Nirvana (yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nirvana
NirvanaLogo.svg
Kurt Cobain (edessä) ja Krist Novoselic (vas.) MTV Video Music Awardsissa vuonna 1992.
Kurt Cobain (edessä) ja Krist Novoselic (vas.) MTV Video Music Awardsissa vuonna 1992.
Tiedot
Toiminnassa 19871994
Tyylilaji alternative rock, grunge
Kotipaikka Aberdeen, Washington, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Kurt Cobainlaulu, kitara (19871994)
Krist Novoselicbasso (1987–1994)
Dave Grohlrummut (19901994)

Entiset jäsenet

Aaron Burckhard, rummut (19871988)
Dale Crover, rummut (1988)
Dave Foster, rummut (1988)
Jason Everman, kitara (1989)
Chad Channing, rummut (1989–1990)

Levy-yhtiö

Sub Pop, 1988–1990
DGC Records, 1990–1994

Kotisivut

Nirvana oli vuosina 1987–1994 toiminut yhdysvaltalainen rock-yhtye. Yhtyeen perustivat laulaja-kitaristi Kurt Cobain ja basisti Krist Novoselic Aberdeenissa, Washingtonissa. Nirvanan pitkäikäisin rumpali oli Dave Grohl, joka liittyi yhtyeeseen vuonna 1990. Vaikka yhtye julkaisi vain kolme studioalbumia seitsenvuotisen toimintansa aikana, sitä pidetään yhtenä nykyajan tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista rock-yhtyeistä.

1980-luvun lopulla, Nirvana loi uraa Seattlen grunge-skenessä ja julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa Bleach vuonna 1989 itsenäisen levy-yhtiön Sub Popin kautta. Yhtye teki levytyssopimuksen DGC Recordsin kanssa, minkä jälkeen se sai odottamatonta suosiota kappaleella ”Smells Like Teen Spirit”, joka julkaistiin singlenä yhtyeen toiselta studioalbumilta Nevermind (1991). Nirvanan äkillinen suosio toi vaihtoehtorockin valtavirtaan ja Cobainia alettiin mediassa nimittää ”koko sukupolven edustajaksi”, ja Nirvanaa pidettiin X-sukupolven ”lippulaivana”.[1] Vastauksena tähän, yhtyeen kolmas ja viimeiseksi jäänyt studioalbumi In Utero (1993) oli soundiltaan karkeampi ja vähemmän valtavirtamaisempi. Vaikka albumi ei saavuttanut Nevermindin myyntilukuja, se oli silti sekä kaupallinen että arvostelumenestys.

Nirvanan lyhyt ura päättyi Cobainin kuolemaan vuonna 1994. Yhtye on julkaissut hajoamisensa jälkeen muutamia julkaisuja Novoselicin, Grohlin ja Cobainin lesken Courtney Loven johdolla. Nirvana on myynyt yli 25 miljoonaa albumia pelkästään Yhdysvalloissa ja yli 75 miljoonaa albumia maailmalaajuisesti, mikä tekee siitä yhden eniten myydyimmistä yhtyeistä kautta aikojen. Yhtye valittiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2014.[2]

Yhtyeen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nirvanan "smiley logo".

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krist Novoselic ja Kurt Cobain tapasivat toisensa vuonna 1985 ja sopivat ensimmäisistä soittosessioista. Novoselic oli vakuuttunut Cobainin lahjakkuudesta Fecal Matter -yhtyeen demokappaleen "Spank Thru" perusteella. Nirvana perustettiin tammikuussa vuonna 1987. Fecal Matter- yhtyeeseen Novoselic ei liittynyt vaikka Cobain ja hän tunsivatkin toisensa Kurtin ollessa yhtyeessä. Ensimmäiseksi rumpaliksi tuli Aaron Burckhard, joka toimi yhtyeessä vuosina 1987–1988. Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran maaliskuussa 1987 paikallisissa kotibileissä. Sen jälkeen yhtye alkoi kierrellä klubeja vuoteen 1989 saakka. Vuonna 1988 yhtye sai levytyssopimuksen paikalliselle Sub Pop levy-yhtiölle. Samana vuonna yhtye julkaisi myös ensimmäisen singlensä "Love Buzzin", B-puolenaan Big Cheese. Yhtye alkoi äänittää ensimmäistä albumiaan Bleachia, joka julkaistiin vuonna 1989. Albumin nimeksi piti alun perin tulla Too Many Humans. Bleach-albumin suurimpina innoittajina olivat muun muassa yhtyeet Melvins, Mudhoney, Black Sabbath, Led Zeppelin ja AC/DC. Yhtyeen alkuvaiheita on kuvailtu mm. vaihtoehtoiseksi tukkaheviksi.

Vuonna 1988 yhtye sai rumpalikseen Melvins-yhtyeestä tunnetun Dale Croverin, jonka Cobain tunsi aiemmin Fecal Matter-yhtyeestä. Yhtye äänitti Croverin kanssa demon Recriprocal studiolla. Croverin erottua yhtyeestä rumpaliksi vaihtui kuitenkin Dave Foster. Foster soitti bändissä kuitenkin vain lyhyen aikaa ja hänet korvattiin vuonna 1988 Chad Channingilla, joka soitti yhtyeessä vuoden 1989 ja osan vuodesta 1990. Yhtyeessä soitti myös kitaristi Jason Everman, tosin vain vuoden 1989 aikana. Hän soitti toista kitaraa Kiss-coverissa "Do You Love Me" sekä With the Lights Outilla julkaistussa Dive-demossa. Bleach-albumilla hän ei soittanut kansitekstimaininnasta huolimatta. Yhtye esiintyi loppuvuodesta myös Euroopassa toisen seattlelaisen yhtyeen TADin kanssa ja saavutti Lontoossa jopa kulttisuosiota. Vuosikymmenen alussa yhtye julkaisi musiikkivideon, koki jälleen kokoonpanomuutoksia ja soitti maineeltaan laadukkaan Yhdysvaltain-kiertueen.

Suuri levytyssopimus ja yhtyeen läpimurto (1990–1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Nirvana alkoi äänittää uutta albumia Nevermindia saatuaan sopimuksen levyjätti Geffenin kanssa. Albumin äänityksien alettua yhtyeessä oli rumpalina vielä Chad Channing, mutta yhtye sai uuden vakituisen rumpalin Dave Grohlin, eikä Channing soittanut rumpuja yhdelläkään muulla albumin raidalla kuin kappaleessa "Polly" lautasia. Syyskuussa 1991 yhtye lähti jälleen Amerikan-kiertueelle ja Nevermind julkaistiin 24. syyskuuta 1991. Marraskuussa 1991 yhtye lähti Euroopan-kiertueelle ja palasi Yhdysvaltoihin joulukuussa.

Albumin suosio alkoi kasvaa sen ensimmäisen singlen "Smells Like Teen Spirit" menestyksen saattelemana. Siitä tuli musiikkikanava Music Televisionin soitetuin kappale. Seuraavana vuonna julkaistut singlet "Come As You Are", "Lithium" ja "In Bloom" nostivat sekä yhtyeen että Nevermind albumin suosiota entisestään. Myös kappaletta "Something In The Way" soitettiin radioissa paljon, vaikka siitä ei tehty singleä. Nevermindilta julkaistiin promosinglenä "On a Plain". Nirvana tuntui tuovan jotain uutta ja aitoa muutamia vuosia paikallaan polkeneeseen poplistojen musiikkiin. Yhtyeen oli määrä esiintyä syksyn aikana Suomessakin Helsingin Lepakossa, mutta esiintyminen kuitenkin peruttiin.

11. tammikuuta 1992 yhtye esiintyi Saturday Night Live -ohjelmassa, ja soitti kappaleet "Smells Like Teen Spirit" ja "Territorial Pissings" ja rikkoi instrumenttinsa ja lavasteita.[3] Esiintymisen jälkeen Cobain otti yliannostuksen heroiinia ja joutui vieroitukseen, joka kuitenkin keskeytyi. Samassa kuussa yhtye aloitti Australian kiertueen, joka ulottui Uudesta-Seelannista Japaniin. Kiertueella yhtyeen jäsenten välit tulehtuivat, varsinkin Cobainin ja Novoselicin, ja yhtye oli hajoamisen partaalla. Japanin kiertueen jälkeen yhtye piti neljän kuukauden esiintymistauon.

Kesäkuussa 1992 yhtye aloitti jälleen uuden kiertueen. Kiertueella yhtye esiintyi enimmäkseen musiikkifestivaaleilla, kuten ainoan kerran Suomessa Turun Ruisrockissa. Kiertue päättyi 4. heinäkuuta Espanjaan, jonka jälkeen Cobain joutui vieroitushoitoon.

Elokuussa 1992 yhtyeellä oli yksi parhaimmista ja onnistuineimmista konserteistaan Readingissä Reading festivaalilla. Se esitti ensimmäistä kertaa kappaleen "Tourette's", joka julkaistiin vasta In Utero-albumilla 1993. Samana vuonna MTV Video Music Awardseissa yhtye ei soittanut kappaletta "Smells Like Teen Spiritiä", vaikka MTV toivoi. Yhtye olisi halunnut soittaa "Rape Me":n, mutta MTV ei siihen suostunut, joten yhtye päätti soittaa kappaleen "Lithium", mutta protestina aloitti esiintymisensä "Rape Me:n" alkusoitolla, jolloin lähes suora lähetys katkaistiin. Cobain joutui backstagella sanaharkkaan Guns N' Roses -yhtyeen laulajan Axl Rosen kanssa, mutta lehdet eivät tiedottaneet juurikaan tapahtuneesta. Syyskuussa ja lokakuussa yhtye soitti muutaman konsertin ja siirtyi jälleen keikkatauolle. Vuoden 1992 viimeisen konsertin yhtye soitti Argentinassa 30. lokakuuta.

Vuoden 1992 joulukuussa levy-yhtiö Geffen julkaisi Incesticide-albumin, joka sisälsi muun muassa demoja, varhaisia singlejä ja albumeilta jätettyjä kappaleita. Incesticide sisälsi yhtyeen tunnetut kappaleet "Dive", "Sliver" ja "Aneurysm". Albumi menestyi erinomaisesti, vaikka sitä ei mainostettu juurikaan. Bändin jäsenet sanoivatkin tuohon aikaan, että viimeistään tämän levyn jälkeen huomataan ne tosi fanit, jotka eivät kuuntele vain heidän radiossa soivia hittejään.

Vuoden 1993 helmikuussa ystävänpäivän aikoihin yhtye alkoi uuden albuminsa nauhoitukset. Syyskuussa 1993 Steve Albini julkaisi yhtyeen kolmannen albumin, In Uteron. Se oli raskaampi ja synkempi kuin edelliset, mutta sisälsi myös yhtyeen herkkää ja rauhallista puolta. Saman vuoden heinäkuussa Kurt Cobain otti New Yorkissa yliannostuksen heroiinia, joka pidettiin salassa. In Uteron kappale "Radio Friendly Unit Shifter" oli yhtyeen vuoden 1993 keikkojen aloituskappale. Albumin tutuimmaksi kappaleeksi nousi "Heart-Shaped Box" josta tehtiin musiikkivideo ja single. Albumin julkaisun aikoihin yhtye esiintyi toisen kerran Saturday Night Live ohjelmassa esittäen kappaleen "Rape Me". Albumilta julkaistiin vielä singlet "All Apologies" ja "Rape Me", joista jälkimmäinen tunnetaan makaaberista sanoituksestaan. Albumin viimeisin single oli "Pennyroyal Tea", joka julkaistiin vuonna 1994.

Viimeisen kuukaudet ja Cobainin kuolema (1993–1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nirvana aloitti ensimmäisen Yhdysvaltain kiertueensa yli kahteen vuoteen lokakuussa 1993. Marraskuussa 1993 yhtye esiintyi MTV Unplugged -ohjelmassa. Esityksessä olivat mukana kitaristi Pat Smear ja sellisti Lori Goldston. Yhtye päätti poiketa ohjelman tavanomaisesta menettelytavasta ja soitti heidän vähemmän tunnetumpaa materiaalia sekä useita lainakappaleita. Nirvana pyysi Meat Puppets -yhtyeen Cris ja Curt Kirkwoodia liittymään esitykseen ja he soittivat kolme lainakappaletta yhtyeeltä.[4] Vuoden 1994 alussa yhtye aloitti Euroopan kiertueensa. Nirvana soitti viimeisen keikkansa Münchenissä, Saksassa 1. maaliskuuta. Cobainin vaimo, Courtney Love, löysi Cobainin tajuttomana heidän hotellihuoneestaan Roomassa 4. maaliskuuta, ja tämä vietiin nopeasti sairaalaan. Lääkäri kertoi tiedotustilaisuudessa Cobainin reagoineen alkoholin ja Rohypnolin sekoitukseen. Kiertueen loput keikat peruttiin.[5] Seuraavien viikkojen aikana Cobain alkoi käyttää taas heroiinia. Väliintulon jälkeen Cobain meni vieroitushoitoon. Alle viikkoa myöhemmin Cobain kiipesi päihdeklinikan muurin yli ja lensi takaisin Seattleen. Viikkoa myöhemmin perjantaina 8. huhtikuuta 1994 Cobain löydettiin kuolleena kotoaan Seattlesta. Kuolinsyynä oli mahdollisesti itseaiheutettu ampumahaava päähän.[6]

Nirvanan hajoamisen jälkeiset julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cobainin kuoleman jälkeen Nirvanalta on vielä julkaistu musiikkia. Ensimmäinen on vuonna 1993 livenä nauhoitettu MTV Unplugged -konsertti, joka julkaistiin nimellä MTV Unplugged in New York. Tällä keikalla oli myös mukana Meat Puppets -yhtyeen Cris ja Curt Kirkwood. Albumilla on myös mukana muutama cover-kappale sellaisilta artisteilta ja yhtyeiltä kuin Meat Puppets, Leadbelly, The Vaselines ja David Bowie.

Kaksi viikkoa MTV Unplugged -levyn jälkeen julkaistiin VHS-kasetti Live! Tonight Sold Out!!, jossa on yhtyeen live-taltiointeja. Cobain kokosi suurimman osan tallenteen materiaalista, jotka painottuvat Nevermind-albumin aikoihin sillä Cobain ei saanut kuolemansa johdosta sitä täysin valmiiksi.

Vuonna 1996 julkaistiin Nirvanan live-kokoelma From the Muddy Banks of the Wishkah, joka sisältää yhtyeen live-taltiointeja vuosilta 1989–1994. Se oli alun perin tarkoitus julkaista tuplalevynä MTV Unplugged -levyn ohella vuonna 1994, mutta se viivästyi Cobainin kuoleman johdosta.

Vuonna 2002 julkaistiin yhtyeen kolmas kokoelmalevy Nirvana. Se sisältää pääosin yhtyeen tunnettuja kappaleita vuosilta 1989–1994. Mukana on myös yhtyeen viimeinen studiossa äänitetty kappale "You Know You're Right" vuoden 1994 tammikuulta, kolme kappaletta MTV Unplugged In New York -levyltä sekä kappaleen "About a Girl" alkuperäinen versio. Levy sisältää kappaleen, Been A Son, Steve Fisk -sessiosta. Tämä versio on julkaistu aiemmin Blew EP:llä.

Vuonna 2004 julkaistiin box-set With The Lights Out, joka sisältää kolme cd:tä ja yhden DVDn ennen julkaisemattomia kappaleita ja varhaisia live-esityksiä. DVD sisältää musiikkivideon In Bloomin. Video on tehty Sup Pop -levy-yhtiössä olon aikana eikä siten liity mitenkään Nevermindiin, jonka julkaisi Geffen Regords.

Seuraavana vuonna julkaistiin box-setistä tiivistelmä Sliver: The Best of Box, jossa on myös kolme muuta kappaletta. Yksi niistä on Cobainin ensimmäisen yhtyeen Fecal Matterin demo "Spank Thru". Albumin kokoamisessa oli mukana myös Cobainin tytär Frances Bean Cobain, joka mm. valitsi albumin kansikuvan.

Marraskuussa 2006 julkaistiin DVD versio Live! Tonight! Sold Out! videosta.

Keväällä 2009 huhuttiin, että saman vuoden toukokuussa yhtyeen esiintyminen Reading festivaaleilla vuoden 1992 elokuulta julkaistaisiin DVD:nä nimellä Life Takes No Prisoners[7]. Myöhemmin huhu kumottiin, sillä Life Takes No Prisoners olikin bootleg-julkaisu, mutta samalla ilmoitettiin, että vuoden 2009 marraskuussa julkaistaisiin esityksestä myös virallinen versio.[8] Samana päivänä, kun "Live At Reading" ilmestyi, Sub Pop julkaisi Bleach albumista deluxe-version.

Yhtyeen jäsenet Nirvanan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Dave Grohl ja Krist Novoselic

Vuosi Nirvana hajoamisen Dave Grohl siirtyi soolouralle nimellä Foo Fighters. Foo Fighters julkaisi vuonna 1995 debyttialbuminsa Foo Fightersin ja samana vuonna Foo Fightersista tuli yhtye. Vuonna 2005 yhtye julkaisi In Your Honor -albumin ja vuonna 2006 yhtye aloitti akustisen kiertueen.

Grohl on myös soittanut rumpuja monissa yhtyeissä kuten esim. Tom Pettyn yhtyeessä, Mike Wattin yhtyeessä, Queens of the Stone Agessa, Tenacious D-yhtyeessä, Nine Inch Nailsissa, Garbagessa, Killing Jokessa ja Cat Powerissa. Grohl julkaisi vuonna 2004 myös albumin nimellä Probot.

Nirvanan basisti Krist Novoselic on viime vuosina kunnostautunut politiikan saralla. Hän myös perusti Nirvanan hajoamisen jälkeen yhtyeen nimeltä Sweet 75. Se julkaisi nimeään kantavan levyn mutta se ei saanut paljoakaan suosiota. Grohl ja Novoselic ovat tehneet Cobainin muistoksi paljon kunnianosoituksia. Vuonna 1994 MTV Video Music Awardseissa Novoselic näytti videon Cobainista joka sisälsi muistoja hänestä.

Vuonna 2012 jäljellä olevat jäsenet (Novoselic, Grohl ja Smear) kokoontuivat esiintymään yhdessä Paul McCartneyn kanssa esittäen hyväntekeväisyyskonsertissa 12.12.2012 kappaleen "Cut me some slack", joka myös julkaisiin osana Grohlin porjektia Sound city. 19.7.2013 kokoonpano esiintyi Seattlessa osana McCartneyn kiertuetta.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertuejäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antony Hodgkinson – tanssi (1992)
  • John Duncan – kitara (1992–1993)
  • Pat Smear – kitara, taustalaulu (1993–1994)
  • Lori Goldston – sello (1993–1994)
  • Cris Kirkwood – basso, taustalaulu (1993)
  • Curt Kirkwood – kitara (1993)
  • Melora Creager – sello (1994)

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaron Burckhard – rummut (1987–1988)
  • Dale Crover – rummut (1988–1990)
  • Dave Foster – rummut (1988)
  • Chad Channing – rummut (1988–1990)
  • Jason Everman – kitara (1989)
  • Dan Peters – rummut (1990)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nirvanan diskografia

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nirvana on voittanut yhden Grammy-palkinnon[9]:

  • 1995: Best Alternative Music Performance (MTV Unplugged in New York)

Nirvana on voittanut seuraavat MTV Video Music Awards -palkinnot[10]:

  • 1992: Best New Artist (Smells Like Teen Spirit)
  • 1992: Best Alternative Video (Smells Like Teen Spirit)
  • 1993: Best Alternative Video (In Bloom)
  • 1994: Best Alternative Video (Heart-Shaped Box)
  • 1994: Best Art Direction (Heart-Shaped Box)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Azzerad, Michael: Inside the Heart and Mind of Nirvana Rolling Stone. 16.4.1992. Arkistoitu alkuperäisestä 9.1.2008. Viitattu 20.4.2015. (englanniksi)
  2. Gugta, Rapti: Nirvana to be Inducted to the Rock Hall of Fame in 2014 International Business Times. 17.12.2013. Arkistoitu alkuperäisestä 27.1.2015. Viitattu 20.4.2015. (englanniksi)
  3. Kyle Anderson: Nirvana Tear It Up On 'Saturday Night Live': Wake-Up Video 11.1.2011. MTV. Viitattu 24.5.2012. (englanniksi)
  4. Di Perna, Alan: Behind Unplugged. Guitar World, maaliskuu 1995. (englanniksi)
  5. Sanz, Cynthia: Hardly Nirvana People. 21.3.1994. Viitattu 10.6.2015. (englanniksi)
  6. Heard, Chris: Torment of rock hero Cobain 6.4.2004. BBC News. Viitattu 10.6.2015. (englanniksi)
  7. Nirvana's Reading Festival gig to be released on DVD 20.4.2009. NME.COM. Viitattu 24.5.2012. (englanniksi)
  8. 'Official' Nirvana Reading Festival DVD to follow bootleg 22.4.2009. NME.COM. Viitattu 24.5.2012. (englanniksi)
  9. Past Winners Search The Recording Academy. Viitattu 24.5.2012. (englanniksi)
  10. MTV Video Music Awards: Winners By Category MTV. Viitattu 24.5.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nirvana (yhtye).