudessa Naantalissa 1985 lähdettyään autolla viikonlopuksi varusmieslomalle Säkylästä. Tapahtuma masensi Siitointa niin pahoin, että hänen poliittinen toimintansa lamaantui pitkäksi aikaa. Toinen sisaruksista Elina Siitoin kuoli alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöön 28-vuotiaana. Pekka Siitoimen vaimo kuoli tammikuussa 2000.[3] Poika Paul Siitoin kuoli 14.4.2012.[13]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 julkaistiin Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirjoittama elämäkerta Suomen Führer: Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944–2003). Vuonna 2010 YLE TV1 esitti Miki Brunoun ohjaaman televisiodokumentin Tosi tarina: Isän valtakunta, joka kertoi Pekka Siitoimesta hänen poikansa Paulin silmin.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan (Hesiodos Foinix), Turun hengentieteellinen seura, 1973
  • Musta Magia I (Peter Siitoin), Turun hengentieteellinen seura, 1974
  • Henget kertovat (Peter von Weltheim), Turun hengentieteellinen seura, 1974
  • Uuden ajan unikirja (Cassius Maximanus), Turun hengentieteellinen seura, 1974
  • Ufot, uskonto ja paholainen (Jonathan Shedd), Turun hengentieteellinen seura, 1974
  • Musta Magia II, Turun hengentieteellinen seura, 1975
  • Työväenluokan tulevaisuus (Peter Siitoin), Turun hengentieteellinen seura, 1975
  • Paholaisen Katekismus, Kansallis-mytologinen yhdistys, 1977
  • Laillinen laittomuus Suomessa, Kansallis-mytologinen yhdistys, 1979
  • Rotu-oppi, Kansallis-mytologinen yhdistys, 1983
  • Demokratia vaiko Fasismi? (Peter Siitoin), Kansallis-mytologinen yhdistys, 1984
  • Kohti uutta uskoa (Peter von Weltheim), Kansallis-mytologinen yhdistys, 1989

Nauravat natsit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nauravat Natsit
Nauravat Natsit
Studioalbumin Nauravat Natsit kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  1986
 Julkaistu 2012
 Tyylilaji punk
 Kesto 37.21
Pekka Siitoimen muut julkaisut

Nauravat Natsit
2012

Nauravat Natsit on Siitoimen vuonna 1986 julkaisema punk-levy. Kyseessä on hänen ainoa julkaisunsa, jolla hän lauloi ja esiintyi musiikkituotoksessa. Levyn muut esiintyjät eivät ole tiedossa. Levy äänitettiin alun perin C-kasetille kasettinauhurilla.[14]

Kappalelista[15]

  1. Hiilet – 0.57
  2. Meidän Naantali – .37
  3. Pekka Siitoin Meidät Voittoon Vie – 0.34
  4. Väärillä Raiteilla – 1.26
  5. Lapualla – 0.44
  6. Kaunis Karjala – 0.56
  7. Suomi Irti YYAsta – 1.18
  8. Tunnus – 1.28
  9. Suomi Kunniaan – 0.52
  10. Lippaat Kiinni – 1.47
  11. Kestettävä On – 2.29
  12. Ääriliikkeet – 1.24
  13. Väärillä Raiteilla II – 1.39
  14. Isänmaan Omat Pojat – 1.55
  15. Kaunis Karjala II – 1.20
  16. Herätkää SuoPo! – 3.43
  17. Suomi Irti YYAsta II – 5.59
  18. Helvetinmoista Elämää – 4.07
  19. Outoa Maailmaa – 1.04
  20. Me Taistelemme – 1.49
  21. Käden Nostan Näin – 1.02

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalliala, Mari: "Pekka Siitoin: A reprensentative of the cultic milieu", The New Radical Right in Finland, s. 97–113. Toimittanut Kyösti Pekonen. The Finnish Political Science Association, 1999.
  • Miettinen, Kimmo: Pekka Siitoin: Uupseeri ja herrasmies". (Haastattelu.) Bambi-lehti 3/1983.
  • Nordling, Iiro & Koskela, Olavi: Suomen Führer: Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944–2003). Helsinki: Iiro Nordling, 2006. ISBN 952-92-0509-0. Teoksen verkkoversio.
  • Nordling, Iiro: Pekka Siitoin: Cold War product, Satanist Neo-Nazi Fuehrer of Finland. 2014, ISBN 978-1-310653-80-3. (Verkkosivu.)
  • Nordling, Iiro: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon: Antikommunismista ja natsismista maahanmuuttokriittisyyteen. 2014. ISBN 978-1-311699-18-3. (Verkkosivu.)
  • Vil, Ike: Sons of Northern Darkness: Runoilijoita ja mielipuolia. Inferno Magazine #14 (12/2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalliala, Mari: ”Radikaalioikeisto – tapaus Pekka Siitoin”, Isänmaan puolesta: Suojelupoliisi 50 vuotta, s. 258. Toimittaneet Matti Simola ja Tuulia Sirvio. Jyväskylä: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5477-9.
    ”Pekka Siitoin syntyi vuonna 1944 Varkaudessa. Hänen itsensä mukaan hän oli adoptiolapsi, jonka biologinen äiti oli suomalainen sairaanhoitaja ja isä saksalainen upseeri – ’huora ja kreivi’, kuten hän asian ilmaisee. Vuonna 1976 laadittujen poliisitutkintapöytäkirjojen mukaan hän syntyi kuitenkin Siitoinin pariskunnan aviolapsena. Siitoinin perhe oli hyvin toimeentuleva ja Pekka Siitoin oli mielestään hemmoteltu lapsi.”
  2. Poliisitutkintapöytäkirja 1/24/4/1976. Supo HM 6463. (Merkitty alkuperäislähteeksi kirjassa Isänmaan puolesta: Suojelupoliisi 50 vuotta, s. 283, viite 24) Suojelupoliisin poliisitutkintapöytäkirja, 1976.
  3. a b YLE TV1: Tosi tarina: Isän valtakunta. Esitetty 26.10.2010. Ohjaus: Miki Brunou.
  4. Länsiväylä, 24.5.2016.
  5. Turun Sanomat 26.7.1996.
  6. Pekonen, Kyösti – Hynynen, Pertti – Kalliala, Mari: The New Radical Right Taking Shape in Finland.
  7. Ilmoitus Tku 280/8.6.1984. Supo HM 6463.
  8. Ilmoitus Tku 119/14.3.1985. Supo HM 6463.
  9. Ilmoitus To 129/17.12.1985. Supo HM 6463.
  10. a b c Tehokkaan yhteiskunnan puolesta rappiodemokratiaa vastaan. Pekka Siitoimen kotisivut. Tallennettu 3.3.2001.
  11. Henrik Bogdan, Olav Hammer: Western Esotericism in Scandinavia. Helsinki: BRILL, 2016. ISBN 9004325964.
  12. Båtresan Sverige–Finland: Tur och Retur -dokumenttielokuva.
  13. Siitoimen sukuhauta Naantalin hautausmaalla.
  14. Nauravat natsit: Siitoin-saagan viimein esiintuotu liitonarkki Mesikämmen. Viitattu 9.8.2014.
  15. HelMet - Nauravat natsit / Nauravat Natsit Helsingin kirjasto. Viitattu 9.8.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Pekka Siitoin.