Accept

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Accept

Acceptin logo.svg
Accept reunion-kiertueellaan Wacken Open Airissa vuonna 2005. Oikealla yhtyeen entinen päälaulaja Udo Dirkschneider.
Accept reunion-kiertueellaan Wacken Open Airissa vuonna 2005. Oikealla yhtyeen entinen päälaulaja Udo Dirkschneider.
Tiedot
Toiminnassa (1968–1976
nimellä Band X)[1]
1976–1987
1991–1996
2004–2005
2009–
Tyylilaji speed metal, heavy metal
Kotipaikka Saksan lippuSolingen, Saksa
Laulukieli englanti
Jäsenet

Wolf Hoffmannkitara
Peter Baltesbasso
Mark Tornillolaulu
Uwe Luliskitara
Christopher Williamsrummut

Entiset jäsenet

Herman Frank, kitara (1982–1984), (2005), (2009–2014)
Stefan Schwarzmann, rummut (1994–1995), (2005), (2009–2014)
Udo Dirkschneider, laulu (1976–1987), (1992–1997), (2005)
Gerhard Wahl, kitara (1976–1978)
Frank Friedrich, rummut (1976–1979)
Dieter Rubach, basso (1976)
Michael Wagener, kitara (1976)
Stefan Kaufmann, rummut (1979–1989)
Jan Koemmet, kitara
Jörg Fischer, kitara (1978–1982), (1984–1988)
Rob Armitage, laulu (1987–1988)
David Reece, laulu (1988–1989)
Jim Stacey, kitara (1989)
Ken Mary, rummut (1989)
Michael Cartellone, rummut (1995–1997)

Levy-yhtiö

Brain Records, (1979–1982)
Reprise Records, (1981)
Portrait Records, (1982–1985)
Lark Records, (1983)
Polydor Records, (1986)
RCA Records, (1989–1996)
Nuclear Blast, (2010–)

Wolf Hoffmann esiintymässä Acceptin kanssa Minskissä vuonna 2011. Hoffmann on ollut Acceptin kitaristina sen perustamisesta lähtien.
Mark Tornillo (keskellä) korvasi Udo Dirkschneiderin, kun Accept teki paluun vuonna 2009.

Accept on Solingenin kaupungissa Saksassa 1970-luvun puolivälissä perustettu metalliyhtye, jonka läpimurto tapahtui vuonna 1983 julkaistun Balls to the Wall -albumin myötä. Se on yhtyeen myydyin. Acceptia pidetään keskeisenä vaikuttajana heavy metalin kehityksessä 1980-luvulla.

Acceptia on pidetty yhtenä ensimmäisistä saksalaisista speed metal -yhtyeistä. Sen musiikissa yhdistyvät nopeat tempot ja voimakkaat riffit. Yhtye vaikutti suuresti myös thrash metal -tyylilajin kehittymiseen.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alussa harrastelijamaisesti toimineella yhtyeellä oli vain satunnaisia esiintymisiä rockfestivaaleilla. Yhtye alkoi toimia näkyvämmin vasta 1976, jolloin Accept kutsuttiin yhteen ensimmäisistä rockfestivaaleista Saksassa: Rock am Rhein. Konsertin seurauksena Accept sai levytyssopimuksen saksalaisen Brain Recordsin kanssa. Yhtyeen ensimmäiseen vakaaseen kokoonpanoon kuuluivat perustaja ja keskeinen hahmo Udo Dirkschneider, yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Wolf Hoffmann, basisti Peter Baltes sekä kitaristi Gerhard Wahl ja rumpali Frank Friedrich (jotka jättivät yhtyeen ensimmäisen albumin jälkeen, koska he eivät olleet ajatelleet hankkia ammattilaismuusikon uraa).

Ensimmäinen, yhtyeen omaa nimeä kantava albumi Accept julkaistiin 1979. Wolfin mukaan albumi oli vain kokoelma kappaleita, joita he olivat soittaneet yhtyeen ensimmäisten vuosien aikana ja se oli yhdistelmä kaikenlaisia eri tyylejä. Udo Dirkschneiderin mielestä oli hienoa olla ensimmäistä kertaa nauhoitusstudiolla, mutta itse albumi ja sen noin 3 000 kappaleen myynti olivat pettymyksiä. Levy oli kuitenkin tärkeä ensiaskel, joka avasi mahdollisuuden päästä soittamaan Saksan naapurimaihin Belgiaan, Hollantiin ja Ranskaan.

Jörg Fischer ja Stefan Kaufmann tulivat Wahlin ja Friedrichin tilalle ja yhtye julkaisi vuonna 1980 toisen albuminsa I’m a Rebel, joka toi lisää julkisuutta. Acceptin jäsenten mukaan heille sanottiin ensimmäisen albumin jälkeen, että: ”Te tarvitsette hitin.” Albumin nimikkokappaleen ”I’m a Rebel” sävelsi ja sanoitti Alex Young (joka käytti nimeä George Alexander). Se on omistettu hänen veljelleen AC/DC:n Angus Youngille. AC/DC myös nauhoitti sen ensimmäisenä, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Kappaleesta tuli Acceptin ensimmäinen suuri hitti ja siihen kuvattiin yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo.

Vuonna 1981 Accept julkaisi menestyksekkään albumin Breaker. Udo on kertonut, että I’m a Rebelin tekemisestä saaman kokemuksen avulla he olivat päättäneet tehdä albumin jollaisen he itse halusivat, eivätkä antaneet kenenkään muun vaikuttaa siihen miltä heidän musiikkinsa kuulostaa. Hänen mielestään Breaker on yksi heidän parhaista albumeistaan ja aloitti yhtyeen parhaan aikakauden.

Wolf on sanonut, ”etteivät he enää yritä olla ketään muita, eivätkä yritä tehdä enää hittejä”. Wolf selitti myös, miksi kappaleen ”Son of a Bitch” sanoja ei ole mukana albumilla: ”Alkuperäisessä julkaisussa olimme kuvitelleet, että olisi viisasta kirjoittaa vain ’sensuroitu’ sanojen kohdalle, jottei tulisi mitään ongelmia sen takia, mutta se saikin aikaan vielä enemmän huomiota.” Sensurointi johti muun muassa siihen, että Castle Communicationsin julkaisemalla CD:llä on eri sanat kuin alkuperäisessä kappaleessa. Accept liittyi samana vuonna myös Judas Priestin maailmankiertueeseen, joka toi paljon suosiota ja teki yhtyeen tunnetuksi muuallakin Euroopassa.

Vuonna 1983 julkaistiin Balls to the Wall, josta tuli yhtyeen menestynein albumi ja jonka nimikkokappale nousi suureen maineeseen.

Aktiivista aikaa yhtyeellä oli 1983–1986, jolloin yhtye nousi levyillään maailmanmaineeseen. Pian yhtye romahti sisäisiin erimielisyyksiin, mutta on julkaissut levyjä tämän jälkeenkin. Udo erkani tekemään soololevyjä. Vuonna 1989 yhtyeen toiminta oli lakannut.

Uudestaan kokoontunut Accept tuotti levyn Objection Overruled vuonna 1993. Seuraavana vuonna 1994 Accept julkaisi levyn Death Row, jonka tekovaiheessa rumpalin Stefan Kaufmannin vanha selkävaiva palasi ja Stefan Schwarzmann (ex U.D.O., Running Wild) korvasi hänet. Schwarzmannin avulla nauhoitettiin albumille loput kappaleet ja yhtye teki menestyksekkään maailmankiertueen. Vuonna 1996 julkaistiin albumi Predator, joka jäänee yhtyeen viimeiseksi pitkäsoitoksi Dirkschneiderin kanssa. Albumin nauhoitusten aikana syntyneet erimielisyydet ja vuokrarumpalin käyttö merkitsivät yhtyeen lopettamista toisen kerran. Accept teki vielä Predator-albumin tiimoilta maailmankiertueen.

Accept ei ole ollut aktiivinen vuosina 1997–2004, mutta kesällä 2005 yhtye teki joitakin festivaalikonsertteja ja esiintyi Suomessakin Tuska-festivaalin sunnuntain pääesiintyjänä.

Acceptin soundissa keskeisiä elementtejä ovat laulaja Dirkschneiderin murisevan kirkuva ääni, voimakas poljento sekä mahtipontiset kertosäkeet. Yhtye on yksi eurooppalaisen power metalin luojista sekä yksi speed metalin synnyttäjistä.

Comeback[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Accept teki vuonna 2009 paluun uuden laulajan Mark Tornillon kanssa. Albumi Blood of the Nations julkaistiin Euroopassa 20. elokuuta ja Yhdysvalloissa 14. syyskuuta 2010. Sitä seurasi 6. huhtikuuta 2012 julkaistu Stalingrad. Albumi Blind Rage julkaistiin 15. elokuuta 2014.

28. joulukuuta 2014 kitaristi Herman Frank ilmoitti jättävänsä Acceptin, ja myöhemmin samana päivänä myös rumpali Stefan Schwartzmann aikoi lähteä yhtyeestä. Accept ilmoitti 12. huhtikuuta, että yhtyeen uudet jäsenet ovat kitaristi Uwe Lulis ja rumpali Christopher Williams.

Accept ilmoitti 16. huhtikuuta 2017 uudesta The Rise of Chaos -nimisestä albumista, joka ilmestyy 4. elokuuta.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wolf Hoffmann – kitara
  • Peter Baltes – basso
  • Mark Tornillo – laulu
  • Uwe Lulis – kitara
    • Christopher Williams - rummut

Klassinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stefan Schwarzmann – rummut
  • Herman Frank – kitara
  • Jan Koemmet – kitara
  • David Reece – laulu
  • Dieter Rubach - basso
  • Jim Stacey – kitara
  • Frank Friedrich – rummut

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Live-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.metal-archives.com/bands/Accept/198
  2. Rivadavia, Eduardo: Accept Biography & History AllMusic. Viitattu 18.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]