Balls to the Wall

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Balls to the Wall
Accept
Studioalbumin Balls to the Wall kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  heinä-elokuussa 1983
 Julkaistu 5. joulukuuta 1983[1]
 Tuottaja(t) Accept
 Tyylilaji heavy metal[1]
 Kesto 45.13
 Levy-yhtiö Saksa RCA Records
Yhdysvaltain lippu Portrait Records
Listasijoitukset

Ruotsin lippu 10.[2]
Saksa 59.[3]
Yhdysvaltain lippu 74.[4]

Acceptin muut julkaisut
Restless and Wild
1982
Balls to the Wall
1983
Metal Heart
1985

Balls to the Wall on saksalaisen heavy metal -yhtye Acceptin vuonna 1983 julkaistu viides studioalbumi. Albumi on yhtyeen kaupallisesti menestynein, ja sitä pidetään yhtenä keskeisenä perinteisen heavy metalin albumeista.

Albumi aiheutti kohua etenkin Yhdysvalloissa homoseksuaalisuuteen viittavilla teemoilla ja albumin nimi, kansikuva ja kappaleiden "London Leatherboys" ja "Love Child" sanoitukset olivat joidenkin mielestä homoeroottisia.

Nauhoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Accept nauhoitti albumin Dieter Dierksin studiossa Kölnissä kesällä 1983. Rumpali Stefan Kauffmann on kertonyt, että nauhoitusten aikaan studio oli vielä keskeneräinen ja hän sekä basisti Peter Baltes soittivat suuressa, kuusi metriä korkeassa huoneessa, jota ei oltu vielä viimeistelty. Valvontahuoneeseen oli kymmenien metrin matka sen sijaitessa rakennuksen toisella puolella. Huoneessa oli vielä käsittelemättömiä betoniseiniä, hiekkaa ja tiiliä, ja äänitysistuntojen jälkeen rummut ja muut instrumentit näyttivät siltä, kuin he olisivat soittaneet autiomaassa. Mutta huone kuulosti hyvältä, koska se oli iso ja materiaalit kovia.[5]

Kitaristi Wolf Hoffmann suoritti nauhoitusten aikana siviilipalvelusta. Hän työskenteli päivisin sairaalassa Solingenissa ja hän pääsi soittamaan omat osuutensa yöllä vasta muiden jo lähdettyä studiosta.[6]

Albumin nauhoitti Louis Austin ja miksasi Michael Wagner.[7]

Kansi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyn kannen kuvasi saksalainen valokuvaaja Dieter Eikelpoth[8], alkuperäinen idea kuvalle tuli yhtyeen managerilta ja sanoittajalta Gaby Haukelta. Kansikuva aiheutti kohua etenkin Yhdysvalloissa, sillä sen katsottiin olevan homoeroottinen. Kohua lisäsi sisäkannessa oleva valokuva, jossa yhtyeen jäsenet Udo Dirckshneideria lukuunottamatta esiintyivät ilman paitoja. [9][10][7][11][12]

Kansikuvan henkilöstä esitettiin arvailuja, ja monet uskoivat siinä olevan joku yhtyeen jäsenistä. Kuvassa oleva henkilö ei kuitenkaan ollut kukaan jäsenistä vaan entinen nyrkkeilijä ja personal trainer. [7]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi julkaistiin Euroopassa 5. joulukuuta vuonna 1983 ja vuodenvaihteen 1984 jälkeen Yhdysvalloissa. Se nousi Ruotsissa listalla sijalle 10, Saksassa sijalle 59 ja Yhdysvalloissa sijalle 74. Albumi on yhtyeen kaupallisesti menestynein, ja se myi Yhdysvalloissa kultaa. [13][14][15]

Balls to the Wall albumia pidetään yhtenä keskeisenä perinteisen heavy metalin albumeista. Kanadalainen toimittaja ja musiikkikriitikko Martin Popoff on nostanut albumin ensimmäiselle sijalle TOP 100 Heavy Metal Albums of the '80s listallaan. Ultimate Classic Rock on listannut albumin 50 parhaan klassisen heavy metal albumin (Top 50 Classic Heavy Metal Albums) listalleen ja kriitikko Eduardo Rivadavia pitääkin albumia "välttämättömänä heavy metal -albumina". Jaclyn Bond on ottanut albumin mukaan kirjaansa 101 Heavy Metal albumia, jotka jokaisen on kuultava vähintään kerran elämässään.[16][17][13][18][19]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Balls to the Wall – 5.45
  2. London Leatherboys – 3.57
  3. Fight It Back – 3.30
  4. Head over Heels – 4.19
  5. Losing More Than You've Ever Had – 5.04
  6. Love Child – 3.35
  7. Turn Me On – 5.12
  8. Losers and Winners – 4.19
  9. Guardian of the Night – 4.25
  10. Winter Dreams – 4.45

[1]

Albumista on julkaistu kaksi erilaista remasteroitua versiota, jotka sisältävät seuraavat bonusraidat:

Vuoden 2001 Remasteroitu versio

  • Head over Heels (live)
  • Love Child (live)

Vuoden 2002 Remasteroitu versio

  • Up to the Limit (live)
  • Head over Heels (live)

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Metal Crypt: 5/5 tähteä[20]
  • Collector's Guide to Heavy Metal: 10/10 tähteä[17]
  • SputnikMusic: 4/5 tähteä[21]
  • AllMusic: 4,5|5 [22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Balls to the Wall Acceptworldwide.com. Viitattu 5.7.2017. (englanniksi)
  2. [1]
  3. [2]
  4. [ https://www.billboard.com/music/accept/chart-history/billboard-200/song/312200]
  5. ACCEPT INTERVIEW: “WE WERE LITERALLY FREEZING OUR BALLS OFF” – Iron Fist Magazine ironfistzine.com. Viitattu 22.9.2019. (englanniksi)
  6. Accept K.K. Downing´s Steel Mill. Viitattu 22.9.2019. (englanniksi)
  7. a b c METALLIAN - Accept metallian.com. Viitattu 23.9.2019.
  8. "Fast wäre ich Assistent von Annie Leibovitz geworden" Fotografie Bühler Düsseldorf. Viitattu 23.9.2019. (saksaksi)
  9. Brad Angle 2013-05-29T12:07:31Z Magazine: Dear Guitar Hero: Accept Guitarist Wolf Hoffmann Talks Gear, Tone and 'Balls to the Wall' guitarworld. Viitattu 23.9.2019. (englanniksi)
  10. John Lewis: Accept: ‘Balls To The Wall’ – Sleaze Roxx sleazeroxx.com. Viitattu 23.9.2019. (englanniksi)
  11. Popoff, Martin: Metal Heart: Aiming High With Accept, s. 62-63. Verkkosivulla sama teksti kuin kirjan sivuilla 62-63 (lisätty helpottamaan tarkistettavuutta).. Power Chord Press, 2016. ISBN ISBN 978-0-9918963-9-4.
  12. Martin, Popoff: Metal Heart: Aiming High With Accept, s. 62-63 archive.wikiwix.com.
  13. a b Balls to the Wall - Accept | Songs, Reviews, Credits AllMusic. Viitattu 22.9.2019. (englanniksi)
  14. Balls to the Wall ACCEPT Worldwide Official Website. Viitattu 22.9.2019.
  15. Gold & Platinum RIAA. Viitattu 22.9.2019. (englanniksi)
  16. Bukszpan, Daniel: Heavy Metal. Raskaan musiikin pioneerit, jättiläiset ja kapinalliset., s. 18. The Encyclopedia of Heavy Metal, 2003. Otavan kirjapaino, 2010. ISBN 978-952-240-054-3.
  17. a b Popoff, Martin: The Collector's Guide To Heavy Metal Volume 2: The Eighties., s. 429. Collector's Guide Publishing, Toronto, 2005.
  18. Jacklyn Bond, Henrik Laine: 101 Heavy Metal albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 10. Suomentanut Johanna Virtanen. , 2010. ISBN 9789522201805.
  19. Eduardo Rivadavia: Top 50 Classic Heavy Metal Albums Ultimate Classic Rock. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
  20. (englanniksi)
  21. [3]
  22. [4]