Tämä on hyvä artikkeli.

Accept

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. elokuuta 2019 kello 20.14 käyttäjän MHukkanen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Accept
Accept esiintymässä South Park Tampere -festivaalilla 9. kesäkuuta 2018.
Accept esiintymässä South Park Tampere -festivaalilla 9. kesäkuuta 2018.
Tiedot
Toiminnassa (1968–1976
nimellä Band X)[1]
1976–1989
1991–1996
2004–2005
2009–
Tyylilaji heavy metal, speed metal, power metal
Kotipaikka Solingen, Saksa
Laulukieli englanti
Jäsenet

Wolf Hoffmann, kitara (1976–1989, 1992–1997, 2005, 2009–)
Mark Tornillo, laulu (2009–)
Uwe Lulis, kitara} (2015–)
Christopher Williams, rummut}(2015–)
Martin Motnik, basso (2019–)

Entiset jäsenet

Peter Baltes, basso (1976–1989, 1992–1997, 2005, 2009–2018)
Udo Dirkschneider, laulu (1976–1987, 1992–1997, 2005)
David Reece, laulu (1988–1989)
Herman Frank, kitara (1982–1984, 2005, 2009–2014)
Jörg Fischer, kitara (1978–1982, 1984–1988)
Stefan Schwarzmann, rummut (1994–1995, 2005, 2009–2014)
Michael Cartellone, rummut (1995–1997)
Stefan Kaufmann, rummut (1979–1989, 1992–1994)
Frank Friedrich, rummut (1976–1979)
Levy-yhtiö

Brain Records, 1979–1982
Reprise Records, 1981
Portrait Records, 1982–1985
Lark Records, 1983
Polydor Records, 1986
RCA Records, 1989–1996
Nuclear Blast, 2010–

Accept on saksalainen metalliyhtye, joka perustettiin Solingenin kaupungissa 1970-luvun puolivälissä. Yhtyettä pidetään yhtenä ensimmäisistä saksalaisista speed metal -yhtyeistä ja eräänä keskeisenä vaikuttajana heavy metalin kehitykselle 1980-luvulla. Se on vaikuttanut myös thrash metal -tyylilajin kehittymiseen albumillaan Restless and Wild.

Accept teki läpimurtonsa vuonna 1983 julkaistulla Balls to the Wall -albumilla, joka on yhtyeen myydyin levy. Yhtye jäi tauolle ensimmäisen kerran vuonna 1989 ja palasi kolme vuotta myöhemmin. Julkaistuaan kolme levyä 1990-luvulla yhtye hajosi vuonna 1996.

Acceptin kitaristi Wolf Hoffmann ja basisti Peter Baltes kokosivat yhtyeen uudelleen vuonna 2009. Se on tehnyt 2010-luvulla neljä studioalbumia. Baltes erosi Acceptista syksyllä 2018, joten Hoffmann on yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen.

Historia

Alkuvuodet (1968–1978)

Udo Dirkschneider ja Michael Wagener perustivat Band X -nimisen yhtyeen 1960-luvun lopulla. Yhtyeen nimi vaihtui Acceptiksi vuonna 1971.[2] Nimi löytyi Chicken Shackin albumista Accept, joka Dirkschneiderin mielestä kuulosti kansainväliseltä.[3] Yhtyeessä oli aluksi paljon kokoonpanomuutoksia ja se toimi harrastelijamaisesti, mutta se alkoi vakiintua ja toimia aktiivisemmin 1970-luvun loppupuolella kitaristi Wolf Hoffmannin ja basisti Peter Baltesin liityttyä mukaan.[4][2]

Accept osallistui Pop-Rhein – Festival -nimiseen kilpailuun syyskuussa 1977 ja sijoittui siinä kolmanneksi.[5] Kilpailun ansiosta Accept sai levytyssopimuksen saksalaiselta Brain Recordsilta. Yhtyeen ensimmäiseen vakituiseen kokoonpanoon kuuluivat perustaja ja keskeinen hahmo Udo Dirkschneider, kitaristi Hoffmann ja basisti Baltes sekä kitaristi Gerhard Wahl ja rumpali Frank Friedrich, jotka kuitenkin jättivät yhtyeen sen ensimmäisen albumin jälkeen, koska eivät olleet kiinnostuneita ammattimuusikon urasta.[4][6]

Ensimmäiset albumit (1979–1982)

Yhtyeen esikoisalbumi Accept julkaistiin vuonna 1979. Wolf Hoffmannin mukaan albumi oli vain kokoelma eri musiikkityylien kappaleita, joita he olivat soittaneet yhtyeen ensimmäisten vuosien aikana.[6][7] Udo Dirkschneiderin mielestä oli hienoa olla ensimmäistä kertaa äänitysstudiossa, mutta itse albumi ja sen vähäinen myynti olivat pettymyksiä.[8] Levy oli kuitenkin tärkeä ensiaskel, joka mahdollisti pääsyn soittamaan Saksan naapurimaihin Belgiaan, Alankomaihin ja Ranskaan.[6][9][10]

Jörg Fischer ja Stefan Kaufmann tulivat Wahlin ja Friedrichin tilalle[6], ja yhtye julkaisi vuonna 1980 toisen albuminsa, I’m a Rebel, joka toi lisää julkisuutta. Acceptin jäsenten mukaan heitä painostettiin tekemään hittikappaleita.[8] Levy-yhtiö tarjosi yhtyeelle albumin nimikappaleen ”I’m a Rebel”, jonka oli säveltänyt ja sanoittanut peitenimeä George Alexander käyttänyt Alex Young. Se oli AC/DC:ltä julkaisematta jäänyt kappale, jonka Young oli omistanut veljelleen AC/DC:n Angus Youngille. ”I’m a Rebelistä” tuli Acceptin ensimmäinen hitti, ja sille kuvattiin yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo.[11]

Vuonna 1981 Accept julkaisi albumin Breaker. Udo Dirkschneider on kertonut, että I’m a Rebelin tekemisestä saadun kokemuksen avulla he olivat päättäneet tehdä albumin omilla ehdoillaan, eivätkä antaneet kenenkään muun vaikuttaa siihen, miltä heidän musiikkinsa kuulostaa.[8] Dirkschneiderin mielestä Breaker on heidän parhaita albumejaan, joka aloitti yhtyeen menestyskauden.[8] Samana vuonna Accept palkkasi managerikseen Gaby Hauken ja pääsi mukaan Judas Priestin World Wide Blitz -kiertueelle.[12][13] Wolf Hoffmann on sanonut Breaker-albumista, ”etteivät he enää yritä olla ketään muita, eivätkä yritä tehdä enää hittejä”.[14]

Restless and Wild -albumi julkaistiin lokakuussa 1982. Kitaristi Jörg Fischer oli lähtenyt yhtyeestä juuri ennen nauhoitusten alkamista,[15] ja hänen tilalleen palkattiin Jan Koemmet. Herman Frank kuitenkin korvasi Koemmettin ennen levyn julkaisua.[16] Restless and Wild oli Acceptin ensimmäinen levy, joka nauhoitettiin Dieter Dierksin studiossa.[17] Albumin miksasi Michael Wagener, joka oli 1960-luvulla soittanut Udo Dirkschneiderin kanssa myöhemmin Acceptiksi muodustuneessa Band X:ssä.[18]

Breakerin ja Restless and Wildin aikoihin kehittyivät Acceptin soundin keskeiset elementit, joita olivat laulaja Dirkschneiderin murisevan kimeä ääni, nopeat riffit, tiukka rytmiryhmä ja mahtipontiset kertosäkeet.[19][20] Yhtyettä onkin pidetty eräänä eurooppalaisen power metalin luojista sekä speed metalin synnyttäjistä.[21][22] Restless and Wild -levyllä olevan kappaleen ”Fast as a Shark” on nähty toimineen mallina thrash metal -yhtyeille, kuten Slayerille ja Anthraxille.[23]

Menestyskausi (1983–1986)

Acceptin menestyskautena pidetään yleisesti vuosia 1983–1986, jolloin yhtye nousi levyillään maailmanmaineeseen. Vuonna 1983 julkaistiin Balls to the Wall, josta tuli yhtyeen menestynein albumi ja jonka nimikkokappaleesta tuli suosittu.[24] Nimikappale ”Balls to the Wallin” sanoittajaksi on merkitty nimimerkki Deaffy, jonka henkilöllisyys säilyi tuntemattomana 1990-luvun lopulle asti. Deaffy paljastui Gaby Haukeksi eli Acceptin manageriksi ja Wolf Hoffmannin vaimoksi.[25]

Kotikaupungissaan Solingenissa järjestetyssä konsertissa vuoden 1983 lopulla Jörg Fischer tapasi jälleen Acceptin jäsenet, jotka ottivat hänet takaisin yhtyeeseen Herman Frankin tilalle. Accept kiersi Balls to the Wall -kiertueella, joka päättyi Saksan Monsters of Rock -festivaaliin vuonna 1984. Vuoden lopulla Accept siirtyi studioon ja aloitti Metal Heart -albumin nauhoittamisen.[6]

Metal Heart julkaistiin vuonna 1985. Albumin tuotti Scorpions-yhtyeen tuottajana mainetta saanut Dieter Dierks. Levyllä kuullaan ensimmäistä kertaa Acceptin historiassa otteita klassisen musiikin kappaleista, kuten nimikkokappaleen introssa esiintyvästä Tšaikovskin Slaavilaisesta marssista ja soolossa kuultavasta Beethovenin Für Elisestä. Yhtye myös pyrki hienovaraisesti aiempaa suurempaan melodisuuteen.[26] Metal Heartia pidetään eräänä yhtyeen parhaimmista albumeista Balls to the Wallin, Restless and Wildin ja Breakerin rinnalla. Albumi menestyi maailmalla hyvin, ja sen julkaisun jälkeen Accept lähti jälleen maailmankiertueelle. Kiertueelta julkaistiin Japanissa tallennettu live-EP Kaizoku-Ban.[27]

Seuraava albumi Russian Roulette ilmestyi vuonna 1986. Kaupallisemman Metal Heartin jälkeen Accept halusi palata aggressiivisempaan tyyliinsä[23] ja lähemmäs Balls to the Wallin aihepiiriä ja soundia. Wolf Hoffmann totesi levystä, että Russian Roulettella he palasivat aggressiivisella tavalla Balls to the Wallin aiheisiin. Yhtye halusi tehdä siitä vähemmän suoraviivaisen levyn kuin Metal Heartista. Se ei hänen mielestään tarkoita, että levy olisi parempi kuin Metal Heart. Se tarkoittaa vain, että se näyttää enemmän siltä, mitä Accept on.[28]

Muutosten aika ja ensimmäinen tauko (1987–1992)

Laulaja Udo Dirkschneider erosi yhtyeestä musiikillisten erimielisyyksien vuoksi ja perusti uuden yhtyeen nimeltä U.D.O. Ero tapahtui yhteisymmärryksessä, ja jäsenet pysyivät hyvissä väleissä keskenään. Gaby Hauke jatkoi molempien yhtyeiden managerina. Accept luovutti ensimmäistä sooloalbumia varten materiaalia, jonka U.D.O. julkaisi vuonna 1987 nimellä Animal House.[25][29][30][31]

Accept alkoi etsiä yhtyeeseen uutta laulajaa, ja vuonna 1987 se esitteli Dirkschneiderin seuraajaksi Rob Armitagen.[32] Armitage ehti antaa muutamia haastatteluja ja osallistumaan promokuvauksiin sekä nauhoittamaan muutaman demojulkaisun.[33] Hänet korvattiin kuitenkin pian David Reecellä. Vuonna 1989 Accept julkaisi albumin Eat the Heat, jossa laulajana oli Reece. Wolf Hoffmann soitti jälleen levyn kaikki kitaraosuudet, ja kiertuetta varten toiseksi kitaristiksi palkattiin Jim Stacey.[34][35] Levyn menestys ei kuitenkaan vastannut yhtyeen odotuksia. Accept kiersi Yhdysvaltoja W.A.S.P:n kanssa. Kesken kiertueen Stefan Kaufmann joutui lähtemään selkäkipujen takia, ja hänet korvasi Ken Mary. Kiertue keskeytettiin yhtyeen hajottua vuonna 1989.[6]

Tauon aikana vuonna 1990 julkaistiin vuoden 1985 kiertueella äänitetty livelevy Staying a Life. Albumista tuli suosittu, ja se lisäsi entisestään fanien toiveita yhtyeen paluusta.[36][6]

Ensimmäinen paluu (1992–1996)

Uudestaan yhteen palannut Accept julkaisi levyn Objection Overruled vuonna 1993. Yhtyeeseen kuuluivat tuolloin Udo Dirkschneider, Wolf Hoffmann, Peter Baltes ja Stefan Kaufman. Yhtye harjoitteli kiertuetta varten hollantilaisen kitaristin Arjen Lucassenin kanssa, mutta hän vetäytyi kiertueelta, koska halusi keskittyä omiin projekteihinsa. Tämän jälkeen Accept päätti jatkaa ilman toista kitaristia.[33] Levyä seurannut kiertue kuljetti yhtyeen Yhdysvaltoihin, Japaniin, Etelä-Amerikkaan, Venäjälle ja eri puolille Eurooppaa.[37]

Seuraavana vuonna 1994 Accept julkaisi levyn Death Row, jonka tekovaiheessa rumpalin Stefan Kaufmannin vanha selkävaiva palasi, ja hänet korvasi aiemmin U.D.O:ssa ja Running Wildissa soittanut Stefan Schwarzmann. Hänen kanssaan nauhoitettiin albumin loput kappaleet, ja yhtye teki menestyksekkään maailmankiertueen. Levy muutti Acceptin tyyliä aikakaudelle tyypillisesti groove metalin suuntaan. Death Row’ta pidetäänkin yhtenä Acceptin aggressiivisimmista ja synkimmistä albumeista. Levy on myös ensimmäinen, jossa yhtye sävelsi kappaleita yhdelle kitaristille.[38][36]

Accept Wacken Open Air -festivaalilla 2005. Kuvassa vasemmalta Herman Frank, Wolf Hoffmann ja Udo Dirkschneider.

Vuonna 1996 julkaistiin albumi Predator, joka on toistaiseksi viimeinen albumi Dirkschneiderin kanssa. Rumpuja soittaa Damn Yankees -yhtyeen Michael Cartellone. Albumin nauhoitusten aikana syntyneet erimielisyydet ja vuokrarumpalin käyttö johtivat yhtyeen lopettamiseen toistamiseen. Accept teki Predator-albumin myötä vielä maailmankiertueen, joka päättyi Tokioon heinäkuussa 1996.[6]

Toinen tauko ja vuoden 2005 keikkakiertue (1996–2008)

Accept ei ollut aktiivinen vuosina 1997–2008 lukuun ottamatta kesää 2005, jolloin yhtye teki joitakin festivaalikonsertteja. Yhtye esiintyi Suomessakin Tuska-festivaalin sunnuntain pääesiintyjänä. Kiertueella olivat mukana Udo Dirkschneider, Wolf Hoffmann, Peter Baltes, Herman Frank ja Stefan Schwarzmann.[39]

Toinen paluu (2009–2017)

Accept teki vuonna 2009 paluun kitaristi Wolf Hoffmannin ja basisti Peter Baltesin sekä uuden laulajan Mark Tornillon kanssa. Yhtyeeseen tulivat mukaan aikaisemmista kokoonpanoista tutut kitaristi Herman Frank ja rumpali Stefan Schwarzmann. [40] Albumi Blood of the Nations oli ensimmäinen Accept-albumi neljääntoista vuoteen, ja se julkaistiin Euroopassa 20. elokuuta ja Yhdysvalloissa 14. syyskuuta 2010. Levy tehtiin tuottaja Andy Sneapin[41] kanssa. Uusi kokoonpano esiintyi ensimmäisen kerran livenä 10. toukokuuta 2010 New Yorkissa.[42] Se oli Acceptin ensimmäisen konsertti Yhdysvalloissa 15 vuoteen. Blood of the Nations -kiertue käsitti toistasataa keikkaa. Accept esiintyi muun muassa AC/DC:n lämmittelijänä Saksan Hannoverissa.[43]

Mark Tornillo (keskellä) korvasi Udo Dirkschneiderin, kun Accept teki paluun vuonna 2009.

Acceptin 13. studioalbumi Stalingrad julkaistiin 6. huhtikuuta 2012. Levyn nimikkokappale ”Stalingrad” kertoo kahdesta vastapuolilla taistelevasta haavoittuneesta sotilaasta, jotka ennen kuolemaansa tutustuvat ja huomaavat olevansa enemmän veljiä kuin vihamiehiä. Levyllä on useita sotaan liittyviä kappaleita, mutta se ei kuitenkaan ole varsinainen teema-albumi. Wolf Hoffmann kertoi Soundi-lehdessä: Esimerkiksi Shadow Soldiers, Hellfire ja Flash To Bang Time ovat varsin sotaisia biisejä, mutta Stalingradilta löytyy paljon muutakin. Ajatus kokonaisesta teemalevystä tuntui lopulta liian tutulta ja turvalliselta.[43]

Albumi Blind Rage julkaistiin 15. elokuuta 2014. Levyn mukana oli saatavissa yli kaksituntinen live-DVD, joka oli nauhoitettu Stalingrad-albumin kiertueella Chilessä edellisvuoden huhtikuussa.[44] Maailmankiertue sisälsi lähes sata konserttia. Yhtyeen kokoonpano vaihtui 28. joulukuuta 2014, kun kitaristi Herman Frank ilmoitti jättävänsä Acceptin ja myöhemmin samana päivänä myös rumpali Stefan Schwartzmann kertoi aikovansa lähteä yhtyeestä. Accept ilmoitti seuraavan vuoden huhtikuussa, että uudet jäsenet ovat kitaristi Uwe Lulis ja rumpali Christopher Williams.[45]

Alkuvuodesta 2017 Accept keikkaili Sabatonin kanssa Euroopassa.[46] Wolf Hoffmann kertoi, että kiertue Sabatonin kanssa oli seurausta erittäin hyvästä yhteistyöstä yhtyeiden välillä. Accept odotti innolla kiertuetta oltuaan studiossa jonkin aikaa.[47]

The Rise of Chaos ja Symphonic Terror (2017–)

Accept ilmoitti 16. huhtikuuta 2017 uudesta The Rise of Chaos -nimisestä albumista, joka ilmestyi 4. elokuuta. Accept juhlisti uutta levyä esittämällä ”Night to Remember” -erikoiskonsertin 3. elokuuta Wacken Open Air -festivaalilla Saksassa. Konsertti nähtiin suoratoistona festivaalin kotisivuilla. Konsertti jakautui kolmeen osaan: Ensimmäisessä osassa kuultiin uusia aiemmin kuulemattomia kappaleita seuraavana päivänä julkaistavalta The Rise of Chaos -albumilta ja yhtyeen tunnettuja hittejä, toisessa osassa ensimmäistä kertaa kitaristi Wolf Hoffmannin soololevyn Headbangers Symphony kappaleita yhdessä Tšekin sinfoniaorkesterin kanssa, ja kolmannessa osassa Accept esiintyi orkesterin kanssa.[48][49] Konsertista julkaistiin marraskuussa Symphonic Terror - Live At Wacken 2017 -livealbumi.[50]

Accept fanitapaamisessa South Parkissa vuonna 2018. Kuvassa vasemmalta basisti Peter Baltes, laulaja Mark Tornillo, rumpali Christopher Williams, kitaristit Uwe Lulis ja Wolf Hoffmann.

Wolf Hoffmann kertoi lokakuussa 2018, että yhtye on alkanut pikkuhiljaa keikkailun ohessa tekemään uutta albumia 2020, jonka on suunniteltu ilmestyvän vuonna 2020.[51] Yhtyeen pitkäaikainen basisti Peter Baltes ilmoitti marraskuussa jättävänsä yhtyeen.[52][53] Danny Silvestri soitti bassoa 70000 Tons of Metal -risteilyllä 31. tammikuuta – 4. helmikuuta 2019[54]. Yhtye sai lukuisia yhteydenottoja avoimesta basistin paikasta, ja huhtikuussa 2019 se ilmoitti Martin Motnikin liittymisestä yhtyeeseen.[55][56]

Accept julkaisi uuden kappaleen ”Life’s a Bitch” vinyylisinglenä yhtyeen Saksasta 20. huhtikuuta 2019 käynnistyneen Symphonic Terror -kiertueen aattona. Kiertueella oli mukana sinfoniaorkesteri sekä sooloviulisti Rebekah Rahman. Kiertueella Accept esitti sinfoniaorkesterin kanssa yhtyeen tunnettuja hittejä, harvemmin konserteissa kuultuja kappaleita sekä Wolf Hoffmannin soololevyjen materiaalia.[57][58]

Musiikkityyli

Aluksi Accept soitti Deep Purplen, AC/DC:n ja myöhemmin Judas Priestin innoittamaa hard rockia. Judas Priestin vaikutuksesta Acceptin musiikkityyli muuttui 1980-luvun alussa vähitellen radikaalimmaksi ja raskaammaksi.[40] Breaker-albumin myötä vuonna 1981 yhtyeen musiikki muuttui lopulta heavy metaliksi[40] ja keskittyi riffeihin ja melodioihin, aggressiiviseen lauluun sekä taustalauluihin, kuten kappaleessa ”Balls to the Wall”.[59] Tuohon aikaan Acceptin musiikki kehittyi yhä aggressiivisempaan suuntaan, mutta yhtye on pitänyt kiinni siitä, ettei musiikki rajoitu ainoastaan siihen. Joidenkin kappaleiden tummasta ja synkästä luonteesta huolimatta yhtye ei ole halunnut tulla rinnastetuksi Venomin kaltaisiin satanistisiin yhtyeisiin. Kitaristi Wolf Hoffmann on kommentoinut, että yhtyeelle melodia on aina merkityksellinen.[60]

Eräs Acceptin musiikin piirteistä on sävellysten sovitus kahdelle kitaralle tavalla, jolla nämä täydentävät toisiaan – esimerkiksi käyttämällä erilaisia sointukappaleita tai harmonisoitua melodiaa. Kuten Helsingin yliopiston musiikkitieteen dosentti Esa Lilja on huomauttanut, monet 1970-luvun yhtyeet soittivat yhdellä kitaralla, ja kahden kitaran kokoonpanoista tuli standardi vasta 1980-luvulla esimerkiksi Acceptin, Iron Maidenin ja Judas Priestin myötä.[61] Accept hyödynsi kahden kitaran ja kitaristin käyttöä myös visuaalisesti levyn kansissa sekä konserteissa.[40]

1980-luvun lopulla yhtye kevensi musiikkiaan ja pyrki siirtymään kohti helpommin lähestyttävää ja siihen aikaan suosittua glam metalia. 1990-luvun puolivälissä Nirvanan, Rage Against the Machinen ja Panteran kaltaisten yhtyeiden menestys vaikutti myös Acceptin musiikkiin. 2000-luvulla yhtye on palannut musiikissa juurilleen ja tyyliin, joka nosti sen 1980-luvulla menestykseen.[41] Acceptin tuotannossa on ollut monia viittauksia klassisen musiikin säveltäjien, kuten Beethoveniin, Tšaikovskin, Hatšaturjanin, Elgarin, Griegin, Bizet’n ja Ravelin teoksiin. Kitaristi ja pääsäveltäjä Wolf Hoffmann onkin tunnustanut olevansa klassisen musiikin fani.[62]

Merkitys metallimusiikille ja artisteille

Acceptin on todettu vaikuttaneen thrash metalin, speed metalin ja power metalin syntyyn.[63][64][65][66][67] Etenkin kappaleet ”Fast as a Shark” – jota on pidetty yhtenä ensimmäisistä speed metal -kappaleista ja thrash metallin esiasteena – ja ”Balls to the Wall”, ovat vaikuttaneet useiden artistien ja yhtyeiden, kuten Guns N’ Rosesin, Mötley Crüen, Metallican, Megadethin, Slayerin, Anthraxin, Exodusin, Testamentin, Overkillin, Helloweenin, Metal Churchin, Panteran, Skid Row’n, Soundgardenin, Alice in Chainsin, Celtic Frostin, Kreatorin, Sodomin, Destructionin, Blind Guardianin, Iced Earthin, Grave Diggerin, Doron, HammerFallin ja Gamma Rayn musiikkiin.[65][64][68][69][70][71][72][73][74]

Albumilla Restless and Wild julkaistu ”Fast as a Shark” toimi esikuvana uusille rumpaleille, ja se edusti aikanaan standardia tuplabasarin soittamisessa.[75] Anthraxin rumpali Charlie Benante on kertonut haastattelussa, että ”Fast as a Shark” oli nopeinta, mitä oli kuullut, ja hän halusi tehdä samaa.[76]

Kitaristeista Testamentin Alex Skolnick on kertonut, että nimenomaan ”Fast as a Shark” sai hänet soittamaan thrash metalia.[77] HammerFallin kitaristin Oscar Dronjakin mukaan Accept on määritellyt sitä, millaiseksi heavy metal muodostui, ja että se on ollut HammerFallin suurimpia vaikuttajia.[78][72] Suomalaisista kitaristeista Accept on vaikuttanut muun muassa Amorphis-kitaristi Tomi Koivusaareen, jonka ensimmäisiä yhtyeitä oli Accelerate, nimiväännös Acceptista.[79] Panteran kitaristi Dimebag Darrell on nostanut Balls to the Wallin kymmenen suosikkilevynsä joukkoon.[80]

Acceptille on julkaistu kaksi tribuuttialbumia: A Tribute to Accept I (1999) ja II (2001). Levyillä omat versionsa Acceptin kappaleista esittävät muun muassa Tarot, Therion, Dimmu Borgir, Hammerfall, Atrocity, Sodom, Darkseed ja U.D.O.[81][82][83]

Esiintymiset Suomessa

Accept esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa 26. lokakuuta 1983 Helsingin Kulttuuritalolla. Se oli samalla yhtyeen ainoa konsertti Suomessa 1980-luvulla. Juho Juntunen kuvasi Soundi-lehdessä (11/83) keikkaa seuraavasti: ”Kun yhtyeen keikka rävähti käyntiin, tajusin heti, mitä yhtye oli tarkoittanut sanoessaan olevansa lavabändi. Tämä oli tosiaan show ja keikka, eikä mitään lällyä liritystä. Kaikki oli tarkkaan suunniteltua ja laskettua, mutta silti bändillä itsellään näytti olevan hauskaa. Jätkät naureskelivat ja pelleilivät, ja yleisö oli heti myyty.”[84]

Yhdeksänkymmentäluvulla Accept esiintyi Suomessa neljä kertaa: Helsingin Tavastialla 8. toukokuuta 1993,[85] Ahveniston Giants of Rock -festivaalilla 2. heinäkuuta 1994[38] ja Helsingin Tavastialla 6. marraskuuta 1994.[86] Jäähyväiskiertueella Accept esitti yhden keikan, Tavastialla 8. toukokuuta 1996.[86]

Vuoden 2009 paluun jälkeen Accept esiintyi Suomessa ensimmäisen kerran Helsingin Virgin Oilissa 17. toukokuuta 2010.[87] Vuonna 2011 yhtye esiintyi Suomessa kahdesti: 19. helmikuuta Finnish Metal Expossa Helsingin Kaapelitehtaalla[88] ja 11. kesäkuuta Sauna Open Air -festivaalilla Tampereella.[89]

Stalingrad-kiertueella yhtye saapui marraskuussa Suomeen kahdelle keikalle. Tampereen Pakkahuoneella yhtye esiintyi 6. marraskuuta[90] ja Oulun Club Teatriassa 7. marraskuuta 2012.[91] Accept ja toinen saksalainen raskaan musiikin yhtye Scorpions nousivat Helsingissä ensimmäistä kertaa samalle lavalle 13. marraskuuta 2013.[92][93]

Accept Turun Logomossa 17.2.2018 The Rise of Chaos kiertueella

Blind Rage -kiertueella Accept konsertoi kuudesti Suomessa: vuoden 2014 aikana Seinäjoella 24. syyskuuta, Torniossa 26. syyskuuta ja Tampereella 27. syyskuuta.[94] ja Helsingissä 28. syyskuuta.[95] Vuonna 2015 oli vielä kaksi konserttia, joista toinen South Park Tampere -festivaalilla[96] ja toinen Kuopio RockCockissa.[97] Alkuvuodesta 2017 Sabatonin kanssa järjestetyllä yhteiskiertueella yhtyeet esiintyivät 24. helmikuuta Helsingin jäähallissa.[98]

Vuonna 2018 Accept esiintyi kolme kertaa Suomessa. The Rise of Chaos -kiertueella Turun Logomossa 17. helmikuuta[99] ja seuraavana päivänä Helsingin The Circus -klubilla.[100] Kiertuekonserttien lisäksi yhtye soitti Tampereen South Park -festivaalilla kesäkuun alussa 2018.[101]

Jäsenet

Nykyinen kokoonpano

Toinen comeback (2009)

Kiertuekokoonpano (2004–2005)

Ensimmäinen comeback (1992–1996)

Klassinen kokoonpano (1979–1987)

Muita jäseniä

Diskografia

Pääartikkeli: Luettelo Acceptin kappaleista
Pääartikkeli: Acceptin diskografia

Studioalbumit

Lähteet

  1. ↑ Accept Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Viitattu 25.6.2019 (englanniksi).
  2. ↑ a b Accept - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives www.metal-archives.com. Viitattu 26.7.2019.
  3. ↑ Johnny H: Udo Dirkschneider - U.D.O. - Interview Exclusive. Über Röck-Kick Ass Rock N Roll. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b Garry Sharpe-Young: Metal: The Definitive Guide, s. 333-334. Jawbone Press, 2007.
  5. ↑ Heute Zeitung, 6.9.1977.
  6. ↑ a b c d e f g h Accept Biografie web.archive.org. Viitattu 28.11.2018.
  7. ↑ Carl Begai: Accept, The New Age of Rage Bravewords. 24.8.2014. Viitattu 29.11.2018.
  8. ↑ a b c d Tim Henderson: Hard News Brave Words and Bloody Knuckles Magazine-Canada. Viitattu 28.11.2018.
  9. ↑ Hervé Picart, Jean-Yves Legras & Bertrand Alary: Hard & heavy- Les dieux du rock lourd, s. 8. Jacques Grancher, 1985.
  10. ↑ Kees Baars: Tip: Accept. Muziekkrant Oor, NR 14 16 Juli 1980 s. 37.
  11. ↑ Martin Popoff: Metal Heart: Aiming High with Accept. Powerchord Press, 2016.
  12. ↑ Jari Asell & Kimmo Tattari: Steel Mill interviews the legendary Accept guitarist Marraskuu 2010. KKdowing.net. Viitattu lokakuu 2018.
  13. ↑ H. Holm: Med Gaby mot succé. Rocket, 4/1985.
  14. ↑ Hoffmann, Wolf: ``Breaker" Wolfhoffmann.com. Viitattu lokakuu 2018.
  15. ↑ Metallian: “Accept – interview with Wolf Hofmann” 17.06.2002. Metallian. Viitattu lokakuu 2018.
  16. ↑ Sjoedel: Accept. Sucks, no 7 1982.
  17. ↑ Wolf Hoffmann: Restless and Wild wolfhoffmann.com. Viitattu 29.10.2018.
  18. ↑ Mitch Gallagher: Studio Legends: Michael Wagener Premier Guitar. Viitattu 29.10.2018.
  19. ↑ Dinosaur David B: Wolf Hoffmann Dinosaur Rock Guitar. 05/30/2008. Viitattu 28.11.2018.
  20. ↑ Daniel Bukszpan: Heavy Metal, s. 18. Nemo, 2003/2010 suomenkielinen painos.
  21. ↑ Graspop: Accept Graspop Metal Meeting. Viitattu 28.11.2018.
  22. ↑ Speed Metal MetalMusicArchives.com. Viitattu 28.11.2018.
  23. ↑ a b William Phillips ja Brian Cogan: Encyclopedia of Heavy Metal Music, s. 10-11. Greenwood Press, 2009.
  24. ↑ ACCEPT | BIOS web.archive.org. 13.5.2010. Viitattu 11.7.2019.
  25. ↑ a b Gaby Hoffmann: Accept - A 25 year history web.archive.org. Viitattu lokakuu 2018.
  26. ↑ Eduardo Rivadavia: Metal Heart AllMusic. Viitattu lokakuu 2018.
  27. ↑ Accept ‎– Kaizoku-Ban discogs.com. Viitattu 28.11.2018.
  28. ↑ Exclusif: Accept. Enfer Magazine, 1986, nro 35.
  29. ↑ Edgor Klüsener: Udo '87: A man goes his way, or: What's happening with... Accept. Metal Hammer, 6/87.
  30. ↑ Hans Grieling: Accept: Playing to Win. Hit Parader, september 1989.
  31. ↑ Juho Juntunen: UDO Mä oon mikä oon!. Soundi, 3/88.
  32. ↑ Andy Secher: Accept: A Victorious Return. Hit Parader, 4/88.
  33. ↑ a b Estr3lla: WOLF HOFFMANN de ACCEPT WWW.RAFABASA.COM - Noticias en español sobre el heavy metal y los grupos de heavy metal.. 21.3.2005. Viitattu 20.6.2019. (espanjaksi)
  34. ↑ Mark Day: The Heat Is On. Metall Hammer, Nro 7 April 17th 1989.
  35. ↑ Juho Juntunen: Uudelleensyntymisen ihme Accept elää ja voi hyvin. Soundi, 4/89.
  36. ↑ a b Zeus Mattila: Accept: Irti heavyn kliseistä. Rumba, 24/94.
  37. ↑ Pekka Suonio: Udo: Jengi hoilaa kovempaa kuin bändi. Soundi, 7/1993.
  38. ↑ a b Virve Valli: Accept ei jouda eläkkeelle. Suosikki, 7/1994.
  39. ↑ Accept Suomeen vielä kerran. Soundi, 4/2005.
  40. ↑ a b c d Accept Metallian. Viitattu 20.11.2018.
  41. ↑ a b Carl Begai: Accept – Blame Andy… carlbegai.com. 2.9.2011. Viitattu 28.11.2018.
  42. ↑ Eddie Trunk: Accept debuts in NYC, review web.archive.org. Viitattu 28.11.2018.
  43. ↑ a b Timo Isoaho: Accept Raskaskenkäiset vanhemmat valtiomiehet. Soundi, 4/2012.
  44. ↑ ACCEPT: Santiago Concert Filmed For Forthcoming DVD; Fan-Filmed Footage Available Blabbermoth.net. 17.4.2013. Viitattu 30.10.2018.
  45. ↑ Jyri Kinnari: Accept julkisti uudet jäsenensä Kaaoszine. 12.04.2015. Viitattu 20.12.2018.
  46. ↑ Sabaton And Accept To Tour Europe In 2017 BLABBERMOUTH.NET. 30.5.2016. Viitattu 31.10.2018.
  47. ↑ Stef Lach: Sabaton release 2017 tour dates with Accept Metal Hammer. 31.5.2016. Viitattu 31.10.2018.
  48. ↑ Nuclear Blast: Accept - worldwide live stream of the big WACKEN show, second track-by-track trailer revealed! nuclearblast.de. Viitattu 31.10.2018.
  49. ↑ Accept in 3.8.2017 Wacken-juhlakonsertti nähdään suorana livestriiminä Metalliluola. 2.8.2017. Viitattu 31.10.2018.
  50. ↑ Minttu Harju: Acceptin tulevan DVD:n tiedot julki: Ensi kevääksi suunnitteilla Euroopan-kiertue sinfoniaorkesterin kanssa Kaaoszine. 22.09.2018. Viitattu 31.10.2018.
  51. ↑ Niclas Müller Hansen: Intervju: Wolf Hoffman i Accept RockSverige. 20.10.2018. Viitattu 31.10.2018.
  52. ↑ Peter Baltes jättänyt Acceptin 28.11.2018. Metalliluola. Viitattu 28.11.2018.
  53. ↑ Arto Mäenpää: Acceptin pitkäaikainen basisti Peter Baltes jättää yhtyeen Kaaoszine. 28.11.2018. Viitattu 28.11.2018.
  54. ↑ Blabbermouth: ACCEPT Performs With Stand-In Bassist DANNY SILVESTRI During 70000 TONS OF METAL Cruise (Video) BLABBERMOUTH.NET. 10.2.2019. Viitattu 13.6.2019.
  55. ↑ Accept: ACCEPT INTRODUCE NEW BASS PLAYER AND A BENGALI PRINCESS ON VIOLIN FOR THE UPCOMING SYMPHONIC TERROR TOUR acceptworldwide.com. 16.4.2019. Viitattu 17.4.2019.
  56. ↑ Accept engagieren Martin Motnik als Bassist, Ava-Rebekah Rahman als Violinistin Metal Hammer. 17.4.2019. Viitattu 13.6.2019. (saksaksi)
  57. ↑ Metalliluolan toimitus: Accept julkaisi “Life’s A Bitch” –singlen ja ilmoitti kiertueelle uudet jäsenet Metalliluola. 18.4.2019. Viitattu 13.6.2019.
  58. ↑ Metalliluolan toimitus: Accept käynnisti Symphonic Terror –kiertueensa Saksasta: settilista ja videomateriaalia katsottavissa. Metalliluola. 23.4.2019. Viitattu 13.6.2019.
  59. ↑ Martin Popoff: The Top 5000 Heavy Metal Songs of all Time, s. 28-29. ECW Press, 2002.
  60. ↑ Power to the People. Kerrang #59, 1/12-25/84.
  61. ↑ Esa Lilja: Theory and Analysis of Classic Heavy Metal Harmony, s. 42. Helsingin yliopisto, 2009.
  62. ↑ Accept’s Wolf Hoffmann Never Realized The Band’s Classical Influence Loudwire. Viitattu 28.11.2018.
  63. ↑ Accept | Biography & History AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  64. ↑ a b Revolvy LLC: "Accept (band)" on Revolvy.com www.revolvy.com. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  65. ↑ a b Accept (Music) TV Tropes. Viitattu 8.7.2019.
  66. ↑ [http://www.spirit-of-metal.com/biographie-groupe-Accept-id_bio-651-l-en.html
    Biography - Spirit of Metal] www.spirit-of-metal.com. Viitattu 8.7.2019.
  67. ↑ Interview with Wolf Hoffmann (Accept) Wikimetal. 20.3.2013. Viitattu 11.7.2019. (portugaliksi)
  68. ↑ TOM ANGELRIPPER (SODOM) / JULY 2017 :: Universal-metal-interface www.universalmetalinterface-heavy.com. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  69. ↑ Annihilator | Similar Artists AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  70. ↑ Helloween | Similar Artists AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  71. ↑ interview_gamma_ray www.metalcovenant.com. Viitattu 8.7.2019.
  72. ↑ a b bravewords.com: HAMMERFALL Guitarist OSCAR DRONJAK - "I Don't Like The Term 'Power ´Metal'; I Think It's Misleading To What HammerFall Is Doing" bravewords.com. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  73. ↑ Discover who influenced Accept inflooenz.com. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  74. ↑ 7 Questions with Doro Pesch First Order Historians. 7.11.2014. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  75. ↑ Joe Bosso 2010-06-23T16:50:00 173Z Guitars: Dream Theater's Mike Portnoy answers your questions MusicRadar. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  76. ↑ Philip Trapp: Anthrax's Charlie Benante Has 30-Foot KISS Boots Outside His Home Loudwire. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  77. ↑ Interview with Alex Skolnick (Testament) Wikimetal. 2.8.2012. Viitattu 8.7.2019. (portugaliksi)
  78. ↑ Oscar Dronjak, HammerFall: A Tribute to Accept CD sisäsivut, s. 2., 1999.
  79. ↑ Laakso, Markus: Amorphis, s. 30, 34. Like Kustannus Oy, 2015. ISBN 978-952-011601-9.
  80. ↑ TOP 10 Favorite Albums : Dimebag Darrell - Pantera RateYourMusic. Viitattu 8.7.2019.
  81. ↑ Accept Metal or Die: A Tribute to Accept - Various Artists | Songs, Reviews, Credits AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  82. ↑ VARIOUS ARTISTS: A Tribute To Accept Soundi.fi. Viitattu 8.7.2019.
  83. ↑ A Tribute to Accept, Vol. 2 - Various Artists | Songs, Reviews, Credits AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  84. ↑ Juho Juntunen: Accept. Soundi, 11/83.
  85. ↑ Pekka Suonio: Udo: Jengi hoilaa kovempaa kuin bändi. Suosikki, 7/1993.
  86. ↑ a b Accept setlists/Finland setlist.fm. Viitattu 28.11.2018.
  87. ↑ Aadolf Virtanen: LIVE: Accept – Virgin Oil, Helsinki 17.05.2010 Inferno. 20.5.2010. Viitattu 31.10.2018.
  88. ↑ Tiketti: FINNISH METAL EXPOON KAAPELITEHTAALLE SAAPUVAT MM. ACCEPT, SABATON JA TRIPTYKON tiketti.fi. 27.10.2010. Viitattu 31.10.2018.
  89. ↑ Jussi Lahtonen: SAUNA OPEN AIR: LAUANTAI Sue. 20.6.2011. Viitattu 31.10.2018.
  90. ↑ Toim. Arto Mäenpää: Accept @ Pakkahuone, Tampere 6.11.2012 Kaaoszine. 10.11.2012. Viitattu 31.10.2018.
  91. ↑ Sanna Räihä: Kan­sain­vä­li­set nimet löysivät Ouluun Kaleva. VIIHDE 8.11.2012. Viitattu 31.10.2018.
  92. ↑ Nikki Jääsalmi: ACCEPT, SCORPIONS 13.11.2013 Hartwall Areena, Helsinki Sue. 15.11.2013. Viitattu 31.10.2018.
  93. ↑ The Scorpions, Accept – Hartwall Areena, Helsinki, 13.11.2013 Inferno. 18.11.2013. Viitattu 31.10.2018.
  94. ↑ Olli Koikkalainen: Palleille kyytiä – Accept ja Battle Beast tekivät selvää jälkeä Tampereella Noise.fi. 29.9.2014. Viitattu 31.10.
  95. ↑ Jyri Kinnari: Accept – Blind Rage Kaaoszine. 19.08.2014. Viitattu 31.10.2018.
  96. ↑ Miikka Tuovinen: South Park Festival @ Eteläpuisto, Tampere, 5.- 6.6.2015 Kaaoszine. 09.06.2015. Viitattu 31.10.5018.
  97. ↑ Accept Kuopio RockCock kuopiorock.fi. Viitattu 31.10.2018.
  98. ↑ Lauri Kujanpää: KEIKKARAPORTTI: SABATON, ACCEPT & TWILIGHT FORCE, JÄÄHALLI, HELSINKI 24.2.2017 06.03.2017. Imperiumi. Viitattu 31.10.2018.
  99. ↑ Toimittaja: Nikki Jääsalmi: Accept ei edelleenkään suostu väsyneeksi nostalgia-aktiksi – Turku sai kokea hillitysti kaaoksen nousun KaaosZine. 18.2.2018. Viitattu 24.6.2019.
  100. ↑ Hannu Juutilainen: Teutonic Terror: Accept @The Circus, Helsinki 18.2.2018 Metalliluola. 20.2.2018. Viitattu 24.6.2019.
  101. ↑ South Park: kaksi teutonilegendaa soitti, kumpi voitti? Helloween vs Accept! www.v2.fi. Viitattu 24.6.2019. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Accept
Studioalbumit
Livetallenteet
Muuta

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Accept&oldid=18319715”