Marilyn Manson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo rock-yhtyeestä. Yhtyeen johtohahmosta kertoo artikkeli Marilyn Manson (muusikko).
Marilyn Manson
Mmlogo.png
Marilyn Manson esiintymässä Ranskassa vuonna 2007.
Marilyn Manson esiintymässä Ranskassa vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa 1989
Tyylilaji industrial metal
alternative metal
shock rock
Kotipaikka Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Marilyn Manson
Twiggy
Paul Wiley
Gil Sharone

Entiset jäsenet

ks. luettelo

Levy-yhtiö

Hell, etc.
Cooking Vinyl
Nothing
Interscope

[www.marilynmanson.com Sivusto]

Marilyn Manson on yhdysvaltalainen, vuonna 1989 Fort Lauderdalessa Floridassa perustettu alternative metal -yhtye sekä sen johtohahmon (oik. Brian Hugh Warner) käyttämä taiteilijanimi. Nimi perustuu Marilyn Monroen ja Charles Mansonin nimiin. Nimet symboloivat – tulkinnasta riippuen – kaunotarta ja hirviötä, ihmisen pimeää ja valoisaa puolta tai ihmisen hyvää ja pahaa puolta. Vuoteen 1996 mennessä jokainen yhtyeen jäsen oli nimetty naisikonin ja sarjamurhaajan yhdistelmällä.

Yhtyeen kokoonpano on vaihdellut useasti levyjulkaisujen välissä. Marilyn Manson on ainoa jäljelle jäänyt alkuperäinen jäsen. Alkuaikoina yhtye toimi nimellä Marilyn Manson & The Spooky Kids. Yhtyeen jäsenet käyttävät huomiota herättäviä vaatteita ja meikkiä. Jäsenet ovat harjoittaneet tahallaan järkyttävää käyttäytymistä lavalla ja sen ulkopuolella. Yhtyeen sanoitukset ovat saaneet usein kritiikkiä niiden uskonnonvastaisista ilmauksista ja viittauksista seksiin, väkivaltaan ja huumeisiin. Heidän esiintymistään on kuvailtu rivoksi ja hyökkääväksi. Yhtyettä vastaan on protestoitu ja se on vetoomuksien vuoksi joutunut perumaan esityksiään.

Yhtye on myynyt maailmanlaajuisesti yli 68 miljoonaa albumia. Yhdysvalloissa kolme yhtyeen albumia on myynyt platinaa ja kolme ovat saaneet kultaa. Yhtye on saanut kahdeksan sen julkaisemista levyistä top kymmenen myydyimpään, joista kaksi olivat numero yksi albumeita[1].[2] VH1 on luokitellut Marilyn Mansonin 78:ksi parhaaksi rock yhtyeeksi listassaan 100 Great Artists of Hard Rock.[3] Jon Wiederhorn kuvaili kesäkuussa 2003 Marilyn Mansonia ''ainoaksi todelliseksi artistiksi nykypäivänä.''[4]

Mansonin elämä, ura ja yhtyeen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Spooky Kids (1989–1992)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhemmat ilmoittivat Brian Warnerin kristilliseen kouluun, jossa hän menetti arvostuksensa kirkkoa kohtaan, koska opettajat ja papit kertoivat Raamatun kuvauksia maailmanlopusta. Myöhemmin Warner päätti ettei usko asiaan. Koulu kielsi tietynlaisen musiikin, ja siksi hän salakuljetti sinne kasetteja, joissa oli mm. David Bowien ja KISSin musiikkia, joiden koulu uskoi sisältävän "saatanallisia" viestejä. Vuonna 1989, Brian Warner opiskeli journalismia ja hankki kokemusta kirjoittamalla artikkeleita Etelä-Floridalaiseen lehteen nimeltä 25th Paraller. Warner oli aiemmin kirjoittanut myös runoja ja novelleja lehtiin.[5]

Warner tapasi piakkoin Scott Puteskyn ja näytti tuolle sanoituksia ja runoja joita oli kirjoittanut. Warner ehdotti että he perustaisivat bändin yhdessä. Warner, kitaristi Putesky ja basisti Brian Tutunick äänittivät ensimmäisen demonauhansa loppuvuodesta 1989. Tuolloin he kutsuivat itseään nimellä Marilyn Manson & The Spooky Kids. Tuossa vaiheessa kaikki kolme olivat jo omaksuneet itselleen taiteilijanimet Marilyn Manson, Daisy Berkowitz ja Olivia Newton Bundy. Pian bändiin liittyi mukaan myös Stephen Bier, joka alkoi kutsua itseään nimellä Madonna Wayne Gacy. Bundy korvattiin Brad Stewartilla joka omaksui nimen Gidget Gein. Vuonna 1991 rumpali  Fred Streithorst liittyi bändiin taiteilijanimellä Sara Lee Lucas. Bändi kasvatti julkisuuttaan nopeasti, enimmäkseen koska radio DJ Scott David oli fani ja alkoi soittaa bändin demonauhoja lähetyksessä; ja koska bändin esiintymiseen sisältyi shokeeraavaa performanssia, oli asiaa vaikea jättää huomioimatta. Manson, Berkowitz, ja Gein vaihtelevasti esiintyivät naisten vaatteissa tai oudoissa puvuissa; ja ammattilaisen pyroteknikon puutteessa, he joskus sytyttivät itse omat rekvisiittansa tuleen. He jatkoivat esiintymistä ja kasettejen julkaisuja -lyhentäen nimensä Marilyn Mansoniksi vuonna 1992.

Nothing Records[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portrait of an American Family ja Smells Like Children (1993–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin Portrait of an American Family kansikuva.

Yhtyettä onnisti, kun Brian ystävystyi Nine Inch Nails -yhtyeen Trent Reznorin kanssa. Trent Reznor perusti oman levy-yhtiön, jonka ensimmäinen yhtye oli Marilyn Manson. Marilyn Manson teki sopimuksen Nothing Recordsin kanssa.[6] Yhteistyö ei kuitenkaan sujunut. Moni levyjen julkaisuun liittyvä asia viivytti niiden ilmestymistä varsinkin alussa. Kun levyjä lopulta saatiin julkaistuksi, Marilyn Manson sai julkisuutta. Alkuaikoina yhtye oli kiertueilla lämmittelijänä mm. Nine Inch Nailsin ja vastahakoisesti myös Danzigin kanssa.

Ensimmäisen levynsä Portrait of an American Familyn nauhoitukset aloitettiin heinäkuussa 1993. Syksyllä bändi oli saanut valmiiksi ensimmäisen versionsa debyyttialbumistaan The Manson Family Album, joka ei ollut hyvin vastaanotettu. Vaikeukset albumin kanssa eivät olleet ainut onglema, bändi oli vaikeuksissa Gidget Geinin kanssa, joka oli alkanut menettää hallintansa heroiinista. Bändi jatkoi albumin muokkaamista ja soitti siinä samassa kaksi keikkaa Etelä-Floridassa nimellä Mrs. Scabtree. Lokakuussa Reznor lupasi työstää levyä viemällä heidät Los Angelesiin. Gein, joka oli joutunut sairaalaan yliannostuksen vuoksi ei ollut kutsuttu. Seitsemän viikon miksauksen ja nauhoittamisen jälkeen albumi - nyt nimeltään Portrait of an American Family - oli valmis esiteltäväksi Interscope Recordsille. Kun vasta albumin ensimmäinen single ''Get Your Gunn'' alkoi soida radiossa, Gein joka oli saanut neljännen yliannostuksensa heroiinia, sai kirjeen bändiltään, jossa kerrottiin ettei hänen palvelujaan ''enää tarvita''.[7] Hänet korvasi Jeordie White joka oli heille tuttu Amboog-a-Lard bändistä. White omaksui nimen Twiggy Ramirez.

Neljätoista viikkoa kestäneen Nine Inch Neilsin kiertueen aikana Marilyn Manson toimi tämän avausbändinä. Tämän kiertueen aikana Mansonilla oli tilaisuus tavata Church of Satanin perustaja Anton LaVey. Heidän tapaamisensa sujui hyvin ja LaVey antoi Mansonille kirkkonsa papin arvonimen, mikä tarkoittaa, että hän on arvostettu Church of Satanin keskuudessa eikä välttämättä ihmistä joka omistaa elämänsä saarnaamalla uskontoa muille.

EP:n Smells Like Children kansikuva.

Maaliskuussa 1994 yhtye aloitti ensimmäisen kansallisen kiertueensa, tällä kertaa he itse olivat pääesiintyjinä. Näiden kahden kuukauden esiintymisen aikana Monster Voodoo Machine oli heidän tukenaan. Kun bändi soitti Club 5:issa Jacksonvillessä, Floridassa, kaupungin kristillinen koalitio syytti Mansonia rikkeistä kaupungin aikuisviihdelakeja kohtaan. Laulaja pidätettiin ja häntä syytettiin rikkomuksista. Tästä huolimatta, Manson vapautettiin ja bändi esiintyi Orlandossa seuraavana yönä aikataulun mukaisesti. Tämä olisi rumpali Sara Lee Lucasin viimeinen kiertue. Jännitteet Lucasin ja Mansonin välillä olivat ilmeisesti kasvaneet kiertueen edetessä. Lucas lähti bändistä viimeisen keikan päätyttyä. Alle kaksi viikkoa myöhemmin hänen tilalleen tuli Kenneth Wilson, paremmin tunnettu nimestään Ginger Fish. Marilyn Manson lähti taas kiertueelle, tällä kertaa Danzigin ja Kornin kanssa. Tämä kiertue päättyi kesällä 1995, jonka jälkeen bändi muutti uuteen kotiinsa Nothing Studioon New Orleansiin, Louisianaan ja aloitti työt kolmannen singlensä parissa. "Dope Hat'' oli tuttu albumilta Portrait of an American Family. Dope Hatista tehtiin myös musiikkivideo joka sisälsi Mansonin Villi Vonkan roolissa, video on kauhuversio elokuvasta Jali & suklaatehdas. Bändi teki myös tunnin mittaisen EP:n nimeltään Smells Like Children. EP:n viisitoista kappaletta jotka olivat covereja ja remixejä, sisältivät myös bändin version Eurythmicsin kappaleesta Sweet Dreams (Are Made of This), joka osoittautui Marilyn Mansonin ensimmäiseksi hitiksi.

Tätä kaikkea seurasi vuonna 1995 seitsemän kuukauden kiertue kesäkuusta helmikuuhun, jonka aikana yhtye alkoi esittää uutta materiaaliaan, mukaan lukien kappaleet "Irresponsible Hate Anthem", "Minute of Decay", "Tourniquet", ja "Smells Like Children".

Antichrist Superstar (1996–1997)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marilyn Mansonin toinen kokopitkä studioalbumi, Antichrist Superstar, julkaistiin 8. lokakuuta 1996. Albumi nauhoitettiin Nothing Studiossa ja Trent Reznor toimi vastaavana tuottajana; albumin valmistusprosessi oli kuulemma pitkä ja vaikea, johon sisältyi unenpuutteen lisäksi, lähes jatkuvaa huumeidenkäyttöä. Tänä aikana ristiriidat bändin jäsenten välillä olivat niin korkeat, että yksi Spooky Kidsin perustajajäsenistä, kitaristi Daisy Berkowitz jätti bändin. Kun Berkowitz oli pois bändistä, Twiggy Ramirez suoritti suuren osan kitaransoitosta Antichrist Superstarin äänityksissä. Bändi ilmoitti etsivänsä uutta kitaristia sen tulevalle kiertueelle; Timothy Linton kokeili onneaan ja sai aseman. Rikkomalla kuuden vuoden perinteen nimeämällä ikoni/tappaja rakenteen mukaan, uutta jäsentä alettiin kutsua nimellä Zim Zum - nimi on peräisin Kabbalan termistä.[8]

Albumin Antichrist Superstar kansikuva.

Albumin ensimmäinen single, "The Beautiful People", teki melko suuren vaikutuksen ja sai ihmiset odottamaan Antichrist Superstar albumia. Albumi saavutti numeron kolme albumilistalla. Yhtyeen keulahahmo oli esillä Rolling Stone-lehden kannessa, joka myös palkitsi bändin kunnianosoituksella, kuvailemalla Marilyn Mansonia parhaaksi uudeksi artistiksi vuonna 1996. Vuoden pitkä "Dead to the World" kiertue tuki albumin teemaa; se oli bändin pisin ja laajin kiertue siihen mennessä. Marilyn Mansonin esiintyi Alaskassa, Havaijilla, Yhdistyneissä kuningaskunnissa, Manner-Euroopassa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa. Heidän maineensa levisi kaikkialle maailmaan. Yhdysvalloissa kuitenkin bändi sai enemmän huomiota kuin koskaan ennen, ja kaikki se ei ollut positiivista julkisuutta. Kun kiertue oli pääsemässä käyntiin, bändi huomasi olevansa kongressin kuulemistilaisuuksien kohteena, jota johti senaattori Joseph Lieberman. Hän kiinnitti huomiota väkivaltaisten sanoitusten mahdolliseen negatiiviseen vaikutukseen nuorilla kuuntelijoilla. Lieberman myöhemmin kuvaili Marilyn Mansonia sanoin: "kenties sairain yhtye, jota edustaa valtavirran levy-yhtiö".[9]

10. marraskuuta 1997 yhtye julkaisi remix/live EP:n, Remix & Repent, joka sisälsi uudet versiot Antichrist Superstar albumin neljästä singlestä, "Beautiful People", "Tourniquet", "Antichrist Superstar", ja "Man That You Fear" rinnalla kuultiin kappaleita, joita oli tallennettu livenä Yhdysvalloissa Dead to the World kiertueen aikana. Kaksi julkaisematonta kappaletta Antichrist Superstar albumilta pääsivät elokuvien ääniraidoiksi: "Apple of Sodom" David Lynchin Lost Highway elokuvaan, ja "The Suck for Your Solution" Howard Sternin elämänkerrasta kertovaan Private Partsiin. Kun vuosi 1997 oli päättymässä, Manson teki ilmoituksen, että aikoo julkaista ensimmäisen kirjansa, omaelämänkerran The Long Hard Road out of Hell; kirja julkaistiin helmikuussa 1998. Samaan aikaan julkaistiin live video albumi nimeltä Dead to the World. Se julkaistiin VHS:änä, videon nimi on sama kuin kiertue jona se kuvattiin. Se sisältää pääasiassa live esiintymisiä, mutta pureutuu myös backstagelle ja bändin arkistomateriaaliin. Niihin aikoihin tuli esiin myös, että Antichrist Superstar olisi ensimmäinen osa konseptialbumin trilogiasta.

Mechanical Animals (1998–1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin Mechanical Animals kansikuva.

15. syyskuuta 1998 Marilyn Manson julkaisi toisen osan viimeksi alkaneesta trilogiastaan. Mechanical Animals albumi sai voimakkaita vaikutteita David Bowien ja hänen vuoden 1974 albumistaan Diamond Dogs. Interscopen mainostoimet olivat massiivisia, Times Squarella oli valtava mainostaulu laulaja Mansonista joka muistutti androgyynia avaruusolentoa, heillä oli toistuvia esiintymisiä MTV:llä ja muilla kanavilla albumin ja singlen ''The Dope Show'' myynnin edistämiseksi. Mainostamisen eteen nähty urakka tuotti tulosta: albumi tuli ensimmäiseksi Billboard 200 listassa.

Bändin oli laadittava uusi ulkoasu tätä albumia varten; Marilyn Manson oli nyt glam rockia ja edellisen albumin synkkä teema oli poissa kuvioista. Tähän mennessä yhtye oli siirtynyt pysyvästi Los Angelesiin, ja Zim Zum oli korvattu glam-vaikutteisella kitaristilla, John Lowerylla, joka liittyi bändiin nimellä John 5.

Kun lyhyt myynninedistämistarkoituksessa tehty kiertue oli tehty, yhtye kertoi aloittavansa "Beautiful Monsters" kiertueen Hole ja Monster Magnet tukena. Kiertue, oli kuitenkin ongelmallinen: 1. maaliskuuta 1999 kaikki kolme bändiä soittivat kiertueen ensimmäisen keikan Spokanessa, Washingtonissa; 14 maaliskuuta Hole oli jättänyt kiertueen ja Manson oli murtanut nilkkansa, mikä pakotti heitä lykkäämään joitakin esityksiä. Nyt kiertuetta joka oli uudelleennimetty, kutsuttiin nimellä "Rock Is Dead". Mukaan pyydettiin Jack Off Jill ja Nashville Pussy paikkaamaan jäljellä olevat tyhjät esiintymismahdollisuudet.[10]

Alle kolmen viikon kuluttua kiertueen alettua uudelleen, kaksi lukion viimeisellä luokalla ollutta poikaa surmasivat 13 oppilasta, opettajan, haavoittivat 24 henkilöä ja lopuksi surmasivat itsensä Columbinen verilöylyssä. Tapahtumasta syytettiin väkivaltaisia pelejä ja elokuvia tuottavia yhtiöitä sekä heavy metal -musiikkia soittavia yhtyeitä. Merkittävää huomiota suunnattiin Marilyn Mansonin keulahahmoon. Media teki hänestä syntipukin. Myöhemmin Manson totesi ''Columbine, se todella vaiensi urani täysin...''.[11] Toisaalta myöhemmät todisteet osoittivat, että he eivät edes pitäneet Marilyn Mansonin musiikista. Kun Mansonilta kysyttiin mitä olisi sanonut pojille, hän sanoi: "En olisi sanonut mitään. Olisin vain kuunnellut heitä, mitä kukaan ei tehnyt."

Holy Wood (2000–2002)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin Holy Wood (In the Shadow of the Valley of Death) kansikuva.

Vuoden 1999 loppupuoliskon ja suuren osan vuodesta 2000 bändi vietti hiljaiseloa. Bändi vietti yli vuoden hiljaa kirjoittaen ja äänittäen Death Valleyn studiossa. 14. marraskuuta 2000 Holy Wood (In the Shadow of the Valley of Death) julkaistiin. Palatakseen tummempaan, enemmän Antichrist Superstarin kaltaiseen tunnelmaan, paljon albumin sisällöstä oli kirjoitettu vastauksena Columbinen verilöylylle. Albumin kolmas single, "The Nobodies", oli saanut selvän inspiraation Columbinen ammunnasta.

Albumi oli osa trilogiaa, jota edelsivät Antichrist Superstar ja Mechanical Animals. Sen yleisenä teemana on tutkia suhdetta kuoleman ja kuuluisuuden välillä amerikkalaisessa kulttuurissa. Sen sanoitukset ja kuvamateriaali sisältävät monia viittauksia John F. Kennedyyn ja Lee Harvey Oswaldiin, John Lennoniin ja Mark David Chapmaniin, ja jopa Abraham Lincolniin ja John Wilkes Boothiin. Kansainvälinen "Guns, God and Government" kiertue käsitteli Amerikan kiehtovia tunteita väkivaltaa kohtaan, ja kiertueen logokin pysyi teemassa - kivääri ja käsiaseita järjestetty muistuttamaan Kristittyjen ristiä - Manson ei yrittänyt salata, mitä hän näki lähteenä tälle tunteelle.

Bändi ilmoitti, että Holy Wood toimii trilogian esiosana Mechanical Animalsille ja Antichrist Superstarille huolimatta siitä, että kaksi jälkimmäistä julkaistiin ennen Holy Woodia. Kaikki kolme albumia sisältävät omat teemansa jotka eroavat yhdessä muista, mutta ovat myös yhteydessä toisiinsa. Manson on tulkinnut trilogiaa näin: "Holy Wood kertoo halusta sopeutua maailmaan joka ei halua minua, ja todella vaikeasta taistelusta sen kanssa. Levyn syvimmät tekijät ovat idealismi ja halu aloittaa vallankumous. Jos aloitat Holy Woodista ja kuuntelet sitten Mechanical Animalsin, se todella kertoo, kuinka tuo vallankumous otetaan pois teiltä ja muunnetaan tuotteeksi. Ja sitten Antichrist Superstarissa sinulle annetaan vaihtoehdot joista sinun tulee valita, joko annat sen voiman jonka loit, ohjailla sinua tai voit tuhota itsesi ja aloittaa alusta. Siitä tulee ainainen sykli. "[12]

Toukokuun 16. 2001 Manson ilmoitti yhtyeen verkkosivuilla, että hän aikoi siteerata Raamattua seuraavassa konsertissaan, "tasoittaaaksen" hänen omia väkivaltaisia sanoituksiaan. Kesäkuun 21. päivänä 2001 Manson todellakin luki Raamattua lavalla Denverissä, Coloradossa. Guns, God and Government kiertue dokumentoitiin DVD:lle joka kantoi samaa nimeä kuin kiertue. Se julkaistiin 29. lokakuuta 2002. Seitsemän vuotta myöhemmin sitä seurasi Guns, God and Government - Live in L.A. julkaisu, joka ilmestyi Blue-raylle 17. marraskuuta 2009.[13]

The Golden Age of Grotesque ja "jäähyväiset" (2003–2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun trilogia oli saatu edellisen albumin myötä päätökseen, Marilyn Manson oli vapaa aloittamaan uuden projektin. Twiggy Ramirez jätti bändin, eikä siis osallistunut albumin tekoon. Hänet korvasi Tim Sköld. Manson löysi inspiraatiota Swing aikakaudelta ja bändi äänitti albumin The Golden Age of Grotesque joka julkaistiin 13. toukokuuta 2003. Albumi oli nro 1 albumilistalla, myyden yli 118 000 kappaletta Yhdysvalloissa sen ensimmäisellä julkaisuviikolla. Se voitti vuoden 2003 Metal Edgen lukijoiden valitseman "Album of the Year" tittelin.

Toinen maailmankiertue, "Grotesk Burlesk '' käynnistyi 29. toukokuuta 2003. Manson käytti usein hattua, jossa oli samanlaiset korvat kuin Mikki Hiirellä. Joidenkin kappaleiden aikana Manson soitti myös itse saksofonia.

Lest We Forget: The Best Of julkaistiin 28. syyskuuta 2004. Se olisi niin sanottu "jäähyväis" albumi, viitaten siihen että aiemmin samassa kuussa, jolloin myös Trent Reznor oli lähdössä New Orleansin länsirannikolta, Nine Inch Nailsin sivusto ilmoitti virallisesti "Nothing studios: 1994-2004", mikä viittasi siihen, että Nothing Studios suljettiin. Lest We Forget myi kultaa.[14] Albumi sisältää bändin suurimpia hittejä. "Personal Jesus" singlen julkaisun jälkeen, bändi teki useita esityksiä myynninedistämistarkoituksessa. Yhdessä näistä esityksistä, Saksassa, rumpali Ginger Fish putosi lavalta, murtaen nenänsä ja ranteensa. Entinen Nine Inch Nailsin rumpali Chris Vrenna korvasi hänet.[15] John 5 oli myös korvattu; Mark Chaussee Fight bändistä siirtyi kitaraan "Against All Gods" kiertueella, ja hänet korvattiin myöhemmin studiossa Tim Sköldillä. Against All Gods kiertue käynnistyi vuoden 2004 lokakuussa ja päättyi elokuussa 2005.

Interscope Records[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eat Me, Drink Me (2006–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuun 2006 alussa, ja muutaman seuraavan kuukauden aikana, Marilyn Mansonin virallista verkkosivustoa päivitettiin useaan kertaan päivittämällä sinne uusia taideteoksia ja musiikkia.

Albumin Eat Me, Drink Me kansikuva.

Marilyn Mansonin kuudes studioalbumi, Eat Me, Drink Me, julkaistiin 5. kesäkuuta 2007. Se pääsi myyntilistoilla sijalle 8, myyden Yhdysvalloissa yli 88 000 kappaletta.[16] The Golden Age of Grotesquen julkaisusta oli kulunut yli neljä vuotta, ja nyt uusi albumi Eat Me, Drink Me sisälsi jälleen uusia muutoksia musiikkityylissä josta bändi on tullut tunnetuksi - he valitsivat entistä introspektiivisemmän suunnan. Levy on myös ensimmäinen Mansonin albumi ilman Madonna Wayne Gacya (lempinimeltään Pogo), joten laulaja Marilyn Manson oli ainut alkuperäinen jäsen Portrait of an American Familyn ajoista. Chris Vrenna, joka väliaikaisesti korvasi Ginger Fishiä rummuissa Against All Gods kiertueella, korvasi nyt Pogon ja hänestä tuli bändin kokopäiväinen kosketinsoittaja.

Huhut myös kiersivät jonkin aikaa, että Marilyn Manson kirjoitti laulun "Mutilation Is the Most Sincere Form of Flattery", hyökkäyksenä bändiä My Chemical Romance vastaan. Myöhemmin Manson kielsi tämän ja totesi, että se oli suunnattu ihmisille jotka yleisesti ottaen yrittivät matkia häntä. Toisessa haastattelussa Manson totesi, että "Minua nolottaa olla minä, koska nämä ihmiset tekevät todella surullisia, säälittäviä, kehnoja versioita siitä, mitä olen tehnyt"[17]. Vastauksena tähän, Gerard Way, My Chemical Romancen laulaja, väitti että mikään mitä Manson sanoo, ei voisi tuoda bändiä alas.

9. tammikuuta 2008 Marilyn Manson julkaisi tiedotteen MySpaceen vahvistaen, että entinen basisti Twiggy Ramirez on liittynyt bändiin, joka tarkoitti näin ollen Tim Sköldin jättävän bändin. Sköld ja Manson olivat ilmeisesti alkaneet kirjoittaa uutta materiaalia, ennen kuin kokoonpanoon tuli muutos. Ajatusta mahdollisesta tulevaisuuden yhteistyökumppanuudesta Sköldin kanssa ei suljettu pois. Marilyn Mansoniin palaamisen jälkeen Twiggy Ramirez lyhensi nimensä ''pelkäksi'' Twiggyksi.

The High End of Low (2008–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bändin seitsemännen täyspitkän studioalbumin The High End of Lowin äänitykset alkoivat "Rape of the World" kiertueen jälkeen 2. maaliskuuta 2008. Todellinen tallennus tapahtui Mansonin kotona Hollywood Hillsissä marraskuun 2008 ja 5. tammikuuta 2009 välillä. Viimeinen kappale, nimeltään "15", valmistui 5. tammikuuta Mansonin syntymäpäivänä -tästä johtuu kappaleen nimi.[18] Yhtye oli keskittynyt työstämään albumia, jotta se saataisiin julkaistuksi helmikuuhun 2009 mennessä.

14. elokuuta 2008 Manson ilmoitti julkisessa haastattelussa Soulissa, Koreassa, että entinen Limp Bizkitin kitaristi ja nykyinen Black Light Burnsin keulahahmo Wes Borland oli liittynyt kokoonpanoon. Hän korvasi Rob Hollidayn kitaroissa. Kuitenkin muutamaa kuukautta myöhemmin Borland jätti bändin ja liittyi takaisin Limp Bizkitiin jo kolmatta kertaa.

Albumin The High End Of Low kansikuva.

2. helmikuuta, Rolling Stone vahvisti, että albumi oli virallisesti nimetty The High End of Lowiksi. 18. maaliskuuta 2009 Kerrang! raportoi, että albumi sisälsi yhteensä 15 kappaletta ja että viimeinen kappale olisi nimeltään "15". Albumin ensimmäinen single, "Arma-Goddamn-Motherfuckin-Geddon," saapui radioasemille 21. huhtikuuta. Se oli korkeimmillaan sijalla 37 Billboard Mainstream Rock Chart listalla. 16. huhtikuuta 2009 sivustolle marilynmanson.com päivitettiin uusia kuvia albumin taiteesta sekä High End of Lowin kappalelista. Albumi julkaistiin 26. toukokuuta 2009. Se pääsi sijalle 4 Billboard 200 listassa, myymällä 49 000 kappaletta.

Jälkeen fanien spekuloinnin ja ilman mitään virallista ilmoitusta, Andy Gerold liittyi Marilyn Mansoniin live basistina "The High End of Low" kiertueelle, koska entinen basisti Twiggy oli siirtynyt johtamaan kitaran tehtäviä. Gerold soitti ensimmäisen keikan yhtyeen kanssa 3. kesäkuuta 2009, Brnossa, Tšekissä. Gerold on edelleen nuorin muusikko joka on soittanut bändissä.

The High End of Low kiertue alkoi 3. kesäkuuta 2009 ja päättyi 21. joulukuuta 2009. Tällä kiertueella Manson alkoi kirjoittaa sanoituksia hänen tulevaa albumiaan varten. Marilyn Manson liittyi Slayerin kanssa pääesiintyjiksi Rockstar Energy Mayhem Festivaliin vuonna 2009.[19] Se oli The High End of Low kiertueen toinen etappi.

Marilyn Mansonin musiikissa on vaikutteita industrialista ja glam rockista. Brian sanoittaa itse kaikki kappaleet ja niiden kautta tuo esiin sanomaansa. Marilyn Manson haluaa shokeerata ihmisiä. Hän tietää mitä ihmiset pelkäävät, joten hänen on helppo tehdä sanat kappaleisiinsa. Brian yrittää sanoituksillaan saada ihmisiä muun muassa huomaamaan yhteiskunnan todellisia epäkohtia ja ajattelemaan itse enemmän.

Sanoitusten takia Marilyn Mansonin sanoituksia on syytetty yhteensä 36 eri kouluammuskeluun yllyttämisestä. Columbinen lisäksi, toinen järkyttävä tapaus sattui Ranskassa 16-vuotiaan pojan tapettua tyttöystävänsä väitetysti Marilyn Mansonin maalausten innoittamana.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marilyn Manson - laulu, tamburiini, saksofoni, panhuilu (1989-)
  • Paul Wiley - kitara (2015-; myös joitakin esityksiä 2014), rytmikitara (2014-2015) ohjelma, taustalaulu (2014-)
  • Twiggy Ramirez - basso, kitarat, koskettimet, taustalaulu (1993-2002, 2008-)
  • Gil Sharone - rummut (2014-)

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Zsa Zsa Speck - koskettimet (1989-1990)
  • Olivia Newton Bundy - basso (1989-1990)
  • Gidget Gein - basso (1990-1993)
  • Sara Lee Lucas - rummut (1990-1995)
  • Daisy Berkowitz - kitara (1989-1996)
  • Zim Zum - kitara (1996-1998)
  • John 5 - kitarat (1998-2004)
  • Madonna Wayne Gacy - koskettimet, lyömäsoittimet, ohjelmointi (1990-2007)
  • Tim Sköld - kitarat, koskettimet, bassot, taustalaulu (2002-2008)
  • Ginger Fish - rummut (1995-2011)
  • Chris Vrenna - koskettimet, lyömäsoittimet, ohjelmointi (2007-2011)
  • Fred Sablan - basso (2010-2014)
  • Tyler Bates - kitara, taustalaulu (2014-2015)

Entiset kiertue jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chris Vrenna - rummut (2004-2005)
  • Mark Chaussee - kitara, basso (2004-2005)
  • Rob Holliday - kitara, basso, taustalaulu (2007-2008)
  • Wes Borland - kitara (2008-2009)
  • Andy Gerold - basso, kitara (2009-2010)
  • Jason Sutter - rummut (2012-2014)
  • Spencer Rollins - koskettimet, kitara (2013)

Jäsenten nimien alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marilyn Manson: Nimike on yhdistelmä nimistä Marilyn Monroe (laulaja, näyttelijä) ja Charles Manson (kulttijohtaja, laulaja, "yhteiskunnan vihollinen",). Nimikkeessä yhdistyy Marilynin kauneus ja herkkä puoli ja karskin Charlesin julmuus.
  • Twiggy Ramirez: Twiggy Lawson (brittiläinen laulaja, näyttelijä ja malli) ja Richard Ramirez (”Night Stalker”, tappoi 13 henkilöä maaliskuun ja elokuun välillä vuonna 1985)
  • Daisy Berkowitz: Daisy Rollocks (hollantilaissyntyinen laulaja ja näyttelijä; tunnetaan paremmin Daisy D:nä) ja David Berkowitz (”Son of Sam”, tappoi New Yorkissa 1970–luvulla kuusi ihmistä ja haavoitti useita)
  • Gidget Gein: Gidget (amerikkalaisessa tv-sarjassa oleva hahmo, jota näytteli Sally Field) ja Ed Gein (tappoi kolme ihmistä 1950–luvulla; harrasti myös hautojenryöstöjä ja ihmissyöntiä; ratsiassa hänen kodistaan löytyi pääkalloja ja ihmisen nahkasta tehtyjä esineitä)
  • Ginger Fish: Ginger Rogers (tanssija ja näyttelijä) ja Albert Fish (tappoi ja söi ainakin kolmetoista viidestätoista lapsesta väittäen Jumalan antaneen hänelle tämän tehtäväkseen)
  • Sara Lee Lucas: Sara Gilbert ja Henry Lee Lucas (uskotaan tappaneen noin 350 ihmistä, mutta väitti olleensa osallisena n. 3000 murhassa, jota ei kuitenkaan uskottu, koska hänen olisi pitänyt tappaa vapautumisestaan 1975, vähintään yhden ihmisen päivässä vuoteen 1983 saakka, jolloin hänet jälleen saatiin kiinni.)
  • Freddy the Wheel: Freddy soitti alun perin huonojen jalkojensa kuntoutukseksi rumpuja, ja eräs performanssia keikoilla esittänyt tyttö päätti että Freddyllä on jalkojen tilalla pyörät.
  • Madonna Wayne Gacy: Madonna Louise Veronica Ciccone (laulaja ja näyttelijä) ja John Wayne Gacy (raiskasi ja tappoi 33 miestä ja nuorta poikaa ja lopuksi poltti ruumiit sekä piilotti osan jäännökset talonsa alle. Viiden ruumiit hän heitti jokeen. Hän sai lempinimen "tappajaklovni", kun hän toimi klovniksi pukeutuneena mm. lastenkutsuilla)
  • Olivia Newton Bundy: Olivia Newton-John (brittiläissyntyinen laulaja ja näyttelijä) ja Ted Bundy (tunnustanut 30 murhaa, mutta epäillään tappaneen jopa 100 ihmistä neljän osavaltion alueella vuosina 19741979)
  • Zsa Zsa Speck: Zsa Zsa Gabor (unkarilaissyntyinen näyttelijä) ja Richard Speck (tappoi kahdeksan hoitaja-aloittelijaa chicagolaisessa sairaalassa vuonna 1966)
  • Zim Zum: Nimi johtuu Kabbalan termistä Tzimtzum

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t ja Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marilyn Manson: The Collector's Edition (1999)
  • Lunch Boxes & Choklit Cows (2004)
  • Lest We Forget – The Best Of (2004)
  • Hot Topic download card (2007)
  • iTunes Essentials: Marilyn Manson (2007)
  • Lost & Found (2008)
  • The Spooky Kids 2nd remasters compilation (TBA)

Videoalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dead to the World (1998)
  • God Is in the T.V. (1999)
  • Guns, God and Government World Tour (2002)
  • Guns, God, and Government – Live in L.A. (2009)
  • Fifth video album (TBA)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Get Your Gunn (1994)
  • Lunchbox (1995)
  • Dope Hat (1995)
  • Sweet Dreams (Are Made of This) (1996)
  • Antichrist Superstar (1996)
  • The Beautiful People (1997)
  • Tourniquet (1997)
  • Man That You Fear (1997)
  • Long Hard Road Out of Hell (1997)
  • The Dope Show (1998)
  • I Don't Like the Drugs (But the Drugs Like Me) (1999)
  • Rock Is Dead (1999)
  • Coma White (1999)
  • Astonishing Panorama of the Endtimes (1999)
  • Disposable Teens (2000)
  • The Fight Song (2001)
  • The Nobodies (2001)
  • Working Class Hero (2001)
  • Tainted Love (2002)
  • mOBSCENE (2003)
  • This Is the New Sh*t (2003)
  • Thrift (2004)
  • Personal Jesus (2004)
  • Heart-Shaped Glasses (When the Heart Guides the Hand) (2007)
  • Putting Holes in Happiness (2007)
  • You and Me and the Devil Makes 3 (2007)
  • We're from America (2009)
  • Arma-goddamn-motherfuckin-geddon (2009)
  • No Reflection (2012)
  • Slo-Mo-Tion (2012)
  • Deep Six (2014)
  • Third Day of a Seven Day Binge (2014)
  • Cupid Carries a Gun (2015)
  • The Mephistopheles of Los Angeles (2015)

Kokoelma bootlegit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Spooky Kids Announcement Cassette (1991)
  • Portrait Sessions (1993)
  • Portrait of an American Family Demos (1994)
  • Family Values (1994)
  • The 100 Minute Demo (1995)
  • Demos and Remixes (1995)
  • Demos and Remixes 2 (1995)
  • Demos and Remixes 3 (1995)
  • Kill Your Idols (1995)
  • Demos in My Lunchbox, Vol. 1 (1996)
  • Demos in My Lunchbox, Vol. 2 (1996)
  • Lynch Box: The B-Sides & Mixes (1996)
  • Marilyn Manson's Doom Generation (1996)
  • Mr. Manson's Home Demos (1996)
  • Rusty Lunchbox (1996)
  • Rusty Lunchbox 2 (1996)
  • Snakeyes & Sissies (1996)
  • Uncut (1996)
  • Resident Evil (1996)
  • Censored (1996)
  • Smells Like Fu*k Frankie (1996)
  • White Trash Volume One (1996)
  • White Trash Volume Two (1996)
  • White Trash Volume Three (1996)
  • Gods of Fu*k (1997)
  • Horrible People (1997)
  • Someone Sung These Songs for Satan (1997)
  • Sweet Dreams (1997)
  • The Antichrist Dance – The Remixes (1997)
  • Live and Unreleased Studio Demos 1993 (1998)
  • Marilyn Manson (1998)
  • Reflecting God (1998)
  • TV-Fu*ked by Plastic Queens (1998)
  • Best (1999)
  • Humananimal (1999)
  • Very Best (1999)
  • The Worst (1999)
  • Greatest Hits '99 (1999)
  • Alternative Collection (2000)
  • Holy Wood Remixes (2000)
  • Birth of the Anti-Christ (2000)
  • Grand Mercury Mega Trax (2000)
  • Demos (2000)
  • Killer B's (2000)
  • Studio Demos (2000)
  • The Funnel Zone (2000)
  • The Word According to Manson (2000)
  • Coffin Boxset (2000)
  • All Star Presents: Marilyn Manson - Best of (2001)
  • At Satan's Request (2001)
  • Coma Red (2001)
  • Deceived (2001)
  • De Luxe Collection (2001)
  • From Highway to Hell (The Ultimate Cover Collection) (2001)
  • From the Vaults (2001)
  • Genesis of the Devil (2001)
  • King Kill 33° (2001)
  • Qm3gA Remixes v1.0 (2001)
  • Rock Is Still Alive (2001)
  • Millennium Hits (2001)
  • Vandalism Aesthetics (2001)
  • Coke and Sodomy (2002)
  • Dancing with the Antichrist (2002)
  • Box of Evil (2002)
  • Killer Wasps (The Real Ultra Rare Tracks) (2002)
  • Marilyn Manson: Rarities (2002)
  • The B Sides Files (2002)
  • Tainted Love (2002)
  • The Best of Asia (2003)
  • White Trash (2003)
  • From Obscurity 2 Purgatory (2003)
  • 20 Greatest Hits (2003)
  • Mobscene (2003)
  • Pinups (2003)
  • Rare and Acoustic (2003)
  • The Final Solution to the Yankee Problem (But Would You Buy a Wörldreich from This Man?) (2003)
  • Return of the Killer Wasps (2003)
  • The Singles Collection Vol. 1 (2003)
  • Spooky Kids Vol. 1 (2004)
  • Spooky Kids Vol. 2 (2004)
  • Cd1 1993-1997 (2004)
  • Cd2 1997-2001 (2004)
  • Cd3 2002-2004 (2004)
  • Die Holding Hands (2005)
  • Look at Me Now (2005)
  • Grotesk Burlesk (2006)
  • The Black Album (2006)
  • The Golden Age of Grotesque 2 (2006)
  • Antichrist Superstar MMVII (2007)
  • Eat Me, Drink Me: Live & Acoustic (2007)
  • Greatest Hits (2007)
  • I Wasn't Born with Enough Middle Fingers (2007)
  • My Monkey (2007)
  • White Trash (2007)
  • Lunch Box (2008)
  • The Early Years Volume One (2008)
  • The Early Years Volume Two (2008)
  • New Collection (2008)
  • Inner Sanctum (2008)
  • The Unruly Demos (2009)
  • The Chemical King (2009)
  • Alternate Versions from the High End of Low (2009)
  • Greatest Hits (2009)
  • Somethin' Else (2009)
  • Antichrist Superstar (Special Edition 13th Anniversary) (2009)
  • Feat... (2009)
  • The Ultimate Cover Collection (2010)
  • The Remix Collection (2014)
  • Greatest Hits (2015)
  • The Lidsville Trailer Park Picnic
  • Antichrist Superstar Remixed
  • Acoustic
  • A Pill to Make You Dumb
  • Bats Blood & Sh*t Stew
  • Deconstructed Hell
  • Demos in My Lunchbox
  • Jesus Christ!
  • Killer Kovers
  • SM.ART Technology
  • The Complete Spooky Kids Tapes
  • Vs the World
  • Bloody B-Sides
  • Bootlegged Best
  • Manson Destroy
  • Golden Rarities
  • Rare and Remixes
  • The Better Side of...
  • The Family Jaws
  • The First Desolation
  • The Other Side of...
  • Independent Remixes
  • The Speed of Coma White
  • B-Sides and Other Rarities
  • The Demo Collection
  • The Mind of a Lunatic
  • Suicide Is Painless
  • The Absinthe Years
  • Relics

VHS- ja DVD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dead to the World (1998)
  • God Is in the T.V. (1999)
  • Guns, God and Government World Tour (2002)
  • Guns, God, and Government – Live in L.A. (2009)
  • Fifth video album (TBA)

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Get Your Gunn
  • Lunchbox
  • Dope Hat
  • Sweet Dreams
  • The Beautiful People
  • Tourniquet
  • Cryptorchid
  • Antichrist superstar
  • Man That You Fear
  • The Long Hard Road Out of Hell
  • The Dope Show
  • I Don't Like the Drugs (But the Drugs Like Me)
  • Coma White
  • Rock Is Dead
  • Astonishing Panorama of the Endtimes
  • The Fight Song
  • Disposable Teens
  • The Nobodies
  • Tainted Love
  • mOBSCENE
  • This Is the New Shit
  • (s)AINT
  • Personal Jesus
  • This Is Halloween
  • Heart-Shaped Glasses
  • Putting Holes In Happiness
  • Arma-Goddamn-Motherfucking-Geddon
  • Running To The Edge Of The World
  • Apple Of Sodom
  • Born Villain
  • No Reflection
  • Slo-mo-tion
  • Deep Six
  • The Mephistopheles of Los Angeles

Kiertueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Portrait of an American Family (1994-1995)
  • Smells Like Children (1995-1996)
  • Dead to the World (1996-1997)
  • Mechanical Animals (1998-1999)
  • Support for Hole's Beautiful Monsters (1999)
  • Rock Is Dead (1999)
  • Guns, God and Government (2000-2001)
  • Grotesk Burlesk (2003)
  • Against All Gods (2004-2005)
  • Rape of The World (2007-2008)
  • The High End of Low (2009)
  • Hey, Cruel World... ja Twins of Evil (2012-2013)
  • Masters of Madness (2013)
  • Summer 2014 (2014)
  • The Hell Not Hallelujah ja The End Times Tour (2015-)

Suomessa Marilyn Manson on vieraillut neljästi: Helsingin jäähallilla Guns, God and Government 2001 -kiertueella 21. helmikuuta 2001, Provinssirockissa 18. kesäkuuta 2005 Against All Gods -kiertueella, toista kertaa Helsingin jäähallilla Rape of The World -kiertueella 20. joulukuuta 2007 sekä 11. marraskuuta 2009 Helsingin Hartwall Areenalla.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Manson, Marilyn & Strauss, Neil: Helvettiin ja takaisin. (The long hard road out of hell, 1998.) Suomentanut Hanna Sola. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-208-3.
  • Gavin Baddeley: Dissecting Marilyn Manson (2002) (teosta ei ole suomennettu)
  • Chuck Weiner: Marilyn Manson "Talking" (2004) (teosta ei ole suomennettu)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eminem Stays Atop Billboard 200; Grizzly Bear, Manson Debut Top 10 Viitattu 2015-06-29.
  2. Top 200 Albums | Billboard Billboard. Viitattu 2015-06-29.
  3. Rock On The Net: VH1: 100 Greatest Hard Rock Artists: 1-50 www.rockonthenet.com. Viitattu 2015-06-29.
  4. MTV.com: The Argument: Marilyn Manson Is The Only True Artist Today www.mtv.com. Viitattu 2015-06-29.
  5. Marilyn Manson IMDb. Viitattu 2015-06-29.
  6. Marilyn Manson | Biography | AllMusic AllMusic. Viitattu 2015-06-29.
  7. Former Marilyn Manson Bassist Gidget Gein Dead At 39 Viitattu 2015-06-29.
  8. Zim Zum | Kabbala | Antichrist Superstar - The NACHTKABARETT www.nachtkabarett.com. Viitattu 2015-06-29.
  9. The New York Times, 17.5.1997.
  10. Manson Resumes Tour Without Hole, Taps Nashville Pussy And Jack Off Jill For Upcoming Dates Viitattu 2015-06-29.
  11. Marilyn Manson on Columbine Shootings + Cheapened Personas Loudwire. Viitattu 2015-06-29.
  12. Alternet, 6.18.2001.
  13. http://www.amazon.com/dp/B002OOG6YY
  14. MARILYN MANSON: 'Lest We Forget' Certified Gold Viitattu 2015-06-30.
  15. Manson's Drummer Injured In Fall Viitattu 2015-06-30.
  16. Top 200 Albums | Billboard Billboard. Viitattu 2015-06-30.
  17. NME News Marilyn Manson brands My Chemical Romance 'sad and pitiful' | NME.COM NME.COM. Viitattu 2015-06-30.
  18. Marilyn Manson: The High End of Low by Nicole_powers | SuicideGirls suicidegirls.com. Viitattu 2015-07-03.
  19. SLAYER & MARILYN MANSON to headline Mayhem Fest 2009 - Full Lineup and Itinerary - Metal Injection Viitattu 2015-07-03.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]