Ero sivun ”Masa Niemi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Suhde Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 50: | Rivi 50: | ||
Seuraavien vuosien aikana Niemellä riitti paljon esiintymistöitä. Hän teki keskimäärin kolme elokuvaa vuodessa, keikkaili ja esiintyi eri puolella Suomea iltamissa Esa Pakarisen, [[Reino Helismaa]]n, [[Olavi Virta|Olavi Virran]], [[Tapio Rautavaara]]n ja muiden suosittujen esiintyjien kanssa. Välillä hän toimi rumpalina [[Vili Vesterinen|Vili Vesterisen]] ja [[Arttu Suuntala]]n orkestereissa.<ref name="il"/> |
Seuraavien vuosien aikana Niemellä riitti paljon esiintymistöitä. Hän teki keskimäärin kolme elokuvaa vuodessa, keikkaili ja esiintyi eri puolella Suomea iltamissa Esa Pakarisen, [[Reino Helismaa]]n, [[Olavi Virta|Olavi Virran]], [[Tapio Rautavaara]]n ja muiden suosittujen esiintyjien kanssa. Välillä hän toimi rumpalina [[Vili Vesterinen|Vili Vesterisen]] ja [[Arttu Suuntala]]n orkestereissa.<ref name="il"/> |
||
Niemi oli siviilielämässä Pätkän kaltainen hauskuuttaja, jonka elämä oli yhtämittaista teatteria. Hauskan miehen roolin takana hänellä oli kuitenkin monia ongelmia. Suosiosta huolimatta hän kärsi taloudellisista vaikeuksista. Niemet joutuivat esimerkiksi myymään Helsingin kantakaupungissa sijainneen asunto-osakkeensa ja muuttamaan vuokra-asuntoon. Niemeä vaivasivat voimakas [[esiintymisjännitys]] ja itsekriittisyys. Hän käytti runsaasti [[Alkoholijuoma|alkoholia]], jonka kulutus vain kasvoi ajan myötä ja hän joutui viettämään aikoja [[Vieroitushoito|vieroituksessa]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006199856.html|nimeke=Puupää-elokuvien Pätkän kohtalo oli traaginen – Masa Niemi kirjoitti kahvilakuittiin lohduttoman viestin|tekijä=Kaisla Kuuskoski|julkaisu=Ilta-Sanomat|ajankohta=2019-08-10|viitattu=2019-08-10|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Tämä osaltaan kiristi Esa Pakarisen ja Niemen välejä, kun Pakarinen joutui huolehtimaan Niemestä, joka ei aina ollut täysin työkuntoinen. Vaikka yhteistyö jatkui, heidän välinsä säilyivät viileinä viimeiset vuodet.<ref name="il"/> |
Niemi oli siviilielämässä Pätkän kaltainen hauskuuttaja, jonka elämä oli yhtämittaista teatteria. Hauskan miehen roolin takana hänellä oli kuitenkin monia ongelmia. Suosiosta huolimatta hän kärsi taloudellisista vaikeuksista. Niemet joutuivat esimerkiksi myymään Helsingin kantakaupungissa sijainneen asunto-osakkeensa ja muuttamaan vuokra-asuntoon. Niemeä vaivasivat voimakas [[esiintymisjännitys]] ja itsekriittisyys. Hän käytti runsaasti [[Alkoholijuoma|alkoholia]], jonka kulutus vain kasvoi ajan myötä ja hän joutui viettämään aikoja [[Vieroitushoito|vieroituksessa]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006199856.html|nimeke=Puupää-elokuvien Pätkän kohtalo oli traaginen – Masa Niemi kirjoitti kahvilakuittiin lohduttoman viestin|tekijä=Kaisla Kuuskoski|julkaisu=Ilta-Sanomat|ajankohta=2019-08-10|viitattu=2019-08-10|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Tämä osaltaan kiristi Esa Pakarisen ja Niemen välejä, kun Pakarinen joutui huolehtimaan Niemestä, joka ei aina ollut täysin työkuntoinen. Vaikka yhteistyö jatkui, heidän välinsä säilyivät viileinä viimeiset vuodet.<ref name="il"/>Hänellä oli homoseksuaalinen suhde tampereella vanhan poliisin kanssa vuosia, sanoi että poliisi tykkäsi antaa midgetille lastin kuumaa puuroa milloin suuhun milloin pakaroiden väliin. |
||
=== Itsemurha === |
=== Itsemurha === |
||
Versio 3. huhtikuuta 2021 kello 10.56
| Masa Niemi | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Martti Elis Niemi |
| Syntynyt | 20. heinäkuuta 1914 Viipuri |
| Kuollut | 3. toukokuuta 1960 (45 vuotta) Tampere |
| Ammatti | näyttelijä, koomikko |
| Puoliso |
Helvi Kilpeläinen ( 1938; 1960) |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Masa Niemi |
| Aktiivisena | 1945–1960 |
| Merkittävät roolit |
”Pätkä” (Pekka ja Pätkä -elokuvat) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Martti Elis ”Masa” Niemi (20. heinäkuuta 1914 Viipuri – 3. toukokuuta 1960 Tampere) oli suomalainen näyttelijä, koomikko, muusikko ja viihdyttäjä. Parhaiten hänet muistetaan Pekka ja Pätkä -elokuvien Pätkänä.[1]
Varhaisvaiheet
Martti Elis Niemi oli maalarimestari Matti Niemen ja Hanna Niemen yhdeksänlapsisen perheen kuopus. Martti oli jo lapsena musiikillisesti lahjakas ja otti pianotunteja Viipurin musiikkiopistossa. Hänen isoveljensä Paavo Niemi oli ammatiltaan painija. Martti ”Masa” Niemestä kehittyi varhain monipuolinen taituri: hän esiintyi muun muassa akrobaattina ja taikurina. Hän myös lauloi aina tilaisuuden tullen.[1] Niemen kerrotaan olleen Saksassa taikurinopissa, mutta Ilta-Sanomien haastatteleman Niemen veljenpojan mukaan kyseessä on vain tarina.[2]
Niemi pelasi myös jääpalloa Viipurin Susissa lyhyydestään huolimatta (hän oli vain 152 cm pitkä) ja toimi joukkueen maalivahti-kapteenina. 1930-luvun jälkipuoliskolla Niemi liittyi rumpaliksi Sointupoikiin, jossa Auvo Nuotio toimi solistina. Varsinaisen päivätyönsä Niemi teki Viipurin Makkara Oy:n autonkuljettajana sotaan saakka.[1]
Vuonna 1938 Niemi solmi avioliiton Helvi Kilpeläisen (1920–1986) kanssa, ja liitto kesti Niemen kuolemaan saakka. Heille ei syntynyt lapsia.[1]
Jatkosodan aikana Niemi esiintyi rintaman viihdytyskiertueilla hauskuuttaja-vitsinkertojana. Näihin aikoihin hän muutti Helsinkiin, jossa hän soitti rumpuja yhdeksänmiehisessä Sinipojissa (ent. Sointupojat), jolla oli monivuotinen kiinnitys Kirjan talolla Kruununhaassa ja kesäisin Mustikkamaalla. Lisäksi Niemi hoiti Viipurin Soitannallisen kerhon keikkamanagerin tehtäviä. Päivätyönään hän toimi kansanhuollon toimistokirjurina sekä Matkatoveri-lehden päätoimittajana ja toisena omistajana. Sittemmin hän siirtyi muusikoksi ja näyttelijäksi.[1]
Elokuvaura
Niemi oli tehnyt ensimmäisen roolinsa Fenno-filmin elokuvassa Suviyön salaisuus (1945), mutta kokeilu jäi sillä erää yhteen elokuvaan. Vuonna 1948 Ville Salminen koekuvasi häntä elokuvaan Pontevat pommaripojat, mutta osan sai ammattinäyttelijä Oke Tuuri. Auvo Nuotion kautta Niemelle järjestyi vuonna 1952 koekuvaus Suomen Filmiteollisuudessa, jota seurasi pieni rooli elokuvassa Kipparikvartetti. Seuraavana vuonna Niemi sai jo isomman roolin ”Läski-Leevinä” elokuvassa Lentävä kalakukko, jonka pääosassa oli Esa Pakarinen.[1]
Reino Helismaa huomasi Niemen ja Pakarisen välisen kemian ja hupaisan kokoeron. Molemmat kiinnitettiin tulevaan Pekka Puupää -elokuvaan, jossa pienikokoinen Niemi esitti Pätkää ja nimiroolissa oli 181-senttinen Pakarinen. Elokuvan ohjasi Ville Salminen vastahakoisesti viimeisenä työnään ennen Fennadalle siirtymistään. Elokuva oli nopeasti ja halvalla toteutettu kepeä seikkailu, jolta ei odotettu paljon. Heti tämän jälkeen Niemi näytteli SF:n uuden ohjaajan Armand Lohikosken esikoiselokuvassa Me tulemme taas, jossa hän esitti tukkilaista. Ensimmäinen Pekka Puupää saavutti kuitenkin suuren suosion ja sille tehtiin jatkoa vuosina 1953–1960 peräti kaksitoista elokuvaa. Pekka ja Pätkä -elokuvien ohjauksesta vastasi yleensä Armand Lohikoski. Pätkän käyttämä ”asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta...” oli aikansa lentävä lause.
Vaikka Niemi teki kymmenkunta muuta elokuvaa Puupäiden ohessa, hänen ainoa pääroolinsa oli kepeässä sotilasfarssissa Majuri maantieltä. Elokuva suututti puolustusvoimien johdon siinä määrin, että kun SF olisi tarvinnut armeijan apua Tuntematonta sotilasta kuvattaessa, vastaus oli jyrkkä ei.[1]
Viimeiset vuodet
Seuraavien vuosien aikana Niemellä riitti paljon esiintymistöitä. Hän teki keskimäärin kolme elokuvaa vuodessa, keikkaili ja esiintyi eri puolella Suomea iltamissa Esa Pakarisen, Reino Helismaan, Olavi Virran, Tapio Rautavaaran ja muiden suosittujen esiintyjien kanssa. Välillä hän toimi rumpalina Vili Vesterisen ja Arttu Suuntalan orkestereissa.[1]
Niemi oli siviilielämässä Pätkän kaltainen hauskuuttaja, jonka elämä oli yhtämittaista teatteria. Hauskan miehen roolin takana hänellä oli kuitenkin monia ongelmia. Suosiosta huolimatta hän kärsi taloudellisista vaikeuksista. Niemet joutuivat esimerkiksi myymään Helsingin kantakaupungissa sijainneen asunto-osakkeensa ja muuttamaan vuokra-asuntoon. Niemeä vaivasivat voimakas esiintymisjännitys ja itsekriittisyys. Hän käytti runsaasti alkoholia, jonka kulutus vain kasvoi ajan myötä ja hän joutui viettämään aikoja vieroituksessa.[3] Tämä osaltaan kiristi Esa Pakarisen ja Niemen välejä, kun Pakarinen joutui huolehtimaan Niemestä, joka ei aina ollut täysin työkuntoinen. Vaikka yhteistyö jatkui, heidän välinsä säilyivät viileinä viimeiset vuodet.[1]Hänellä oli homoseksuaalinen suhde tampereella vanhan poliisin kanssa vuosia, sanoi että poliisi tykkäsi antaa midgetille lastin kuumaa puuroa milloin suuhun milloin pakaroiden väliin.
Itsemurha
Masa Niemi teki itsemurhan Tampereella Pyynikin uimahallin retkeilymajassa ottamalla yliannostuksen unilääkettä vappuaattona 1960. Hän kuoli muutamaa päivää myöhemmin sairaalassa.[1] SF:n johtaja, maisteri Toivo Särkkä oli aiemmin ilmoittanut, ettei Pekka ja Pätkä -elokuvia tehtäisi enempää. Niemi masentui tästä ja koki uransa olevan ohi.[1] Niemen kahvilakuittiin jättämässä itsemurhaviestissä luki: ”Hyvä on olla, kun on nolla. Hyvästi. -T. Masa”. Häneltä jäi näkemättä viimeisen elokuvansa Kaks’ tavallista Lahtista ensi-ilta, joka oli 20. toukokuuta 1960.[4]
Masa Niemi on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon (kortteli 17, rivi 1, hauta 2).[5]
Filmografia
Lähteet
- Pietilä, Arto: Masa Niemi – Pätkä. Kustannus HD, 2003.
- Lohikoski, Armand: Mies Puupää -filmien takaa. Karisto, 1993.
- Pakarinen, Esa: Hanuri ja hattu. WSOY, 1989.
- Suomen kansallisfilmografia 4–6. VAPK, 1991.
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i j k Ahonen, Markus: Pekka ja Pätkä -elokuvien tähden karu kohtalo ei unohdu iltalehti.fi. 22.7.2014. Viitattu 28.6.2018.
- ↑ Masa Niemen veljenpojan Elmer Niemen haastattelu. Ilta-Sanomat 1.10.2016 s. 22-23 Viitattu 29.8.2020
- ↑ Kaisla Kuuskoski: Puupää-elokuvien Pätkän kohtalo oli traaginen – Masa Niemi kirjoitti kahvilakuittiin lohduttoman viestin Ilta-Sanomat. 10.8.2019. Viitattu 10.8.2019.
- ↑ Ahonen, Markus: Pekka ja Pätkä -elokuvien tähden karu kohtalo ei unohdu 22.7.2014. Iltalehti. Viitattu 13.7.2015.
- ↑ HIETANIEMEN HAUTAUSMAA – MERKITTÄVIÄ VAINAJIA Kirkko Helsingissä. Helsingin seurakuntayhtymä, Hietaniemen hautausmaa, Helsingin seurakunnat. Viitattu 6.10.2019.
Aiheesta muualla
- Masa Niemi Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||
