Tämä on hyvä artikkeli.

Bathory (yhtye)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bathory
Bathory logo.svg
Yhtyeen perustaja Quorthon 1980-luvulla.
Yhtyeen perustaja Quorthon 1980-luvulla.
Tiedot
Toiminnassa 19832004
Tyylilaji black metal (1983–1988)
thrash metal (1994–1995, 2001)
viikinkimetalli (1988–2004)
(tarkemmin)
Kotipaikka Tukholma, Ruotsi
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Quorthonlaulu, sähkökitara, bassokitara, rummut, syntetisaattori (1983–2004)
Frederick Melander, basso (1983–1984)
Jonas Åkerlund, rummut (1983–1984)
Andreas Johansson, basso (1985)
Vvornth[a], rummut (1988–1996)
Kothaar[a], basso (1988–1996)

Levy-yhtiö

Ruotsi Tyfon Grammofon
Yhdysvallat New Renaissance Records
Iso-Britannia Under One Flag
Saksa Noise Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Bathory oli ruotsalainen äärimetalliyhtye, jonka 17-vuotias Thomas ”Quorthon” Forsberg perusti Tukholmassa vuonna 1983. Quorthon toimi alusta lähtien yhtyeen keulakuvana, laulajana, kitaristina sekä pääasiallisena säveltäjänä ja sanoittajana. Myöhemmin hän alkoi soittaa yksin kaikkia soittimia, ja Bathory muuttui käytännössä yhden miehen yhtyeeksi. Bathory teki muutamia konserttiesiintymisiä vuosina 1983–1985 mutta lopetti Quorthonin päätöksestä.

Yhdessä brittiläisen Venomin, saksalaisen Sodomin sekä sveitsiläisen Celtic Frostin kanssa Bathory toimi black metalin pioneerina luoden pohjan 1990-luvun norjalaiselle black metal -suuntaukselle. Yhtyeen varhainen tuotanto oli raakaa black- ja thrash metalia, mutta 1990-luvulle tultaessa yhtye kehitti sittemmin viikinkimetalliksi kutsutun tyylin. Muutamaa thrash-albumia lukuun ottamatta yhtye jatkoi raskaalla viikinisoundillaan vuoteen 2004 asti, jolloin yhtyeen ainoa jäljellä oleva jäsen Quorthon kuoli sydänkohtaukseen 38-vuotiaana.

Aikanaan yhtyeen musiikki oli epätavallisen nopeaa ja raivokasta, ja yhtyeen väkivaltaiset sanoitukset sekä salamyhkäinen julkisuuskuva nostivat sen heti kulttistatukseen. Yhtyeen julkaisuja ei äärimetallin epäkaupallisuuden vuoksi huomioitu suurissa musiikkilehdissä, eikä sen albumit koskaan nousseet listoille. Tästä huolimatta yhtyeen levyt myivät verrattain hyvin vuosien varrella. Bathorylla oli suuri vaikutus äärimetallin ja varsinkin black metalin kehitykseen niin musiikin kuin myös pukeutumisen ja lavaesiintymisen saralla. Monet genren arvostetuimmista yhtyeistä – mukaan luettuna Mayhem, Burzum ja Darkthrone – ottivat Bathorylta vaikutteita musiikkiinsa ja lavaesiintymiseensä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen (1983)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen nimeä innoittanut unkarilainen sarjamurhaajatar, Erzsébet Báthory.

Bathory perustettiin vuoden 1983 maaliskuussa Tukholmassa.[1] Aloite tuli 17-vuotiaalta laulaja-kitaristi Thomas Forsbergiltä, joka käytti tuolloin taitelijanimeä Ace Shot (Motörheadin kappaleiden ja Kiss-yhtyeen kitaristi Ace Frehleyn pohjalta).[2] Myöhemmin taiteilijanimeksi valikoitui Quorthon, jonka Forsberg löysi Pekka Siitoimen Musta Magia -teoksen ruotsinkielisestä painoksesta.[3][4] Yhtyeen basistiksi tuli Frederick Melander (”Hanoi”) ja rumpaliksi Jonas Åkerlund (”Vans McBurger”).[2]

Quorthonin mukaan hän keksi yhtyeen nimen vierailtuaan London Dungeonissa, missä hän törmäsi vahanäyttelyyn unkarilaisesta sarjamurhaajattaresta Erzsébet Báthorysta.[5] Åkerlund tosin väitti myöhemmin, että yhtyeen nimi lainattiin brittiläisen Venomin kappaleesta ”Countess Bathory”, joka käsittelee kreivittären veritekoja.[6][7] Samaa väitti myös suomalaisen Oz-yhtyeen basisti Jukka Lewis, joka oli Quorthonin hyvä ystävä 1980-luvulla.[8] Quorthon itsekin myönsi kuulleensa Venomia ennen ensimmäisen Bathory-albumin äänittämistä.[9][10][b] Muita yhtyeelle harkittuja nimiä olivat Nosferatu, Natas, Mephisto, Elizabeth Bathory ja Countess Bathory.[11] Venomin ohella muita musiikillisia esikuvia olivat metalliyhtyeet Black Sabbath ja Motörhead sekä punk-yhtyeet Sex Pistols sekä Charged GBH.[12][13][14]

Bathoryn perustamisen aikoihin Quorthon työskenteli isänsä Börje Forsbergin (”Boss”) omistamassa Tyfon Grammofon -levy-yhtiössä.[7] Vuoden 1983 lopulla yhtiö oli kokoamassa pohjoismaisista yhtyeistä koostuvaa split-albumia.[15] Yksi yhtyeistä kuitenkin vetääntyi suunnitelmista, ja Tyfon suostui ottamaan Bathoryn korvaajaksi. Split-levy Scandinavian Metal Attack julkaistiin maaliskuussa 1984.[16] Odotusten vastaisesti Bathoryn kappaleet ”Sacrifice” ja ”The Return of Darkness and Evil” toivat yhtiölle paljon fanipostia.[17]

Varhaiset vuodet ja black metal (1984–1988)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scandinavian Metal Attackin saavuttaman suosion jälkeen Tyfon pyysi Bathorylta täyspitkää albumia.[16] Quorthonin yhtyetoverit kuitenkin muuttivat muualle,[17] jolloin hän rekrytoi paikallisista punk-yhtyeistä basisti Rickard Bergmanin ja rumpali Stefan Larssonin.[18] Trio kokoontui 22. toukokuuta 1984 ensimmäistä ja viimeistä yhteisharjoitusta varten ennen varsinaista äänitystä.[16][18] Kyseisenä harjoituspäivänä äänitetyt kappaleet julkaistiin myöhemmin bootlegeinä ja viimein 1990-luvulla osana virallista Jubileum-kokoelmalevysarjaa.[1][19]

Debyyttialbumi Bathory äänitettiin vuoden 1984 kesäkuussa Tukholman Heavenshore-studiolla, joka oli todellisuudessa muunneltu autotalli. Käytettäviä äänitysraitoja oli vain kahdeksan ja sähkö- ja bassokitara soitettiin halvan 20-wattisen vahvistimen läpi.[18][20] Levy äänitettiin ja miksattiin verrattain nopeasti, noin 36–52 tunnissa[16] ja se julkaistiin saman vuoden lokakuussa.[21] Albumin nimeksi kaavailtiin aluksi Pentagrammatonia, mutta moni luki sen väärin Pentagonina.[20] Levy julkaistiin aluksi rajoitettuna tuhannen kappaleen painoksena, joka myytiin loppuun nopeasti.[18] Albumin alkeellinen äänimaailma, nopea ja aggressiivinen tyyli, saatanalliset ja raa’at sanoitukset sekä Qurthonin omaperäinen rääkymistä ja murinaa yhdistelevä laulutyyli loivat pohjaa pohjoismaiselle black metal -musiikille ja takasivat yhtyeelle kulttistatuksen.[11][22][23][24] Levy myi underground-julkaisuksi hyvin ja yhtye palasi Heavenshorelle marraskuussa äänittämään EP-levyä, joka kuitenkin päätettiin lopulta hyllyttää.[18]

Bathorya seurasi vuoden 1985 The Return......, joka jatkoi black metalin kehittymistä omaksi genrekseen.[25][26] Quorthon jatkoi yhtyeen laulajana, kitaristina ja pääasiallisena lauluntekijänä. Uudeksi basistiksi tuli Andreas Johansson, rumpalina jatkoi Stefan Larsson.[27] Albumi äänitettiin tasokkaammassa Electra Studiossa, jossa yhtye oli äänittänyt näytekappaleensa Scandinavian Metal Attackille.[28] Yhtye juopotteli studiossa[29] ja uusi basisti potkittiin huumeonglmien takia yhtyeestä kesken äänitysten, Quorthonin soittaessa loput bassoraidoista.[28] The Return...... julkaistiin toukokuussa 1985 ja menestyi edeltäjäänsä paremmin, myyden huomattavan määrän ennakkotilauksia.[28] Norjalaisen black metal -yhtye Darkthronen perustajajäsen Fenrizin mukaan albumi on black metalin esimerkkiteos.[26] Levyn musiikilla oli black metalin ohella suuri vaikutus myös death metalin kehitykseen.[30]

Blood Fire Deathin kansikuvana toimi Peter Nicolai Arbon maalaus Åsgårdsreien.

Bathory julkaisi vuonna 1987 Under the Sign of the Black Markin,[31] jota edeltäjiensä tavoin pidetään yhtenä black metal -genren mestariteoksista.[32][33][34][35] Musiikki oli aiempaa kokeellisempaa: yhtye käytti entistä enemmän syntetisaattoreita ja jokaisessa kappaleessa on kitarasoolo.[36][37] Tällä kertaa Quorthon soitti myös bassokitaraa, sillä yhtyeen kokoonpano oli aiempaa epävakaampi.[31][36] Rumpaliksi on merkitty Paul Lundberg, mutta tuottajana toimineen Börje ”Boss” Forsbergin mukaan Quorthon soitti rumpuosuudet itse.[34] Albumin kansikuvassa poseeraa ruotsalainen kehonrakentaja, Quorthonin ystävä Leif Ehrnborg mustaan nahkaan pukeutuneena häränluu kädessään.[33][36] Kuva otettiin Ruotsin kuninkaallisessa oopperatalossa Carmen-oopperan väliaikana esityslavalla.[34][36] Albumi oli yhtyeen ensimmäinen, joka julkaistiin Skandinavian ulkopuolella,[36] brittiläisen Under One Flagin ja yhdysvaltalaisen New Renaissance Recordsin hoitaessa albumin levitystä ulkomailla.[31] Levy menestyi edeltäjiensä tapaan hyvin underground-julkaisujen mittapuulla.[36]

Blood Fire Death julkaistiin vuonna 1988.[38] Aiempien Bathory-albumien tavoin siitäkin tuli suosittu black metal -piireissä,[39][40] ja sitä pidetään myös viikinkimetallina tunnetun genren edelläkävijänä. Yhtye piti edelleen kiinni black metal -vaikutteista mutta alkoi samalla tehdä aiempaa pitempiä, hitaampia ja mahtipontisempia sävellyksiä.[41] Samalla syntetisaattorien, kuorojen ja akustisten soittimien rooli alkoi korostua.[39] Sodan ja pahuuden ohella sanoitukset käsittelevät ensimmäistä kertaa myös skandinaavista mytologiaa ja historiaa.[40][41] Albumin kansikuva on yksityiskohta Peter Nicolai Arbon maalauksesta Åsgårdsreien (suom. Asgardin ratsastus).[38] Quorthonin lisäksi muusikoiksi oli merkitty Kothaar (basso) ja Vvornth (rummut).[38] Samoja taiteilijanimiä käyttivät tulevilla yhtyeen julkaisuilla useat eri henkilöt.[42][43]

Musiikkityylin muutos ja viikinkimetalli (1988–1991)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjänsä tavoin myös Hammerheartin kantta koristi skandinaaviaiheinen maalaus, Sir Francis Bernard Dickseen The Funeral of a Viking.

Vaikka Blood Fire Death erosi sanoitukseltaan edeltäjistään, oli se muutamia folk-elementtejä lukuun ottamatta edelleen black metalia.[39] Seuraava albumi, vuoden 1990 Hammerheart, oli aiempaa selkeämpi muutos. Sen myötä black metal -vaikutteet poistuivat yhtyeen musiikista ja kaikki sanoitukset käsittelivät nyt viikinkejä ja skandinaavista mytologiaa sekä historiaa.[41][44] Musiikki vaihtui nopeasta ja raa’asta thrashista kohti raskassoutuista ja hidastempoista doom metal -vaikutteista[45] tunnelmointia, jota höystivät syntetisaattorit ja akustiset kitarat. Lisäksi Quorthonin laulutyyli vaihtui rääkymisestä selkeään laulamiseen, vaikka muutama kappale sisälsikin edelleen epäselvää murinaa. Myös kappaleiden ja samalla koko levyn kesto nousi edeltäjiinsä verrattuna. Albumilla soittivat edellisen levyn tapaan Quorthon, Kothaar ja Vvronth,[46] mutta tässä vaiheessa yhtye oli muuttunut käytännössä Quorthonin yhden miehen studioprojektiksi,[2] toisten muusikoiden ollessa vain sessioartisteja. Albumia pidetään usein ensimmäisenä viikinkimetallialbumina;[47] tosin väittelyä on käyty siitä, onko kyseessä erillinen musiikin lajityyppi. Hammerheartia pidetään eräänä Bathoryn parhaista albumeista, joskin Quorthonin puhdasta laulutyyliä on myös arvosteltu.[44][47][48] Levyn kansikuvana toimi jälleen skandinaavinen maalaus, Sir Francis Bernard Dickseen The Funeral of a Viking (suom. Viikinkihautajaiset).[46]

Quorthon lähti Hammerheartin tiimoilta promootiomatkalle Yhdysvaltoihin yhdessä tuottajansa Bossin kanssa.[49] ”One Rode to Asa Bay” -kappaleesta kuvattiin lisäksi yhtyeen ainoa musiikkivideo.[50] Kappale ja video käsittelevät Ruotsin käännytystä kristinuskoon. Quorthon rahoitti musiikkivideon itse ja myös näyttelee siinä osaa.[51] Videon tuotantoprosessi oli vaikea, eikä Forsberg ollut lopputulokseen tyytyväinen. Tästä huolimatta osa videosta esitettiin MTV:n Headbangers Ball -ohjelmassa Quorthonin haastattelun ohella.[51]

Vuoden 1991 studioalbumi Twilight of the Gods jatkoi Hammerheartin tyyliä. Musiikki muuttui astetta melodisemmaksi ja jopa sinfonisemmaksi taustakuorojen sekä eeppisten aiheiden hallitessa musiikkia.[41][52] Sanoitukset käsittelivät edelleen pohjoismaista mytologiaa ja historiaa mutta paikoittain myös nyky-yhteiskuntaa ja henkilökohtaisia aiheita.[41][52] Albumilla soittivat jälleen Quorthon, Kothaar sekä Vvornth.[53] Albumin katsotaan edeltäjänsä tavoin lukeutuvan yhtyeen parhaimmistoon, tosin Quorthonin puhdas laulutyyli sai tälläkin kertaa kritiikkiä.[48][52][53]

Twilight of the Gods oli yhtyeen ensimmäinen virallinen albumi Black Markilla, Tyfon Grammofonin alaisella äärimetalliin keskittyvällä levymerkillä. Vaikka osa yhtyeen aikaisemmista albumeista oli julkaistu nimellisesti Black Markin kautta, kyseessä oli vain Bathoryn julkaisuilla esiintyvä levymerkki. Black Mark perustettiin virallisesti vuonna 1991, ja se alkoi julkaisemaan Bathoryn tuotannon ohella muuta eurooppalaista metallimusiikkia.[1][54]

Twilight of the Godsin piti jäädä Bathoryn viimeiseksi albumiksi.[52] Quorthon kuvaili sitä hyvin alakuloiseksi ja uskoi olevansa kyvytön panemaan enää parastaan:

»Twilight [of the Gods] oli hyvin masentava ja introvertti albumi. Aiempaan tuotantooni verrattuna se oli hyvin erilainen. Äänityksien puolivälissä ajattelin, että se oli nyt tässä, enempään kykene. Olen maalannut itseni nurkkaan. En voisi enää soittaa äärimmäisen nopeaa metallia.»
(Quorthon Godreah-fanzinen puhelinhaastattelussa vuonna 1996.[55])

Hiljaiselon aika ja Quorthonin sooloura (1991–1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Twilight of the Godsin jälkeen Quorthon lopetti musiikin tekemisen Bathoryn nimellä vaikkei virallisesti lakkauttanutkaan yhtyettä.[52] Bathoryn innoittama norjalainen black metal -skene nousi 1990-luvun alussa otsikoihin ympäri maailmaa. Syynä olivat erilaiset väkivaltaisuudet, kuten Mayhem-yhtyeen kitaristi Euronymouksen murha sekä kirkonpolttojen sarja. Vuonna 1996 Quorthon tuomitsi Godreah-fanzinen puhelinhaastattelussa rikokset ja kielsi yllyttäneensä ketään väkivaltaan.[56][57] Quorthon myös suhtautui kielteisesti aiempaan saatanalliseen materiaaliinsa ja saatananpalvontaan yleisesti, kutsuen aihetta lapselliseksi.[58]

Bathoryn tauon aikana Quorthon keskittyi Jubileum-kokoelmalevyjen julkaisemiseen sekä taitelijanimeään kantavaan sooloprojektiinsa. Jubileum-levyt sisälsivät aiemmilta levyiltä fanien suosikeikseen äänestämiä kappaleita sekä aikaisemmin vain bootlegeinä julkaistuja tai kokonaan julkaisemattomia demoja.[1][19] Quorthonin sooloprojekti oli musiikillisesti kaukana Bathorysta ja edusti yksinkertaisempaa, radioystävällistä alternative rockia ja grungea.[59] Ensimmäinen sooloalbumi Album julkaistiin 1994[60] ja sen seuraaja Purity of Essence vuonna 1997.[61]

Bathoryn paluu (1994–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen sooloalbuminsa Albumin jälkeen Quorthon julkaisi Requiemin, Bathoryn seitsemännen studioalbumin.[62] Musiikillisesti se ei ollut viikinki- tai black metalia vaan suoraviivaista thrash metalia.[63] Sanoitukset ja kansikuva ammensivat enemmän kuolemasta ja sodasta kuin mytologiasta tai saatananpalvonnasta.[41][63] Vuonna 1996 antamassaan haastattelussa Quorthon kertoi halunneensa ”puhdistaa ilmaa” järeiden, mahtipontisten viikinkialbumien jälkeen.[64] Samaa tyyliä jatkanut Octagon ilmestyi vuonna 1995.[65][66] Sen sanoitukset käsittelivät myös yhteiskunnallisia aiheita.[41] Requiem ja Octagon saivat ristiriitaisen vastanoton. Varsinkin Octagonin rumpusoundia ja yleistä äänimaailmaa arvosteltiin ankarasti.[65][66]

1990-luvulla Quorthon vihjasi haastattelussa julkaisemattomasta Bathory-albumista, joka äänitettiin Blood Fire Deathin ja Hammerheartin välissä.[67][68] Albumi jäi tuoreeltaan julkaisematta, sillä Quorthon pelkäsi faniensa pettyvän viikinkiaiheiseen albumiin, jonka tyyli poikkesi merkittävästi 1980-luvun black metal -albumeista.[69] Haastattelun jälkeen fanit alkoivat vaatia albumin julkaisua. Julkaisua varten Quorthon äänitti uudelleen albumista yli kolmanneksen, mukaan luettuna kaikki lauluosuudet. Blood on Ice ilmestyi lopulta vuonna 1996, ja se merkittiin Quorthonin, Vvornthin ja Kothaarin nimiin.[70][71] Melodista viikinkimetallia edustava konseptialbumi kertoo tarinan kostoa vannovasta pojasta, jonka perhe tapetaan ja kotikylä poltetaan maan tasalle. Albumi otettiin pääosin myönteisesti vastaan, kriitikin kohdistuessa jälleen kerran Quorthonin puhtaaseen lauluun.[48][70][71] Levyn kansitaiteen maalasi ruotsalainen taiteilija Kristian Wåhlin,[70] joka kuvitti yhtyeen myöhempiä julkaisuja.

Seuraava Bathory-albumi Destroyer of Worlds ilmestyi viisi vuotta myöhemmin. Sen tyyli yhdisteli tarkoituksellisesti viikinki- ja thrash metalia,[1] sanoitusten käsitellessä sotaa ja yhteiskuntaa, mutta paikoittain myös moottoripyöräilyä.[41] Albumi oli ensimmäinen, jonka Quorthon äänitti yksin: laulu sekä kaikki instrumentit on merkitty hänen nimiin.[72][73] Edeltäjiensä tavoin kritiikki kohdistui pääosin Quorthonin lauluääneen, jota pidettiin huolimattomana ja puhtaaseen ilmaisuun sopimattomana.[48][72] Tämän jälkeen Quorthon alkoi työstää pohjoismaisesta mytologiasta ja luonnosta ammentavaa teema-albumia,[41] mutta projektin kasvaessa hän päätti jakaa sen kahtia.[74] Tuloksena syntyi Nordland-saaga, joka koostui kahdesta viikinkimetallialbumista, Nordland I:stä (2002)[75][76] ja Nordland II:sta (2003).[77][78] Nordland-albumit saivat hyvän vastaanoton fanikunnalta ja kriitikoilta.[75][76][77][78] Albumien kansikuvat maalasi Blood on Icen tapaan Kristian Wåhlin.[75][77] Saatuaan saagan päätökseen Quorthon vihjaili mahdollisesta paluusta aikaisempien vuosien black metal -tyyliin.[79][80]

Quorthonin kuolema (2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

There will come a golden dawn
At ends of nights for all yee on whom
Upon the northstar always shines

The vast gates to hall up high
Shall stand open wide and welcome you with all its within
And Oden shall hail us bearers of a pounding hammerheart

– ”Hammerheart”, Twilight of the Gods.[53]

Bathoryn perustaja ja ainoa jäsen Thomas Forsberg kuoli 3. kesäkuuta 2004 kotonaan Tukholmassa sydänkohtaukseen. Hän oli kuollessaan 38-vuotias.[81][82] Hän oli kärsinyt sydänongelmista jo pitkään.[8][83] Forsberg haudattiin Sandsborgin hautausmaalle Tukholmaan, Forsbergien perhehautaan hautapaikkaan numero 525.[84][85][86] Hänen kuolinilmoituksessaan on lainaus Twilight of the Godsin viimeisen kappaleen ”Hammerheartin” sanoituksista, jotka kertovat Valhallasta, sankarivainajien asuinsijasta skandinaavisessa mytologiassa.[53][82] Myöhemmin yhtyeen verkkosivut ohjasivat muistosivulle, jossa on samaiset sanoitukset. [87]

Quorthonin kuoleman jälkeen Black Mark julkaisi kolmisosaisen In Memory of Quorthon -kokoelmasetin.[88][89] Mukana oli hänen isänsä Bossin valitsemia, uudelleenmasteroituja kappaleita, demoja sekä Quorthonin sooloprojektin tuotantoa. Mukaan mahtui myös Forsbergin siskolleen Jennie Treblerille säveltämää materiaalia. Pakkauksen mukana tuli lisäksi juliste, lyhyt kirjanen Bathoryn historiasta sekä DVD-levy, joka sisälsi materiaalia Hammerheartin promokiertueesta sekä ”One Rode to Asa Bayn” musiikkivideon.[88][89]

Quorthonin kuoleman jälkeen paljastui, että yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Börje ”Boss” Forsberg oli hänen isänsä. Ennen kuolemaansa Quorthon oli väärennellyt Bossin oikeaa syntymäaikaa ja väittänyt mahdollisen isyyden olevan täten mahdotonta.[90] Börje Forsberg kuoli 73-vuotiaana pitkäaikaisen taudin murtamana 14. syyskuuta 2017.[91][92]

Yhtyeen musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet

”Of Doom......” (Under the Sign of the Black Mark ,1987)

Under the Sign of the Black Mark on black metal -genren esimerkkiteos: se sisältää nopeaa rummutusta, säröisiä riffejä sekä korkea-alaista rääkymistä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Shores in Flames” (Hammerheart, 1990)

Hammerheart esitteli yhtyeen uuden musiikkityylin, jossa yhdistyivät puhtaat taustakuorot, selkeä laulu sekä hidastempoiset, raskaat doom-riffit.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Suffocate” (Requiem, 1994)

Requiemilla yhtye vaihtoi raskaaseen thrash metaliin; musiikki oli aggressiivisempaa ja kappaleet nopeatempoisempia ja verrattain lyhyitä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Blood on Ice” (Blood on Ice, 1996)

Blood on Ice merkitsi yhtyeen paluuta eeppisen viikinkimetallin pariin. Kyseessä on myös yhtyeen ainoa konseptialbumi.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen keulakuva Quorthon lauloi ja soitti sähkökitaraa säestyksen ja sanoittamisen ohella. Hän sävelsi kaikki Bathoryn kappaleet ensimmäisistä demoista lähtien. Quorthon myös soitti puolet The Return...... -albumin bassoraidoista[28] ja kaikki Under The Sign of the Black Markin basso-osuudet.[31] Jälkimmäisenä mainitun albumin jälkeen Quorthon tyytyi sessiomuusikkoihin Kothaar (basso)[42] ja Vvornth (rummut).[43] Vuosien saatossa kyseisiä taiteilijanimiä käyttivät useat eri henkilöt. Varhaisilla Bathory-albumeilla esiintyivät oikeat rumpalit, joiden soittoa paikoitellen paikattiin rumpukoneella.[93] Kun yhtye muuttui enenevässä määrin Quorthonin sooloprojektiksi, tämä alkoi tyytyä sessiorumpaleihin, omaan soittoon tai rumpukoneen käyttöön.[8][34] Eräs syy rumpukoneiden käytölle oli se, että oikeilla rumpaleilla oli vaikeuksia soittaa riittävän nopeasti riittävän pitkään.[8]

Bathory esiintyi muutaman kerran livenä vuosien 1983 ja 1985 välillä. Quorthon piti konsertointia hankalana, eikä yhtye vuoden 1985 jälkeen enää esiintynyt.[94][95] Quorthon ei itse pitänyt live-esiintymisestä, ja lisäksi yhtyeen epävakaa henkilöstötilanne esti kiertueet.[96][97] Quorthonin ystävä, Oz-yhtyeen Jukka Lewis arveli, että Quorthonin sydänongelmat estivät raskaat live-esiintymiset ja kiertueet.[8] Yhtyeen harvoilta keikoilta ei ole säilynyt kuva- tai äänimateriaalia.

Vaikka yhtyeessä soitti nimettyjä henkilöitä Quorthonin ohella, 1990-luvun alussa Bathorysta tuli käytännössä Quorthonin oma projekti, jossa muut muusikot olivat vain sessiojäseniä.[2][23]

Vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bathoryn tärkeimpiin musiikillisiin esikuviin kuuluivat mm. Motörhead, Sex Pistols sekä Black Sabbath.[1][14][98] Muihin vaikutteisiin lukeutuivat NWOBHM-yhtyeet Saxon ja Iron Maiden.[99] Quorthon kielsi pitkään saaneensa vaikutteita Venomilta, mutta myönsi myöhemmin yhtyeen merkityksen Bathorylle. Entinen rumpali Jonas Åkerlund kertoi samaa myöhemmin.[6][7] Myös Slayerin[14] ja Manowarin[71] on arveltu vaikuttaneen Bathoryn musiikkiin, minkä Quorthon tosin kiisti.[14] Jukka Lewisin mukaan ajatus hitaista ja mahtipontisista kappaleista oli kuitenkin peräisin juuri Manowarilta.[8] Quorthon kertoi myös kuunnelleensa paljon klassista musiikkia.[1][100]

Musiikkityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen 1980-luvun tuotanto edustaa black- ja thrash metalia nopeine komppeineen ja säröisine riffeineen.[23][24][25][32] Laulaminen oli korkea-alaista rääkynää sekä matalaa murinaa sekoittavaa hirviömäistä ääntä. Albumien sanoitukset käsittelivät usein satanismia, pahuutta, kristinuskonvastaisuutta sekä kuolemaa ja sotaa.[41] Blood Fire Deathin myötä yhtyeen sanoitukset alkoivat käsitellä pakanallisempia viikinkiaiheita,[39] mutta musiikki oli silti black metalia. Kappaleet olivat kuitenkin aiempaa pidempiä, hitaampia ja mahtipontisempia, ja kuorojen sekä akustisten soittimien rooli kasvoi.[41]

Bathoryn viidennellä albumilla Hammerheart myös musiikkityyli vaihtui. Ohuet ja ylisäröttyneet kitarat sekä nopeat tempot vaihtuivat raskaisiin ja hitaisiin doom metal -vaikutteisiin riffeihin,[45] ja syntetisaattoreilla ja akustisilla soittimilla oli aiempaa suurempi rooli musiikissa. Samalla Quorthonin laulutyyli muuttui rääkymisestä astetta puhtaammaksi lauluksi, vaikka hän jatkoi ajoittain myös matalan murinan käyttöä.[44] Twilight of the Godsin musiikki oli entistä melodisempaa ja jopa sinfonista. Taustakuorot ja puhdas laulu saivat entistä tärkeämmän osan. Sanoitukset jatkoivat myyttisten skandinaavitarinoiden parissa, vaikka mukana olikin myös nyky-yhteiskuntaa käsitelleitä kappaleita.[41][52] Vuonna 2004 Quorthon kertoi pyrkivänsä musiikillaan kunnioittamaan pohjoismaista historiaa ja mytologiaa.[101]

Requiem sekä Octagon edustivat raskasta thrash metalia,[63][65] jonka sanoitukset ammensivat sodasta ja yhteiskunnasta.[41] Vuoden 1996 Blood on Icella Bathory palasi pohjoismaalaisista myyteistä ammentavaan lyriikkaan ja melodiseen viikinkimetalliin.[41][71] Vuonna 2001 ilmestynyt Destroyer of Worlds yhdisteli sekä viikinki- että thrash metalia.[1] Bathoryn viimeiset albumit Nordland I ja Nordland II palasivat täysimittaiseen raskaaseen viikinkimetalliin.[41][76][78]

Jälkimaine ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Quorthon vuonna 1987 Metal Forces -lehden haastattelussa, esiintyen perinteiseen black metal -tapaan: niittejä, kettinkejä, panoksia, mustaa nahkaa sekä tulenpuhallusta.
Musiikkimaailmassa jossa vaikutusvallalla ei ole mitään tekemistä suursuosion kanssa, vain harva äärimetallia pioneerisoinut yhtye herättää niin syvää salaperäisyyden tunnetta tahi voimakasta kunnioitusta kuin ruotsalainen Bathory.

– Eduardo Rivadavia.[23]

Äärimetallin epäkaupallisuudesta johtuen Bathoryn julkaisuja ei tuoreeltaan juuri huomioitu valtavirtalehdistössä. Metalliyhteisössä yhtyeen raaka ja väkivaltainen soundi sai kuitenkin suurta suosiota, ja se loi yhtyeelle kulttistatuksen, jota yhtyeen salaperäinen julkisuuskuva entisestään voimisti.[102] Yhtyeen levyt myivät underground-julkaisujen mittapuulla hyvin,[18][28][36] ja Quorthon kertoi vuonna 2004 antamassaan haastattelussa olleensa edelleen ihmeissään siitä, kuinka hänen musiikkinsa ja etenkin ensimmäinen albumi Bathory myivät edelleen suuria määriä joka kuukausi.[103]

Black metal ei olisi nykyisellään mitään ilman Bathorya.

Celtic Frostin basisti Martin Eric Ain.[104]

Bathory on usein äänestetty parhaiden black metal -yhtyeiden joukkoon[105][106] ja sen musiikki black metalin parhaimmistoon.[107][108][109] Yhtye mielletään usein Venomin kanssa black metalin pääasialliseksi kehittäjiksi, joskin Venomin tyyli oli varsin lähellä perinteistä speed- ja thrash metalia.[110][111][112] Bathoryn albumeista etenkin vuoden 1987 Under The Sign of the Black Markilla oli huomattava vaikutus 1990-luvun norjalaiseen black metal -musiikkiin,[33][35][113] ja monet lajityypin yhtyeet ovat kertoneet Bathoryn olleen suuri inspiraatio. Näihin yhtyeisin lukeutuvat mm. Burzum,[114] Mayhem, Emperor, Dark Funeral, Darkthrone,[115] Marduk,[116] Satyricon,[117][118] ja Dimmu Borgir.[119] Myös yhtyeen merkitys viikinkimetallin synnylle on laajalti tunnustettu, vaikka genren olemassaolosta käydäänkin edelleen kiistelyä. AllMusicin Eduardo Rivadavia myös katsoo Hammerheartin sanoitusten insprioineen norjalaisen black metal -skenen kristinuskonvastaisuutta.[44] Quorthon itse kielsi yllyttäneensä ketään väkivaltaan ja tuomitsi rikokset.[56][57]

Musiikin ohella Bathory myös pioneerisoi black metal -yhtyeiden imagoa ja samalla myös lavaesiintymistä. Quorthon esiintyi haastatteluissa sekä promokuvissa mustaan nahkaan, panosvöihin sekä niitteihin ja pitkiin piikkeihin sonnustautuneena.[120][121] Rekvisiittaan kuului keskiaikaisia aseita, pentagrammeja, vuohen päitä, käännettyjä ristejä, soihtuja sekä teko- tai sianverta.[1][2][120][122] Toisinaan Quorthon harrasti myös tulenpuhallusta.[1][2][8]

Bathoryn entinen rumpali Jonas Åkerlund kommentoi Quorthonin kuoleman olleen hyvin traaginen. Åkerlundin mukaan Quorthonilla olisi ollut paljon enemmän annettavaa.[123] Hän myös kertoi useita eri musiikinlajeja edustaneiden muusikoiden, kuten Marilyn Mansonin, Billy Corganin sekä Metallican jäsenten, kertoneen hänelle kuuntelevansa Bathorya.[83]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen päättymisen jälkeen sille sekä Quorthonille on omistettu lukuisia albumeita ja tribuutteja. Ruotsalainen black metal -yhtye Watain esitti vuonna 2010 Bathoryn kappaleita livenä[124] ja julkaisi konsertista live-albumin.[125] Darkthrone omisti albuminsa Sardonic Wrath (2004) Quorthonille,[126] samoin teki myös suomalainen black metal -yhtye Horna albumillaan Sotahuuto (2007)[127]

Bathory on myös yleisesti suosittu lainakappaleiden kohde; Encyclopaedia Metallum-tietokanta listaa yli 1 230 eri Bathory-coveria.[128][c]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jubileum Volume I  (1992)
  • Jubileum Volume II  (1993)
  • Jubileum Volume III  (1998)
  • Katalog  (2002)
  • In Memory of Quorthon Vol. I  (2006)
  • In Memory of Quorthon Vol. II  (2006)
  • In Memory of Quorthon Vol. III  (2006)
  • In Memory of Quorthon  (2006)

Boksit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • In Memory of Quorthon  (2006)

Splitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”One Rode to Asa Bay” (1990)

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frederick Melander - bassokitara (1983–1984)
  • Jonas Åkerlund - rummut (1983–1984)
  • Andreas Johansson - bassokitara (1985)
  • Vvornth[a] - rummut (1988–1996)
  • Kothaar[a] - basso (1988–1996)

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Taitelijanimeä käytti eri henkilöt vuosina 1988-1996.
  2. Quorthon viittaa haastattelussa epäsuorasti ”erääseen” newcastlelaiseen bändiin (Venomiin).
  3. Tämä haku antaa vain osviittaa siitä, kuinka suosittu Bathory on lainakappaleiden antajina. Kaikkiaan äänitettyjen cover-kappaleiden määrä lienee suurempi. Se kuitenkin kuvastaa hyvin yhtyeen suosiota metallimaailmassa. Haut on tehty 30. marraskuuta 2020.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjalähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christe, Ian: Pedon meteli: Heavy metallin vanha ja uusi testamentti. Suomentanut Jone Nikula. Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 978-951-0-31126-4.
  • Häkkinen, Perttu; Iitti, Vesa: Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Keuruu: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1158-8.
  • Johannesson, Ika; Klingberg, Jon Jefferson: Blod Eld Död – En svensk metalhistoria. Alfabeta Bokförlag AB. ISBN 978-9-1501133-4-1. (ruotsiksi)
  • Santos, José Carlos: Terrorizer's Secret History of Black Metal. Dark Arts Ltd, 2009. (englanniksi)

Videolähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yasin Hillborg: Så jävla metal (Katkelma Yasin Hillborgin Så jävla metal -dokumentista, jossa käsitellään Bathoryn alkuaikoja.) youtube.com. Arkistoitu 19.12.2020. (ruotsiksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Lahtinen, Luxi: BATHORY - An Epic Interview With Quorthon metalrules.com. 17.11.2001. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f Names Rumors Legends Music and Image bathory.nu. Arkistoitu 17.5.2008. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  3. Häkkinen; Iiitti 2015, s. 115-116.
  4. Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 1:24–1:54.
  5. Becoming the sons of the bloodcountess bathory.nu. Arkistoitu 7.1.2021. Viitattu 16.1.2021. (englanniksi)
  6. a b Ekeroth 2008, s. 31.
  7. a b c Johannesson, Jefferson 2011, s. 52-62.
  8. a b c d e f g Isoaho, Timo: Quorthon täyttäisi tänään 50 – näin Jukka Lewis muisteli toveriaan Infernossa 11 vuotta sitten Inferno. 2005. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 1.12.2020.
  9. Doe, Bernard: BATHORY – Out Of The Black Hole (Artikkelin alaosa) Metal Forces Magazine. 1987. Arkistoitu 18.12.2020. ”But I do think Black Metal (1982) – which I heard for the first time three months after we formed Bathory” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  10. 1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:12–0:23
  11. a b Santos 2009, s. 10-11.
  12. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0:55–1:16.
  13. 1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:12–0:19
  14. a b c d Joe: Interview: Quorthon (Bathory) 6.8.2002. Death Metal Underground. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  15. Ekeroth 2008, s. 29.
  16. a b c d Ekeroth 2008, s. 30.
  17. a b McManus, Peter: STRANGER THAN STRANGE - Quorthon uncloacks his secrets in an exclusive interview... Power Metal Magazine. 1987. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  18. a b c d e f Recording the debut album bathory.nu. Arkistoitu 11.5.2010. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  19. a b Bathory - Discography bathory.nu. Arkistoitu 5.9.2011. Viitattu 2.1.2020. (englanniksi)
  20. a b What you have always wanted to know about BATHORY(but was always too busy headbanging to ask) bathory.nu. Arkistoitu 30.7.2009. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  21. Bathory - Bathory - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  22. Ekeroth 2008, s. 32.
  23. a b c d Rivadavia, Eduardo: Artist Biography by Eduardo Rivadavia AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  24. a b Ferrier, Rob: AllMusic Review by Rob Ferrier AllMusic. Arkistoitu 4.1.2021. Viitattu 4.1.2021. (englanniksi)
  25. a b Rivadavia, Eduardo: The Return of the Darkness and Evil - Bathory AllMusic. Arkistoitu 20.12.2020. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  26. a b Darkthronen Fenriz muistelee Bathoryn tasavuosia täyttänyttä levyä – ”Tätä on black metal” Inferno.fi. 28.5.2020. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020.
  27. Bathory - The Return...... - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  28. a b c d e THE RETURN OF THE DARKNESS AND EVIL bathory.nu. Arkistoitu 19.9.2011. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  29. Vuoden 1987 puhelinhaastattelu L'Amour-rcoktapahtumassa, kohta 9:10–9:46
  30. Ekeroth 2008, s. 33.
  31. a b c d Bathory - Under the Sign of the Black Mark - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  32. a b Rivadavia, Eduardo: AllMusic Review by Eduardo Rivadavia AllMusic. Arkistoitu 21.12.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  33. a b c Isoaho, Timo: Todellinen metalliklassikko täyttää tasavuosia – Mutta miksi bändiliideri menehtyi yllättäen? Soundi.fi. 10.5.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020.
  34. a b c d Dick, Chris: R.I.P. Stig Börje “Boss” Forsberg (1944-2017) Decibel Magazine. 2.10.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  35. a b Neffling, Daniel: Bathory, 30 vuotta mustan merkin alla KaaosZine. 11.5.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020.
  36. a b c d e f g Under The Sign Of The Black Mark bathory.nu. Arkistoitu 17.5.2008. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  37. Vuoden 1987 haastattelu L'Amour-rocktapahtumassa, kohta 9:46–9:58
  38. a b c Bathory - Blood Fire Death - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  39. a b c d Rivadavia, Eduardo: Blood Fire Death AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  40. a b Mäkinen, Riku: Musiikki elää ikuisesti – Thomas Börje ”Quorthon” Forsberg (Bathory) KaaosZine. 3.6.2015. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020.
  41. a b c d e f g h i j k l m n o Writing the deeds of Darkness and Evil bathory.nu. Arkistoitu 20.9.2011. Viitattu 2.1.2021. (englanniksi)
  42. a b Kothaar - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  43. a b Vvornth Encyclopaedia Metallum. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  44. a b c d Rivadavia, Eduardo: Hammerheart AllMusic. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  45. a b Bathory / Tankard / Rage Sampler - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Sivun oikea puoli, split-levyn takakannen kuva) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. ”Doom metal combining ancient history and gothic overtones” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  46. a b Bathory - Hammerheart - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  47. a b Rivadavia, Eduardo: How Sweden’s Bathory Conquered Their Base Black Metal Instincts To Reinvent Themselves As Viking Metal Pioneers AllMusic. 16.4.2020. Arkistoitu 26.12.2020. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  48. a b c d Morgan, Anthony: DANIEL EKEROTH – Under The Influence Of BATHORY Metal Forces Magazine. Toukokuu 2012. Arkistoitu 25.12.2020. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  49. Bathory - Hammerheart Promo Tour (DVD) (Koko video koostuu Hammerheart-promokiertueen kuvamateriaalista.) YouTube. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  50. Bathory - One Rode To Asa Bay (Music Video with Lyrics) (Musiikkivideo on kopioitu In Memory of Quorthon -kokoelmasetin DVD-levystä.) YouTube. Arkistoitu 26.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  51. a b QUORTHON introducing Bathory's promo video on MTV [1990] (Quorthon esittelee videolla "One Rode to Asa Bayn" musiikkivideon Headbangers Ball -ohjelmassa vuonna 1990.) YouTube. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 1.1.2021. (englanniksi)
  52. a b c d e f Rivadavia, Eduardo: Twilight of the Gods AllMusic. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  53. a b c d Bathory - Twilight of the Gods - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  54. Black Mark Prodcution - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 27.12.2020. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
  55. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 2:22–2.58.
  56. a b Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 19:00–21:00.
  57. a b Christe 2006, s. 326-327.
  58. Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 2:02–2:55.
  59. Quorthon - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Oikea yläkulma, Genre:) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. ”Alternative Metal/Grunge” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  60. Quorthon - Album - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  61. Quorthon - Purity of Essence - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  62. Bathory - Requiem - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  63. a b c Rivadavia, Eduardo: Requiem AllMusic. Arkistoitu 19.12.2020. (englanniksi)
  64. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 15:23–15:47.
  65. a b c Wesolowski, David Peter: Octagon AllMusic. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  66. a b Bathory - Octagon - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  67. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 0:52–1:11.
  68. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 3:14–3:30
  69. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 1:11–1:32.
  70. a b c Bathory - Blood on Ice - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  71. a b c d Rivadavia, Eduardo: Blood on Ice AllMusic. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  72. a b Bathory - Destroyer of Worlds - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  73. Destroyer of Worlds AllMusic. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  74. NEWS & UPDATES bathory.nu. Arkistoitu 17.5.2008. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
  75. a b c Bathory - Nordland I - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  76. a b c Rivadavi, Eduardo: Nordland AllMusic. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  77. a b c Bathory - Nordland II - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  78. a b c Rivadavia, Eduardo: Nordland II AllMusic. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  79. Oheisen videon kohta 57:06–57:24, sisältää leikkeen Quorthonin haastattelusta sekä vuoden 2004 puhelinhaastattelusta, joissa molemmissa hän puhuu mahdollisesta paluusta aiempaan black metal -tyyliin.
  80. Vuoden 2004 puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle, kohta 1:29–1:43
  81. Isoaho, Timo: Quorthon ei kuole koskaan – Bathory-visionääri 50 vuotta Soundi. 17.2.2016. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020.
  82. a b Quorthonin kuolinilmoitus Dagens Nyheter -lehdessä 64.media.tumblr.com. 23.6.2004. Arkistoitu 19.12.2020.
  83. a b Founding BATHORY Member: 'QUORTHON Had Much More To Offer' Blabbermouth.net. 9.6.2004. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  84. Quorthon - Find a Grave findagrave.com. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  85. Forsberg, Ace Thomas Börje SvenskaGravar.se. Arkistoitu 19.12.2020. (ruotsiksi)
  86. Anthony. Martin: HOW TO VISIT QUORTHON'S GRAVE IN STOCKHOLM https://www.overlandmetalhead.com. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  87. IN MEMORY OF ACE/QUORTHON bathory.nu. Arkistoitu 26.9.2008. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  88. a b Bathory - In Memory of Quorthon - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  89. a b In Memory of Quorthon AllMusic. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  90. Names Rumors Legends Music and Image (Sivun alaosa) bathory.nu. Arkistoitu . ”Another rumor hard-to-kill and occasionally still even believed in, is the rumor that insists there is a blood relation between Quorthon and Black Mark president Boss.” Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  91. QUORTHON's Father And BLACK MARK RECORDS Owner BÖRJE 'BOSS' FORSBERG Dies After Long Illness Blabbermouth.net. 21.7.2017. Arkistoitu 19.12.2020. ”Börje "Boss" Forsberg — owner of Black Mark Records and father of late BATHORY mainman Thomas "Quorthon" Forsberg — passed away in the early morning hours of Thursday, September 14.” Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  92. Boss - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (R.I.P:) metal-archives.com. Arkistoitu 19.12.2020. ”Sep 14th, 2017” Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  93. Christe 2006, s. 135–136.
  94. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 5:04–5:21.
  95. Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 11:00–12:01
  96. Vuoden 1987 haastattelu L'Amour-rocktapahtumassa, kohta 6:35–7:38.
  97. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 5:54–6:40.
  98. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0:55–1:16.
  99. 1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0:29–0:44
  100. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 11:03–11:45
  101. Vuoden 2004 puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle, kohta 1:54–2:45.
  102. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 6:45–7:11.
  103. Vuoden 2004 puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle, kohta 3:41–5:15.
  104. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0:40–0:45.
  105. Fan Poll: Top 5 Black-Metal Bands of All Time Revolver Magazine. 28.11.2018. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  106. Loudwire: https://www.youtube.com/watch?v=d5c2vfQNPww YouTube. 18.2.2016. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  107. Ramirez, Carlos: 10 Great Black Metal Albums IGN. 7.1.2009. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  108. Rolling Stone's 100 Greatest Metal Albums of All Time Rolling Stone. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  109. Top 30 Black Metal Albums of All Time Loudwire. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  110. Venom - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Oikean yläkulman genreluettelo) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. ”NWOBHM/Black/Speed Metal” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  111. Winwood, Ian: Venom’s Cronos: “Without Us, Bands Like Slayer Wouldn’t Exist” Kerrang!. 31.5.2019. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  112. Barton, Geoff: The true story of Venom, the most influential NWOBHM band of them all Louder. 7.1.2019. Arkistoitu 12.1.2021. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  113. Ekeroth 2008, s. 27.
  114. Angle, Brad: Interview with Varg Vikernes Guitar World Magazine. Huhtikuu 2010. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  115. Otto, Dennis: Interview: 2009-01-13 Darkthrone metalinside. 13.1.2009. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  116. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0:38–0:44.
  117. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.13–0:34.
  118. A Tribute to Black Metal Heroes: Frost This is Black Metal. 20.3.2019. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  119. BATHORY Tributes and BATHORY Covers bathory.nu. Arkistoitu . Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  120. a b Martinelli, Roberto: Interview with BATHORY (Artikkelin keskikohta) Maelstrom. 2004. Arkistoitu 23.6.2004. ”So I don't think it's all about advertising, or having two million spikes in your leather underwear.” Viitattu 19.12.2020. (englanniksi)
  121. On the Role of Clothing Styles In The Development of Metal - Part I Metal Storm. 5.7.2005. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 19.12.2020. (englanniksi)
  122. The birth of a legend bathory.nu. Arkistoitu 17.5.2008. Viitattu 19.12.2020. (englanniksi)
  123. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 3:20–3:50.
  124. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 3:57–5:28.
  125. "Fredrik": Watain – Bathory tribute Swedish Metal. 31.1.2015. Arkistoitu 6.1.2021. Viitattu 6.1.2021. (englanniksi)
  126. Darkthrone - Sardonic Wrath - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. ”This album is dedicated to the memory of Quorthon's Bathory.” Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  127. Horna - Sotahuuto - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Additional notes:) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. ”A tribute to Bathory. Written during spring 2004 before the Master's journey from there to eternity.” Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  128. Search results for "bathory cover" - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]